|
Post by Daw on Aug 19, 2012 10:49:54 GMT 2
Kuka määrää? 96HMVihdoinki muistan pisteyttää nää (: 5v€/Kat
|
|
|
Post by Daw on Aug 25, 2012 14:19:54 GMT 2
Tästä se lähtee “No nii, Nella”, puhuin tammalleni. “Käykö että tänään käyttäytyisit, ja että meiän ensimmäinen ratsastus täällä menisi hyvin?” puhelin sille. Pyöritin samalla kumisualla tamman karvaa. Tamma katsoi minua vain nappisilmillään. Onneksi tamma käyttäytyi edes harjattaessa nimensä mukaisesti. Se seisoi niin nätisti paikoillaan, ja kaviotkin se nosti valmiiksi ylös. Tämän hevosen kanssa harjaaminen oli oikeasti mukavaa! Putsasin tamman kaviot ja setvitin sen pitkän ja pörheän otsatukan ja letitin sen pitkälle letille. Hain satulahuoneesta uudet, vielä käyttämättömät, violetin väriset jännesuojat jotka laitoin tamman etujalkoihin. Hain satulahuoneesta satulan ja suitset. Satulaa laittaessa tamman korvat tuskin liikahtivatkaan. Satulavyönkin sain kiristää ilman näykkäys- tai pullistelu yrityksiä. Suitsia laittaessa tamma nosti päänsä kattoon. Jotenkuten sain laitettua kiiltävät nivelkuolaimet tamman suuhun. Niskahihnaa oli vaikea saada korvan taakse, mutta kun vihdoin varpaillani seisoessani se onnistui, tamma laski heti päänsä alas ja sain aivan rauhassa laittaa turpa- ja leukaremmin kiinni. Otin karsinan vierestä kypäräni sekä pitkän kouluraipan. Laitoin myös hanskat käteeni. Otin tamman ohjat pois kaulalta ja maiskautin tamman liikkeelle. Koko matkan kentälle saakka talutin Nellan tiukastit ohjista pitäen. Tamma oli jo viikon aikana lähtenyt taluttaessa useammin kuin kerran viemään minua aivan holtittomasti. Tällä kertaa olin valmiina tamman vienti yrityksiin. Kerran tamma yritti lähteä heinäkasan perään, mutta nopeana murahdin tammalle kovaan ääneen ja raipan avulla jatkoimme matkaa kentälle. Kentällä talutin tamman kaartoon, keskelle kenttää. Kiristin tamman satulavyötä, minkä Nella antoi tehdä ilman ongelmia. Heitin suitset kaulalle ja laskin jalustimet alas. Vaivoin sain lyhyen jalkani jalustimeen ja ponkaistua itseni ylös selkään. Mutta eihän se ollut ihme, olihan tamma minuakin pari senttiä korkeampi! Selässä lyhensin hieman jalustimia, Nellan seistessä nätisti paikoillaan. Satulavyötäkin kiristin vielä reiällä kireämmälle. Kannustin tamman liikkeelle ja lähdimme kävelemään alkukäyntejä. Tamman selkä tuntui leveältä, vielä leveämmältä kuin Sessan selkä. Milloinkohan ratsastaisin taas Sessalla? mietiskelin alkukäyntejä kävellessäni. Ajattelin ratsastaa tänään vain askellajit ja asetukset läpi. Huomenna voisimme sitten vaikka maastoilla.. Muutaman kierroksen jälkeen otin ohjat tuntumalle ja aloin työskennellä tammaa käynnissä. Huomasin pian, ettei Nellan selässä voinut alkaa matkustamaan, tai tamman vauhti alkoi hidastua ja kulmat isontua. Kulmiin tamma oli vaikea saada. Nella ei vain kuunnellut pohjetta. Raipan avulla aloin saada sitä lähemmäs kulmaa, mutta vieläkin lähemmäksi olisimme voineet mennä. Päätinkin tehdä harjoitusta niin, että ratsastaisin aivan suoraa niin että hevosen pää olisi kentän aidan yläpuolella, pysäyttäisin siihen ja sitten kääntäisin ja jatkaisin uraa pitkin. Tehtävä osoittautui yllättävän vaikeaksi. Tammaa oli todella vaikea saada kulmiin asti ja lopulta itselläkin alkoi mennä hermo. Aivan täydellistä suoritusta emme tehtävästä saaneet millään ja lopulta luovutin, vaikkei luovuttaminen kuulunut luonteeseeni. Päätin vaihtaa suuntaa, ja yrittää saada tammaa kulkemaan edes toiseen suuntaan. Huomasin pian, että oikeaan suuntaan tamma oli ollut paljon vaikeampi. Vasempaan taas sain tamman paremmin kulmiin, vaikka se yrittikin oikoa niitä kokoajan. Tein käynnissä vielä hieman lisäyksiä. Reippaaseen käyntiin tamman sai raipan avustuksella, mutta sitten siirtyminen takaisin lyhyempään käyntiin ei meinannut onnistua, vaan tamma vain pysähtyi. Hetken aikaa tein tätä tehtävää ja sitten siirsin tamman raviin. Pian huomasin tamman olevan yllättävän herkkä kädelle. Asettuminen kyllä vaati enemmän tekemistä, mutta pidätteet menivät heti läpi. Tamma siirtyi käyntiin kuin taikaiskusta. Vauhdin lisääminen vaati hieman enemmän tekemistä. Nella olisi niin mielellään vain lönkötellyt hitaasti kentän ympäri. Ravasin molempiin suuntiin ja tein muutamia pääty-ympyröitä. Pääty-ympyröilläkin sain tehdä todella paljon töitä jotta tamma ei oikonut ja asettui. Lopulta olin tyytyväinen tulokseen ja siirsin tamman käyntiin ja annoin sille hetkeksi pitkät ohjat. Päätin laukata tänään vain suoralla uralla, niin että saisin vain ehjän ja pyörivän laukan, jota olisi sitten helppo lähteä työstämään seuraavilla ratsastuskerroilla. Kokosin ohjat uudestaan tuntumalle ja aloin valmistella laukannostoa herättelemällä tammaa. Päätin nostaa laukan päädynjälkeen kulmasta, jotta saisin helpommin nostettua oikean laukan. Ennen kulmaa herättelin Nellaa lisää ja kulmassa annoin Nellalle laukka pohkeet ja raipan vielä pohkeen taakse. Tamma nosti hitaasti pyörivän laukan, ja meinasi heti siirtyä takaisin raviin. Itsepäisenä ihmisenä annoin kuitenkin lisää pohkeita ja napautin raipalla Nellan takalistoon. Pari kierrosta laukattuamme tamman laukka pyöri kivasti, joten siirsin sen raviin ja vaihdoin suunnan. Toiseenkin suuntaan laukat sujuivat hyvin, joten päätin sitten lopetella siihen. Ravailimme vielä molempiin suuntiin ja lopetimme ratsastuksen loppukäynteihin. Ohjasin Nellan kaartoon kentän keskelle ja hyppäsin sitten alas selästä. Löysäsin heti satulavyötä ja nostin jalustimet ylös. Otin ohjat kaulalta ja lähdin taluttamaan tammaa talliin. Tulomatka talliin sujui hyvin, Nella ei joko jaksanut tai sitten vain viitsinyt temppuilla, joten talliin päästyämme kehuin tammaa vuolaasti. Riisuin tammalta varusteet ja putsasin kaviot. Laitoin vielä uutuuttaan puhtaan riimun tamman päähän ja jo hieman kulahtaneen riimunnarun kiinni tamman riimuun. Kiersin riimunnarun riimun ympäri, jotta välttyisimme viemis-yrityksiltä ja sitten lähdimme kohti tarhoja. 97HMTässäpä meille sitten uusi kouluratsastuksen keulakaksikko! Kannattaa ottaa tulevaisuudessa huomioon, että toistat aika reippaaseen tahtiin tuota "tamma" sanaa, muuten tosi hyvää tekstiä (: 9v€/Kat
|
|
|
Post by Daw on Aug 27, 2012 13:50:36 GMT 2
Puskailua "Sakkee!" huusin ponia tarhan portilta. Ori nosti päänsä heinäkasasta ja katsoi minua kohti. Valo syttyi sen silmissä ja se lähti kävelemään luokseni. Menin sitä vastaan ja pian ori oli luonani. "Tänään me Sakke lähdetään maastoilemaan", totesin ponille samalla kun napsautin riimunnarun lukon kiinni riimuun. Avasin tarhan portin ja talutin Saken ulos tarhasta. Laittaessani tarhan porttia takaisin kiinni ori ei millään jaksanut seistä paikoillaan ja liikkui kokoajan kuin sanoakseen: "Mennään jo!" Pian lähdimme kävelemään talliin. Kiinnitin Saken käytävälle. Siinä olisi valoisampaa ja muutenkin kivempi hoitaa, kuin ponin karsinassa. Hain orin harjapakin ja kaivoin sen kätköistä kumisuan ja ison juuriharjan ja aloin harjata ponista mutaa irti. Saken liikutus oli jäänyt vähemmälle, kun Nella oli tullut. Nellan kanssa vaan aikaa meni kaikkeen niin paljon, olihan sille esiteltävä paikat, ja kaikki muu paitsi hoitotoimenpiteet veivät paljon enemmän aikaa kuin Saken kanssa. Muutenkin piti rakentaa suhdetta Nellaan, jotta se joskus voisi luottaa minuun ja minä siihen. Lisäksi Nella oli vielä nuori, ja sitä piti treenata kokoajan eteenpäin. Onneksi Kathreen oli ratsastanut parina päivänä Sakella, ja Sakke oli myös ollut parilla kokeneella ratsastajalla tunnilla käytössä. Nyt päätin kuitenkin ryhdistyä. Tänään irroittelisimme kunnolla maastossa, ja huomenna sitten tuuppaisin Sakella sekä Nellalla. En ollut ajatellutkaan että kahden hevosen kanssa on näin kiireistä.. Hevosten lisäksi piti vielä pitää tunteja ja yrittää opiskellakkin, jotta joskus voisin valmistua kunnon ammattiin. En haluaisi olla viisikymppinen kun vihdoin saisin ratsastuksenopettajan paperit käteeni. Sakke ei oikein jaksanut seistä paikoillaan ja kuopi oikealla etujalallaan lattiaa, aiheuttaen ikävää ääntä. "Ei Sakke! Älä viitti! Mun korvat särkyy!" käskin ponia, joka tuskin edes kuuli ääntäni melun keskeltä. "SAKKE!" karjaisin ja kuopiminen loppui heti ja orin pää nousi ylös. "Höpsö", sanoin naurahtaen ja silitin ponin kaulaa, joka rentoutui ja alkoi heitellä päätään ja kurotella harjapakkia jota siirsin vielä kauemmaksi, jottei harjapakin sisältö olisi parin minuutin kuluttua lattialla ja pintelit levitettynä siinä ympärillä. Sakke jatkoi päänsä heiluttelua kun itse sain harjauksen loppuun ja oli vuorossa kavioiden putsaus. "Yritäs nyt käykö käyttäytyä", huokaisin ja otin kiinni Saken toisesta etujalasta. Etujalka nousi hyvin ylös ja kerkesin jo kehuakin oria, kunnes alkoi jalan riuhtominen ja kunnon tappelu, jotta kaikki kaviot saatiin putsattua. Käärin pintelit orin jokaiseen jalkaan ja hain suitset satulahuoneesta. Irrotin turparemmin kokonaan suitsista ja sitten pujotin suitset orin päähän. Kuolaimet meni hyvin orin suuhun ja pian olimme valmiita lähtöön. Hain vielä kypäräni sekä raipan satulahuoneesta. "Nonnii, seisos nyt paikoillas", sanoin oriille, otin harjasta kiinni ja ponkasin orin selkään. Sakke lähti heti kävelemään ja meinasin melkein tippua, korjatessani asentoa paremmaksi. Lopulta olin pystyssä selässä ja annoin Sakelle luvan lähteä liikkeelle. Lähdimme perusreittiä, ensin laitumien ohi ja sieltä kääntyisimme pienemmälle soratielle, joka tekisi mukavan lenkin ja tulisimme sitten takaisin tielle joka johti laitumille ja sitten takaisin tallille. Sakke oli hyvin energinen, mutta oliko se ihmekkään, eihän poika ollut päässyt maastoilemaan pitkään aikaan. Laitumien jälkeen kokosin ohjia lyhyemmiksi ja kannustin orin raviin. Kevensin hieman ravin mukana, joka tuntui kokoajan kiihtyvän, ja kiihtyvän.. "Hei, ei me olla vermossa", huudahdin Sakelle ja vetäisin ohjista ihan kunnolla jotta sain ravin rauhallisemmaksi ja helpommaksi istua. Jossain vaiheessa aloin miettiä, ettei ollut välttämättä hyvä idea lähteä ponin rauhallisemman liikutusjakson jälkeen heti ilman satulaa maastoilemaan. No, tehty mikä tehty. Nyt piti vain toivoa että pysyisin selässä koko maastoretken ajan. Käännyimme pienemmälle tielle, ja yleensä laukattava ylämäki lähestyi. Sakke nosti automaattisesti päätään ylös päin ja kiihdyttämään askeltaan. Se tiesi, että kohta laukattaisiin. Adrenaliini alkoi virrata sisällä, aavistin että kohta meno saattaisi olla niin kovaa että hyvä jos pysyisin edes selässä. Mutkan takaa paljastui pitkä ja iso ylämäki Sakke alkoi kiihdyttää vauhtia ja hetken pidätettyäni ponia annoin sille luvan lähteä. Ja sitten muuten lähdettiin. Poni lähti liikkeelle kuin tykin kuulasta ja vauhti kiihtyi kokoajan. Hetken päästä huomasin, että ori oli enään nippanappa hallinnassa. Vauhti kiihtyi kiihtymistään, ja nyt menimme jo todella kovaa. Mäki loppui ja ori alkoi automaattisesti hidastamaan vauhtia. Sekin tiesi jo entuudestaan, että tässä kannattaisi hidastaa. Sain ponoin käyntiin ja huomasin että me molemmat huohotimme. Ponin huohotus tosin loppui nopeasti, kun itse huohotin paljon pidempään. Laukkasimme vielä yhden lyhemmän pätkän, joka meni tälläkertaa hieman hitaampaa vauhtia. Takaisin päin ravailimme rauhallisesti ja välillä reippaammin kun Sakke innostui. Kun laitumet taas näkyivät siirsin Saken käyntiin ja annoin sille pidemmän ohjan. Tallipihassa Kathreen tuli Sessan kanssa vastaan. Hekin olivat lähdössä maastoon. Toivotin heille hyvää maastoa ja tulin Saken selästä alas. Talutin Saken talliin, riisuin siltä suitset ja pintelit ja harjasin sen huolella puhtaaksi. Lopuksi talutin orin takaisin tarhaan ja lähdin moikkaamaan Nellaa. 98HM(tekstissä saattaa olla kirjoitusvirheitä, sillä kirjoitin tämän koulussa, koulunkoneella ATK:tunnilla, enkä kerinnyt lukea tätä läpi)
|
|
|
Post by Daw on Aug 31, 2012 18:32:11 GMT 2
Valmentautumassa “Onkohan mul nyt kaikki..” sanoin ja aloin käydä mielessäni tavaroita. “Puhelin?” Kathreen kysyi. “Joo.” “Rahapussi?” “Joo.” “Satula ja suitset?” “Joo.” “Harjat ja suojat?” “Joo.” Lopulta päädyimme siihen että kaikki olisi mukana. Menin talliin ja laitoin jo valmiiksi karsinan eteen laittamani kuljetussuojat Saken jalkoihin. Sakke katseli virkeänä ympärilleen, se tiesi että nyt lähdettäisiin jonnekin. Heitin vielä kuljetusloimen oriin selkään ja sitten lähdin taluttamaan oria ulos. Kathreenin avustuksella saimme Saken koppiin hetkessä. Pian jo käänsinkin maastoauton kytkintä ja lähdimme ajamaan kohti valmennuspaikkaamme. Kun pääsimme perille vajaan tunnin ajon jälkeen, tallin pihassa oli jo pari traileria. Purin Saken trailerista valmennuksen pitäjän Gabin kanssa. Gabi näytti minulle paikan tallista mihin talutin Saken. Valmennuksen alkuun oli aikaa reilu neljäkymmentä minuuttia, joten riisuin loimen ja kuljetussuojat aivan rauhassa. Seuraavaksi tarkistin kaviot ja hain sitten suojat, satulan ja suitset autosta. Sakke vilkuili ympärilleen kiinnostuneena. Siitä huomasi selvästi innostuksen, joka vain kasvoi kun varustin Saken valmiiksi. Sain Saken ajoissa valmiiksi ja omienkin varusteiden laittoon jäi paljon aikaa. Kello alkoi näyttää tasaa, joten talutin Saken kentälle, jossa oli muitakin ratsukkoja. Noustessani selkään huomasin, että taisimme olla ainoa poniratsukko. Tosin, emmehän olleet tasoltammekaan aivan valmennuksen luokkaa.. Aluksi kävelimme vain pitkin ohjin. Jonkin ajan kuluttua Gabi pyysi meitä kokoamaan ohjat ja siirtymään kevyekseen raviin. Ravissa teimme voltteja kummallakin pitkällä sivuilla ja pysähdykset päätyihin. Pysähdyksissä Sakke oli aluksi hieman hidas, joten tein niitä hieman enemmän kuin piti, jotta saisin pidätteet varmasti läpi. Muuten esteistä ei tulisi mitään. Vähän ajan päästä Sakke rentoutuikin, eikä ympärillä pyörivät tuntemattomatkaan ratsukot haitanneet enään menoa. Teimme samaa tehtävää vielä toiseenkin suuntaan. Otimme vielä laukkaa molempiin suuntiin ja teimme muutamat pääty-ympyrät. Laukka pyöri alusta asti Sakella hyvin, ja laukkaan sain helposti hyvän temmon. Gabi oli kasannut kentälle 3 estettä, kaksi pystyestettä ja yhden okserin. Esteet olivat kentällä kolmikaarisella kiemurauralla. Gabi pyysi meitä tulemaan toisen pystyesteen. Yksi ratsukko hyppäsi ensin esteen pariin kertaan. Seuraavaksi Gabi hieman laski Sakelle ja minulle estettä ja sitten oli meidän vuoro. Sakke hyppäsi isosti, ja oli hyvin energinen. Ensimmäinen hyppy menikin hieman huonosti, sillä Sakke tuli liian kovaa, eikä askeleet kunnolla sopineet, silti poni sai ponnistettua ja pääsimme hyvin yli. Meidän jälkeen meni vielä yksi ratsukko. Gabi kertoi seuraavan tehtävän. Nyt hypättäisiin kaksi reunimmaista estettä, pysty ja okseri niin että niiden keskellä oleva este jäi hyppäämättä. Olin taas toisena. Sakke hyppäsi esteet paremmin kuin äsken, ja saimmekin Gabilta kehuja. Näiden hyppyjen jälkeen, annoimme ratsuille hetkeksi vapaat ohjat ja käyntiä, samalla kun Gabi kokosi pienet ristikot pitkille sivuille urien viereen. Seuraavaksi Gabi selitti meille radan. Tehtävä meni näin ensin aloitettiin toisen puolen ristikosta, jonka jälkeen kiersimme uraa pitkin okserille, josta jatkoimme toiselle ristikolle, kiersimme uralta ja hyppäsimme pystyesteet. Olimme taas toisena vuorossa, ja hyppäsimme pystyesteet ja okserin 120cm korkeina, muut ratsukot hyppäsivät ne vielä korkeammalta, kun me Saken kanssa tyydyimme katsomaan vierestä. Sakke kuunteli radan ajan minua hyvin ja saimmekin ehjän radan. Laukan tempo tosin hieman vaihteli, mutta askeleet kuitenkin yllätyksekseni sopivat, ja pudotuksilta vältyttiin. Olin itsekkin iloinen suorituksestamme ja Sakke sai suuret taputukset. Gabi ilmoitti että loppuverryttelisimme hevoset vielä ravissa ja käynnissä. Kun kävelimme loppukäyntejä Gabi tuli juttelemaan, antoi palautteen valmennuksesta ja kysyi muutamia kysymyksiä. Vahvuuksemme kerroin olevan hyvä luottamus toisiimme ja heikkouksiksi tempon vaihtelun ja välillä ponin karkaaminen käsistä. Toivoin myös seuraavalle kerralle tehtäväksi 3-sarjoja, jotka tuottavat meille usein hieman vaikeuksia. Kerroin myös että pidin paljon valmennuksesta, ja aikaa jokaiselle oli riittävästi. Juttutuokion jälkeen ratsastin Saken kaartoon ja tulin alas selästä. Tallissa riisuin Sakelta varusteet, vein ne autoon. Laitoin kuljetussuojat Saken jalkoihin ja loimen selkään. Pian jo sitten matkasimmekin takaisin päin Mustikkapolkua. hsvalmennus.foorumi.biz/t2-2608201299HM
|
|
|
Post by Daw on Sept 1, 2012 10:37:08 GMT 2
Tanssahdellen kohti uusia haasteita Daw & Kumppanit, 100hm [/Size][/center] Näin se aika menee, 20v€ 100:n merkinnän kunniaksi! /Kat
|
|
|
Post by Daw on Sept 4, 2012 15:59:05 GMT 2
Ensimmäiset estehyppelyt Olin puhunut erään ystäväni kanssa Nellasta, ja hänkin oli käynyt katsomassa tammaa. Olimme jutelleet kuolain ongelmasta, tamma kun oli herkkä suustaan. Ystäväni suositteli hackanmorea, joka sopikin sitten täydellisesti! Tänään pääsimme kokeilemaan kuolainta myös esteillä, kun oli ensimmäiset estehyppelymme ikinä. Entiset omistajat olivat kertoneet, että Nellalla oli hypätty vasta vähän, siispä olinkin hyvinkin yllättynyt kun tamma hyppäsi todella hyvin. Vähän se välillä sekoili ja hölmöili, mutta mukaan mahtui useita hyviäkin hyppyjä. Viimeiseksi uskalsimme hypätä jopa sarjan jonka jälkimmäinen este oli 70cm korkea. Ratsastuksen lopuksi olin hyvin ylpeä tammasta. Tästä olisi hyvä jatkaa! 101Hm Hieno kuva! 6v€/Kat
|
|
|
Post by Daw on Sept 14, 2012 9:48:07 GMT 2
Syksyistä tunnelmaa "Minkä ihmeen takia pitää olla niin synkkää ja pimeetä", huokaisin Cidalle tallissa. "Niinpä. Kokoajan tulee vaan vettä ja vettä", Cida huokaisi. "Syksy masentaa mua.. Olis ees aurinkoista niin ruskan värit tois mukavan tunnelman", sanoin haukotellen. "Jep. Mut hei, mun tarvii nyt mennä hakeen Deli tarhasta", Cida sanoi yhtäkkiä ja lähti kohti tarhoja. Itse jäin seisomaan tallin käytävälle. Ulkona satoi nytkin. Oli pimeää ja synkkää. Suurinosa hevosista oli karsinoissaan napsimassa heinänkorsia suihinsa. Astelin Nellan karsinaan ja tamma katsoikin minua korvat hörössä. Tamma oli alkanut pikkuhiljaa luottaa minuun, muttei meidän välissä vielä sidettä ollut. Se tulisi sitten ajan kanssa. Olin jo aikasemmin ajankuluksi harjannut Nellan, joten hain vain satulahuoneesta tamman suitset. Aluksi Nella nosti päänsä taivaisiin, yrittäessäni laittaa sille suitsia. Lopulta suitset olivat päässä. Monien suostuttelujen ja anelujen jälkeen. Hain kypäräni ja lähdimme maneesiin. Ulkona satoi kaatamalla, joten kannustin Nellan raviin ja juoksimme maneesin ovelle. Avasin maneesin nitisevän oven ja talutin pörheän tammani sinne. Maneesissa ei ollut muita. Sade ripsotti kattoon, mikä aiheutti maneesiin erikoisen äänen, jota Nella aluksi hieman säikkyi. Maneesin keskellä oli punainen muovinen penkki. Talutin Nellan penkin viereen ja hyppäsin penkiltä sen selkään. Kannustin Nellan liikkeelle ja aloimme kiertää maneesia. Päätin ratsastaa vain rennosti, sen verran että hevonen tuntuisi hyvältä. Vedin takkini vetoketjun kokonaan kiinni lämmetäkseni ja kokosin hieman ohjia. Nellan lämmin selkä lämmitti mukavasti takapuolta. Nella kulki alusta lähtien suhteellisen rentona. Olin huomannut että Nella toimi ilman satulaa ratsastaessa aina rennommin kuin satulan kanssa. Tamma hakeutui nopeasti kuolaimelle ja alkoi käyttää takapäätään. Tein vain helppoja juttuja, käyntiä ja hieman ravia. Ravi toimi paremmin kuin käynti. Itselleni ravi oli kaikkein vahvin askellaji. Osasin työskennellä siinä parhaiten. Käynnissä usein kiirehdin turhaan ja laukassa vauhti usein lisääntyi ja lisääntyi. Nellakin rentoutui pian ravissa. En ottanut laukkaa ollenkaan vaan kehuin paljon Nellaa ja päätin että tämä riittäisi. Kävelimme pitkään pitkin ohjin maneesissa. Itse aloin hieman temppuilla ja tasapainoilla. Käännyin selässä takaperin, eikä Nella välittänyt siitä ollenkaan, kulki vain rauhallisesti eteenpäin. Kävelyjen jälkeen tulin alas selästä ja talutin Nellan takaisin talliin. Ulkona oli vain entistä pimeämpää ja synkempää. Saattoi olla että myrsky oli tulossa. Tallissa riisuin Nellalta suitset ja vein ne satulahuoneeseen. Sen jälkeen menin Nellan karsinaan ja jäin rapsuttelemaan sitä sinne. 102HM
|
|
|
Post by Daw on Nov 18, 2012 17:52:06 GMT 2
Syysmasennusta Syksy oli jo pitkällä, enkä ollut saanut aikaiseksi mitään. Alkusyksy oli mennyt hyvin ratsastuksenohjaajaksi opiskellessa ja kahden hevosen treenaamisessa, mutta sitten voimat olivat alkaneet hiipua ja loppua ja pian olin löytänyt itseni makaamasta päivätolkkuja sängyssäni. Ylösnouseminen ei edes tuntunut vaihtoehdolta. Luonteessani oleva perfektionismi ja optimistisyys oli vaihtunut pessimistisyyteen. Miksi edes olisin noussut ylös, kun tiesin ettei mistään olisi tullut mitään. Lopulta Kathreen ja Bambi luovuttivat suhteeni ja jossain vaiheessa löysin itseni sairaalasta. Olin laihtunut useita kiloja ja mielessäni näkyi mustaa ja harmaata. Parin viikon sairaalassa olon jälkeen elämässä näkyi taas harmaan tilalla vihreää ja sinistä. Oli kuin ihme olisi tapahtunut. Pitkän putken päässä näkyi taas valoa. Ehkei kaikki ollutkaan toivotonta. Tänään menin pitkästä aikaa talliin, halasin Sakkea ja pyysin siltä anteeksi välinpitämättömyyttäni. Olin kiitollisuuden velkaa Kathreenille ja muille jotka olivat jaksaneet aina välillä liikuttaa Sakkea sekä Nellaa, kiukuttelustani huolimatta. Harjasin Saken pitkin vedoin puhtaaksi ja tein sen harjaan sykeröt. En saanut niistä siistejä, ja ne olivat keskenään erittäin erikokoisia. Sakke silti nautti kovasti puunaamisestani. Sen lihakset olivat hieman surkastuneet. Sen näki selvästi päällepäin. En kuitenkaan voinut syyttää siitä kuin itseäni, mutta kyllä ne lähtisivät vielä uuteen nousuun, vaikken kisaamista tai samanlaista treenausta kuin ennen osannut enää edes ajatella. Olin miettinyt, oliko joka viikkoinen kisaaminen juttuni ja olin lopulta huomannut ettei se ollut. Sakella olisi kyllä vielä mahdollisesti pari kisavuotta jäljellä, mutta toisaalta, jos jatkaisimme kisausta, olisi suuri riski, että rasitusvammat joista kärsimme viime keväänä uusiutuisivat. Ehkä tästä lähtien pyrkisimme vain siihen, että meillä molemmilla olisi hauskaa ja nauttisimme siitä mitä teemme. Laitoin jo vanhat, käytöstä harmaantuneet jännesuojat ponin jalkoihin ja hain suitset satulahuoneesta. Poni antoi laittaa kuolaimet nätisti suuhunsa. Otin kypäräni tallikäytävältä ja talutin ratsuni pihalle. Ulkona puhalsi kolea syystuuli. Ponnistin pieneltä, jo parhaat päivänsä nähneeltä puujakkaralta selkään. Selässä huomasin hyvänolon virtaavan kehooni. Tämä tuntui niin kotoisalta. En ollut puoleentoista kuukauteen istunut kertaakaan oman ponini selässä. Saken selän lämpö levisi vartalooni ja hymy kasvoille. Kannustin Saken liikkeelle ja lähdimme kohti jo moneen kertaan kaluttuja maastoreittejä. Tästä alkaisi uusi luku elämässämme. 103HM
|
|
|
Post by Daw on Nov 20, 2012 17:55:28 GMT 2
Uusia tuulia Olin onnellinen. Olin saanut molemmille hevosille hoitajat ja toinen heistä tuli tänään katsomaan Nellaa. Olin joskus nähnyt kyseisen Linan jossain tapahtumassa, mutten tarkemmin naisen alkua tuntenut. Odotin tyttöä tallipihalla ja vedin takkini vetskarin ylös asti kiinni. Pian tallin pihaan kaarsi auto, jonka pelkääjänpaikalta hyppäsi ulos tummaan takkiin pukeutunut nainen. Tyttö sanoi jotain kuskille ja pian auto kaarsi pois tallin pihasta. “Moi!” huikkasin naiselle. “Moi, sä oot varmaan Daw, vai?” tyttö kysyi iloiseen äänensävyyn. “Joo, ja sä oot Lina, hauska tavata”, sanoin. “Mä näytän eka sulle vähän paikkoja ja sitten voidaan vaikka tehä jotain Nellan kanssa”, selostin perään. Lina nyökkäsi ja seurasi minua talliin. Esittelykierroksen jälkeen Lina oli saanut pirtistä oman kaapin ja saanut tietää monia tallin yhteisiä sääntöjä. Esittelin hänelle myös paikat missä säilytän Nellan tavaroita ja nähtiinhän me Kathreenkin, joka tervehti Linaa iloisesti. “Jos me vaikka haettaisiin Nella tuolta tarhasta sisälle”, sanoin. “Joo, käyhän se”, tyttö vastasi. Nella seisoskeli lähellä tarhan porttia. Ojensin Linalle narun ja Lina kävi ottamassa tamman kiinni. Avasin heille portin ja Lina talutti tamman ulos tarhasta. “Se on pohjimmiltaan kiltti, mutta se saattaa välillä tehdä jotain tyhmää. Käsket vaan silloin tomerasti, niin se kyllä tottelee”, selostin. Lina nyökkäsi. Veimme tallissa Nellan pesariin, jossa yhdessä harjasimme tamman puhtaaksi. Käytimme samalla ajan hyväksi ja pyrimme tutustumaan toisiimme paremmin. “Ai, sun perhe on suomenruotsalainen!” huudahdin. “Jaa, onhan se”, Lina vastasi. “Voikun kivaa, sä sit varmaan osaat hyvin ruotsia?” “No, kylhän se toisena äidinkielenä sujuu.” Harjasimme Nellaa pitkään ja selvitimme sen pitkän pehkonkin kokonaan. Lina taiteili hienon letin Nellan harjaan. Laitoimme Nellan karsinaansa odottamaan päiväruokia ja hyppelimme yhdessä pirttiin, jossa Kathreen parhaimmillaan taisteli tuntilistojen kanssa. Autoimme häntä listan valmistamisessa ja jäimme juomaan muutaman kupin kahvia. 104HM
|
|
|
Post by Daw on Nov 26, 2012 14:47:52 GMT 2
Laukkatreeniä Maanantai-iltapäivä. Mitäs sitä tekisikään? Lina oli luvannut juoksuttaa tai irtohypyttää Nellaa, joten minulle jäi vain Saken liikutus. Pujotin raidallisen tuubihuivin kaulaani ja vedin ratsastussaappaitten varret kiinni. Sitten astuin ulos koleaan marraskuiseen ilmaan. Kathreen veti maneesissa tuntia, joten minun tarvitsi jäädä kentälle. Astelin talliin ja Saken karsinaan. Ori tervehti minua iloisesti. Otin loimen sen päältä ja hoidin sen valmiiksi. Kentällä pohja oli yllättävän hyvä, vaikka vettä oli tullut lähiaikoina enemmän kuin tarpeeksi ja asteet pompahtelivat nollan molemmilla puolilla. Nousin selkään ja lyhensin jalustimia hieman. Sakke ei olisi millään jaksanut pysyä paikoillaan ja jouduin älähtämään sille useamman kerran. Lopulta jalustimet oli lyhennetty ja satulavyö oli kiristetty ja pääsimme aloittamaan. Lyhensin jalustimet hieman lyhemmäksi kuin yleensä, sillä ajattelin mennä tänään paljon laukkaa. Aluksi aloitin työskentelyn käynnissä ja tein pysähtymisiä ympäri kenttää jotta sain pidätteitä läpi. Menin myös kokoajan uran sisäpuolella, jotta sain pohkeet läpi. Tein myös muutaman pääty-ympyrän ja voltin käynnissä ja sitten ravissa. Sitten tein samaa vielä toiseen suuntaan. Ravinostossa Sakke vaan singahti eteenpäin reipasta ravia ja jouduin ottamaan sitä paljon takaisin. Jatkoinkin sitten työskentelyä ravissa ja tein välillä käyntisiirtymisiä. Näin sain ponin hyvin kuulolle ja Sakke alkoi lopulta rentoutumaan ja alistumaan osaansa. Siirsin Saken ravista käyntiin ja annoin sille hetkeksi pitkät ohjat ja kävelin hetken. Sitten siirryin tekemään keskiympyrää. Toisen puolen ympyrästä menin ensin käyntiä ja toisen puolen laukkaa. Laukkaan siirtymiset sujuivat hyvin, mutta käyntiin siirtymisessä tuli helposti monta raviaskelta, treenasimme näitä kuntoon pitkään ja kun saimme pari onnistumista, kiitin hevosta ja tein saman toiseen suuntaan. Kun tähänkin suuntaan asiat sujuivat aloin laukataa ympyrää ensin ympäri niin että sain laukan sujuvaksi ja pyöriväksi ja niin että Sakke asettui hyvin sisään ja kuunteli tarkasti apuja. Sitten aloi kokoamaan laukkaa toisella puolella ympyrää ja toisella puolella taas kasvattamaan laukkaa. Kokoamisessa poni usein siirtyi raviin, ja kokoamiset menivät sen takia pipariksi. Pitempi laukka sujui paremmin, ja vaikka annoin Saken mennä kovaa, se silti kuunteli ja sain sen helposti hidastamaan. Toiseen suuntaan tein samaa harjotusta. Sain taas tapella oriin kanssa, mutta sitten alkoi sujua. Laukkasin vielä pari ympyrää oikein reipasta laukkaa ja siirsin sitten oriin käyntiin ja ohjasin sen pois kentältä. Lähtisimme nimittäin maastoon tekemäänl oppuverryttelyn. Ravailimme aluksi rennosti eteen-alas ja asettelin Sakkea tiellä kumpaankin suuntaan. Siirsin Saken käyntiin ja käännyimme takaisin tallille päin. Tallin pihassa Sakke ei puuskuttanut enään ollenkaan, joten tulin alas selästä ja vein hionneen ponini talliin. Tallissa riisuin varusteet oriin päältä ja heitin likaisen satulahuovan pesukoriin. Levitin Saken selkään juuri pesusta tulleen kaulakappaleellisen fleeceloimen ja lähdin pelastamaan Kathreenin ja pitämään päivän viimeisen tunnin. 105HM
|
|
|
Post by Daw on Nov 30, 2012 19:05:26 GMT 2
Valoa pimeässä syksyssä Melkein hypin onnesta. Ajoin juuri Nellan kanssa klinikalta kotiin, missä oltiin todettu, että Nella oli kantavana. Olimme muutaman kerran yrittäneet jo astuttaa Nellaa Rontilla, ja nyt se oli onnistunut! En pysynyt nahoissani auton ratissa, joten minun oli pakko soittaa Kat:ille ja kertoa ilouutiset. Soitin myös Linalle, joka oli myös yhtä innoissaan hoitohevosensa tulevasta varsasta. Nyt pitäisi vain odottaa. Laskettu syntymäaika varsalle oli 10.1, eli uudenvuoden jälkeen. En tiennyt kumpaa toivoa, -tammaa vai oria, mutta loppujenlopuksi, ei sillä olisi mitään väliä. Se olisi silti, ensimmäinen ihkaoma varsa, omasta hevosesta! Pääsin lopulta tallipihaan, missä Kathreen oli meitä vastasta. Pysäytin auton ja otimme Kathreenin kanssa Nellan kyydistä pois. Otimme yhteisvoimin Kathreenin kanssa Nellalta kuljetussuojat pois, sitten lähdin Nellan kanssa kävelemään hetkeksi metsätielle ja fiilistelemään tulevasta varsasta! 106HM
|
|
|
Post by Daw on Dec 2, 2012 13:05:07 GMT 2
Karkumatkalla Olin lähdössä vetämään maastotuntia. Pienet, alle kymmenen ikäiset lapset hoitivat tallissa innokkaana ratsujaan. Itse satuloin Nellan valmiiksi, se saisi toimia tänään vetoratsuna. Noin 140cm lettipäinen tyttö tuli luokseni ja kurkkasi karsinaan ujosti. "Voitko sä tulla laittamaan Dumlelle satulan?" hän kysyi arasti. Kiristin Nellan vyön kiinni ja sanoin: "Tietysti." Nostin satulan pullean new forestin selkään ja tappelin aikani satulavyön kanssa, jotta sain sen kiinni, edes ensimmäisiin reikiin. Dumle oli tosiaankin erittäin hyvä rehun käyttäjä, maha paisui paisumistaan, vaikka ruuna sai liikuntaakin kiitettävästi. Palasin takaisin Nellan luo, hakien samalla suitset satulahuoneesta. Olimme vaihtaneet hackanmoren kumiseen niveleen ja ainakin tähän asti kuolaimen vaihto oli ollut hyväksi. Nella nosti päänsä taivaisiin ja sain käskeä sitä topakasti, jotta se laski päänsä käsieni ulottuville. Otin raipan ja kypäräni karsinan oven vierstä ja otin ne käteeni. Kävin hakemassa pirtistä Iipun ja Diibin auttamaan lapsia hevosten selkään ja ohjasin sitten lapset poniensa kanssa pihalle.
Kaikki lapset pääsivät pihalle. Assin ja Tompan ratsastajat pääsivät itse ponien selkään. Dumlen ja Toscan ratsastajat tarvitsivat enemmän apua. Kun kaikki olivat selässä sanelin järjestyksen ja lähdimme pitkin pihatietä. Ensimmäisen ravipätkän aikana takaani kuului huuto: "Apuaaa!" Ääni kuului Tompan selästä. Kerkesin parahakseni katsoa taaksepäin ja näin kuinka Tompan ratsastaja lensi suuressa kaaressa maahan ja pieni poni laukkasi kauas pois pakoon. "TOMPPPAAAA! NYT PRKL HETI TAKASIN!" huusin naama punaisena, mutta pörröinen poni jatkoi vain matkaansa. Käskin muiden pysyä paikoillaan hevosten kanssa kun itse hyppäsin alas Nellan selästä ja talutin tamman mukanani tytön luo. Tyttö itki pienesti, mutta sanoi silti ettei sattunut. Tyttö taisi hieman järkyttyä, ajattelin. Tyttö nousi ylös, ja mietin hetken mitä tekisin. Kaivoin puhelimeni ja näppäilin Kathreenin numeron. "KAT! Tomppa karkas!", huudahdin heti kun nainen vastasi. "Eiii.." kuului voihkaisu. "Mä en voi jättää tätä maastoo kesken.. Voitteko lähtee ettiin sitä ponia?" sanoin jo rauhallisemmin. "Tietenkin, yritä sä saada maasto pidettyä jotenkin, me lähetään pyydystään se poni", Kathreen sanoi.
Puhelun jälkeen autoin Tompan ratsastajan, Riinan Nellan selkään ja säädin jalustimet tytölle sopiviksi. Otin Nellan kaulalta riimunnarun, jonka olin solminut siihen ennen maastoon lähtöä ja kiinnitin sen Nellan kuolain renkaaseen. Jatkoimme maastoa, tosin suurimmaksi osaksi kävellen ja vain hieman ravaten. Riinakin uskalsi lopputunnista ratsastaa Nellalla ilman talutustani, pysyin silti tamman vierellä, jottei se keksinyt mitään. Kun pääsimme takaisin tallille, oli Tomppakin jo löydetty ja kaikki oli hyvin. 107HM
|
|
|
Post by Daw on Dec 18, 2012 18:17:57 GMT 2
Mammalla piisaa vauhtia [/size] /Daw, ja liian monta vapaapäivää saanut mamma, 108[/center]
|
|
|
Post by Daw on Dec 26, 2012 21:36:44 GMT 2
Värimaailmaa laajentamassa Parkkeerasin maastoauton Mustiksen pihaan. Heitin avaimet taskuuni ja otin suuren muovikassin auton takapenkiltä. Suuntasin matkani suoraan talliin ja pirttiin, jossa istui kirjava joukko mustislaisia. "Ootkos ollu ostoksilla?" kuului Linan ääni pöydästä. "Juu. Haluuttekos nähdä. Ostin uuden sadeloimen Sakelle vanhan rikkinäisen tilalle", kerroin. "Noh, näytäs", kuului Iipun ääni. Vedin loimen Kathreenin kanssa hieman liian pienestä muovikassista. Kun saimme loimen ulos, näkyi monen kasvoilla hilpeä ilme. Erityisesti Pau katsoi loimea erittäin huvittuneesti. "Ajattelit sitten uudistaa teidän värivalikoimaa?" Kathreen naurahti. "Mitä? Onhan tässä sinistä", sanoin. "Mun mielestä tuo luokitellaan turkoosiksi", Kathreen sanoi vakavana, mutta suu vääntyi heti hymyyn. "Turkoosi tai tummansininen, ihan sama asia!" huudahdin. Kat virnisti, ja sanoi sitten: "No, sittenhän valkoinen ja musta on kans sama asia!" Onnekseni Pauliina avasi suunsa ja pelasti minut väittelystä. "Mennään kokeileen sitä loimea, mä harjasin Saken justiinsa." Otin loimen itselleni ja lähdin kävelemään Pau vierelläni kohti Saken karsinaa. Pirtti tyhjeni perässämme nopeasti. "Ota se Sakke tohon käytävälle nii nähdään kaikki ori tää hieno loimi päällä", sanoin Paulle. "Kyllä Kapteeni!" Pau sanoi sotilaallisesti ja otti oriin karsinasta. Kun Sakke seisoi käytävällä laitoin loimen Linan avustuksella ponin päälle. Säädimme pitkään remmit sopivan pituisiksi. Aina kun katsahdin 'yleisöömme' Näin monta huvittunutta naamaa. He olivat selvästi päättäneet, ettei sininen, tai muiden mielestä turkoosi, keltainen ja violetti sopineet Sakelle. Lopulta loimi oli ponin päällä. Sakke katsoi ihmettelevänä yleisöään ja alkoi kuopia kaviollaan lattiaa. Käskin sitä topakasti ja huudahdin sitten käteni levittäen: "Tadaaa!" Käytävällä oli hiljasta. "No, mitä pidätte?" kysyin hymy suullani. "Mä oon edelleen sitä mieltä että sininen ja turkoosi on eri asia", Kathreen tokaisi. "Suu kiinni", tokaisin takaisin ja virnistin perään. "No, ei se pahalta näytä, mutta mun mielestä se perus sininen sopii Sakelle paremmin", Emppu sanoi ja yritti olla hihittämättä. "Okei, en mä ois tän väristä ostanu, muttei siel kaupas ollu parempaakaan, mihin oisin saanu kaulakappaleen", sanoin. "Mut oikeestaan, kyl toi keltanen sopii Sakelle ihan hyvin", Pau sanoi. Muutkin kiinnittivät katseensa Sakkeen ja huomasimme, että niinhän se sopi. Pau'n avustuksella riisuin loimen Saken päältä. Pau laittoi ponin takaisin karsinaan ja itse raivasin kaapistamme tilaa uudelle loimelle. Monen suunta ohjaantui takaisin pirttiin missä puheensorina jatkui samanlaisena, kuin se oli ennen kun saavuin muovipussin kanssa pirttiin. Daw ja väärän värinen loimi, 109
|
|
|
Post by Daw on Feb 2, 2013 23:37:19 GMT 2
Vieroitushoitoa “No niin, tulkaa kaartoon. Kaikki hepat talliin, hikisille fleecet päälle, kiitos!” kerron ja päätän samalla lauantain viimeisen tunnin. Katson kuinka ratsastaja yksi kerrallaan saa ratsunsa kaartoon ja tulee selästä alas. Kun kaikki tunnin viisi hevosta ratsastajineen pääsivät pois maanisista, sammutin valot ja laitoin oven kiinni. Katsoin, että kaikki pääsivät turvallisesti talliin, ilman että Tomppa tai kukaan muukaan olisi karannut omille teilleen. Kävelin myös talliin ja etsin käsiini Linan, jonka nappasin mukaani. Sitten vaihdoin suunnakseni tammojen tarhan, jossa uusi pieni kullannuppuni Nellan kanssa asusti. Blondista oli kuoriutunut hyvin rento ja reilu kaveri. Se oppi nopeasti asioita, onneksemme se ei ollut vielä oppinut huonoja tapoja. Varsa oli jo puolivuotias ja vieroitustakin aloitettiin pikkuhiljaa. Tänään aioin jatkaa sitä. “Ota sää Nella, nii mää otan ton varsulin”, sanoin Linalle joka teki työtä käskettyä. Aluksi Blondi ei olisi halunnut lähteä, mutta kun se huomasi että jäisi ilman äitiä, tuli sillekin kiire mukaan. Sitten menimme hyvässä järjestyksessä, Lina ja Nella edellämme talliin. Laitoimme varsan Nellan karsinaan, ja Nellan käytävälle, aivan karsinan viereen. “Jos sä laitat Nellan valmiiksi, nii mä käyn hieman ratsastamassa sitä, samalla tää varsa saa opetella hieman yksinoloa”, selostin. “Juu”, Lina vastasi ja lähti hakemaan Nellan harjoja. Lina toi tullessaan myös Blondille hankitut harjat, joilla aloinkin sitten varsaa harjailemaan. Olin yllättynyt siitä, kuinka helppo varsa Blondi oikeastaan olikaan. Joistain asioista, kuten kavioiden nostelusta oli tarvinnut keskustella jonkin aikaa, mutta muuten kaikki oli sujunut hyvin. Eriasia se oli silloin kun Sakke oli pieni. Blondi käyttäytyi tänäänkin kuin mallioppilas, emäänsäkin paremmin, jota taas ei olisi harjaustuokio voinut kiinnostaa yhtään enempää. Nella yritti steppailla ympäriinsä ja pisti joka asiassa hanttiin. Mietin vain mitä ratsastuksesta oikein tulisikaan. Kun olin saanut Blondin hoidettua, annoin Linalle käskyn laittaa Nellalle varusteet päälle ja lähdin itse hakemaan kypärää ja raippaani. Tulin takaisin noin kymmenen minuutin kuluttua, jolloin Lina oli jo saanut Nellan varusteisiin. “Tässä ois hevonen valmiina”, Lina sanoi. “Kiitos. Et viitsis pyörii täs tallis ja kattoo ettei tää varsa aivan kuole, kun äiti lähtee töihin”, pyysin. “Juu, kai mä voin. Kauas neiti aikoi ratsastaa?” Lina kysyi. “Varmaan sellasen puoltuntia, en varmaan pidempään. Sillei, että saan avut läpi”, kerroin ja irrotin riimun Nellan kaulalta. “Selvä”, Lina sanoi ja lähdin sitten kohti maneesia. Jo pihalla Nella alkoi katsella taakseen ja ihmettelemään minne Blondi jäi. Ensimmäiset kutsuhuudot Nella järjesti jo ennen kuin päästiin maneesin ovelle. Ratsastus Nellalla oli todella rasittavaa. Tamma ei pystynyt keskittymään, vaan sillä oli niin kova hätä varsansa perään, ettei mistään tullut mitään. Jouduin ratsastamaan sitä paljon pelkästään käynnissä. Ravissa Nella oli hieman helpompi, mutta kumpaankin suuntaan saimme keskustella pitkään asetuksista ja rentoudesta. Lopulta päätin olla laukkaamatta, sillä aikaa oli jo nyt mennyt paljon, ja olisi aika palata talliin. Loppu verryttelin Nellan huolellisesti ja tulin sitten alas selästä. Talliin mentäessä jouduin huomauttamaan tammalle kävelyvauhdista useampaankin kertaan. Nellalla oli jo selvästi hyvin ikävä varsaansa. Lopulta kun pääsimme talliin annoin hevoseni henkilökohtaisen hoitajani Linan hoiviin ja aloin itse kysellä varsasta. “Mites toi Blondi pärjäs ilman mammaa?” kysyin. “Hyvin. Pari kertaa se hirnahti, mut sit se jo rentoutu ihan täysin”, Lina kertoi huolettomasti. “Vai niin, Nella oliki sit aivan erimaata”, huokaisin. “Ja mä kun luulin, että vierotus ois raskasta sille varsalle, mutta tässä tapauksessa taitaakin olla ihan toisinpäin.” “Näköjään”, Lina sanoi ja riisui tammalta varusteet. Annoin tytölle loimitusohjeet ja sanoin, että Nellan ja Blondin voisi jättää karsinaan. Sitten jätin Linan puunaamaan Nellaa ja lähdin kahville. Daw, ja vieroitushoitoa tarvitseva Nella, 110
|
|
|
Post by Daw on Feb 6, 2013 13:35:14 GMT 2
Tervetuloa takaisin!
Käänsin maastoauton Mustikkapolkuun johtavalle soratielle. Traileri oli perässäni. Olin juuri käynyt hakemassa yhden ponin takaisin kotiin, Mustikkapolkuun. Ajoin tallin pihaan ja sammutin auton, heitin avaimet pinkkien Collareideni taskuun ja hyppäsin ulos autosta. Kat ilmestyi oven suuhun ja huudahti: “Ai, te tulitte jo? Mites matka meni?” “Joo, niinhän me tultiin, hyvin meni, ilman ongelmia”, vastasin. Kat hyppeli pihalle ja aloimme ottaa ponia pois trailerista. Poni tuli hyvin trailerista, mutta heti pihalla piti aloittaa kiukuttelu, ja ruuna hirnahtikin pari kertaa. Vaimeat vastaukset kuuluivat tarhasta. Ainakin Tomppa tuntui muistavan takaisin tulleen ruunan. “Huoh, nyt meillä on taas kaksi ilkikurista ja kujeilevaa pikkuponia”, huokaisin. Talutin ponin talliin, Turren karsinan viereiseen karsinaan. Riisuimme Kat’n kanssa ponilta loimen ja kuljetussuojat. Kat lähti edelläni takaisin sisälle, minä jäin vielä hetkeksi talliin ja toivotin: “Tervetuloa kotiin, Kelmi.”
Daw, Kat ja kotiin palannut poni, 111
|
|
|
Post by Daw on Feb 19, 2013 22:07:37 GMT 2
Nella kisakuntoon -projekti osa 1 Painoin enteriä tietokoneen näppäimistöllä. “Sinne meni!” huusin Kat’lle keittiöön. Laitoin läppärin kannen kiinni ja laitoin sen sohvapöydälle. “Saadaanki pitkästä aikaa lähteä yhessä kisaamaan”, sanoin. Olin juuri ilmoittanut itseni Kat’n ehdotuksesta Vaahterapolun estekilpailuihin. Ratsuksi olin päättänyt ottaa Nellan. Kisakokemusta tammalle ei vielä ollut lupautunut, ja nyt varsan jälkeen liikutuskin oli ollut rentoa. Nyt meillä oli tavoite, startata 70-80cm maaliskuun alussa. Lämmittely luokaksi olin valinnut myös 50-60cm luokan. Kat oli myös lähdössä samaisiin kisoihin, uudella lupauksellaan Gagalla. “Mä taidankin tänään muistella Nellan kanssa miten hypätään esteitä. Ties vaikka innostuttaisiinkaan. Linakin on tulossa täi ihan näillä sekunteilla, nii taidan saada apuakin, heihei!” ilmoitin ja olin jo laittamassa ulko-ovea kiinni, kun Kat vastasi keittiön pöydän äärestä: “Heippa!” Lina kävelikin juuri tallipihalla. “Hei Lina!” huusin ja juoksin naisen kiinni. “Moi”, hän vastasi. “Et ikinä arvaa”, sanoin. “No, mitä ny?”, Lina sanoi. “Me tehdään Nellasta kisaratsu”, paljastin suunnitelmani hymy kasvoillani. Linan naamalle vääntyi erikoinen ilme. “Siis.. Nellasta? Daw.. mitä sä sanoit?” “Niin, niin, katos alle kuukauden päästä me startataan Nellan kanssa pari luokkaa Vaahterapolussa, ja nyt tamma pitää saada kisakuntoon. Jos sen kuntoo ei aleta parantaa, niin tolla ruokahalulla se liikkuu varmaan kohta kierien”, selitin. Lina alkoi olla jo jutussa mukana ja pian rakensimme esteitä maneesissa. “Tehää yks sellane sarja, väliin viis laukkaa, ja toinen sarja johon väliin kaks laukkaa ja sit pari yksittäistä estettä. Pian olimme saaneet esteet rakennettua, joten lähdimme hakemaan Nellaa tarhasta. Nella antoi tällä kertaa tarhasta nätisti kiinni. Se ei tainnut todellakaan aavistaa, mihin oli joutumassa. “Oota vaan Lina, kohta sä starttaat ite tän kaa ekan kasikympin”, naurahdin ja taputin tammaa kaulalle. “Mä taidan nähdä aika monet painajaiset ennen sitä”, Lina sanoi ja matka jatkui. Laitoimme Nellan käytävälle hoidettavaksi. Hoidettaessa tamma oli rauhoittunut kovasti sen jälkeen, kun Nella oli toipunut siitä järkytyksestä, ettei Blondi enää tarvinnut Nellan apua. Tamman hoitaminen sujui siis aikalailla hyvin, varusteitten laitossa oli ne samat ongelmat kuin ennenkin. Satulaa laittaessa maha täyteen ilmaa ja suitsia laittaessa turpa kohti kattoa. Maneesissa nousin Nellan selkään ja aloimme kävellä alkukäyntejä ympäri maneesia. “Et Lina viitsis kipasta Aliisast hakeen kouluraipan, tää on niin jähmeen olonen et tän esteraipan kanssa ei tuu kyl mitää”; pyysin. “Joo, oota hetki”, Lina sanoi ja jäimme Nellan kanssa maneesiin hetkeksi kahdestaan. Kun Lina tuli, ja sain pitkän raipan, otin ohjat käsiini. Vaadin tammalta heti reipasta käyntiä, josta sai muistuttaa vähintään joka viides askel. Seuraavaksi siirsin tamman pois uralta, jotta se kuuntelisi ulkopohjetta. Pikkuhiljaa aloin tehdä myös voltteja sinne tänne ja vaadin samalla asetukset läpi. Kun tamma alkoi tuntua pikkuhiljaa helpolta vaihdoin suuntaa ja aloitin täysin alusta. Jossain vaiheessa aloitin ravilämmittelyn. Ravissa tamma tuntui helpolta aina niin kauan kun se kuunteli eteenpäin pyytävää pohjetta. Aina kun se alkoi maleksia, alkoivat ongelmat, silloin Nella ei kuunnellut mitään. Olin itse hiessä, jo ennen kuin pääsimme hyppäämään. “Lina! Laitatko ton yhen yksittäisen pystyn joksi noin 30 senttiseks ristikoks?”, pyysin. Lina teki työtä pyydettyä ja pian lähestyin estettä hyvä tempoisessa ravissa. Ponnistuspaikan kohdalla maiskautin, iskin pohkeet kylkeen ja autoin hieman raipalla. Nella hyppäsi hienosti ja jatkoi aikomukseni mukaan laukalla. Laukan ylläpito oli vaikeaa, ja tammaa sai kokoajan käskeä eteenpäin. Nellan kanssa olisi siis yksi suuri tavoite. Saada tamma eteenpäin pyrkiväksi. Jatkoin laukalla ristikon toisen kerran. Tällä kertaa Nella pudotti esteen päällä raville, joten nostin päättäväisesti heti uuden laukan ja tulimme esteen vielä kolmannen kerran. Hyppy onnistui, joten siirsin tamman käyntiin. “Nosta tota nyt kolme reikää isommaksi”, pyysin. Vaihdoin suuntaa. Ristikko oli nyt noin 50cm korkea. Sen pitäisi ylittyä helposti. Raipan avulla sain Nellan laukkaan. Tein yhden suuren ympyrän ennen estettä, jolla pyrin hiomaan laukan hyväksi. Sitten lähdin kohti estettä. yksi, kaksi, kolme, hyppy! Nella löi liinat kiinni estelle. Pamautin raipalla takalistolle, ja neiti hyppäsikin yli. Kehuin tammaa kovasti ja otimme uuden lähestymisen. Tällä kertaa askeleet eivät sopineet ja tamma hyppäsi hyvin epäsulavasti. Kolmannella kerralla sain hyvän hypyn. Päätin vielä tulla kahden askeleen sarjan kerran tai pari. Sarjan hyppääminen ei ollutkaan niin helppoa. Hyppäsimme tätä niin, että ensimmäinen este oli noin 40cm korkea ristikko, toinen 50cm korkea pysty. Tamma ei kuunnellut esteiden välissä minua yhtään. Ei pidätteitä, ei pohjetta, ei istuntaa, eikä ääntä. Askeleet eivät sopineet, tai neiti kielsi tai kiersi. Kolmannella, vai oliko se neljännellä yrityksellä päätin että nyt mennään, tuloksena makasin maneesin puruissa. Onneksi minua ei sattunut, joten vedin hermoni kasaan ja nousin selkään. Yritimme vielä pari kertaa epäonnistuneesti, mutta sitten lopulta saimme melkein onnistuneet hypyt. Ainoana vikana se, ettemme hypänneet esteitä todellakaan niiden keskeltä. Loppuverryttelyksi ravailin ja hain tammaa rennoksi. Heti kun Nella rentoutui, siirsin sen käyntiin, tulin alas selästä ja aloin taluttaa sitä ympäri maneesia loppukäyntien merkiksi. Nella kulki suhteellisen hyvin perässäni samalla kun kannoin Linan avustuksella esteitä varastoon. Kun esteet olivat varastossa lähdimme talliin. “Sano ihan rehellisesti miltä meiän meno näytti”, kysyin Linalta tallissa levittäessä fleeceloimea Nellan selkään. “No, se näytti tosi jähmeeltä, ja muutaman kerran teiän meno oli aika hurjan näköstä, mutta oli siellä pari onnistumistakin”, Lina tiivisti. “Mm.. Oon aika samaa mieltä. Eteenpäin liikkuvuus puuttui, se oli tosi jähmeä, ja kieltämättä oli aika hurjaa, mutta saatiin onneksi pari onnistumistakin. Saadaan kyl treenata tän kaa ihan kunnolla, että päästään niihin kisoihin maaliskuussa”. huokaisin. “Niinpä”, Lina sanoi. Laitoimme Nellan karsinaan lepäämään. Lina ilmoitti, että hänen täytyi lähteä. Sovimme Linan kanssa, että hän liikuttaisi Nellan huomenna. Itse kävelin pirttiin josta löysin onnekseni Paulinan. “Pau! Mä oon ihan poikki, liikuta pliis toi Sakke tänää”. Daw ja toivoton estehevonen Nella, 112
|
|
|
Post by Daw on Feb 24, 2013 20:45:40 GMT 2
Nella kisakuntoon -projekti osa 2 Harjailin tyytyväisen oloista tammaa yksityispuolen pesarissa. Nella oli käyttäytynyt koko harjaustuokion ajan yllättävän hyvin, olin joutunut käskemään sitä vain pari kertaa. Laitoin suojia tamman etujalkoihin, kun Lina tupsahti luokseni. “Sori, ku mä oon myöhässä”, neiti päivitteli. “Ei se mitään, sä olit kuulemma eilen irtohypyttäni tätä. Mites meni?” kyselin. “Mites se, pari kertaa rynnisti esteiden läpi kuin norsu, mutta kun se tajusi, ettei se sillä tapaa saa herkkuja, nii sitten se hyppäs ihan nätisti. En kuitenkaan paljoo hypyttänyt, ei se mennyt ees hikeen”, Lina selosti. “Okei, hyvä vaan, ettet tehny rankkaa hyppytreeniä, nii on tammalla tänään energiaa. Toivon mukaan hyppää tänäänkin nätisti”, sanoin. Varustimme Nellan yhdessä loppuun ja lähdimme sitten kohti maneesia. Lina oli taas luvannut auttaa minua hyppelyssä, esteiden nostelun merkeissä. Esteet olivat valmiina maneesissa, Kat oli eilen hypyttänyt viimeisen tunnin ratsukoita, ja olin pyytänyt naista jättämään esteet maneesiin. “Katotaas millaisia esteitä täällä on”, sanoin ja lähdin kävelemään Nella perässäni ympäri maneesia, sekä mittailemaan esteiden välejä. “Tää on ainakin kahen askeleen sarja”, Lina huusi maneesin toiselta puolelta. “Okei, hyvä, saadaan jatkaa siitä mihin viimeksi jäätiin”, sanoin ja laskin muutaman yksittäisen esteen parikymmentä senttiä alemmaksi. “Kai nää ois nyt tässä”, sanoin ja talutin Nellan kaartoon. “Jep”, Lina sanoi ja auttoi minut tamman selkään. En tehnyt kuin lyhyet alkukäynnit, olimmehan kävelleet jo kauan esteitä tutkiessamme. Aloin pian työskennellä tammaa ravissa. Tämän päivän ohjeeksi olin päättänyt, että kun menee hyvin, pitää lopettaa. Eli, kun jokin tehtävä sujuu, sen teko lopetetaan ja otetaan uusi tehtävä. Nellalla oli tällä kertaa hieman parempi moottori, mutta muuten neiti ei tuntunut yhtään helpommalta. Kun sain pohkeet ja asetuksen läpi, vaihdoin suuntaa ja tein saman toiseen suuntaan. Kun olin lopulta saanut tamman rentoutumaan niskasta ja ottamaan takajalkoja alleen, otin pari laukannostoa keskiympyrällä, jotka sujuivat suhteellisen hyvin. Nostoissa tamma kävi aika hitaana, mutta laukka pyöri aika hyvin. Otin nostot kumpaankin suuntaan ja sitten oli aika hypätä. “Jos vaikka aloitettais tolla sarjalla?” kysyin. “Teeppä niin, siinä on ainakin haastetta, jos se käyttäytyy samalla tavalla kuin viimeksi”, Lina naurahti katsomon puolelta. Olimme laittaneet sarjan esteet kahdeksi neljänkymmenen sentin korkuiseksi ristikoksi. Päätin tehdä ensimmäisen lähestymisen ravissa, jotta lähestyminen sujuisi hyvin. Lähestyminen sujui kyllä hyvin, ja hyppykin vielä kohtalaisesti, mutta sarjan väliin hevonen hyytyi. Pamautin pari kertaa raipalla takalistolle ja Nella astui toisen ristikon yli, pudottaen sen. Lina juoksi katsomosta nostamaan esteen ja jäikin sitten maneesin keskelle, jakkaralle istumaan. Otimme heti uuden lähestymisen, jonka menimme taas ravissa. Nyt painoin esteen päällä jalat kylkiin kiinni ja autoin vähän raipalla, jotta sain tamman jatkamaan laukalla. Nella nostikin hienosti laukan ja hyppäsi oikein isolla hypyllä toisen esteen yli. Taputin Nellaa kaulalle ja vaihdoin suuntaa. Päätin nyt lähestyä laukalla. Ensimmäisellä ja toisella kerralla menimme kauniisti esteen ohi. Kolmannella kerralla pääsimme esteelle ja neiti hyppäsikin sen hienosti. Toinen este ylittyi myös, askeleet sopivat hieman huonosti, mutta yli päästiin, ilman pudotuksia. Päätin tulla vielä kerran, että myös esteiden väli menisi hyvin. Tämä kerta menikin hyvin, saimme hyvän lähestymisen, hyvän välin ja hyvät hypyt. Olin erittäin tyytyväinen Nellaan, joten taputin sitä kaulalle ja annoin sille välikäynnit. Välikäyntien jälkeen hyppäsimme vielä sarjaa hieman suurimmilla esteillä ja pari yksittäistä estettä. Hypyt sujuivat vaihtelevasti, kieltoja ei kuitenkaan tullut kuin yksi, eikä ohi menojakaan tullut useampaa. Lopuksi hyppäsimme pienen radan, johon kuului kaksi estettä sarjan lisäksi. Kun toisella yrityksellä sain radan menemään hyvin, olin erittäin tyytyväinen, tähän olisi hyvä lopettaa. Aloin ravailla loppuverryttelyä, kun maneesin ovi aukesi ja sisään tuli Petra ja hänen kaunis oriinsa Hitti. Petra oli saapunut suokkinsa kanssa Mustikkapolkuun äskettäin, mutta olin jo kerinnyt salaa miettimään, millainen varsa Nellasta ja Hitistä voisi tulla. “Voinks mä tulla?” Petra huikkasi iloisesti. “Juu, tietty. Me ollaan just lopettelemas muutenki”, sanoin. Petra talutti Hitin kaartoon ja nousi selkään. Nellaa ei näköjään kiinnostanut se, että maneesiin asteli ori. Kun sain Nellan taas esteharjoituksien jälkeen rennoksi ja letkeäksi, siirsin neidin käyntiin. Tulin alas selästä, ja aloimme Linan kanssa roudaamaan esteitä varastoon. Lopuksi huikkasimme heipat Petralle ja Hitille ja lähdimme talliin. “Nyt mä voin kyllä olla ylpeä tästä leidistä!” sanoin tallissa varusteita pois ottaessa. “Jep, ei se todellakaan niin pahalta näyttänyt kuin viimeksi”, Lina totesi. “Mulla on ehkä sittenkin hevonen, joka osaa hypätä”, sanoin hymyillen. “On se kyllä hieno tamma”, Lina sanoi. “Mä luulen, et jos tää kehittyy tätä vauhtia, säkin pääset kohta hyppäämään”, sanoin. “mm..” “Mut nyt me laitetaan tää tonne karsinaan lepäämään, onks sulla millanen aikataulu?” kysyin. “Veli tulee tos tunnin pääst hakeen, et kyl mul aikaa viel on”, nainen selitti. “Okei, no mä aattelin vetää Nellalla huomenna sileällä, nii liikuttaisiksä sen sitten ylihuomenna?” “Sopii”, Lina ilmoitti. “Okei, no, mä lähen hakeen ton Saken sisälle, nii kerkeen sen liikuttaan maneesis viel ennen kun Kat aloittaa tuntien pidon siellä”, selitin. “Selvä, heihei”, Lina sanoi ja taisi mennä pirttiin. Ulos astuessani yllätyin, kun Paulina astelikin Sakke narun toisessa päässä vastaani. “Ai, sä haitkin sen sisälle”, sanoin loistaen. “Joo”, Pau sanoi. “Mä en ees tienny et säkin oot täällä tänään, mut nyt kun oot, nii mä käytänki sua hyväks, laita se valmiiksi parinkymmenen minuutin päähän, nii mä käyn kahvilla!” julistin tuomioni. “Selvä, kapteeni”, tyttö sanoi, nostaen toisen kätensä sotilastyyliin otsan eteen. Naurahdin ja annoin kaksikon jatkaa matkaa. Itse jatkoin matkaani Aliisaan. Kahvista nauttiessani en voinut kuin kiittää, sitä että minulla oli noin mahtavat hevosen hoitajat! Onnellinen Daw, Nella ja mahtavat hoitajat, 113
|
|
|
Post by Daw on Mar 9, 2013 13:33:42 GMT 2
Nella kisakuntoon -projekti osa 3 Eilen oli minun ja Nellan viimeiset estetreenit ennen kisoja. Menin laittamaan Nellaa valmiiksi jo kymmenen maissa aamulla. Tänään Lina ei ollut tulossa tallille, mutta olin saanut Kat’n lupaamaan, että hän pitäisi minulle ja Nellalle tunnin. Nella oli ollut tallissa normaali itsensä. Käskeä sai joka asiasta, mutta kertaakaan ei sattunut mitään. Talutin Nellan lumisateen läpi maneesiin, jossa Kat parhaillaan kantoi esteitä varastosta maneesin puolelle. Nousin Nellan selkään ja aloin verkata itsenäisesti. Nella tuntui alusta asti helpommalta kuin yleensä ja yhteinen sävel löytyi pian. Oikea laukkakin rullasi hyvin, usein kun se oli onnetonta räpellystä. Kat kertoi meitä tehtävän toisensa jälkeen. Nella hyppäsi hypin, pari kertaa ponnistuspaikat eivät sopineet ja muutaman kerran puomit kolisivat ryminällä alas. Silti ekaa kertaa huomasin, että hypätessä meistä kummallakin oli hauskaa. Siis minulla ja Nellalla. Se oli jotenkin uskomaton tunne, sillä sitä ei ole tapahtunut varmaan kertaakaan meidän yhteisen taipaleen aikana. Lopuksi hyppäsimme rataa, jonka esteet vaihtelivat 70-90cm välillä. Sunnuntain kisoissa hyppäisimme 50-60cm, sekä 70-80cm luokat. Kat huomasi myös, kuinka meidän yhteistyömme oli noussut monta pykälää ylöspäin. Rata meni hyvin, ihan pikku virheitä lukuun ottamatta. Kat neuvoi vielä muutaman asian, ja sitten aloitin loppuverryttelyn. Olin koko loppuverryttelyn ajan erittäin iloinen, hymyilin leveästi ja Nellakin rentoutui ja meni nätisti. Tamma sai tallissa suuret kiitokset ja illalla oli pakko soittaa Linalle ja kertoa näistä huipputreeneistä. Nyt oli vain toivottava, että hyvä fiilis jatkuisi kisoihin asti. Daw ja Unelma treenit, 114
|
|
|
Post by Daw on Mar 17, 2013 19:52:44 GMT 2
Hyppää, hyppää! 10.03.13
Heräilin sängyssäni. Kello oli vartin yli kuusi aamulla. Nousin ylös ja hipsin alakertaan. Kat nukkui vielä sikeästi, ja nukkuisi koko päivän, jos se olisi hänestä kiinni. Tänään oli kuitenkin tärkeä päivä. Lähtisimme Vaahterapolkuun estekisoihin Nellan ja Gagan kanssa. Keitin kahvia ja istuin television ääreen. Katsoin hetken televisiota ja lähdin sitten pukeutumaan yläkertaan. Lina oli luvannut tulla puoli kahdeksaksi tallille, ja myös lähteä kisoihin mukaan. Bambi oli myös luvannut ilmaantua tallille ennen lähtöä, jotta voisimme jättää tallin päiväksi hänen hoitoonsa. Kiersin avainta lukossa ja nykäisin tallin oven auki vartin yli seitsemän. Napsautin valot päällä valokatkaisijasta. “Hyvää huomenta mussukat!”, toivotin hevosille. Kun totuin valoon näin edessäni harmistuttavan näön. Tomppa jyrsi edessäni Jasminin kirkkaan punaista loimea. “Tomppa!” huusin ja kirosin mielessäni ja vedin ruunan pään pois loimesta. “Miten sä taas oot päässy ulos tuolta karsinasta?” juttelin itsekseni samalla kun telkesin ruunan takaisin karsinaansa ja tarkistin lukkoja, jotka näyttivät olevan kunnossa. “Ehkä iltatallin tekijä oli unohtanut tarkistaa Tompan oven lukot”, mietiskelin astellessani hakemaan heiniä. Heitin heinät hevosten karsinoihin ja perään laitoin kaurat ruokakippoihin. Kun hevoset olivat kaikki saaneet ruokansa, hiljeni tallikin kuin taikaiskusta. Kaikki hevoset keskittyivät syömiseen. Hiljaisuus keskeytyi, kun ovesta asteli iloinen, mutta väsynyt naama. “Moikka!” tyttö huudahti. “Moi Lina”, sanoin. “Mä kerkesin jakaa just hepoille ruuat, mutta sä voisit vaikka viiä tonne autoon noi Nellan tavarat”, sanoin. “Joo, mää kannan ne”, Lina sanoi ja hävisi satulahuoneeseen. Olin jo eilen illalla laittanut trailerin auton perään, jotta sen asentamiselta selvittäisiin aamulla. Kävin toimistossa kirjoittamassa Bambille muutaman ohjeen. “Mä meen nyt sisälle, tuu säkin kahville kun saat noi kamat kannettua”, ilmoitin Linalle. “juu, juu”, nainen sanoi ja lähdin sisälle. Sisälle päästessäni kävelin ensin yläkertaan herättämään naisen, joka veteli vieläkin uniaan. “Kat! Hevoset oottaa ruokiaan!” huusin ja avasin verhot. Sisään tulvahti valoa. “MItä? Mitä kello on?” Kat säpsähti hereille. “kahdeksan”, totesin. “Ei taideta keretä sinne kisoihin tänään, kun sää vedät näitä sikeitä”, sanoin naama peruslukemilla. “Ne kisat!” Kat huudahti ja hyppäsi pystyyn. “Ja aamutalliki viel tekemättä”, nainen mutisi, kun astelin kohti huoneen ovea. “Kyl mää ne hepat oon jo ruokkinu, kuha säikäyttelin”, sanoin ja kävelin alakertaan. Istahdin keittiön pöydän ääreen ja keitin lisää kahvia. Linakin kerkesi sisälle, ennen kun Kat sai raahattua itsensä alakertaan. Tarjoilin naisille kahvia, ja otin itsekin vielä toisen kupillisen. --- “Se on lähtö vajaan kahden tunnin kuluttua”, sanoin, ja nousin pöydästä. “Hevoset on pihalla lastausvalmiina puoli kymmeneltä”, sanoin, heitin takin niskaani ja lähdin takaisin talliin. Lina tuli perässäni, kun Kat jäi vielä sisälle. Aloimme Linan kanssa viemään hevosia tarhaan. Päätimme viedä ensin ensimmäisen tarhan hevoset. Otin itse kouraani Assin ja Jasminin, kun Lina otti mukaansa Taavin. Seuraavaksi veimme tarhaan Toscan ja Tompan. Kun yli puolet hevosista oli tarhattu Kat ilmestyi myös pihalle ja auttoi meitä viemään loput hevosista tarhoihin. Sitten lähdimme puunaamaan kisaratsujamme. Kat oli tehnyt jo eilen sykeröt Gagan harjaan, mutta minä en ollut tehnyt Nellalle vielä mitään. Otimme Linan kanssa Nellan käytävälle ja aloimme laittaa sitä kisakuntoon. Yhdessä saimme tamman nopeasti kuntoon. Harjan päätimme jättää liehumaan avoinna, häntäänkään emme tehneet lettiä. Nella oli hieman hämäillään koko touhusta, hieman se ärsyyntyi, kun ei päässyt kavereiden kanssa ulos, mutta rauhoittui pian. Yhdeksän maissa jätin Linan laittamaan Nellalle suojia ja loimea päälle, samalla kun lähdin itse sisälle laittamaan itseäni kuntoon. Olin laittanut kisavaatteet vaatepuulle Eelis iltana, josta nappasin ne päälleni. Vedin kisahousujen päälle paksut colitsit ja kisatakin päälle mustikkapolun logolla varustetun takin. Naamaanikin ehdin laittaa, ennen kuin aika alkoi olla lopussa. Takaisin ulos mennessäni Bambikin oli jo ilmaantunut paikalle. Hevosten lastaus sujui ongelmitta, Gaga meni erittäin nätisti traileriin, Nellan kanssa juttelimme sillalla hetken, mutta pian molemmat hevoset olivat trailerissa. Olimme päättäneet että minä ajaisin, joten istuin ajajan penkille, Kat pelkääjän penkille ja Lina valloitti takapenkin. Sanoimme vielä heipat Bambille ja lähdimme Mustikkapolun pihasta. --- Saavuimme Vaahterapolkuun ajoissa. Kat lähti suorittamaan lähtömaksut ja selvittämään aikataulua. Samaan aikaan otimme Linan kanssa hevoset pihalle. Nella oli täpinöissään uudella paikalla, Gaga suhtautui uuteen paikkaan hieman rennommin. Kat tuli pian takaisin ja sanoi että, ensimmäinen luokka loppuisi kohta, ja ratsastaisin toisen luokan puolessa välissä. Laitoimme siis Linan kanssa Nellan pian valmiiksi ja lähdimme kohti verkka-aluetta. Lina lähti mukaani ja Kat toivotti onnea. Lina piteli Nellaa, kun kävin itse kävelemässä rataa. Rata ei ollut vaikea, meidän pitäisi selvitä siitä hyvin, ajattelin. Kun sain radan käveltyä, täytyikin pian lähteä verryttelemään. Nella säpsyi hieman verkassa, eikä ollut aivan kuulolla. Verkkahypyt eivät menneet täydellisesti, ja radalle lähdin hieman epävarmalla fiiliksellä. Radan alussa päätin kuitenkin, että pakko meidän tästä radasta on selvitä. Ensimmäinen pysty este ylittyi hyvin, toiselle esteelle, ristikolle tulimme pohjaan, mutta Nella ihmeen kaupalla sai pelastettua. Nella säpsyi hieman maneesin katsomopäätyä, enkä meinannut saada sitä päätyyn, joten seuraavalle sarjalle ei tullut aivan parasta lähestymisestä. Pääsimme kuitenkin molemmista esteistä yli. Seuraavana esteenä oli laine, joka ylittyi yllätyksekseni helposti, nyt kaarroimme toiselle sarjalle, toisen esteen puomi hieman kolahti, muttei pudonnut, onnekseni. Enää kaksi estettä. Okseri, ja ensimmäisenä esteenä ollut pysty toisesta suunnasta. Okseri meni hyvin. Viimeiselle esteelle pistin hevoseen vauhtia ja tulimme kovaa viimeiselle esteelle, jonka Nella hyppäsi isolla hypyllä. Radan jälkeen taputin hevosta suuresti kaulalle ja kasvoilleni nousi hymy. Ratsastin ulos maneesista, jossa Lina oli heti vastassa. “Te teitte sen!” Lina iloitsi. “Niinpä, puhdas rata!” iloitsin itsekin. “Monensisko me mentiin?” kysyin. “Toisiksi”, Lina sanoi. “Oikeasti?” kysyin. Linan ilme kertoi, että oikeasti. Kävelin Nellalla kentällä hetken, ennen kuin luokka loppui, ja palkintojen jako alkoi. Tipuimme loppujen ratsukkojen aikana neljänsiksi, ja olimme siten ensimmäisiä ei-sijoittuneita. Kat ilmestyi Gagan kanssa myös kentälle. “Mites meni?” Kat kysyi. “Puhdas rata, neljänsiä, ekoja ei-sijottuneita”, selostin. “Vau, sehän meni sitten hyvin” “Niin meni”, sanoin. Lähdimme Kat’n kanssa yhdessä kävelemään rataa, Gagan Kat oli vienyt talliin Sessan karsinaan ja Lina piti Nellasta huolta. Radan kävelyn jälkeen Kat lähti verkkaamaan Gagan kanssa ensimmäiseen verryttelyryhmään, silä Kat starttaisi Gagan kanssa heti toisina. Me starttaisimme Nellan kanssa vasta toisiksi viimeisinä. Kun oli Kat’n vuoro startata pyysin Linaa vahtimaan Nellaa, jotta pääsisin katsomaan heidän rataansa. Radan alku meni hyvin, mutta okserille tultaessa hyppy ei onnistunut ja puomit kolisivat maahan. Kat ratsasti radan loppuun kunnialla, ja radan lopuksi he saivat yleisöltä taputukset. Kerkesimme jutella Kat’n kanssa hetken, ennen kun minun täytyi lähteä verryttelemään uudestaan. Sovimme, että Kat tulisi katsomaan meidän suoritustamme hetken kuluttua. Toisessa verkassa Nella tuntui hyvältä ja radalle lähdimme hyvillä mielin. Hetki ennen lähtömerkkiä, huomasin Kat’n tulevan katsomoon. Lähtömerkki tuli ja oli aika aloittaa toinen rata, 70-80cm. Radalla huomasin heti ensimmäisen esteen jälkeen tamman olevan jo hieman väsynyt, eikä rata siksi mennyt aivan putkeen. Tiet eivät olleet kaikkein parhaita, ja sarja ei onnistunut, tuloksena B-osan pudotus. Radan lopussa tamma sai silti suuret kiitokset, se oli yrittänyt parhaansa, ja yksi pudotus ei ollut huono suoritus, ainakaan tälle tammalle. Meidän jälkeemme ei ollut enää kuin yksi ratsukko, joka ratsasti puhtaan radan. Tässä luokassa olimme tuloslistassa Nellan kanssa sijalla 8. ja Kat sijalla 7. Lähdin itse Nellan kanssa kopille päin, kun Kat alkoi valmistautua Linan kanssa toiseen rataan. Kopilla rapsutin Nellaa pitkään ja riisuin siltä varusteet. Loimitin sen ja laitoin sille kuljetussuojat jalkaan. Se sai myös juoda janoonsa ja lopuksi laitoin sen koppiin, jonne se meni ilman ongelmia. Neiti taisi oikeasti olla väsynyt päivästä. Kun Nella oli kopissa syömässä heiniä, lähdin maneesille, jonne kerkesin sopivasti seuraamaan Kat’n ja Gagan suoritusta, Liittäydyin Linan kylkeen katsomossa katsomaan. Kat’n ja Gagan yhteistyö ei aivan loistanut radalla. Tältä radalta jäi mukaan 8 virhepistettä. Tiesimme ettei se riittäisi minkäänlaiseen sijoitukseen, joten lähdimme laittamaan Gagaa lähtökuntoon, emmekä jääneet seuraamaan luokkaa loppuun. Reilun puolen tunnin kuluttua Gagakin oli turvallisesti kopissa ja lähdimme Vaahterapolusta takaisin kohti Mustikkapolkua. Kilpailupäivä alkoi olla loppusuoralla, itse olin erittäin onnellinen, Kat ei niinkään. Tästä olisi hyvä jatkaa. Daw, Nella ja ylitetyt esteet, 115
|
|