|
Post by Daw on May 5, 2012 16:34:32 GMT 2
Yhteiseloa “Daw! Onks tää riepukasa tääl olkkarissa sun?” Kaikui Bambin ärsyyntynyt ääni huoneeseeni. “No, en tiedä! Kuka on jättäny meikkipussinsa kylppäriin?” kuuluu Kathreenin ääni kylpyhuoneesta. Huokaisen. Meikkipussi ei olisi minun, mutta vaatekasasta en ollut niin varma. Nousin tietokoneen äärestä ja hypin rappuset alakertaan. Alakerrassa Nappasin collari-housuni ja hupparini sohvalta ja kuuntelin Bambilta saarnan siitä kuinka omat tavarat täytyy pitää järjestyksessä. Mumisin jotain vastaukseksi ja hypin takaisin huoneeseeni, kuulin Bambin vielä mumisevan jotain alakerrassa, ja viereisestä huoneestani imurin hurinan. Bambille ´hyvä järjestys oli tärkeää, minä taas vihasini siivousta, ja vaikka tavarani olivat usein vähän sikin sokin, tiesin aina missä tavarani olivat. Ainakin yleensä. Kathreen taas piti järjestyksestä, muttei kummiskaan ollut mikään siivousintoilijakaan. Sammutin tietokoneeni ja päätin että siivoisin huomenna. Tömistin rappuset alas ja laitoin crocsit tallikenkäni jalkaani. Päälle vedin tuulitakin ja sitten lähdin ulos. Sää oli pilvinen, mutta välillä aurinko pilkahteli pilvipeitteen takaa. Asteita oli tusinan verran, ja oli aivan tyyntä. Vesilätäköitäkään ei ollut enään tallin pihassa. Se oli varma kesän merkki. Kävelin talliin. Jossu oli aikaisemmin aamupäivällä käynyt Saken kanssa lyhyellä ja rauhallisella maastolenkillä. Voisin siis hyvin ratsastaa vielä Sakella. Sakke tervehti minua iloisesti. Se ei ollut likainen, joten harjasin sen vain pikaisesti ja putsasin kaviot. En ollut hetkeen kerinnyt ratsastaa Sakella, koska minulla oli ollut kiireitä. Oli vaikeaa yrittää opiskella, pitää huolta itsestään ja vielä hevosesta. Onneksi Jossu on auttanut minua paljon, ja Bambikin oli ottanut Saken pari kertaa tunnille mukaan. Nyt minulla oli kuitenkin enemmän aikaa, opiskelut eivät nyt vieneet koko aikaani, ja pystyin huomioimaan poniani enemmän. Rapsuttelin hetken ponia, ennen kuin hain sen suitset. Olin vaihtanut suitsiin voittamani otsapannan jossa oli hopeisia pyöreitä kimaltelevia paljetteja. Laitoin suitset Saken päähän helposti, ilman ongelmia. Laitoin vielä remmit kiinni ja sitten ponini oli valmis. Hain pirtistä kypäräni ja lyhyen raipan ja sitten talutin Saken ulos. Talutin Saken kentälle, jossa vein sen kaartoon. Kiipesin Saken selkään pienen penkin päältä. Tein suunnitelmaksi ratsastaa tänään vain avut ja kaikki askellajit läpi. Ohjasin Saken uralle ja aloitimme ratsastuksen kävelemällä pitkin ohjin uralla. Sakke oli energinen, mutta kuitenkin se askelsi rauhallisesti. Otin ohjat tuntumalle ja aloin kävelemään koko ajan hieman uran sisäpuolella. Aluksi Sakke yritti hieman valua uralle, mutta pian se kuunteli paremmin ulkopohjettani, ja sitten tehtävä sujui. Nostin ravin ja pidin Saken edelleen uran sisäpuolella. Tein aina pysähdykset suoraan ravista lyhyeiden sivujen keskelle ja pitkien sivujen keskelle pienet voltit. Pysähdykset ei aluksi oikein onnistuneet, Sakke vain ravasi alta pois ja ennen pysähdystä tuli käyntiaskelia. Hetken harjoittelun jälkeen niin pysähdykset, kuin voltitkin sujuivat, joten vaihdoin suuntaa. Toiseen suuntaan hain ensin raviin hyvän tahdin ja jatkoin tehtävää samalla lailla, kuin toiseenkin suuntaan. Tähän suuntaan Sakke oli volteilla paljon jäykempi, joten jätin pysähdykset ja keskityin volttiin. Tein ensin keskiympyrän, ja kun se sujuin, menin pääty-ympyrälle, jota tein hetken. Kun se sujui siirryin voltin tekemiseen ja hetkenpäästä volttikin sujui. Sen jälkeen siirsin Saken käyntiin ja annoin sille hetkeksi pitkät ohjat. Käynnin jälkeen aloin työllistämään laukkaa. Nostin yhdestä kulmasta laukan. Sakke lähti laukkaan hyvin energisesti ja reippaasti. Laukkasin ensin pitkin uraa ja etsin hyvää tahtia. Tein myös pari 7ympyrää, ja kun olin tyytyväinen laukkaan siirsin Saken takaisin käyntiin. Vaihdoin sitten suuntaa ja nostin taas yhdestä kulmasta laukan. Tähän suuntaan Saken laukka oli valmiiksi hieman rauhallisempi ja hyvä vauhti ja tahti löytyi nopeasti. Siirsin siis Saken raviin ja ravailin vielä hetken kentän ympäri ja tein muutaman pääty-ympyrän. Ravin jälkeen siirsin Saken käyntiin ja annoin sille pitkät ohjat ja silitykset kaulalle. Kävelimme hetken ja tulin sitten alas selästä ja talutin ponin talliin. Tallissa hoidin Sakelta varusteet pois. Annoin Sakelle kädestäni porkkanan palasen, ja poni hotkaisi sen vauhdilla. Rapsuttelin ja hemmottelin Sakke siinä hetken ja Sakke selvästi nautti hoidostani. Hetken päästä talutin Saken tarhaan ulkoilemaan. Sen jälkeen päätin palata sisälle ja siivota, vaikken siitä pitänytkään. 75HM 6v€//B
|
|
|
Post by Daw on May 16, 2012 10:40:38 GMT 2
Minä, onnellinen hevosen omistaja 76HM6v€//B
|
|
|
Post by Daw on May 19, 2012 15:37:56 GMT 2
Paljon onnea vaan! "ÄÄ! Mä melkein kaadun!" huudahdin. Bambi ja Kathreen olivat sisällä sitoneet silmäni ja Bambi talutti minua jonnekkin. Haistoin hevosten tuoksun, joten arvelin olevani tallissa. "No nii, nyt tulee portaita", Kuului Kathreenin ääni edestäni. "Miten te luulette et mä selviin hengissä niist?" kysyin epätoivoisena. Jotenkin kuitenkin pääsimme rappusten yläpäähän, parin kiljahduksen ja säikähdyksen jälkeen. Olin varma että olimme pirtissä. Ympärilläni oli aivan hiljaista. Bambi seisoi takanani ja avasi huivin silmiltäni. Samassa kuuluui iloinen ja moniääninen toivotus: "Hyvää syntymäpäivää Daw!" Katselin ympärilleni häkeltyneenä. Koko Mustikkapolun porukka oli kerääntynyt pirttiin ja pirtti oli koristeltu hyvin hienoksi. Cida ja Emppu kiirehtivät luokseni laittamaan päähäni synttärihatun, samalla Iippu ja Miia ojentavat käteeni leveän ja littanan paketin. Sopersin kiitoksen ja aloin innokkaana avaamaan lahjaani. Paketista ilmestyi kehystetty kuva minusta ja Sakesta. Se oli viimetalvelta kaunis kuva minusta ilman satulaa Saken selässä, luminen tausta takana. "Kiitos kauheesti", sanoin ja annoin isot halit Iipulle ja Miialle. "Eipä mitään", sanoivat tytöt. "No, niin, eiköhän ruvettais syömään?" Bambi kysyi ja pian kaikki istuivat ison ja pitkän pöydän ääressä. "Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan, paljon onnnneeeaaaa Daaaw, paaaljon onnneea vaaaaaaaan!" Kaikui pirtti Mustislaisten laulaessa. Puhalsin kynttilän sammuksiin ja leikkasin kakkupalasen itselleni. Kun jokainen oli saanut osansa kakkua alkoi syöminen. Pöydän ympäriltä monen suusta kuului: "Ompas hyvää kakkua" tai "Njami njami". Kakku siis maistui, ja hyvä niin, ja olihan tämä Kathreenin leipoma kakku aivan mahtavan hyvää! Lily tarjoili kaikille myös sipsejä ja karkkeja, joita katosi ihmisten suihin alle altayksikön. Kaikki juttelivat pöydän ympärillä, ja tunnelma oli ihanan rento. Vaikka kakku loppuikin, löytyi herkkusuille vielä lisää karkkeja sun muita herkkuja. Kahvin ystävät täyttivät myös kahvikuppinsa, muut saivat joko cocacolaa tai mehua. Parin tunnin istuskelun ja rupattelun jälkeen päätimme Bambin kanssa yhteistuumin lopettaa juhlat. Muutamat hoitajat jäivät vielä rapsuttamaan hoitohevosiaan, ja joku yksityisen omistajakin jäi hoitamaan hevostaan. Itse otin kaapistani ison porkkanan ja tarjoilin sen Sakelle. Sakke vetikin sen mahaansa vain parilla haukkaisulla. Sitten menin sisälle Villa Aliisaan huoneeseeni, kehystetyn kuvani kanssa. Sänkyni yläpuolella oli tyhjä naula. Kuva sopisi siihen täydellisesti. Nousin sängylleni seisomaan ja ripustin kuvan seinälle. Se näytti siinä hienolta. Myöhemmin illalla, kun tallissa ei ollut enään paljoakaan porukkaa, lähdimme Bambin ja Kathreenin kanssa yhdessä maastoon ratsastamaan ja purkamaan hevosten energiaa. Kathreen Daisylla, Minä Sakella ja Bambi Tempolla, satulat jätimme suosiolla satulahuoneeseen. Ratsastimme pellolle, nauttimaan kauniista kevät illasta rennosti rupatellen! Välillä elämä vaan on ihanaa. 77HM8v€//B
|
|
|
Post by Daw on Jun 3, 2012 9:28:47 GMT 2
Irtohypytystä 78HM8v€/Kat
|
|
|
Post by Daw on Jun 4, 2012 10:03:31 GMT 2
Piknikillä “Kathreen!” huusin ja juoksin Villa Aliisan portaita alas alakertaan. “No?” Kathreen vastasi. “Et haluis lähtee mun kanssa piknikille heppojen kanssa?” kysyin. “Mikä ettei”, Kathreen vastasi. “Älkää sitten unohtako tän päivän tallihommia”, Bambi sanoi väliin ja virnisti. “Ei unohdeta, ei me sua yksin jätetä niitten kanssa”, Kathreen sanoi. “Mitäs me otetaan mukaan piknikille?” Hetken päästä harjasimme molemmat hevosiamme pihalla. Keli oli pitkästä aikaa taas aurinkoinen, ja lämmin. Aurinko kuivatti maata, ja lätäkköjä pois. Lämpömittarikin Villa Aliisan seinässä näytti 22 astetta. Pieni tuulenvire kävi etelästä. Hyttyset ja paarmat pörräsivät hevosten ympärillä, ja ponien hännät heiluivat hätistäen ötököitä. Harjasin Sakkea pitkin vedoin. Sen ruskea karva kiilsi kauniisti auringossa. Daisy oli vetänyt tarhassa kunnon mudat ja liat päälleen, joten autoin vielä Kathreenia Daisyn puhtaaksi saamisessa. Yhteistyöllä saimme Daisynkin nopeasti puhtaaksi. Laitoimme hevosille suitset päähän, satula saisi jäädä kaappiin. Suitsien päälle laitoimme riimut ja riimunnarun laitoimme kaulan ympärille. Laitoimme kypärät päihimme ja reput selkään, jossa oli eväämme. Talutimme ratsumme kentälle, ja nousimme selkään ja lähdimme matkaan. “Mihis ratsastetaan?” Kathreen kysyi. “Vaikka sinne kalliolle, joka on siinä järven rannalla”, sanoin. “Joo, mennään sinne”, Kathreen sanoi. Menimme paljon käyntiä, väliin vähän ravia, ja hyvän paikan tullen hieman laukkaakin. Hevoset nauttivat maastoilusta, ja laukatessa pääsi hyvin ötököitäkin pakoon. “No niin, perillä ollaan”, sanoin ja laskeuduin alas Saken selästä. Jätimme hevoset parin kymmenen metrin päähän varjoon, syömään ruohoa. Me sen sijaan kävelimme kallion kielekkeelle, johon aurinko porotti kuumasti. Aallot iskeytyivät metrin alempana kallioon. Otimme reput selistämme. Kathreen veti repusta esiin siniruudullisen viltin, jonka hän levitti kalliolle. Itse otin repustani esiin eväämme, viinirypäleitä, vesimelonin viipaleita, pari leipää, suuri pullo sekamehua, sekä karkkipussin. Istuimme viltille, ja otimme kypärät pois päästämme. “Ah, tääl on kyl niin ihanat näköalat”, sanoin. “Jep, ja tääl on niin lämmin”, Kathreen sanoi. Menimme makuullemme viltille ja napostelimme ruokaa vierestämme. Kun ruoka loppui, päätimme maata vielä hetken viltillä. Minua hieman väsytti, ja maatessani viltillä, lopulta nukahdin. Heräsin lokkien kirkunaan. “Huohhh.. Mis mä oon.. ai niin..”, mumisin ja nousin istumaan. “Kat”, sanoin. Ei vastausta. “Kat.. KAT!” huusin lopulta. Kathreen säpsähti ja sanoi yllättyneenä: “Mitä?” “Pitäisköhän meiän lähteä? Kello on varmaan jo aika paljon”, sanoin. “Niimpä.. Aurinkohan oli tuolla kun me tultiin”, Kathreen sanoi ja osoitti vasemmalle. “Jep, ja nyt se on kohtisuoraan meiän edessä”, sanoin. “Me ollaan oltu tääl varmaan jo monta tuntia”, Kathreen sanoi ja nousi. Pakkasimme nopeasti tavaramme ja menimme hevosten luokse. Hevoset laidunsivat vieläkin tyytyväisenä. Irrotimme ne puista ja nousimme jonkun kiven päältä selkään. Kävelimme aluksi jonkun matkaa, niin että pääsimme tielle. Tiellä nostimme ravin, ja lopulta laukan. Laukkasimme aika pitkän pätkän, ennen kuin siirsimme ponit käyntiin. Kävelimme rauhallisesti loppumatkan tallille. Talli pihassa laskeuduimme hevosten selistä ja talutimme ne talliin. Tallissa riisuin Saken suitset, ja satulahuoneeseen niitä viedessäni katsoin kelloa. Silmäni aukesivat ammolleen, ja menin Kathreenin luo. “Kat”, sanoin. “No, mitä?” Kathreen vastasi Daisyn karsinasta. “Arvaappa mitä kello on”, sanoin. “No? Ei mitään hajua..” Kathreen vastasi. “Se tulee kohta neljä. Eiks me lähetty vähän kahdentoista jälkeen?” sanoin. “Oikeesti? Me oltiin siis lähes neljä tuntia reissus?” Kathreen sanoi ja naurahti. “Siltä näyttää”, sanoin. “Ooks sää Daw kohta valmis?” Kathreen sanoi. “Joo, kyl mä alan olla”, sanoin. “Okei, mäkin oon ihan kohta. Alotetaan sit ne tallityöt, et saadaan ne tän päivän puolella valmiiksi”, Kathreen sanoi. “Jep, mä vien vaan Saken pihalle, nii alotetaan sitten”, sanoin. “tehään niin”; Kathreen sanoi, ja lähti myös viemään Daisya pihalle. Kalliolla kun makaat Luulet että oot vapaa Kun metsätuulet vastaa niin kuin sinne huutaa Ja peukalolla taas pääsee Uimapaikkojen ääreen Katso ihmisen silmiin Näätkö katseen villin?
Hei, siksi lintunen laulaa Riemu kuuleman kautta Ihmiseenkin tarttuu Tietynlainen kaiku. Kaikki juhlat päättyvät, Sen kaikki tietää Odotusta täynnä, kunnes kukkaan puhkeaa.
Hei, kuka jää kotiin odottamaan? Ja kuka tulee sieltä hakemaan? Mene ulos katsomaan mikä sää, Mikä kesä!
79HM 12v€/Kat
|
|
|
Post by Daw on Jun 15, 2012 8:56:25 GMT 2
"Daw! Tuuksä?" kuulin Kathreenin kutsun Villa Aliisan ovelta. "Joo, joo, oota, mä vaan vedän t-paidan näitten bikinien päälle", huusin vastaukseksi ja pian hyppelinkin rappuset alas ja totesin Kathreenille: "Mennään!" Menimme talliin, jossa Cida ja Iippu jo olivatkin. "Lähdetäänkö hakeen hepat?" Iippu kysyi nähdessään meidät. "Lähdetään vaan", Kathreen vastasi ja lähdimme tallustamaan kohti laitumia.
Sain Saken kiinni hetken suostuttelun jälkeen. Iippu taas sai jahdata Tempoa aivan henkihieveriin asti. Kathreen sai lusitanonsa kiinni aivan hetkessä, ja Delikin antoi porkkanan avulla kiinni. Kun hevoset oli saatu kiinni, lähdimme takaisin kohti talleja. Tallissa kaikki hajaantuivat hoitamaan ja puunaamaan omia hevosia karsinoihin.
"No nii Sakke, nyt ois sit tarkotus lähteä uimaan", höpötin orilleni samalla pyörittäessäni sen karvaa kumisualla. Ori vaikutti olevan hyvällä tuulella, edes kavioiden putsaus ei tuottanut minkään näköisiä ongelmia ja muutenkin kaikki sujui todella hyvin. Hain Saken suitset satulahuoneesta ja nekin menivät Saken päähän ilman ongelmia. "Alattekste oleen valmiita?" kantautui Cidan ääni tallin ovelta. "Joo", vastasin ja otin otteen Saken ohjista ja lähdin myös pihalle. Pihalla jouduimme hetken odottamaan Kathreenia ja hänen tammojaan, mutta pian kaikki olivat valmiina ylväiden ratsujen selässä. Jokaisen hevosen karva kiilsi kauniisti auringossa. Deli näytti olevan hyvin kärsimätön, tamma tepasteli hermostuneena ympäriinsä. Cida oli laittanut Delille pelkän riimun ja narun ohjiksi, joten tamman paikoillaan pysyminen ei oikein onnistunut. Daisy taas seisoi nätisti paikoillaan ja katseli tytärtään Sessaa, joka myös osasi käyttäytyä. Sakke taisi ottaa mallia Delistä, ja pian Sakkekin tepasteli hyvin kärsimättömänä, ja minulla oli täysi työ, yrittää pitää se paikoillaan.
Lähdimme tallipihasta nätissä jonossa, Minä ja Sakke johdimme joukkoa, Cida ja Deli olivat takanamme, Kathreen, Daisy ja Sessa olivat toiseksi viimeisenä ja Iippu ja Tempo pitivät perää. Sakke askelsi reippaasti allani, sillä tuntui olevan virtaa. Se hätisteli ötököitä heiluttamalla häntää kiivasti, ja välillä takajalka potkaisi mahan alla nopeasti. Ilman ötököitä keli olisi ollut aivan mahtava, oli mukava puolipilvinen sää, ja mittarikin näytti lähes hellelukemia. Pieni tuulenvire kävi takaamme, ja se onneksemme välillä karkotti hieman inisijöitäkin. Menomatka uimapaikalle sujui rupattelun merkeissä, ja rennosti tallustaen, muutamia ravipätköjäkin matkaan mahtui, ja kerran pääsimme kunnolla irroittelemaan laukassakin. Kathreenilla taisi olla hieman vaikeuksia molempien hevosten hallinnassa niin kovassa vauhdissa, ja hidataessamme vauhdin käyntiin, Sessa ei tainnut olla samaa mieltä vauhdin hiljenemisestä ja nykäisi narusta hieman eteenpäin, ja sillä samalla sekunnilla Kathreen tömpsähti maahan.
"Ei kai sattunut?" kysyin Saken selästä. "Ei, ei", Kathreen sanoi naurahtaen ja hyppäsi takaisin Daisyn selkään ja matka pääsi jatkumaan. Pian tulimme ranta paikalle. Sidoimme ensiksi kaikki hevoset kiinni puihin ja aloimme vaihtaa uikkareita, tai ottamaan vaatteita pois bikinien päältä. Kathreen ja Iippu lähtivät vaihtamaan bikinit. Minä ja Cida vedimme vain vaatteet pois bikinien päältä. Pian Kathreen ja Iippu tulivat takaisin, Kathreenilla päällä kauniit bikinit ja Iippu ratsastusvaatteissa. "Miksei sul Iippu oo uikkareit pääl?" kysyin. "No ku.. Mul unohtu uikkarit kotiin", tyttö vastasi hieman nolona. "No, ei siin mitään, uit vaatteet päällä", Cida sanoi iloisena ja pian hymy tarttui uudestaan Iipunkin kasvoille. Nousimme takaisin hevosten selkän ja lähdimme uimaan.
Hyppäsin ketterästi Saken selkään ja ohjasin oriin ensimmäisenä rantaveteen. Sakke alkoi kuopia vettä toisella etujalallaan kovasti, ja vettä räiskyi päälle niin ett olin hetkessä itsekkin aivan litimärkä. "Ei mekään vettä pelätä", totesi Cida ja ohjasi Delin päättäväisesti veteen. Aluksi Deli hieman nyrpisteli, mutta äkkiä Cida ja Deli olivat menneet meitä syvevmmälle, ja lähteneet uimaan. "Hyrr.. Vitsit toi vesi on kylmää!" Kathreen valitti rannalla. "EIkä oo, ala tulla!" Iippu huus ja ravasi Tempolla Kathreenin ja Daisyn ohi veteen, niin että vettä roiskui Kathreeninkin päälle. "Senkin Iippu!" Kathreen huusi ja valitti lisää kylmästä vedestä. Silä aikaa minä ja Sakke olimme jo niin syvällä että Sakke lähti uimaan. Sakke ui innoissaan ja sen selässä oli hieman vaikea pysyä. Pian tasapainoni pettikin, ja molskahdin veteen. Jatkoin sitten uimista Saken vierellä. "Nyt me tullaan!" kuului huuto rannalta ja Kathreen painoi pohkeet kiinni Daisyn kylkeen ja kaksikko ravasi veteen. Daisy lähti varmasti etenemään syvemmälle veteen ja Kathreen mukana, hieman epävarmemmin, mutta mukana kuitenkin. Pian kaksikko oli jo meidän muiden uivien luona, eikä Kathreenkaan enään valittanut muka liian kylmästä vedestä.
Kathreen uitti vielä hieman Sessaa, samalla kun me muut loikoilimme rannalla, ja otimme valokuvia Iipun kameralla, jonka Iippu oli mukaansa ottanut. Hetken päästä päätimme kuitenkin lähteä takaisin kohti mustista. Kun kaikki olivat jo hevosten selässä, kysyin: "Otettaisko laukka kilpailu täs rantaviivalla?" "Otetaan vaan!" kuului vastaus. Pian olimme sopineet maalista ja huusimme yhteen ääneen: "än, yy, tee, NYT!" Ja kannustimme hevosemme laukkaan. Kisa oli hyvin tasaväkinen, ja kisan loputtua suuntasimme takaisin mustikseen.
Paluu matkaan mahtui pari laukkapätkää, sekä pitkiä käynti jaksoja. Metsä täyttyi rupattelusta ja iloisista äänistä. Tallille takas tullessamme hoidimme hevosilta varusteet pois, ja hieman kuivasimme niitä. Reissun lopuksi veimme vielä ratsumme takaisin laitumelle.
1TP/80HM
9tpp/Kat
|
|
|
Post by Daw on Jun 16, 2012 21:31:13 GMT 2
Sadepäivän puuhia Katson ikkunasta ulos ja huokaisen aamulehteä lukevalle Bambille: "Sataa." "Vai niin, aikoohohan se koko päivän tihkuttaa"; Bambi vastasi, ja alkoi käännellä lehden sivuja etsien sää-sivua. "Ulkona ainakin näyttää aivan harmaalta", sanoin. "Kyl tää lupailee koko päiväks sadetta ja huomiseksi ripottelua.." Bambi huokaisi. Vielä eilen oli ollut ihanan aurinkoinen päivä, ja mittarikin oli hiponut hellelukemia. Tänään mittari kohosi korkeintaan 17 asteeseen, ja aurinko piileskeli jossain sadepilvien takana. Talli pihaan oli alkanut muodostua jo lammikoita, joihin vesi kerääntyi pieninä puroina. Tälläistä oli aina ennen juhannusta. Vettä, vettä ja vettä. "Mä taian lähteä talliin", sanoin ja vedin keltaiset kumisaappaat jalkaani. Bambi mumisi jotain vastaukseksi ja lähdin ulos. Vetäsin hupparin hupun pään päälle ja juoksin tallin suojaan. Tallissa oli hiljaista. Hevoset laidunsivat märkinä laitumella, ja kello oli vielä sen verran vähän, ettei hoitajia näkynyt. Sakkea en jaksaisi laitumelta vielä hakea -ponihan olisi niin märkä, että pelkkän kuivaamiseen menisi ikuisuus. Ratsastus saisi siis jäädä hieman myöhemmäksi. Kävelin satulahuoneeseen ja katsoin Saken estesatulaa. Se oli selvästi rasvauksen tarpeessa, totesin. Otin satulan telineestä, sekä suitset paikaltaan mukaani ja kipusin pirttiin. Laitoin valot pirttiin ja nostin varusteet isolle puu pöydälle. Hain satulahuoneesta vielä puhtaan satulahuovan, sekä satulasaippuan ja nahkarasvan. Päätin aloittaa puhdistuksen satulasta. Otin aluksi jo aika likaisen tummansinisen satulahuovan irti satulasta ja heitin sen lattialle. Pitäisi viedä se pesuun, tuumasin. Seuraavaksi satulasta irtosi satulavyö ja jalustimet jalustinhihnoineen. Otin kangashanskan pirtin eräästä kaapista, jolla sitten levitin ensin saippuan satulaan, ja sitten pyyhin sen pyyhkeellä pois. Seuraavaksi hinkkasin hanskan avulla nahkarasvan satulaan. Rasvauksen jälkeen satula näytti paljon paremmalta, ja kiiltävämmältä. Jalustinhihnat pääsivät seuraavaksi käsittelyyn. Rasvasin vielä myös satulan nahkaosat. Seuraavaksi irrotin suitset palasiksi ja otin kuolaimet sekä jalustimet mukaani ja menin altaille pesemään ne kunnolla. Kuolaimet olivatm uutenkin puhtaat, mutta jalustimia sain hinkata enemmänkin ennen kuin ne taas kiilsivät. Kokosin satulan valmiiksi, ja laitoin puhtaan satulahuovan. Sitten alkoi suitsien pesu. Kävin pala palalta kaikki suitsien osat läpi, sekä saippualla, että rasvalla. Ja sen jälkeen kokosin suitset takaisin yhtenäiseksi. Korjasin jälkeni pöydältä, ja sen jälkeen kuljetin satulan ja suitset takaisin satulahuoneeseen. Varusteet kiilsivät nyt puhtauttaan, mutta Sakke kaipailisi liikutusta, joten hain Villa Aliisasta sadetakkini ja lähdin hakemaan ponia sateelta suojaan. 81HM6v€/Kat
|
|
|
Post by Daw on Jun 17, 2012 19:13:13 GMT 2
Sarjoja "Kat, hei!", kutsuin tyttöä VIlla Aliisassa. "niin?" kuului vastaus tytön huooneesta. Kipitin huoneestani viereiseen, Kathreenin huoneeseen ja sanoin kierosti: "Ei sulla tänään oo mitään tekemistä?" "Ei.. Miten nii?" Kat vastasi ja nosti katseensa jostain hevosalan lehdestä. "No, kun et sä haluis tulla nosteleen mulle ja Sakelle esteitä, ja vaikka pitään hieman tuntia?" kysyin naamallani kunnon koiranpentu ilme. Kathreen naurahti ilmeelleni ja vastasi: "Voisin tullakkin jos.." Kat piti pienen tauon ja mietti selvästi mitä haluaisi vastapalvelukseksi. "Jos mitä?" sanoin väliin. "..lähet mun kanssa huomenna maastoon ja ostat mulle Mars-patukan", Kat vastasi. "Noo.. kyllähän se käy", sanoin ja naurahdin. "Mä meen nyt hakeen Saken laitsalta nii tuun kentälle kolmen vartin kuluttua ja oletan että kentällä on silloin esteet pystyssä", jatkoin hetken hiljaisuuden jälkeen ja käännyin lähteäkseni. "Hei, älä lähe", Kathreen naurahti. Käännyin takaisin kohti Kathreenia ja Kathreen jatkoi: "Minkäs kokoisia esteitä sä sitten haluat hypätä?" "Noo.. Aluks jotain pieniä, viiskyt tai kuuskyt senttisii, sit lopuks vois kyl hypätä reilua metriä. Laita sitten joku portti ja aika pitkä okseri ainakin", selostin ja Kathreen nyökkäsi. "Selvä", hän sanoi ja lähti perässäni ulos. Maa oli vielä hieman märkä eilisten sateiden jäljiltä. Tänään kuitenkin aurinko taas paistoi ja kuivatti maata kokoajan kuivemmaksi ja kuivemmaksi. Asteita löytyi tältä päivältä 18, joka oli aika sopivasti hyppäämistä ajatellen. Erosimme pihassa Kathreenin kanssa, Kathreen lähti kohti kenttää, ja taisi napata mukaansa pari pahaa aavistamatonta hoitajaa pystyttämään esteitä. Itse kävelin laitumille ja lähdin pyydystämään oriitani. Ori makoili parinkymmenen metrin päässä portilta Tempon ja Dumlen kanssa lähes vieri vieressä. Kävelin kolmen oriin luo ja aloin herättelemään Sakkea. Ensiksi napsautin riimunnarun kiinni Saken riimuun ja sitten aloin yrittää saada poniani ylös makuulta. "No nii Sakke, nouses ny, aika lähteä töihin", lepertelin ponilleni. Aivan turhaan. Sakke ei tehnyt elettäkään nousemiseksi. "Hei. No nii ylös ny", sanoin hieman voimakkaammalla äänellä ja läpsäytin riimunnarun päällä Saken lautasille. Poni hieman liikahti, mutta noussut se ei vieläkään. Vetäsin riimunnarusta ja läpsäytin narua uudestaan takalistolle. Nyt alkoi tapahtua, oriini nousi hitaasti ylös ja ylös päästessään se ravisti itseänsä niin että pölyä lähti karvasta aivan uskomattomasti. Nyt kun Sakke oli ylhäällä maiskautin ja lähdimme takaisin kohti tallia. Tallissa laitoin Saken pesariin kiinni ja aloin harjata. Ori oli maatessaan liannut itsestään vain toisen puolen, eli se ei ollut piehtaroinut. Onneksi. Kumisualla ja kovalla harjalla sain Saken nopeasti puhtaaksi ja aikaa jäi niin että letitin Saken otsatukan nätille letille. Laitoin Saken jalkoihin jo aika kulahtaneet jännesuojat. Pitäisikin ostaa pian uudet, mietin. Kyllä suojat vielä tehtävänsä ajoivat, mutta uudet olisi hyvä hankkia. Hain satulahuoneesta Saken satulan ja suitset jotka laitoin Saken päälle helposti. Hain pirtistä itselleni vielä kypärän ja lyhyen raipan. Sen jälkeen talutin uljaan orini kentälle, jossa minua odotti kunnon esterata. Kathreen oli tosiaan parin apulaisensa, Iipun ja Miian kanssa pystyttäneet kunnon este radan. Radalta löytyi niin kolmoissarjaa, trippeliä ja pyytämääni porttia ja okseria. "Tervetuloa", Kathreen sanoi ja levitti kätensä. Sanoin kiitokseni ensin Iipulle ja Miialle jotka livahtivat tallin suojiin heti kun Kathreenin silmät välttivät. "Sä teit sitten ihan kunnon radan", sanoin hieman äimistyneenä. "Joo niin mä aattelin, kun sain napattua pari apulaistakin messiin", Kathreen sanoi ja alkoi etsiä katseellaan Iippua ja Miiaa. Hän virnisti minulle huomatessaan kuinka tytöt viilettivät ja häipyivät tallin suojiin. "Ne ei tainnu olla kovin innoissaan tästä mun "yllätystehtävästä", Kathreen tokaisi ja osoitti sormellaan kohti tallia. Huokaisin ja pudistin päätäni. "No, mä tulin ratsastaan, joten mä nousen nyt selkään, niin sä saat alkaa opastaan mua", sanoin ja hyppäsin jo hieman kärsimättömänä seisovan Saken selkään. "Kävele nyt hetki ja sit sä voit verkata sitä ravissa ja vähän laukassa ennen ku alotetaan. Mä sillä aikaa laitan näitä esteitä viel vähän", Kathreen sanoi. "Selvä", vastasin ja ohjasin Saken uralle. Annoin sen mennä pitkin ohjin. Sakke käveli reippaasti ja katseli esteitä. Välillä se tiheytti askeltaan ja tarjosi ravia, mutta en antanut sen siirtyä raviin. Sakke oli selvästi innoissaan esteistä, mutta olihain se ihan ymmärrettävää, sillä emme olleet hetkeen hypänneet pieniä pystyjä isompia esteitä. Hetken päästä nostin Saken raviin. Ravasin ensin hetken suoraa uraa pitkin, mutta rupesin sitten tekemään voltteja ja muita ympröitä kentälle. Tein myös paljon siirtymisiä takaisin käyntiin ja askeleen lyhennystä, jotta saisin pidättävät avut kunnolla läpi. Jos Sakke ei kuunteisi pidätteitä, esteratsastus ei tulisi kuuloonkaan. Pidätteet toimivat hyvin, ja Sakke kuunteli. Laukkasin myös pari pääty-ympyrää, en laukannut paljoa, ettei hevonen väsyisi ennen hyppäämistä. "Nonnii!" Kathreen sanoi. "Alotetaan niin että tuut ensin verkaks tätä viiskyt senttistä pystyä." "Okei", vastasin ja nostin laukan. Tein ensiksi päätyyn ympyrän ja etsin hyvän laukan. Poni pysyi hyvin kasassa, vaikka se varmasti tiesikin että nyt hypättäisiin. Käänsin Saken päädyn jälkeen vinosti kohti estettä. Yksi, kaksi, hyppy! Sakke hyppäsi ison hypyn hieman liian kaukaa ja keikahdin kaulalle. "Okei, ei mitään, jatka uudestaan tää sama", Kathreen huusi ja noudatin käskyä. "Pidätä, pidätä, pidätä! Jos se rynnii, se hyppää taas liian kaukaa, koska sen askeleet ei muuten sovi!" Kathreen huusi. Pidätin oria aika rajusti, mutta se tuotti tulosta. Tällä kertaa ponin askeleet menivät hyvin, ja tuloksena oli nätti hyppy. "Noin, hyvä. Tuu tää sama este vielä tuolta toisesta suunnasta, pari kertaa, niin aletaan sitten hyppäämään ihan kunnolla", Kathreen sanoi, ja taisi nostaa pystyä kymmenellä sentillä ylöspäin. Nyökkäsin vastaukseksi ja vaihdoin suuntaa. Poni oli tähän suuntaan jotenkin vaikeamman oloinen. Laukka ei pyörinyt yhtä hyvin kuin äsken. Tein pari ympyrää, ja laukka alkoi toimia hieman paremmin. Ohjasin Saken taas pitkänsivun alusta esteelle. Annoin muutaman pidätteen ennen estettä, ja Sakke hyppäsi nätisti. Kathreen kehui ja kehotti tulemaan vielä kerran uudestaan. Tulimme esteen vielä toisen kerran onnistuneesti. "Okeii.. Täs on nyt sitten tää kolmoissarja", Kathreen sanoi ja osoitti sarjaa kentän toisella pitkällä sivulla. "Tohon tulee kumpaankin väliin yks laukka, ja tähän toiseen kolmoissarjaan joka on tääl toisel puolella, niin tulee ekaan yks laukka ja tokaan kaks. Mennään eka tätä mihin tulee kumpaankin yks laukka." "Okei, kummasta suunnasta mä tuun?" kysyin. "Tuu ensin oikeelta", Kathreen vastasi. Vaihdoin suunnan ja nostin laukan vastakkaiselta sivulta. Sakke laukkasi energisesti. Kokosin laukkaa lyhyellä sivulla lyhemmäksi ja sitten käänsin esteille. Nousin kevyempään istuntaan ja pidätin ponia. Poni tuli ensimmäiselle esteelle liian eteen, ja kolautti etujaloillaan puomin pois paikoiltaan. Toisen esteen poni hyppäsi taas läheltä, ja toinenkin puomi putosi. Kolmannesta esteestä ei sitten tullutkaan enään mitään, vaan poni kieltäytyi. "Noh.. Kyl sää Daw pystyt parempaankin. Ei ku uudestaan", Kathreen sanoi ja nosti pudonneet puomit takaisin tolpilleen. Toinen kerta sujui selvästi paremmin, sillä nyt pääsimme jokaisesta esteestä yli ilman pudotuksia, poni kuitenkin rynni aika pahasti sarjalla, joten tulimme vielä kolmannen kerran, joka olikin sitten paras kerta. "Noinn, hyvä!" Kathreen kehui meitä. Seuraavaksi tulimme kentän toisella puolella olevaa kolmoissarjaa, joka osoittautui yhtä vaikeaksi kuin edellinenkin. Ponilla oli nimittäin täysi vauhti päällä, jolloin se meni kahden askeleen välin vain yhdellä ja hyppäsi todella kaukaa. Kun sain ponin vauhdin kuriin, alkoi välitkin tulla sopivammiksi, ja sarja toimi. Hyppäsimme vielä kaarevaa kahden esteen sarjaa. Toinen esteitä oli pyytämäni portti, ja toinen pyytämäni okseri. Esteiden väliin tuli kaksi askelta. Hyppäsimme näitä esteitä aika korkeina, Okseri taisi korkeimmillaan olla 110cm. Sitten hyppäsimme sarjaa, joka koostui sarjoista ja parista yksittäisestä esteestä. Rata alkoi pystyllä, jolla olimme aloittaneet tunnin. Sen jälkeen hypättiin kolmoissarja, sen jälkeen kaareva sarja, sen jälkeen trippeli ja lopuksi toinen kolmoissarja. Rata meni yllättävän hyvin, ja paikatkin osuivat paikoilleen. Kathreen paljasti korkeimman esteen, eli trippelin olleen 130cm korkea, muiden esteiden 90-120cm korkeita. Radan jälkeen aloimme lopetella. Kathreen alkoi raahata esteitä takaisin varastoon ja minä lähdin ratsastamaan loppuverkat maastoon. Sakke kulki hyvin energisesti. Vaahtoa valui vieläkin sen suupielistä. Ravailimme vähän matkaa, ja Sakke säpsähti puskasta lehahtavaa lintua. Takaisin päin kävelimme pitkin ohjin kokomatkan. Tulin Saken selästä tallipihassa ja riisuin siltä siinä satulan ja suojat. Päätin pestä ponin kokonaan, se oli hionnut niin paljon. En halunnut pestä oria pesukarsinassa joten nappasin tallin seinässä kiinni olevan vesiletkun ja pesin Saken siinä pihalla. Sakke nautti viilennyksestä ja naposteli samalla maahan tippunutta heinää pihalta. Pian poni oli suihkutettu ja litimärkä joten talutin sen talliin. Karsinassa riisuin ponilta suitset ja vein ne satulahuoneeseen. Hain myös satulan ja suojat pihalta ja vein ne paikoilleen. Kuivailin Saken hikiviilaa ja pyyhettä käyttäen, aivan kuivaksi en sitä kuivannut, sillä kun se pääsisi ulos, niin se kyllä kuivuisi. Siispä laitoin riimun Saken päähän ja vein sen laitumelle laiduntamaan. 82HM 12v€/Kat
|
|
|
Post by Daw on Jul 1, 2012 18:52:05 GMT 2
"Onks kaikki valmiita?" Bambi huuteli tallin ovelta. Vastasin myöntävästi. Otin Saken ohjista kiinni ja talutin oriin pihalle. Pihalla nousin Saken selkään. Ori steppaili ympäriinsä, eikä olisi jaksanut pysyä paikoillaan. Odotimme vielä, että viimeisetkin pääsivät ratsujensa selkään ja sitten lähdimme Bambin ja Wilhon johdattamana kohti maastoesteitä. Menomatkalla esteradalle lämmittelimme hevoset ja ponit. Useimmat hieman väistättivät tiellä hevostaan puolelta toiselle. Menimme paljon käyntiä, mutta myös runsaasti ravia ja pari pätkää laukkaakin.
Pian tulimme maastoeste radalle. "Muistakaa, että jos ette halua hypätä jotain tiettyä estettä, niin kierrätte vierestä. Ja Emppu muistaa Assin kanssa kiertää isommat esteet", Bambi selosti. "Hypätään nyt aluksi tää pieni tukki hieman verkaks", Bambi jatkoi. Bambi nosti laukan ja meni ensiksi yli. Minä menin seuraavana yli. Sakke hyppäsi ilmavasti, eikä epäröinyt yhtään. Meidän jälkeen Iippu ja Tempo tulivat esteen. Sen jälkeen oli Miian ja Dumlen vuoro. Miia ohjasi Dumlen esteelle. Dumle hyppäsi hieman liian kaukaa ja MIia ei päässyt mukaan hyppyyn ja lensi Dumlen kaulalle ja siitä maahan. Monet kysyivät heti huolestuneena "Sattuiko?" Onneksi Miiaa ei sattunut ja seuraava pääsi hyppäämään. Cida ja Deli hyppäsivät seuraavaksi esteen suurella ilmavaralla. Seuraavaksi Kathreen ohjasi Daisyn esteelle. Lähestymisessä meni jokin vikaan ja Daisy hyppäsi lähes paikoiltaan esteen, suurella pupuloikalla. Kathreen ei selvästikkään ollut varautunut suureen jänispomppuun ja horjahti satulasta. Kathreenin jalka jäi kuitenkin jalustimeen ja hetken päästä jalustin hihna katkesi. Kathreenille ei käynyt kuinkaan, joten tyttö hyppäsi takaisin selkään ja päätti ratsastaa ilman jalustimia. Emppu ja Assi hyppäsivät vielä pienen tukin ja sen jälkeen jatkoimme eteenpäin.
"Lähdetään nyt tuolle radalle, siinä on sellaset 10 estettä. Kierrätte esteen jos ette halua hypätä sitä", Bambi opasti ja lähdimme pitkänä letkana. Odotin että Bambi sai Wilhon kanssa parin kymmenen metrin etumatkan ja lähdin sitten perään. Ensimmäinen este oli jonkinlainen risueste, jonka ylitimme Saken kanssa ilman ongelmia. Seuraavana olevaa vesiestettä Sakke hieman kyttäsi, mutta raipan avulla pääsimme yli. Seuraava este oli iso tukki. Ohjasin Saken esteelle, ja näpäytin raipalla hieman lautaselle. Samalla otteeni raipasta irtosi ja raippa jäi maahan. Päätin kuitenkin jatkaa radan loppuun ja pamautin pohkeet kiinni Saken kylkiin ja Sakke hyppäsi ilmavasti esteen yli. Kuulin takaani huudon: "EI herranjesta kuinka iso tukki!" Se oli Iippu, jota iso tukki taisi hieman jännittää, ja kyllä. Kieltämättä se oli ollut aika jännittävä este. Ohjasin Saken eteenpäin, ja pohkeeni joutuivat kyllä hieman koetukselle, kun raippaa ei ollut mukana, ja Sakke kyttäsi paria estettä hieman enemmän. Jokaisesta pääsimme kuitenkin kunnialla yli ja radan loputtua annoin Sakelle isot taputukset. Kun kaikki olivat hypänneet radan, sanoin Bambille: "Mun raippa tippu sinne ison tukin luo, joten mä meen hakeen sen." "Okei, me ootetaan sua tässä, lähe sää Kathreen Dawin mukaan ettiin sitä raippaa", Bambi vastasi.
Lähdimme Kathreenin kanssa laukassa takasin päin, ja hyppäsimmekin pari pienempää estettä, mennessämme tukin luokse. Tukin luona hyppäsin alas selästä ja aloin etsiä raippaani. "Se on tuolla", Kat sanoi ja osoitti heinikkoa. Kävelin Kathreenin osoittamaan paikkaan ja siinähän violetti raippani sijaitsi. Otin raippani ja nousin takaisin Saken selkään. Nostimme laukan ja laukkasimme takaisin muiden luo. Hyppäsimme vielä pari estettä ja sitten oli aika lähteä takaisin kohti talleja. "Ei kai meidän vielä tarvii lähtee?" Emppu kysyi. "Lähetään ny, nii voidaan joskus tulla takasinki", Bambi sanoi ja lähdimme kävelemään rauhallisesti kohti tallia. "EI mentäis ottaan kisaa tonne raviradalle?" Cida kysyi kun ravirata tuli näkymiin. "Mennään vaan ottaan", Bambi vastasi. Pian olimmekin raviradalla isossa rivissä ja laskimme yhteen ääneen lähtölaskennan ja sitten annoimme hevosten mennä. Kaikki hevoset laukkasivat täyttä vauhtia kohti sopimaamme maalia. Kisa oli yllättävän tasainen ja Assikin oli pysynyt yllättävän hyvin joukossa. Sovimme kisan tasapeliksi, sillä mukana oli ollut monia erikokoisia ja -tasoisia hevosia. Kisan jälkeen ravailimme hieman vielä raviradalla ja sitten jatkoimme matkaa kohti mustikkapolkua.
Mustikkapolussa riisuimme hevosilta varusteet ja veimme hevoset laitumille. Sen jälkeen kokoonnuimme vielä pirttiin juttelemaan pitkäksi aikaa menneestä maastoesteretkestä.
2TP/83HM
7tpp/Kat
|
|
|
Post by Daw on Jul 4, 2012 21:40:09 GMT 2
“Diib! Nyt sit hiljaa, ne ei saa huomata meitä, tai jos huomaa nii muistat suunnitelman”, sanoin Diibille joka kantoi takanani suurta eväskoria. Itselläni oli sylissäni toinen kori, jossa oli ilmapalloja sun muita tavaroita. Raotimme tallin ovea ja hiippailimme sisään. Tallissa tuoksui jo hyvälle. ja huomasin heti, että siellä oltiin siivottu jo paljon. “Mitäs te hiippailette?” Kathreen kysyy yllättäen selkäni takaa. Säpsähdän hieman ja katson Diibiä, joka selvästi oli myös säikähtänyt. “Me mennään siivoo pirttii, ku kukaan ei näköjään oo vielä menny sinne” ,sanoin Kathreenille, joka uskoi minua. “No minkä ihmeen takia te hiippailette?” Kathreen kysyi mielenkiintoinen ilme kasvoillaan. “Me pelätään että marsilaiset hyökkää jonkun kulman takaa”, Diib tokaisi ja repesimme nauramaan. Cida oli selvästikin kuullut naurun rämäkän. “Diib ja Daw!” Cida huusi. “Me jo ihmeteltiin minne te katositte.” “Me mennään siivoon pirtti, ja käytiin hakeen Villa Aliisast tavaroita”, Diib selosti. “Okei, selvä, tää siivous onki kohta valmis”, Cida vastasi. “Okei, mut me mennään nyt”, sanoin ja lähdimme Diibin kanssa kohti pirttiä.
Pirtissä huokaisimme helpotuksesta. Pieni valheemme oli mennyt täydestä. “Nyt nopeasti”, sanoin. “Ala sää laittaan ilmapalloja ja hieman serpentiinejä ja musiikkia valmiiksi, nii mä katan pöydän ja alan nostelee herkkuja pöydälle”, Diib sanoi. “Selvä”, sanoin ja kaivoin koristani ilmapallo pumpun ja ilmapalloja. Pumppasin monta palloa, ja kiinnittelin ne serpentiinillä ympäri pirttiä. Diib kattoi pöydän pikavauhtia ja pian pöytä oli pullollaan kaikkea hyvää. Laitoimme kahvin porisemaan kahvin juojille ja muille mehua ja limsaa pöytää. “Nonni, valmista tuli”, sanoin ja katselin työmme jälkeä. “Eiköhän mennä katsomaan muita?” Diib sanoi. “Jep”, sanoin ja lähdimme pirtistä takaisin alas talliin.
“Oottekste jo valmiita?”, Emppu kysyi alhaalta. Kaikki olivat alhaalla tallissa ringissä juttelemassa. “Joo, ootteks te?” Diib kysyi. “Joo, saatiin just koko urakka valmiiksi”, Cida vastasi. “Miks te täällä tallissa seisotte, eiks mentäisi vaikka pirttiin istuskelemaan?” kysyin, ja muut myöntyivät. Lähdimme vasta joukon perässä pirttiin ja kun Kathreen avasi pirtin oven ensimmäisenä huusimme Diibin kanssa: “Yllätyys!” Jokaisen huulille nousi hymy, kun näki pöydän pullollaan kaikennäköistä herkkua. “Oi, te oiotte ihanii”, Emppu hihkaisi. “Ette te sitten tainnukkaan siivota”, Kathreen totesi. “Ei, ei” vastasimme virnistäen Kathreenille. Pian istuimme kaikki ison pöydän ääressä, herkkuja syöden ja jutellen kaikkea mukavaa.
3TP/84HM
6tpp/Kat
|
|
|
Post by Daw on Jul 5, 2012 21:12:51 GMT 2
Kaksi vuotta “Siitä on kaksi vuotta”, sanoin ja silitin valkoisen poni tamman otsaa. Tamma pärskähti ja minusta tuntui että se kuunteli ja ymmärsi. Kaksi vuotta sitten ponissa oli ollut vielä hieman harmaata, mutta nyt se oli jo täysin valkoinen. Muistan vieläkin hyvin elävästi, kuinka ensimmäisen kerran astuin sisään talliin ja Bambi näytti minulle Lissun karsinan. Poni oli katsonut minua kauniilla silmillään ja olin aivan myyty. Halusin alkaa hoitamaan tätä ponia. Tutustumisessa oli mennyt aikaa. Lissu oli kyllä kiltti, mutta pitemmän ystävyyden jälkeen siitä kuoriutui vielä ihanampi. Välillä se oli vienyt minua esteillä 6-0, mutta harjoittelulla olimme lopulta päätyneet metrin luokkiin estekisoissa. Harjasin tamman karvan kiiltäväksi ja tein sen harjaan hienon letin. Hain Lissun suitset ja laitoin ne ponin päähän. Lissu ei vastustellut yhtään. Otin ponin ohjaksista kiinni ja talutin sen pihalle. Tamma seurasi minua reippaasti ja tuuppaisi minua kerran olkapäähän. Hymyilin. Tallipihassa kiipesin tamman selkään. Sen selkä tuntui lähes samanlaiselta kuin Saken, hieman ohuemmalta ja pienemmältä tosin. Maiskautin ponin liikkeelle ja Lissu lähti kävelemään reippaasti. Ohitimme laitumet ja Lissu hörähti kavereilleen, jotka hörähtivät takaisin. Laitumien jälkeen siirryimme pienemmälle metsäpolussa jossa siirsin tamman raviin. Poni ravasi reippaasti ja tahdikkaasti. Vaikka ikää oli jo paljon, se ei reippauteen vaikuttanut hetkeäkään. Pompin hieman selässä, mutta hetken päästä totuin Lissun poniraviin ja istuin tasaisemmin selässä. Otin ohjia kireämmälle ja annoin tammalle laukkapohkeet. Lissu lähti kuin tykinkuulasta. Kiisimme metsätietä eteenpäin. Työnsin kädet ja vartaloni eteenpäin ja annoin Lissulle hieman ohjaa. Poni laukkasi sydämensä kyllyydestä. En muistanutkaan kuinka ihana Lissun laukka-askel olikaan. Niin pehmeä, keinuva ja nopea. Aloin rauhoitella ponia, ja lopulta sain sen siirtymään käyntiin. “Ei auta laukata liikaa, vanhus”, sanoin ja silitin ponin kaulaa. Jatkoimme kävelyä eteenpäin. Lissu ei olisi millään malttanut enään kävellä. Se olisi halunnut mennä koko ajan kovempaa ja kovempaa. Metsä loppui ja tulimme niitylle. Niityllä kasvoi runsaasti kukkia, joiden ympärillä lenteli perhosia ja muita lentäviä ötököitä. Ravasimme hieman niityllä, mutta Lissu tarjosi kokoajan vain laukkaa. Lopulta annoin periksi ja laukkasimme niityn läpi toiselle puolelle. Siellä siirsin ponin käyntiin ja pysäytin sen. Tulin alas selästä, ja annoin Lissun syödä ruohoa. Istuin ruohikolle ja poni laidunsi aivan vieressäni. Lissulle oli kasvanut jo hieman heinämahaa. Sakke oli kyllä perinyt äidiltään paljon. Esteillä ratsastaessa ponit ovat aivan samanlaiset ratsastaa. Lissu tökkäisi minua turvallaan. Rapsutin sen otsaa ja kysyin: “Lähdetäänkö kotiin?” Olimme vielä hetken aikaa niityllä. Sitten nousin takaisin Lissun selkään ja lähdimme takaisin kohti mustikkapolkua. Paluu matkan menimme aivan rauhallisesti. Suurimmaksi osaksi menimme käyntiä, välillä hieman ravia. Pysähdyimme laitumien kohdalla. Tulin alas Lissun selästä ja talutin sen tammojen laitumelle. Käskin ponin odottaa ja riisuin siltä suitset. Sitten annoin ponille luvan lähteä ja se kirmasi laumansa luo laiduntamaan. Siitä on tosiaan kaksi vuotta.. Tai tänään itse asiassa kaksi vuotta ja yksi päivä. Niin kauan. Kiitokset siitä ajasta Bambille ja kaikille nykyisille ja entisille mustislaisille. 85HMOi, ihana tarina <3 15v€ juhlapäivän kunniaksi/Kat
|
|
|
Post by Daw on Jul 14, 2012 22:23:24 GMT 2
"Eiköhä mennä laittaan hepat valmiiksi", Kathreen sanoi minulle ja Iipulle. Kello läheni puoltakahtatoista. Ilta oli jo hieman hämärtynyt, mutta pimeä ei ollut. Astelimme talliin ja sytytimme valot. Astelin Saken karsinan luo. Sakke torkkui karsinassaan ja hieman säpsähti huomatessaan minut.
Otin käteeni kovan harjan ja toiseen pehmeän. Olin harjannut Saken jo aiemmin tänään, joten kovin likainen se ei ollut. Kävin Saken nopeasti läpi, joten pian siirryin jo suojien laittamiseen. Sitten hain satulan ja suitset, jotka menivät helposti orin päälle. Nopeasti olimme kaikki valmiita ja talutimme hevoset pihalle. Nousimme pihalla ratsujemme selkään. Sovimme että Kathreen menisi kärjessä, sen jälkeen menisin minä, ja sitten Iippu. Pian lähdimmekin kohti pimeää metsää.
Kathreenin ratsastama Sessa säpsyi hieman pimeää metsää. Mutta kulki urheasti eteenpäin Kathreenin kannustamana. Sakke kulki nätisti. Välillä hieman jännittyneenä. Tempo taas otti kaiken aivan rennosti. Näytti ettei hevosta pelottaisi mikään. Otimme väliin hieman ravia ja sitten taas käyntiä ja hetken päästä taas raviin..
Kun olimme ratsastaneet jo parisenkymmentä minuuttia, Kathreen alkoi kertoa tarinaa murhatusta tytöstä, jonka äiti vaeltaa metsässä etsien tytärtään. Liityin pian tarinan kerrontaan, joka omastanikin mielestä muuttui jännittäväksi loppua kohden. Tarinan loputtua, Iippu näytti valkealta kuin lakana. Jatkoimme matkaa metsässä. Nyt olimme kääntyneet jo takaisin Mustikkapolkua kohti. Hetken päästä pari lintua lehahti pusikosta. Säikähdimme kaikki, niin kuin myös hevoset ja hetken ajan kaikki hevoset poukkoilivat ympäriinsä. Tempokin, joka oli vaikuttanut niin rauhalliselta, oli nyt säikähtänyt. Rauhoittelin Sakkea matalalla äänellä, ja hetken päästä oripoika rauhoittui. Kun kaikki hevoset olivat rauhoittuneet ja pääsimme jatkamaan matkaa, Iippu sanoi: "Vitsit mä sain äsken melkein sydärin, ku ajatukset lähti poukkoileen tosta teiän tarinasta!" "No, kyl mäki säikähdin aika pahasti, mut en ny sentään murhatun tytön äitiä!" Kathreen huudahti ja repesimme kaikki nauramaan.
Loppumatka tallille kului leppoisissa merkeissä ratsastaen ja jutellen. Kukaan meistä -tai hevosista, ei enään säikähtänyt ja Iippukin alkoi saada väriä kasvoilleen. Kun tulimme takaisin tallin pihaan, kaikki olivat hymyissä suin. Talutimme hevoset talliin, riisuimme niiltä varusteet ja toivotimme niille hyvät yöt. Itse kävelimme zombieina sisälle Villa Aliisaan, ja vaikka tarkoitus alunperin oli mennä nukkumaan, otimmekin kaapista hieman syötävää ja aloimme katsoa hotain vuokrattua kauhu-elokuvaa.
4TP/86HM
6tpp/Kat
|
|
|
Post by Daw on Jul 15, 2012 0:50:38 GMT 2
Hyppelyitä Älä sit pilaa mun tammaa”, Kathreen huusi naurahtaen vielä ennen kuin suljin Villa Aliisan painavan ja ison oven. Naurahdin. Olin luvannut Kathreenille kouluttaa Sessaa esteillä, Kathreenilla kun itsellään oli tarpeeksi kiireitä pelkästään pienen Tintin ja Daisyn kanssa. Kathreen oli päättänyt luottaa minun osaamiseeni, mikä ei tietenkään mitään maailman luokkaa ollut, mutta tallissahan seisoi minun ja Bambin yhteistyössä kouluttama poni, jolla kisasin metrikahtakymppiä esteillä.. Astuin talliin. Yleensä kääntyisin heti tallin suusta oripuolelle. Tällä kertaa jatkoin suoraan eteenpäin, ja käännyin rauhalliseen siipeen. Muutama hevonen katseli minua karsinoistaan. Osa karsinoista ammotti tyhjyyttään, osassa oli elämää. Pysähdyin Sessan karsinan kohdalle. Otin Sessan karsinan edestä riimunnarun ja menin tamman karsinaan. Juttelin Sessalle rauhallisesti ja otin kiinni sen riimusta. Kiinnitin riimunnarun riimuun ja talutin tamman ulos karsinastaan ja laitoin sen kiinni pesukarsinaan. Hain Sessan harjat ja aloin harjata sen sileää, kauniin vaaleaa karvaa. Sessa katseli minua suloisilla nappisilmillään. En ollutkaan ennen hoitanut Sessaa. Monen kertaa olin kyllä taluttanut sen tarhoilta ja laitumelta talliin ja kerran olin tamman selässäkin käynyt. Kertaakaan en kuitenkaan ollut tammaa harjannut. Kathreen oli kuitenkin kehunut Sessan hoidettavuuden maasta taivaisiin, joten ongelmia ei luultavasti olisi tulossa. Kathreenin sanat pitivätkin. Sessa seisoi koko hoitosession ajan nätisti paikoillaan. Mahan aluksen ja päänkin antoi harjata ja kaviotkin nousivat melkein sormia napsauttamalla. Kävin hakemassa Sessan varusteet satulahuoneesta. Sessan satulaa koristi kaunis violetti satulahuopa ja suitsia kaunis timanttiotsapanta. Sessa antoi laittaa varusteet ilman ongelmia. Kuolaimia tosin sain hetken tarjota, ennen kuin suuhun menivät. Kävin nopeasti hakemassa kypäräni sekä varmuuden vuoksi lyhyen esteraipan, vaikka olin kuullut sekä nähnyt Sessan olevan reipas. Irrotin riimun Sessan kaulalta ja otin ohjat käteeni. Sitten lähdimme kentälle. Olimme aikaisemmin aamulla pystyttäneet Kathreenin kanssa kentälle pieniä esteitä. Muutaman yksittäisen esteen, jumppasarjan sekä puomeja. Talutin Sessan kentän keskelle, jakkaran viereen. Kiristin satulavyötä ja lyhensin jalustimia. Olihan minulla selvästi lyhemmät jalat, kuin Kathreenilla. Sen jälkeen nousin Sessan selkään. Sessa tuntui Sakkeen verrattuna niin leveältä ja pyöreältä. Kannustin tamman pienin avuin liikkeelle ja Sessa lähtikin tallustamaan ympäri kenttää. Pidin vielä ohjat täysin pitkinä. Sessa käveli reipasta vauhtia matkaa voittavalla askeleellaan. Kathreen ei ollut hypännyt Sessalle vielä kuin pieniä kavaletin kokoisia esteitä sekä puomeja. Kävelin muutaman minuutin pitkin ohjin, sen jälkeen kokosin ohjia ja siirsin Sessan raviin. Tein aluksi paljon siirtymisiä sekä ympyröitä, jotta saisin tamman kuulolle. Aluksi se vain kaahotti ravia eteenpäin, kuten jokin ravuri, mutta sitten se rauhoittui ja alkoi kuunnella pidätteitä. Vaihdoin hetken päästä suuntaa ja tein samaa toiseenkin suuntaan. Kun Sessa toimi hyvin ravissa, tein myös muutamat laukannostot keskiympyrällä. Sessa laukkasi hyvin energisesti ja laukassakin se aluksi vain nosti pään ylös ja kaahotti eteenpäin. Kun laukat sujuivat kumpaankin suuntaan menin aluksi toisessa päässä pääty-ympyrällä kaksi ravipuomia, ympyrältä jatkoin uralle, nostin pitkältä sivulta laukan ja menin toisessa päässä pääty-ympyrällä pienen. n. 30cm korkean ristikon. Aluksi Sessa oli aivan liian innokas, ja tamma vain juoksi parin ensimmäisen ympyrän läpi. Toisella yrityksellä meni jo paremmin. Ravipuomit päästiin kolahduksitta ja ponnistuspaikka löytyi jotenkuten ristikolle. Menimme vielä ristikon kerran ja sitten teimme saman toiseen suuntaan, mikä sujui nyt hyvin. Paikka ristikolle löytyi ja ravipuomeillekin tultiin hyvin ja Sessa nosti nätisti jalkojaan. Annoin Sessalle isot taputukset ja hetkeksi pitkät ohjat. Cida ja Lily olivat ilmestyneet kentän reunalle katsomaan ratsastustamme. Moikkasin tyttöjä, jotka moikkasivat takaisin. Kokosin taas ohjat ja tulin pariin kertaan keskihalkaisijalla n. 40cm korkeaa pystyä. Sessa innostui taas aivan kamalasti, ja suoralla uralla se nosti päänsä taivaisiin ja veti kamalalla loikalla esteen yli. Sain rauhoitella tammaa pitkään, jotta sain sen takaisin kuulolle. No, ainakin tammalla on hyppy voimaa, totesin ja yritin uudestaan, tällä kerralla jo valmiiksi kootummassa laukassa. Tein ennen estettä varmaan miljoona puolipidätettä, ja pääsimme nätisti yli. Kehuin tammaa vuolaasti. Pyysin vieläkin kentän laidalla istuvia Cidaa ja Lilya laittamaan esteen ristikoksi, mutta nostaa sitä n. 50-60cm korkeaksi. Nyt este oli jo sen kokoinen että Sessa saisi jo hieman hypätä. Tammakin huomasi että edessä oli nyt oikea este ja alkoi jopa hieman epäröimään. Rohkeasti se kuitenkin loikkasi esteen yli ja kehuin tammaa taas reippaasti. Tulimme esteen vielä uudestaan ja taas tamma hyppäsi todella nätisti. Paikkakin löytyi ilman ongelmia. Seuraavaksi, ja viimeiseksi päätin hypätä jumppista, jonka olimme rakentaneet toiselle pitkälle sivulle. Ensimmäiseen väliin ei perinteisesti tullut yhtään askelta ja toiseen väliin tuli yksi askel. Ensimmäinen yritys meni aivan plörinäksi. Sessa sekosi jaloissaan aivan täysin ja puomit lentelivät. Cida ja Lily ystävällisinä nostivat puomit takaisin kiinnikkeilleen ja hyppäsimme uudestaan. Nyt Sessa tuli esteille hieman varovaisemmin, ja loikki pupujussimaisesti esteiden yli. Nyt yksikään puomi ei lentänyt, mutten ollut vieläkään tyytyväinen suoritukseen. Tulimme jumppasarjan vielä kolmannen kerran ja nyt onnistui jo paljon paremmin. Pyysin Cidaa ja Lilya vielä hieman korottamaan esteitä. Nyt kaksi ensimmäistä ristikkoa olivat n. 45cm korkeita ja viimeisenä oleva pysty 55cm korkea. Sessa hyppäsi nyt todella hyvin. Vaikka vauhtia riitti ja tamma lähti esteiden jälkeen hieman kaahottamaan, olin kuitenkin hyvin tyytyväinen ja päätin alkaa lopetella. Loppuverkkasin Sessaa ravissa ja ratsastuksen lopetin loppukäynteihin pitkin ohjin. Sen jälkeen laskeuduin tamman selästä, löysäsin satulavyötä, nostin jalustimet ylös ja vein tamman talliin. Tallissa riisuin hikiseltä Sessalta varusteet ja vein ne paikoilleen satulahuoneeseen. Pyyhin tamman selän, kainalot ja muut hikiset paikat märällä pesusienellä ja sen jälkeen talutin innokkaan ja märän tamman laitumelle kirmaamaan. Myöhemmin illalla kehuin Sessan maasta taivaisiin, ja vannoin että siitä tulisi vielä hyvä este ratsu. 87HMUi, mun pikkuneitihän pärjäs hienosti (: 11v€/Kat
|
|
|
Post by Daw on Jul 17, 2012 21:44:08 GMT 2
Tarina projekti, vk. 29
“Ei perkule, Sakari!” pihisin itsekseni laitumen portilla. Tallin leikkimieliset näyttelyt alkaisivat puolentoista tunnin päästä, ja oriini oli aivan mudan peitossa. Eihän Sakke yleensä tuollainen sottahousu ole, joten olin ajatellut selviäväni puolessatoista tunnissa loistavasti. Mieleeni iski hetkeksi epätoivo. Eihän tuota saisi kauniiksi siinä ajassa. No, ehkä Sakke sitten viehättää Charmikkuudellaan koko tuomariston, ajattelin. Ori antoi nätisti kiinni, vaikka koko mutahevonen näyttikin todella myrtsiltä. “Miksi Sakke, miksi juuri tänään?” kysyin poniltani. Mielessäni katsoin kuvia, kuinka kävelen mudan peittämän ponin kanssa näyttelykehään. Olisipa siinä vasta ilmestys! Naurahdin ajatukselleni ja talutin ponin talliin, suoraan pesukarsinaan. Tuota ponia ei millään saisi harjauksella puhtaaksi, ja aikaa oli niukasti, mutta parempi että poni oli puhdas ja märkä, kuin että se olisi likainen ja muistuttaisi enemmän virtahepoa, kuin ponia. Eikö?
Sakke seisoi yllättävän rauhallisesti, kun aloin ruiskuttaa siitä vedellä. Yleensä se ainakin kuopi etujalallaan tallin lattiaa, tai nosteli kokoajan jalkojaan, mutta nyt se vain seisoi ja katseli puuhiani. Olin siitä hyvin onnellinen. Nopeasti, aivan pikavauhtia suihkutin oriin puhtaaksi. Sienellä pesin orin pään ja osan mahanaluksesta. Sitten se oli hyvin märkä, mutta puhdas.
Katsoin kelloani, ja huomasin aikaa olevan tunti. Miten ihmeessä saisin ponin kuivaksi? Katselin hetken ympärilleni ja sitten katsahdin pistorasiaa pesukarsinan vieressä. Ja päässäni välähti. Kuivasin ensin hikiviilalla ja pyyhkeillä ponin suhteellisen kuivaksi, sen jälkeen juoksin pirttiin ja hain sieltä hiustenkuivaajani, joka oli joskus jäänyt sinne, jostain kumman syystä. Sitten syöksyin takaisin alakertaan. “Mitä ihmettä sää Daw teet hiustenkuivaajalla?” kuuliin Kathreenin ihmettelevän huudon, kun ryntäsin satulahuoneen ohi. “Tule katsomaan”, huudahdin ja jatkoin matkaani pesukarsinalle. “Et kai sä kuivaa hevostas hiustenkuivaajalla?” Kathreen naurahti, kun asetin johtoa pistorasiaan. “Milläs sitten?” kysyin ja laitoin hiustenkuivaajan päälle. “Noo…” Kathreen sanoi ja alkoi selvästi miettimään asiaa. “Jokainen tavallaan”, Kathreen lopulta sanoi, ja lähti laittamaan omaa hevostaan valmiiksi.
Sakke ei paljoa reagoinut hiustenkuivaajan äänen. Hieman se aluksi pällisteli, mutta pian se taas melkein torkkui. Hiustenkuivaajan ja häntäharjan avulla häntä, sekä harja kuivuivat pikavauhtia. Otsatukan kanssa saimme hetken taistella. Sakke kun ei pitänyt erikoisesta vekottimesta joka pörisi, päänsä lähellä. Jotenkin sain otsatukankin kuivaksi. Katsahdin kelloa, joka kertoi että aikaa oli kymmenen minuuttia. Kuivasin vielä hieman Sakkea, kunnes sen karva oli kuivaa, ja pörheää. Ori näytti aivan kuin sillä olisi talviturkki, sillä jokainen karva sojotti johonkin suuntaan. Aikaa oli vielä aivan vähän, joten harjasin hieman sen karvaa nätimmäksi ja hain satulahuoneesta nahkariimun. Tein Sakelle vielä hienon jakauksen, ja sitten päätin ponin olevan valmis. Bambi huuteli tallin ovelta, että nyt olisi aika kisata, ja niinpä kaikki taluttivat hevosensa kentälle.
Katselin kauhistuneena Diibin ja Empun poneja, Tomppaa ja Assia, jotka olivat niin kauniita. Poneilla oli kauniit letityksen harjassa ja häntäkin oli letitetty. Tytöt ilmoittivatkin, että olivat tulleet tallille jo yhdeksän maissa.. Näiden ponien jälkeen, meillä ei Saken kanssa olisi mitään mahdollisuuksia. Iippu oli Tehnyt Tempolle todella kauniit sykeröt, itse en edes osaisi tehdä niin siistejä sykeröitä. Viimeisenä kentälle tuli Kathreen Daisyn kanssa. Toisessa kädessä Kathreenilla oli iso tarjotin, jolla komeili puolikas mansikka kakku. “Kathreen, mitä tolle kakulle oikein kävi?” Iippu kysyi naiselta. “No, se meni tän yhen herkkumahan suihin”, Kathreen sanoi ja osoitti tammaansa, joka katseli meitä koiranpentu ilmeellä. Naurahdimme, ja Kathreen laittoi puolikkaan kakkunsa penkille, kentän viereen. “Nonii, alotetaans”, Bambi sanoi. Menimme vuorotellen Bambin eteen, talutimme hevostamme ja annoimme vuoron seuraavalle. Itse olin vuorossa heti toisena, Empun ja Assin jälkeen. Minua hieman nauratti mennä Bambin eteen. En ollut kerennyt laittaa Saken harjaa tai häntää mitenkään. Kaikilla muilla oli hienoja lettejä ja koristeita. Mutta, päätin luottaa Saken luonnolliseen kauneuteen ja Charmikkuuteen ja päättäväisin mielin astelin ponin kanssa Bambin eteen. “Sä et Daw tainnu paljon ylimääräistä tehdä”, Bambi sanoi. “Eihän nyt isolle miehelle voi mitään lettejä tehdä”, vastasin tekosyynä ja talutin oria Bambin ympäri, ja sitten annoin seuraavalle tilaa.
Pian kaikki olivat käyneet Bambin edessä, ja Bambi pyysi vielä kaikki riviin loppu arvosteluun. “Nii, pitäis varmaan päättää voittaja”, Bambi sanoi. Kaikki odottivat hiljaa jännittyneenä paikoillaan, silitellen hevostaan. “Ja, voittaja tiukan kisan jälkeen on…”
5TP/88HM
Voi Sakkea, mahtoi olla kova koettelemus se hiustenkuivaaja : D 9TPP/Kat ja tuhottu mansikkakakku
|
|
|
Post by Daw on Jul 18, 2012 0:28:58 GMT 2
Sessa, the second time “Okei, juu, nähdän, moi”, lopetin puhelun Kathreenin kanssa ja aloin kiristää Sessan satulavyötä. Tamma pullisteli minkä pystyi, mutta pian satulavyö oli tarpeeksi kireällä ja nousin selkään. Annoin tammalle luvan lähteä liikkeelle ja lähdimme uralle. Sade ripotti maneesin kattoa vasten ja Sessa selvästi hieman säpsyi siitä. Jonkin ajan kuluttua se kuitenkin rauhoittui ja tajusi ettei pelkkä ääni voi syödä sitä. Tällä kertaa olimme Kathreenin kanssa rakentaneet matalan aalto esteen, sekä yhden pystyn jonka alla oli vesimatto, saman jumppasarjan kuin viime kerralla, sekä pari yksittäistä estettä. Kathreen oli luvannut tulla parinkymmenen minuutin päästä katsomaan ratsastustani, sekä nostelemaan esteitä. Lyhensin ohjat tuntumalle ja nostin ravin. Sessalla oli taas paljon energiaa, ja pidätteet tuntuivat olevan hieman hukassa, joten aloitin tekemällä käynti siirtymisiä, jokaisen maneesin kirjaimen kohdalle. Tehtävä osoittautui yllättävän vaikeaksi ja sitä saimmekin tehdä melkein kymmenen minuuttia, ennen kuin se alkoi sujua, ja Sessa alkoi reagoida nopeasti apuihin. Tein sen jälkeen ravissa päätyihin ympyrät, sekä pitkille sivuille edelleen parit käynti siirtymiset. Kun tämä sujui, vaihdoin suuntaa, ja tein saman tehtävän toiseen suuntaan. Vielä ennen Kathreenin tuloa, otin ympyrällä hieman laukkaa, en kuitenkaan paljoa, sillä tällä kertaa laukka tuntui alusta asti hyvältä. Annoin sen jälkeen Sessalle hetkeksi pitkät ohjat, ja samassa Kathreenkin tupsahti maneesiin. “Moi, sori mul vähän kesti, mut tuol kaupas oli ihan hullut jonot”, Kathreen selitti. “Juu, ei mitään, me just saatiin verkat tehtyy, et kohta aletaan hyppiin”, kerroin Kathreenille. “Selvä, miltäs tamma vaikuttaa?”, Kat kysyi. “Aika hyvältä, aika paljon saatiin taistella pidätteiden läpi menossa, mut sitten kun ne oli jo hyvin läpi ravissa ja käynnissä, nii laukat suju ihan sika hyvin”, kerroin. “Oikeesti? Eiks se rynniny laukois?”, Kat kysyi ihmetellen. “Usko vaan, mutta ei”, naurahdin. “Sehän on oppinu jotain”, Kat sanoi tyytyväisenä. “Jep, mutta alotetaans, jos me tullaan eka verkaks tota puomia ja pikku ristikkoo, joka on tos pituushalkaisijalla”, sanoin. “Juu, tule vaan”, Kat vastasi. “Tullaan nyt ekaks ravissa kerran”, huusin ja käänsin reippaasti ravaavan tamman puomille ja ristikolle. Ristikko ylittyi suurella ilmavaralla, ja nipin napin sain Sessan pidettyä ravissa. Mutta, ravissa pysyi, ja siitä tamma sai isot kehut. “Hui! Sehä hyppäs isosti”, Kat sanoi. “Jep, ihan nippa nappa pysyi ravis, tuun ny laukass”, sanoin ja nostin laukan pitkän sivun puolivälissä. Sessa innostui laukassa, mutta pysyi puolipidätteillä hyvin käsissä. Sessa meni nätisti puomin yli, puomin jälkeen Sessa pääsi kiihdyttään, tuloksena tuli liian lähelle ja kolautti puomin alas etujaloillaan. Sessa taisi hieman säikähtää pudonnutta puomia, ja lähti täyttä laukkaa eteenpäin. Sain Sessan kuitenkin käännettyä pienelle ympyrälle ja hetken kuluttua tamma oli taas täysin hallinnassa. “Tulkaa ny heti uudestaa”, Kat sanoi ja nosti esteen takaisin paikoilleen. Nostin uudestaan laukan ja ohjasin Sessan esteelle. Nyt pidin huolen, että tuntuma ja laukan tahti säilyi. Puomi tuli, ja pian hyppäsimme esteen. Nyt askeleet osuivat paljon paremmin, ja tamma sai taas isot kehut. “Tuu viel kerran pari toisest suunnast. Mut oota hetki nii mä laitan tän pystyks ja otan ton puomin pois”, Kathreen huusi. “Juu”, vastasin ja annoin tamman hetken kävellä. “Noin, valmista!” Kathreen huusi ja hetken päästä nostin laukan ja hyppäsimme helposti n. 40 senttisen pystyn. “Sehän hyppää ihan sika hienosti!” Kathreen kehui. “Niinpä”, sanoin. “Kai nää verkka hypyt oli tässä?” Seuraavaksi päätimme hypätä vesimatto-estettä. Kathreen laittoi esteen aivan pieneksi ristikoksi ja sitten päätimme yrittää estettä. Sessa hieman kyttäsi sinistä mattoa maassa, mutta kannustuksella hyppäsi suurella loikalla yli. Kehuin tammaa ylityksestä, ja ohjasin tamman samalla uudestaan esteelle. Nyt este ei jännittänyt Sessaa enään niin paljon, ja yli päästiin nätisti. Päätimme jättää vesiesteen hyppäämisen tähän onnistumiseen ja kokeilla sitä isompana seuraavalla kerralla. Seuraavaksi hyppäsimme sarjaa, jonka ensimmäisenä osana oli pieni pysty ja toisena aaltoeste. Pysty ja aalto olivat korkeudeltaan noin 35 senttiä korkeita. Nämä esteet ylittyivät tammalta todella helposti, niin helposti että hyppäsimme niitä vielä kymmenen senttiä korkeampanakin. Näiden esteiden jälkeen olin hyvin tyytyväinen tammaan, ja niin oli myös tamman ilosta hihkuva omistajakin. Annoin nyt Sessalle hetkeksi pitkät ohjat ja kävelimme hetken maneesin ympäri. Kävelyjen jälkeen aloitimme jumppasarjan hyppäämisen, jonka välit olivat samat, kuin viime kerrallakin. Ensimmäinen este oli aivan sama, pieni ristikko n. 30cm, toisen esteen olimme muuttaneen pieneksi pystyksi, noin 40cm korkeaksi ja viimeisen okseriksi, joka oli myös noin 40cm korkea. Ensimmäinen hyppykerta meni hyvin, viimeiselle välille tamma pääsi kiihdyttämään, joten askeleet eivät sopineet viimeiselle okserille mitenkään. Suurella pupuloikalla pääsimme kuitenkin yli. Toinen kerta sujui paremmin, kaikista hyvin yli, ja Sessa pysyi hyvin kasassa. Kolmannelle kerralle nostimme viimeistä kymmenellä sentillä, eli viiteenkymmeneen senttiin. Muut esteet pysyivät saman korkuisina. Tamma innostui selvästi isommasta esteestä, ja yritti parhaansa mukaan rynniä. En kuitenkaan antanut tammalle valtaa ja pääsimme hyvin esteiden yli. Nostimme estettä vielä viidellä sentillä, taas kun meni aivan loistavasti, päätimme nostaa viimeisen esteen kuuteenkymmeneen. Näin isoa estettä, ei kukaan Sessalla ollutkaan vielä hypännyt. Tamma ei kuitenkaan epäröinyt yhtään ja hyppäsi kymmenen sentin ilmavaralla. Tämän hypyn jälkeen emme voineet muuta kuin tajuta, että tamma osasi kyllä hypätä. Päätimme lopettaa hyppäämisen siihen. Pyysin Kathreenia menemään talliin ja laittamaan Saken valmiiksi jotta voisin hypätä silläkin heti tähän perään. Kathreen suostui ja lähti maneesista. Ravasimme jonkin aikaa, ja teimme muutamat pääty- ja keskiympyrät. Ravasin myös toiseen suuntaan ja sen jälkeen annoin tammalle pitkät ohjat ja tulin alas selästä. Loppukäynnit talutin tammaa ympäri maneesia samalla kun hain estevarastosta muutaman lisä puomin ja nostin muutamaa estettä korkeammaksi. Jonkin ajan päästä Kathreen tuli taluttaen innokkaan näköistä ponia. Annoin Kathreenille Sessan ja Kathreen antoi minulle Saken. Kiitin Kathreenia, joka kiitti myös minua Sessan ratsastuksesta ja sitten kipusinkin Saken selkään ja jatkoin hyppäämistä, nyt vain hieman isommilla esteillä. 89HMKivakiva taas (: Taidanki palkata sut eijän personal traineriksi, tai sitten orjuutan ilmaisella työvoimalla vastaisuudessakin ((: 10v€/Kat
|
|
|
Post by Daw on Jul 29, 2012 22:52:15 GMT 2
“Otaksää Kathreen tän limsan ja juissin reppuus”, kysyi Kathreenilta Villa Aliisan keittiössä. “Juu”, Kathreen vastas. “Mää otan nää terveelliset, eli voileivät, vesimelonit ja mansikat”, sanoin. “Mulle taitaa sit jäädä herkut?” Emppu sanoi. “Juu, ota täst noi karkit, keksit ja toi rasia mis on on piirakan palaset”, Kathreen ohjeisti Emppua. “Mää otan tän viltin, ota sää Kathreen lasit”, kerroin. Pian jokaisen reput oli pakattu ja lähdimme ulos tallipihalle. Jätimme reppumme talliin ja lähdimme sitten laitumille hakemaan ratsujamme.
Emppu sai Assin hetkessä kiinni. Sessakin antoi Kathreenille hetken houkuttelun jälkeen. Minäkin sain poikani houkuteltua sokeripalojen avulla luokseni. Sitten lähdimme takaisin tallille. Emppu katosi Assin kanssa aitan syvyyksiin ja me Kathreenin kanssa menimme talliin. Sovimme tapaavamme pihalla parinkymmenen minuutin kuluttua.
Sakke oli lähes kokonaan puhdas. Ainoastaan jalat ja mahanalus vaativat kunnon harjausta. Putsasin myös kaviot ja tarkistin että kengät olivat hyvin kiinni. Laitoin Sakelle suojat jokaiseen jalkaan ja sitten laitoin ponille suitset päähän. Kävin kysymässä Kathreenilta olisiko hän ja Sessa valmiita. Kathreen vastasi myöntävästi. Hain Saken ja menimme pihalle odottamaan Emppua. Emppu tuli parin minuutin kuluttua Assin kanssa. Emppu oli laittanut Assille pelkästään riimun ja narun, ja tyttö ilmoittikin ratsastavansa pelkästään niillä. Nyökkäsimme hyväksyvästi. Odotimme että Emppu loikkasi poninsa selkään ja sitten lähdimme liikkeelle. Päätimme että minä johtaisin joukkoa, minun jälkeeni Kat ja Sessa, ja sitten Emppu ja Assi. Ei nimittäin olisi hyvä idea laittaa Sakkea kahden tamman väliin..
Alku matkan kävelimme puolipitkin ohjin. Laitumien luona laitumilla laiduntavat lähtivät ravaamaan kohti aidan reunaa ja hevoset hirnuivat toisilleen. Aurinko porotti sadepäivän jälkeen ihanan kuumana. Paarmat ärsyttivät hevosia, sekä ratsastajia. Hevosten hännät heiluivat häätäen ötököitä. Käynnissä oleminen oli tukalaa, joten päätimme yhdessä ravata. Ravissa ötökät vähenivät reilusti, mutta silti pari itsepäistä paarmaa pysyi mukana. Ravasimme jonkin aikaa. Saken ravi tuntui koko ajan kiihtyvän ja kiihtyvän. Kerran se selvästi ehdotti laukkaakin. Kielsin sitä laukkaamasta, ja sitten sainkin pidätellä ponia aivan hirveästi koko ajan. “Laukataanko?” kysyin. Naiset vastasivat yhteen ääneen: “Joo!” “No, sitten mennään!”, sanoin ja annoin Sakelle luvan mennä. Parissa sekunnissa se lähti kiitämään aivan uskomatonta vauhtia. Hetken ajan minusta tuntui, ettei minulle edes ollut jarruja poniin. Jarrut kuitenkin löytyivät ja hidastin ponin vauhtia, muuten minulta olisi varmaan mennyt tasapaino, - niin kovaa me menimme. Laukkasimme vielä jonkin matkaa. Sessa pysyi hyvin Saken perässä, mutta Assi jäi kokoajan kauemmaksi, ja kauemmaksi. Hidastin Saken vauhtia pikkuhiljaa ja pian siirryimme raviin, ja hetken päästä käyntiin. Kävelimme jonkun aikaa, ja vähän ajan päästä mutkan takaa ilmestyi Emppu ja Assi. He pysähtyivät luoksemme. “Hui, mentiinpä me kovaa! Ja silti ei pysytty teidän vauhdissa”, Emppu sanoi. “Assi onki niin pieni poni”, Kat sanoi. “Nii, mut kyl se pinko kovaa teiän perään”, Emppu sanoi ja taputti Assia kaulalle.
Pian saavuimme rannalle. Tulimme alas hevosten selästä. Emppu sitoi Assin kiinni puuhun samalla kun me Kathreenin kanssa kaivoimme ratsujemme riimut repuista. Pian Sakke ja Sessakin oli sidottu omiin puihin. Kaivoimme viltin esiin ja levitimme sen ruohikolle, parin kymmenen metrin päähän vesirajasta. Kaivoimme repuista kaikki tavarat esiin viltille. Kathreen rupesi tarjoilemaan kaikille juomista, itse otin ensiksi raikkaan vesimelonin ja aloin syödä sitä. Emppu otti herkut viltille ja alkoi napsia karkkia hyvää vauhtia suuhunsa. Kaivoin myös loput eväät repustani ja asetin viltille.
Hetken kuluttua ahmimme jokainen voileipää suuhumme. Voileipien jälkeen siirryimme herkkuihin. Piirakan palaset katosivat nopeasti herkkusuiden suihin. Jossain vaiheessa Kat nousi viltiltä, ja jätti minut ja Empun kahdestaan syömään ja loikoilemaan. Hetken päästä Kat tulikin takaisin ison kukkakimpun kanssa ja ilmoitti tekevänsä kukkaseppeleen. Kat alkoi punoa kukkia yhteen ja me teimme Empun kanssa selvää lopuista eväistä. Makoilimme Empun kanssa viltillä, kun Kathreen ilmoitti olevansa valmis ja esitteli hienoja kukkaseppeleitään meille. “Lähdetteks uimaan?” Kathreen kysyi. “Menkää te vaa”, sanoin ja käänsin kylkeä viltillä. “Tuu ny vaan”, Emppu sanoi. “En mä, menkää te”, sanoin ja sitten he vaihtoivat uikkarit päällensä ja lähtivät uimaan. Itse otin viltillä makoisan asennon ja nautin auringon lämmöstä. Hörppäsin mehua lasistani ja otin muutaman karkin Ässä Hässäkkä pussista, joka oli jo melkein tyhjä. Paarmat ja hyttyset inisivät ympärilläni, ja jouduin huiskimaan niitä lähes kokoajan pois. Hetken päästä en enään kestänyt, joten nousin ylös ja päätin pakata tavaroita takaisin reppuihin. Lähes kaikki oli syöty, joten repuissa oli vain eväsrasioita, sekä roskia. Viikkasin myös viltin valmiiksi yhteen reppuun. “Alattekste oleen valmiita?” huusin tytöille. “Nyt jo?” Emppu kysyi huokaisten. “Joo, mä pakkasin jo kaiken valmiiksi”, huusin. “Okei, okei. Me tullaan!”, Kathreen huusi ja he nousivat vedestä. Kun Empulla ja Kathreenilla oli taas ratsastusvarusteet päällä irrotimme hevoset puista ja nousimme hevosten selkiin.
Kävelimme aluksi jonkin matkaa, mutta muuten ravasimme ja laukkasimme lähes koko matkan, etteivät paarmat kiusaisi koko ajan. Ennen kun mustiksen laitumet alkoivat näkyä annoimme hevosille pitkät ohjat ja isot taputukset. Laitumien luona tulimme alas selästä ja päästimme hevoset laitumelle laiduntamaan.
Veimme hevosten suitset talliin ja sitten menimme Villa Aliisaan purkamaan reppumme. Villa Aliisasta matka jatkui pirttiin muiden mustislaisten seuraksi.
6TP/90HM
7tpp/Kat
|
|
|
Post by Daw on Aug 5, 2012 22:02:20 GMT 2
Olimme ajatelleet pitää Kathreenin kanssa hieman hauskaa hevosten kanssa, ja kokeilla pitkästä aikaa vikeltää. Olin viimeksi vikeltänyt joskus yläasteella hevosleirillä ollessani, ja silloinkin huonolla tuloksella. Olimme päättäneet vaihtaa Lissun Daisyyn, halusimme kuitenkin vikeltää myös tandemina, ja yhdessä painaisimme sen verran, että vanhuksen lihakset voisivat jonkin ajan vikeltämisen jälkeen käydä kovilla. “Me Bambi mennään nyt laittaan Daisy kuntoon, nähää kentäl koht”, Kathreen huusi Bambille ja menimme talliin. Yhdessä harjatessa Daisy puhdistui hetkessä, ja pian kävelimmekin yhdessä Daisyn kanssa kentälle. Bambi odotteli meitä jo kentällä.
Aluksi Kathreen hieman juoksutti Daisya verryttelyksi, sen jälkeen Kathreen nousi selkään ja alkoi tehdä mitä mahtavampia temppuja. Itse katselin suu ammollaan Kathreenin vikellystä. Kerran tajusin sulkea suuni, mutta hetken päästä leukani loksahti alas. Kathreen teki mitä hienoimpia juttuja, esimerkiksi lankun ja sakset. Hienon ohjelmansa Kathreen lopetti tekemällä myllyn ja hyppäsi sitten alas selästä. “Tadaa”, hän sanoi virnistäen. Seisoin paikoillani jähmettyneenä, kunnes Kathreen tokaisi: “Sun vuoro.” “Mun vai?” hätkähdin. “No kenes muun?” Kathreen naurahti ja siirtyi kentän reunalle. Päätin mennä selkään pysähdyksestä, muuten selkään noususta tuskin tulisi mitään. Omistinhan nimittäin huonon kehonhallinta kyvyn
Aluksi istuin pitkään paikoillani, kädet sivuilla Daisyn tasaisessa laukassa. Lopulta päätin aluksi varovasti nousta polvilleni hevosen selkään, ja polviltani seisaalleen. “Ei vitsit tää on pelottavaa”, sanoin. “Miten nii, siitä vaan nouset ja seisot, vai?”, Kathreen virnisti. “Helpommin sanottu kuin tehty”, sanoin, mutta itsepäisenä ihmisenä päätin nousta seisomaan ja seistä hevosen selässä. Pian olinkin seisoma-asennossa ja pysyin jopa kyydissä, pieni hymyn häivähdys siirtyi kasvoille. Yritin vielä myllyä ja paria muuta liikettä, vaihtelevien tulosten kera. Kun tulin alas selästä, Kathreen oli nauranut mahansa kipeäksi, ja Bambikin joutui pidättelemään naurua. Itsekin naurahdin, ja sen jälkeen katsoin vakavalla ilmeellä tirskuvaa Kahtreenia. “Etkö sää oo oppinu ala-asteella että toisten epäonnistumisille ei naureta”, sanoin pokeri naamalla, ja tirskahdin sen jälkeen nauruun.
Menimme vielä yhdessä Daisyn selkään ja teimme jotain hyvin yksinkertaisia juttuja. Kathreenia selvästi hieman ärsytti osaamattomuuteni, ja yrittikin yllyttää minua vaikeampiin tehtäviin. Pidin kuitenkin pääni, ja vakuutin, että olemme kummatkin maan kamaralla jos rupeamme kokeilemaan jotakin vaativaa. Lopulta päätimme lopettaa vikellyksen ja lähdimmekin Kathreenin kanssa maastoon tekemään loppuverryttelyä tandemina ratsastellen.
7TP/91HM
Näin juuri : ) Kat aiheuttaa taas hermia :DD 7tpp/Kat
|
|
|
Post by Daw on Aug 5, 2012 23:02:17 GMT 2
Meillä on pomppufiilisInnostuttiin hyppäämään Saken kanssa ilman satulaa ♥92HM Ihuna (: 7v€/Kat
|
|
|
Post by Daw on Aug 12, 2012 16:26:16 GMT 2
Unelmahevonen Olin jo pitkään harkinnut toista hevosta, kunnon puoliveristä. Kunnon rusettihaita, joka ei pelkäisi mitään ja varoisi esteitä. Eksyin Pohjois-Suomeen kokeilemaan yhtä hevosta, se oli hyvin kuuma hevonen, eikä sopinut minulle ollenkaan. Koeratsastuksen jälkeen vein hevosen tarhaan, jossa oleskeli yksi suomenhevonen. Yksi niistä, hyvin kaunis rautias katsoi minua kauempaa. En voinut olla kysymättä mikä hevosen nimi oli. -Vaalea Unelma, he vastasivat. Kysyin oliko se myynnissä. Myyjä, pulleahko mies kohautti hartioitaan ja sanoi: "kyllähän se muutamalla tonnilla lähtee." Ratsastin hevosen, mutta jätin sen tallille. Olin kuitenkin etsimässä kilpahevosta. Hevonen, Unelma jäi kuitenkin mieleeni. Kävin koeratsastamassa muutaman hevosen, mutta mikään ei tuntunut oikealta. Mielikuvissani seikkaili edelleen vaaleanrautias nuori tamma, joka tuntui selästä niin ihanalle, hieman vaativalle, mutta ihanalle. Parin viikon jälkeen en enään kestänyt. Soitin miehelle, ja kysyin tammasta. Helpotuksekseni tamma,Vaalea Unelma oli vielä tallilla. Varasin ajan toiseen koeratsastukseen ja kävin testaamassa tammaan. Me olimme luodut toisillemme! Sovimme kaupoista, seuraavana päivänä eläinlääkäri teki tarkastuksen ja sitä seuraavana päivänä lähdin hakemaan Nellaa uuteen kotiinsa, Mustikkapolkuun. En ollut ostanut rusettihaita, en puoliveristä, vaan Suomenhevosen, joka ei ollut kisakenttää nähnytkään, mutta ostin hevosen joka vei totaalisesti sydämeni Ajoin autoa, hevoskuljetusauto kiinni autossa. Ajoimme hyvin rauhallisesti, jokaisessa käännöksessä vauhtimme hiipui etana vauhtiin. Pian käännyimme mustikseen menevälle pienelle mäkiselle soratielle. Kun Mustiksen uusi tallirakennus alkoi näkyä, käänsin auton tallin pihaan. Pysäytin auton ja heitin avaimet farkkujeni taskuun. “Te tulitte!” Kathreen huudahti ja tuli pihalle Villa Aliisasta. “Jep, otetaan tamma ulos, meillä on ollu pitkä matka”, sanoin. “juu”, Kathreen sanoi ja alkoi avata traileria. Saimme takaluukun auki. Menin traikkuun sisälle ja irrotin tamman riimunnarun puomista. Tamma asteli varmasti pois traikusta, ja pian tamma seisoi pihalla ja katseli ympärilleen. “Oiku se on kaunis”, Kathreen sanoi ja silitti tamman kaulaa. “on se”, sanoin ja aloin ottamaan kuljetussuojia pois tamman jaloista. Kathreen riisui Nellan loimen . “Voisitko sää viedä noi suojat ja sen loimen sisälle, nii mä vähän kävelytän tätä tammaa, onhan tää seissy monta tuntia traikus”, pyysin. “kyllä mä voin”, Kathreen sanoi ja lähti kantamaan ensiksi loimea talliin. Nyt Bambikin tuli pihalle ihastelemaan tammaa. “Menikö matka hyvin?” Bambi kysyi ensimmäiseksi. “Meni ihan yllättävän hyvin, vaikka myyjä sanoi ettei tää oo matkustanu ku pari kertaa aivan pikkuisena tamma- ja varsa näyttelyihin, nii tää oli tosi rauhallisesti ja meni koppiinki kuin vanha tekijä”, kehuin Nellaa, joka ei enään malttanut pysyä paikoillaan. “Vie se siihen tyhjään karsinaan tallissa, sitten kun oot kävelyttäny sitä”, Bambi sanoi. “Selvä, me mennään nyt!” sanoin ja kannustin tamman liikkeelle. Nella kulki nätisti vierelläni ja katseli ympärilleen. Välillä se hieman hirnahti ja sai vastaukseksi jostain kaukaa jonkun tallin hevosen hirnahduksen. Kävelimme laitumille asti. Nella hirnui muille hevosille innokkaasti. Muut ravasivat laitumen reunaan katsomaan meitä. Seisoimme hetken siinä tiellä ja sitten käännyimme jo takaisin. Kerran tamma veti minut ojan reunaan syömään, ja sain sitä hetken vetää sieltä pois. Tuo olisi tapa. joka olisi hyvä saada kitkettyä pois, ajattelin mielessäni. Tulimme takaisin tallipihaan ja talutin tamman sisälle talliin. Tallissa oli vain muutama hevonen, joista jokainen hirnui innoissaan uudelle tulokkaalle. Talutin tamman uuteen karsinaansa, jonka ovea koristi jo lappu, jossa luki tamman nimi, Vaalea Unelma. Riisuin riimun pois tamman päästä. “Tervetuloa kotiin, Nella”, kuiskasin tamman korvaan ja jätin sen tutkimaan uutta karsinaansa. 94HMTervetuloa vielä kerran Nella! Kiva, että matka sujui mukavasti, odottelenkin jo innoissani yhteisiä maastoretkiä. 8v€/Kat
|
|
|
Post by Daw on Aug 15, 2012 20:18:15 GMT 2
Ei niin mukava aamuyllätys Aamulla makasin hiljaa sängyssäni, ja mietin mitä olin oikein tehnyt. Minun oli pitänyt ostaa tasokas kilpahevonen, ja mukaani oli tarttunut iso, kömpelö ja nuori suomenhevonen. Hetkittäin jopa kaduin Nellan ostoa. Ajatukset kuitenkin kaikkosi sekunninmurto-osassa mielestäni, kun Kat ryntäsi sisään ja huusi: “Sun heppas oli takapihalla!” “Mitää? Siis.. missä!? Sakariko?!”, vastasin järkyttyneenä. Ponkaisin sängystä ylös ja olin jo menossa alakertaan kun Kathreen sanoi. “Ei, Sakke, vaan Nella. Se otettiin jo muutenkin kiinni sieltä, et sulla ei oo mikään kiire”, Kathreen sanoi ja vasta nyt huomasin hänen huohottavan. “Siis.. Nella?”, kysyin ihmeessäni ja pysähdyin oven rakoon. “Nellapa, Nella, vaalea suomenhevonen”, Kathreen tokaisi. Olin hyvin ihmeissäni. Siis Nella oli karannut? Saken nyt olisi ymmärtänyt, mutta Nella? “Miten se oikein pääs sinne?” kysyin. “Ei mitään hajua. Illalla kun Bambi teki iltatallia se oli kyllä tallissa. Nyt kun oltiin Bambin kaa lähes tekeen aamutallia, katsahdin lämpömittaria takapihan mittarista, ja sain melkein sydärin kun iso suokkiputte laidunsi siinä ikkunan alla. Bambi sai vetää sitä ihan kunnolla että sai sen pään pois maasta”, Kathreen selitti. “Edellisten omistajien kaa ei kyl ollu mitään puhetta että tää tamma karkailis..” sanoin ja huokaisin. Sen lisäksi että olin hankkinut ison, kömpelön ja nuoren suomenhevosen, olin hankkinut myös hevosen joka osasi näköjään karata. “Mä taidan lähtee kattoo sitä tammaa”, sanoin. “juu”, Kathreen sanoi ja asteli omaan huoneeseensa. Vaihdoin Collanit ja hupparin pikavauhtia päälle ja juoksin alakertaan. Laitoin Crocksit jalkoihini ja lähdin talliin. Tallissa Bambi hyräili ja lakaisi tallin käytävää. Hyräily tosin loppui kuin seinään, kun nainen huomasi minut tallin ovella. “Huomenta”, Bambi sanoi hymyillen. “huomenta vaan”, sanoin vastaukseksi. “Saatte sitten Kathreenin kanssa päiväruokinnan jälkeen ruuvata tohon Nellan karsinaan järemmän lukon”, Bambi selitti. “Jep, meistä kukaan ei halua, että tää löytyy useamminkin tallin ulkopuolelta aamuisin”, huokaisin. Bambi sai lakaistua tallin käytävän, ja ilmoitti menevänsä tekemään paperihommia toimistoon. Itse päätin ottaa Nellan harjaukseen ja sen jälkeen lähtisimme kentälle tekemään talutusharjoituksia. 95HMHihi, saatiin taas yks karkulainen lisää : D 9v€/Kat
|
|