Vaellusleiri 30.-31.7.

[Bambi]

Jos metsään haluat mennä nyt?

Vaellus kauniissa metsämaastossa, kiipeilyä jyrkillä vaaranrinteillä, laukkaa hiekkarannalla, makkaran ja lättyjen paistoa nuotiolla ja rauhallista ratsastusta pikkupoluilla. Tätä kaikkea ja paljon enemmän, voit kokea vaellusleirillä heinäkuun lopussa. Mustikkapolun kolmas leiri kautta aikojen kestää vain yhden yön, joka nukutaan teltassa.

Leiri alkaa lauantaiaamuna, jolloin lähdetään liikkeelle Mustikkapolun pihasta. Koko päivä ratsastetaan, mutta välillä päästään uimaan, syömään ja lepäilemään. Yö nukutaan teltoissa ja matkaa jatketaan seuraavana aamuna. Koko vaellus ratsastetaan samalla hevosella. Vaellusleiri maksetaan tarinalla (kuvin tai ilman) tai pitkähköllä sarjakuvalla. Maksusta ei kannata ottaa turhaa stressiä, eli aivan tavallisen pituinen tarina riittää! Osallistujat saavat tarinoistaan hoitopisteitä.

Mukaan tulevat:
Ally + Daw maksettu
Vilma + Cida maksettu
Wilho + Vuonis
Anttu + Uski
Empya + Jeccu
Daisy + Kathreen maksettu
Rontti + Bambi


Kello läheni yhtätoista, kun pirttiin alkoi valua innokkaita ratsastajia.
- Onko kaikki paikalla? Huutelin jännittyneen supinan ylitse. Laskin nopeasti paikalla olevan kuusi tyttöä plus Myy, joten aloitin selostuksen:
- Onhan kaikilla mukana ne tavarat, mitkä oli siinä listassa, jonka eilen teille annoin?
Ympäriltä kuului myöntyviä vastauksia.
- Hyvä. Nyt jokainen pakkaa satulalaukkuunsa ohuen sadeloimen, villapintelit, pari harjaa, kaviokoukun, riimun ja narun.
Tytöt rymistelivät alakertaan kaivelemaan ratsujensa kaappeja, jolloin me Myyn kanssa koettiin tarpeelliseksi ryhtyä pakkaamaan autooni yöpymis- ja ruokailutarvikkeet.
- Voitte heittää teidän makuupussit yms tavarat, joita ette tänään tarvi, niin tonne mun auton takapenkille.

Puolen tunnin kuluttua hevoset oli harjattu, suitsittu ja satuloitu.
Myy kiersi kaikki karsinat läpi ja jakoi hevosille heijastinsuojia.
- Laittakaa kaikille suojat eteen ja taakse. Näin pitkällä reissulla varmasti jalat kolhiintuu! Myy esitelmöi etsiessään kaikille oikean kokoisia suojia.

- Mää meen ekana Rontin kanssa. Mun perään Anttu, Daisy, Ally, Empya, Vilma ja lopuksi Wilho. Aloitellaan ihan rauhallisesti, koska tänään on pitkä päivä edessä.

Lauantai aamupäivä kului järven kiertämisessä. Mukaan matkalle mahtui laukkaa rantavedessä, pieni juomatauko aurinkoisella niityllä, hiekkateitä ja hiukan asfalttiakin. Puoli kahden aikoihin olimme saapuneet läheiselle laavulle, josta löytyi myös nuotiopaikka. Myy oli ajanut Bambin auton laavun viereen ja nosteli parhaillaan ruokakattiloita penkille. Bambin koira, keltainen labradori, Nekku oli päässyt myös mukaan ja touhotti heti tulijoiden jaloissa.

- Ottakaa satula ja suitset pois ja laittakaa hevosille riimut päähän. Ämpäreitä ja vesikanistereita löytyy autosta, niin voitte juottaa hevoset.

Taukoa vietettiin noin tunnin verran, minkä jälkeen matka jatkui kohti kaupunkia. Lämpöasteita oli varmaan lähemmäs 30, joten päätimme piipahtaa uimassa läheisellä hiekkamontulla.
Osa hevosista asteli veteen innokkaasti, osa vähemmän innokkaasti, mutta loppujen lopuksi kaikki uivat.

Päivälliseksi haukattiin eväsleipiä ja matkaa jatkettiin yöpaikalle. Reitti kulki ylös hiekkaisesta montusta jyrkkää rinnettä, jonka kaikki hevoset selvittivät menestyksekkäästi. Rankka sadekuuro yllätti vaellusporukan seitsemän aikoihin, jolloin hevosille puettiin sadeloimet ja ratsastajille sadetakit. Ennen yöpaikkaa ja telttojen pystytystä ehdittiin kokea pieni laukkakilpailukin.

Yöpaikka oli tien reunassa olevan nuotiopaikan ympäristö. Myy oli hurauttanut autolla nuotiopaikan viereen. Hevosten varusteet nostettiin auton perätilaan ja takapenkille ja itse hevoset vietiin läheiselle lehmälaitumelle, jonka olimme vuokranneet tutulta maatilan omistajalta. Ilta kului makkaraa ja lättyjä paistellessa ja telttoja pystytellessä.

Telttakaverit:
Jeccu + Daw
Bambi + Myy
Vuonis + Cida
Kathreen + Uski

Sunnuntai aamu valkeni aurinkoisena. Osittain varsin zombieita muistuttavat leiriläiset popsivat aamiaista, pakkasivat teltat ja tavarat ja lähtivät sitten hakemaan ratsujaan lehmälaitumelta. Osa hevosista ei ollut oikein yhteistyöhaluisia, mutta loppujen lopuksi kaikki hevoset seisoivat puihin sidottuina nuotiopaikan vierellä. Huolellisen harjauksen jälkeen Bambi ja Myy kiersivät tarkistamassa jokaisen hevosen jalat turvotuksen, kuumotuksen ja haavojen varalta.

Matkaan lähdettiin reippaalla mielellä samassa järjestyksessä ja iloinen puheensorina rytmitti retken kulkua. Paluumatkalla kierrettiin läheisen vaaran kautta, jossa kuljimme pientä, osittain jyrkkää metsäpolkua pitkin vaaran huipulle, missä oli näköalatorni.
- Laittakaa hevosille riimu suitsien päälle ja sitokaa ne puihin. Muistakaa löysätä vöitä!
Sitten porukka kiipesi ylös torniin.
- Kattokaa, tuolla näkyy Mustis. Sanoin ja osoitin sormellani pieniä laatikkotaloja.
Maisemat olivat muutenkin hienoja ja koko porukka nautti näkymistä.

Pian kuitenkin olimme jo alhaalla ja nousimme hevosten selkiin.
- Ja tehän tietenkin muistatte... *tumps* ...kiristää satulavyöt...
Jeccu istui pyllyllään maassa pitäen kiinni järkyttyneen Dumlen ohjista. Satula kiikkui ponin mahan alla...
- Joo, mua oikeesti taitaa väsyttää... Jeccu mutisi nolona, vetäessään jalustimesta satulan takaisin oikein päin.

Matkaa jatkettiin polkua pitkin alas vaaranrinnettä. Alhaalla polku haarautui isommaksi hiekkatieksi ja Daw todisti, että rakkoja voi saada ratsastaessaankin. Hiekkatiellä koettiin hurjat laukat ja löysimme hyvän uimapaikan. Uinnin jälkeen matka jatkui lounaspaikalle, missä saimme nauttia Myyn tekemää makaronilaatikkoa pahvilautasilta.

- Meijän reitti kulkee muuten asuinalueen läpi... hymähdin ohimennen ruokaillessa.
- Siis mitä? Asuinalueen? Tytöt hämmästelivät
- Joo siinä on s-marketti, niin voitte käydä kaupassa. Daw vois vaikka ostaa niitä rakkolaastareita ja jätskialtaat vois olla aika pop.
Innokas vaellusporukka irrotti hevoset puista ja tälläkertaa huolehdin, että kaikki kiristivät satulavyöt ennen selkään nousemista. S-markettille oli matkaa muutama kilometri, jotka taittuivat helposti laukkaamalla syrjäistä hiekkatietä ja sen jälkeen köpöttelemällä asfalttia pitkin.

Hevoset sidottiin puihin vähän kauemmaksi kaupasta ja koko porukka rynni kauppaan tekemään ostoksia. Pian kaikki istuskelivat maassa väistellen hevosten jäätelövarkausiskuja. Ohikulkijat katselivat touhuamme kummastuneina ja pari taisi ottaa kännykkään kuviakin. Mutta eihän sitä joka päivä välttämättä näe hevosia s-marketin parkkipaikalla.

Matka jatkui ripeää ravia kohti Mustikkapolkua. Kilometrejä ei ollut enää montaa, mutta pari laukkapätkää mahtui silti niihinkin muutamaan. Laukat ratsastettiin ilman jalustimia. Pian edessä jökötti Mustiksen ravirata.
- Nyt ois niinku loppukäyntien aika. Hoilotin Rontin selästä. - Jalustimet kaulalle ja sitten tuonne asfalttitielle. Ohjat kannattaa pitää silti kädessä.

Tallipihaan tullessamme oli Myy työn touhussa lakaisemassa aitan portaita. Koko porukka jalkautui pihaan.
- Jokainen hevonen on ansainnut viileän suihkun. Laittakaa sen jälkeen verkkoloimet kaikille ja tarkastakaa, ettei jalat oo turvonnu ja että kengät on jaloissa. Sitten mun puolesta voittekin lähtä kot...
- Ettepä voikaan! Myy kiljui. - Pirtissä on teille kakkua ja mehua sitten kun hevoset on hoidettu!

[Daw]

Jes! Tänään alkaisi vaellusleiri! Olin aivan innoissani. Olimme sopineet Jecun kanssa että pyöräilisimme tallille yhdessä. Puhelimeni soi ja Jeccu kertoi olevansa meillä viiden minuutin kuluttua, joten laitoin kengät jalkaan ja menoksi!
Pihalla otin joponi pyörätelineestä ja menin äskettäin asfaltoidulle tielle odottamaan Jeccua.
“Moiii!” huusin ja vilkutin Jeculle, kun hän ilmestyi mäen takaa.
“Moii Daww!” Jeccu huusi takaisin ja oli hetkeksi luonani.
“Mennään” Jeccu sanoi.
“Joo”, vastasin ja lähdimme pyöräilemään rivakkaa vauhtia kamalassa helteessä kohti mustista. Hiki valui ja lensi, mutta se oli ihan ymmärrettävää tällaisessa helteessä. Olimme onneksi pian tallilla, ja kellokin oli vasta puoli yksitoista, eli olimme puolituntia ajoissa. Päätimme tuhlata aikamme siihen, että hyppelimme pirttiin katsomaan keitä muita oli saapunut. Laitoimme reppumme pirtin ovelle, joka oli lastattu täyteen kaikenlaista, oli makuupussit sekä sadetakit. Pian pirttiin alkoi kerääntyä lisää porukkaa, ensin tuli Vuonis, sitten Kathreen, Uski ja viimeisenä Cida, yhdeltätoista Bambi tuli pirttiin ja selosti mitä pitäisi seuraavaksi tehdä. Veimme tavaramme Bambin autoon ja menimme sitten pakkaamaan satulareppuja. Satulareppuihin tungimme ratsujemme sadeloimet, villapintelit, pari harjaa, kaviokoukun ja riimun. Riimunnarun keksimme laittaa hevosen kaulan ympäri roikkumaan, sillä satulareppu alkoi olla aika ahdas.

Lähdimme nyt isona joukkona hakemaan ratsujamme. Ally antoi onneksi nätisti kiinni, joten olimme pian valmiita lähtemään takaisin tallille. Vilma sen sijaan ravasi oikein ylväästi Cidaa pakoon. Lopulta kaikki hevoset oli saatu kiinni ja lähdimme tallille päin pitkässä letkassa. Tallilla sidoimme Jecun kanssa ratsumme Allyn ja Empyan puomille. Myös Kathreen jäi Daisyn kanssa puomille. Rupattelimme siinä kaikkea vaellusleiriin liittyen samalla kun puhdistimme ratsumme perusteellisesti. Ally seisoi kiltisti paikoillaan koko hoitamisen ajan. Kaviotkin nousivat nätisti. Että kun se oli niin unelma hoitaa! Pian haimme hevosillemme satulat selkään ja kiinnitimme satulavyöt. Satula ja suitset menivät Allyn päälle tosi helposti. Myy toi meille heijastin suojia, jotka sitten laitoimme hevostemme jalkoihin. Pian kaikki olivat valmiita. Otin reppuni selkään, jossa oli sadevarusteet, ja nousin Allyn selkään.

Bambi nousi Rontin selkään ja huusi järjestyksen: “Mä meen ekana Rontin kanssa, sitten tulee Uski ja Anttu, Kathreen ja Daisy, Daw ja Ally, Jeccu ja Empya, Cida ja Vilma ja viimeisenä Vuonis ja Wilho. Ja otetaan sitten ihan rauhallisesti, täst tulee pitkä päivä.” Lähdimme kävelemään pitkässä letkassa kohti päämääräämme, mikä se sitten olikin. Ensin kaikki kävelivät täydessä hiljaisuudessa, mutta hetken päästä metsätien täytti iloinen puheensorina. Eihän kukaan jaksaisi koko päivää hiljaa olla?
“Vähän hauskaa päästä tälläselle vaellukselle, mä en oo ikinä vaeltanu hevosel niin et oltaisi yövytty”, Cida kertoi innokkaan Vilman selästä.
“Mä oon ollu kerran, seki oli Bambin järjestämä”, sanoin ja mietin kaksi öistä vaellusreissuamme, silloin comfortin aikaan.
“Mäkin oon kerran ollu 6 tunnin vaelluksella, mutten oo yötä ollu”, Jeccu sanoi. Keskustelumme jatkui, ensin pysyttiin vaelluksia, ja sitten rupesimme kertomaan kaikkea, mitä aivan tavallisilla maastoreissuilla oli tapahtunut.

Koko aamupäivä kului järven kiertämisessä, oli niin kuuma että moni unelmoi uimisesta. Se olisi tosiaan maistunut, sillä kaikilla oli tosiaan kuuma. Lopulta Bambi päätti piristää meitä laukalla rantavedessä. Ally ei oikein jaksanut innostua, mutta Empya ja Vilma olivat aivan tohkeissaan. Maiskutin Allylle jotta se jatkaisi laukkaamista. Daisy roiski edelläni päälleni vettä. Lopulta ilo loppui ja jatkoimme matkaa. Pian laukan jälkeen pidimme juomatauon. Sitten taas jatkettiin matkaa.

Iltapäivällä kahden aikoihin saavuimme laavulle, jossa pidimme hieman pidemmän tauon. Laskeuduimme hevosten selässä, ja otimme niiltä suitset ja satulat pois. Tarjosimme ratsuillemme juomista, joka maistui. Ally hotki melkein koko ämpärillisen vettä. Sitten lähdimme itsekkin syömään. Tauko kesti vain tunnin, joten pian jatkoimme matkaa hiekkamontulle jossa pääsimme uimaan!
Uimapaikalla Empya asteli Jecun kanssa ensimmäisenä veteen, pian meni Vilma ja Rontti perässä ja kaikki muutkin. Ally ja Anttu jäivät kuitenkin rannalla. Maiskuttelin Allya ja lopulta se asteli veteen ja Anttu tuli perässä, - eihän se yksin rannallekaan voinut jäädä. Uiskentelimme hetken, ja sitten söimme päivälliseksi eväsleipiä. Vatsa täytenä nousimme taas hevosten selkään ja jatkoimme matkaa yöpymispaikalle. Kello oli noin seitsemän kun alkoi sataa, ja rankasti. Kaivoimme nopeasti repuista sadetakit, jotka vedimme päällemme, ja hevoset sai päällensä sadeloimet, sitten matka jatkui, satoi tai ei. Sade oli kuitenkin pelkkä kuuro joten pian se loppui. Sitten oli aika ottaa laukka kilpailu, Vilma ja Cida voittivat kisan selvästi, toiseksi tuli Vuonis Wilhon kanssa ja kolmanneksi selvisi Jeccu ja Empya.

Yöpaikkamme oli tien reunassa olevan nuotion ympäristö. Siellä riisuimme hevosilta varusteet, ja annoimme niille taas vettä. Sitten veimme ne laitumelle, jonka Bambi oli vuokrannut. Myykin oli tullut Bambin auton kanssa paikalle. Sitten alkoi telttojen pystytys. Ja teltta jako meni näin:

Minä ja Jeccu
Bambi ja Myy
Kathreen ja Uski
Cida ja Vuonis

Meillä oli Jecun kanssa hieman ongelmia teltan kanssa. Emmehän me olleet mitään erämatkailijoita! Lopulta Uskin ja Cidan avustuksella meidänkin teltta oli pystyssä. Sitten paistoimme nuotion äärellä makkaraa ja kerroimme kummitustarinoita. Noin puoli yhdentoista aikaan Bambi sanoi:
“No niin nyt koko konkkaronkka nukkumaan omiin telttoihinsa, huomenna on pitkä päivä”, Bambi sanoi ja ajoi meidät kaikki telttaan. Menimme Jecun kanssa telttaamme ja tiesimme heti ettemme aio alistua kohtaloomme. Odotimme hetken, kunnes oli aivan hiljaista. Hipsimme ulos teltastamme ja aloimme miettiä mikä olisi Vuoniksen ja Cidan teltta.
“Se on toi”, kuiskasin ja osoitin yhtä teltoista. Oli aivan pimeää ja hiippailimme teltan luo ja avasimme vetoketjun
“Moii, me tultiin tänne ollaan hiljaa ettei…” Jeccu selosti ennen kuin säikähdimme pahan päiväisesti.
“Daw ja Jeccu mitä hiivattia..” Bambi sanoo, enempää emme kerinneet kuulemaan sillä juoksimme kirkuen ulos teltasta.
“Sä sanoit et toi on oikee teltta”, Jeccu sanoi.
“Niin mä luulin”, vastasin nolona.
Kuulimme jotain muminaa Bambin ja Myyn teltasta ja kuulimme vain sanat: eivätkö ne osaa nukkua?
Päätimme että yritämme toista telttaa, ainakaan se ei olisi Bambin ja Myyn teltta. Hipsimme telttaan, jossa kaikki neljä majailivat.
“Mitä te oikein teitte tuolla ulkona?” Kathreen kysyi ihmetellen, myös muut katselivat meitä.
“Yritettiin tulla tänne, mutta eksyttiinkin toiseen telttaan”, sanoin. Kaikki rupesivat nauramaan. Kerkesimme jutella hetken, ja unohdimme kokonaan Bambin ja Myyn. Lopulta kello oli puoli kolme, ja päätimme ruveta nukkumaan, sillä Myy oli kertonut että herätys olisi kello kuusi, vaikke uskoimme että se oli vitsi, niin eihän Myystä ikinä tietäisi. Hiippailimme taas pilkkopimeässä, ja läysimme onneksi omaan telttaamme. Nauroimme vielä hetken tapahtuneelle ja rupesimme sitten nukkumaan.

Sunnuntai aamuna heräsimme myyn ja Bambin lauluun, katsoin kännykkääni: kello oli kahdeksan.
“Eihän kukaan täysjärkinen nouse tähän aikaan aamusta” kuulen Jecun toteavan. Nyökytin vain päätämme. Kun huomasimme ettei Myy ja Bambi lopettaisi, päätimme nousta ja pian astelimmekin nuotion ääreen kaikki kuusi, aivan puolikuolleina.
“Eikös tytöt nukkuneet hyvin?” Bambi kysyi.
“Ei”, Jeccu vastasi.
“Jaahas, ois pitänyt nukkua, sillä tästä tulee pitkä päivä”, Bambi sanoi. Söimme aamupalaa. Ja parin kahvikupin jälkeen porukka vaikutti jo pirteämmältä. Aamupalan jälkeen lähdimme hakemaan hevosia laitumelta. Hevosten kiinni saamisessa kesti, sillä osa hevosista ei olisi halunnut lähteä. Ally makaili laitumen perällä, ja jouduin sen sieltä hakemaan.
“No niin ylös”, sanon tammalle, ja kiinnitän riimunnarun riimuun. Maiskutan hetken ja lopulta Ally nousi ylös. Laitoimme hevoset valmiiksi ja sitten lähdimme vaeltamaan takaisin päin.

Puhuimme toisillemme ja nautimme ratsastuksesta. Reittimme kulki läheisen vaaran kautta, jossa kuljimme jyrkkää rinnettä ylös, näköalatornille. Tornin luona laitoimme hevosille riimut päähän ja sidoimme ne kiinni puihin, löysäsimme myös satulavyötä. Sitten kipusimme torniin.
"Tuolla näkyy mustis!" Bambi sanoo ja osoittaa mustista kohti.
"oooo", kuului monen suusta. Näköalatornissa ihailimme hetken maisemia ja sitten hyppelimme portaat takaisin alas.
"Muistakaa sitten kiristää *tumps* satulavyö ennen kun nousette selkään", Bambi sanoo. Jeccu istui maassa, järkyttyneen Empyan vieressä. (tarinas lukee että Dumlen, mut Jeccuhan ratsasti Empyal..?) Ja satula roikkui mahan alla.
"Joo mua taitaa oikeesti väsyttää", Jeccu mutisi nolona ja veti satulan oikein päin ja kiristi satulavyötä. Pian jatkoimme matkaa kotiinpäin.

Ennen lounaspaikkaa otimme taas laukka pätkiä ja sitten löysimme hyvän uimapaikan. Tällä kertaa Allykin oli innoissaan uimaan menosta. Uinnin jälkeen jatkoimme matkaa lounaspaikalle, jossa Myy odotti makaroonilaatikon kanssa. Söimme ja jatkoimme matkaa.

"Aii, mun jalas on varmaan ihan sika iso rakkula", sanoin.
"Miten niitä ratsastaessa voi tulla?" Bambi kysyi huvittuneena.
"Mul on hieman pienet kengät", mutisen.
"Meiän reitti kulkee muuten asuinalueen ohi, ja siin matkal on s-market", Bambi selostaa.
"Oikeesti?" Kathreen kysyi.
"Aivan oikeesti, eikä sinne ässään oo ees enään kovin pitkä matka", Bambi jatkoi. Ravailimme ja pian tulimme asuinalueelle. Ihmiset katselivat meitä hieman kummastuneina, mutta harvoin hevosletka keskellä asuinaluetta seikkailee. Pian tulimme ässän luo. Sidoimme hevoset vähän matkan päähän s-marketista ja itse hyppelimme kauppaan. Itse ostin rakkolaastareita ja tietty aina ihanan ja virkistävän Grandi cola-appelsiini mehujään. Maksoimme ostoksemme ja menimme syömään jäätelöitämme pihalle. Kun jäätelöt oli syöty jatkoimme matkaa. Onneksi matkaa oli vain enään muutama kilometri. Vaikka matkaa ei ollut enään paljoa, muttama pidempikin laukkapätkä mahtui mukaan. Matkan päätimme rauhalliseen käyntiin ja sitten lopulta olimme mustiksen pihassa.

"Peskää jokainen hevonen, laittakaa sitten niille verkkoloimet ja tarkistakaa ettei jalat oo turvonnu ja kengät on hyvin kiinni kaikissa jaloissa. Sitten mun puolesta voittekin lähte kot.." Bambi selosti.
"Ette voikkaan! Pirtissä on teille kakkua ja mehua, kun hevoset on hoidettu!" myy kiljui. Pesimme jokaisen hevosen ja päästimme ne laitumelle, sen jälkeen menimme syömään herkullista täytekakkua, joka kyllä maistui!

Kiitos ihanasta leiristä!

[Kathreen]

""Kello läheni yhtätoista, kun pirttiin alkoi valua innokkaita ratsastajia. 
"Onko kaikki paikalla?" Bambi huutelin jännittyneen supinan ylitse. Hän laski nopeasti paikalla olevan kuusi tyttöä plus Myy, joten aloitti selostuksen:
"Onhan kaikilla mukana ne tavarat, mitkä oli siinä listassa, jonka eilen teille annoin?"
Ympäriltä kuului myöntyviä vastauksia.
"Hyvä. Nyt jokainen pakkaa satulalaukkuunsa ohuen sadeloimen, villapintelit, pari harjaa, kaviokoukun, riimun ja narun", hän jatkoi.
Rymistelimme alakertaan kaivelemaan ratsujemme kaappeja, jolloin Bambi ja Myyn kokivat tarpeelliseksi ryhtyä pakkaamaan Bambin autoon yöpymis- ja ruokailutarvikkeet.
"Voitte heittää teidän makuupussit yms tavarat, joita ette tänään tarvi, niin tonne mun auton takapenkille", Bambi kehotti.""

Kun olin pakannut Daisyn satualalaukkuun kaiken, mitä Bambi oli käskenyt, hain pirtistä muut tavarani Daw seuranani. Rynnistelimme alakertaan. Jeccu ja Vuonis näkyivät jo Bambin auton luona. Juoksimme Dawin kanssa kilpaa autolle ja rysäytimme kantamuksemme auton eteen. "Wou, minnekkäs neidit on muuttamassa?" bambi kysyi vitsillä. "Hehee, joo", kikatimme, minä ja Daw.  Olin saanut Dawista hyvän ystävän ja kaikki kunnia siitä saadaan antaa Googlelle, jonka kautta Mustis löytyi. Siis kiitän ja kumarran Googlelle ja tietysti Bambille ja Myyllekkin, jotka minut ja Daisyn tänne ottivat.

Kun tavarat olivat heitetty Bambin takakonttiin, tuli kaikille kiire laittamaan hevosia. Onneksi Bambi ja Myy olivat tuoneet vaellukselle mukaan lähtevät hevoset aamulla sisälle. Kaikki tuntuivat säälivän Cidaa, sillä yleensä niin siisti Vilma oli päättänyt juuri tänä aamuna ottaa mutakylvyn ja hiekkakuorinnan. Minua sen sijaan oli onnistanut, sillä Lusitano tammaani ei ollut mutaleikit juuri kiinnostaneet. Harjailin neitiä silti kunnolla ennen satulointia. 

Hain satulan satulahuoneesta ja suitsetkin sain ängettyä kouraani. Uusi kirkkaan vihreä satulahuopa komeili satulan alla, se oli hieno, kuten jo viime kerralla kehuinkin. Sain kamat raahattua Daisyn luo ja pian se olikin ratsastettavan näköinen. Myy kierteli pitkin käytäviä jakelemassa heijastin suojia. Kun nainen ehti minun kohdalleni heilatin esille omat, korkkaamattomat, punaiset heijastinsuojani, tai siis Daisyn. 

"Mää meen ekana Rontin kanssa. Mun perään Anttu, Daisy, Ally, Empya, Vilma ja lopuksi Wilho. Aloitellaan ihan rauhallisesti, koska tänään on pitkä päivä edessä", Bambi sanoi tultuaan talliin. Myy talutti Rontin Bambin luo. Bambi nappasi Rontin ohjat Myyn ojentavasta kädestä. Bambi talutti Rontin ulos Myy vanavedessään. Uski lähti Antun kanssa Bambin perään, minä Daisyn kanssa Antun jälkeen, Daw Allyn ohjissa Daisyn takamusta seuraten, Jeccu ja Empya Allyn kavionjälkiä, Cida ja Vilma putipuhtaana Empyan hännän huisketta väistäen ja lopuksi Vuonis Wilho mukanaan yrittivät pysyä muiden perässä. Kaiken kruunasi radiosta soiva "Coming Home" kappale.

Nousimme ratsujemme selkään ja sitten lähdettiin. Myy jäi tallipihalle vilkuttelemaan. Lähdimme ratsastamaan letkassa hiekktielle, josta käännyimmekin oikealle, kapealle polulle pellon poikki. Bambi kajautti ilmoille huudon, joka käski ravaamaan. Kaikki tottelivat muitta mutkitta. Oli ihanaa tuntea tuuli kasvoilla, aurinko selässä. Pellon poikki ravattuamme kohtasimme metsän reunan. Pian katosimmekin havujen siimekseen. Metsäkappale ei ollut vaivalloista lävittää, siihen menikin vain viitisen minuuttia. Sitten etteen avautui henkeä salpaava näky, ihanan kirkas järvi, sininen taivas, mitä muuta voisi luonnolta toivoa. Sitten jonkun kännykkä alkoi soida. Soittoäänenä kuultiin Miley Cyruksen The Climp. Minusta se oli ihanaa, täydellistä, vaikkakin kännykän musiikin toisto ei ollut parasta laatua.

Bambi kehotti kaikkia laukkaamaan veteen, eikä siinäkään tarvinnut kahta kertaa käskeä. Edelläni Rontti ja Anttu suorastaan rynnivät vetten ja ennen kuin huomasinkaan olin derby-asennossa Daisyn kaulalla ratsuni kahlatessa täyttä laukkaa rantavedessä. Daisy päätti ottaa ilosta kaiken irti ja kirmasi tyytyväisenä Bambinkin eteen. Lusitano riistäytyi täysin otteestani ja kiisi tuulen lailla eteen päin. Istuin satulaan, työnsin kantapääni alas ja pidätin ohjista niin paljon kuin jaksoin. Meni siihen ainakin sata metriä ennen kuin Daisy seisoi huohottaen ja pärskien viileässä vedessä. Tein U-käännöksen ja ravasin takaisin muiden luo. "No, ainaki Daisy sai vähä energiaa puretuksi, tais ryöstää pahemman kerran!" Bambi päivitteli ja jatkoi: "Mut hyvä ku sait kiinni". "Joo, niimpä", sanoin myötäillen. 

Seuraavaksi ravasimme, kaikkien turvallisuuden ja hevosten jaksamisen vuoksi. Ravasimme ja ravasimme, kunnes edessämme oli taas pelto. Otimme käyntiin. Osa hyppäsi alas satulasta verryttelyn puutteesta, minä mukaan lukien. Pysähdyimme keskelle peltoa, jossa kasvoi pitempää heinää. Nyt loputkin laskeutuivat ratsailta. Kaivoimme satulalaukuista juomapullot. Minulla oli kaksi pulloa, toisessa vettä ja toisessa extrömsin appelsiinimehua. Valitsin mehupullon ja litkin siitä parit huikat.

Ehdimme vielä ravilla hiekkateillä, ihailla maalaismaisemia, kuunnella monta eri Ammuu-serenadia, kävellä asfalttiteillä ja kuunnella Bambin matkaradiota. Puoli kahden aikoihin olimme saapuneet läheiselle laavulle, josta löytyi myös nuotiopaikka. Myy oli ajanut Bambin auton laavun viereen ja nosteli parhaillaan ruokakattiloita penkille. Bambin koira, keltainen labradori, Nekku oli päässyt myös mukaan ja touhotti heti tulijoiden jaloissa. "Ottakaa satula ja suitset pois ja laittakaa hevosille riimut päähän. Ämpäreitä ja vesikanistereita löytyy autosta, niin voitte juottaa hevoset", Bambi neuvoi. Kyllä nyt maistuivat eväsleivät yhdelle sun toiselle, myös italian pataa oli tarjolla. Mehutkin kipattiin kuiviin kurkkuihin. Ruoan jälkeen piti levätä vähän ennen kuin Bambi antoi luvan mennä uittamaan hevosia, sillä täydellä vatsalla ei saanut mennä uimaan. Daisy innostui huomattavasti, kun se huomasi pääsevänsä veteen, -taas. Minä puolestani olin vähemmän innostunut huomatessani tämän. Mitäs jos Daisy keksisi ruveta ketkuilemaan ja tiputtaisi minut keskelle monttua, ei kiitos. Minäkun luulin, että Daisyltä loppui puhti jo kahlatessa. Tietenkin se sai kamalasti lisää energiaa tuoreesta.

Lusitano laukkasi veteen ja kahlasi niin syvälle, kuin jalat riittivät, sitten se rupesi uimaan. Daw ja Ally tulivat vierellemme, mutta kuitenkin tarpeeksi kauas, etteivät hevoset kolhineet toisiaan. Dawin vierelle ilmestyivät Jeccu ja Empya, joka roiskutteli vettä innokkaasti etusellan. Cida ja Vilmakin uskaltautuivat veteen ja pian Anttu, Uski, Wilho ja Vuoniskin tekivät meille seuraa. Bambi ja Myy räpsivät naureskellen kuvia. Ainoa tyytymätön osaansa oli Rontti, joka joutui katselemaan kuivalta maalta, kun muut uivat. Rontin pettymys korjattiin kuitenkin pian, kun Bambi pyysi Jeccua tulemaan rantaan ja uittamaan vähän Ronttiakin.

Pian syötiin taas, jonka jälkeen matka jatkui kohti yöpymispaikkaa. Ensin piti ylittää suuri ja aika jyrkkäkin mutamäki. Onneksi kukaan ei kompuroinut, joten ylös päästiin kunnialla. Ehdimme valtaa jonkin aikaa, ennen kuin saimme niskaamme yllättävän sadekuuron. Daisy sai selkäänsä vaaleanpunaisen sadeloimen, muut oman värisensä. Myös ratsastajat, eli me, puimme päällemme sadetakit. Vähän matkan päässä oli valtavan leveä hiekkatie, se vastasi ainakin viittä autokaistaa. Emme jääneet sitä sen enempää ihmettelemään, sillä Bambi kuulutti laukkakisat, jotka olivat tervetulleet jokaiselle. Siellä me sitten laukkasimme kaatosateessa täyttä vauhtia ylileveällä hiekkatiellä, oli sekin varmasti näky!

Leirintä alue häämötti edessä. Vielä viimeiset metrit ja alas satulasta. Onneksi sade oli lakannut, ajattelin. Olisi ollut ikävää koota telttoja sateessa.  Nyt aurinko kuitenkin paistoi ja heitti maahan lämpöaaltoja. Bambi selvitti telttajaon ja minä ja Uski päädyimme samaan telttaan. Bambi ja Myy omivat yhden teltan itselleen ja Cida ja Vuonis yhden. Se tarkoitti sitä, että Daw ja Jwccu nukkuivat samassa teltassa, joka tiesi jokaiselle unettoman yön.

Teltat saatiin kunnialla pystyyn ja makkaranpaisto saattoi siis alkaa. Kerroimme kummitus tarinoita toisillemme ja minä rupesin kai näyttämään siltä, että tänä yönä ei muuten oikeasti nukuttaisi yhtään, sillä kaikki rupesivat kertomaan vitsejä.

Kaikki mönkivät omiin telttoihinsa iltanuotion jälkeen. Odotimme hetken Uskin kanssa, ennen kuin hiippailimme Cidan ja Vuoniksen telttaan, niin kuin olimme päivällä sopineet. Juttelimme hiljaa hetken, ennen kuin ulkoa alkoi kantautua kamalaa kirkumista. Pian cidan ja Vuoniksen teltan ovella istui kaksi naamastaan tulipunaista nuorta, Jeccu ja Daw. "Mitä hitsiä te oikein teette? Tajuutteks te et kohta Bambi ja Myy herää, ellei heränny jo ja se tietää satikutia!" pauhasin niin hiljaa kuin pyrtyin. "No siellähän me just oltiin!" vastasi Jeccu supisten. "Ai missä?" liittyi Vuoniskin asiaan. "No Bmbin ja Myyn teltalla!" Jeccu selitti kohoavalla äänen voimakkuudella, jolloin meidän kaikkien piti suhista hänelle. "No sori..." Jeccu sanoi taas kuiskaten. "Mitä te siel oikeen teitte?" Kysyin. "No me luultiin sitä teijän teltaks!" vastasi Daw vuorostaan. Hetken oli hiljaista, sitten kaikki valtasi tikahduttava naurunpuuska. Yritimme pidätellä naurua, etteivät Bambi ja Myy. Heräisi, mutta turhaan. Kikatimme sitten henki hieverissä ainakin puoli tuntia. Sitten päätimme Uskin kanssa parhaaksi  lähteä omaan telttaan ja nukkumaan. Tämän ajatuksen toteutimmekin ja pian oli hiljaista, ainakin meidän teltassamme.

Tässä ekan päivän maksu

[Cida]

Minun maksuni tulee tässä:

Kaikki innokkaat tytöt ryntäsivät ryminällä pakkaamaan. Minulla oli Wilman satulalaukku mukana ja pakkasin sinne kaikki tavarat, jotka Bambi oli hetki sitten käskenyt kaikkien ottaa mukaan. Tunnelma oli todella jännitynyt, lievästi ilmaistuna.

"Katsotaanpas... sadeloimi, ne pintelit, kaviokoukku, punainen riimu, sen varsi ja... Mitäs vielä?", kuulin vieressäni mutisevan Uskin miettivän. "Ne kaksi harjaa.", huikkasin tytölle. Hän katsahti minuun päin ja hymyili. "No tietystikin ne vielä mukaan. Kiitos Cida!", Uski sanoi ja lähti hakemaan harjoja. Itselläni oli jo kaikki kamat kasassa ja kävin heittämässä kaikki muut tavarat, joita en arvinnut Bambin autoon. Sitten menin hoitamaan Wilman kuntoon. Sievä nuori neiti tervehti minua korvat hörössä ovella. Harjasin tamman ja varustin sen kuntoon. Lopulta kaikki olivat valmiina lähtöön ja hevoset olivat varustettu valmiiksi. Myös Myyn jakamat heijastinsuojat oli viritetty jokaisen pollen jalkoihin, joten kaikki oli valmista.

Ratsastin Wilman kanssa kuuden hevosletkan hännillä. Perässäni tuli vain Vuonis Wilholla. Hevoset astelivat reippaasti pientä polkua ja rauhaisan metsän ääniin sekoittui nyt töminä ja oksien rasahtelu, joka lähti meidän "kulkueestamme".

Aamupäivän me oikeastaan vain ratsastimme järven tuntumassa. Kaikilla meni hyvin noin yleisesti. Itse pidin eniten laukasta rannalla ja Wilma innostui tekemään ilopukkeja ja kisailemaan muiden kanssa. Mitään vahinkoa ei kuitenkaan tullut, tuloksena oli vain riehakkaita ratukkoja. Pidimme myös juomatauon kauniilla niityllä, johon aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Sää oli mitä parhain vaellukselle.

Noin kehden aikoihin, jos nyt katsoin kelloani oikein, tulimme koko konkkaronkka laavulle. Bambi ohjeisti kaikkia ottamaan satulat pois ja sitomaan hevoset riimuista kiinni. Hevoset piti juottaa, jotta ne eivät ihan nääntyisi helteeseen. Wilma joi ahnaasti vettä, mutta näytti varsin tyytyväiseltä olotilaansa. Rapsutin tamman säkää ja samalla katselin vähän ympärilleni. Laavulla oli nuotiopaikka ja Myyn auto oli ilmestynyt paikalla myös, kuten myös Myy ja hänen suloinen koiransa. Myy kertoi, että koira oli labradori ja sen nimi oli Nekku.

Päätimme lähteä käväisemään uimassa hevosten kanssa, kun päivän mittaan lämpötila oli kohonnut ainakin yli 25:den. Nekku tuli innokkaana mukaan uimaan, eikä ollut ratsukkojen tiellä. Se selvästi oli ollut ennenkin uimassa hevosten kanssa. Wilma kahlasi innokaana veteen Wilhon perässä. Jeccu sai pidätellä todella innokasta Empyaa, joka heitteli päätään ja jyräsi veteen vauhdilla ja ensimmäisenä tietenkin. Ally ja Rontti eivät niinkään innostuneet vedestä, mutta kyllä nekin uivat. Anttu isona hevosena rantavedessä innostui nostelemaan jalkojaan ja roiski vettä joka suuntaan. Pari kiljadusta kuului, kun hevoset astelivat rantaan. Ally tuli vedestä ryminällä ja pukitti rantamatalikossa. Daisy riensi Allyn perässä ja sai Kathreenin melkein selästään.

Matka senkun vielä jatkui ja kaikilla oli hauskaa. Söimme päivälliseksi leipiä. Reitimme kulki jyrkkää rinnettä, jonka jokainen hevonen jaksoi nousta hyvin. Pienen sateen saimme kokea joskus aikasin illalla ja sateen virkistämänä päätimme ottaa laukkakilpailun. Kaikki ratsukot olivat maaliviivalla. Itsekin olin, mutta minusta tuntui, että Wilma oli vieläkin valmiimpi ja, kun saimme lähtömerkin tamma ampaisi matkaan. Pääsimme heti ohi muista. Tunsin kuinka Wilman harja tuiversi naamaani ja tuuli sai hiukseni hulmuamaan kypärän alta. Nauroin ääneen, se oli ihanaa! Wilman akel oli pitkä ja sen kisavietti johdattikin meidät voitoon. Hyvinä kakkosina kuitenkin laukkasivat Vuonis ja wilho. Empya tuli aivan Wilhon perässä ja sen pörheä söpö harja hulmusi, kun se laukkasi hurjaa vauhtia Jecun kanssa. Kaikki Hevoset tulivat lopulta maaliin kunnialla ja matka jatkui.

Minä sain kaverikseni Telttaan Vuoniksen. Olin tosi tyytyväinen, koska olimme Vuoniksen kanssa muutenkin jutelleet vaelluksella, kun olimme pitäneet perää Wilmalla ja Wilholla. Vuoniskin näytti tyytyväiseltä ja hymyili minulle. Iltaa vietettiin nuotion ääressä lettuja paistaen ja syöden. Myy oli tullut autolla paikalle ja hyvillä erätaidoillaan saanut nuotion syttymään, vaikka puut olivat olleet vähän kosteita. Hevoset oli viety läheiselle pikku laitskalle ja niiden varusteet olivat turvassa autossa.

Telttojen pystytys ei ollut kaikille niinkään helppo nakki, vaan itse olin ainakin kuulevinani parikin kirosanaa, jotka ilmisesti oli osoitettu vaikeille teltoille. Katselin hetken, kun Jeccu ja Daw pystyttivät telttaansa. Vaikka tyttöjen välillä olikin yhteistyökykyä ja he olivat hyvät ystävykset, niin teltanpystytyksessä mikään ei oikein toiminut yhteen. "Mä voisin vähän auttaa neitejä, jos sopii?", kysyin tyttöiltä, kun kävelin Jecun ja Dawin teltan luo. Daw kääntyi heti minuun päin: "voisitko sä oikeesti Cida?! Tää on ihan pirun vaikeeta!", tyttö sanoi aneli koiranpentukatseellaan apua. "Joo, joo tietty mä autan.", totesin ja kuulin takaani äänen, joka sanoi: "Ja mä myös voisin auttaa" Ääni kuului Uskille, joka katsoi meihin virne naamallaan. "Te ootte kyl kans toivottomia, kun ette saa yhtä telttaa pystyyn.", tyttö sanoi ilkikurisesti ja osoitti sanansa Jeculle ja Dawille. "No me voidaan oppia, jos sää näytät vähän Cidan kaa mallia", Daw totesi tähän ja virnisti Uskille. Joten siis kasasimme teltan pystyyn Uskin kanssa.

Bambi ilmoitti jossain ydentoista aikaan, että mentäisiin nukkumaan. Kaikki menivät telttoihinsa, mutta tietysti kaikilla oli yhteinen suunnitelma olla nukkumatta. Päätimme tyttöporukalla, että kaikki tulisivat meidän teltaamme ja höpöteltäisiin vielä lisää siellä. Ensimmäisinä teltaamme tulivat Kathreen ja Uski, jotka olivatkin pystyttäneet telttansa meidän teltamme viereen, joten he eivät olleet eksyneet pimeässä, vaan päässeet perille turvallisesti. Juttelimme päivän tapahtumista, kun odotimme vielä Dawia ja Jeccua saapuvaksi. Yhtäkkiä kuulimme ulkoa kiljaisun. Sitten hihitystä ja askelia. "Toi oli ihan varmaan Daw.", Kathreen totesi ja samssa teltan ovensuussa oli Jeccu. Hän tuli sisään ja perästä hihittävä Daw. Kaikki katsoivat häntä kulmat koholla ja ihmettelivät mikä oli niin hauskaa. Jeccu päätti valaista asiaa, kun Daw ei pystynyt puhumaan vaan nauroi kippurassa. "Joo no me mentiin vahingossa Bambin ja Myyn telttaan, että sellasta.", Jeccu lopulta totesi ja rupesi nauramaan hänkin. Lopulta koko tyttöjoukko nauroi vedet silmissä. Juttelimme keskenämme jonkin aikaa ja pidimme varmaankin aikamoista meteliä, mutta kukaan ei muistanut olla hiljaa. Sitten muistimme, että herätys saattaisi olla jo kello kuusi, joten toivotimme hyvät yöt ja kaikki hajaantuivat telttoihinsa nukkumaan.

Aamulla heräsin ihanaan herätykseen, joka kantautui ulkoa. Ja se oli Bambin ja Myyn laulua. Olin ihan väsynyt ja herääminen kuulosti huonolta idealta, mutta pakolliselta. Nousimme Vuoniksen kanssa kummatkin hitaasti, mutta varmasti ylös ja hortoilimme nuotiolle, jossa muut istuivatkin jo. Kaikki kuusi tyttöä näytti Zombieilta, mutta Bambi ja Myy olivat virkeänoloisia. "Oliko teillä noin rankkaa eilen, kun näytätte suht väsyneiltä.", Myy ivaili ja söi samalla aamupalaansa. Kukaan ei erityisesti vastannut, vaan ryhtyi syömään ja jokainen pikkuhiljaa heräili ja virkistyi.

Teltat laitettiin kasaan ja kamat pakattiin. Lopulta mentiin hakemaan hevosia laitumelta. Se tuotti joillekin vaikeuksia, kun ihana pikku laidun oli niin houkutteleva, että hevoset olisivat halunneet jäädä sinne. Wilma lähti kanssani kohti porttia, kun vähän maiskuttelin sitä ensin liikeelle. Veimme hevoset puomille ja varustimme ne valmiiksi. Bambi ja Myy kiersivät tarkastamassa hevosten jalat turvotuksen, ruhjeiden yms. varalta. Sitten päästiinkin matkaan. Hyväntuulinen porukka lähti matkaan ja rupattelu jatkui iloisena vielä ratsaillakin. Päädyimme Bambin johdolla näköalatornille, jossa laitoimme hevoset kiinni ja kapusimme itse torniin. Näkymät olivat hienot ja Bambi bongasikin puiden välistä pikkuisen tallin, joka oli mustis. Nautin suuresti pienestä tauosta ja ylhäällä näkötornissa tuuli puhalsi ihanasti kasvoille. Nautimme hetken paussista ja sitten menimme alas hevosten luo. Bambi muistutti satulavöistä ja Jeccu tömähtikin maahan, kun ei muistanut kiristää vyötä. Selivtyksenä saimme kuulla, että väsyttää. Mikä olikin varmaan aikalailla totta, ainakin kuuden tytön osalta.

Ratsastimme vaaralla pieniä polkuja, joita varjostivat suuret kuuset. Polku kuitenkin suureni kokoajan ja lopulta siitä tuli suuri hiekkatie, jossa kaikki juttelivat keskenään. Otimme laukkaa hiekkatiellä ja Daisystä löytyi tällä kertaa eniten virtaa ja Kathreenin kanssa ne nauttivat vauhdin hurmasta hevoslössin kärjessä. Uimapaikkakin löytyi, kun ratsastimme eteenpäin ja siitä jatkoimme lounaspaikalle, jossa Myy oli loihtinut hyvää ruokaa kaikille. Söimme lounaan ja kokki sai monet kiitokset hyvästä ruuasta. Bambi oli ilmoittanut, että kävisimme kaupassa seuraavaksi ja kaikki olivat innoissaan lähdössä.

Matka kaupalle sujui nopeasti, kun laukkasimme rennosti pehmeää pikkutietä ja vähän matkaa kävelimme asfalttia. Kaupasta ostettiin siis jätskiä, jotka sitten syötiin yhdessä hevosten luona. Nekin yrittivät ottaa osansa, mutta hyökkäyksiltä kuitenkin vältyttiin. Wilma varsinkin katsoi jätskiäni himoitsevasti, mutta sen piti tyytyä vain siihen, että rapsutin sen otsaa ja annoin sille pusun turvalle. Jätskiä se ei nyt saisi, vaikka tamman katse olikin niin suloinen <3 Saimme paljon ällistyneitä ilmeitä, kun lössi tyttöjä hevosineen syö jäätelöä Ässän parkkipaikalla, mutta saivatpahan jotain katseltavaa :D

Mustista kohti lähdimme, kun kaikki olivat syöneet jäätelönsä loppuun rauhassa ja päässeet ratsaille. Mustikseen oli enää muutama vaivainen kilometri, joka taittui rauhallisellla ravilla ja pikku laukkapätkillä. Wilma meni nätisti ja en voinut kuin nauttia menosta. Välillä menimme ilman jalustimia, mutta Wilman tasaisista askelista ei voinut ainakaan tippua. Mustiksen omalla raviradalla menimme loppuverkan käynnissä ilman jalustimia. Kaikki näyttivät todella tyytyväisiltä, eikä ihmekään oli ollut tosi kivaa (:

Kun hevoset oli sitten lopulta hoidettu kunnolla kaikki menivät yhdessä pirtiin, minne meidät oli Myy kutsunut syömään kakkua. Iloinen puheensorina täytti koko pirtin, kun tyttöjoukkio innostui pölpöttämään retkestään. Ja Bambia kiiteltiin aivan mahtavasta leiristä. Ja minäkin kiitän, kun tarina on lopussa. Kiitos Bambi leiristä! Oli tosi Jebaa! :D

~ Cida

[Kathreen]

"Petteri Punakuono, oli poro nimeltään! Ollut ei loiste huono, Petterimme nenän pään! Haukkuivat toiset illoin, (illoin) majakaksi pilkaten...", kailottivat Bambi ja Myy pihalla. "Mitä helkuttia te...", kuulin Jecun kiroavan kömpiessään aamutossuissaan ulos teltastaan. Pian Dawinkin ääni erottui. "Jotai joululaului tähän aikaan vuodesta... Just", tämä sanoi pyörittäessään sormea päänsä vieressä. Päätin itsekkin nousta ja Uski näköjään päätti samoin, sillä konttasimme samaan aikaan teltasta ulos. Cida ja Vuoniskin liittyivät pianseuraamma ihmetellen myös outoa herätystä.

Söimme aamupalaa ja kävelimme takaisin telttoihin vaihtamaan vaatteet. Bambi sanoi Myylle kotain zombieista ja hymähdin itsekseni. Tällä kertaa myös Daw ja Jeccu löysivät suoraan omaan telttaansa. Kun vaatteet oli vaihdettu alkoi armoton hevosten jahtaus. Itse sain juosta Daisyn perässä lopulta Bambin ja Myyn kanssa. Sitten neiti saatiin naruun ja harjattavaksi.

Kaikki hevoset oli harjattu ja satuloita ja suitsia puettiin hevosille. Bambin ja Myyn tehtäväksi jäi tarkastaa hevosten jalat kaikelta mahdolliseslta. Pian kaikki kipusivatkin hevosten selkään ja kotimatka aloitettiin.

Matkalla eteen sattui vaara, jonka huipulle johti kiemurteleva pieni polku. Vitsailimme Dawin ja Jecun kanssa nousemalla kevyeen istuntaan ylämäkeen suorilla polvilla. Nauroimme itsemme kippuraan ja Bambi joutui huutamaan letkan kärjestä tulevansa heittämään meidät selästä alas ja jättävän siihen paikkaan jos emme nyt lopettaisi. Puheen sorina täytti kapean metsäpolun, kun innokkaat ratsastajat juttelivat kaikesta maan ja taivaan rajalla. Sitten tuli hiljaista, jonkun kännykkä soi. Katy Perryn "If you can afford me". Hetkinen, sehän oli minun. Kaivoin kännykän taskusta ja vastasin. "Moi... Öö, joo, mä oon tääl Mustiksen vaelluksel... Joo, Daisyn kans... Ok... Joo... Mä soittelen... Moikka... Joo, kyl mä soitan... Okei... Joo... Moikka... Nähään", lopetin puhelun. "No, kukas se siellä Kathreenille soittelee? Olisko boifrendi?" Daw aloitti pitkän hiljaisuuden jälkeen. Koko porukka repesi Dawin kommentille, mukaan lukien hän itse. Porukkaa näytti huvittavan myös se, etten saanut sanaa suustani, vaan toljotin taaksepäin Dawiin suu ammollaan. Sitten änkytin. "Öö, ei se ku, mun yks kaveri vaa, et ku koulu alkaa, ja sit et ku, ja sillee ja sit...", sain sanotuksi. 

Joukkio pääsi turvallisesti vaaran huipulle jolla komeili korkea näköalatorni. Hevosille laitettiin riimut päähän ja satulavyöt löysättiin Bambin käskystä. Sitten hevoset sidottiin riimunvarsista puihin ja ratsastajat lähtivät kipuamaan torniin. Tornista ihailtiin maisemia ja Bambi sai ensimmäisenä bongattua Mustikkapolun metsikön keskeltä. Hevoset alkoivat hirnua alhaalla ja katsoimme parhaaksi lähteä alas niiden seuraksi. Bambi lateli ohjeiksi kiristää satulavyöt. Tätä Jeccu ei horroksensa läpi kuullut vaan kipusi satulaan vyö löysällä. Tumpss. Pian Jecun näkökentän peitti Empyan karvainen vatsanalus. "Ja tässä teille elävä esimerkki, miten ei kannata toimia", luennoi Cida Vilman selästä sarkastinen sävy äänessään. Kaikki repesivät taas nauramaan, tästähän oli tulossa vatsalihasten tehotreeniä.

Jeccu oli päässyt toisella yrittämällä Empyan selkään ja Matka jatkui. 
Laukkasimme pari pätkää ja Daw todisti, että ratsastus on rankkaa hommaa kantapäille ja varpaille, varsinkin pienissä kengissä. Rakkulat olivat tämän seurauksia. Sitten ratsastumme hiekkarannan ohi. 20 metrin päässä teimme Bambin johdolla uukkarin, sillä olimme saaneet hänet taivuteltua uintireissuun.

Uinnin jälkeen matka jatkui kohti leirintäpaikkaa, jonne oli parkkeerattu tuttu auto. Auton peräkontti oli auki ja sen reunalla istui hymyilevä Myy. "Mitäs Myy nyt virnuilee?" kysyi Bambi mustahiuksiselta nuoralta naiselta pysäyttäessään ratsunsa hänen kohdalleen. "Eipä tässä mitään, saatte tietää sitte ku ootte takas mustikses...", sanoi Myy salamyhkäisesti ja nosti astiat ja makaroonilaatikon pöytään.

"Tässä on sitten asuinalue lähellä ja siellä on S:ssä", sai Bambi sanotuksi syömisen lomassa. "Mitä? Missä? Onks pitkä matka? Käydäänhä me siellä? Jooko Bambi, pliis? Oikeesti! Sun on pakko suostuu!" huusivat kaikki Bambille eri aikoihin, eri sanoin, siitä syntyikin sitten täydellinen sekametelisoppa. "Sailens pliis!" Huusi Bambi yli-innokkaiden leiriläisten päälle ja kaikki hiljenivät. "Esitämpä teille kysymyksen. Miksi kertoisin siitä teille jos me ei mentäisi? Eli tottakai me mennään!"

Värikäs hevoskaarti ratsastajineen kiemurteli pienen esikaupungin halki. Pikkulapsia tuppasi juoksentelemaan hevosten ympärillä joka ikinen sekunti. Bambi joutui huutamaan miljoonia kertoja, että ei kannata kovin lähelle tulla, etteijää alle. Salamavalojakin saattoi erottaa muutamatusinaa. Pelleilimme taas Dawin ja Jecun kanssa ja vilkutimme niin kuin kuninkaalliset vastaantulijoille ja kamerakätisille. Monta nauruntyrskähdytä kuului viereltämme, kun ihmiset kävelivät tai pyöräilivät ohi. 

Ässän pihalla kaikki laskeutuivat satulasta ja kaivoivat rahat satulalaukuista. Hevosille laitettiin riimut ja riimunvarret, joista se sidottiin kiinni suuren vaahteran alle. Bambi jäi vartioimaan hevosia kun muut hävisivät alta aika yksikön Ässän ovista sisään kylmälaarille. Pian saattoi nähdä kuusi hiestä märkää hevostytön päätä puolimetriä kylmälaarissa. Jäätelö meni nyt kuin kuumille kiville. Kassalla oli kiire kun ratsastaja ryysis iski. Itse ostin valion suklaakuorrutetun vanilia tuutin ja juoksin ulos Bambin ja hevosten luo.

Istuimme sitten siinä vaahteran alla syömässä jäätelöä, hevosten vieressä. Vieläkin saattoi nähdä hämmästeleviä katseita ihmisiltä, mutta enää emme jaksaneet välittää. Daw oli onnistunut jäätelön lisäksi löytää rakkolaastareita ja kuulutti nyt: "Kaikki jotka haluu, saa nyt tulla Dawin ensiapukurssille! Päivän aihe: Kuinka laittaa rakkolaastarin puolikuolleen ratsastajan kantapäähäm!" Kaikki repesivät, taas. Nostin jäätelön hetkeksi ilmaan ilmoittautuakseni Dawin kurssille kun tuntin hevosen huulet sormillani. Katsahdin jäätelööni ja sanoin: "Mith...? Daisyy!" Karjahdin oikein kunnolla, sillä neitiseni oli pannut poskeensa omaisuuden, kokonaiset kaksi euroa, maksavan jäätelön. Kaikista huvittavinta oli, että lusitano näytti sanovan: Niin, toinen jäätelö kiitos ja mansikkaa tällä kertaa, hopi hopi! Kävin sitten ostamassa toisen, tällä kertaa mehujään.

Sitten lähdimme kotia kohti. Lyhyeeseen matkaan mahtui kuitenkin muutama ihana laukkapätkä ja mobta naurun aihetta. Mustikkapolun pihalla kaikki hoitivat hevosensa talliin ja Bambi oli jo lähettämässä meitä kotiin, kun Myy keskeytti tämän ja hoputti yläkertaan kakkukahveille. Sitä se siis silloin aijemmin juoni. Kerroimme Myylle kaiken, luluun ottamatta sitä iltaa. Sitten kaikki lähtivät omia aikojaan kotiin, minä myös.

Kiitos ihanasta leiristä Bambi ja hyvistä ruoista kiitos Myylle Oli tosi kivaa, myös Daisylla!

[Bambi]

Kun olette maksun lähettäneet, voitte lisätä kaappiinne 12v€