19.11.2011 // Let's rock!
"Tule nyt Jasu, maisk!" Kannustin mustaa unelmaa nostamaan ravin perässäni. Riimunnaru hölskyi kädessäni ja aloin pikku hiljaa hengästymään juostessani niin kovaa.
Hiljensin lopulta vauhtia ja vilkaisin hymyillen Jasuun, joka pärskähti ja laski päätään alemmalle tasolle.
"Oota... hetki... mä... (lääh)..hengähdän vähän", läähätin pidätellessäni intoa puhkuvaa Jasua paikoillaan.
"Sua ei varmaan haittaa, jos kapuaisin selkääs?" kysyin leveästi hymyillen Jasulta, joka laski suipot korvansa eteen tamman hännän heilahtaessa kepeästi. Kiristin lämpimää kaulahuiviani ja kiersin tamman vasemmalle puolelle, kyljen lähettyville. Silittelin Jasua hetkisen, ponnistaen sitten tamman lämpimään selkään. Kiepautin riimunnarun molemmille puolille tammaa ja tartuin pehmeään naruun kiinni, ohjaten tammaa eteenpäin kevyellä pohkeennapautuksella. Jasu nytkähti liikkeelle ravissa, minä pomppien suuren tamman päällä.
Tallille saavuttua bongasin Katin ja Vuoniksen hakemassa hevosia sisälle. Tumma taivas oli langennut yllättävän nopeasti yllemme. Puoli tuntia sitten oli ollut vielä aika valoisaa.
"Moro tytöt. Eiks ookkin pimeetä täällä?" Laskeuduttuani Jasun selästä olin taluttamassa tammaa talleille, mutta pysähdyin ihan pieneksi hetkeksi tarhojen luokse.
"Joo. Harmi että tulee pimeä nyt näin nopeesti. Melkein kolmelta on jo pimeetä", Vuonis harmitteli.
"Niinpä. Ei tässä muu auta kun hakea nää hepat sisälle", Kati huokaisi. Naurahdin.
"Meilläkin oli ollut aihetta tehdä pitkä maastolenkki - mutta kattokaas, missä me nyt ollaan. Kerettiin ratsastaa vaan puoli tuntia. Aion käydä vielä kentällä", saarnasin, moikaten tyttöjä ja lähdin sitten talliin Jasun laahustaessa perässäni.
Jasun karsinalla liu'utin oven auki ja kiepautin riimun käteeni kaulalta, päästäen tamman vapaaksi. Kävin hakemassa harjapakin, fleecen ja suitset. Satulaa tuskin tarvitsisin, sillä kaipasin itselleni harjoitusta ratsastsaa ilman satulaa.
"Moro Tia", Bambi tervehti minua rennosti kättään heilauttaen.
"Moikka", vastasin rempseästi avatessani harjapakkia ja tarttuessani pöläriin.
"Sua ei oo vähään aikaan näkynytkään", Bambi totesi vilkuillen samalla, mitä olin oikein tekemässä.
"Ei niin, pikkusiskolla on hurjan paljon jalkapallomatseja, mihin se haluu mut katsomaan...", totesin ponnariani kiristäen, huoahtaen hiljaa vaihtaessani harjaa.
"Aijaa", Bambi töksäytti. Naurahdin pienesti, asettaessani fleeceloimen mustan tamman selkään.
"Joo. Mutta en mä Jasua hylkää, ehen, enkä teitä ihania kavereita. En mä varmaan kehtaiskaan", hymyilin.
Bambi hymyili pirteästi.
"No se on kiva kuulla. Miten teidän maastolenkki muuten meni?"
Pyöräytin silmiäni, vilkaisten sitten kulmia kohottaen Bambiin.
"Arvaappa vaan. Pimeys jysähti niin hitsin nopeesti päälle, että kerettiin tehä vaan puolen tunnin verryttelyt. Enkä edes ridannut sillä", saarnasin tamman loimen solkia kiinnittäessäni, siirtyen sitten asettamaan suitsia mustan päähän.
"Voi harmin paikka," Bambi voivotteli. Nyökkäsin, mutta jatkoin,
"me kuitenkin käydään vielä kentällä tekemässä puolen tunnin treenit. Ilman satulaa tosin."
"No ihan jees se, hyvä että se saa vielä vähän liikkua tänään. Tuo se sitten sisään ja jätä loimi päälle. Voit vaikka ruokkiakin sen." Bambi selitteli hymyillen.
"Juu, näin tehään", virnistin kiristäessäni poskihihnaa suitsissa.
"Pitäkää hauskaa, ja älä anna Jasun temppuilla", nainen kehotti vielä, häipyen sitten tekemään omiaan.
Taputin Jasua, kurtistaen sitten kulmiani.
"Eihän Jasu mun kanssa rupea temppuilemaan, eihän?"
Tartuin tamman ohjiin ja maiskutin sen liikkeelle.
Kuuntelin tyytyväisenä rauhallista kavioiden kopinaa vasten tallin lattiaa kävellessämme läpi tallin.
Ulos saavuttuamme katselin henkeä haukkoen taivasta.
Sehän oli jo melkein musta kuin yöllä! Kuunsirppi kurkisti harmaitten untuvaverhojen takaa. Pimeyttä valaisi vain kentän valot ja Jasun heijastimet, jotka valaistuivat kentänlaidalle käveltyämme.
Kentällä nousin pehmeän fleecen päälle ja maiskutin tamman liikkeelle pitkin ohjin, herätellen sitä kuitenkin keveillä avuilla.
Jasu notkotti päätään alhaalla ja maleskeli aivan kuin etana. Askel... toinen... kolmas..., laskin mielessäni. Herättelin tammaa pohkeilla ja lyhensin ohjaa, jotta se liikkuisi hieman tiheämmin eteenpäin. Tunsin vain hännän, joka räpsähti kiusallisesti reisiäni vasten. Alkukäyntien jälkeen päätin ottaa tamman kanssa vähän reippaampia ravinvaihdoksia.
Harjoitusravia nopeassa ja hitaassa temmossa. Napautin pohkeet hellästi puoliverisen kylkeen ja pyysin sitä kulkemaan eteenpäin. Tamma lähti nytkähtäen liikkeelle rentoon ja hiljaiseen harjoitusraviin. Tein kentän päädyissä pienet voltit ja nostin pikku hiljaa nopeamman ravin. Jasu kaarsi kaulaansa joutsenmaisesti ja kiihdytti pehmeämpään ja tasaisempaan nopeaan raviin. Istuin tamman selän päällä paremmin ja hain painoa hieman taaksepäin, jotta en tempoa vaihtaessa hiljemmalle nytkähtäisi kaulalle kiinni.
Temmonvaihteluiden jälkeen nostin vasemman laukan ja annoin tammalle, kuitenkin sen liikkeessä pitäen, hieman enemmän ohjaa. Jasu sai enemmän tilaa laukata ja heilautti häntäänsä kerran kepeästi ilmassa. Tummat kaviot takoivat maata ja tamman elegantti vartalo oli mukana liikkeessä.
Sen siro pää oli kaarella ja se nautti täysin, kun sai laukata vapaasti. Ohjasin tamman lopulta käyntiin uralle ja laskin ohjat kaulalle. Kentän portti oli kiinni. Nostin käteni hitaasti ja varovaisesti ilmaan, venytellen ensin oikeaa ja sitten vasempaa kättä. Heitin jopa jalat tamman toiselle puolelle ja olin naistenistunnassa, ja lopulta olin kokonaan ympäri tamman selässä. Otin lopulta kuitenkin oikean paikan istua ja ohjasin tamman kaarrolle. Laskeuduin pehmeästi sen selästä ja vein sen takaisin talliin.
Karsinassa nappasin suitset pois sen päästä ja levitin heiniä ja turpeita paremmin lattialle. Kävin hakemassa Jasun ruoat ja ruokin sen, kunnes lopulta lähdin uudelle autolleni.
Pihalla Vuonis tuli vastaan, jälleen kerran.
"Oho! Mitäs tää on - uus auto?" Vuonis kysyi naureskellen.
"You bet. On tää uus. Ja aika mahtava. Ei tää auto tosin Jasulle pärjää, tai ylipäätään hevosille, hih..", manasin virnuillen.
"Ootkos sä Vuonis muuten lähdössä kotia päin nytten?"
Kysäisin blondilta, joka nyökytteli.
"Juu. Et viittis heittää mua kotiin?"
"Tietty viitin. Tuu vaan kyytiin ja kerro osote", virnistin.
"Really? Kiitti tosi paljon", tyttö hymyili.
"Ei mittään", istuin auton kyytiin ja käynnistin sen.
Sininen autoni kaarsi pihasta kohti läheistä kaupunkia.
6 hm (;
3p ja 7v€ //B