Post by Kathreen on Mar 6, 2012 16:15:49 GMT 2
Sunnuntaina 25.3. lähdemme kisaamaan Geislan viertuaalitallille. Ilmoittakaa viimeistään tiistaina, 20.3., mihin esteluokkaan haluatte osallistua. Älkää kuitenkaan osallistuko kisoihin itsenäisesti, ilmoittakaa minulle luokkanne ja minä ilmoitan kaikki samalla kerralla Geislaan.
MAKSUT kuvana/sarjakuvana tai tarinana
Sunnuntai, 18.3.2012
Innokkaat kurssilaiset tanssahtelivat tallin ala-aulassa. Näin pienen pätkän oven raosta kurkistaen. Sitten avasin pääoven kunnolla ja tanssi loppui kuin seinään.
”Hienostihan te tanssitte”, kehuin pilke silmäkulmassa.
Tytöt hymistelivät punaisina ja säästin heidät pidemmältä nolostelulta.
”Mennäänkös toimistoon kattomaan hevoset?” kysäisin heiltä.
”Juu, mennään!” kuului kaikkien kolmen suusta.
Kapusimme ylös natisevia portaita. Pyöräytin avaimet toimiston lukkoon ja päästin innostuneet kurssilaiset sisään. He istuivat pitkälle puiselle penkille, kun minä vajosin Bambin nojatuoliin työpöydän taakse.
”Noniin, nimenhuutoa mä en nyt pidä, koska te kaikki näytätte nyt olevan paikalla”, aloitin ja jatkoin samaan hengenvetoon: ”Tää kurssi on nyt sitte siis kisa-alkajien oppikurssi, jonka varmaankin tiesittekin jo, eli me harkataan esteitä tänään puoltoista tuntia, ens lauantaina samat tunti ja puol plus sunnuntaina sitte kisoihin sellaselle Geishlan tallille. Täältä menee sinne varmaanki kolme tuntii ajaa, eli aikanen lähtö tulee, siispä jokainen halukas saa jäädä lauantaina tänne yöpymään leiri huoneisiin. Tietääks joku jo nyt, että jäis?” infosin.
Ympärillä näkyi mietteiliäitä tyttöjä.
”Mä jään, jos saan luvan”, sanoi Siru ensimmäisenä.
”Joo, nii mäki”, Laura säesti.
”Åålrair”, totesin itsekseni ja rustasin paperiin pienet puumerkit.
”Zitten, ne teijän heposet… Laura saa sen Lissun, Miialle mä oon laittanu Pasin, eksä nii toivonukki ja Siru ja Niki jatkaa yhessä”, kerroin ja jatkoin: ”Ja nyt kipin kapin hevosia hoitamaan ja tonne maneesiin puolen tunnin päästä, onks selvä?” kysyin.
Tytöt nyökyttelivät innostuneina.
”Ja Miia, kato, et niiden Pasin suojien alle ei jää mitään hiekkaa tai muuta likaa, ku Bambi sano, et sil oli siel joki minimaalinen hankauman alku”, sanoin vielä lopuksi.
”Selvä”, sanoi Miia kuuliaisena.
Puolen tunnin päästä kolme ratsukkoa seisoi maneesissa siistissä kaarrossa. Suljin varovasti maneesin oven ja astelin maneesin kulmalle heittämään tuulitakkini katsomon laidalle.
”Tartteeks kukaan apuu?” kysyin satulavöitä kiristeleviltä kurssilaisiltani.
”Tuuksä roikkuun mulle, ku tää Niki vähä pullistelee”, kysyi Siru Akhal-tekensä viereltä.
”Juup, venaas”, sanoin ja kaivoin kännykän takin taskusta.
Menin roikkumaan Sirulle, joka suoranstaan hypähti hevosensa selkään. Taputin Nikiä lavalle ja kiristin vielä Sirun apuna sen vyön. Tarkistin muidenkin vyöt ja käskin kaikki kaviouran sisäpuolelle lämmittelemään.
”Otatte aluks vaa ihan pitkillä ohjilla uran sisäpuolella ja yritätte saada ne kulkemaan suraan pojkeiden välissä. Miia pistää vähän vauhtia siihen Pasiin, sehän suorastaan löntystää ja Laura pidättää Lissua, ettei se innostu jo nyt liikaa. Istu kunnolla sinne satulaan ja vaikuta istunnalla. Puolipidätteitä! Myös Nikillä… Nonii, nyt näyttää jo vähän paremmalta”, ohjasin keskeltä maneesia.
”Sitten ohjat käteen ja pyöreitä voltteja C:hen, L:ään, S:ään ja R:ään. Pasille taas vähän pohkeita. Pysytte vieläkin vähä uran sisäpuolella, ettei ne ota tukea seinästä. Upee voltti siinä Pasilla. Niki sais taipuu jo nyt vähä enemmän, sisäpohje pyöristää ja sisäohja asettaa. Muistakaa, että vaan se sierain ja silmäkulma saa näkyä asetuksessa ja että se lähtee niskasta, eikä kaulasta. Hyvä kulma Siru. Ja Laura taas vähän puolipidätteitä Lissulle”, opetin.
Lopulta volteista saatiin pyöreitä ja kulmista teräviä, joten päätin kasata muutaman puomipinon maneesiin.
”Nyt sitten tuutte ravissa nää puomit täällä pitkällä sivulla. Näiden kahen puomikasan väliin tulee käyntisiirtyminen, eli kukaan ei ravaa toista puomikasaa, ennen kun hevonen on käyny näynnissä. Jos ei meinaa hellittää, nii meette voltille siinä kasojen välissä ja pyöritte siinä niin kauan, että saatte käyntiin”, kerroin puomeja kantaessani.
Ensiksi tuli Laura ja Lissu. Lissu kiihdytti ravia huomattavasti ennen ensimmäisiä puomeja, mutta Laura toisti ohjeitteni mukaisesti puolipidätteitä ja sai Lissun käyntiin juuri ennen toisia puomeja. Kehuin ratsukkoa ja käskin Lauran taputtaa tammaa kiitokseksi. Lissu pärskäisi tyytyväisenä ja yritti venyttää kaulaansa.
Siru ja Niki tulivat seuraavina. Niki ei ollut ihan mukana ensimmäisillä puomeilla ja kompuroi niillä hieman. Käynti siirtyminen onnistui taasen hienosti ja ajoissa ja toisilla puomeilla Niki oli jo virkeämpi ja paremmin kuulolla. Kehuin heitäkin ja Niki sai ansaitut kiitokset.
Miia ja Pasi tähtäsivät puomilinjalle viimeisinä. Pasi oli jo vetreämpi ja ylitti puomit vaivatta. Miian täytyi jopa hieman kamppailla sen kanssa saadakseen sen käyntiin, mutta onnistui viime tingassa. Pasi ylitti toisetkin puomit ja sai kehut.
Seuraavalla kierroksella Lissu ennakoi ja siirtyi käyntiin jo ennen ensimmäisiä puomeja. Käskin Lauran tulla uudestaan ja tällä kertaa ihan ravissa. Lissu tuli puomit ravissa, jonka jälkeen käyntisiirtyminen saatiin vasta voltilla. Toiset puomit Lissu ylitti kiitoravissa.
”Paina ne istuinluut sinne satulaan niin tiiviisti, ku vaa pystyt ja sitten niitä puolipidätteitä. Tuu nyt vielä kerran noiden Pasin ja Nikin jälkeen”, sanoin tytölle.
Niki tuli tällä kertaa ensimmäiset puomit moitteitta ja käyntisiirtyminenkin oli kiitettävä. Myös toiset puomit ylittyivät leikiten.
Pasi antoi näyttävän loikan ensimmäisillä puomeilla, mutta Miia sai sen helposti hallintaan ja käyntisiirtyminen saatiin ajallaan suoritettua.
Lissu kaarsi viimeisenä jo hieman rauhallisemmin ensimmäisille puomeille. Miia istui tiiviisti satulaan ja pidätti tammaa. Lissu siirtyi vastahakoisesti käyntiin ja siitä rauhalliseen raviin, yli toisien puomien.
”Hyvä, vika kierros meni kaikilla oikein hyvin. Nyt me voitaisiin ottaa pari kertaa innari tehtävä, eli in-and-out, joka on siis sellanen jummpasarja”, kerroin.
Nostin toiselle pitkälle sivulle kolme kavallettia ja kerroin kuinka ne kuului tulla. Niki ja Siru tulivat tällä kerralla ensimmäisinä.
”Oikeen hyvä, mutta tuu ens kerralla vähän lyhyemmällä laukalla ja koeta tähdätä keskemmälle”, kommentoin.
Pasi ja Miia tulivat seuraavina.
”Hyvä Miia! Napakymppisuoritus! Ens kerralla pikkasen tahdikkaampaa laukkaa, ei siis kovempaa, mutta napkampaa, ettei se hyydy sinne uralle”, kehuin.
Lissu ja Laura laukkasivat paikalle viimeisinä.
”Pidätteet läpi – jo edellisellä sivulla ja kulmassa kunnon asetus, muuten se poni juoksee läpi. Tulkaa kaikki vielä kerran”, sanoin.
Kaikki tulivat toisella kerralla jo paremmin ja jehuin kaikkia. Lissukin oli tajunnut homman nimen ja laukkasi oikein sievästi jumpperin läpi. Pasin laukka napakoitui ja se näkyi lopputuloksessa. Niki laukkasi myös kuuliaisesti ja tarkkaavaisena, eikä kolauttanut kertaakaan.
”Nyt otetaan sitten vielä muutamia lävistäjiä, elikkäs mä kokoon tohon koko-rata-leikkaa:lle pienen okseriin ja te tuutte sen sitten hillityllä laukalla. Pasille siis pohkeita lyhyellä sivulla ja Lissua kiinni. Nikiäkin saa vähän pidättää, ettei se menetä tasapainoa kulmassa. Muistakaa sitten, ettei sitä kulmaa oiota! Hyvästä tiestä ei oo teille ikinä mitään haittaa”, paasasin ja asetin merkiksi oranssin tötsän kierrettäväksi.
Pasi laukkasi hieman tempon puutteessa ja pudotti raville kulmassa. Miia nosti kuitenkin nopeasti uuden laukan ja Pasi pääsi hyvällä etäisyydellä esteen yli. Lissu tuli rauhallisesti kulman läpi, kaahasi hieman lävistäjällä, mutta Laura sai sen haltuun ennen estettä. Niki pysyi myös kurissa, vaikka kulmassa tuli hidastettua vähän liikaakin. Niki pysyi kuitenkin laukassa kulman läpi ja suoritti tehtävän kiitettävästi.
”Sitten loppuverkka!” huusin ja jatkoin: ”ottakaa kevyttä ravia ja tehkää isoja kaarevia uria. Heti ku jännite siellä kuolainpäässä hellittää, antakaa vähän ohjaa ja taputtakaa”.
Ratsut pärskivät tyytyväisinä ravatessaan pitkin tamppaantunutta kaviouraa. Kaikki tytöt olivat onnistuneet hyvin jokaisessa tehtävässä ja ansaitsivat kunnon lepoillan.
”Hyvä, nyt voitte ottaa käyntiin ja antaa pitkät ohjat. Tulkaa vähän uran sisäpuolelle. Laittakaa sitte niille hevosille linimenttiä ja lämpöpintelit yöks jalkoihin, ettei ne turpoo ja nesteyty. Talliloimet kans päälle ja voitte antaa jokaiselle porkkanat sieltä pirtin jääkaapista. Tulkaa sitte viimestään tiistaina ilmottamaan mulle teijän luokka kisoissa. Mä laitan siitä vielä lappusen tonne infotaululle, mutta sanonpahan jo nytten. Kiitos”, sanoin.
”Kiitos”, vastasivat tytöt ja tulivat kaartoon. Kaikki laskeutuivat hymyillen ja hieman haikaillen satuloista. Vyöt löysättiin ja jalustimet nostettiin. Hevoset katosivat talliin ratsastajineen. Suljin maneesista valot ja vedin oven kiinni. Daisyn ruskean pään siluetti näkyi tallin ikkunasta.
Hevostoiveita minulla ei erikseen ole, joku kelvollinen hyppääjä, jolla on hyvä aloittaa kilpaileminen.
