Syksyinen maastovaellus 20.10 M:Sussu!

[Emppu]

Syksy~Ihanat värit, viileä ilma, kaunis metsä...
Nyt lähdetään porukalla metsään! 20.10 lähden johtamaan porukkaa tallin pihasta kohti parin tunnin vaellusta. Syksyllä kaikki on niin kaunista että maastossa viihtyy varmasti.
Retkemme kiertää mukavaa reittiä. Mäkiä, metsä polkuja ja puolessa välissä retkeä pysähdymme ihanalle järvelle. Järvellä sitten syömme vähän eväitä. Luvassa on myös laukkaa sänki pellolla ja mahtavat näköalat isolta mäeltä. Jos haluat piristää syksyäsi eväillä järven rannalla, sänkkäri laukoilla ja mahtavilla muistoilla lähde MUKAAN!
~Maksut vim. 1.11.2011
~Maksuksi käy kuva, tarina, sarjakuva ja runo.
~Hevosta saa ja kannattaa toivoa. Minä päätän kuitenkin loppu tuloksen.

Mukana olijat+hevoset:
~Sussu-Vilma
~Bampi-DellaMaksettu ihanalla tarinalla!
~Cida-KelmiMaksettu suloisella ja hauskalla kuvalla ja tekstin pätkällä!
+Emppu-Elin

Tarina:
Lähdimme varhain aamulla. Aloitimme kulkemalla mukavaa hiekkatietä. Parin kilometrin kävelyn jälkeen käännyimme tarpomaan umpi metsään. Hevoset humpsahtelivat metsän pehmeään sammaleen. Pian saavuimme aika isolle polulle. Huusin:
- Ravia!
Jono lähti pehmeään raviin. Järjestys jossa menimme oli:
Minä ja Elin, Bampi ja Della, Sussu ja Vilma sekä Cida ja Kelmi.
Ravaamisen jälkeen kiipesimme korkean mäen päälle. Kaikki ihastelivat sieltä avautuvaa maisemaa.
- Näettekö tuon järven? kysyin.
- Joo.
- Sinne me menemme. Mutta emme kävele sinne suoraan vaan menemme tuota polkua, osoitin mäen vieresätä alkavaa "kummituspolkua". Polulla oli hämärää. Puiden oksat raapivat. Sussu ja Cida katsoivat pelokkaina ympärilleen. Bampi keksi pelotella tyttöjä enemmän ja niin hän alkoi kertoa jotain ihme kummitustarinaa. Minuakin alkoi jo pelottaa! Vihdoin saavuimme järvelle. Laskeuduimme satulasta ja aloimme syödä eväitä.

Syömisen jälkeen nousimme selkään. Ratsastimme ravia rannalla ja käyntiä eräällä niityllä. Sitten päädyimme metsä auto tielle. Juttelimme iloisesti. Aurinko valaisi säteillään. Tunnelma oli hilpeä.
- Ravataan! ravasimme taas.
Mutta tällä kertaa siirryimme pian käyntiin. En halunnut että heppamme väsyvät.
Pian näimme sänkkärin. Ratsastimme sänkkärille. Aloin laskea:
- Yks, kaks, kol!
Kaikki lähtivät hurjaan laukkaan. Aivan liian pian saavuimme toiseen päähän. Bampi oli yli vvoimaisesti voittanut. Sitten oli tullut maaliin Sussu. Kolmantena minä ja viimeisenä Cida. Mutta kukaan ei välittänyt sijoituksista! Kaikilla oli hauskaa!

[Cida]

Syksyn värejä on vielä hyvin jäljellä. Koivujen lehdet ovat suurin osa kauniin keltaisia ja syvyyttä puiden värikirjoon tuo tummanvihreät kuuset. Kaikista kauneimpia puita ovat kuitenkin ehdottomasti vaahterat, joiden punahehkuiset, oranssit ja keltaiset lehdet havisevat tuulessa. On niin kovin kaunista, että kukaan ei osaa sanoa mitään. Jokainen ratsukko on vain pysähtynyt katsomaan tätä upeaa näkyä järvenrannalla.

Lopulta, kun kukaan kukaan ei näytä rikkovan hiljaisuutta niin Kelmiä rupeaa pitkästyttämään ja se nykäisee päänsä alas. Minulla on tietysti lyhyet ohjat tiukasti hyppysissä ja ponin nopea päänriuhtaisu vetää minut mukaansa sen kaulalle. Kaikki tapahtuu nopeasti ja ennenkuin huomaankaan niin olen jo maassa istumassa Kelmin ohjat tiukasti käsissäni. Kelmin kummastuneen ilmeen nään silmäkulmastani. Poni katsoo hämmentyneenä minua. Kaikkien päät kääntyvät ihmeissään minuun päin ja ensimmäisenä hymyilee Bambi. Sussua rupeaa naurattamaan ja pian kaikki yhtyvät hänen nauruunsa. Itsekin alan nauramaan ja katson Kelmiä. Poni on jämähtänyt vierelleni ja katsoo minua korvat hörössä ja silmät suurina. Pystyin jopa kuvittelemaan, että poni nauraisi minulle, jos osaisi puhua kuten ihmiset. Nousen sitten ylös maasta ja pudistelen vaatteitani. Sussu ilmestyy viereeni. "Miten sä yhtäkkiä tipahit sieltä selästä?", Sussu kysyi hymyssä suin minulta, kun muut ratsastivat hevosensa paikkaan, jonne ne laitettaisiin kiinni. "En mä ees tiiä, kun yhtäkkiä vaan huomasin, et olin maassa.", selitin Sussulle ja häntä vain nauratti. "No hienosti sä ainakin piristiti tunnelmaa, kun sait kaikki nauramaan.", Sussu vielä lisäsi hymyssä suin.

Tässä pieni pätkä retkestämme tukemaan kuvaani. Tosiaan oli tosi kiva reissu, josta luulen kaikkien nauttineen. Ainakin itse nautin syksyisestä kauniista luonnosta hevosten ja mukavien ihmisten seurassa (: Kiitos Emppu ihanasta kokemuksesta! :D <3

Kiitos Cida ihanasta maksusta! Kivastihan sinun "tupsahtamisesi" piristi tunnelmaa! ;D

[Cida]

Maksu oli kyllä minun, ei sussun : D Siis Cidan maksu (:

Voi voi... Korjaanpa senkin. Lupaava tunnin pitäjän ura tulossa. -Emppu

[Sussu]

Kiirettä on ja maksussa kestää. muutenkin ku oon lopettanut täälä kiireitten takii eikä tuu niin useen käytyy. Ja nyt on maksamattomii ihan hirveest....
Ymmärrän! Jos ihan mahdottomalta tämä maksaminen tuntuu niin jätä maksamatta. Sun ei tartte enää maksaa kun oon siirtäny tän aiheen menneisiin. ~Emppu

[Bambi]

Ponkaisin ylös Dellan estesatulaan. Jalustimet olivat sopivat, joten ilmoitin Empulle olevani valmis. Emppu kulki edellä Neidin kanssa ja me Dellan kanssa ängettiin siihen heti perään. Ilma oli kirpeä ja tuulessa tuoksui syksy. Puiden lehdet havisivat tuulessa värikkäinä ja osa putoili maahan. Hetken kuljimme hiekkatietä, kunnes Emppu johdatti joukon metsäpolulle. Hevoset saivat kunnon treeniä, kun joutuivat nostelemaan jalkojaan juurien ja kivien yli. Lehdet rahisivat kavioiden alla ja välillä joku kavio kopsahti kiveen tai upposi sammaleeseen. Polkumme liittyi hiukan suurempaan polkuun, joten Emppu käski joukon raville.

Ravailimme hyvän aikaa, kunnes tie kaarsi jyrkästi ylöspäin. Kiipesimme korkean vaaran laelle ja ihailimme sieltä maisemia. Lähdimme kohti kauempana näkyvää järveä. Reitti kulki vanhan kuusimetsän läpi. Kuuset olivat tuuheita ja pieni polku kiemurteli hämärässä oksien suojassa. Keksin kertoa tytöille kummitustarinoita tuosta metsästä ja pian itse kukin, hevoset mukaan lukien, säikkyivät jokaista pientä oksan rasahdusta. Saavuimme tyttöjen onneksi pian järvelle ja pysähdyimme syömään eväitä.

Evästyksen jälkeen suuntana oli Mustikkapolku. Ravailimme ensin rantaviivaa ja jatkoimme ojan ylityksen jälkeen rauhallista vauhtia niityn ylitse. Saavuimme Mustikseen vievälle hiekkatielle ja ravailimme taas hetken. Laukat säästettiinkin sitten vasta niitetylle sänkipellolle, jossa laukattiinkin sitten ihan kunnon kilpailu. Me Dellan kanssa voitettiin se ylivoimaisesti. Laukkakilpailun jälkeen palasimme tielle, joka vei meidät Mustiksen pihaan.
Kiitos kivasta tarinasta! ~Emppu