Post by Jeccu on Aug 14, 2011 14:00:08 GMT 2
Ensimmäinen tunti!
Noniin, nyt on ensimmäisen tunnin aika. (: Kiitos kaikille osallistujille, ja enää ei voi osallistua. Mukana ovat, ja he ratsastavat näillä hevosilla:
Heidi - Ally, Vilma, Jasu
Kathreen - Empya, Liinu, Assi
Daw - Anttu, Jasu, Lotta
Vuonis - Freddy, Della, Empya
Pahoittelen jos ette saaneet mennä niillä hevosilla joilla halusitte, ja mulla oli oikeasti tosi vaikeata valita, mutta näihin tuloksiin nyt päädyin, eikä valitettavasti enää vaihdeta. :--D Eka tunti siis ollaan maastossa, ja tarina on tulossa. Sori ihan oikeasti tän myöhästymistä, mä olin aivan unohtanut. Mutta, siis, maksut pitäis tulla tähän topaan 25.8 mennessä, koska me ei millään muuten ehditä kaikkia tunteja.
Maksu suoritetaan kuvalla, tarinalla tai sarjakuvalla. Ei runoja tällä kertaa.
8.8 Maanantai
Seisoin nojautuneena pirtin seinää vasten ja katselin ihmisiä jotka alkoivat tuppautua sisään huoneeseen. Puheen sorina peitti huoneen ja huomasin että aika monet olivat innostuneita. Olinhan minäkin tavallaan innostunut, olihan minulla nyt kurssi listattuna paperille ja paperilappu oli kiinnitetty ilmoitustaululle, mistä kaikki sen näki. Se tuntui hauskalta; Jeccu piti Ilman Satulaa- kurssin.
- Okei, eli onko kaikki täällä?
Toistin henkilöitten nimet ja vastauksia kuului ympäri huonetta. Juuta ja jaata kuului, myöskin hieman erikoisempia sanoja. Kun olin saanut varmistettua että kaikki kurssilaiseni olivat mukana, oli aika astella heidän kanssaan alakertaan.
- Selvä, eli homma menee näin. Hevoset on edelleen laitumella ja mennään hakemaan ne pian, mutta ensin saatte tietää että kenellä meette tää eka tunti. Nimittäin vielä on hieman kesken nuo toiset tunnit, mutta joo.
Heidi - Ally
Daw - Anttu
Kathreen - Empya
Vuonis - Freddy
Tytöt hihkaisivat onnesta kun kaikki olivat saaneet ensimmäisellä tunnilla oman toiveensa. Mutta tietenkin tiesin että he olisivat varmasti enemmän halunneet mennä jollakin toisella toiveella, mutta toivoin kovasti että ratsujaot kelpasivat heille.
- Kelpaako ratsut nyt, vai toivooko joku vaihtamista? kysyin tytöiltä.
- Kelpaa hyvin! Ainakin mulle, Daw totesi. - Oishan Sakke ollu ihan jees nyt mut ihan sama.
Hymyilin tytölle.
Muutkin totesivat että ratsut olivat valittu ihan hyvin, vaikka varmasti jotkut olisivat halunneet vaihtaa. Mutta nyt he olivat varmistaneet etteivät halunneet vaihtaa, niin nyt ei myöskään vaihdettu. Muhaha.
Koppasin Dumlen riimun käsiini ja aloin kävellä tyttöjen kanssa laitumelle. Ori katseli minua lempeällä katseellaan kun astelin sitä kohti. Monet kärpäset häiritsivät sitä ja poni nosteli takajalkojaan ärsyyntyneenä.
- Joo, mä tiedän mä tiedän, että sulla on paljon kärpäsiä ja paarmoja ja ne inhottaa sua. Tiiän. Tai paarmoja ei näytä olevan, onhan täällä sen verran viileetä. Mutjoo, on mullakin kuuma. Oota vaan kun hikoillaan oikein kunnolla, mites suu sitten pannaan?
Puettuani riimun orin päähän vilkaisin miten muilla sujui. Heidillä sujui mainiosti, hän olikin parasta aikaa taluttelemassa Allya laitumen porttia päin. Dawilla taas sujui ihan hyvin… luulisin. Tyttö tosin joutui houkuttelemaan ja samalla jahtaamaan ruunaa joka äkkipikaisesti oli päättänyt olla arka ja vaikeasti tavoiteltava. Hymyilin tytölle kannustavasti ja tsemppasin häntä mielessäni.
- Kyllä se sen Antun saa kiinni, eikös niin?
Talutin Dumlen portille. Avattuani sen olimmekin nopeasti ulkona, ja käänsin orin niin että sain portin taas suljettua. Sähkölanka oli paikoillaan mikä tarkoitti sitä, että hevosia oltiin estetty karkaamasta. Tadaa, ja sitten vaan etiäppäin vilkaisemaan miten muilla sujui.
Koska Empya sattui olemaan lauhkea kuin lammas, ei Kathreenilla ollut mitään ongelmia sen kiinniotossa. Näin me seisoimmekin odottelemassa vielä kahta tuntilaistani, jotka juoksivat ympäri laitumia koittaen saada ponit kiinni. Mutta Freddy oli vilkkaalla päällä ja päätti juoksuttaa Vuonista, ja taisi Antullakin olla sama mielipide asiasta.
Lopulta tytöt olivat saaneet hevoset hallintaan ja olimmekin valmiita lähtemään tallia päin, hoitamaan hevoset valmiiksi tunnille.
Pian olimmekin saaneet ratsumme sisään. Jotkut tytöt hoitivat ne ulkona puomilla, muut käytävällä tai hevosen karsinassa. Minä olin jäänyt puomille Dawin ja Heidin kanssa, Vuonis ja Kathreen olivat hakeutuneet sisään.
Harjasimme hevoset huolella ja samalla juttelimme kaikenlaista. Kerroin jopa hieman yksityiskohtaisemmin kurssista heille.
- Me mennään toinen tunti koulua kentällä ja viimenen tunti mennään esteitä joko kentällä tai maneesissa. Mä toivon että tästä tulee kaikille kivaa, koska ainakin mun mielestä tää on tosi kivaa.
- Tästä taitaa kyl tulla aika kivaa, Daw totesi.
Heidi hymyili ja nyökkäsi.
Saatuamme hevoset harjattua suitsimme ne ja pian hakeuduimme pihalle joukkona.
- Ratsastus järjestys menee näin: minä ensin, Vuonis ja Daw parina mun perässä, Kathreen ja Heidi parina heidän perässä. Eikä ohiteta, varsinkaan mua! Eikä pareja vaihdeta, sillä mä kyllä huomaan sen!
- Ei tietenkään! Kathreen totesi viattoman näköisenä ja näytti päälle virneen.
Loin tyttöön “murhaavan” katseen ja hymyilin samalla, mikä sai siitä näyttämään enemmänkin… pelleirvistykseltä kuin murhayritykseltä. Enhän minä murhata halunnutkaan, mutta halusin irveen siitä välistä. Eipä se onnistunut, miksi se olisikaan, kerran kuin niin halusin…
Autoin tyttöjä hevosten selkään. Kaikilla kuitenkin oli kaikki aika hyvin hallinnassa, koska huomasin että ensimmäisestä tunnista tulisi todellinen poniparaati. Tai lähes kuitenkin; Dumle ja Anttu olivat sen verran korkeita, ettei niitä harmiksi laskettu mukaan. No, puolikas hevosparaati ja toinen puoli oli poniparaati!
Annoin Dumlen kävellä laiskasti joukon kärjessä. Vilkaisin välillä taaksepäin jotta olin aivan varma että parit säilyisivät oikeina ja muutenkin kaikki oli hallinnassa. Tytöt juttelivat vilkkaasti takanani ja minutkin napattiin mukaan keskusteluun. Olin oikein tyytyväinen, sillä tästä oli tulossa aivan mahtavaa. Samalla tässä pystyikin tutustua hieman uudempaan kasvoon, Heidiin, jota en vielä tuntenutkaan. Hän olikin onnekas saadessaan mennä hoitohevosellaan ensimmäisellä tunnilla… No, pianpa ei tyttö enää istuskellut tutun ja turvallisen Allyn selässä, vaan sitä mentiinkin aivan eri hevosella. Hihittelin itsekseni hevostoiveita mihin olin hieman vaikein mielin päätynyt. En tiennyt olivatko hevostoiveet tyttöjen mielestä sopivat ja toivoin että ne olivat okei… Yritin valikoida hevoset vähän toiveiden mukaan ja myöskin niitä oli tullut mukaan mitä tytöt eivät olleet varmasti ennen kovin paljon ratsastaneet.
Kävelimme pitkän matkan. Hevoset alkoivat olla hieman energisiä jo, ja mielestäni pian tulisi oiva ravipätkä. Ohittaisimme nimittäin punaisen mökin, ja se olisi ravipätkän aloitus, ja sen loppu tulisi itse päätettynä aikana. Tiesin että hevoset pystyivät ravaamaan pitkän aikaa ja olihan ihmistenkin hieman lämmiteltävä selässä, vaikka kuumaa jo olikin. Mutta tiesin että monet näistä tytöistä tykkäsivät vauhdista.
- Okei, no nyt olis aika ravata! Hevoset kulkeutuu suoraan kyllä kavereitten perässä, mikä on vähän harmillista tässä maastoilussa, mutta… Nojoo, menoks! Kukaan ei ohita ketään! Pysytään omalla paikalla!
Juuta ja jaata kuului takanani, mikä oli selvä merkki ravailun alulle.
- Lyhentäkää ohjat, antakaa pohkeet hevosille ja menoks!
Napautin Dumlelle pohkeita mikä sai orin kiihdyttämään käyntiään ja lyhentämään askeleitaan hitusen verran. Ori hätkähteli saamistaan pohkeista ja päätti hieman protestoida aluksi, mutta nopeastihan minä sain orin liikkeelle ja siinä sitä sitten mentiin! Kaviot paukuttelivat hiekkamaata kohti ja siitä lähti ihana, rento ääni.
Toisen mökin pihalla alkoi yhtäkkiä koirakaksikko haukkua, mikä sai hevoset hieman pillastumaan. Dumle varsinkin pelästyi ja syöksyi sivulle pää korkealla. Muutkin riehaantuivat ja peruuttelivat, pomppivat sivulle ja hirnuivat. Kaikki hevoset katselivat lopuksi samaan aikaan kahta räksyttävää koiraa jotka eivät vain pystyneet hillitä itseään. Koiria hyssyteltiin terassin pöydän luota mutta mitäs se nyt auttoi.
- Kaikki åålrait? kysyin tytöiltä vilkaisten taakseni.
Myöntävät vastaukset kuuluivat, onneksi, ja pääsimmekin jatkamaan matkaamme. Dumle varsinkin oli varautunut seuraavalle äkkinäiselle tapahtumalle, mutta ori rauhoittui pikkuhiljaa kun huomasi ettei mitään ollut tapahtumassa, taas hetkeen ainakaan. Muutkin kuuluivat olevan ihan kunnolla, koska kaikki näyttivät ravaavan perässäni.
- Ja pruu! huudahdin joukon edeltä ja hidastelin Dumlea.
Ori kuitenkin oli hieman innokkaalla päällä ja päätti ettei halunnut vielä hidastaa. Vetämällä ohjista hieman enemmän sain Dumlen hiljalleen hidastettua. Katsoin taakseni ja annoin ratsuni pärskähdellä ja heilutella päätään hetken, kun minä tarkistin että muilla oli kaikki hyvin. Kaikki olivat ainakin selässä ja puheet olivat jatkuneet.
- Mistä me puhutaan? kysyin tytöiltä ja he auttoivat minua pääsemään taas kärryille.
Jatkoimme matkaamme kävelemällä koko reitin hiekkatietä pitkin. Sillä tiellä ei lähes ikinä ajanut autoja vaan sitä käytti ehkä eniten koiraihmiset, lenkkeilijät ja hevosurheilijat. Pitkältä näin miten hevonen lähestyi meitä kärryt perässään. Se käveli leppoisasti.
- Okei, mennään sivuun jotta noi pääsee ohitte!
Tytöt tottelivat, mutta hevoset vähemmän. Painoin pohjettani orin kylkeen saadakseni sen sivulle, samalla autoin “ulko-ohjan” kanssa ja painoin sisäohjan orin kaulaa vasten. Näin sain Dumlen liikkumaan sivulle ja muutkin pollet seurasivat perässä. Empya oli niin kiltti ja lauhkea kuin lammas, lähti tamma nätisti reagoimaan Kathreenin avuille. Freddy väänsi vastaan mutta oli pian myös sivussa.
Kärryt hevosen kanssa lähestyivät, ja pian tulivatkin meidän ohitsemme. Mies joka kärryjä ajoi kiitti meitä hymyilemällä ja sanomalla hiljaa kiitoksen sanat.
Annoimme hevosten kävellä jonkin matkaa, mutta ei niin kauan.
- Ja nyt voitaisiin taas vähän ravata?
Tytöt vastasivat taas siihenkin myönteisesti ja niin me lähdimme ravailemaan. Oli niin ihanaa istuskella siinä lämpimän hevosen selässä ja antaa sen liikuskella rauhassa. Napautin välillä enemmän pohkeita Dumlelle jotta se ei ihan käyntiin asti hidastanut. Siinä me sitten ravailtiin.
- Okei tytöt! Tuolla on toi järvi, ja sinne me mennään nyt! totesin naurahtaen.
- JEEEEE!
Ravasimme nopeasti järvelle jotta pääsimme mahdollisimman äkkiä uimaan. Tytöt kun halusivat polskimaan hevosten kanssa. Käärin punttejani hieman ylöspäin ettei housuni kastuisi.
- Saatteko millään housuja vähän kääritty ettette kastu?
Tytöt käärivät housunsa ja sitten mentiin. Menimme parien kanssa, eli minä menin ensin. Kävelimme järven toiselle puolelle, mikä ei kestänyt yhtään kauan. Järvi ei ollut lähes yhtään leveä vaan aika pieni oikeastaan. Se jatkui pitkälle mutta se taisikin olla tässä vain “koristeena” luonnolle.
Päästyäni toiselle puolelle aloin kutsua muitakin mukaan. Vuonis ja Daw siirtyivätkin tulemaan järven ylitse. Dumle ravisteli vedet turkistaan ja minä olin meinata tipahtaa selästä. Kun Daw ja Vuonis olivat ylittäneet sai Kathreen ja Heidi tulla.
Kun kaikki olimme päässeet toiselle puolelle järveä, aloimme hipsutella takaisin kohti Mustikkapolkua.
Päästyämme lopulta takaisin Mustikkapolkuun, harjasimme hevoset nopeasti läpi, ja tarvittaessa kuivasimme liialliset vedet pois hikiviilalla. Kaikki tytöt putsasivat hevosten kaviot vielä ja sitten vietiin hevoset tarhaan. Tytöt tulivat kiittämään minua tunnista, ja olin todella otettu. Toivoin että heillä oli ollut kivaa…
