Post by lily on Oct 19, 2011 10:53:41 GMT 2
Syysretki-Ihanaaaaa!
Lähtisin vetämään päivän maastoretkeä, ja ratssastaisimme aamusta lähtien ja sitten, kun nälkä yllättäisi pysähtyisimme syömään kodalle. Tauon jälkeen lähtisimme rämpimään takaisin kohti mustista.
~maksuksi kuva mielellään, mutta tarinakin kelpaa
~ratsua saa toivoa, mutta loppuratkaisun teen minä
~maksut mahd. pian kun olen kirjoittanut tarinanmaksut nyt viim. 6.11.
~minä vedän maastoa Liinulla
Mukana: (6/7)
~sussu & Allykiva kuva Allysta
~Cynthia & Jasumukava tarina
~Kathreen & Toscakiva metsäinen kuva
~Kati & Wilhosuloinen hirven kuva
~Cida & Anttu ihana tarina
~sara & Lizzy värikäs ja iloinen kuva
Kun tulin tallille, kello oli puoli 9, ja koko talli kuhisi innokkaita maastoonlähtijöitä. Sää salli meitä, ja aurinko nöyttäytyi pilvien takaa, ainakin vielä. "Hei tytöt, tulkaas katsomaan kellä menette!", huudahdin tytöille, ja sekunninsadasosa kului kun lappu oli jo riistetty käsistäni ja kaikki halusivat tietää ratsunsa. Toivoin mielessäni että kaikki olisivat tyytyväisiä ratsuihin, koska ketään hirveän haastavaa hevosta en maastoon halua. Aloimme varustaa hevosia, ja laitoimme kaiken rauhassa kuntoon, ja jokainen pakkasi omat eväänsä, hevosen riimun, ja narun mukaan. Aikoisimme kuitenkin ratsastaa melkein koko päivän.
Kyselin hetken päästä olisiko kaikki valmiina lähtemään, ja kun mitään negatiivista ei kuulunut lähdimme taluttamaan hevosia tallin pihaan, jossa nousisimme selkään. Kaikki kiristivät vyöt kireälle, ja mietiskeli jalustimiaan oikean mittaisiksi. Pieni jännitys oli ilmassa.Aloin miettiä järjestystä ja, kun pääsin johonkin tulokseen vinkkasin sen tytöille:"Okei, Ally minun perään, sitten Jasu, seuraavana Cida & Anttu, sitten voisi tulla vaikka Lizzy, jota seuraa Tosca, ja Wilho on hyvä pitämään perää. Ja ole sitten Wilhon kanssa valppaana, ettet mene liian lähelle Toscaa, se ei kauheasti siitä välitä. Muistakaa huudella jos tulee ongelmia, mutta ei kiljuta."
Kävelimme pitkin maastopolkuja, ja yritimme väistellä märkiä oksia, joten eteneminen oli aika pujottelua. Välillä joku heppan hieman säpsähteli jotain, mutta yllättävän rauhallista oli meidän matkan teko. Välillä, kun pohja antoi myöten, menimme ravia, ja laukkaa. Piti vain katsoa että kaikki pysyisi perässä. Ja hienosti tytöt ilmoittivat, milloin sai mennä reippaammin ja milloin taas hidastaa. Saavuimme pienen puron luo, ja siitä oli tarkoitus hypätä. Ohjeistin tyttöjä tulemaan ravissa, ja kyllä ne siitä kaikki menevät yli. Ennen kuin kukaan oli hypännyt pyysin Kathreeniä tuomaan Tosca katsomaan ojaa, ettei tule yllättäviä asioita, kun Tosca on puolisokea. Sitten vain lähdimme järjestyksessä, ja ensin minä ja Liinu, ja tamma meni siitä kuin vanha konkari, ja katselin taakseni ja sieltä tuli hevosia toisensa perään ojan yli ilman mitän ongelmia. "Hienostihan se meni", juttelin tytöille.
"Lily, hei! Multa tippu riimu sinne ojalle", kuulin takaa Katin huutelevan. Pysähdyimme ja Kati kertoi että hänen laukustaan oli tippunut ojalle riimu. No, ei siinä muu auttanut kuin vain lähteä takaisin hakemaan. Ojalla minä pidin Wilhosta kiinni, että Kati kävi kipaisemassa riimun. Onneksi se ei ollut tippunut ojaan.
Saavuimme aika pian pysähdyspaikalle, ja kaikki vaihtoi hevosille riimut päähän ja laittoi ne puuhun kiinni kavereiden kanssa. Pysähdyspaikalle olin minä olin jo aijemmin tuonut hieman heinää, jota jakelin hevosille, etä ne pysyisivät rauhallisina, kun me ihmiset alamme syömään. Kun saavuin laavulle siellä oli jo pieni nuotio tehty, ja aloimme syödä eväitämme, kaikki hymysuin. Juttu kierteli kaikkien tyttäjen luona, ja kaikki olivat hirveän iloisia, koska kivaahan tämä heppa-retkeily oli. Kello oli jotain 2 pintaan ja kiire ei vielä ollut. Kuitenkaan ihan pimeässä emme halua tulla takaisin, se olisi jo liian hurjaa.
Kaikki alkoivat pikkuhiljaa valmistella hevosia lähtökuntoon, vaihtoivat suitset, ja ne jotka olivat ottaneet satulat pois, niin nosti ne takaisin. Osa oli löyssännyt vain vyöt. Kun kaikki oli taas hypännyt ratsujen selkään, oli aika jatkaa matkaa kotia kohti. Seurasimme kyltin suuntaa , jossa luki MUSTIKKAPOLKU. Takaisin tulo reittimme olisi hieman nopeampi, sillä pääsisimme nyt laukkailemaan ja ravailemaan enemmän. Hepat ei ollut enään niin jännittyneitä, ja laukkasivat rennosti hiekkatietä pitkin, jolloin ratsastajat nousivat jalustimilleen, ja nautti, kun tuuli osui kasvoihin, ja hiukset lepattivat.
Kun saavuimme taas poluille, niin otimme käyntiin ja kävelimme pienen pieniä metsäpilkuja pitkin, kohti tallia. Pientä sadetta oli havaittavissa, mutta sehän ei meitä haitannut. Kaikki olivat ylpeitä, kun hepat oli olleet todella fiksusti, ja kaikki oli mennyt sillä tavalla kun oli suunniteltu. Näimme mustiksen kuljettuamme noin puolisen tuntia, ja sitten kun saavuimme talliin kaikki alkoi omatoimisesti ottaa hevosilta varusteita pois.
~Kiitos kivasta maastosta. Oli kivaa olla vetäjänä näin mukavalle porukalle!
Lähtisin vetämään päivän maastoretkeä, ja ratssastaisimme aamusta lähtien ja sitten, kun nälkä yllättäisi pysähtyisimme syömään kodalle. Tauon jälkeen lähtisimme rämpimään takaisin kohti mustista.
~maksuksi kuva mielellään, mutta tarinakin kelpaa
~ratsua saa toivoa, mutta loppuratkaisun teen minä
~
~minä vedän maastoa Liinulla
Mukana: (6/7)
~sussu & Allykiva kuva Allysta
~Cynthia & Jasumukava tarina
~Kathreen & Toscakiva metsäinen kuva
~Kati & Wilhosuloinen hirven kuva
~Cida & Anttu ihana tarina
~sara & Lizzy värikäs ja iloinen kuva
Kun tulin tallille, kello oli puoli 9, ja koko talli kuhisi innokkaita maastoonlähtijöitä. Sää salli meitä, ja aurinko nöyttäytyi pilvien takaa, ainakin vielä. "Hei tytöt, tulkaas katsomaan kellä menette!", huudahdin tytöille, ja sekunninsadasosa kului kun lappu oli jo riistetty käsistäni ja kaikki halusivat tietää ratsunsa. Toivoin mielessäni että kaikki olisivat tyytyväisiä ratsuihin, koska ketään hirveän haastavaa hevosta en maastoon halua. Aloimme varustaa hevosia, ja laitoimme kaiken rauhassa kuntoon, ja jokainen pakkasi omat eväänsä, hevosen riimun, ja narun mukaan. Aikoisimme kuitenkin ratsastaa melkein koko päivän.
Kyselin hetken päästä olisiko kaikki valmiina lähtemään, ja kun mitään negatiivista ei kuulunut lähdimme taluttamaan hevosia tallin pihaan, jossa nousisimme selkään. Kaikki kiristivät vyöt kireälle, ja mietiskeli jalustimiaan oikean mittaisiksi. Pieni jännitys oli ilmassa.Aloin miettiä järjestystä ja, kun pääsin johonkin tulokseen vinkkasin sen tytöille:"Okei, Ally minun perään, sitten Jasu, seuraavana Cida & Anttu, sitten voisi tulla vaikka Lizzy, jota seuraa Tosca, ja Wilho on hyvä pitämään perää. Ja ole sitten Wilhon kanssa valppaana, ettet mene liian lähelle Toscaa, se ei kauheasti siitä välitä. Muistakaa huudella jos tulee ongelmia, mutta ei kiljuta."
Kävelimme pitkin maastopolkuja, ja yritimme väistellä märkiä oksia, joten eteneminen oli aika pujottelua. Välillä joku heppan hieman säpsähteli jotain, mutta yllättävän rauhallista oli meidän matkan teko. Välillä, kun pohja antoi myöten, menimme ravia, ja laukkaa. Piti vain katsoa että kaikki pysyisi perässä. Ja hienosti tytöt ilmoittivat, milloin sai mennä reippaammin ja milloin taas hidastaa. Saavuimme pienen puron luo, ja siitä oli tarkoitus hypätä. Ohjeistin tyttöjä tulemaan ravissa, ja kyllä ne siitä kaikki menevät yli. Ennen kuin kukaan oli hypännyt pyysin Kathreeniä tuomaan Tosca katsomaan ojaa, ettei tule yllättäviä asioita, kun Tosca on puolisokea. Sitten vain lähdimme järjestyksessä, ja ensin minä ja Liinu, ja tamma meni siitä kuin vanha konkari, ja katselin taakseni ja sieltä tuli hevosia toisensa perään ojan yli ilman mitän ongelmia. "Hienostihan se meni", juttelin tytöille.
"Lily, hei! Multa tippu riimu sinne ojalle", kuulin takaa Katin huutelevan. Pysähdyimme ja Kati kertoi että hänen laukustaan oli tippunut ojalle riimu. No, ei siinä muu auttanut kuin vain lähteä takaisin hakemaan. Ojalla minä pidin Wilhosta kiinni, että Kati kävi kipaisemassa riimun. Onneksi se ei ollut tippunut ojaan.
Saavuimme aika pian pysähdyspaikalle, ja kaikki vaihtoi hevosille riimut päähän ja laittoi ne puuhun kiinni kavereiden kanssa. Pysähdyspaikalle olin minä olin jo aijemmin tuonut hieman heinää, jota jakelin hevosille, etä ne pysyisivät rauhallisina, kun me ihmiset alamme syömään. Kun saavuin laavulle siellä oli jo pieni nuotio tehty, ja aloimme syödä eväitämme, kaikki hymysuin. Juttu kierteli kaikkien tyttäjen luona, ja kaikki olivat hirveän iloisia, koska kivaahan tämä heppa-retkeily oli. Kello oli jotain 2 pintaan ja kiire ei vielä ollut. Kuitenkaan ihan pimeässä emme halua tulla takaisin, se olisi jo liian hurjaa.
Kaikki alkoivat pikkuhiljaa valmistella hevosia lähtökuntoon, vaihtoivat suitset, ja ne jotka olivat ottaneet satulat pois, niin nosti ne takaisin. Osa oli löyssännyt vain vyöt. Kun kaikki oli taas hypännyt ratsujen selkään, oli aika jatkaa matkaa kotia kohti. Seurasimme kyltin suuntaa , jossa luki MUSTIKKAPOLKU. Takaisin tulo reittimme olisi hieman nopeampi, sillä pääsisimme nyt laukkailemaan ja ravailemaan enemmän. Hepat ei ollut enään niin jännittyneitä, ja laukkasivat rennosti hiekkatietä pitkin, jolloin ratsastajat nousivat jalustimilleen, ja nautti, kun tuuli osui kasvoihin, ja hiukset lepattivat.
Kun saavuimme taas poluille, niin otimme käyntiin ja kävelimme pienen pieniä metsäpilkuja pitkin, kohti tallia. Pientä sadetta oli havaittavissa, mutta sehän ei meitä haitannut. Kaikki olivat ylpeitä, kun hepat oli olleet todella fiksusti, ja kaikki oli mennyt sillä tavalla kun oli suunniteltu. Näimme mustiksen kuljettuamme noin puolisen tuntia, ja sitten kun saavuimme talliin kaikki alkoi omatoimisesti ottaa hevosilta varusteita pois.
~Kiitos kivasta maastosta. Oli kivaa olla vetäjänä näin mukavalle porukalle!
