|
Post by Bambi on May 17, 2011 21:35:24 GMT 2
Kynä käteen ja sormet näppikselle... Kesäkuussa kisataan esteitä! Mustikkapolun ensimmäiset kisat järjestetään pienimuotoisesti harjoitusestekisoina, joissa yhdistyvät tarinoiden kirjoittaminen ja esteiden kisaaminen. Osanottoa toivotaan mahdollisimman monelta ja jokainen osallistuja saa tarinastaan tasopisteitä 1-10. The big idea on siis kirjoittaa tarina aiheesta harjoitusestekisat. Parhaan tarinan kirjoittaja palkitaan palkintokuvalla. Mukaan voit osallistua vain tallin hevosella tai yksityiselläsi, joka asuu tallissa, mutta hevosen ei ole pakko olla hoitohevosesi. Luokkia on vain yksi ja se on ristikko-60cm. Osallistujia ei näet ole kovin montaa. Harjoitusestekisoissa kannattaa laittaa parastaan, sillä oikeat perinteiset estekisat on tulossa heinäkuussa. Osallistujat:Rosvo-Roope & Vuonis CF Dumle King & Jeccu Daily Dakota & Kathreen
|
|
|
Post by vuonis on May 18, 2011 15:35:11 GMT 2
Voisinko tulla kisoihin Rontilla? =)
|
|
|
Post by Bambi on May 18, 2011 20:42:23 GMT 2
Jep (:
|
|
|
Post by Jeccu on May 19, 2011 7:18:34 GMT 2
Mä mukaan Dumlella! :>
|
|
|
Post by Kathreen on Jun 1, 2011 14:43:22 GMT 2
Mäkin tulisin ilo mielin mukaan Daisylla, saahan tarinan lisäksi piirtää kuvan esim vaikka radalta tai jotain?
|
|
|
Post by Bambi on Jun 1, 2011 20:05:13 GMT 2
Joo, toki, mutta idea tässä kilpailussa on se itse tarina, joten kuva ei varsinaisesti vaikuta arviointiin (:
|
|
|
Post by Jeccu on Jun 12, 2011 13:18:55 GMT 2
Tässä tulee mun maksu. Sori jos ei saanu vielä maksaa tätä. :3
Huiskin kädelläni kärpästä pois. Se pörräsi koko ajan edessäni, nenälläni, selälläni, korvani vieressä... Ihan missä vain, eikä se tuntunut lähtevän luotani ikinä. Viimein se kuitenkin jätti minut rauhaan, eikä kukaan tullut hetkeen luokseni. Lämpö lämmitteli paljasta selkääni, ja toivoin saavani edes hieman rusketusta ennen Mustikkapolun ratsastuskisoja. Mutta epätoivoisena huokailin, etten varmasti olisi yhtään ruskea kun nousisin paikaltani. Mutta koska ihoni tartutti rusketusta hyvin helposti, ei asia ollut menetettykään. Oli todella lämmin kesäpäivä. Kesälomakin oli jo alkanut monta viikkoa sitten. Vedet alkoivat lämmitä, eivätkä ne oikeastaan olleet niin kylmiä enää, kun kävi uimassa. Olin käynyt joka päivä uimassa tähän asti, ja toivoin pääseväni uimaan myös Dumlen kanssa. Sepä vasta kivaa olisikin. - Niin, ja millon sä oikeen oot menossa niihin... ratsastuskisoihin? Aleksi tuli kysymään. - Sä peität auringon, mutisin pojalle. Nii, ja mä lähen pian kyllä. Kunhan mä eka vedän kisavaatteet ylleni. - Eiks sun pian pitäis se tehä? - Juujuu. Kyllä mä ehin. Tunsin miten poika virnisti vaikka en sitä nähnytkään. Pojan askeleet veivät poispäin. Nousin pyyhkeeltäni ja kierin sen rullaksi, ennen kuin kävelin vilpoiseen taloon. Laitoin pyyhkeen siististi kaappiin ja kävelin rappuset yläkertaan, makuuhuoneeseen, missä aloin tonkia kaappeja, löytääkseni ratsastuspussini, missä kaikki ratsastusvaatteet tällä hetkellä sijaitsivat. Olin sen verran siisti ihminen, että löysin yleensä kaiken mitä etsin. Kaiken, paitsi sen, mitä juuri sillä hetkellä tarvitsin. - Ei perse, mihin mä tungin ne? En saanut vastausta omaan kysymykseeni. Tongin vaatteiden seasta, tongin myös muut kaapit mistä löytyi kaikki pelit ja mitä vielä. Riensin ympäri taloa ja kuulin huutoa pääni sisällä. Huuto oli kauhea, kimeä kirkaisu, mikä rikkoi lasin kuin lasin. Taivas taisi pudota niskaani, ainakin siltä tuntui. Huomasin että juoksuni herätti kysymyksiä kihlatulleni alakerrassa. - Jeccu, mitä ihmettä sä teet? - Mä en löydä sitä ratsastuspussia! - Mikä pussi? - Se vaaleansininen, se jossa on se valkonen heppa, missä on kaikki mun ratsastusvaatteet! - Se on vintillä, Aleksi totesi ja lampsi yläkertaan. Tungin sen tonne ylimmälle hyllylle, koska mä en aatellu että sä käyttäisit sitä hetkeen. Kun se vaan vei tilaa kaapista. Katsoin miestä elohiiri silmässäni, joka vapisutti silmääni dramaattisesti. Mies avasi hankalan ullakonoven ja katsoi sisään. Hän siirtyi tieltä ja odotti varmasti että minä menisin sen itse hakemaan. - Sä sen oot sinne tunkenu, tuhlaat mun kallista aikaa, koska kohta pitäis olla tallilla jo, niin helkkari soikoon sä myös haet sen! totesin kylmästi. Mies katsoi minua hiukan huvittuneena ja käveli sisään ullakolle. Hän kaivoi sieltä vaaleansinisen pussini jossa oli valkoinen hevonen ja heitti sen minulle. En ehtinyt katsoa mitä muuta hän teki, koska otin laukkuni ja lähdin makuuhuoneeseen. Varmasti pystyi näkemään oikein miten höyryt nousi päästäni. Jotenkin olin niin stressaantunut ja samalla vihainen, vaikkei se ollutkaan minun tapaistani yhtään. Ei yhtään. - Sori nyt, Aleksi totesi ennen kuin hän käveli takaisin alakertaan. Ei ollu tarkotus. - Virheistä oppii.
Laitoin valkoiset kilpailuratsastushousuni sängylleni kauniisti. Tarkistin ettei minun vain tarvinnut alkaa säätämään mitään niillä. Ei kai, ainakaan ne eivät olleet ryppyiset, joten päätin, etten tarvinnut silittää niitä. Paitaakaan en tarvinnut/jaksanut silittää, joten annoin asian olla. Laitoin vaatteet ylleni, ja otin vaatekaapin tavarahyllyltä kilpailuratsastuskypäräni. Oli minulla sellainenkin, kyllä. Otin myös raippani, jonka pakkasin takaisin laukkuuni kypärän kanssa, ja tarkistin, että minulla oli hevoselle tarkoitetut suihkeet – harjanharjaussuihkeet (eli toisinsanottuna takunpoistoaine) ja hännänharjaussuihke. Laitoin tukkani kiinni ja astelin tavaroitteni kanssa alakertaan. Hain eilen puhdistetut ratsastuskenkäni verannalta ja otin ne sisään. Laitoin ratsastussukat jalkaani ennen kuin kävin antamassa suukon Aleksin otsalle. - Heippa, pärjäile. - Joo, onnea kisoissa. Pujautin jalkani sisään saappaisiin ja tarkistin vielä kertaalleen että minulla oli kaikki mukana. Kun vastaus oli myönteinen, menin ulos autolleni, ja aloin ajella kohti Mustikkapolkua.
Pihalla ei näkynyt ketään. Kaikki osallistuneet varmasti olivat jo tallissa hoitamassa hevosiaan kuntoon. Kaikki, paitsi myöhästynyt Jeccu. Juoksin kovaa, kovaa, kovaa tallia kohti ja laitoin tavarani pikaisesti Dumlen karsinan eteen. Näin pari tyttöä, Vuoniksen ja Kathreenin. Moikkasin heitä nopeasti ennen kuin nappasin Dumlen riimun ja kävelin (lue: juoksin) nopeasti ulos laitumille. Dumle oli näet siellä. Oripoika katseli tulokasta (eli minua) korvat hörössä. Astelin pojan luokse rauhallisesti ja silittelin poikaa. Huomasin miten kuivunut kura oli tarttunut orin turkkiin. Oliko ihan pakko tehä toi tätä päivää varten? Muutenkin kun on nyt vähän kiire, huokaisin. Taputin oria vielä kerran ennen kuin aloin talutella hevosta sisään talliin. Ennen kuin astuimme sisään talliin mietin hetken, että pitäisikö minun hoitaa Dumle puomilla, vai sisällä tallissa missä kaikki juoksi ympyrää ja olivat aivan jäykkiä jännityksestä? - Puomilla. Kiinnitin Dumlen puomiin vetosolmulla ja kävelin reippaasti talliin hakemaan orin varusteet ja harjapakin. Ripeästi kävelin takaisin Dumlen luokse. Laitoin satulan puomille roikkumaan tukevasti, suitset laitoin roikkumaan puomille ja harjapakin laitoin alas maahan. Ensiksi otin harjapakista kumisuan, ja aloin irrotella mutaa. Lopputulos oli hyvä. Jatkoin harjaamista vaikka muta olikin lähes tulkoon irronnut jo. Mutta harjata pystyi vaikka hevonen olikin jo puhdas, eikös totta?
Kun olin harjannut Dumlen kaikilla harjoilla otin kaviokoukun vaihteeksi käteeni. Annoin käteni hellästi edetä hevosen kavioon. Kavio nousi helposti ja Dumle seisoi nätisti pitäen sitä ylhäällä. Aloin kaivella mutaa ja likaa pois kaviosta. Se sujui helposti. Putsasin kavion vielä puhtaaksi kaviokoukun harjaspäällä. Napauttelin kaviokoukkua maahan jotta mudat irtoisi harjastakin. Kun olin harjannut ponin siirryin varusteisiin. Ori seisoi nätisti paikallaan ja katsoi välillä mitä puuhailin. Laskin satulan orin kaulalle ja liu'utin sen alas ponin selkään. Otin otteen satulavyöstä ja laskin sen alas maahan. Kiersin ponin ja otin kiinni satulavyöstä toisella puolella. Kiristin satulavyötä reilusti parilla reiällä, ennen kuin tarkistin että satula oli suorassa. Kun olin suht tyytyväinen satulaan ja sen asentoon, siirryin suitsiin. Laitoin ohjat orin kaulalle ja otin riimun pois ponin päästä. Dumle aukaisi suunsa kiltisti kun tarjosin kuolaimia. Sain suitset helposti orin päähän, ja olimmekin lopulta valmiita menemään. Ennen kuin talutin orin kentälle laitoin kypärän päähäni ja otin esteraippani. Nämä olivatkin vain harjoituskilpailut, mutta kilpailut kuitenkin. Kauhistuneena huomasin että olimme viimeiset.. Kävelimme nopeasti Dumlen kanssa kentälle, missä muut jo odottelivat ja valmistuivat radalle. - Sieltä säkin tuut, Jeccu! Vauhtia, muut lämmittelee jo. Eka ratsukko lähtee radalle pian. Virnistin ja talutin Dumlen ripeästi kentälle. Kisat pidettiin maneesissa, lämmittelyt olivat kentällä. Muut ratsukot käynnäsivät kentällä jo. Kiristin satulavyötä vielä hieman ennen kuin laskin jalustimet ja hyppäsin selkään. Selässä lyhensin jalustimia sopiviksi esteille. Sujautin jalkani jalustimiin ja pidin kantapäät alas. Raippa nojasi ponin lautasella.
Annoin Dumlelle pohkeita. Ori lähti laiskanpuoliseen käyntiin, ennen kuin napautin vielä lisää pohkeita. Ori alkoi kävellä reippaammin ja nätisti uraa pitkin. Laukkaavat ja ravaavat ratsukot laukkailivat ja ravasivat sisäkentällä, huusivat välillä ”RISTIKKO” ja hyppäsivät esteen. Kävelimme Dumlen kanssa pitkään, ennen kuin aloimme ravata. Ori ravasi reippaasti ja nätisti, pää kaaressa. Näytti aivan siltä että olisimme pian lähteneet kouluratsastuskilpailuihin. Kesti hetki ennen kuin pystyimme Dumlen kanssa nostamaan laukan. Kun vihdoin pääsimme laukkaamaan, huudahdin: RISTIKKO ja käänsin orin estettä päin. Viisi askelta ja... hyppy. Taputin orin kaulaa vauhdissa ja jatkoimme laukkaamista. - Seuraava ratsukko on Vuonis ja Rontti. Valmistautukaa. Vuoniksen ja Rontin jälkeen Jeccu ja Dumle. Kathreen ja Daisy ovat läpäisseet radan jo. Onnea. Virnistin ja jatkoin ratsastelua orin kanssa. Vuonis ja Rontti katosivat sisään maneesiin, ja olimme nyt ainoat Dumlen kanssa jotka jäivät lämmittelykentälle. Kathreen ja Daisy olivat pihalla rauhoittumassa, ja he kävelivät pihan ympäri rauhassa. Kathreen näytti oikein tyytyväiseltä. En tarvinnut enää huutaa tai ilmoittaa kun halusin hypätä keskellä kenttää olevan ristikon. Ori ei vaikuttanut kovin innostuneelta touhusta, eikä tainnut ihan ymmärtää miksi hänen piti yksinään hypätä yhtä ristikkoa, joka oli pystytetty keskelle kenttää. Ja mihin kaikki Dumlen kaverit olivat häipyneet? Bambi käveli meidän luokse. - Noniin Jeccu ja Dumle. Teidän vuoro. Menkääs maneesiin siitä. Kävelimme Dumlen kanssa pois kentältä. Suuntasimme maneesia kohti. Se oli viileä ja hiljainen. Maneesi oli aidattu hieman pienemmäksi. Näin Dawin, Myyn, Bambin, Jordgubben sekä Titan seisoskelevan maneesin nurkassa. Joku seisoi esteen vieressä lippu yläilmoissa. Dumle vaikutti kiinnostuneelta, ja se ravasi korvat hörössä sinne minne halusin. Nostimme laukan ja laukkasimme ensimmäistä estettä kohti. Lippu heilahti ja olimme jo ensimmäisen esteen yli. Matka jatkui seuraavalle esteelle. Sekin sujui ilman että tiputimme sen perässämme. Ilmavaraa olisi voinut olla hieman enemmänkin. Neljäs este ylitettiin, ja hyvin meni. Minua jännitti. Esteitä näytti kaiken kaikkiaan olevan kaksitoista. Viidennenkin esteen ylitimme hyvin. Kuudes, seitsemäs, kahdeksas ja yhdeksäs este sujui hyvin. Lähenimme kymmenettä estettä, ja olin varma että rata sujuisi hyvin. Ilman yhtäkään tiputtamista? Luultavasti. Viisi askelta ennen estettä. Hyppy! Katsoin nopeasti taakseni estettä päin, koska Dumlen kaviot olivat kopsahtaneet puomiin. Puomi liikkui paikallaan edelleen, muttei tippunut! Kaksi viimeistä estettä suoritimme ilman tiputusta. Olin todella onnellinen.
Ulkona hyppäsin alas Dumlen selästä. Silittelin ja taputtelin oria tyytyväisenä. - Hyvä poika! Hyvä! Hyvin meni. Hyyyvää pooika. Ori vaikutti oikein tyytyväiseltä. Annoin orin mutustella hieman ruohoa, mitä löysimme maneesin nurkan vierestä. - Missä Jeccu on? Vuonis kysyi joltakulta. - En tiedä. Mä näin sen äsken tässä pihalla Dumlen kaa. - Täällä, tytöt! Tääääääääääällä! Vuonis ja Kathreen ilmestyivät nurkan takaa luoksemme Daisyn ja Rontin kanssa. - Moi! Miten teillä sujui rata? Vuonis kysyi. - Hyvin, oikeestaan. Kymmeneellä esteellä puomi liikahti, mutta se ei tippunu. - Oi! Mulla meinas toi ysi tippua, Vuonis totesi. - Mulla meinas kutonen.... Kathreen sanoi. - Eli kaikki meni puhtaan radan, hymyilin. - Jep! - Tytöt! Nyt julkaistaan voittaja! Riensimme Bambin luokse. Menimme riviin hevosten kanssa. Istuin Dumlen selässä ja odottelin. Olin keskellä. Rontti oli toisella sivulla ja Daisy toisella. Jännitys nipisteli mahassa. - Ja voittaja on... Bambi sanoi. Hän piilotteli jotain selkänsä takana. Oli malttamaton hiljaisuus. Kukaan ei tiennyt voittajaa. Hermostutti.
|
|
|
Post by Emppu on Jul 11, 2011 15:46:12 GMT 2
Enää ei varmaan voi osallistua? Jos voi niin Assin kanssa haluaisin...
|
|
|
Post by Bambi on Jul 11, 2011 18:30:40 GMT 2
ei voi enää osallistua
|
|
|
Post by Kathreen on Aug 3, 2011 0:55:52 GMT 2
Ou nou unohin tän kokonaa, kirjottelen piakkoin
|
|
|
Post by Kathreen on Aug 4, 2011 16:54:05 GMT 2
"Kengät? Jep! Kisahousut? Jep! Raippa? Jep! Kypärä? Jep! Kisatakki? Jep! Rahat? Jep! Valkoinen kisahuopa? Jep! Kännykkä? Jep! Avaimet? Jep! Kaikki on nyt mukana, moikka!" huusin äidille luettelun perään. Täältä sitä tultaisi, Mustikkapolun estekisat!
Isä odotti jo autossa, jonka oven suorastaan repäisin auki. "No, no, rauhotus nyt vähän", isä kehotti. Nyökkäisin, sillä en saanut sanaakaan suustani. Anoaajatus viimeisen kahden vuorakauden sisällä olivat Mustiksen kisat. Jännitti, jännitti ja paljon. Ekat kisat Daisylla, toivottavasti emme möhlisi niitä. Onneksi mukana olivat vain Jeccu ja Vuonis minun lisäkseni. Jos häviäisin, häviäisin hyville.
Automme lennätti mutapaakkuja märältä tieltä. Yöllä oli satanut ja olimme aikaisin liikkellä, joten kosteus valtasi maan, ennen kuin aurinko ehtisi kuivattaa sen. Päivästä oli luvattu aurinkoinen ja lämmin, mutta eihelteinen, paras mahdollinen kisasää.
Kaarsimme Mustiksen pihaan. Isä toivotteli onnea ja huikkasi heipat. Nostin valtavat kantamukseni peräkontista tallipihalle. Tarkastelin näkyä sillä aikaa, kun isä ajoi pois, kotiin. Hän ja äiti tulisivat sitten myöhemmin katsomaan suoritustani. Onneksi isä tunsi Bambin ja toisin päin. Äiti ei nimittäin ollut tallilla kovin usein vieraillut. Pari kertaa hän oli käynyt katsomassa Daisya ja muita hevosia.
Menin sisälle talliin. Se oli aivan autio, taisin siis olla ensimmäinen. Raahasin tavarani portaita ylös pirttiin ja lysäytin ne kaappini eteen, sillä jo vilkaisten näki, etteivät tavarat mahtuisi kaappiin. Kaivoin jostain ison laukun uumenista harjapakkini ja pampulalaatikkoni. Uusi riimukin komeili toisessa kädessäni. Se oli valkoinen ja sopi siis hyvin kisoihin. Myös valkoisen riimun narun sai nähdä kädestäni. Raahasin sitten nämä tavarat alas yhden karsinan eteen. Sitten kiiruhdin toimistoon, eli taas ylös. Tuntui, kuin olisin jotenkin ylikuluttanut vanhoja ja narisevia hirsiportaita.
Löysin onnekseni Bambin toimistosta kahvikuppi vierellään. Nainen tiiraili jotain papreita ja haukotteli. Koputin oveen ja Bambi nosti päätään ja pyysi sisään avasin rauollaan olevan oven ja marssin sisään kourassani kaksikymppinen. "Täs olis nyt tää lähtömaksu", sanoin Bambille. "Juu, kiitos" Bambi vastasi. "Oliks sulla vielä jotain muuta?" hän kysyi, koska olin jäänyt maleksimaan tämän pöydän eteen. " Joo, tai siis öö... Voisnks mä laittaa Daisyn niinku nyt kisojen ajaks johonki karsinaan?" kysyin. " Joo kyllä se käy, mut, tai no joo, valitse minkä haluat", Bambi kehotti. "Ookoo, kiitti!" hihkaisin ja olin saman tien kirmannut alakertaan. Hyppäsin tavarakasan kimppuun ja etsin riimun ja narun käsiini. Sitten juoksin laitsalle nappaamaan Daisya.
Neitiseni varmasti kuuli lähestyvän ihmisen juoksevan täyttä hakaa laitumille ja hypähti jaloilleen. Se katsoi parhaaksi juosta aitauksen kauimmaiseen kulmaan saadakseen jatkaa ihania uniaan. Minä sen sijaan avasin portin, menin sisään, suljin portin ja lähdin kiitojuoksua, jos näin voi sanoa, kohti Daisya. Tamma ei ollut kiinniotosta ihan samaa mieltä ja lähtikin iloisesti hyppimään kauemman minusta. Minä juoksin perään minkä kintuistani pääsin. Lusitano leikkitelli kanssani pitkän tovin. Lopulta luovutin, eipä sitten tule, niin, jääpähän sitten kisat välistä, niin. Kävelin viimeisillä voimillani portille ja kiipesin sen yli. Silloin lämmin henkäys tavoitti niskani, kääbnyin ja kukapas muu siinä timantti silmillään katseli kun Daisy. Mikä pahinta, en voinut kuin halata sen ihanaa päätä, sillä neitonen katseli minua niin hellyttävästi. Sujaitin varovasti valkoisen riimun Daisyn päähän ja kiinnitin narun klipsin riimuun. Avasin portin ja talutin tammani sisälle.
Talutin Daisyn siihen karsinaan, jonka eteen olin pakkini ja muut tavarani jättänyt. Tamma vähän ihmetteli joutuessaan sisälle. Avasin harvjapakkini ja otin sieltä pölyharjan. Harjasin sillä daisyn mahdollisimman puhtaaksi. Sitten oli vuorossa suka, jolla putsasin myös vatsan alusen ja jalat. Kavioharjalla putsasin kavion ulkopinnan ja karvat jotka olivat alimpia. Seuraavaksi oli pääharjan vuoro, jolla harjasin nimensä mukaisesti Daisyn pään putipuhtoiseksi. Sitten otin kaviot vaaleanpunaisella kaviokoukullani. Näky oli jo nyt upea, vaikka en ollut saanut työtäni lähhellekkään loppua. Harjasin vielä selkää ja kylkiä juuriharjalla, ennen kuin suihkutin siihen StarShinea, joka hylkii pölyä ja muuta likaa. Sivelin Daisyn kaviohin mustaa kavioöljyä jonka jälkeen suljin karsinan oven ja lähdin ulos. Matkalla muistin, että Daisylle voisi antaa nyt ne kaurat, jotka isä oli passittanut mkaani Daisylle annettavaksi. Hain pirtistä laukustani valkoisen kannellisen ämpärin ja kumosin sen daisyn karsinassa olevaan ruokakuppiin. Sitten lähdin ulos.
Pieni auto ajoi juuri sopivasti pihaan astuessani ulos. Auto pysäköi tallipihalle ja ulos astui tumma hiuksinen nuori nainen, Jeccu. "Mooi!" huusin Jeculle ja huidoin kädelläni. "Moi!" huusi Jeccukin takaisin. Kun oli ehtinyt auton luo, Jeccu kysyi: "Onks Vuoniski tullu jo?" "Öö, ei kai, tai siis, en mä ainakaa..." sanoin ja jouduin keskeyttämään, sillä Vuonis huuteli tallin suunnalta ja juoksi luoksemme. "Moi kaikki!" hän sanoi. "...Oo nähny sitä", jatkoin lauseeni loppuun. Nyt olimme siis kaikki paikalla. Odotimme Vuoniksen kanssa, että Jeccu sai tavarat ulos autosta.
Veimme kaikki Jecun tavarat sen karsinan eteen, joka oli Daisyn vieressä. Vuonis kävi hakemassa Rontin vastapäiseen karsinaan, niin olimme kaikki näköetäisyydellä. Vuonis oli jo loppusuoralla harjauksessa, kun Jeccu vasta aloitti. Autoin Jeccua Dumlen kanssa, että saataisiin nopeammin valmiiksi.
"Jeccu! Vuonis! Kathreen! Tulkaa tänne kaikki!" Bambi huusi portaiden alapäästä. Päästimme Rontin ja Dumlen vapaiksi karsinoihinsa ja suljimme liukuovet. Juoksimme Bambin luo ja tapitimme häntä herkeämättä. "No niin, mulla on nyt se lähtöjärjestys tässä mun kädessä. Te haluutte varmaanki tietää sen. Okei, ekana lähtee Kathreen ja Daisy, sitten lähtee Vuonis ja Rontti, eli Jeccu ja Dumle oat viimeisiä", Bambi kertoi. Ei hitsi, minä olin ensimmäisenä, kiva, no se oli nyt päätetty, ei voi mitään. Vuonista oli onnistanut, kun sainolla toinen, eli ei Jecunkaan vuoro kovin kehuttava ollut.
Nyt kaikki saivat pärjätä itsekseen, sillä kello läheni jo yhtä, jolloi olisi lähdettävä verkaan. Menin Daisyn luo. Kaivoin kamman pakistani ja ujutin sen varteen kymmenkunta letityspampulaa. Kampasin Daisyn pitkän, tuuhean harjan ja hännän. Rupesin väsäämään ranskan lettiä neitini harjaan. Kun letti oli vamis, suihkutin siihenkin likaa hylkivää lakantapaista suihketta. Sitten oli vuorossa häntä. Siihen tein hienon ihan perushäntäletin. Kävin nopeasti kysymässä Bambilta, josko kisoihin saisi laittaa rusetit. Bambi sanoi sen olevan ihan ok, koska kyseessä oli vain harjoituskilpailut. Laitoin sitten Daisylle oranssi-keltaiset gletter rusetit harjaan ja häntään. Lainasin turkoosin rusetin Jeculle ja punaisen Vuonikselle.
Satula ja suitset löytyivät tutuilta paikoilta satulahuoneesta. Minulla oli valkoinen satulahuops muovikassissa ja vaihdoin sen nyt violetin tilalle. Itse olin käynyt vaihtamassa kisavaatteet hetki sitten. Nostin satulan käsivarrelleni ja suitset kouraani. Satuloin daisyn ja sen jälkeen suitsin. Laitoin valkoiset nahkaiset kisahanskat käteeni ja kypärän päähäni. Otin vielä esteraipan käteeni. Vedin ohjat Daisyn kaulalta ja lähdin taluttamaan sitä kentälle. Vuonis ja Rontti sekä Jeccu ja Dumle seurasivat meitä.
Kentälle oli koottu kaksi ristikkoa ja yksi pysty. Näin, että kentän laidalle oli kerääntynyt katsojia. Erotin ihmismeren seasta Dawin, Empun ja Titan. Ohjasimme ratsumme kaartoon, vedimme ohjat kaulalle, kiristimme satulavyöt, säädimme jalustimet ja nousimme selkään. Annoimme hevosten kävellä muutama kierros pitkin ohjin samalla kun venyttelimme itse. Sitten Bambi tuli ja keräsimme ohjat. Rupesimme ravaamaan ja myöhemmin keventämään. Teimme voltteja ja kaarevia uria ravissa. Vaihdoimme suuntaakin ja teimme samoja tehtäviä siihenkin suuntaan. Sitten saimme luvan aloittaa laukkatehtävät. Kukin nosti itsenäisesti laukkoja ja laukkasin ympyröitä ja pitkiä sivuja. Sitten rupesimme hyppäämään. Innokkaat kamerakätiset räpsivät kuvia minkä ehtivät. "Este!" huusin, kun käänsin sivulle, jossa oli kaksi ristikkoa. Pohje, pidätys, este, pohje, pidäty, este.
Hyppäsimme vielä pystyäkin, ennen kun Bambi nosti kaikki ristikot yhdeksi okseriksi. Hyppäsimme sitten vielä sitäkin. Kohta alkaisivat suoritukset. Vaikka meitä olikin vain kolma, riitti se silti saamaan jännityksen kouraisemaan vatsan pohjasta.
"Tervetuloa kaikki tänne Mustikkapolun harjoitusestekilpailuihin! Tänään täällä kilpaille kolme ratsukkoa, jotka ovat Kathreen ja Daily Dakota, Vuonis ja Rosvo-Roope sekä Jeccu ja CF Dumle King! Toivottavasti nautitte kisoista! Paras voittakoon!" Bambi kuulutti alkusanat. Otin Daisylla käyntiin, kohta se alkaisi. Daw tuli portin eteen, hän oli luvannut taluttaa minut maneesiin. Myy tuli avaamaan portin. "Onnea!" hän toivotti. "Kiitos", vastasin ja yritin näyttää vähemmän hermostuneelta. Daw nappasi ohjista kiinni. Juttelimme matkalla maneesiin yhtä sun toista.
Daw päästi irti maneesin ovella ja kipitti kulmaan katsomaan. Ykkönen, kakkonen, kolmonen... Kertasin rataa mielessäni. "Ensimmäisenä ratsastaa Kathreen Daily Dakotalla, valmistautuu Vuonis Rosvo-Roopella", Bambi kuulutti.
Ravasin kentän keskelle. Tervehdin tuomaria. "Olehyvä", sanoi tuomari. Nostin laukan. Kaarsin ensimmäiselle esteelle, yli. Toinen, yli, kolmas, yli.. Jii än ee. "Kiitos Kathreen ja Daily Dakota!" kuului kovaäänisistä. Kaikki taputtivat. "Seuraavaksi ratsastaa Vuonis Rosvo-Roopella, valmistautuu Jeccu CF Dumle Kingillä", kaiuttimet kertoivat.
Daw otti minut ovella kiinni ja talutti. Vuonis seisoi jo ovella Rontin selässä, Emppu oli saanut taluttajan viran. "Miten meni?" Vuonis kysyi. "En mä muista", sanoin vieläkin jännittyneenä. "Ilmeisesti hyvin, koska kaikki taputtivat",totesin. Daw lähti taluttamaan minua kohti verkkakenttää Vuoniksen, Rontin ja Empun hävitessä maneesiin.
Otin vähän ravia verkka kentällä ja väistelin Jeccua ja Dumlea. Jeccu oli esittänyt minulle samat kysymykset kuin Vuoniskin ja olin antanut hänelle saman vastauksenkin. Pian Titta ilmestyi portille Myyn kanssa. Myy avasi portin ja Titta tarttui Dumlen suupieliin. Sitten jäin yksin kentälle. Kaikki yleisökin oli siirtynyt seuraamaan suorituksia. Olin nähnyt äidin ja isän katsomossa, josta sain lisää itseluottamusta.
Siirsin Daisyn käyntiin, mutta pidin vielä ohjat käsissä. Sitten Vuonis ja Rontti ilmestyivät Emppu mukanaan paikalle. Sain tietää, että myös Vuonis oli onnistunut omasta mielestään, hänellekkin kaikki taputtivat. Vuonis ravasi uran sisäpuolella hetken, ennen kuin siirsi Rontinkin käyntiin. Odottelimme vielä Jeccuakin, ennen kuin päästimme pitkät ohjat. Jeccukin hymyili kin Naantalin aurinko, joka kieli onnistuneesta suorituksesta.
"Tulkaa vaan jonoon tähän portin eteen, samaan järjetykseen, eli Daisy, Rontti ja Dumle", Bambi kehotti ilmestyttyään kentän reunaan. Myös Daw, Emppu ja Titta olivat raahautuneet mukaan. Daw otti Daisysta kiinni, Emppu Rontista ja Titta Dumlesta. Bambi kärjessä johdatti meidät maneesin ovesta sisään. Aseutimme kaartoon turvat yleisöä ja tuomareita päin. Bambi asettui keskelle tuomaristoa ja sanoi: "Nyt on kisat kisattu, esteet hypitty. Kaikki suoriutuivat kunnialla kisoista, vaikkakin vain yksi voi voittaa. Ennen tulosten julkaisua lausun vielä pari sanaa. Ensinnäkin, mukavaa kun te kaikki olette olleet täällä kannustamassa ja katsomassa kilpailijoita. Ratahenkilökunnalle ja tuomareille suurimmat kiitokset. Ja vielä sellaista mainostaisin, että palkintojen jaon jälkeen, voi pirtistä tulla ostamaan kahvia, mehua ja pullaa parilla eurolla. Mutta nyt asiaan, jota kaikki ovat odottaneet, varsinkin kilpailijamme. Eli siis ensimmäiseksi kisoissa tuli...", Bambi antoi yleisön ja meidän odottaa jännittyneinä. Kuka voittaisi, se jäisi nähtäväksi...
|
|
|
Post by Kathreen on Aug 4, 2011 22:02:19 GMT 2
Millo tää ratkastaan?
|
|
|
Post by Bambi on Aug 4, 2011 23:12:18 GMT 2
sitten kun kaikki tarinat on tässä
|
|
|
Post by Kathreen on Aug 4, 2011 23:37:02 GMT 2
Ok
|
|
|
Post by Kathreen on Aug 5, 2011 12:05:44 GMT 2
|
|
|
Post by vuonis on Aug 8, 2011 16:09:17 GMT 2
-Ja lounais Suomeen on tulossa keskipäivän aikaan saderintama... Kävelin edestakaisin.Trippeli,okseri...Oliko sitten pysty?Pitäisi kerrata ohjelma vielä kerran. -Millo lähetään?!tiuskaisin hermostuneena huoneen yli ruokapöytään. Isä luki lehteä ja hörppäsi kahvistaan pitkän kulauksen eikä edes viitsinyt vilkaista minua vastatessaan. -Niihin kilpailuihinhan on vielä 5tuntia...hän nurisi lukiessaan Helsingin Sanomia. -Mutta mun pitää letittää Rontin harja,pestä se polle ja tehä vaik mitä!kiljaisin hermostuneena. -Tuossa mielentilassa siusta ei ole mitään hyötyä tallilla,äiti perusteli vakavan rauhallisena. Jupisin ja nurisin,väitin vastaan ja kapinoin.Mistään ei ollut apua.Laitoin tallivaatteet päälle ja pakkasin tavarat. -Valkoset housut...Käsineet...Mitä puuttuu vielä?mietin ääneen penkoessani sinistä laukkua. Mietin vielä ja vilkaisin listaa. -Kypärä,on.Housut,on.Kaikki...on,mulkaisin listaa ja raavin päätäni. -Vivian,joko mennään?kuului alakerrasta. Kiljaisin ilahtuneena ja ryntäsin alakertaan.Ovet paukkuen juoksin autoon ja kiinnitin turvavyön.Puristin istuimen reunoja molemmilla käsilläni.Isä käynnisti auton.Autosta kuului murinaa ja vinkumista...Ja sitten outo paukahdus. -Paska...Perkele.Mee pyöräl,Vivian,isä kehotti tarkistettuaan auton.Väri pakeni kasvoiltani yhtä nopeasti kuin arabi laukkaa. -Ei hitto.Et oo tosissas?!?!?!huusin. Isä murahti jotain moottorin rikkoutumisesta.Huomasin unohtaneeni hiusverkon ja ratsastus laukun yläkertaan.Tarkistin listan vieläkerran ja esteitä kerraten pyöräilin kohti tallia. -Trippeli,okseri,pysty...En ikinä opi!voihkaisin. Poljin ylämäet ja alamäet.Tallin pihassa jännitys oli räjäyttää minut.Heitin pyörän pusikkoon ja juoksin sisälle.Heitin laukun kaappiini ja hölkkäsin Rontin karsinalle. -Hei poika...mumisin värisevällä äänellä. Rontti mutusti heinää.Näin Kathreenin harjaamassa Daisyä,ja Jecun Dumlea. -Hei...huikkasin harjatessani Ronttia. Rontti ei selvästi kaivannutkaan pesua,vain hiukan harjausta.Viimeistelin kiiltävän karvan rievulla,jotta varmasti kaikki pöly lähtisi.Puhdistin kaviot,tarkistin että kenkä olihyvin paikallaan ja...Juoksin paniikissa vessaan.Oksensin ja itkin,että miksi kaiken piti mennä väärin.Aikaakin oli enää vain 40minuuttia. -Hölmö!moitin itseäni tuijottaessani peiliin.Näin itkuisen ja kaamean näköisen 12-vuotiaan tytön.Kiharatukka oli takussa ja silmät punoittivat ja iho oli laikullinen itkun jäljiltä.Sisälläni velloi masennus,jännitys ja surullisuus.Ja lopputulos=oksennus. Ryhdistäydyin,meikkasin laikukkaan ihon ja silmät piiloon meikkivoiteen ja peitepuikon avulla,siistiydyin hiukan lisää (harjasin tukan muun muassa) ja menin Rontin luo.Letitin harjan ja tein leteistä palloja parittoman määrän,15 palloa.Sutaisin hiukan Glitteriäkin Rontin häntään.Sovitin satulan paikalleen,ja tunsin kuinka olin jälleen muuttumassa epätoivoiseksi Rontin pullistaessa vatsaansa.Melkein aloin itkeä Rontin luimistellessa,mutta ryhdistäydyin jälleen.Odotin hetken ja vetäisin satulavyötä.Sain sen tarpeeksi tiukaksi.Onnistumisen tunne valtasi minut.Sitten oli suitsien vuoro.Rontti muuttui oitis kirahviksi nähdessään nivelkuolaimet. Laitoin ohjat kaulalle ja vedin.Pää tuli alemmas.Sujautin kuolaimet suuhun ja Rontti alkoi heti pureskella niitä kiukkuisena.Kiinnitettyäni kaikki remmit säädin vielä jalustinhihnat sopiviksi. -Huh!huokaisin. -Heips!Kathreen tervehti ja rapsutti Ronttia. -Hei!vastasin. -Rata on aika helppo,ku kaikki on 60cm ja ristikoita...Kathreen tokaisi. -MITÄ?!jähmetyin kauhusta. Ei voi olla totta,ei voi olla totta...Jauhoin mielessäni. -Nii,ristikoita.Aika helppoo,Kathreen toisti ja naurahti tyrmistyneelle ilmeelleni.-Ei se niin kamalaa oo! -Onhan,vakuutin.-Oon nääs opetellu 80cm radan! Kathreen meni hiljaiseksi. -Oot ottanut väärän paperin Bambin pöydältä varmasti...hän pohti. -Miun pitää opetella uus rata!henkäisin kauhistuneena. Juoksin toimistoon,nappasin paperin tärisevin käsin Bambin pöydältä ja istahdin sohvaan.Minulla oli aikaa 5minuuttia opetella rata,ja se kuulosti mahdottomalta.Jauhoin rataa mielessäni kuin mantraa odotellessani vuoroani. Lämmittely sujui,voltit ravissa ja käynnissä kun ovat äärimmäisen helppoja.Laukkasin hiukan ja tein pohkeenväistön.Rontti kävi kuumana ja vikuroi heittelemällä päätään.Pidätin,suoristin... ja Rontti meni nätisti. -Seuraavaksi Kathreen Daily Dakotalla.Vuonis Rosvo-Roopella valmistautuu,huusivat kovaääniset. Meni minuutti ja kuulin yleisön hurraavan. -Seuraavaksi Vuonis Rosvo-Roopella.Jeccu CF Dumle Kingillä valmistautuu,Bambi kertoi kovaäänisistä. Jokin muljahti vatsassani,mutta kun tulin maneesiin,tervehdin tuomareita,jokin muuttui.Olen vain kuullut,kuinka ratsastaja on jännittänyt,mutta kun hän menee radalle,kaikki unohtuu;yleisö ja jännitys.On vain ratsastaja ja hevonen.Laukassa Rontti ylitti esteen.Vain ratsastaja ja hevonen... Toinen este...Kolmas.Suoristus.Pohkeet.Pidätys.Saatoin kuulla lukuisien ratsastusopettajieni ohjeet mielessäni.Yleisö oli unohtunut.Mukauduin Rontin liikkeisiin,ja käänsin sen uralle. Vain ratsastaja ja hevonen... Pystyin kuulemaan klassisen musiikin taustalta,kun ratsu laukkasi hillittyä ja hallittua laukkaa.Seitsemäs este... -Enää muutama...Sinä pystyt siihen,Rontti!kannustin hiljaa yhdeksännen esteen lähestyessä. Puristin pohkeet Rontin hionneisiin kylkiin.Vaahtoa lennähti Rontin suusta ryntäille.Hevonen kuumui.Este lähestyi uhkaavasti,ja Rontti oli menettänyt tasapainonsa.Enää metri...Ja Rontti ponnisti.En pysynyt hypyssä mukana,kun Rontti hyppäsi liian läheltä.Etukaviot osuivat puomiin,ja kaikki tuntui liikkuvan hidastettuna.Puomi ponnahti,mutta putosi takaisin paikalleen.Huokaisin,ja kaikki alkoi kulkea normaalisti.Suuntasimme viimeiselle esteelle itsevarmempina.Rontin varmuus tarttui minuun,minun varmuus siihen.Ponnistus,ja liisimme esteen yli pudottamatta puomia! -Jo toinen puhdasrata tänään!Bambi kertoi.-Vuonis selviytyi ajalla... Tuntui kuin olisin ollut kuplan sisässä.Ei tämä voi olla mahdollista...Puhdas rata!Ilo kupli sisälläni ja kuin transsissa silitin Rontin hionnutta kaulaa ja annoin sille ohjaa.Ratsastin ulos maneesista yleisön taputusten ja suosion osoitusten saattamana.Hymyilin leveästi Jecun mennessä maneesiin. -Onnea,toivotin vielä Jeculle. Pian Jeccukin tuli maneesista ja höpötimme kaikki hetken hurjina äskeisestä radasta.Hermostuneisuus kuulsi äänissämme.Kaikki halusivat palavasti tietää kuka voitti. -Aatella jos tulis tasapeli!mietin ääneen. -Se ois kivaa!Kathreen myönsi. -Jep!Jeccu myötäili. -Kilpailijat,voisitteko tulla maneesiin,tuomarit ovat tehneet päätöksensä,Bambi sanoi iloisesti. Kikatimme ja nousimme hevostemme selkään.Ratsastimme maneesiin.Kuka voitti?Kuka pääsee kunnialaukalle? -Hyvä yleisö.Tuomarit ovat vihdoin,Bambi painotti vihdoin-sanaa,ja se sai yleisön nauramaan.Hän jatkoi:-...päättäneet että kuka näistä tytöistä on voittanut Mustikkapolun ensimmäiset estekilpailut!Ja voittaja on...,Bambi keskeytti ja hymyili ilkikurisesti. Puristin Rontin ohjia tiukemmin.Kuka voitti?
|
|
|
Post by Bambi on Aug 8, 2011 22:52:34 GMT 2
Tämän tarinakilpailun tiukaksi voittajaksi julistan Jecun. Tarina oli hienosti kirjoitettu ja siihen oli nähty vaivaa. Montaa kirjoitusvirhettä ei silmilleni hyppinyt ja teksti oli sujuvaa. Kiitän myös muita osallistujia ja korostan kilpailun olleen äärettömän tasainen.
Kaikki osallistujat saavat kaappiinsa 30 virtuaalieuroa, sekä Bambin valitseman tavarapalkinnon. Lisäksi kilpailun voittaja, Jeccu saa palkintokuvan kisoista lähipäivinä.
|
|
|
Post by Kathreen on Aug 9, 2011 22:02:32 GMT 2
Onko tietoa muista sijoista, että voisin Daisyn sivuille tuloksen laittaa?
|
|
|
Post by Bambi on Aug 9, 2011 23:23:51 GMT 2
en laita kuin ensimmäisen sijan joten ootte vuoniksen kanssa jaetulla kakkossijalla
|
|
|
Post by Kathreen on Aug 10, 2011 7:07:22 GMT 2
Ok
|
|