|
Post by Kathreen on Mar 16, 2013 21:28:15 GMT 2
CF Dumle King- newforestinponi, ruuna
- ikä 18
- hoitajana Maiss
Hoito-ohjeita
- talvisin loimi tai viltti tunnin jälkeen
- esteille jännesuojat etusiin ja juoksuttaessa bootsit
|
|
|
Post by maiss on Mar 20, 2013 21:19:10 GMT 2
#1HM, MAISS & DUMLE Seisoin ponin edessä, ja vain äimistyneenä töllötin sitä. Dumle oli yhtä ihmeissään uudesta vieraastaan, joten se ryhtyi ahkerasti nuuhkimaan minua. Lopulta tajusin mistä oli kyse, ja rapsutin ruunaa otsasta. Tartuin sen päässä olevaan riimuun, ja lähdin kävelemään vieras poni vierelläni kohti porttia. - Herran jumala kun sä oot söpö, sanoin herralle, joka vain kuunteli korvat pystyssä. Vilkaisin vielä ponin mantelin muotoisiin silmiin - tämän täytyisi olla unta! Pyysin paikalle sattunutta Kathreenia pitelemään ponia, kun kipaisin hakemassa riimunnarun ja harjapakin tallista. Palatessani Kat rapsutti hymyillen hoidokkiani. Otin ponin vastaan naiselta, ja talutin sen puomille. Kat seurasi perässä, ja kysyi miksi oikein olin hakennut ponin laitumelta. - Se on uusi hoitsuni, vastasin naiselle, joka näytti hämmentyneeltä. - Täh?, Kat kysyi vielä varmistaakseen, puhuinko totta. -Eikun niin! Sori, huono muisti. Tallinomistajan on katsos muistettava niin paljon asioita..., Kat naurahti. Nyökkäsin kaivaessani pakista pölyharjaa. Herrasta näki selvästi, ettei sitä oltu harjattu pitkiin aikoihin. Ainoastaan tuntilaiset olivat ponin harjannut. Ai että se näytti söpöltä, seistessään rauhallisesti sidottuna puomiin. Olispas järkkärikamera osunnut matkaan. Otin kaviokoukun, ja aloin putsaamaan ponin pikkuisia kavioita. Taputin ruunaa lautasille, kun olin viimeisenkin kavion putsannut. Ojensin Dumlelle porkkanan, jonka se tyytyväisenä rouskutti napaansa. Vai sanottaisiinkos mahaansa? Aloin vihellellen selvittämään ponin takkuista harjaa, joka oli aika takkuinen. Minun väänellessäni sormia takkujen lävitse, Dumle vain nautiskeli hoidosta. Sitäpä se tulisi saamaan tästä päivästä lähtien roppakaupalla. Uninen poni perässäni talsin kohti lumista laidunta, jossa norkoili muutama muukin heponen. Dumle hirnahti kimakasti, nähdessään portilla Capuccinon. Hymyillen aukaisin portin ja päästin herran laitumelle muiden seuraksi. Vaikka mieleni olisi tehnyt jo kavuta sen selkään, se saisi odottaa toiseen päivään. Tyytväisin mielin palautin riimunnarun talliin ja lähdin kävelemään kotia kohti. Hih, ihana ensimmäinen tarina Mulla tosissaan mestarillinen muisti 4p & 9v€/Kat
|
|
|
Post by maiss on Mar 21, 2013 19:09:51 GMT 2
#2HM, MAISS & DUMLE
Pakkanen nipisteli poskia, kävellessäni keväisessä maastossa kohti Mustiksen tiluksia. Sormista oli jo melkein kadonnut tunto, ja viimeksi katsottuani oli mittari näyttänyt -16 asteen pakkasta, ja se oli päivän mittaan varmaan vain kiivennyt salakavalasti ylöspäin. Hanki narisi mustien talvikenkien alla, ja tunsin kuinka suupieleni kääntyivät hymyyn, kun Mustikkapolun tallirakennus ilmestyi näkyviin oksiston takaa.
Saapuessani tallin pihaan, parkkipaikalla seisoi muutamia autoja, ja tarhoissa seisoskeli muutamia iloisenvärisiin loimiin puettuja hevosia mussuttamassa heinää. Katselin sivusilmällä niiden jäätyneitä turpakarvoja ja heiluvia korvia, mutta jatkoin nopeasti matkaa tallia kohti.
Oikeanpuoleisesta karsinasta minua kurkisteli suloinen kimo poni, jonka nimi oli ilmeisesti Cassidy. Silitin ponia pienestä turvasta, ja lähdin lipumaan käytävällä eteenpäin. Sormeni hipaisivat kylmää metallikalteria, ja harmikseni huomasin että karsina oli tyhjä. Lähdin kävelemään pitkin käytävää, ja vastaan tuli nainen, jonka tunnistin Bambiksi. -Moi!, Hihkaisin, ja Bambi moikkasi takaisin. -Moi vaan! Dumlea sä tulit hoitamaan, Maisahan sä siis oot?Nainen kyseli katsellen kelloaan, varmistaen että olivatko tunnit vielä alkaneetkaan. -Joo mä tulin. Tää on jo toinen kerta. Sano mieluummin vain Maiss. Dumle taitaa olla tarhassa vai siis onkse tunnilla? -Joo. Dumle on vielä ihan tarhassa, tunnit alkaa semmosen puolentoista tunnin päästä..., Bambi sanoi ja hymyili yhä.
Hain riimun-narun ja lähdin Bambin johdolla kohti tarhoja kengät lumihangessa narskuen. Nainen ohjasi minut tarhan luo, jossa toppaloimeen puettu poni hamuili huulillaan maassa lojuvia heinänkorsia. Menin tarhaan sisälle, ja Bambi lähti takaisin talliin. -Moi poju, täähän on jo toinen kerta?, kysyin hymyillen ja napsautin riimunnarun riimuun kiinni. Talutin ruunan talliin, ja riisuin Dumlelta toppaloimen. Viikkasin sen nopeasti, ja lähdin hakemaan ruunan harjoja. Ruuna pyörähti välillä ympäri etsien heinänkorsia, mutta perusteellisen harjauksen päätteeksi ruuna näytti suloisen siistiltä. Setvin vielä piikkisualla harjan ja hännän, ja putsasin kaviot. Ne olivatkin sitten vähän hankalampi juttu. Lumi oli paakkuuntunut kovaksi palloksi kavion pohjaan, ja jouduin melkein hakkaamaan sitä kaviokoukulla irti. Dumlekin alkoi hieman ihmettelemään, että mitä se ihminen oikein touhuaa, ja pari kertaa irrotti jalkansa otteestani. Loppujen lopuksi kaviot olivat kuitenkin lumesta vapaat, ja rapsutin ruunaa hetkisen ajan sään kohdalta. Katsoin kelloon, ja tunnit alkaisivat vasta tunnin päästä. Taputin ruunaa kaulalle, ja lähdin ulos karsinasta.
Haukottelin syvään, ja työnsin karsinan oven perässäni kiinni. Dumle jatkoi heiniensä etsimistä karsinan pohjalta, ja hipsin itse satulahuonetta kohti. Menin tutkimaan ruunaseni satuloita ja suitsia, satula oli suhteellisen siisti, samoin suitset. Ruuna ei kuitenkaan menisi vielä tuntiin tunnille, joten jotain tekemistä minun piti keksiä! Lähdin etsimään Bambia, ja löysin kuin löysinkin naisen pyörittelemästä papereita yläkerrasta.
-Heii moi, sanoin hiljaa, ja Bambi vilkaisi minuun hätkähtäeneen näkösenä.
-Hei! Mites Kamun kanssa? Nainen kysyi säteillen, ja laski paperipinkan pöydälle.
-Tosi hyvin! Mukavan oloinen herranen.., Totesin ja nainen nyökkäsi. -... Mut nyt hyökkäs sitten tekemisen puute. Enkös mä siis ookin toi varustehuoltaja tai jotain?
-Joo, siis voit putsata varusteita ja ois ihan hyvä jos sen tekisitki! Putsaaminen tekee niille vaan hyvää, Bambi sanoi, ja hymähdin.
-Okay, no mä sit vaikka pesasen ne suitset ku näytti vähän likasemmilta kui satula. -Joo, siel alhaaalla on jossai satulasaippuaa ja pistä johonki sankoon vaa lämmintä vettä. Ja nii, sieniä on siellä missä satulasaippuaaki.
Hyppelehdin portaat alas, ja menin etsimään satulasaippuaa ja muuta tarvitsemaani sälää satulahuoneesta, ja löysin ne suhteellisen nopeasti. Laskin lämmintä vettä sankoon, ja otin suitset pois naulakosta. Pehmeä nahka tuntui mukavalta paljaita sormia vasten, ja kun se alkoi kiillellä pesun seurauksena, ne olivat -opetushevoselle- ainakin minun mielestäni ihan jopa mukavan näköiset.
Ovi kävi, ja sisään astui Daw. Juttelimme hetken niitä näitä, lähinnä tutustuimme toisiimme. Pian kello alkoi kuitenkin olla jo sen verran, että minun oli aika lähteä. Kävin rapsuttelemassa Dumlea parin sekunnin ajaksi, ja lähdin sitten kävelemään kotiin päin.
Sä kirjotat tosi hyvin! Ainoo korjattava tulee tossa, että Bambihan ei enään ole Mustiksen omistaja, eikä siis (ainakaan yleisesti) hoida meijän paperihommia - yleensä se vierii Dawin hommaksi, vaikka kyllähän mäkin joskus sinne pöydän taakse eksyn : ) 4p & 9v€ / Kat
|
|
|
Post by maiss on Mar 24, 2013 16:55:47 GMT 2
#3HM, MAISS & DUMLE "Maastakäsin maneesissa"
Pakkanen oli laskenut melkein kahteenkymmeneen asteeseen juostessani toppaloimeen puetun ponin kanssa tallin lämpöön. Betonilla kilisevät kaviot rikkoivat käytävällä vallitsevan syvän hiljaisuuden kiinnittäessäni Dumlen käytävälle aivan satulahuoneen lähelle. Jäätävä ulkoilma tunki ovenraosta sisään, joten harjapakin lisäksi hain satulahuoneesta villaviltin ja heitin sen ponin selkään harjauksen ajaksi. Karvan sekaan liimautunut omituinen tumma pöly ei tuntunut irtoavan millään, vaikka kuurasin yhtä kohtaa vaikka kuinka kauan ensin kumisualla ja pölyharjalla ja heti perään pehmeällä harjalla. Vasta loppusilaukseksi tarkoittamani kiillotusharja sai sen katoamaan ainakin osittain. Selvitettyäni harjan ja hännän huolellisesti suitsin Dumlen, vaihdoin ohjien tilalle liinan ja heitin ruunan selkään paksun fullneck-fleeceloimen. Valtavan tallilaukkuni haettuani lähdimme kävelemään maneesille.
Maneesissa ei ollut arvattavasti ketään, joten oven suljettuani ja muutaman kierroksen ponia talutettuani irrotin liinan suitsista. Dumle ei turhia aikaillut lähtiessään laukkaamaan ympäri maneesia, mutta hetken aikaa riehuttuaan se tuntui kyllästyvän ja peilikuvaansa uudelleen tervehdittyään se palasi luokseni. Laitoin liinan takaisin, riisuin loimet ja talutin Dumlen hieman keskemmälle. Ruuna seurasi tekemisiäni kiinnostuneena, kun kävelin sen viereen ja aloin silittää sen kaulaa edeten järjestelmällisesti taaksepäin ja palaamalla viimeiseksi päähän.
Leukaperistä taaksepäin Dumle antoi koskea itseensä ihan miten tahansa, mutta turpaa lukuun ottamatta se ei pitänyt päähänsä koskemisesta. Suitsimisessa ei ollut koskaan ollut ongelmaa, joten ilmeisesti varusteiden laitto oli ruunan mielestä välttämätön paha, jota oli turha hankaloittaa. Silittelin vielä hetken Dumlen lapaa rentouttaakseni ponin ja talutin sen sitten maneesin oven luokse ottaakseni seinältä raipan. Dumle luimisti korviaan nähdessään sen, mutta seisoi mulkoilustaan huolimatta paikoillaan koskettaessani sen lapaa raipalla. Edetessäni kiirehtimättä ponin toiselle puolelle raipalla joka puolelta sivellen se alkoi vähitellen rentoutua. Taputin sen kaulaa kädelläni ja otin seuraavaksi laukustani muovipullon. Sen kosketukseen Dumle suhtautui hieman epäilevästi, mutta rentoutui nopeasti huomatessaan, ettei se tehnyt mitään pahaa.
Päästin ruunan juoksentelemaan vapaana aina esinettä vaihtaessani, jotta se saisi purkaa hieman energiaansa ja pohtia kokemaansa. Riimunnaru, kaviokoukku, paperi- ja muovipussi, pala pressua tai takistani irrottamani heijastin saivat osakseen epäluuloisia katseita, mutta alkumulkoilun jälkeen Dumle suhtautui kaikkiin hätäilemättä ja ravisteli muutaman kerran kaulaansa kuin kyllästyneenä. Kiinnitettyäni heijastimen takaisin takkiini taputin ponin kaulaa ja päästin sen juoksemaan. Dumle ei kuitenkaan ollut riehumistuulella vaan käveli perässäni huppuni karvareunusta uteliaasti hampaillaan tavoitellen. Kävelimme vierekkäin uraa pitkin jonkin aikaa, kunnes heitin loimet takaisin, kiinnitin liinan ja talutin ruunan ulos maneesista.
Vaihdettuani ruunalle ulkoloimen päälle vein sen takaisin tarhaan. Tuntui pahalta jättää se pakkaseen, mutta näin vähäisellä liikunnalla se tulisi karsinan seinästä läpi, ellei saisi olla ulkona koko päivää. Suljin tarhan portin huolellisesti, heilautin ruunalle ohimennen kättäni ja kiirehdin takaisin talliin. Hih, joo meijän pikku Dumle-pullukka saa kevään tullen kunnon tehodietin ja rutkasti liikutusta : ) 4p & 8v€ / Kat
|
|
|
Post by maiss on Mar 27, 2013 21:39:14 GMT 2
#4HM, MAISS & DUMLE "Football Team Mustis, aka Team CF Dumle King" Sarjassamme puhelintarinat
Vilkaisin Dumlen karsinaan - ruuna oli syventynyt alkuheiniinsä, joten päätin antaa sille ruokarauhan. Sillä aikaa hain hoitotarvikkeet karsinan eteen ja lähdin hetkeksi ulos. Pakkanen nipisteli poskiani.
Harjasin sitten Dumlea sen karsinassa. Se tähyili käytävälle, ja seisoi nätisti paikoillaan. - Hieno hevonen, mutisin ruunikolle ja taputin sen kaulaa. - Hei Maiss, viitsisitkö käydä sen kanssa vaikka kävelylenkillä, Daw kysyi ilmestyessään karsinan ovelle. - Juuh, sanahdin ja vilkaisin tallinomistajan perään.
Talutin sitten Dumlen ulos. Se luuli varmaan että olimme menossa tarhoille, ainakin kiskonnasta päätellen. Nykäisin riimunarua. - Ehhei. Me mennään lenkille lähimaastoon,sanahdin.
Yhtäkkiä huomasin kentällä töpöttävän, tuulessa hieman liikkuvan suuren punaisen jumppapallon. Hymähdin. Minulla oli ajatus. Sidoin Dumlen kiinni aitaan ja lähdin juoksemaan talliin päin.
-Daw! Voiksie lähtee mun mukaan kentälle?, kysyin toimistossa istuvalta Dawilta. -Thm...kai. Daw vastasi ja haukotteli syvään.
-Ajattelin treenata Dumppaa maastakäsin, jospa antaisit vinkkejä? -No käyhän se, aloitetaan vaikka...hei! Käy hakemassa tuo pallo tuolta, niin aloitetaan...matsi! Daw virnisti. Olin ensin aivan ymmälläni, kunnes tajusin. Tästä tulisi hauskaa!
-Annetaan Dumlen ensin tutustua palloon. Daw nyökytteli palloa nuuhkivaan Dumleen päin. Nyökyttelin. Olin kipaissut kaapistani järkkärini, joka roikkui kaulastani. Näpsin muutamia valokuvia, ja sattuipa joukkoon muutama otos Dawistakin. -Paparazzi, Daw hymähti.
Pian pääsimmekin tositoimiin. Lähdin vierittämään palloa pikkuhiljaa eteenpäin. Dumle seurasi kiinnostuneena perässäni. Pian se pökkäsi turvallaan palloa. Silloin päästin pallon vapaaksi, ja Dumle pyöritti nyt palloa itse, omin voimin eteenpäin. Salamavalo välähti, kun räpsin kuvia minkä ehdin. Dumle jatkoi matkaansa kohti Dawia.
-Dumlellehan pitäisi hankkia pelipaita! Hymyilin Dawille, kun istuimme taukotuvassa. -Aivan! Etupuolelle numero 10, selkään Team MUSTIS ja alapuolelle CF Dumle King. Daw jatkoi. -Ehkä meidän pitäisi kokeilla ponijalkapalloa tunnilla, selästä käsin, virnistin. -Ei hullumpi idea. Daw nousi seisomaan. -Pony Football Team Mustis, Daw sanoi ennenkuin hän poistui taukotuvasta. Jäin räpläilemään kameraani, sekä katsomaan millaisia kuvia olin saanut räpsittyä.
4p & 8v€ /Kat
|
|
|
Post by maiss on Mar 29, 2013 15:34:04 GMT 2
#5HM, MAISS & DUMLE Pahoittelen lyhyyttä ja kökköyttä, kiireisesti ja puhelimella kirjoitettu. • Pääsiäinen •
"Moi ja hyvää päästäistä evripadi", mutisin haukotellen. "Samoin" Kat hymyili ja ojensi minulle pienoista kippoa, jossa oli pääsiäismunia. "Kiitos" Hymähdin ja työnsin suklaamunan suuhuni. Miten hyvältä se maistuikaan! Yhtäkkiä ovi pamahti auki. "Misä mun kahvikuppi on?! SE ON TYHJÄ?!" Sä joit sen?!" Daw kiljui. "No en tod!" Kat jatkoi. Jätin tallinpitäjät kinastelemaan kaksistaan ja suuntasin Dumlen karsinaa siivoamaan.
Työtä riitti. Dumle oli sotkenut karsinansa perinpohjaisesti. Kun olin nappaamassa talikkooni viimeisen lantakasan, huomasin jotain värikästä nurkassa. Nostin esineen nurkasta. Huomasin, että se oli värikäs pinkki-sini-vihreä-keltainen pääsiäismuna. "Pyh ja pah, missä se kahvikuppi on?" Daw puhisi kävellessään kohti ovea. "Daw! Kenen tää on?" "Ai mikä" Daw kurkkasi karsinan oven yli. "Tämä" Vastasin ja ojensin kirkasväristä pääsiäismunaa Dawiin päin. "Kappas" Daw nauroi. "Taitaa olla Kat asialla."
"Minäkö? No en!" Kat ihmetteli. "Ehkä Hertta-kana on muninut sen?" "Kanat ei muni maalattuja munia", Tuhahdin.
Istuimme pöydän ääressä hiljaa. Daw haukotteli. Kat hiplasi kynsiään. Minä vain istuin. Yhtäkkiä ovi aukesi. Sisään astui Lina. "Onko kukaan nähnyt pääsiäismunaa?" Mä pudotin sen. Katsoimme kaikki toisiimme ja aloimme nauraa vedet silmissä.
"Ne oli kyllä suklaamunia", Lina sanoi tutkien munaa. Päätimme kaikki yhteisesti, että Hertta oli muninut munan.
Uuii :DD Ihana pääsiäistarina! 3p & 8v€ /Kat
|
|
|
Post by maiss on Mar 31, 2013 17:31:30 GMT 2
Joo-o. Oli kauhea hinku tehä hooämmä. #5HM, MAISS & DUMLE
Karkulainen ~
Huokasin syvään astuessani talliin. Mikään ei olisi rauhoittavampaa kuin olla hevosten luona rankan viikon jälkeen. Tänään oli sunnuntai, ehkä saattaisin vain siivota Dumlen karsinan. Haukottelin kuuluvasti, ja siitä sainkin muutamia huvittuineita katseita tallitytöiltä. Hieraisin unisia silmiäni ja käväisin hakemassa siivouskamppeet hoitsuni karsun eteen, sen jälkeen kipaisin hakemassa riimunnarun.
"Mitä minun kultamussukkani", sössötin Dumlelle joka näytti olevan jotenkin ärsyyntynyt, sillä kun astuin sitä lähemmäksi se hirnahti kimakasti ja astui pari askelta taakse korvat luimussa. Katselin sitä hieman hämmästyneesti ja painoin sitten kulmani ryppyyn. "Äläs kuule hölmöile, tai se tarttuu pian muhunkin", tiuskaisin ja väistin sen äreää töytäisyä. Sain kuitenkin napattua sen harjasta kiinni ja pujotin riimun ruunan päähän. Dumle riuhtaisi päänsä ylös ja tunsin kuinka jokin revähti kädessäni, voihkaisin äkäisesti ja sen jälkeen mutisin jotakin kiukkuisesti. Lähdin taluttamaan kiemurtelevaa Dumlea ulos tallista.
Ärähdin avatessani tarhan porttia, sillä jokin lihas sanoi itsensä irti ja kipu viilsi lihakseni poikki. Mulkaisin vierelläni seisovaa ponia, mutta lopulta mietin että ei se nyt sitä tahalteen tehnyt. Dumlekin varmaan ajatteli että onpas siinä hentoliini tytteli kun sen lihakset murskautuvat noin helposti. Sipaisin kipeää lihastani mutta talutin sitten Dumlen sisään kun se oli tuupannut minua terhakasti selkään ja olin lentää kumoon kuin korttitalo. Päästin herran irti ja se lähti nelistämään lumessa kuin raketti niin kauas kun pystyi. Viimein kun aita alkoi lähestyä se jarrasi muutamaa senttiä vaille ennenkuin olisi syöksynyt aitaa päin. Sen jälkeen se starttasi uudelleen vasemmalle ja heitti muutaman suuren pukin. Tuhahdin ja pudistelin päätäni kääntyen sitten portille päin ja lähtien kävelemään sitä kohti.
Juuri kun sain portin auki, tunsin selässäni taas kipakan töytäisyn ja lensin kuin leppäkeihäs maahan. Sitten tunsin kuinka voimakas ilmavirta tuuletti ylitseni ja tällä kertaa vapaudesta pukitteleva hoitsuni viiletti jo kauempana. Säilyin muuten, mutta sen huomasi selvästi kuinka säikähdys levisi kasvoilleni. Se kuitenkin pakeni yllätävän nopeasti sillä naamani alkoi punertua. Puin nyrkilläni ja nousin tomerasti pystyyn läksien sitten karkulaisen perään. Matkalla kirosin hampaideni välitse ja painelin ruunikon karkulaisen perässä niin nopeasti kuin suinkin pystyin. Se oli kuitenkin turhaa, sillä tietystihän hevoset juoksevat nopeampaa kuin ihmiset.
Pysähdyin tasaamaan hengitystäni. Pakkasessa juokseminen otti henkeen. Dumle oli jäänyt nauttimaan lumesta piehtaroimalla tienpenkassa, kokeilin maastoutua ja nappasin pienen oksan pätkän ja aloin ryömiä maassa oksa pään päälläni. Toivoin että kukaan ei huomaisi minua, sillä tämä oli hyvä suunnitelma. Vaanin suuren kiven takana kunnes tunsin selässäni tökkäisyn. "Moi Maissi! Mitä sää siellä kiven takana lymyät ja leikit jotakin armeijan sotilasta?" kuulin ja äänestä päätellen se oli Pau. Käännähdin häneen päin ja huomasin naamalle vääntyneen virneen.
"Ehh, tutkinn .. muurahaisia!" valehtelin huonosti ja piilotin nopeasti oksan selkäni taakse.
"Ja mitä taivaan ihmettä tuo Dumle tuolla laukkailee?! Muurahaisia talvella?" tyttö sanoi korottean ääntään. Loikkasin pystyyn jäykistyen sillä huomasin että se oli lähtenyt muualle.
"Voi itku!" manasin ja läiskäsin käden otsaani. Olin tosissani kyllästynyt tähän pyydystämiseen ja rypistelin kulmiani.
"No eipä ole vaikeata arvata mitä se tuolla tekee!" tiuskaisin ja vilkuilin kulmieni alta Paulinan kysyvää katsetta.
"Ehkä mää päästin sen tuonne ihan hyvikseen laukkailemaa, eiks je?" mutisin ja jatkoin sitten äkäisesti.
"No se karkas!" kivahdin ja Paulina oikein säpsähti, mutta sen jälkeen sen silmät alko loistaa.
"No sepä kiva, eihän siinä sitten mitään, jatkakaa hippasianne", Pau virnisti ja jatkoi sitten matkaansa. Kirosin uudelleen kun tyttö oli poissa kuuloetäisyydeltä ja tempaisin itseni matkaan jälleen.
Lopulta löysin karkulaiseni Villa Aliisan pihasta kaivelemassa lumen alka olevaa kukkapenkkiä. Sain onneksi napattua sen riimusta kiinni. "Sainpas sinut kiinni karkulainen!" huudahdin voitonriemuisena, ruuna kavahti ja katseli minua kummastuneena, mutta lähdin viemään sitä pitemmittä puheitta takaisin tarhalle.
Levitin uudet purut karsinaan ja katselin onnistunutta työtäni. Olin siihen tyytyväinen, joten lähdin viemään tavarat takaisin paikoilleen ja talsin hakemaan Dumlea tarhasta.
4p ja 8v€
|
|
|
Post by maiss on Apr 10, 2013 17:21:25 GMT 2
Viimeinen Hoito "Emmää lopeta. Vaihdan vain hoitsua", selitin Linalle. "Eiksua haittaa, vaikka sää et voi ratsastaa sillä?" Lina kysyi. "Ei." Viheltelin kävellessäni tallin käytävää pitkin. Pysähdyin Dumlen karsinan kohdalla ja kaivelin taskuani. "Kattos poju, tässä on sulle porkkanaa", sanoin ja annoin porkkananpalat Dumlelle. Se alkoi rouskuttaa niitä tyytyväisenä. Huokaisin ja silitin sen turpaa. "Miks mä oon näin murheellinen? Samassa tallissa edelleen. Ethän sä mihinkään katoa. Vai katoatko...?" Mutisin itsekseni. "Siinähän se tuleva varsanhoitaja on!" Daw virnisti ja käveli reippain askelin luokseni. "Mennäänkö katsomaan uutta puunattavaasi?" "Joo, oota hetki. Tuun kohta sinne", vastasin. Daw nyökkäsi ja katosi satulahuoneeseen. "Heippa Dumle, kyllä me vielä tavataan." Toivottavasti Dumle löytäisi itselleen pian hyvän, rakastavan hoitajan. 1p, 3v€
|
|