|
Post by Kathreen on Nov 23, 2012 22:58:40 GMT 2
Jawdat NU- arabi, tamma
- 8-vuotias
- hoitajana Laura
|
|
Laura
Täysi jäsen
(c) Kat
Posts: 151
|
Post by Laura on Jan 1, 2013 20:48:32 GMT 2
Hyppäsin alas tummanpunaisen skootterin selästä ja heitin mustan tallilaukun olalleni. Pakkanen paukahteli ja nipisteli mukavasti poskia, joskin sormista ja varpaista tunto oli jo kadonnut. Kello oli jo 10.32 mutta riehakkaan uudenvuoden vieton jälkeen ylös raahautuminen vain kuuden tunnin unilla oli jo aika hyvä saavutus.
Hevoset seisoskelivat loimitettuina tarhoissaan, ja havaitsin Jasmininkin siron siluetin toisesta päästä pihaa. Kävisin heittämässä laukun kaappiini ja hypähtelisin sitten ulos hakemaan tammaa sisälle, mikä nerokas suunnitelma! Aivastin pari kertaa äänekkäästi avatessani tallin oven, ja livahdin sen jälkeen sisään lämpöiseen ja kirkkaasti valaistuun tallirakennukseen. Ilmassa leijui hevosen, heinän ja vieno satulasaippuan tuoksu, ja pesupaikalta päin kuului kolinaa. Käännähdin katsomaan, mitä oikein tapahtui, mutta näinkin vain Dellan roikottamassa päätään rennosti narujen välissä ja Katin kokoamassa tavaroita maasta.
”Moi!” Hihkaisin ja nainen vilkaisi minuun. ”Ai moi! Säkö se tuolla aivastelit vai tuliko joku muukin?” Nainen kysyi naurahtaen ja nyökkäsin. ”Joops, tota Jasminia tulin kattomaan, sehän oli tuol tarhas?” Kysyin ja katsoin Katin kokoavan maasta harjoja harjapakkiin. ”Mitäs täällä on tapahtunut?” ”Toi Della on tökkii koko ajan turvallaan tätä harjapakkia, mun pitää kohta viiä se tonne käytävän toiseen päähän ettei tarvi koko ajan koota näitä harjoja!” Kat parahti ja vilkaisi kelloa.
”Ootpassä muuten aikasessa, eikö yhtään väsytä?” Nainen virnisti ja naurahdin.
”No ei tietenkään! Vaan aamukolmeen valvoin!” Naurahdin ja haukottelin sanojeni lopuksi pikkuisen. ”Mut jospa mä lähtisin hakemaan sitä Jasminia sisälle?”
”Joo mee vaa. Se voi sit vähän vierastaa aluks, mut kyl se tottuu sit ajanmittaan.”
”ok.” Seuraavaksi löysin itseni näpräämästä portti auki nuoren tamman mulkoillessa minua epäluuloisesti. Sain kuin sainkin sen auki, joten kävelin sisälle tarhaan ja suljin portin perässäni.
”Joo moi…” Puhuin rauhalliseen sävyyn arabille, joka lähti kävelemään sivulleni tarkkaavaisesti. Otin pari askelta lähemmäs ja tamma antoikin helposti kiinni. Rapsutin hetken sen kaulaa, ja tunnustelin silkkisen karvan tuntua. Toivottavasti tämä tunne tulisi olemaan yksi tutuimmista joskus tulevaisuudessa. Maiskautin ja lähdin rennosti eteenpäin, Jasmin seurasi rauhallisesti kaulapitkällä perässä, joskin vähän kyttäili vierasta ihmistä vierellään aina silloin tällöin – Ja olihan se tallin nurkalla oleva traktorikin aika pelottavan näköinen.
Tallissa talutin tamman karsinaansa, ja otin punaisen loimen pois tamman selästä ja viikkasin sen siististi karsinan oveen. Sirorunkoinen hevonen laski pienen turpansa maahan, ja alkoi etsiä maasta aamuruoasta jääneitä heinänkorsia turpeen seasta. Vaelsin itse satulahuoneeseen hakemaan harjapakkia, joka oli hyvässä tallessa Jasminin kaapissa. Otin punaisen pakin ulos ja pyyhkäisin heinänkorsia pois alalaudalta johon niitä oli tiputeltu. Läimäytin oven kiinni ja kävelin ripein askelin karsinan ovelle.
Avasin pakin ja etsin kamojen seasta juuriharjan ja piikkisuan. Vetäisin piikkisualla pari kertaa pahimmat pölyt juuriharjasta irti, ja käännyin sitten hitaasti ympäri tammaa kohti. Kuulemma se oli tosiaan aika säpsy ja vierasti välillä täysin anonyymejä ihmisiä, joten pitäisi sitten kai yrittää olla mahdollisimman rauhallinen. Napsaisin karsinan ovessa olevan lukon auki ja vieritin oven rauhallisesti sivulle.
”No hei tyttö…” Juttelin Jasminille ja tamma nuuhkaisi pikaisesti avaamaani kämmentä. Kävelin hitain askelin sisälle karsinaan ja nostin harjakättäni tamman suuntaan. Vähän se siinä kyttäili, mutta antoi kuitenkin koskea kaulaansa, mutta heilautti sitten päätään sivulle äkillisesti.
”Noh? Mikäs nyt?” Höpöttelin yhä tammalle ja yritin matkia isäni terapeuttista ääntä ja sain harjattua tammasta pienen osan kun se alkoi pyöriä ympyrää karsinassaan, hitaasti mutta häiritsevästi. ”No, Jasmin!” Ähähdin arabille, ja yritin harjata sitä parhaani mukaan.
”No mitäs se Jasmin täällä takkuilee?” Kuului naisen ääni takaa ja käännähdin katsomaan tulijaa.
Dawhan se siinä seisoi riimun-naru kädessään katsellen touhujani hymy huulillaan.
”Älä välitä mitään, se pyörii siellä aina kun sitä hoidetaan. Kato sit et se ei käveleskele kun sä putsaat kavioita.” Nainen ohjeisti ja purin huuleeni.
”Joo ok. Kiitti.” Sanoin ja Daw hymähti ja lähti kävelemään eteenpäin heilutellen riimun-narua. Itse jatkoin harjailua, ja hetken taistelemisen jälkeen olin saanut tamman suunnilleen harjattua kelvolliseen kuntoon, ja rapsuttelin sitä hetkisen sään kohdalta. Tamma touhotti ja vouhotti koko harjaamisen ajan, ja seuraavana olisivat vuorossa ne pahemmat, toisin sanoen kaviot.
Nostin tamman jalan ylös ja naksuttelin lunta hetken pois kavion pohjasta, kun arabi päätti lähteä kävelemään eteenpäin. Jasmin käveli karsinansa kerran ympäri, mutta pysähtyi sitten taas paikalleen ja yritin jatkaa. Sain kaksi kaviota putsattua kun tamma lähti taas vipeltämään eteenpäin ja yritin pysäyttää sen heiluen epätoivoisesti.
”JASMIN!” Ärähdin ja neiti päätti lopettaa pyörimisensä hetkeksi. Toisesta etukaviosta sain lumet pois kun kävely alkoi uudestaan, ja jouduin taas yrittämään tamman pysäytystä ja ihmeenkaupalla onnistumaan. Kun kaikki kaviot olivat puhtaat heitin kaviokoukun takaisin pakkiinsa ja katsoin kelloa. 11.08! Olin puhdistanut kavioita vartin! Vedin syvään henkeä ja päästin pitkän ”pffff” äännähdyksen. Toivottavasti suhteeni tuon hevosen kanssa paranisi joku päivä niin pitkälle, että kaviotkin saisi puhdistettua ilman turhaa häslinkiä!
Kaappasin punaisen pakin kainalooni ja lähdin sipsuttamaan satulahuonetta kohti, jossa pistin sen Jasminin kaappiin säilöön. Aivastin taas kerran, ja haukottelin syvään. Flunssa taisi tehdä tuloaan. Kuljeskelin takaisin Jasminin karsinalle, ja otin avasin viikatun ulkoloimen. Menin karsinaan sisälle ja heitin punaisen tamman selkään ja kiinnitin soljet. ”No niin, mennäänpäs nyt.” Juttelin mukavia ja lähdin taluttamaan tammaa pihalle ja päästin sen tarhaansa. Suljin portin, ja lähdin parkkipaikalle päin, pistin kypärän päähän ja lähdin ajamaan kotiin.
-Laura ja Jasmin 1HM
//Sainpas tänään tehtyä! :''D
Hehee, tää oli hyvä :D Muuta korjattavaa ei ole, mutta Della poistui luotamme jo vuosi sitten... Hyvä alku kumminkin! Saat tästä 4p ja 9v€ /Kat
|
|
|
Post by maggie on Apr 10, 2013 20:10:37 GMT 2
Voin kai alkaa jo kirjoittelemaan. Sori, tykkään vaan varmistella. Ajoin pyörälläni tallin pihaan. Laitoin pyöräni tallin seinälle nojailemaan ja katselin ympärilleni. Hevoset olivat tarhoissaan, mukaanlukien myös Jasmin, jota saisin alkaa hoitaa. Hymyilin. Olin pitkään toivonut omaa hoitohevosta. Muutama vuosi sitten eräällä toisella tallilla olin toiminut vain väliaikaisesti yhden suomenhevosruunan kakkoshoitajana, oikean kakkoshoitajan ollessa kielimatkalla Ranskassa. Nyt minulla oli oma hoitsu, jota hoitaisin, enkä joutuisi lopettamaan hoitajan palatessa lomalta. Kävelin talliin. Ovella kohtasin ihanan hevosen tuoksun. Jatkoin käytävää pitkin kohti hoitajille ja yksityisten hevosten omistajille tarkoitettuun tilaan, eli pirttiin. Siellä oli muutama hoitaja katsomassa televisiota. -Moi, sanoin. Hoitajat nostivat katseensa TV:stä. -Ai, moi! -Ja sä olit kuka? toinen kysyi. -Maggie. Se Jasminin uusi hoitaja. -Ai, niin, se! tyttö hymyili. -Tiedättekö, minkä lainen Jasmin on? kysyin. -No, se on vähän levoton ja arka, eikä se pidä uusista ihmisistä sen luona, mutta muuten mukava hoitaa. Ratsastaessa se on tosi herkkä ja säikkyy paljon, jos ei ole muita hevosia mukana. -Kiitti. Sellaista hoitsua mä olen halunnutkin, haluan päästä vähä vähältä voittamaan luottamuksen, hymyilin. Heitin reppuni kaappiini ja lähdin takaisin ulos. Etsin katsellani Dawia tai Katia. Lopulta äkkäsin Katin tulemasta tarhalta, jossa Rontti, Tempo ja Sakke käyskentelivät tyytyväisinä. -Heippa, Maggie! hän tervehti. Hänen mukanaan kulkeva lammaskoira Effie juoksi luokseni. Rapsutin sitä. -Moi, Kat! Ei sattuisi olemaan mitään töitä, mitä voisin tehdä? -Haen hevoset talliin n. puolen tunnin päästä ja auttavaa kättä voin tarvita. Kat hymyili. -Ja Jasminin karsinan voisi puhdistaa. Nyökkäsin ja menin takaisin talliin. Hain kottikärryt ja talikon ja suuntasin kohti hoitsuni karsinaa. Se sijaitsi melko keskellä tallia, eikä minun sitä kauaa tarvinnut etsiä, sillä olin monta kertaa ihaillut tammaa, kun olin käynyt tunneilla täällä. Aloin poimia lantakikkareita talikolla. Jasmin oli ollut siisti ja ulostanut samaan nurkkaan, joten siivoaminen oli helppoa. Pian kaikki kikkareet oli siivottu ja kärräsin ne lantalaan. Hain vielä vähän kuiviketta, jonka levitin karsinaan. Aikani kuluksi puhdistin vielä ruokakaukalon ja juoma-automaatin. Kat talutti jo Assia talliin. -Hyvää työtä! hän kehui. -Voit hakea Jasminin, Tompan, Taavin ja Toscan tarhasta. -Okei! hihkaisin ja nappasin Jasminin riimunnarun mukaani ja menin tarhalle. -Jasmin! kutsuin tammaa. Se kohotti päätään ja jäi katsomaan minua. Menin tarhaan ja lähestyin sitä. Jasmin käänsi katseensa tarhakavereihinsa ja sitten taas minuun. Ehdin jo luulla, että se lähtisi karkuun, mutta kun tulin sen luo, se vain seisoi paikallaan ja antoi ottaa kiinni. -Hyvä, Jasmin! silitin sitä. Maiskutin sen liikkeelle ja vein karsinaan. Hain vielä Tompan, Taavin ja Toscan, jonka jälkeen menin pirttiin syömään eväitäni. TV:stä tuli parhaillaan eräs hyvä hevosohjelma, joten jäin vielä katselemaan sitä, kun en muutakaan tekemistä keksinyt. Ohjelman loputtua lähdin haahuilemaan käytävälle tallitöiden toivossa. Huomasin Dawin tulevan yksityishevosten puolelta. -Hei, Daw. Voinko mennä harjaamaan Jasminia? kysyin. -Totta kai, sehän on hoitsusi! Daw hymyili. Menin hakemaan Jasminin harjapakin. Ensin en meinannut löytää sitä muiden pakkien joukosta, mutta lopulta näin mustan harjapakin takana punaisen pakin, jossa luki "Jasmin". Otin sen ja menin tamman luokse. -Heippa, Jasmin... puhelin sille ja liu'utin karsinan oven auki. Jasmin veti heti korvat luimuun ja peruutti nurkkaan. -Hei, ei sinun tarvitse minua pelätä, sanoin sille niin lempeällä äänellä kuin osasin. Pysyttelin karsinan ovella ja ojensin kättäni kohti tammaa. Jasmin kurkotti sitä kohti herkkujen toivossa, muttei liikahtanut paikaltaan. Otin sen harjapakista punaisen kumisuan ja annoin tamman haistella sitä. Menin vähän lähemmäs ja silitin Jasminia. Sen lihas värähti, mutta muuten se ei reagoinut silitykseen mitenkään. Korvat pysyivät silti yhä luimussa. Aloitin varovaisesti pyörittämään kumisukaa sen lautasella ja kun tamma ei yrittänyt karkuun, tai muutakaan sellaista, siirryin sen kyljelle. Harjasin vielä kaulasta ja siirryin toiselle puolelle. Jouduin vähän työntämän Jasminia, kun en olisi muuten mahtunut harjaamaan ja se väisti kiltisti. Vaihdoin harjaa ja suin sen. Pian olin päässyt päänharjaan asti ja olin aloittamassa pään harjaamisen, kun Jasmin päätti, että sen päähän ei kosketa. Yritin vielä muutaman kerran, mutta tamma pysyi päätöksessään. -No, ei sitten, hymähdin ja ja taputin sitä. Vein harjan pois ja suljin karsinan oven. Myöhemmin autoin vielä iltatallin teossa. Annoin hevosille heinää ja puhdistin kaviot. Hain reppuni kaapistani ja lähdin pyörälleni. Ensimmäinen päiväni hoitajana oli sujunut oikein hyvin! Kiitos ensimmäisestä tarinasta ja vielä kerran tervetuloa joukkoon! Saat 4p, 10v€ /D
|
|
|
Post by maggie on Apr 19, 2013 14:58:46 GMT 2
-Heippa, äiti! huikkasin aidilleni noustessani autosta. Olin jo toista kertaa tullut tallille hoitamaan hoitohevostani Jasminia. Kävelin talliin. Kukaan hevosista ei ollut tallissa. Ketään ei näkynyt missään, mutta puhetta kyllä kuului, joten kyllä tallissa elämää oli. Jatkoin matkaani kohti pirttiä viedäkseni reppuni kaappiini. Pirtissä oli muutama hoitaja. -Moi! he tervehtivät minua. Hymyilin. Olin näköjään jo päässyt mukaan porukkaan, kun muut hoitajat tervehtivät minua ensin. -Moi! vein reppuni kaappiin. -Milloin hevoset haetaan sisään? -Jaa-a, ihan pian, yksi tytöistä vastasi. Lähdin takaisisin käytävälle. Töiden toivossa kurkkasin Jasminin karsinaan. Se oli putsattu. -Voi, höh. huokaisin, sillä olisin mielelläni puhdistanut karsinan. -Hei, Maggie! Daw huudahti käytävän päästä. -Haluatko hakea Jasminin talliin? -Totta kai! huudahdin ja otin tamman riimunnarun. Lähdin kohti Jasminin tarhaa. Jasmin ei ollut kaukana portista, mutta vihelsin silti sille, koska halusin opettaa sille, että sen pitäisi tulla luokseni kuultuaan tietyn äänimerkin. Nyt tamma ei kuitenkaan edes nostanut päätään. -No, ei sinun ensimmäisellä kerralla tarvitse sitä ymmärtääkään, hymyilin sille ja menin sen vierelle. Nyt se nosti päätään. -Oletpas sä nätti, kehuin sitä. Laitoin riimunnarun kiinni ja talutin sen talliin. -Voinko harjata Jasminin? kysyin Dawilta, joka talutti kahta shetlanninponia talliin. -Joo, totta kai. Hain Jasminin harjapakin. Tällä kertaa se löytyi helposti. Kun palasin karsinalle, Jasmin seurasi tarkasti jokaista liikettäni. -Ei sun nyt noin varuillasi tarvitse olla. Harjaan vain sinut, näytin tammalle pölyharjaa, jonka olin ottanut harjapakista. Kun lähestyin, se veti korvansa luimuun, muttei yrittänyt väistää minua, tai muutakaan sellaista. -Hieenooo... aloitin harjaamisen. Puhuin Jasminille rauhoittavasti ja taputtelin sitä välillä. Vähitellen Jasmin alkoi rentoutua. Vaihdoin harjan kumisukaan. Jatkoin puhumista ja lopulta tamma seurasi uteliaana puuhiani. -Näetkös? En olekaan niin vaarallinen, hymyilin. Ojensin käteni sen turpaa kohti, mutta se käänsi päänsä pois. -Hiljaa hyvä tulee, mumisin. Kun olin saanut Jasminin harjattua, vein harjapakin pois ja menin pirttiin syömään eväitäni. Muitakin hoitajia oli syömässä eväitä ja juttelimme paljon, hevosista tietysti. -... Ja se heitti valtavan pukin, ni arvatkaa, mistä mä sitten löysin itteni? -Öm... Maasta? -No, joo! Se vaan pysähtyi ja jäi katsomaan mua silleen, et "Ai sä et ookkaan mun selässä".
Eväiden jälkeen kävin moikkaamassa Jasminia. Tällä kertaa se ei vetänyt korviaan luimuun, muttei kyllä ollut iloinenkaan karsinaan tulostani. Taputin sitä ja puhuin sille hiljaa. -Olet sä kyllä hienoin koskaan näkemäni hevonen. Miltäköhän tuntuu ratsastaa sulla? No, kyllä mä varmaan pääsen joskus kokeilemaan. Kunhan me ensin tutustutaan paremmin... Lähdin karsinasta. Kohta olisi jo pimeää, mutta äiti ei tulisi vielä hakemaan. Toimettomana kiertelin tallissa ja rapsuttelin hevosia, jotka uteliaana työnsivät päänsä käytävän puolelle. .Heippa, Maggie! Mites olet viihtynyt täällä? kysyi Kat, joka tuli juuri yksityisten hevosten puolelta Effie vanavedessä. -Hyvin! Jasminkin on tosi ihana! hymyilin. -Hienoa, että viihdyt. Jasmin ei varmaankaan vielä kovin iloisesti ota sinua vastaan? Kat naurahti. -No, ei, mutta on se jo rennompi mun seurassa. Kai saan joskus ratsastaa silä? kysyin. -Joo, sitten kun tunnette toisenne hyvin, sillä ei kannattaisi heti lähteä Jasminilla ratsastamaan, jos ei tunne sitä, Kat hymyili. -Haluatko käydä taluttamassa Jasminia pienellä lenkillä? -Joo! hymyilin. -Voit kiertää sen kanssa tarhojen ympäri, Kat sanoi ja katosi takaisin karsinaan. Itse lähdin takaisin Jasminin karsinalle. Otin sen riimunnarun ja talutin tamman ulos karsinasta. -Lähdetään pienelle kävelylenkille, sanoin sille. Menimme ulos tallista kohti tarhoja. Jasmin ilmeisesti luuli pääsevänsä tarhaan ja kulki reippaammin. Oli siinä kyllä suurta hämmästystä, kun kävelimmekin tarhojen ohi. -Ei me tarhaan mennä, vaan kävelylle, sanoin ja taputin tammaa, jolla ei ollutkaan enää mikään kiire. Kiersimme tarhojen taakse ja Jasminin alkoi tehdä mieli ruohoa. Annoin sen syödä ja istuin kivelle sen lähelle. Katselin sen syömistä ja hymyilin. Oli minulla kyllä ihana hoitohevonen. Yhtäkkiä Jasmin nosti päätään ja tuli lähemmäs. Ilahduin siitä paljon ja hitaasti ojensin käteni. Se nuuhkaisi sitä varovasti. Varovaisesti kosketin tamman turpaa ja silitin sitä. Kun Jasmin ei yrittänyt siirtyä, nousin ja rapsutin sitä leuan alta. Olin onnessani! Vihdoin sain silittää Jasminin päätä! Seisoimme siinä vielä hetken, kunnes talutin tamman talliin.
4p, 10v€
|
|
|
Post by maggie on Apr 30, 2013 16:09:28 GMT 2
Laitoin pyöräni nojaamaan tallin seinään ja lähdin iloisesti hyräillen kohti tallia. Viime kerralla Jasmin oli ollut aivan ihana! Olisikohan se tänäänkin samanlainen? Vietyäni repun kaappiini aloitin jo tutuksi käyneet tallityöt. Hain talikon ja kärryt ja aloin lastaamaan lantakökkäreitä kärryihin. Pian karsina olikin jo puhdas. Hain vielä lisää pellettejä kuivikkeeksi. Kärrättyäni lannat lantalaan jatkoin töitä puhdistamalla ruokakupin ja vesiautomaatin. Niistäkin tuli oikein puhtaat ja olin enemmän kuin tyytyväinen työni tulokseen. -Moikka, Maggie! Kat tuli luokseni. -Vau! Täällähän onkin puhdasta! hän kehui katseensa kiertäessä karsinassa. -Kiitti! punastuin. Kivaa, kun joku arvosti kätteni jälkeä. Kat heilautti riimunnarun olalleen.- Jasmin menee tänään tunnille, joten voit kai harjata sen valmiiksi? -Totta kai. Varustanko sen myös? kysyin. -Ei tarvitse, ratsastaja tekee sen itse, Kat pudisti päätään ja lähti kohti yksityisten puolta. -Kuule, menen myöhemmin irtojuoksuttamaan muutamaa hevosta muutaman muun hoitajan kanssa, haluatko mukaan? hän kysyin mennessään. -Vielä kysytkin! Totta kai haluan! iloitsin. Olin ennenkin irtojuoksuttanut hevosia ja se oli hauskaa. Kat hymyili ja meni menojaan. Itse lähdin Jasminin riimunnaru kädessäni hakemaan tamaa harjattavaksi. Mietin kuumeisesti, olisiko Jasmin yhtä helliteltävä karsinassa, kuin tarhojen takana. Enhän ollut vielä saanut koskettaa sen päätä karsinassa. Tulin Jasminin, Assin, Tompan, Taavin ja Toscan tarhalle. Jasmin oli muiden kanssa tarhan kuraisimmassa nurkassa, kiva. Vihelsin tammalle omalla tavallani, mutta ei se vieläkään tullut luokseni. Nosti vain päänsä, katsoi minua ja jatkoi syömistä. -Kyllä sinä vielä opit sen, hymyilin sille ja pujahdin tarhan aidan ali hakemaan sitä. Tosca ja Taavi lähtivät ravaamaan minua kohti, herkkujen toivossa varmaankin. Assi, Tomppa ja Jasminkin ottivat mallia. -Sori, ei ole herkkuja, pahoittelin ja näytin käsiäni. Hevoset tuhahtelivat ja lähtivät pois päin. Kävelin Jasminin vierelle ja otin sen kiinni. -Tulehan, harjaan sinut hienoksi! maiskutin tammalle ja lähdimme kohti tallia. Jasmin mieli takaisin kavereidensa luo ja pysähteli vähän väliä kuin seinään, mutta pidin pintani ja lopulta pääsimme portille. Portilta talliin meno ei onneksi tuottanut ongelmia. Karsinaan mentäessä Jasmin yritti edelleni ja tönäisi ovea niin, että oven edessä roikkunut loimi valahti lattialle. Vein tamman karsinaan ja nostin loimen. -Hyi sinua! toruin. -Tiedät varsin hyvin, että minä ja kuka tahansa sinua taluttava menee ennen sinua karsinan ovesta, hölmö. Jasmin katseli minua kuitenkin niin suloisesti, etten voinut olla hymyilemättä. -Ei sinulle voi olla vihainen. Kävin hakemassa tamman harjapakin ja aloitin harjaamisen. -Oletpas pölyinen! yskin, kun huidoin ilmassa leijailevaa pölyä hajaantumaan. Lopulta Jasmin ei enää pölynnyt niin paljoa ja puhdistin sen kaviot. Tamma antoi kiltisti kaivaa liat jokaisesta kaviosta. -Hieno! taputin tammaa kaulalle. Hain pääharjan ja ojensin sen sen haisteltavaksi. Jasmin puhalteli ilmaa ja heilautti päätään kuin myöntymisen merkiksi. Kosketin sen päätä harjalla ja kun se ei vetänyt sitä pois, aloitin harjaamisen. Pään harjattuani ajattelin, että se varmaankin antaa silittää päästä. Ojensin tammalle käteni haisteltavaksi ja rapsutin hellästi poskelta. Siitäkös Jasmin ei pitänyt ja kavahti nopeasti taaksepäin. -Ei haittaa, mutta kai kuitenkin saan joskus rapsuttaa päätäsi? kysyin korvat luimuun vetäneeltä tammalta. Halusin tamman taas rentoutuvan ja hain harjapakin viereen tuomani porkkanan. -Katsohan, mitä minulla on, puhuin tammalle niin rauhoittavasti, kuin osasin. Jasminin korvat kääntyivät höröön ja se kurkotti kaulaansa saadakseen herkun. -Ei. Sinun täytyy tulla hakemaan se luotani, siirryin karsinan ovelle. Jasmin pärskähti kärsimättömänä. Heilutin porkkanaa ja pian tamma jo kävelikin luokseni ja nappasi porkkana. -Hyvä! kehuin tammaa ja taputin kaulalle. -Hei, onko tämä Jasmin? kuulin naisen äänen takanani. Käännyin. Takanani seisoi noin 20-vuotias nainen. -On. Menetkö sillä tunnilla? -Menen. -Okei, Kat sanoi, että varustat sen itse, sanoin. Tyhmä! Totta kai hän varustaisi itse, olihan hän varmasti melko kokenut, jos sai mennä Jasminilla. Nainen lähti hakemaan Jasminin varusteita. Jätin tamman karsinaan odottamaan häntä ja lähdin Katin luokse. Hän löytyi Turren karsnasta. -Milloin mennään juoksuttamaan? kysyin. -Öäh, aivan pian, Kat katsoi kelloaan. -Voit viedä jo Kassun ja Assin kentälle, tulen pian perässä. Nyökkäsin, ja lähdin tarhalle hakemaan hevosia.
Päästin Assin ja Kassun irti, kun Kat ja muutama hoitaja tulivat kentälle. Yhdellä hoitajista oli Tosca, jonka hän päästi irti. -Okei, kaikki varmaan tietävät systeemin? Tarkoituksena on siis juoksuttaa hevosia vapaina kenttää ympäri. Minulla on juoksutusraippa, te voitte käyttää riimunvarsia. Jokaisen hevosista on pysyttävä liikkeessä, Kat selitti. Hätistimme hevoset liikkeelle. Kassu yritti heti luistaa tehtävistä ja lähti vastakkaiseen suuntaan, kuin muut ja ryhtyi nyhtämään heinää kentän reunasta. Hölkkäsin sen luokse ja huidoin riimunnarulla sen takaisin liikkeelle. Kassu syöksähti vastahakoisesti vauhtiin ja osoitti ärtymystään muutamalla pukilla. Ohjasin sen muiden hevosten perään. Hetken aikaa kaikki sujui hyvin, kunnes Tosca päätti alkaa härnäämään Kassua. Kassu ei tykännyt tästä yhtään ja vastasi näykkäisemällä. Tosca karautti karkuun ja Assi lähti heti innostuneena perään. Kat ja toinen hoitajista menivät ohjaamaan ne takaisin oikeaan suuntaan. Itse keskityin toisen hoitajan kanssa Kassuun, joka alkoi taas yrittää syömistä. Lopulta saimme kaikki kolme kulkemaan nätisti ja koska onnistumiseen on hyvä lopettaa, annoimme hevosten kävellä hetken ja veimme ne talliin. Jasminin ratsastaja oli juuri ottamassa Jasminilta varusteita pois. -Voin käydä suihkuttamassa sen, vai haluatko itse? tarjouduin. -Kiitos, olen aivan väsynyt, nainen hymyili. Vein Jasminin suihkuteltavaksi, josta tamma todella nautti ja kuivasin sen. Laitoin vielä talliloimen ja vein sen karsinaan. Olisin jäänyt vielä auttamaan iltatallissa, mutta viikon lopulla olisi englanninkoe ja siihen olisi luettava hyvin. -Heippa, Jasmin! huikkasin tammalle ja lähdin pyörälleni.
5p, 11v€ /D
|
|
|
Post by maggie on May 10, 2013 13:31:29 GMT 2
Saavuin pyörällä tallille. Vaikka ei olekaan vielä niin kovin lämmin, paitanai toimi toppi. Laitoin pyöräni tallin seinää vasten nojaamaan ja kävelin talliin. Koulussa oli mennyt pitkään, joten iltapäivä oli jo pitkällä, kun pääsin lähtemään tallille. -Heippa, Maggie! Kat huikkasi ensimmäisestä karsinasta, jota hän siivosi. -Moi! -Tulitkin juuri sopivasti hakemaan hevosia sisälle, Kat tuli karsinasta ja otti muutaman riimunnarun koukusta. -Voit hakea Jasminin sisälle ja harjata sen. Nyökkäsin ja kiiruhdin Jasminin tarhalle. Vihelsin taas tammalle sillä samalla tavalla, jolla aina ennenkin. Jasmin nosti päänsä ja lähti kävelemään kohti. Menin sitä vastaan ja napsautin narun lukon kiinni. -Tulehan, sanoin lempeästi ja maiskautin. Tamma lähti seuraamaan minua tallille kiltisti, mutta karsinan kohdalla se kiilasi ohitseni ja ryntäsi karsinaan niin, että minun oli pakko irrottaa riimunnarusta, ellen olisi halunnut jäädä oven väliin. Jasmin ravisteli päätään karsinan nurkassa. -Hyi, Jasmin! toruin. Tamma luimisti korviaan, ei ilmeisesti pitänyt äänensävystäni. Hain tamman harjapakin ja otin pölyharjan. Jasmin ei ollut kovin pölyinen, joten vaihdoin kumisukaan. Jasmin roikotti alahuultaan, kun pyöritin sukaa. Tavallisen pehmeän suan jälkeen selvitin tamman harjan ja hännän ja harjasin jalat. Jasmin myös antoi minun puhdistaa kaikki neljä kaviota! -Hieno, Jasmin! kehuin ja taputin tammaa. Yritin myös silittää päätä, mutta hipaistessani toista poskea, se nykäisi päänsä ulottumattomiini. Taputin sitä uudelleen kaulalle ja vein harjat pois. Takaisin tultuani laitoin tammalle riimun takaisin. -Onneksi sentään annat laittaa riimun, mumisin. Karsinasta poistuessani näin Dawin käytävällä taluttamassa varustettua Sakkea. -Hei, Maggie! Lähdemme Kat, minä ja hoitajat, ketkä ovat täällä tänään, kanssa maastoon, haluatko mukaan? Daw kysyi. -Joo! hihkaisin. -Mutta voinko lähteä Jasminilla, kun se ei vielä edes anna koskettaa päätään? -Voit lähteä Turrella, jos haluat, hymyili Daw ja jatkoi matkaa. -Nähdään kohta tallin edessä! Hain Turren harjat ja varusteet ja menin ruunan karsinalle. Turre tuli ovelle vastaan ja puhalsi lämmintä ilmaa käsiini. Harjasin ruunan nopeasti ja varustin. Turre lähti melko reippaasti karsinasta valmiina ollessamme, ja jouduin hidastamaan sitä hiukan, että olisin pysynyt mukana. Lähes kaikki hoitajat ja Daw olivat pihalla. Kat tuli perässäni Daisyä taluttaen. Tallin takaa tuli vielä muutama hoitaja hevosineen. -Nonii, nyt voidaan lähteä! Daw hihkaisi. Nousin Turren selkään ja lähdimme pihasta pitkässä jonossa. Metsästä oli jo kaikki lumet sulaneet ja oli melko kuivaakin. Naureskelimme ja juttelimme keskenämme. Dawin ilmoittaessa, että ravataan, nostimme kaikki reippaan kevyen ravin - Kukaan ei edes jäänyt jälkeen. Saavuimme pienelle suoralle edelleen ravaten, kun Daw käski laukkaa. Turre nosti laukan reippaasti ja oli vähällä ohittaa edellä kulkevan Loren, mutta sain sen hillittyä. Jatkoimme laukkaa suoran loppuun asti, missä siirsimme takaisin käyntiin. -Se oli hauskaa! joku huudahti. -Äläpä! -Tomppa heitti matkalla pari pukkia, onneksi en tippunut! Silittelin Turren kaulaa. Sillä oli ihana laukata. Käännyimme toiselle polulle, joka johti takaisin tallille. Matkalla laukkasimme vielä uudelleen, jonka jälkeen annoimme hevosten kävellä rauhassa. Tallille palattuamme hoidin ja loimitin Turren. Pudotin myös pienen herkun sen ruokakuppiin. Sitten palasin takaisin Jasminin luo. Se söi tyytyväisenä heiniään. Se nosti päätään minun tullessa kohdalle ja luimisti hiukan korviaan. -Älä huoli, en vie heiniäsi, tulin vain moikkaamaan, hymyilin ja lähdin tallista pyörälleni ja kohti kotia.
Sori, tuli vähän lyhyt, kun ei oikein inspaa. XC
|
|