Sessa, the second time
“Okei, juu, nähdän, moi”, lopetin puhelun Kathreenin kanssa ja aloin kiristää Sessan satulavyötä. Tamma pullisteli minkä pystyi, mutta pian satulavyö oli tarpeeksi kireällä ja nousin selkään. Annoin tammalle luvan lähteä liikkeelle ja lähdimme uralle. Sade ripotti maneesin kattoa vasten ja Sessa selvästi hieman säpsyi siitä. Jonkin ajan kuluttua se kuitenkin rauhoittui ja tajusi ettei pelkkä ääni voi syödä sitä. Tällä kertaa olimme Kathreenin kanssa rakentaneet matalan aalto esteen, sekä yhden pystyn jonka alla oli vesimatto, saman jumppasarjan kuin viime kerralla, sekä pari yksittäistä estettä. Kathreen oli luvannut tulla parinkymmenen minuutin päästä katsomaan ratsastustani, sekä nostelemaan esteitä.
Lyhensin ohjat tuntumalle ja nostin ravin. Sessalla oli taas paljon energiaa, ja pidätteet tuntuivat olevan hieman hukassa, joten aloitin tekemällä käynti siirtymisiä, jokaisen maneesin kirjaimen kohdalle. Tehtävä osoittautui yllättävän vaikeaksi ja sitä saimmekin tehdä melkein kymmenen minuuttia, ennen kuin se alkoi sujua, ja Sessa alkoi reagoida nopeasti apuihin. Tein sen jälkeen ravissa päätyihin ympyrät, sekä pitkille sivuille edelleen parit käynti siirtymiset. Kun tämä sujui, vaihdoin suuntaa, ja tein saman tehtävän toiseen suuntaan. Vielä ennen Kathreenin tuloa, otin ympyrällä hieman laukkaa, en kuitenkaan paljoa, sillä tällä kertaa laukka tuntui alusta asti hyvältä. Annoin sen jälkeen Sessalle hetkeksi pitkät ohjat, ja samassa Kathreenkin tupsahti maneesiin.
“Moi, sori mul vähän kesti, mut tuol kaupas oli ihan hullut jonot”, Kathreen selitti.
“Juu, ei mitään, me just saatiin verkat tehtyy, et kohta aletaan hyppiin”, kerroin Kathreenille.
“Selvä, miltäs tamma vaikuttaa?”, Kat kysyi.
“Aika hyvältä, aika paljon saatiin taistella pidätteiden läpi menossa, mut sitten kun ne oli jo hyvin läpi ravissa ja käynnissä, nii laukat suju ihan sika hyvin”, kerroin.
“Oikeesti? Eiks se rynniny laukois?”, Kat kysyi ihmetellen.
“Usko vaan, mutta ei”, naurahdin.
“Sehän on oppinu jotain”, Kat sanoi tyytyväisenä.
“Jep, mutta alotetaans, jos me tullaan eka verkaks tota puomia ja pikku ristikkoo, joka on tos pituushalkaisijalla”, sanoin.
“Juu, tule vaan”, Kat vastasi.
“Tullaan nyt ekaks ravissa kerran”, huusin ja käänsin reippaasti ravaavan tamman puomille ja ristikolle. Ristikko ylittyi suurella ilmavaralla, ja nipin napin sain Sessan pidettyä ravissa. Mutta, ravissa pysyi, ja siitä tamma sai isot kehut.
“Hui! Sehä hyppäs isosti”, Kat sanoi.
“Jep, ihan nippa nappa pysyi ravis, tuun ny laukass”, sanoin ja nostin laukan pitkän sivun puolivälissä. Sessa innostui laukassa, mutta pysyi puolipidätteillä hyvin käsissä. Sessa meni nätisti puomin yli, puomin jälkeen Sessa pääsi kiihdyttään, tuloksena tuli liian lähelle ja kolautti puomin alas etujaloillaan. Sessa taisi hieman säikähtää pudonnutta puomia, ja lähti täyttä laukkaa eteenpäin. Sain Sessan kuitenkin käännettyä pienelle ympyrälle ja hetken kuluttua tamma oli taas täysin hallinnassa.
“Tulkaa ny heti uudestaa”, Kat sanoi ja nosti esteen takaisin paikoilleen. Nostin uudestaan laukan ja ohjasin Sessan esteelle. Nyt pidin huolen, että tuntuma ja laukan tahti säilyi. Puomi tuli, ja pian hyppäsimme esteen. Nyt askeleet osuivat paljon paremmin, ja tamma sai taas isot kehut.
“Tuu viel kerran pari toisest suunnast. Mut oota hetki nii mä laitan tän pystyks ja otan ton puomin pois”, Kathreen huusi.
“Juu”, vastasin ja annoin tamman hetken kävellä.
“Noin, valmista!” Kathreen huusi ja hetken päästä nostin laukan ja hyppäsimme helposti n. 40 senttisen pystyn.
“Sehän hyppää ihan sika hienosti!” Kathreen kehui.
“Niinpä”, sanoin. “Kai nää verkka hypyt oli tässä?”
Seuraavaksi päätimme hypätä vesimatto-estettä. Kathreen laittoi esteen aivan pieneksi ristikoksi ja sitten päätimme yrittää estettä. Sessa hieman kyttäsi sinistä mattoa maassa, mutta kannustuksella hyppäsi suurella loikalla yli. Kehuin tammaa ylityksestä, ja ohjasin tamman samalla uudestaan esteelle. Nyt este ei jännittänyt Sessaa enään niin paljon, ja yli päästiin nätisti. Päätimme jättää vesiesteen hyppäämisen tähän onnistumiseen ja kokeilla sitä isompana seuraavalla kerralla. Seuraavaksi hyppäsimme sarjaa, jonka ensimmäisenä osana oli pieni pysty ja toisena aaltoeste. Pysty ja aalto olivat korkeudeltaan noin 35 senttiä korkeita. Nämä esteet ylittyivät tammalta todella helposti, niin helposti että hyppäsimme niitä vielä kymmenen senttiä korkeampanakin. Näiden esteiden jälkeen olin hyvin tyytyväinen tammaan, ja niin oli myös tamman ilosta hihkuva omistajakin.
Annoin nyt Sessalle hetkeksi pitkät ohjat ja kävelimme hetken maneesin ympäri. Kävelyjen jälkeen aloitimme jumppasarjan hyppäämisen, jonka välit olivat samat, kuin viime kerrallakin. Ensimmäinen este oli aivan sama, pieni ristikko n. 30cm, toisen esteen olimme muuttaneen pieneksi pystyksi, noin 40cm korkeaksi ja viimeisen okseriksi, joka oli myös noin 40cm korkea. Ensimmäinen hyppykerta meni hyvin, viimeiselle välille tamma pääsi kiihdyttämään, joten askeleet eivät sopineet viimeiselle okserille mitenkään. Suurella pupuloikalla pääsimme kuitenkin yli. Toinen kerta sujui paremmin, kaikista hyvin yli, ja Sessa pysyi hyvin kasassa. Kolmannelle kerralle nostimme viimeistä kymmenellä sentillä, eli viiteenkymmeneen senttiin. Muut esteet pysyivät saman korkuisina. Tamma innostui selvästi isommasta esteestä, ja yritti parhaansa mukaan rynniä. En kuitenkaan antanut tammalle valtaa ja pääsimme hyvin esteiden yli. Nostimme estettä vielä viidellä sentillä, taas kun meni aivan loistavasti, päätimme nostaa viimeisen esteen kuuteenkymmeneen. Näin isoa estettä, ei kukaan Sessalla ollutkaan vielä hypännyt. Tamma ei kuitenkaan epäröinyt yhtään ja hyppäsi kymmenen sentin ilmavaralla. Tämän hypyn jälkeen emme voineet muuta kuin tajuta, että tamma osasi kyllä hypätä.
Päätimme lopettaa hyppäämisen siihen. Pyysin Kathreenia menemään talliin ja laittamaan Saken valmiiksi jotta voisin hypätä silläkin heti tähän perään. Kathreen suostui ja lähti maneesista. Ravasimme jonkin aikaa, ja teimme muutamat pääty- ja keskiympyrät. Ravasin myös toiseen suuntaan ja sen jälkeen annoin tammalle pitkät ohjat ja tulin alas selästä. Loppukäynnit talutin tammaa ympäri maneesia samalla kun hain estevarastosta muutaman lisä puomin ja nostin muutamaa estettä korkeammaksi. Jonkin ajan päästä Kathreen tuli taluttaen innokkaan näköistä ponia. Annoin Kathreenille Sessan ja Kathreen antoi minulle Saken. Kiitin Kathreenia, joka kiitti myös minua Sessan ratsastuksesta ja sitten kipusinkin Saken selkään ja jatkoin hyppäämistä, nyt vain hieman isommilla esteillä.
P.S. Tätä ei tarvitse pisteyttää täältä, sillä laitoin tänne Kathreenin pyynnöstä ja löytyy siis myös mun omasta päiviksestä, josta voi sitten pisteyttää.