Post by Kathreen on Jan 12, 2012 18:24:04 GMT 2
Taivaskannen alla ratsastetaan, maisemia ihaillaan
Vihdoin ja viimein on Kat'n aika järjestää tunti... pakkohan se oli pelkästä periaatteesta... Maastoilemaan siis mennään, varmasti jo miljoonatta kertaa, mutta tällä kertaa tehdään vähän erilainen reissu. Kelin mukaan vaatetta päälle ja ehkä hieman enemmänkin, koska puskissa hypitään, toivon mukaan selästä käsin, parisen tuntia, miten kauan ryhmä jaksaa. Viimeinen takaraja on kuitenkin kello yhdeksän, jolloin pitää viimeistään olla takaisin tallilla.
Kävelemme aluksi pitkin hiekkatietä ja yritämme saada jonkinlaista juttua aikaiseksi. Sitten voidaan ravata pellon poikki johtavalla polulla ja hypätä pienen ojan yli. Mukaan saadaan varmasti ängettyä muutama laukkakisa, ryhmän toiveiden mukaan. Pirteä lenkki tehdään, joten kaikista vanhimpia hevosia (näin syvästi haukun mm. Dellan vanhaksi : D) en mielellään mukaan ottaisi, ihan etenemistahdin takia. Lottakin pysyy ihan siinä rajamailla, jos Bambi sitä laskee... Myös Assi ja muut pikkuiset saattavat jäädä rannalle ruikuttamaan, ellei hevoset lopu kesken, tai niille saada todella reippaita ratsastajia.
Minä kirjoitan alustarinan tähän samaan postaukseen viimeistään silloin 27. päivä, jolloin tunti pidetään. Maksut haluaisin viimeistään viikon sisällä, eli 3.2. olisi ehdoton takaraja.
Huom. kaikille! En ota mukaan osallistujia, jotka eivät usko saavansa maksua valmiiksi ajallaan (paitsi sairastumiset, konetilttaukset yms.)!
Mukaan otan niin paljon ratsastajia, kuin ehtii osallistua!
Vihdoin ja viimein on Kat'n aika järjestää tunti... pakkohan se oli pelkästä periaatteesta... Maastoilemaan siis mennään, varmasti jo miljoonatta kertaa, mutta tällä kertaa tehdään vähän erilainen reissu. Kelin mukaan vaatetta päälle ja ehkä hieman enemmänkin, koska puskissa hypitään, toivon mukaan selästä käsin, parisen tuntia, miten kauan ryhmä jaksaa. Viimeinen takaraja on kuitenkin kello yhdeksän, jolloin pitää viimeistään olla takaisin tallilla.
Kävelemme aluksi pitkin hiekkatietä ja yritämme saada jonkinlaista juttua aikaiseksi. Sitten voidaan ravata pellon poikki johtavalla polulla ja hypätä pienen ojan yli. Mukaan saadaan varmasti ängettyä muutama laukkakisa, ryhmän toiveiden mukaan. Pirteä lenkki tehdään, joten kaikista vanhimpia hevosia (näin syvästi haukun mm. Dellan vanhaksi : D) en mielellään mukaan ottaisi, ihan etenemistahdin takia. Lottakin pysyy ihan siinä rajamailla, jos Bambi sitä laskee... Myös Assi ja muut pikkuiset saattavat jäädä rannalle ruikuttamaan, ellei hevoset lopu kesken, tai niille saada todella reippaita ratsastajia.
Minä kirjoitan alustarinan tähän samaan postaukseen viimeistään silloin 27. päivä, jolloin tunti pidetään. Maksut haluaisin viimeistään viikon sisällä, eli 3.2. olisi ehdoton takaraja.
Huom. kaikille! En ota mukaan osallistujia, jotka eivät usko saavansa maksua valmiiksi ajallaan (paitsi sairastumiset, konetilttaukset yms.)!
Mukaan otan niin paljon ratsastajia, kuin ehtii osallistua!
Ms. Kat & Ms. DaisyMs. Lily & Ms. VilmaMs. Cida & Mr. AnttuMs. Emppu & Mr. PasiMs. Miia & Ms. AllyMs. Sussu & Ms. Lizzy
Iltapäivän valonkajo heijastui yli lumipeitteisen kuusimetsän. Kaunis lilertävän sävyinen auringonlasku alkaisi pian. Toimiston ikkunan läpi maisema näkyi tuhruisena ja päätin passittaa jokun tai itseni pesemään sen, heti kun ilmat lämpenisivät. Matelin ylös pehmeästä viininpunaisesta nojatuolista ja tallustin umpiväsyneenä toimistopöydän taakse. Siemaisin kaakaomukistani ja tarkistin listan. Sitten avasin toimiston oven ja huutelin maastoretkelle osallistuvia tyttöjä ylös. Kuului nitinää ja natinaa tyttöjen kavutessa happamina ylös portaita.
"Mikset sä tullu alas kertoon hevosii?" kysyi joku samaisesta joukosta.
"Koska mä treenasin eilen kaks tuntii ilman jalustimii maastoreissun jälkeen, joka tarkottaa sitä, että mun jalat on spagettina, ja että näillä koivilla päästän just ja just hevosen selkään", selitin vähän nenäkkääseen sävyyn, jonka jälkeen jatkoin hieman lempeämmin: "Mä nyt yritin muistella, ketä te toivoitte... Mä johdan Daisylla, eli Sessa jää tänne Dawin hoiviin, Sussu Daisyn perään sillä Lizzylla, sitten tuleepi Miia ja Ally, Emppu ja Pasi, Cida ja Anttu ja ankkuriks Lily ja Vilma. Nytte hevoset vaan valmiiks ja menoks... Kaikki sitten laittaa niille polleille jotkut hienot kampaukset ja heijastin ridaloimet satuloiden alle, tuliko selväks."
Tytöt nyökyttelivät ymmärryksen merkiksi ja poistuivat mitä metelöivämpänä joukkona ratsujen luo.
Repäisin kameran johdon irti seinästä ja itse kameran pieneen punaiseen reppuuni. Reppuun katosivat myös kännykkä, riimunvarsi, termospullo, kartta sekä paperipala ja kynänpätkä. Hilasin itseni liikkeelle toimistosta, tietäen, että jos ei nytten niin ei milloinkaan. Vilkaisin vielä ikkunasta ulos rauhaisaan luontoon.
Alakerrassa vallitsi aivan eri tunnelma. Tytöt puunasivat ratsujensa luona, toiset hoidokkiensa tai omien kultiensa kanssa. Näin kaltereiden välistä upeita kyhäyksiä hevosten harjoissa ja hännissä. Jokaisen ryhmäläiseni ratsun ovessa riippui neonvihreän tai neonpinkin värisen heijastinloimen. Nappasin Daisyn kaapista erillisenä mittatilaustyönä toimitetun vaaleanpuna-liila raidallisen heijastinloimen. Kuljin läpi ison tallin rauhalliseen siipeen. Siellä molemmat kullanmuruseni tervehtivät minua innoissaan hörähtämällä. Avasin Sessan karsinan oven ja tervehdin sitä taputtamalla sitä kaulaan ponnekkaasti. Kaivoin taskustani kuivatunpatongin kannan. Pikkuneiti rouskutti iloisesti ptongin palaa. Poistuin sen luota ja avasin vastapäisen oven. Karsinassa kyhjötti täysin masentunut Daisy.
"Heippa mamma", tervehdin sitä ja kaivoin taskustani toisenkin herkkupalan ja tarjosin sen tammalle. Hoidin sen nopeasti, että pääsisin letittämään. Lopputulos oli huikea. Oranssin väriset pihlajan marjat oksissaan koristivat Daisyn ranskanlettiä hienosti. Sitten varustin tamman ja talutin sen pihalle. Matkalla keräsin oppilaani mukaani.
Kaikki olivat asettuneet jonoon perääni. Tästä se sitten lähtisi, ensimmäinen tuntini. Huiskin käelläni ja huusin poppoolle lähtevämme. Bambi ja muu talliporukka vilkuttivat meille pääovelta. Vilkutimme takaisin ja lähdimme tallipihalta.
Pimeä metsä huokui jännitystä ja kub olimme hetken ratsastaneet, huudahdin perässätulijoille: "Mikä toi on? Näätteks te?"
Ratsastajat tähyilivät eteenpäin ja pian moni muukin erotti synkästä metsästä punaisen nauhan. Nauha lepatti tuulessa karmivasti. Osa hevosistakin kavahti outoa nauhaa ja väistätti vastakkaiseen suuntaan sen ohittaessamme. Jatkoimme lenkkiä suunnitelman mukaan. Pian pusikossa rasahti. Osasto pysähtyi.
"No?" kysäisin ja kun vastausta ei kuulnut jatkoin: "Nyt Miia hyppää alas satulasta ja antaa Allyn ohjat Empulle. Käyt kattoon, mikä siellä rasahti"
Miia laskeutui ratsailta hieman vastahakoisesti ja luovutti Allyn ohjat Empulle.
"Ei tääl ookkaa mit..." yht äkkiä Miian ääni vaikeni.
"Miia?" sanoin huolestuneena.
Pian tyttö ilmestui pensaikoista ilmoittaen löytäneensä hevosen kavion painanteet risukasan keskeltä. Vaitonaisesti Miia nappasi Allyn Empulta ja nousi takaisin satulaan.
"Jatketaan matkaa!" sanoin reippaasti ja pian juttu unohtui kesäsuunnitelmia jakaessa.
Eteen tuli kapea hiekkatie ja ehdotin tytöille ravipätkää, ettei jäädyttäisi satuloihin. Kukaan ei pannut hanttiin ja pian ravailimme siistissä jonossa potkin kodikasta tietä, kunnes... Keskelle tietä syttyi myrskylyhty palamaan. Jokaikisen ratsu säikähti valoa ja pian sitä oltiin Vilma etunenässä kiitolaukassa. Itse sain Daisyn jotenkuten pysymään aisoissa, myös Cida säästyi Antun selässä pahimmalta. Ennen kuin ehdittiin mitään tehdä, palasivat pelästyneet ratsut paikalle rohkaisevat ratsastajat selässään. Hymyilin kaikille onnitellen selässä pysymistä. Hyppäsin alas Daisyn selästä ja talutin sen lähelle myrskylyhtyä. Nostin yhdyn käteeni ja pian muutkin ratsastivat lähemmäksi nähdäksensä.
"Näkiks kukaan jotakuta laittamassa tätä lyhtyä tähän?" kysyin jo hieman epävarmasti.
"Ei" kuului epämääräinen vastaus.
"Hmmm..." mietiskelin ja sanoin: "Ei tää tähän kyllä itsekseensäkkään oo voinu ilmaantua", sanoin realisesti.
Vein lyhdyn läheisen puun oksaan roikkumaan Daisya samalla taluttaen.
Päätin komentaa kaikki parijonoon tielle, että tulisi turvallisempi olo. Yritin parhaani mukaan rohkaista tyttöjä, jotka olivat enemmänkin järkyttyneitä hevosten reaktioista.
Ravasimme tien loppuun. Tien päässä kohtasi järkytys. Me kaikki jähmetyimme niille sijoillemme. Tien päässä nimittän seisoi vanha, kyyryssä sisova nainen, joka kannatteli... Myrskylyhtyä! Sain jotenkuten käännettyä päätäni katsoakseni taakseni. myrskylyhty oli poissa..
"Pakoon!!!" huusin niin kovaa kuin kurkustani vain ääntä lähti ja sillä samaisella sekunilla ratsukot ampaisivat täyteen laukkaan, pimeään metsään. Katsahdin taakseni ja näin pensaikoiden yli ryntääviä hevosia. Kiihdytin Daisyn vauhtia j se lensi askel alkeleelta pitemmälle. Pian muiden hevosten äänet kaikkosivat. Pysäytin hengästyneen lusitanoni ja kaivoin repustani kartan. Siihen oli merkitty reittimme. Lävistin kartan ohueen oksaan. Sitten otin mukaani ottaman myrskylyhdyn repustani, sytytin sen ja asetin vahvemmalle oksalle. Sitten alkoi kuulua huutoja:
"Kaath!", "Kaa-at! missä sä oo-oot?!" kaikkien äänet kuuluivat.
"Apuaah!!!" Huusin niin kovaa kuin keuhkoista lähti.
Hyppäsin Daisyn selkään ja ratsastin äänettömästi, mutta kovaa pois, vähän matkan päähän, aukiolle, jonka keskellä sijaitsi pieni järvi, todella pieni.
Cida ja Anttu johdattivat muuta ryhmää huutoni suuntaan. Emppu huomasi pienen valonkajon metsän keskeltä. Yhteistuumin tytöt ravasivat valoa kohti. Lily oli nopeiten alhaalla ja irroitti kartan varovasti oksasta.
"Kattokaa! Tää tippu varmasti Kat'lta... Tässähä on tää meijän reittikin..." hän sanoi epäillen.
Muutkin tulivat katsomaan ja totesivat Lilyn teorian käytännölliseksi. Myrskylyhdyn kelmeä valo hohkasi tyttöjen kasvoille.
"Se vanha nainen varmaan toi ton myrskylyhdyn...", Sussu ehdotti.
"Miten se muka olis ehtiny tai tienny?" sanoi Miia.
"Ehtihän se ottaa sen sen lyhdyn sieltä tieltäki!" muisti Cida puolustaen Sussua.
"Nii joo...", muisti nyt myös Miia.
"Mulla on hei toi GPS mun kännykässä" sanoin Lily kesken kaiken.
"Ja siitä on hyötyä?" Cida kysyi.
"No ton kartan kans... Mehä voidaan mennä sinne minne toi kartta näyttää, sinne Kat'ki on varmast menny", Lily valisti.
Pian Nokian kartta-sovellus aukesi tyttöjen silmien edessä. Yks kaks sovellus oli paikantanut heidän sijaintinsa ja sen avulla porukka lähti suunnistamaan kartan reittiä kohden, huomaamatta mustapukuista tyttöä takanaan...
"Kyllä me koht se Kat löydetään" sanoi Cida rohkaisevasti. Miia ja Sussu nyökyttelivät ankkureina. Empulla oli täysi työ pitää Pasi aloillaan, sillä uutena ponina se säikkyi helposti. Saattue pysähtyi hetkeksi tarkistamaan suuntaa Lilyn kännykästä.
"Etteks te kuullu? Seis!" Emppu komensi hermoheikon Pasin selästä.
"Me pysähdyttiin kyl jo" huomauttivat Sussu ja Miia tämän takaa.
"No mut kuka siel sitte..." Sanoi Emppu, joka kuuli aivan selvästi kavioidan kopsetta. Hän kääntyi katsomaan, kenellä ei ymmärrys pelannut kirkaisi. Muutkin katsoivat taakseen ja toistivat Empun reaktion. Tyttöjä seurasi massiivisen kokoinen valkoinen hevonen selässään mustiin pukeutunut tyttö. Siinä samassa Lilyn kartta sovellus päätti toimia ja näytti reitin. Sitä seuraamalla hajonainen osasto pakeni kammottavalta ratsukolta.
Pieni aukio näkyi jo edessä ja tytöt pidättivät hevosia käyntiin. Valkoista hevosta ei enää näkynyt. Itse näin pusikoista lähestyvän hevoskatraan. Latasin kameran ja pian salamavalo räpsähti. Ällikällä lyödyt tytöt eivät saaneet sanaakaan suustaan ja salamavalon "sokaisseet" hevoset seisoivat jähmettyneinä paikoillaan. Kävelin kameran kanssa lähemmäksi ja sanoin: "Muikku!"
Sitten tytöt tajusivat jutun jujun ja ryöpsähtivät hulvattomaan nauruun tempaisten minut mukaani. Sitten tytöt kysyivät Daisysta ja kävin hakemassa sen puskasta. Ja sitten takaa ilmestyi ensin kyyryselkäinen nainen ja hänen perässään Iso valkoinen hevonen ja sen selässä tumma ratsastaja. Tytötö pelästyivät. Pyysin naisia esittäytymään. Ratsastaja laskeutui ison hevosen selästä ja vetäisi mustat pitkät hiuksensa pois näyttäen oikeat vaaleat hiuksensa.
"Bambi!" tytöt huudahtivat.
"Ja ton toisen te varmaan tunnistatteki" sanoin hymähtäen.
Nainen laski huppunsa ja suoristi selkänsä.
"Myy!" porukka huudahti taas.
Nauroimme hyvän tovin ja litkimme kaakaota termospullostani järven rannalla. Iso valkoinen hevonen osoittautui hevosille vaarattomalla valkoisella spraylla maalatuksi Liinuksi. Lopulta koitti paluumatkan aika. Myy kipusi mustaperuukkisen Bambin taakse Liinun selkään ja muut pärjäilivät omilla ratsuilla.
Paluumatkaan mahtui pelottomia laukkapätkiä ja ihania ravihetkiä. Tallilla väki odotti jo innoissaan kuullakseen kaiken reissusta.
Kiitos kaikille osallistujille. Tässä tällainen erilainen maastoretki (: