|
Post by Kathreen on Dec 10, 2011 13:34:07 GMT 2
10.12.2012 13:32 Rupesi klinikalla tällainen biisi soimaan päässä. Oltiin sitten Daisyn ja Sessan kanssa pienellä maastolenkillä kuntouttjan opastuksella. Kuva38HM 2p ja 4v€ //B
|
|
|
Post by Kathreen on Dec 13, 2011 22:05:44 GMT 2
“you may think that i'm a zero, but hey everyone you wanna be probably started off like me”Kävelin taas, peräti miljoonatta kertaa, Mustikkapolun tallille. Pieni liikunta ei kuulemma ollut minulle pahitteeksi. Kyseisestä kommentista olin loukkaantunut aamupalapöydässä. Luntakin oli pihalle tupruttanut siihen malliin, että pyörää oli turha edes harkita. Ehkäpä asia ei ollut ihan niin suuri kuin olin dramaattisessa, erittäin dramaattisessa, mielentilassa ajatellut. Ovia oli ainakin tullut paiskottua ja kirosanoja ladeltua sen verran, että olisin pian ruvennut muistuttamaan Myytä kielivarastoineni. Olin kähveltänyt äidin joululaatikosta muutaman paristolla käyvän kynttilän Lucian päivän kunniaksi. Kiinnittäisin muutaman havukranssiin ja lopuille keksisin muuta. 39HM 3p ja 6v€ //B
|
|
|
Post by Kathreen on Dec 25, 2011 15:37:51 GMT 2
|
|
|
Post by Kathreen on Dec 27, 2011 23:49:21 GMT 2
27.12,2011 23:48 ”Nonniin, onkohan mulla nyt kaikki mukana?” Bambi tuskasteli alakerran aulassa. ”Takki?” Kysyin ”On”, kuului vastaus ”Kännykkä?” jatkoin ”Juup”, kuului taas ”Lompakko, ajokortti?” tenttasin. ”On… Eiköhän mulla sitten ole kaikki”, Bambi tokaisi. Kurottelimme keittiön saarekkeen reunalta vilkuttamaan ovesta katoavalle Bambille. ”Mahtaa sillä olla rankkaa”, Daw päivitteli kahvimukin ääreltä. ”Mm, toivottavasti se pärjää”, surkuttelin itsekin. ”No onhan sillä toki Myy mukana”, Daw sanoi ja jatkoi: ”Onneksi” Bambi oli myynyt rakkaan Duurinsa Jeculle ja oli nyt Myyn kanssa lähtenyt selvittämään paperihommia ja katsomaan kultiaan. Daw ja minä olimme taasen jääneet kahdestaan pitämään Mustista pystyssä. Edellinen kerta oli mennyt suurin piirtein nappiin, joten Bambi oli uskonut tallinsa taasen käsiimme. Minä olin tavalliseen tapaani herännyt kotona jo seitsemältä ja kiiruhtanut juna-asemalle. Helsingistä oli helpoin tulla maalle aluksi junalla ja sitten bussilla. Joka-aamuinen rituaali oli jo ruvennut luonnistumaan. Istuin siinä jo ties monettako kertaa lipittämässä kaakaota ja kuunnellessa radiota. Kello löi ja osoitti puolta yhdeksää. Kiiruhdimme pukemaan ulkovaatteet päälle. Daw nappasi viime tingassa avaimet lipaston päältä ja sulki oven huolellisesti. Itse kiiruhdin jo pitkällä tallipihalla. Daw juoksi minut kiinni ja oli kaataa meidät molemmat. Näytin tälle muovipussia, joka sisälsi hunajassa kastettuja porkkanan palasia. ”Niitä possujako sä aiot vielä lisää lihottaa?” Daw naurahti. ”Antheeks kuinkha?” sanoin yrittäen pitää pokerinaamaa. Olimme tikahtua nauruun hädin tuskin pääsemättä edes talliin asti. Pari pientä tyttöä töllisteli toimiston edessä Dawin ruuvatessa avainta lukkoon. Astuimme sisälle ja pienet tytöt tulivat perässä. ”Puhu sä…”, sanoi toinen tytöistä hädin tuskin kuultavalla äänelle. ”Eikä”, yritti toinen. Vaaleahiuksinen pikkutyttö tönäisi tätä ja nyökkäsi. Hymyilin jännittyneille tytöille. Muistan itsekin, kuinka pelottavaa oli mennä puhumaan aikuisille. Tai no, enhän minä aikuinen vielä ollutkaan, olisin vasta kesän alussa. ”Niin tota”, ruskeahiuksinen tyttö aloitti ja katsahti taakseen ystäväänsä. ”Me haluttais tulla tänään sille minitunnille” tämä jatkoi. ”Joo-o”, sanoi Daw niinkin vilpittömästi kuin pystyi. ”Keilläs te haluisitte mennä?” jatkoi hän. ”No Henni haluis Assin ja mä haluaisin Piperin”, sanoi ruskeahiuksinen nyt jo vähän rohkeammin. Daw mittaili tyttöjä katseellaan ja sanoi viimein: ”Assi on ihan ok, mutta sitä Piperiä pitää vielä miettiä. Oliskos sulla jotain muuta toivetta?” Tyttö katsoi miltei kyyneleet silmissä Dawia. Minun kävi oikein sääliksi pientä. ”Mä voin kyllä soittaa sille Myylle, että jos se sopii sille”, sanoin pikaisesti ja tyttö katsoi minua kiitollisena. ”Teepä se”, Daw kannusti. Soittaessani Myylle, Daw keräsi tyttöjen nimet listaan ja kympit molemmilta. ”Kyllä se oli ihan okei”, sanoin puhelun päättyessä. Pienet tytöt hymyilivät kuin Naantalin auringot ja hyppelivät pois toimistosta ja portaat alas. ”Ihan tulee lapsuus mieleen”, sanoin tunteikkaasti Dawille, joka päätti lopettaa lässynläät siihen paikkaan ja raahasi minut toimistosta karsinoiden puhdistukseen. ”Kiitos, kun kuuntelit minua avomielisesti”, mumisin Dawin otteessa. Huonoksi onnekseni nuori nainen ei kuullut äskeistä vaan painui suoraan töihin. Kostoksi jätin Dawille Rontin karsinan, joka oli tunnetusti sotkuisin kovimmassa käytössä. Pidimme silmällä toisiamme ja mulkoilimme aina kun saattoi. Lopulta kummankin naaman peruslukemat pongahtivat ääripäihin ja hulvaton kikatus valtasi tallin. Itse rämähdin Daisyn ja Sessan karsin nurkkaan Dawn pyöriskellessä Dellan karsinan pohjalla. Pian kaksi ihmettelevää silmäparia tuijotti rauhallisen siiven ovella. ”Rauhallista, toden totta”, heitti vaaleista hiuksista päätellen Cida. ”Juu”, sanoi Lily myötäillen ja hieman vaivaantuneena. Nousimme puruista ylös ja astelimme käytävälle pudistellen vaatteitamme. ”Saanko kysyä, että mitä ihmettä te oikeen puuhaatte”, Lily uteli. ”Long story”, vastasin ykskantaan hymyn pilkahtaessa suupielessäni. Nyt piti yrittää olla repeämättä, tai muuten tekopyhästä tulisi vielä epäuskottavampaa. Ajatella vaikka, tallin osaomistajat pyörivät kesken töiden karsinoiden pohjalla tikahtumaisillaan nauruun. Ehei, ei kiitos. Karsinat puhdistettuamme suhteellisen asiallisesti loppuun, jaoimme ruoat pian ulkoa saapuville hevosille. Aitassa viimeisiä ruokia jakaessamme ilmestyivätkin jo Emppu Assin kanssa sekä Heikku Piperin ja Ellin kera. Myy oli siis lähtenyt Bambin kanssa Jecun luo, joten Piper jäisi Heikun hoitoon. Shettistammat kinastelivat keskenään ja Heikulla ja Empulla oli täysi työ saada ne aloilleen. Toivotimme onnea ja lähdimme laatimaan tuntilistoja. ”Ekalle tunnille tulee siis ne seniorit”, Daw kertoi. ”Pidäks sää sen?” hän kysyi. ”Vaikka. Eiks siin samalla ollu se estevalkka?” kysyin. ”Joo oli. Ajattelin ite pitää sen, jos sulle vaan käy?” Daw ehdotti. ”Joo, ei mitään ongelmaa”, vastasin nyökytellen päätäni. Listat valmistuivat ajan kanssa ja saivat koristeiksi ”hienoja” piirustuksiamme yksisarvisista ja kaikista muista. Tältä näyttivät listat ennen töhryjä: Senioreiden tunti klo 15:15–16:15 - Aliisa – Tosca
- Martta – Rontti
- Roosa – Neiti
- Jenni – Wilho
- Anna – Anttu
Estevalmennus klo 15:00–16:15 - Henna – Dumle
- Anni – Lissu
- Tanja – Daisy
- Katja - Jasu
- Riitta - Ally
Minitunti klo 16:30-17:00 TALUTTAJIA TARVITAAN! - Henni – Assi
- Liina - Tomppa
- Liisi – Piper
- Tero - Kelmi
- Anja – Freddy
Pian toimiston edessä parveili ratsastajia vanhimmasta nuorimpaan. Minä lähdin opastamaan senioreja ja jätin Dawin rääkyvän ja kiljuvan lapsilauman käsiin. Onneksi estevalmennuksen tytöt lähtivät näyttämään pienille ponien karsinat. Emppu ja Heikku avustivat aitassa, kun taas Diib joukkoineen isossa tallissa. Kävin neuvomassa Aliisaa Toscan hoidossa ja Marttaa Rontin kurittamisessa. Roosalla ja Neidillä sujui yhteistyö sutjakkaasti Jennin ja Wilhon kamppaillessa satulasta. Anttu päätti ryhtyä erokoksi ja painautui nurkkaan melkein litistäen Annan. Kävin näyttämässä herrasmiehelle vähän tapoja ja pian se seisoikin ojossa mulkoillen Annaa. Kaikki selvisivät elossa tunnille, toinen juttu olisi takaisin tullessa. Kävin tarkistamassa kaikkien satulavyöt ja mittaamassa jalustimet. Annoin ohjeet alkuverryttelyyn ja rupesin kokoamaan tehtävärataa. Perusratsastus ei näköjään vain ollut omaa lajiani, ainakaan opettajana, joten tunneilla nähtiin ties mitä. Tällä kertaa ratsastajat saivat suorittaa erilaisia yhteistyötä hevosen kanssa edistäviä tehtäviä. Ensimmäisellä pisteellä päästettiin ohjat käsistä ja pujoteltiin kartiot pohjeavulla. Rontti oli ainoa, joka ei sisäistänyt tehtävää oikein. Sen mielestä kartiot tuli ylittää ei kiertää ja niin saimme oransseja pannukakkuja. Seuraavaksi oli vuorossa nopeustesti. Toteutin testin ”Kathreen käskee” -leikin muodossa, joka oli hieman sovelluttu versio ”Kapteeni käskee” - leikistä. Finaaliin selviytyivät Aliisa ja Tosca sekä Roosa ja Neiti. Voittajaksi kruunattiin Aliisa ja Tosca Neidin päättäessä ottaa lopputili ja vilistäessä tyhjä satula selässään tallikäytävälle. Huusin erittäin naisellisesti, oikeasti rempseästi karjuen käytävälle, että tuokaa se pirskatin missi takaisin. Pian maneesiin ilmestyivät Kati ja Iippu Neiti käsipuolessaan. Kiitin tyttöjä ja lupasin pienen palkinnon, kunhan saisin tunnin aluksi pidettyä. Tunti sujui loppuun asti hyvin ja väsyneet ratsastajat taluttivat ratsunsa talliin. Samaan aikaan Daw lopetti ryhmänsä kanssa ja ohjasi näitä hevosten hoidossa. Sitten hän kapusi perääni yläkertaan, toimistoon. ”Voi perkuletto mä en enää jaksa!” Daw parkaisi. ”No no”, toruin tätä kielen käytöstä kaataen samalla kahvia tämän hevosmukiin ja ojentaen sen sitten hänelle. ”Kiitti. Nää nykynuoret ei enää tiiä tai käsitä missä sijaitsee ruumiinosa nimeltä pohje! Mä karjuin ja rääyin ja kävin ite vielä näyttämässäkin missä se on, mutta ei kun ei!” ystäväni vuodatti. ”Aika jännä… Joka tapauksessa sä olet aivan loppuun ajettu”, tokaisin rauhoittavasti. ”Pitäskö mun sitte pitää se minitunti?” kysäisin vielä. ”Pidetään vaan yhessä, nii eivät luule mua ihan pähkähulluks”, Daw päätti. ”No hyvä. Mä käyn tsekkaan tilanteen tuolla alhaalla. Juo sä sillä aikaa kahvis loppuun”, kehotin Dawia ja häivyin alas. Pienet ratsastajattaret ja ratsastajaherrat olivat miltei valmiina ratsujensa hoitajien kera. Nämä selittivät innokkaasti pienille lapsille kaikkea hoitsuistaan ja pienet kuuntelivat näitä lumutuneina. ”Okei kaikki! Noin viisi minuuttia lähtöön. Taluttajat pitää huolen, että kaikki on kunnossa ja sitten tuutte maneesiin! All clear?” Huusin aluksi käsiäni taputtaen. ”Mitä se sano?” Joku pikkutyttö kysyi hoitajalta. ”Että onko kaikki selvää?” vastasi hoitaja. Pian värikäs paraati Tomppa keulassaan saapui maneesiin. Daw asteli jo hieman piristyneempänä kahvin vaikutuksesta maneesiin ja sulki oven perässään. Hän tarkasti osan ja minä osan ratsuista. Rupesimme vuorotellen huutamaan ohjeita ratsastajille ja hoitajille. Pian katsomoon ilmestyi kaksi tuttua naamataulua. Bambi ja Myy olivat palanneet vieraisilta ja katsoivat huvittuneina opetussessiotamme. ”Mikä noin hymyilyttää?” kysyi lähinnä istuvalta Bambilta. ”Hyvän näköstä tää teijän opetus”, Bambi sanoi pidätellen naurua kurkussaan. ”Mitäs vikaa siinä?” kysyin itsekin repeämäisilläni. ”Hahahaa, toltako mäkin näytän, ku heilun raipan kanssa maneesissa?” Myykin tirskui vieressä. ”Eipä oo moittimista”, vastasin ykskantaan. ”Tuunks mä jatkaan?” Bambi kysyi. Nyökkäsin naiselle kiitollisena ja huikkasin Dawin Myyn ja itseni mukaan. Sitten Bambi sai tunnin lopetetuksi ja hieroi käsiään yhteen. ”Mites olis Rillit huurussa?” tämä kysyi. Eikä aikaakaan, kun väsynyt nelikko istui kodikkaassa olohuoneessa, suurella sohvalla, tyynyjen saartamina, miljoona ja yksi popparikuppia vieressään tuijottamassa televisiota. Sinä yönä jäin Mustikseen. Tässä ei nyt esiintynyt ollenkaan Daisya ja Sessaa, mutta eipä tuo varmaan haittaa : D41HM 5p ja 11v€ //Bambi
|
|
|
Post by Kathreen on Mar 6, 2012 17:10:21 GMT 2
6.3.2012 15:17 ”Hmm…” huokaisin Villa Aliisan keittiön pöydän ääressä ranskankirjat seuranani. ”No?” kysäisi keittiön ohi kulkeva Bambi. Tökkäsin turhautuneena kirjaani ja auoin suutani sanoakseni jotain. ”Miks ihmeessä mun piti valita just ranskan kurssi, ku mä osaan sitä jo muutenki!” vuodatin. ”Ei se ny nii vaikeeta voi olla, ainakaa sulle”, Bambi lohdutti ja jatkoi: ”Millon sulla on ne kokeet, vai onks sulla ees?” ”On mulla, torstaina”, vastasin. ”No sittenhän sä voit nyt vähän rentoutua ja lukee illalla lisää ja huomenna sitte päivällä. Mä tilasin eilen illalla kiinalaista, sitä on vielä siellä jääkaapissa. Ota sieltä vaa”, Bambi kehotti. ”Kaipa seki käy, mitäs siellä siis on?” kysyin. ”Nuudelia ja Pekingin ankkaa”, tokaisi Bambi ja häipyi talleille. Söin nuudelit ja ankan jämät suurella ruokahalulla ja avasin applen läppärini. ”Google…” mumisin. Hain hevosaiheista tekemistä googlesta, joka tarkoitti, että olin vajonnut ainakin liian alas, mutta ei yksi kerta kuolemaa tee. Löysin muutaman mielenkiintoisen sivun, mutta jotka sitten avautuivatkin vähemmän mielenkiintoisena. Lopulta nappasi. ”Jymylän hevoskuntoutuskeskus” luin ruudulta jatkaen: ”Ja vielä ihan lähellä… Eikä ees pahat hinnat” Sitten repesin nauruun huomatessani kohdan ”Pullukat uimaan!”. Sinne siis, päätin. Etsin kännykkäni ja soitin ruudulla näkyvään numeroon varatakseni ajan. Jymylästä vastattiin hetken odottelun jälkeen ja sain varauksen tehtyä. Hotkin loputkin nuudelit kupista, tiskasin astiat, puin päälleni ja lähdin talleille. Puolimatkassa löin käden otsalleni ja käännyin takaisin pakkaamaan unohtunutta laukkua. Mukaan pääsivät kännykkä, lompakko, pieni meikkipussi, pikkupyyhe ja Daisyn ja Sessan vakuutus ja tietokansiot – varmuuden vuoksi. Laukku mukanani tallustin talliin tervehtimään prinsessoja. Heitin laukun siiven perälle ja avasin neitien karsinoiden ovet. Olin talven mittaan opettanut niitä seuraamaan itseäni ja nyt temppu sujui jo melko hyvin. Pystyin ainakin päästämään ne tallikäytävään, ilman että ne karkasivat. Sessakin oli jo melkein oppinut riimuun. Daisyn sain harjattua ensin ja sitten Sessan. Pikkuneitosen takajalkaa harjatessani huomasin pienen näppylän tyylisen paiseen. Päätin kertoa asiasta Jymylän omistajalle. Sitten oli aika hakea kuljetuskamppeet. Kun prinsessat seisoivat valmiiksi laitettuina tallikäytävällä, yuli mieleeni yksi merkittävä tekijä – kyyti. Sinnehhän asti en lähtisi kävelemään, olihan matkaa jotain 10 kilometriä. Soitin Dawille, joka vastasi puoliunessa kännykkäänsä. ”Pliis-pliis, veisit nytte meijät”, rukoilin. ”Öää, en mä oikeen tiiä, jaksanko”, Daw kiusoitteli. ”Mä leivon sulle vaikka kakun, ku tullaan, jos mun ei tartte lukee ranskaa!” anelin. ”No ehkäpä mun sitte pitää…” Daw myöntyi ”Ja haet kanssa?” kysyin hieman epäillen. ”Joo-o katotaan nyt”, Daw sanoi. Daw näkyi jo Villan ovella. ”Juokse!” Huusin hänelle tallin ovelta. ”Hanki oma ajokortti”, Daw vitsaili. ”Heti, ku mahollista”, vastasin samaan sävyyn naurahtaen. Lastasimme lusitanot traileriin ja kiipesimme itse Bambin toisen, punaisen Range Roverin kyytiin. Ajaa huristelimme ne 10 kilometriä, jonka jälkeen Jymylän hevoskuntoutuskeskuksen piha jo näkyikin. Daw parkkeerasi tyylikkäästi keskelle parkkipaikkaa. Menimme avaamaan trailerin lastausiltaa ja talutimme hevoset ulos. Silloin pitkä, hoikka nainen tuli luoksemme. ”Mä lähen täst nyt”, Daw sanoi ja vilkutti. ”Kiitti Daw”, kiitin ja heilautin kättäni pari kertaa hyvästeiksi. ”Oletkos sä Kathreen…” pitkä nainen kysyi. ”Joo olen mä ja tässä on nämä mun pullukat”, sanoin ja hymähdin katsoessani viattomia kauraturpiani. ”Niin…” nainen sanoi hieman vaivaantuneesti ja lähti johdattamaan meitä sisälle. Kävelimme pitkin vaaleita käytäviä kunnes saavuimme uimalan puolelle. ”Tuolla on kaksi tyhjää karsinaa ja niiden edessä kaapit, voitte mennä sinne”, nainen opasti. ”Ookoo. No tulkaas nyt!” sanoin ja maskautin, jotta kumpainenkin hevonen lähti perääni. Päästin Daisyn ensimmäiseen ja Sessan toiseen karsinaan. Riisuin niiltä kuljetusloimet ja suojat ja muut ja ängin ne kaappeihin. Sitten luoksemme tuli toinen nainen. Hän oli hieman lyhyempi ja tukevampi, kuin se ensimmäinen, mukaan lukien iloisempi. ”Terve. Mä olen Milla ja olen teijän kuntouttaja”, nainen esitteli itsensä. ”Moi. Mä olen Kat ja tässä on nää mun nöpönenät” sanoin ja ojensin kättäni Sessan karsinasta. ”Tulkaa vaan tännepäin, niin päästään altaille”,nainen ohjasi. ”Okei”, vastasin ja seurasin naista Daisyn ja Sessan kanssa. Pian pääsimme altaille ja Daisy ja Sessa pääsivät veteen. Oikein hävetti katsoa niiden löllertelevää menoa. Omapa oli vikani, kun en ollut tarpeeksi liikuttanut. ”Ei näytä toi touhu ainakaan Daisylle vierasta olla”, sanoi Milla. ”Eiii, kyllä me sen kanssa ainakin viime kesänä käytiin paljon uimassa. Sessa ei sitten olekaan vielä uimaan päässyt”, totesin. Milla riisui kenkänsä ja nosti lahkeitaan ja opasti minua tekemään samoin, heti kun Sessakin oli tutustunut altaaseen. Aloimme tehdä erilaisia tehtäviä vedessä. Aluksi Milla piti kummastakin neidistä kiinni, kun minä kahlasin toiseen päähän allasta ja kutsuin niitä – kuin koiria. Hevoset kahlasivat luokseni ja taputin niitä. Sitten oli vuorossa pujottelu- ja tempputehtäviä. Loppupuolella mukaan tulivat pienet esteet. Milla kantoi altaaseen pohjaan kiinnitettäviä estetolppia ja onttoja puomeja, jotka oli täytetty vedellä. Esteet olivat aluksi kooltaan vain kymmensenttisiä, mutta nousivat lopulta jopa 50 senttimetriin. Daisyn kanssa piti hieman tehdä töitä, että sai sen hyppäämään, mutta Sessa oivalsi jutun heti. Pieni neiti hyppi estettä ihan yksinänsäkin ja katselin sitä suupielet korvissa. Aika oli lopussa ja kiittelin Millaa hakiessamme Daisyn ja Sessan altaasta, jotka olivat saaneet leikkiä kahdestaan pallolla. Vastahakoisesti ne nousivat altaasta ja tulivat tallipuolelle. Kuivasin molemmat Milla apunani ja loimitin. Myös suojat saatiin viimein jalkoihin ja soitin Dawille, että kyytiä kaivattiin. Daw ilmestyi pihalle vartissa ja auttoi minua hevosteni lastauksessa. Kiitin vielä kerran Millaa, ennen kuin karautimme kotiin. Mustikkapolussa hoidin tammani ja ruokin. Sanoin niille hyvät illanjatkot ja läksin Villalle. Ruokapöydällä odottivat ranskankirjat. 42HM Kiva ja pitkä tarina : ) 5p 11v€ /Daw
|
|
|
Post by Kathreen on Mar 11, 2012 18:06:24 GMT 2
11.3.2012 Oltiin pitkästä aikaa Daisyn kanssa harjoituskisoissa kavereiden luona. 43HM Ihana kuva, pidän! 2p 5v€ /Daw
|
|
|
Post by Kathreen on Apr 2, 2012 17:43:49 GMT 2
2.3.2012 18:43 44HM 7v€ //B
|
|
|
Post by Kathreen on Apr 7, 2012 20:59:28 GMT 2
7.4.2012 21:57 Poniestetunnin vedin tänään Freddyn, Tompan ja Assin kanssa. Muuten meni tunti ihan hienosti, paitsi loppumetreillä Freddy päätti lyödä hanskat tiskiin ja kieltää esteen. Vakavampia vaurioita ei onneksi saatu, estetolppa tosin kärsi vähän. 45HM Saat 4v€ /Daw
|
|
|
Post by Kathreen on Apr 10, 2012 20:33:57 GMT 2
10.4.2012 21:33 Aamu oli ollut selkeä, muistin sen hyvin, vaikka sairaalan pistävä desinfiointiaineen haju tunkeutui syvälle aivoihin. Vain muutama pilvi oli leijunut sinisellä taivaalla. Lämpötila oli hiponut jo 15 astetta. Päähän koski, muuta en kyennyt tuntemaan. Aamu oli siis ollut täysin moitteeton. Pyöräkin oli odottanut varastossa käyttöä ja nyt viimein olin hakenut sen esille. Olin pyöräillyt raikkaassa ilmassa muutaman kilometrin Mustikkapolkuun. Daisy ja Sessa olivat kummatkin tervehtineet minua korkealta hirnuen. Olin harjannut Daisyn sekä Sessan ja kuljettanut nuoren neitosen tarhaansa. Suuri ilon ja vapauden näyte oli ollut hyvin ihasteltava, Sessa olikin onnekas, oli ollut aina syntymisestään asti. Ei sitä kovin monet varsat – tai emät – keisarinleikkauksesta selvinneet. Sinä yönä olin pelännyt, pelännyt yhtä paljon kuin nyt, yhtä paljon kuin muutama tuntia sitten. Olin siis saanut vietyä Sessan tarhaansa, jonka jälkeen olin mennyt satuloimaan Daisyn. Kännykkä oli sujahtanut taskuun. Olin noussut tammani selkään tallikäytävällä ja ratsastanut ulos, maastoon. Muistin kuinka tummansininen ohut huivi oli lepattanut tuulessa kun olimme astelleet leveälle hiekkatielle. Hymyilin eleettömästi, sisäisesti. Tunsin rystysteni verestävän ja taas massiivinen kipuaalto pyyhkäisi yli pääni huuhdellen kaikki muistot pois, hetkeksi. Suuresta tiestä oli erkaantunut tuhansittain pienempiä polkuja, joista yhdelle olimme kääntyneet, koko tähänastisen elämäni suurimpana virheenä. Muutama punatulkku oli hypellyt kuusten suurilla, talven jälkeen vielä hieman voimattomilla oksilla. Auringon valo oli hyväillyt Daisyn kullanruskeaa karvaa, samoin kasvojani. Poskiani kuumotti ja ne hehkuivat punertavina. Raotin hiukan silmiäni, mutta suljin ne taas kirkkaan valon häikäistessä. Pehmeäkin puuvillakangas tuntui raastavan ihoni rikki. Pieneltä syrjäpolulta oli haarautunut lisää, vielä pienempiä polkuja, mutta pysyimme suoralla linjalla – olisi pitänyt kääntyä. Polun pää oli kiinnostunut minua tavattomasti. Tunnit olivat kuluneet nopeasti polun päätä tavoitellen. Edes Bambin palaamista kehottava tekstiviesti ei ollut saanut käännettyä huomiotani polun päästä. Kunpa Bambi olisi ratsastanut perääni ja hakenut Mustikkapolkuun. Asiaa ei tietenkään voinut laittaa hänen niskoilleen – ei, syy oli yksissään minun. Polun pää oli häämöttänyt jo edessä ties kuinka monen ratsastetun tunnin jälkeen. Aistini olivat valpastuneet ja olimme ravanneet loppumatkan polun päähän. Siellä oli häämöttänyt pieni, vanha ratsastuskenttä, joka oli kuitenkin vastikää lanattu, suureksi ihmeekseni. Olin ratsastanut kentälle ja ottanut muutaman kierroksen laukkaa. Hymyilin taas eleettömästi, se oli suorastaan karmivaa. Laukka oli heijannut tasaisesti kunnes – kunnes mustarastas istui tolpalle. Minä pelkäsin mustarastaita sen jälkeen, pelkäsin yli kaiken. Kaikki oli tapahtunut sekunneissa. Daisyn tasapaino oli horjahtanut aluksi vain vähän, mutta rastaan noustessa pyrähtäen lentoon, oli tammani menettänyt gravitaation kokonaan. Muistin kauhun vallanneen kehoni joka ikisen sopen. Olin yrittänyt hapuilla ilmaa – turhaan. Aita oli murtunut miljooniksi ja miljooniksi palasiksi lusitanon painon alla. Korviani särki edelleen se ääni. Olin kiljaissut, tai yrittänyt ainakin, mutta vertahyytävän äänen sijasta ääntä ei tullutkaan, vain muutama kyynel oli vierinyt silmäkulmasta haihtuen tomuiseen maahan. Oja oli ollut lähellä ja Daisy kirinyt sinne minä selässään voimatta tehdä mitään. Päätäni koski taas, kahta kovemmin. Viimeinen muisto päivästä oli tömähdys kovaan, kiviseen maahan keskelle kevätpuroa, ensivesiä. Ja nyt olin täällä. 46HM Ihanan jännittävä ja salaperäinen tarina! Pidin! Mustikkapolussa tapahtuu nyt enemmänkin jännittäviä ja surullisia asioita.. Jatkoa odotetaan Saat 11v€ /Daw
|
|
|
Post by Kathreen on Apr 12, 2012 14:47:30 GMT 2
12.4.2012 15:47
Raotin jo vaikka kuinka monetta kertaa silmiäni. Vilkaisin kelloa sängyn viereisellä pöydällä, 12. Joku koputti oven ja avasi sen, joku hoitaja. Sisään tuli hiljainen porukka. Heillä oli mukanaan kukkia ja joitain pieniä paketteja. ”Moi Kat”, sanoi Bambin tuttu ääni. Samassa tunnistin kaikki muutkin, Daw, Emppu, Cida, Iippu, Vuonis ja kaikki muutkin olivat siellä. ”Moi…” sanoin ja yritin vääntää jonkin laisen ilmeen eleettömille kasvoilleni. ”Miten sä voit?” kysyi Daw selvästi kärsineen näköisenä. ”No, miltä näyttää?” sanoin, naurahdin koomisesti ja jatkoin: ”Mut mitä sulle on käyny, kun oot noin valvoneen näkönen?” ”Sakke, tota…” Daw yritti aloittaa ja Bambi jatkoi: ”Sakelle tapahtu pieni tapaturma, ei mitään tosi vakavaa, se ontuu etustaan”. ”Voi ei… miten se just nyt… no mut mä vaikka lupaan, että se paranee”, sanoin ponnekkaasti. ”No kunha nyt parantuisit ite. Mustiksessa on kuule ihan vino pino hommia sulle”, sanoi Bambi hymyillen, selvästi helpottuneen näköinen. ”Mutta mutta, me tuotiin sulle jotain”, sanoi Cida sänkyni toiselta puolelta ja laittoi kauniin, oranssin ruusun viereisellä pöydällä olevalle maljakkoon sekä pienen paketin minulle. ”Tässä”, hän sanoi. ”Kiitti, mut ei teijän olis tarvinnu…” sanoin ehtimättä loppuun. ”Höpöhöpö”, sanoi joku takana. Avasin kauniiseen paperiin kiedotun paketin. Sen sisältä paljastui nälkäpelin ensimmäinen osa, kirja siis. ”Kiitti Cida, lukemista mä tarvitsinki”, kiitin ja halasin vaaleahiuksista tyttöä. Viereisen pöydän maljakko täyttyi kauniista ruusuista, jokaiselta yksi, erivärinen. Sain lahjaksi suklaata, yhden elokuvan, muutaman kirjan sekä vastateetetyn kuva Daisysta ja Sessasta. ”Voi kiitti oikeesti”, sanoin. ”Kunpa sä nyt vaan paranisit nopee” sanoi Emppu. ”Tiedäksää yhtään Daisyn tilasta?” Kysyi Iippu keskeyttäen kaiken muun. Nyt vasta muistin. Missä Daisy oikein oli? Valtava huoli täytti minut ja sen näköjään huomasi. ”Ehei, sä et kuule lähe yhtään mihinkään, tai mä en saa mun tallityöntekijää ikinä takasin”, sanoi Bambi äidillisellä äänellä. ”Mutta mun on pakko saada tietää, mitä sille kävi”, sanoin kyynelten kastelemin silmin. ”Kyllä se varmasti on ihan kunnossa”, vakuuttelivat kaikki, joten rauhoituin hieman. ”Voisiksä nyt kertoo mitä eilen kävi, mikset sä vastannu puhelimeen?” kysyi Bambi. ”No kai mä voin”, sanoin ja nousin hieman pystympään. Muut istuutuivat huoneessa olevalle sohvalle ja nojatuoleille. ”No…”, aloitin ja kerroin heille koko tarinan. Kaikki kuuntelivat tarkkaavaisina jokaisen sanan ja huokaisivat kauhistuksesta kuullessaan Daisyn kaatuneen ja vierineen ojanpohjalle. ”Ja mä lähin liian myöhään liikkeelle”, sanoi Bambi kertomukseni loputtua. ”Kui?”, kysyin yllättyneenä. ”No mä alon kaheksan tienoilla ihmetteleen, missä sä oikeen oot. Yleensähän sä olit palannu viimestään kuudelta. Mä satuloin sitte Tempon ja lähin sun perään. Huh siinä oli hommaa löytää sut. Sitte muistin vaa, et olit kertonu jostain pienestä polusta. Mäkin olen nimittäin käyny siellä kentällä. Ratasastin siis sinne ja löysin teijät tajuttomina sieltä puran keskeltä. Soitin heti hätäkeskukseen ja ne tuli sieltä mediheilillä hakemaan sua. Daisyn kanssa tuli sitten vähän ongelmia, mutta sit me saatiin auto sinne trailerin kans ja se saatiin tänne. Enempää en sit tiiä. Soitin sun vanhemmille ja ne tuli sit heti sairaalalle sua kattomaan”, kertoi Bambi. Nyökyttelin pelonsekaisin tuntein päätäni. Olipa ollut onni, että Bambi löysi minut, muuten makaisin varmaan vieläkin ojan pohjalla. Sitten huoneen ovi avautui taas ja toinen hoitaja astui sisään. Hänellä oli paksu kansio kädessään. ”Anteeksi, mutta mulla olis tässä nää sinun hevosesi analyysit”, hoitaja sanoi jatkaen: ”Ne arveli siellä, että sä haluat nähdä nää”. ”Joo”, sanoin jännittyneenä, siellä olisi totuus. Hoitaja antoi kansion minulle ja lähti. ”Mä voin lukee ne, nii sä saat levätä”, sanoi Bambi ja otti kansion minulta. ”Oikea takanen revähtänyt, vasemman kyljen ihossa vakavia vaurioita, vasemmassa etusessa puikkoluun murtuma… Hevosen oletetaan paranevan ilman kroonisia vammoja”, luki Bambi kääntäen tekstin selkokielelle. Huokaisin helpotuksesta. Minulle riitti, että Daisy pysyisi elossa ilman tuskia. Bambi näytti röntgen kuvia kansiosta ja selosti meille niistä kaiken mitä tiesi. Mikä onni, että Bambi oli eläinlääkäri. Sain kaikista analyysin osista tarkat selitykset, joiden mukaan Daisy tervehtyisi täydellisesti, jos kaikki menisi hyvin. Aikaa siihen kyllä menisi, mutta se ei haitannut. Sitten Mustislaiset lähtivät ja minä jäin yksin. Vähän myöhemmin äiti ja isä tulivat käymään ja katsoimme yhdessä Iipulta saamani hevoselokuvan. Loppuillasta aloitin Cidan antamaa kirjaa. Pian varmasti näkisin Daisyn.
47HM
Hieno tarina! Sääliks käy sua ja Daisy parkaa. Mustikkapolussa onkin nyt paljon potilaita : / Saat 9v€
|
|
|
Post by Kathreen on Jun 2, 2012 23:05:31 GMT 2
3.6.2012 "Vauu...", hymähdän yksikseni toimiston suuren pöydän takana istuen. Edessäni loistavat uutuuttaan juuri tulostamani sukutaulut ja kilpailutulokset. Toimiston ovi käy ja muutama vieraampi pikkulikka astuu sisään maksamaan tuntiaan. " Katotaas, Emmi, Emmi... Aa tossa, sä meet Lissulla", sanon lettipäiselle ja tämä katsoo minua epäluuloisesti. "Voisko joku auttaa mua sen kans", hän saa lopulta kysyttyä. "Eiköhän, kysytään kohta", vastaan ja etsin toisen tytön nimen tuntilistasta. "Ja Liljalla Assimenoa", sanon hymyillen tälle. Pudottaudun raput alas lapset perässäni ja huhuilen kuuluvaan ääneen tallikäytävälle. "Hei tääl kaipailtais aupuu Lissun ja Assin kans!" huusin, mutta se näytti menevän käytävällä olijoilta toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Toistin huudon ja sain jotain huomiota. "Nonii, camoon, Emppu Assin kans ja Soffi Lissun kans, eikös nii!" sanoin toimettomilta näyttäville tytöille. Muut olivat nimittäin yllättävän innoissaan tarttuneet luudanvarsiin tai liuennut aittaan. Palasin raput ylös omien intressejeni ääreen. Jatkoin paperien tutkiskelua. Ovi kävi taas. Kohotin katseeni papereista erittäin turhautuneena. "Daisy kaipais ulos", sanoi Daw yksitoikkoisesti. "Jaa", vastasin väsähtäneenä. "Nii-in... Aijotko tehä asialle joatin?" hän jatkoi huvittuneena. "Ja mä kun luulin päässeeni lomalle" naurahdin ja kokosinpaperit kopauttaen niitä pöytää vasten. "Mitä sulla siellä on?" Daw kysyi kiinnostuneena. "Jotain toosi salaista", jatkoin salaperäisesti. "Just, no mutta, lähetkö mun kanssa maneesiin treenaan?" ystäväni kysyi. "Kaipa sitä sit täytyy.. Otetaan Sessaki mukaan, mä alotinki sen koulutusta tossa pari viikkoo sit", kerroin. Alakerran aulassa tungeksi nyt jo huomattavasti enemmän ihmisiä. Nappasin käytävältä Lilyn, joka lähti mukaamme auttamaan. Daw hävisi Saken luo meidän saapuessamme rauhalliseen siipeen. Kultani nostivat päänsä ja höristivät korviaan nähdessään tulevamme. Annoin Lilylle Sessan harjapakin avatessani itse Daisyn omaa. Suin shampanjan värisenä kuultavaa karvaa orannsilla sualla. Daisy käänsi päätään välillä suuntaani harjatessani klipatuilta alueilta, selvästi hieman kärsien. Tammani oli silti selvinnyt odotettua paremmin tapaturmasta ja kuntoutuskin oltiin saatu jo melkein päätökseen. Itsekin olin parantunut jo muutama viikko sitten. Välillä kylkeen saattoi pistää, mutta se ei kuulemma ollut mitään vakavaa. Katsoin viereiseen karsinaan. Sessa rouskutti heinää selvästi onnellisena. lily harjaili sitä tyytyväisenä. Hain oransista pakista pienen harjan jolla hasin Daisyn päätä. Harjasin otsapyörteen kohdalta tarkasti ja selvittelin karvat vielä sormillakin. "Tarkkaa", hymähti Lily, joka oli näemmä seuraillut operaatiotani. "Tottakai", sanoin hieman punastellen ja antaen kullalleni suukon otsalle. Haimme satuhuoneesta varusteet lusitanoneideille. Opastin Lilyä Sessan kanssa, koska olin Kehitellyt sille jonkun ihme virityksen, sillä tyttönen ei ollut vielä kuolaimiin oppinut. "Muuten ihan normisti vaan, niinku suitset, mut ilman ohjii ja kuolaimii. Ja ota sille sit se nahkariimunnaru ja laita se sielt alta kiinni", kerroin satuloidessani Daisya. Heitin vielä suitset mamman päähän ja sitten talutimme hevoset maneesiin. Odottelimme hetken Dawia ja rupesimmesitten hommiin. Kiristin satulavyön muutaman käyntikierroksen jälkeen. Lily talutti rehvastelevasti tallustavaa Sessaa. Daw kulki Saken selässä maneesin vastakkaisella sivulla. Suljin kypäräni lukon, joka oli unohtua auki. Otin ohjat tuntumalle ja lisäsin käyntiä. Tein muutaman pysähdyksen ihan muodollisuuden vuoksi ja kehotin Lilyä tekemään saman Sessan kanssa. Tyttösellä oli kyllä vielä opittavaa paikoillaan seisomisesta. Daw ehdotti raviharjoitusta jonka toteutimme. Sessa pyrki mukaan, mutta Lily piti sen keskittyneenä omaan tehtäväänsä. Seuraavaksi pohkeenväistöä ja sitten vähän laukkaa oikealle ja sitten vasemmalle, mitä huvittavimpia tuomarin tervehdyksiä ja muuta mukavaa. Sitten otettiin käyntiä. Laskeuduin selästä alas ja tarjosin kypärääni Lilylle. Hän otti sen vastaan leveästi hymyillen - oli Daisyllakin siis jotain suosiota tallityttöjen joukossa. Neuvoin Lilyä vaan seuraamaan Dawin esimerkkiä. Sotten hain liinan kentän laidalta ja kiinnitin sen Sessan päitsiin riimunnarun tilalle. "Kattokka, etteine nyt säikähdä", varoitin. Maiskautin pari kertaa ja tein muutaman ympyrän pitkän raipan päällä. Sessa siirtyi raviin. Maiskutin vielä vähän lisää ja nuori tamma nosti laukan, väärän laukan. Siirsin sen takaisin raviin ja kokeilin nostoa uudestaan. Nyt se onnistui. Sessa laukkasi tasaista tahtia ympyrällä heitellen välillä päätään riemusta. Se seurasi salaa silmäkulmastaan äitiään, että tämä nyt varmasti katsoisi, kuinka tytär osasi. Pyysin Sessaa raviin ja se totteli pienen hangoittelun jälkeen. Kunnon ratsukotkin olivat jo aloittaneet loppukäynnit. Hevoset asettuivat kaartoon. Katsomoon oli ilmestynyt muutama kasvo, yksi heistä oli Cida, toinen Emppu ja kolmatta en tuntenut. Pettynyt väki hävisi maneesista yhtänopeasti, kuin oli tullutkin. Löyhäsin Daisyn vyötä ja talutin tamman talliin. lily seurasi Sessan kanssa perästä. Hoidimme lusitanot kuntoon ja veimme varusteet takaisin paikoilleen. Kiitin Lilyä. Repäisin Daisyn hikisen satulahuovan pois ja vein sen pyykkikoriin. Noudin kaapistani puhtaan huovan ja asetin sen satulan päälle, että nahka kuivuisi alapuoleltakin. Nousin rauput kaksi porrasta kerrallaan ylös ja rämäytin toimiston oven selälleen. Papereihin hautautunut Bambi katsahti ovelle ja tervehti. Istuin pöydän kulmalle tutkimaan yhtä paperia. "Laskuja?" kysyin. "Ei, onneks ei.. Nää on syksyn tuntilistat, monet tunnit menee uusiks nii..", hän sanoi. "Mä autan", sanoin pelastaessani omat paperini pöydän kulmalta. Hain tuolin pirtistä, istu'uduin Bambia vastapäätä ja aloin organisoida tuntia. "Mä täytän kaheksantoista perjantaiana", sanoin kesken hiljaisuuden. Bambi kohotti katseensa minuun. "Nyt jo vai... Jaa-a, no ei sitten auta kun tyhjentää Myyn huone, eiks me niin sovittu", Bambi sanoi hymyillen. "Joo", sanoin innostuksesta pahkahtuvana. "Perjantaina", Bambi varmisti. "Perjantaina", sanoin. 48HM 5p, 11v€ /DP.s. Aikamuoto näköjään vaihtu kesken kaiken, toivottavasti ei haittaa
|
|
|
Post by Kathreen on Jun 7, 2012 0:24:23 GMT 2
7.6.2012
Ensimmäinen kunnon kesäaamu sarasti. Katselin, kuinka aurinko nousi tallin takaa. Villa Aliisan suuret, jo hieman kuluneetkin ikkunan karmit kehystivät postikorttimaisemaa. Bambi koputti avoinaiseen oveen. Säpsähdin. "No onhan se ruusunenki jo heränny", Bambi sanoi. "Olihan se kai pakko", vastasin virnistäen. "Daw lähti kaupunkiin tapaamaan vanhempiaan, joten me hoidetaan tänään kaksistaan kesälaitumille päästö", Bambi sanoi käsiään muutamaan kertaan taputtaen. "Vitsi mikä ajankohta!", sanoin naurahtaen. Puin nopeasti päälleni ja hotkaisin murot maidon kera viidessä minuutissa. Oli pakko melkein juosta tallille, sillä näin Bambin jo taluttavan kolmea ensimmäistä lomalle pääsijää. "Hop hop, hae sä nyt eka vaikka Assi ja ja ota sen kanssa vaikkapa Lissu - ne kävelee ihan siististi kaksistaanki", Bambi sanoi roikkuen Tompan, Dumlen ja Kelmin riimunvarsien päässä. Kiiruhdin talliin ja siellä varustekaapaille. Eikun voi hitsi, riimuthan oli tietysti karsinoiden ovissa, ajattelin läpsäisten kasvojani kädelläni. Harpoin pitkin tyhjiä, valoa tulvivia käytäviä ja tartuin Lissun riimuun sen ovella. Valkea ponitamma katseli minua korvat hörössä, silmät puoliksi kiinni. "Voi Lissu-pieni, sä pääset nyt lomalle, joten piristyhän vähän", puhelin sille riimua laittaessa. Napsautin riimunvarren kiinni ja talutin ponisen ulos. Juoksutin vastahakoisen neidin aittaan, josta pomin Assin mukaani. Shettistamman pienet jalat liikkuivat valoakin nopeammin sen kipittäessä Bambin perään. "No ni, valmista, nyt voidaan mennä", huohotin. Bambia hymyilytti nyökätessään. Lähdimme kävelemään viime vuodesta tuttua polkua kesälaitumille. Soitimme musiikkia kännykkäni matkaradiosta ja laulelimme muunmuassa ruotsin euroviisukappaleen tahtiin. "Eupho-o-o-oria, forever lasting piece of art..." Voimein laitumien haat näkyivät. Juoksutin huollettavani porteille ja sain Lissunkin innostumaan, se loikki muutaman laukka-askeleen ja ravasi sitten nätisti Assin vierellä. "Okeej, mä päästän nää tuonne, nii laita sä ne tammat taas tonne vasemalle, niikö viimeks", Bambi sanoi. "Yes mam", vastasin käsi ojossa ja repesimme kummatkin. "Ja sitten vaan uus kierros", totesimme. "Tiiätkö, mitä me muuten tehdään", Bambi kysyi minulta "No?" kysyin. "Me suitsitaan Tempo ja Daisy ja talutetaan muita niiden vieressä. Näin neki pullapollet saa vähän liikuntaa ennen heinämahoja", Bambi sanoi innoissaan. "Ja ennen muita mahoja", sanoin Juoksimme pieniä pätkiä metsätiellä ja saavutimme tallin näin nopeammin. Kiiruhdin Daisy-rakkaan luo ja suin sen pikaisesti. Tarkastin kaviot ja puhdistin ne. Kipaisin suitset satulahuoneesta ja varustin niillä tammani. Sessa katsoi vereisestä karsinasta ihmeissään intoiluani. Annoin sille suukon ja sanoin: "Kyllä säkin pian pääset" "Ka-at! ootko sä jo tulossaa?" kuului pihalta. "Joo!", huusin takaisin. "Ota nyt sitten Tosca ja Ally!" hän huusi ja jatkoi: "Tuo Daisy vaikka tänne puomille siks aikaa!" Juoksutin Daisyn pihalle ja kiinnitin sen puomiin. Hölkkäsin takaisin talliin ja riimuntin Toscan sekä Allyn. Toscan karva tuntui mielettömän pehmeältä rakkoisissa käsissäni. Pidin kämmeniäni hetken sen kaulalla, kunnes Ally palautti minut tähän aikaan töykkäämällä päällään kylkeäni. "Joo joo, meennään sitten", naurahdin ja talutin Toscan ulos karsinastaan. "Tuuttehan te sieltä", Bambi sanoi Tempon selästä. Hänellä oli tällä kertaa kädessään Wilhon ja Antun riimunnarut. " Sitten mentiin!" hän huudahti. Jouduimme kävelemään menomatkan, sillä Tosca oli mukana, eikä se ollut tänään oikein varma askelistaan. Bambi sanoi ratsastavansa perässämme ja katsovansa Toscaa, ettei se vain alkaisi ontua. Onneksemme ja iloksemme laitumet tulivat taas pian esiin ja Toscakin pääsi vähän irrottelemaan. Nyt se ei enää näyttänyt aristavan takasiaan. Ally painui suoraan heinäkasalle. Me Bambin kanssa ravasimme takaisin tallille ja noudimme seuraavat lomailijat. Minä valjastin perääni Neidin ja Jasun kun Bambi otti Liinun ja Vilman. Veimme neidit muiden tammojen joukkoon ja haimme vielä loputkin tallilta, eli Lotan, Jasminin, Sessan, Pikun, Delin ja Millan. Bambi sanoi hoitavansa oriit yksin, etteivät ne innostuisi Daisysta liikoja, joten jätin molemmat tammani samalla reissulla kesätunnelmiin laitumille. Kävelin Bambin vieressä takaisin tallille. Nousin heinävintille ja aloin tiputtelemaan heiniä edelleen tyhjälle tallikäytävälle. Nyt eivät edes hevoset hirnuneet. Laskeuduin itsekin lopuksi alas ja hinasin paalivuoren aulaan, siinä voitaisiin juhannuksena juhlia talliporukalla. Kipusin villalle ja siellä tyhjään huoneeseen, jossa olin aamullakin ihaillut maisemaa. Perjantaina se olisi minun oma huoneeni.
1TP
6tpp /D
|
|
|
Post by Kathreen on Jun 15, 2012 21:31:32 GMT 2
15.6.2012
Lämmin aamu oli kaikki mitä täydelliseen uintiretkeen vaadittiin. Näin tallin käytävällä monet iloiset kasvot, jotka kielivät jännityksestä. Jep, kesän ensimmäinen uintireissutoi aina sitä käsittämätöntä tunnelmaa mukanaan. Olin juossut jo aamuvarhain laitumille hakemaan tyttöjäni. Olin kivunnut Daisyn selkään ja ratsastanut riimun ja -varren avulla Sessaa perässä taluttaen. Olin nauttinut täysin ottein hetkestä kesäaamussa.
Talutin tammat ulos puomille. Hain tallista nii den harjat ja aloin puunata. Kesällä ei onneksi ollut hirveän mutaista, mutta vihreät ruohosta peräisin olevat läikät tuottivat suurta päänvaivaa ja lopulta jouduin turvautumaan sitruuna fairyyn. Kun vihdoin ja viimein olin valmis lopputulokseen suljin kummankin pakit ja hilasin ne takaisin talliin. Samalla reissulla nappasin Daisyn suitset sen naulasta ja kiikutin ne pihalle. Suitsin Daisyn, mutta jätin Sessalle riimun ja narun, sillä aikoisin taluttaa Sessan mukanani. Bambi tuli villa Aliisalta ja pysähtyi hetkeksi juttelemaan ennen lähtöä. "Miten sä ajattelit laukata noiden kanssa?" hän kysyi hilpeänä. "Me ollaan kato treenattu tätä, niin että Sessa tulee vaan kiltisti mukana. Ja pitäähän senki päästä uimaan", esitin vastaukseni. "Jaaha", sanoi Bambi ja meni talliin.
Vähän ajan kuluttua pihalle muodostui sekalainen joukko ratsastajia ja ratsuja. Cida oli jättänyt varusteet talliin ja keikkui ratsunsa selässä riimunnarun avulla ja Iippu-raukka oli unohtanut uikkarit kotiin ja yritti parhaansa mukaan kääriä ratsastushousujensa lahkeita. Bambi muodosti meistä jonon ja lähti johtamaan meitä kohti rantaa. Kun pääsimme sille leveälle metsätielle, joku ehdotti laukkakilpailua ja niin sitä mentiin. Tarrasin käteni kiinni Daisyn harjaan ja kannustin tätä ihanaan laukkaan. Sessa seurasi perässä ja pääsi muttaman kerran emänsä ohikin. Taputin laukkasuoran päätteksi kumpaakin kaulalle, tosin Sessa kohti kurottaessani mätkähdin Daisyn selästä vatsalleni ruohikkoon. Muut ihmettelivät hetken katoamistemppuani, mutta näkivät pian kasvoni alkukesän henikon keskellä. "Jatketaan matkaa!" Bambi käski letkan kärjestä.
Rantaviiva häämötti suoraan edessämme ja innokkaimmat ottivat muutaman laukka-askeleen päästäkseen ensimmäisenä veteen. Daisyn tuntien arvasin siitä koituvan meille hieman ongelmia. Hyppäsin alas ruskealta selältä ja kiinnitin Sessan tukevasti muun oksaan. Se katseli hetken kirkkailla tähtisilmillään menoamme, mutta huomasi pian ruohon kiinnostavammaksi.
"Pois alta!" huudahdin, mutta mahtava veteen tulomme tyssäsi vesirajaan. Diivailijalleni vesi oli näköjään 'liian kylmää' ja se päätti laittaa jarrut pohjaan. Ja mikäs siinä, Daisy päätti olla uimatta ja päätti samalla, että minä saisin uida sen puolesta. Eli minä päädyin äkkijarrutuksen seurauksena nenälleni veteen. Pomppasin tyrmistyneenä ylös kylmästä vedestä ja suoritin olympia-tadon korkeushypyn Daisyn selkään. Läpsäytin tammaa lautasille ja painoin pohkeeni kiinni sen kylkiin. "Kyllä säkin kulta saat nyt heittää talviturkkis, kun kerran mäkin jouduin sen tekemään", sanoin ponnekkaasti hevoselleni. Kaikkien naurun aiheeksi myös muut joutuivat heti alkumetreillä nenälleen rantapöpölikköön, joten en jäänyt ainoaksi uhriksi nelijalkaisten mielenosoituksessa.
Sitten oli vuorossa Sessa. Sidoin Daisyn vuorostaan rannalle ja otin Sessan mukaani veteen. Onneksi olin varannut pitkän juoksutusliinan mukaani, jonka kiinnitin Sessan riimuun. Maiskautin pari kertaa ja sain nuoren neidin hyppäämään veteen. Siihen loppui sitten houkuttelut, sillä Sessa innostui lajista niin, että juoksi innoissaan pidemmälle ja alkoi uida. Pidin liinaa koko ajan kireällä, ettei tamma sotkisi jalkojaan siihen. Muutaman viiden minuutin jälkeen kutsuin Sessan takaisin rantaan. Lusitano nousi haikaillen maalle ja katsoi vielä ihastuneena taakseen. "Näyttää siltä, että mä joudun hankkii tälle jonkun uima-altaan talveks", sanoin naurahtaen. "Ainahan te voitte käydä siellä hevosuimalassa", muistutti Bambi. "Totta", vastasin.
Puristin hiuksieni latvoista liiat vedet ja nostin kutrini nutturalle. Irroitin Daisyn puusta ja vaihdoin riimunnarun Sessalle. Nousin Disyn selnään ja kiiruhdin muiden perään Sessa mukanamme. Paluumatka Mustikseen hoitui kävellen, kesäisiä hittejä laulellen.
2TP
6tpp /D
|
|
|
Post by Kathreen on Jul 1, 2012 23:53:11 GMT 2
1.7.2012
"Dumle ja Miia kärkeen, Iippu Tempon kans perään, Cida ja Deli seuraavaks, sit Assi & Emppu, niiden perään Daw ja Sakke ja ankkureiks Daisy ja Kat", Bambi ilmoittaa sekavan ratsukasan keskeltä. "Tuliko selväks?" hän kysyy vielä. "Joo", kuuluu epämääräinen vastaus poppoolta. Asettaudumme Bambin järjestämään jonoon ja lähdemme käppäilemään ratsuinemme metsikköä päin. Edestäni kuuluu innostunutta mölinää ja suunnitelmia päivän retkelle: "Mä aijon laukata niin kovaa, että te ette ikinä saa meitä kiinni!" "Ootas vaan, kyllä Assi teijät kaikki voittaa!" "Älä viitti, eihän se pysy alkuunkaan mukana!" "Tytöt, kunnolla nyt!" käskee Bambi jonon johdosta.
Lähtölinja kulkee kahden suuren männyn välissä. Ennen rataa täytyy kuitenkin vielä kerrata hyppääminen ei-sileällä. Lähellä on harjoitusbanketti ja -tukki ja jokainen pääsee vuorollaan harjoittelemaan niillä. Lopulta on aika lähteä. Suunnitelman mukaan jokainen ratsukko hyppää kolme ensimmäistä estettä ja odottaa niiden jälkeisellä risteyksellä. Iippu ja Tempo pääsevöt ensimmäisenä lähtemään. Tempo katsoo haikaillen ystäviään ja lähtee vastahakoisesti laukkaamaan ensimmäiselle esteelle, joka osoittautuu tukiksi. Tukkeja on itseasiassa kaksi, toinen on pieni maatukki ja toinen korotettu estetukki. Iippu ohjaa Tempon aluksi pienemmälle tukille ja hihkaisee ilosta ylitettyään sen. Ratsukko häviää kulman taakse ja pian kuuluu toinen ja kolmas hihkaisu. Tempon jaälkeen matkaan lähtee Assi ja Empou, jotka ylittävät myös pienemmän tukin. Daw ja Sakke ovat kolmansia ja hyppäävät vaivattomasti suuremman tukin. Miia ja Dumle starttaavat seuraavina,.mutta Dumlen mielestä maastoesteitä kuuluu hypätä vain ratsastaja, ei hevonen, joten poni päättää lyödä liinat kiinni ja näin Miia lentää komeassa kaaressa suuren tukin yli. Bambi säntä apuun ,.mutei ehdi paikalle ennen kuin Miia on jo Dumlen selässä. "Sua ei siis varmaankaan sattunu, vai?" Bambi kysyy hymyillen. "Eip, kunnossa ollaan", Miia vastaa tyynesti ja hyppää esteen Dumlen kanssa uudestaan. Tällä kertaa mukaan hyppyyn pääsee myös hevonen.Jälellä olemme enää minä ja Bambi ja Cida. Bambi käskee minut seuraavaksi lähtijäksi ja tottelen häntä. Kokeilen Daisyn satulavyös vielä kerran, sillä muistan edelleen elävästi sen kamalan päivän, josta ollaan aika kunniallisesti aina vaiettu. Satulavyö tuntuu kireältä, joten annan Daisylle luvan lähteä. Jännittävää, kuinka jopa laiskin hevonen innostuu maastossa niin, että sen piteleminen aisoissa on todella vaikeaa. Daisy kun on jo muutenkin reipas, maastossa sitten mennään kuin tuli hännän alla. Hevonen tekee vain yhden hieman isomman askeleen ylittäessään suuremman tukin. Katson eteeni ja etsin seuraavan esteen, siellä. Edessäni näen pienen risuaidan. Annan hevoselle hieman pohkeita ja se ponnistaa aidan yli. Komannelta esteeltä näkee jo risteykseen, jonka luona muut jo seisoskelevat steppaavilla poneillaan. Sitten esiin saapuvat myös Cida kja vähän ajan kuluttua Bambi.
Sitten on aika loppuradan. Bambi lähettää jokaisen yksitellen viiden minuutin välein radalle. Järjestys vaihtuu vain minun ja Cidan kohdalla, eli minä olen toisiksi viimeinen. Viimein Bambi antaa minulla lähtömerkin ja singahdan hevosellani metsän siimekseen hyppään kaksi estettä, jotka ovat lähellä toisiaan. Sitten taivas menee pilveen. Mieleni tekee pysäyttää hevonen, jonka ohjat raastavat sormeni paperisilpuksi. Kuulen pelkän tuulen huminan korvissani, sen aiheuttamat kyyneleet silmäkulmissani, mutten voi pysähtyä, jotta Bambi ei ratsastaisi päälleni. Komlmas este, tai periaatteessa kuudes. Se näyttää olevan jonkin lainen pieni vesihauta Banketin jälkeen. Daisy hyppää banketin päälle ja ponnistaa vesihaudan yli. Kaikki tapahtuu kuin hidastetussa elonuvassa. Yhtäkkiä tunnen kuinka vasemman jalan jalustimen hihna pettää ja näin vasen jalkani menettää tukipisteen horjauttaen minut rajusti satulan selästä. Poukkoilen Daisyn etujalkojen välissä yrittäen varoa niitä parhaani mukaan. Roikun kaikin voimin hevosen kaulassa ja yritän kiivetä takaisin selälle. kovan työn tuloksena istun jälleen satulassa ja ohjaan hesen seuraavalle ja viimeiselle esteelle.
Maaliviivan takana seisoskelevat kaikki muut paitsi Bambi. Saavumme lusitanoni kanssa hiohottaen porukan keskelle ja hengitän pari kertaa syvään. Lopulta saan sanuttua: "Se oli lähel-lä!" Esittelen.kaikille katkenneen jalustin hihnan, jonka jälkeen Daw kertoo kadottaneensa raippansa. Lähdemme kaikki Bambin tullessa etsimään raippaa ja yhteistuumin löydämme sen nopeasti. Alamme lähtemään takaisin Empun toisista toiveista huolimatta. "Mä olisin halunnu hypätä vielä edes yhen esteen", hän sanoo pettyneenä muiden reaktiosta.
Kotimatkallamme ohitamme raviradan ja Cida ehdottaa pientä kilpailua. "Mikäs siinä, kunhan vähän säästätte niitä hevosia", Bambi vastaa. Ravaamme sisää radalle ja laskemme lähtölaskennan. Ratsut pinkaisevat eteenpäin ja päätämme Dawin kanssa katseita vaihtamalla jäädä taaemmas. Lopulta kisan voittaa kaikkien yllätyksiksi Emppu ja Assi. Pienenä neitinä Assi puikkelehti muiden jaloista voittoon. Bambi huokaa tyytyväisen näköisenä ja kerää kaikki koolle. Lähdemme rauhasa kulkemaan kohti kotia.
3TP
7tpp /D
|
|
|
Post by Kathreen on Jul 7, 2012 19:59:41 GMT 2
7.7.2012
"Ylös nyt!" Bambi liversi huoneeni ovella. Käänsin vain kylkeäni. "Siis nyt, Kat!" nainen jatkoi. "Joo joo", mumisin. "Tänään on siivoustalkoot, muistatkos", Bambi muistutti. "En halunnu muistaa...", sanoin ja käänsin tyytyni korvilleni. Pian tunsin, kuinka peitto vetäistiin yltäni ja kirkas aamuaurinko löi silmille. "Ees pari minaa", anelin. "Eikun nyt nouset", Bambi sanoi pidättäen ärtymystään. Daw tuli ovelle katsomaan, mikä sirkus täällä kokoontui. Bambi lähti ovelta jättäen herättämiseni Dawin puuhaksi. "Mä tein lettuja aamupalaks", hän huomautti. "Pois alta!" sanoin singahtaessa sängystä muutamassa sekunnäissa keittiöön. "Ylhäällä on!" Daw huutaa Bambille, joka kiiruhtaa portaita pitkin keittiön ovelle katsomaan. Ahoin juuri toista lettua suuhuni, kun Bambi risti kätensä, sulki silmänsä ja lausahti: "Voi Herra armahda"
Saimme jotenkuten porukkamme talliin asti lukuisista livistysyrityksistäni huolimatta. Bambi keräsi kaikki aulaan ja alkoi jakaa hommia: "Cida, missä Cida... siellä! Sä siivoot satulahuoneen, siis tän tallin, Emppu hoitaa aitan satulahuoneen, Daw vie pyykit pesuun, Diib lakasee aitan ja Kat ei livistä hommista, vaan lakasee tän ison tallin" "Et oo tosissas!" sanoin suu ja silmät apposen auki. "Jep ja Cida saa vähän katella sun perääs, että varmasti hoidat hommas", Bambi sanoi virnistäen. Puristin käteni nyrkkiin: "Tää vielä kostetaan..."
Hain varastosta harjan ja aloitin lakasemisen portaiden edestä. Cida järjesteli satulahuonetta ja sai sieltä suoran näköyhteyden minuun, hitsi. Lakaisin ja valuin vähän väliä lähemmäs rauhallista siipeä, kun satulahuoneen ovi katosi heitin luudan kulmaan ja istuin alas betonilattialle. Kaivoin kännykän taskustani ja avasin nettiselaimen. "ht.net", mumisin. Etsin kilpailuja, halpoja tavaroita ja niin edelleen. Sitten varjo lankesi näytölle. Katsoin taaksepäin, Emppu! Nousin äkkiä ylös ja pudistelin pölyjä vaatteistani. Emppu oli juuri aikeissa sanoa jotain, mutta nostin sormeni salaman nopeasti suuni eteen. "Shh", sanoin hiljentääkseni tytön. Emppu sulki suunsa heti ja tuli lähemmäs minua. "Nyt ollaan ihan hiljaa, ettei ne kuule meitä", kuiskasin. "Miks... Sähän et oo muuten tehny yhtään mitään... Eiks Cidan pitäny kattoa et sä teet hommia..." Emppu suhisi. "Ei se tänne asti nää, siks mä tänne tulinki. Mut revittiin aamu ysiltä ylös kesälomalla, joten mua ei kiinnosta näyttää nättiä naamaa siivoukselle", sihisin naama punaisena. "Nyt sieltä tulee joku", Emppu huomautti kun kuulimme askelia. "Äkkiä piiloon tänne", kuiskasin ja tempaisin tytön mukanani Sessan karsinaan. Istuimme oven takana ja pidätimme hengitystämme. "...Mihin se nyt karkas... Ihan mahotonta toi touhu... Tuol on luuta..." kuului pätkiä, joiden äänet kuuluivat Cidalle ja Bambille. "Hitsi", sähähdin hiljaa. "Kuulitko sä?"Cida kysyi Bambilta. Laitoin käden suuni eteen, niin hiljaa, ettei pienintäkään ääntä kuulunut. Jompikumpi , Bambi tai Cida, kävi noukkimassa heitteille jätetyn luudan ja sitten kummatkin lähtivät. Odotimme hipihiljaa, että äänet loitontuivat tarpeeksi. Lopulta uskaltauduimme piilostamme ja seisahdimme käytävälle. "Ootko sä siis jo valmis?", kysyin Empulta. "Joo", tämä vastasi. "Hyvä, sitten saat leikkiä mun kans kissaa ja hiirtä, eli me paetaan Bambia parhaamme mukaan", sanoin. "Jaa miksi?", kysyi ääni takanani. Jähmetyin sille sijoilleni. Vedin kerran henkeä ja palautin kasvoni peruslukemille. Käännyin ja näin Bambin tiukan ilmeen. "Miksi?" hän toisti kysymyksensä. "Öhm, tuota... me, mä vaan... siis kun... sä... ja... silleen ja...", sopersin jotain epämääräistä. "Nii-in", Bambi sanoi. "Nyt sä tuut mun mukaan ja lakaset koko tallin mun katseeni alla", Bambi sanoi huvittunut ilme kasvoillaan. Suuni loksahti auki. "Mi-mithä!?" huudahdin. "Suu kiinni ja hommiin", Bambi käski. "Mut-" "Ei mitään muttia, tänne nyt niinku olisit jo", Bambi sanoi. Kävelin hänen ohitsensa naama edelleen ihmetyksen vallassa. Tartuin harjaan ja aloin lakaista käytävää ilme kireänä. Pian muutkin alkoivat valmistua tehtävissään ja tmuodostivat katsomon Bambin viereen. "Tohon jäi vähä", Bambi huomautti virnistäen. Kaikki repesivät nauruun. Mulkaisin heitä kerran ja jatkoin sitten lakaisua. "Noh, itseppähän kerjäsit", Bambi naurahti.
Sitten edessä pilkotti viimeinen kulma. Vetäisin viimeisen harjanvedon jonka jälkeen sysäsin inhotuksen Bambille, joka lähetti jonkun viemään luudan takaisin varastoon. "Tuus tänne. Selvisithänsä siitä!" Bambi sanoi ja halasi minua. "Nyt mä haluan kyllä repparikyydin Villalle tästä mun urottöstä", sanoin dramaattisesti. "No täältä saat kyydin", Daw sanoi hymyillen. Hyppäsin Dawin selkään ja tämä lähti kuljettamaan minua selässään kohti aulaa. Aulassa hän ei kääntynytkään ovelle, vaan kapusi ylös portaita muiden seuratessa. Menimme pirttii. Näimme Diibin siellä mahtavan mansikkakakun kera. "Yllätys!!" huusivat Diib ja Daw.
Juhlimme koko illan kymmeneen asti, jolloin tallilaisia tultiin hakemaan. Minä Daw ja ja Bambi puolestamme jatkoimme juhlia vielä Aliisallakin ja lopetimme vasta kolmen aikaan yllä, kun elokuva nelosella loppui. Sitten mebtiin nukkumaan ja Bambi lupasi olla herättämättä minua seuraavana aamuna. Nyt ainakin oltiin nähty, mitä tapahtuu kun nukkuva karhu herätetään.
4TP
9Tpp /Daw
|
|
|
Post by Kathreen on Jul 15, 2012 23:31:12 GMT 2
15.7.2012
"Valmista?", kysyin Sessan selästä. Daw ja Iippu häärivät ratsujensa ympärillä satulavöitä kiristellen. "Joop", sanoi Daw kiivettyään Saken selkään. Pian Iippukin oli Tempon selässä ja odotti Dawin takana lähtöä. Avasin tallin oven selästä käsin ja ratsastimme ulos tallista. Johdatin pikkuryhmämme metsätielle ja aloitin tarinan: "Bambin mukaan täällä asui ennen perhe, rikas porvariperhe, joka piti tallia. Perheeseen kuului äiti, isä ja kaksi tytärtä. Kerran ne tyttäret lähti ratsastamaan vähän myöhemmin illalla maastoon. Ne meni just tätä samaa polkua, mitä meki. Toinen tytöistä sai surmansa sillä matkalla ja kerrotaan, että sen tytön äidin haamu etsii kuollutta tytärtään metsässä asetta kantaen. Myös se tyttö kummittelee ratsastaen aavehevosellaan ja etsii tietä kotiin", kerroin ja lopetin siihen.
Ratsastimme ehkä puolituntia syvemmälle metsään ja sitten aloitin taas: "Tässä kohta tulee sellanen kallio, sen luona ne näki tumman ratsastajan ja se toinen tyttö pelästy niin että laukkas kotiin. Toinen tyttö pelästy myös, mutta lähti väärään suuntaan ja... Iiiiiks!" kiljahdin. "Iiiik, aaaapuaa!" Iippukin kiljahti. "Pakoon!!" Daw huusi. Puskan keskeltä ilmestyi iso valkoinen hohtava hevonen, jonka selässä istui valkeaan kaapuun pukeutunut tyttö, jolla oli pitkät mustat hiukset. Kun lähdimme aaveratsua pakoon, se lähti seuraamaan meitä ja sai melkein kiinni. Piilouduimme suuren kiven taakse ja aaveratsu karautti ohi.
Huokasimme helpotuksesta. Molemmat, Daw ja Iippu katsoivat minua kauhuissaan. "Nyt nopeesti takas, mä en jää tänne enää hetkekskää!" Daw ilmoitti, mutten antanut hänen lähteä. "Mä tiiän oikotien, mennään sieltä", ehdotin. Kummatkin suostuivat ehdotukseeni. Jatkoimme matkaa käynnissä ja sitten ravissa. Vähän ajan kuluttua takaamma kului verta hyytävä kiljaus. Katsoimme Dawin kanssa taaksemme. Iippu oli nostanut toisen kätensä sulleen ja toisella hän osoitti varovasti pusikkoon. Käännyimme katsomaan Iipun osoittamaan suuntaan. Pusikossa seisoi tummiin pukeutunut nainen, vanha nainen. Hänellä oli mukanaan myskylyhty ja haulikko olallaan. Lähdimme laukkaamaan akrkuun ja pian kuului valittavaa ujellusta, sen naisen ääni.
Nainen jäi muutaman kilometrin päähän, mutta pian näimme hänet taas edessämme. Hän avasi silmänsä ja katsoi meitä ivallisesti. Sitten takaa kantautui valoa, aaveratsu! Olimme loukossa. Sitten puskasta syöksyi vielä yksi ratsukko, joka pakotti meidät hyppäämään sivulla olevan tukin yli ja pakoon.
Laukkasimme koko matkan takaisin tallille vieras ratsukko perässämme. Ratsastimme kentänkin läpi suoraan talliin ja lukitsimme oven heti. Pian oveen koputti joku. Passitimme Iipun avaamaan ja odottelimme itse nurkan takana. Kuului kiljaisu oven avattua, sitten se loppui kuin kanan lento ja kuului helpottunut huokaus. "Tytöt, se on vaan Bambi", Iippu huusi. Talutimme kaikki kolme hevosta Bambin luo. "No miten kauhumaasto meni?" nainen kysyi. "Se, mut, miten sä tiiät..." Iippu hämmentyi. "Tadaa!" huudahdimme Bambin ja Dawin kanssa. "Järjestetty juttu", naurahdin. Selitimme Iipulle, kuinka olimme pyytäneet naapuritallin väkeä auttamaan meitä yömaastossamme. Ja haulikkokin osoittautui leluksi.
"Loppu hyvin, kaikki hyvin", Iippu huoahti.
5TP
9tpp /Daw
|
|
|
Post by Kathreen on Jul 17, 2012 1:01:25 GMT 2
17.7.2012 Talutin Dawin avustuksella kaikki hevoseni ulos seinää vasten asetetun valkoisen kuvaustautan eteen. Otimme kaikilta riimut pois, jolloin tarrauduin toisella kädelläni Sessan päähän ja toisella Daisyn harjaan. Tintti pysyisi kyllä kuin liimattuna äitinsä luona. Se asetti suloisen päänsä Daisyn selällle ja katseli tähtisilmillään outoa naista, joka hääri kameran luona. Myös isäni oli paikalla. Hän seurasi kuvaajan läppärin ruutua tarkkana. "No niin, nyt yritetään sitten saada kaikkien katseet kameraan", kuvaaja kehotti. "Än yy tee nyt! Hyvä, joo nyt tuli kans hieno, oii ku se kattoo hienosti tänne, ja sitte vielä pari, hyvä, just noi, liiikkumatta vielä hetki, nooin... selvä, eiköhän noista saada jokunen hyvä valittua", kuvaaja selosti. Isä jäi ihmettelemään kuvia, kun minä ja Daw talutimme lusitanot takaisin sisälle. Olin tuonut ne aamulla talliin, jotta pääsisime nopeasti kuvattavaksi ja veisin ne illalla takaisin laitumille. Kiitin Dawia avusta, joka lähti kohti orilaidunta. Nyin valkoista pitsistä hamettani alaspäin ja huomasin, ettei se ollut mikään käytännöllisin vaate tallille, kuvissa piti kuitenkin olla hienona, joten menkööt. Menin pihalle katsomaan kuvia, joista isä oli jo valinnut suosikkinsa. Päädyin samoihin. Parhaita oli yhteensä viisi ja ne lähetettäisiin kehitettäviksi. Saisin jokaista kaksi kappaletta. Isä maksoi kuvauksen ja halasi minua, sitten hän lähti kotiin. Vilkutin hänelle tallipihasta. Kipusin Aliisan portaat ylös, avasin ulko-oven ja menin sisään. Istu'uduin keittiön saarekkeen ääreen ja avasin läppärini. Kisakutsut odottivat osallistumista. 49HM 10v€ /Daw
|
|
|
Post by Kathreen on Jul 18, 2012 0:48:12 GMT 2
18.7.2012
Lits läts, lätäköt läiskyivät kuvisaappaitteni alla. Yöllä oli satanut kaatamalla, joten vesi oli vielä maassa. Sade olli alkanut jo illalla, eli olin jättänyt kultani sisälle, onneksi. Nyt minnulla oli huomattavasti vähemmän huolenaiheita. Kannattelin kädelläni kaunista kermakakkua, jota koristivat tuoreet mansikat. Kakun päällä oli kupu, jottei se kokisi karua kohtaloa. Avasin tallin oven ja hengitin sisään tallin kotoisaa tuoksua. Kävelin pitkin käytäviä ja saavuin pian rauhalliseen siipeen. Laskin kakun varovasti maahan ja lähdin hakemaan harjapakkia Daisyn harjapakkia kaapista. Juoksin pitkin käytäviä ohittaen tyhjiä karsinoita. Varustehuoneessa pengoin hevosteni kaapin ylösalaisin ja löydettyä oikean pakin tungin kaiken vain takaisin ja suljin oven nopeasti. Tiesin, että unihtaisin tapahtuneen ja seuraavalla kerralla kaapilla asioidessani saisin tavaravyöryn niskaani.
Kiirehdin takaisin Daisyn karsinalle ja avasin oven päästäen uteliaan pää syliini. "No heippa kulta", sanoin tammalle. Pian karsinasta pilkisti myös pieni, rusehtava pää, joka tutki taskujani. "Voi Tintti-kulta kun siellä ei ole mitään", naurahdin liikuttuneena. Sitten ori äkkäsi kakkuni ja puski minut syrjään päästäkseen sen luokse. "Ei Tintti, ei!" huudahsin, mutta liian myöhäistä. Varsa kumosi kakkukuvun ja tunki turpansa valkeaan kermavaahtoon. "Eih", sanoin itsekseni ja laitoin käteni silmilleni, Sain toimintakykyni takaisin ja kiskaisin oriin muhkeasta otsatukastaan takaisin karsinaan. Daisykin yritti työntää päätään kakkua kohden, mutta pistin käteni sen turvan eteen. "Ehei, älä luulekkaan", sanoin tomerasti.
Laitoin karsinan ovea pienemmälle pujahtaesani sisään harjojen kanssa. Suin Daisya hellästi, ensin kaulalta, sitten kupeelta, selkää, vatsaa, lautasia ja sitten toista puolta. Huomasin tamman vasemmassa takajalassa pienen verestävän haaan, pikemminkin paarman piston. Katsoin sitä lähempää ja huomasin siinä olevan punkin. No, ei ihme, että haava näyttikin enemmän patilta. Puikahdin karsinasta ulos ja kaivoin pakista punkkihaarukan. Mikä onni, että olin saanut sellaisen vanhemmiltani alkukesästä. Ajattelin, ettei sille tulisi käyttöä, mutta tässä oli nyt todiste virhearvioinnista. Meni Daisyn 'punkillisen' jalan luo ja vedin haarukan lukkoa taaksepäin, jolloin pinsettiosa aukeni. Sain terät punkin ympärille, jolloin vapautin lukon. Terät painautuivat kiinni toisiinsa. Pyöritin haarukkaa pari kertaa ympäri ja vetäisin. Punkki irtosi kokonaan. Taputin Daisya, joka oli seisonut koko operaation ajan kiltisti paikoilaan. Tinttiäkin oli pakko taputtaa, sillä se oli tarkkaavaisesti seurannut tilannetta äinsä vatsan alta.
Puhdistin vielä Daisyn kaviot ja Harjasin Tintin säkenöivän puhtaaksi ennen kuin jätin ne hetkeksi. Juoksin loppunsa kohdanneen kakun kanssa villa Aliisaan ja kumosin sen biojäteastiaan. Vetäisin jääkaapista esille toisen kakun, jonka olin leiponut varakakuksi ja sille oli nyt käyttöä. Kiikutin uuden kakun talliin, mutta tällä kerralla asetin sen siiven käytävällä olevalle hyllylle. Siellä se säilyisi sata-varmasti. Otin Daisyn käytävään ja kiinnitin sen riimunnaruilla keskelle. Aloin suihkuttaa varuvasti StarShine -kiillotussuihketta sen karvalle. Daisy säikähti ensimmäistä suihketta ja ilmaisi sen säpsähtämällä. Rapsutin sitä sään päältä ja se rauhoittui. Suihkautin ainetta harjaan kaiken varalta ja harjasin tamman läpikotaisin sillä. Katsahdin kelloon, kaksitoista. Olipas aika mennyt nopeasti. Hain pesuboksista ämpärillisen vettä ja nappasin hyllystä hevosille suunnatun tuoksushamppoon. Kävellessäni takaisinpäin huomasin Dawin äheltämässä Saken luona jotain. askin ämpärin ja shamppoon hetkeksi lattialle ja kävelin ystäväni luokse. Dawilla oli kädessän hiusten kuivaaja. Hän yritti epätoivosiesti tunkea töpseliä pistorasiaan. "Moi... mitä ihmettgä sä oikeen teet?" kysyin kummissani. Sakke näytti miettivän täsmälleen samaa kysymystä, sillä se pyöräytti kerran silmiään ja huokaisi tylsistyneenä. "No toi hevonen ei millään kuivu tunnissa ilman pientä sähköistä apua", hän sanoi ja sai töpselin seinään. "Näetkös? Nyt se kuivuu hetkessä", Daw sanoi ja käynnisti föönin. "Mitä sä puhut tunnista, tässähän on vielä kaks tuntia aikaa", kommentoin. Daw sammutti föönin. "Kuinka nii?" hän kysyi ja naputti rannekelloaan. Katsoin sitä ja sen jälkeen katsoin omaa kelloani. Tosiaan kello oli jo yksi. "Apua!" parahdin "Miten mä nyt ehin pestä Daisyn hännän?", kysyin epätoivoisesti. "Ehkä mä voin auttaa...", Daw sanoi ja pyöritteli föönin johtoa kädessään. Ilmeeni kirkastui. Juoksin ämpäreineni ja saippuoineni Daisyn luo. Upotin tamman hännän haaleaan veteen ja aloin pesemään sitä shamppoolla. Kun häntä mielestäni oli valmis, hiihtelin sen puhtaalla vedellä, jota kävin hakemassa saippuaisen tilalle. Kuivasin häntää pyyhkellä sen verran kuin ehdin. Pian Daw saapui fööninsä kanssa. Työnsimme pistokkeen rasiaan ja käynnistimme härvelin. Daisy pälyili epäluuloisesti taakseen, kun Daw föönasi sen häntää. Jouhet kuivuivat hetkessä ja kiitin Dawia avusta.
Avasin letityskuminauhapussin ja otin kamman ympärille muutaman. Kampasin neidin harjan ja hännän suihkuttaen niihin samalla kiillotus/selvitysainetta. Jouhet kiilsivät ikkunoista tulvivassa valossa. Heitin kamman pakkiin ja aloin letittää tmmani harjaa. Tein siihen kauniin ja siistin ranskanletin lankaa apuna käyttäen. Letitin myös Daisyn hännän. Siihen taiteilin ehkä elämäni parhaan ruotoletin. Jätin Daisyn köytävälle ja katosin itse varustehuoneelle. Katsoin kelloa, varttia vaille kaksi. Menin kaapillemme ja avasin sen. Ehdin vain avata suuni, mutta ääntä en kerinnyt päästää. Koko valtaisa kaappini sisältö vyöryi päälleni, aivan kuten olin ennustanut. Tavaramäärä kaatoi minut selälleni lattialle. Sivusin molemmilla käsilläni tavaraa päältäni päästessäni istumaan. Loplkta sain jalkanikin esiin ja nousin seisomaan. Lattialla lojui kaikki aina kaviokoukusta satularasvaan. "Voih", huokasin. Aloin kasata tavaroita kaappiin, tällä kertaa jonkun näköiseen järjestykseen. Sitten löytyi myös etsimäni musta nahkariimu ja siihen kuuluva nahkainen riimunnaru. Riimunnarun solkipäässä oli myös parikymmentä senttiä pitkä kettinki.
Juoksin Löytöjeni kanssa takaisin Daisyn luokse, mutta mitä siellä mäenkään. Daisy on nostanut päänsä ainakin taivaisin asti ja hamuaa huulillaan mansikkakakkuani. Olin unohtanut kakkukuvun villalle ja se kostautui nnäköjään sillä, että puolet kakusta oli hävinnyt syylliseltä näyttävän Daisyn vatsaan. "Daisyy!" jyrähdin odotettua järeämmin. "Daisyn leuat pysähtyivät siihen paikkaan. Silmät vilkuilivat minua päin, mutta muuten hevinen oli kuin kangistettu. Sitten pärskähdin nauruun. Nauraa räkätin käytävän oviaukolla ja otin seinästä tukea, etten olisi kaatunut. Daisy uskalsi jo liikkua ja toi turpaansa luokseni. "Voi sinua, taisit vähän säikähtää, vai mitä" lepertelin tammalle hiukan rauoituttuani ja suukostin sitä turvalle. Hiukan kermavaahtuoa tarttui leukaani, mutta pyyhin sen pois kädelläni. Tintti vilkuili karsinan ovelta. Se lepuutti päätään oven reunalla. Myös Sessa oli päättänyt päättää ruususunensa ja noussut seisomaan tarkastellakseen tapahtumia. Menin tervehtimään sitäkin. Sitten otin pkistani pienen pyyhkeen ja pyyhin sillä Daisyn suupielet. Irroitin sen kangasriimusta ja riimunnaruista ja pujotin uutuuttaan loistavan nauhkariimun sen päähän. Uusi se ei tietenkään ollut, mutta harvoin käytetty. Riimunnarun lukko loksahti kiinni ja lähdin taluttamaan tammaa pihalle. Tintti seurasi äitiään kuin hai laivaa, mutta Sessan oli jäätävä talliin. Se hirnui kimeästi jäädessään yksin. Daisy hirnui sille takaisin rohkaisevalla sävyllä, sitten ei kuulunut mitään.
Talutin Daisyn poikkeuksellisesti nurmikentälle, jossa näyttelyt pidettiin. Tintti hyppelehti leikkisästi ympärillämme ennen kuin komensin sitä olemaan rauhallisesti. Minulla oli mukanani myös toinen riimunnaru Tinttiä varten. Seisahduimme keskelle kenttää odottelemaan muita. Portista saapuivat sisään ensiksi Bambi, joka asettui tuomarinpöytänsä taakse, sitten Emppu ja Assi ja sitten Diib ja Tomppa ja viimeisinä Iippu ja Tempo. Assin ja Tompan kanssa oli selvästi nähty paljon vaivaa, mutta Tempolla oli varmasti upein kampaus, ommellut sykeröt, jotka olivat täydellisen symmetrisiä. Tytöt kertoivat tulleensa tallille heti kun pääsivät lähtemään kotoa. Dawia vain ei näkynyt missään. Odotimme muutaman minuutin, jonka jälkeen tallinkulmata ilmestyi hauskannäköinen kaksikko. Daw se oli selvästi, mutta hevonen näytti joltakin issikalta. "Hei Daw! Mihin sä Saken jätit?" huusin tälle. Tyttö seisahtui hetkeksi tyhmistyneenä. Siten hän juoksutti poninsa kentälle. "Tässähän se on", hän huohotti. Kaikki tulivat lähemmäs ihmettelemään ja lopulta totesimme kuin totesimmekin, että siinä oli Sakke.
Pyörimme hevostemme kanssa ympyrää. Kentän laidalla istuivat mm. Cida, Lily ja Taru. He eivät osallistuneet näyttelyihin, joten tulivat kuvaamaan. Aluksi tuomarin eteen menivät Iippu ja Tempo. Tempo näytti nauttivan tilanteesta ja poseerasi upeasti. Seuraavaksi olivat vuorossa Diib ja Tomppa. Shetuori näytti ottavan lopputilin hommasta, sillä se vain pyöri ja tempoi joka suuntaan. Diib sai sen kuitenkin rauhoitettua, josta hän ansaitsi kyllä kunniamitalin. Sitten oli Assin ja Empun vuoro. Assi oli niin suloinen, että uskoin sen vievän näyttelyn voiton. Empun ja Assin jälkeen olimme me. Pyysin Tarua kentän reunalta luokseni. Pujotin riimunnarun Tintin kaulan ympärille kuin lasson ja neuvoin Tarua pitämään Tintistä kiinni sen aikaa, kun Daisy oli arvosteltavana.
Talutin tamman tuomarinpöydän eteen. Asetin sen seisomaan oikeaan asentoon. Sitten Bambi pyysi meitä tekemään käyntikierroksen ja sitten ravkierroksen. Samalla hän arvioi jokaisen liikkeen huomioon ottaen. "Kiitos", hän sanoi lopulta. Niiasin ja talutin Daisyn varsansa luo. Kiitin Tarua avusta, joka meni nopeasti takaisin kentänlaidalle.
Viimeisinä olivat vuorossa Daw ja pörröpallo-Sakke. Sakke näytti erittäin vaivaantuneelta uudessa lookissaan, mutta Daw käänsi asian edukseen ja esitteli Saken erittäin söpönä poniorina. Saken karvat hulmusivat, kun se teki ravikierroksen. Sitten kaikki olivat esittäytyneet. Nyt oli vielä tiedossa tulokset. Sitten muistin jotain. Sysäsin Daisyn ja Tintin oitispäätä Dawin käsiin ja juoksin talliin. Pian palasin puolikkaan kakun kera. "Ja saakos sulta nyt kysyä, mitäs tolle on tapahtunut?" Daw kysyi sarkastisesti. "Luulempa, että tältä neidiltä löytyy vastaus siihen kysymykseen", sanoin naurahtaen taputtaen Daisyn kaulaa. Kaikki purskahtivat hulppeaan nauruun.
Olin tuonut mukanani kakkulapion, jolla leikkasimme vähän kakkua pois siitä kohdalta mistä Daisy oli sitä syönyt. Sitten leikkasin kaikille palaset ja söimme ne käsin. Kaikkien naamat olivat lopuksi aivan täynnä kermavaahtoa, samoin kädet. "No niin, viekää hevoset talliin ja käykää pesemässä naamanne ja kätenne. Nähdään puolen tunnin päästä tässä, jolloin kerron tulokset", Bambi opasti. Hävisimme kukin omaan kolkkaan tallia hevostemme kanssa. Nyt alkoi jännittämään.
6TP
10tpp /Daw
|
|
|
Post by Kathreen on Jul 24, 2012 14:05:38 GMT 2
24.7.2012 Peace in my mind. Open my eyes and I'm back to the busy world. Close my eyes again, i'm still wide awake.
~
Rauha mielessäni. Avaan silmäni ja palaan takaisin kiireiseen maailmaan. Suljen silmäni taas, olen silti hereillä50HM 7v€ /D
|
|
|
Post by Kathreen on Jul 29, 2012 23:30:16 GMT 2
29.7.2012
Kännykkäni soi. Tai en ollut ihan varma soiko se, mutta ainakaan se ei saisi häiritä uniani. Puolen tunnin yhtämittaisen ja voimustavan pirinän jälkeen meni hermot. Tempaisin kännykän irti laturista, irroitin takakannen ja viskasin akun pois. Noin, nyt se ei enään häiritse mua.
Koputus, sitten vielä toinenkin. Eikö täällä saanut ihminen nukkua rauhassa. Joku riuhtaisi oven auki, joku jolle kostaisin vielä makeasti. Daw tuli huoneeseeni ja kuulutti: "Kello on jo 1! Herran Jumala, kuinka monta vuotta sä ajattelit vielä nukkua?" "Käviskö kolme", sanoin noteeraamatta kellonaikaa. "Sul on viis minaa aikaa nousta, sitten mä tuun ja kumoon sun niskaas vesisangon", Daw sanoi hilpeänä. "mm", mumisin puoliunessa vastaukseksi.
Suljin silmät ja ajattelin nousta kahden minuutin päästä. Näköjään aikaa menikin vähän kauemmin, sillä seuraava noteeraus olikin kylmä vesi ja Dawin hihitys. "Daaw!" kiljaisin ja poppasin ylös sängystä likomärkänä. "No nyt sä oot ainaki hereillä", Daw hekotti. "Kyllä, täysin hereillä!" huusin ja lähdin jahtaamaan Dawia ympäri taloa. Bambi istui keittiössä päivän lehden ja aamukahvin kera ja kuuli vain osan uhkauksistani: "Tästä sä et kyllä selvii hengissä! Ootas ku mä...!" ja ovi sulkeutui paukkuen perässämme rynniessämme ulos. Juoksin yökkärit päällä tallipihalla tavoittaen Dawia joka askeleella. Oven edessä sain Dawista otteen ja rupesin miettimään seuraavaa elettäni. Silloin Bambi huikkasi Aliisan ikkunasta: "Tytöt hei! Karsinoihin pitäs laittaa lisää pohjukkeita!" "Mä meen!" sanoi Daw ja ryntäsi sisään irroittautuen otteestani. "Kiitti vaan!" sanoin puolestani minä ja lähdin lampsimaan litimärkänä takaisin talolle.
Kävin suihkussa ja puin päälleni. Söin välipalaa, koska aamupalaksikaan sitä en voinut enää kutsua, pakkasin repun ja lähdin talliin. Hyvä puoli oli se, että olin välttynyt tallissa rehkimiseltä. Hypin tallin portaat ylös ja tempaisin toimiston oven auki. Istuuduin massiivisen konttoripöydän taakse ja hörppäsin huikat eilisestä colastani. Toimistoon alkoi lappoa väkeä ja merkkasin päivän tuntilaiset. Kelmi, Tomppa, Dumle ja Neiti joutuivat raukat hommiin kesäpäivänäkin. Onneksi kesällä ei järjestetty tunteja niin paljon.
Kokosin kimpsuni ja kampsuni ja raahasin itseni alakertaan laittamaan Sessaa valmiiksi. Tarkoituksena oli lähteä Dawin ja Empun kanssa rannalle piknikille, tai hauskasti ranskalaisittain á pique-nique. Hain Sessan laitumelta. Se olikin nopea juttu, sillä pyöreä neiti lähti innoissaan liikkumaan. Talutin tamman sen harmikseen sisälle karsinaansa. Nappasin karsinan kyljestä pussista harjan ja hoidin tyttösen kuntoon. Hain Sessan suitset ja laitoin ne tammalle päähän. Hyppäsin selkään ja avasin karsinan ovea sieltä käsin enemmän. Ratsastin ulos karsinasta, mutta pomppasin alas selästä, huomatessani kypäräni ja reppuni käytävällä. Laitoin kypärän päähäni ja heilautin repun olalle. Punnersin takaisin selkään ja köpöttelimme ulos tallipihalle.
Ulkona oli jo Daw Saken kanssa, mutta Emppu ja Assi puuttuivat. Odoteltuamme hetken saapui tämäkin kaksikko pihalle. "Etsää ota mitään kamoja mukaan?" kysyin ihmeissäni, kun tyttö talutti ponin pihalle riimussa ja narussa. "Kyllähän mä näilläkin pärjään", sanoi Emppu hymyillen.
Lähdin johtamaan joukkoa kohti rantaa. Menimme pokkeuksellisesti tietä pitkin, koska sieltä ei ollut tullut pitkään aikaan kuljettua. Ilma oli lämmin ja raikas. Aurinko läikitti Sessan vaaleaa karvaa lehdokkojen läpi. Kuljimme rauhallisesti käynnissä rantaan asti.
Daw laskeutui Saken selästä alas ja vei ratsunsa pieneen tarhaan, joka oli rakennettu siihen muutama vuosi sitten. Daw vapautti oriin tarhaan riisuen siltä ennen sitä varusteet. Hän palasi luoksemme ja avasi reppunsa. Sieltä paljastui keltainen fleece-viltti, jonka Daw asetteli taidokkaasti nurmelle. Minäkin laskeuduin alas Sessan selästä ja avasin reppuni suun. Kaivoin esille kuivakakun ja termospullollisen mansikkamehua.
Veimme Empun kanssa tammat toiseen, hieman suurempaan tarhaan ja palasimme takaisin herkkujen ääreen. Napostelimme kakkua ja joimme termospullon puolilleen, ennen kuin oli auringon ottamisen vuoro. Makasimme kaikki kolme vierekkäin viltillä bikinit päällä ja aurinkolasit silmillä. Tarkastelin aurinkolasieni laseja ja luin kerta kertansa jälkeen mielessäni "Ray-Ban". Siitä tuli sitten jotenkin mieleeni: "Hei Daw, ku mähän ostin viime viikolla ne Pirates of the Caribbean -leffat, nii katottaisko tänään yks niistä?" "Mm, vaikka", Daw vastasi ja kääntyi vatsalleen.
Minä nousin viltiltä, vetäisin kevyen hellemekon päälleni ja lähdin tarhoille. Avasin portin ja menin sisään aitaukseen. Sessa oli laiduntamassa lähimmäisessä kulmassa. Istuuduin tamman viereen ja aloin punoa sinisistä lemmikeistä ja musta heinistä seppelettä. Daw ja Emppu seurasivat puuhiani pienen välimatkan päästä viltiltä. Seppeleestä tuli lopulta liian iso minulle, joten asetin sen Sessan päähän. Pujotin varovasti tamman korvat seppeleen sisään. "Aaaws", pääs suustani liikuttunut ääni. Daw ja Emppukin nousivat viltiltä ja tulivat lähempää katsomaan. Iltapäivän auringossa Sessa oli kaunis näky. Daw haki kameransa ja nappasi muutaman kuvan. Jätin seppeleen Sessan päähän ja lähdin muiden mukana viltille.
Puoli tuntia maattuamme Emppu ehdotti uimista. Daw torjui ajatuksen heti kättelyssä ja sanoi jäävänsä rantaan ruskettumaan. Minä suostuin, tosin hieman vastahakoisesti, sillä uiminen ei oikein ollut se minun juttuni. Lähdin kuitenkin veteen, sillä nyt se ainakin oli lämmintä, toisin kui alkukesästä. Emppu juoksi suoraan veteen räiskyttäen aimoannoksen vettä päälleni. Heilautin pääni alas, jolloin sain hiuksen nutturalle. Kutrini olivat taas kasvaneet ennnätysmäärän, sillä latvat kastuivat runsaasti, kun laskin ne alas. Päälaelleni muodostui pian semisiisti nuttura. Kävelin rauhallisesti syvemmälle kunnes jalkani eivät enään yltäneet pohjaan. Uin vähän matkan päähän, mutta käännyin sitten takaisin kohti rantaa. Lähempänä rantaa viitoin Empun luokseni ja kysyin hiljaa: "Auttasitko sä mua yhessä jutussa?" "Joo, kai", Emppu suostui. "Daw kumos aamulla ämpärillisen jäävettä mun niskaan. Nyt meijän pitää löytää jostaki joku ämpäri, et mä voin kostaa sille", sanoin vaivihkaa. "Joo... eiks siel tarhoil oo jotain ämpäreitä?" Emppu hoksasi. "Joo!" sanoin.
Kävelimme rantaan ja tarhoille. Onneksemme Daw oli edelleen vatsallaan, eikä siis nähnyt meitä. Haimme kasi ämpäriä ja juoksimme mereen. Täytimme ämpärit vedellä, joka tosin oli lämmintä. Hipsimme rantaan Dawin luo ja kaadoimme vedet ämpäristä tämän päälle. "Ääk!! Mi-mithä!!" Daw kiljui ja hyppäsi syrjään kuin heitooistuimen singauttamana. "Kosto on suloinen", tokaisin. Daw katsoi äreänä minua, mutta suli hymyyn lopulta. "Tasoissa?" hän sanoi kätellen minua. "Tasoissa", vastasin.
Kuivattelimme rannalla puolisen tuntia, jonka jälkeen haimme hevoset, varustimme ne ja lähdimme kulkemaan kohti kotia. Sessan karvat kutittivat paljaita reisiäni. Olin vetäissyt vain lyhyen hellemekon bikinien päälle, etteivät housuni kastuisi.
Erosimme tallipihalla. Assi käveli Emppu selässään latoon, Sakke orikäytävälle ja minä rauhalliseen siipeen. Hyppäsin alas tamman selästä käytävällä. Talutin hevosen karsinaan ja tarkistin kaviot, puhtaat. Vein Sessan riimunvarsi kaulan ympärillä laitumella ja juoksin sitten villa Aliisalle. Bambi oli juuri lähdössä kauppaan. "Toisiksä cocista ja voipoppareita?" kysyin. "Joo, jos lupaat nousta huomenna vähän aikasemmin, muuten sä et jaksa mennä kouluunkaan parin viikon päästä", Bambi sanoi. "Älä muistuta"
7TP
8TP
|
|