|
Post by Cida on Feb 3, 2013 14:43:49 GMT 2
Killen päiväkirja, jonne Cida raapustaa kuulumisia (:
|
|
|
Post by Cida on Feb 15, 2013 15:54:32 GMT 2
Can you make it feel like home...? "Näytät sopeutuneen tänne hyvin...", totesin ääneen ja hymyillen katsoin ruunikkoni valppaita korvia, jotka kääntyilivät ja kuuntelivat tallin ääniä. Silitin pitkin liikkein Killen kaulaa ja hevosen lämpö ja karva tuntuivat ihanilta käteni alla. Suin vielä vähän orin lapoja ja heitin sitten harjan pakkiin. Killen oli rauhallinen ja Mustikseen muutto ei ollut hevosta liiemmin ihmetyttänyt, vaan ori vaikutti olevan ihan tyytyväinen uuteen kotiinsa. Menin pois orin karsinasta ja vedin liukuoven kiinni ja oven lukkosysteemi naksahti paikoilleen. Kävelin ilmoitustaululle ja etsin katseellani kentän ja maneesin käyttövuoroja. Kentälle ei näköjään ollut tunkua, joten menisin sinne Killen kanssa. Suuntasin satulahuoneesen ja hain hevosen varusteet. Satuloin Killen ja nappasin meksikolaiset koukusta. Lämmitin kuolaimia hetken käsissäni ja pujotin stten suitset orin päähän. Kiinnitin kaikki soljet ja taputin oria kaulalle. Ennenkuin painoin kypärän päähäni keräsin pitkät punaiset vähän takkuiset hiukseni pään toiselle puolen ja laitoin ponnarilla kuriin. Laitoin kypärän päähän ja kaulahuiviani paremmin ja valmistauduin lähtemään kentälle. Nappasin Killen ohjista kiinni ja kiepsautin orin käytävälle. Ruunikon ilme kirkastui ja se seisoi pää ylhäällä sieraimet isoiksi leviten, joka uloshengityksellä. Ori otti muutaman sivuaskeleen, kun kuuli takaansa ääniä. Kille käänsi korviaan ja valpastui entisestään. "Joo mennään ihan kohta poika", totesin sille ja nappasin viltin karsinan loimitelineestä, kun pidin hevosta toisella. Yritin yhdellä kädellä availla vilttiä taitoksilta ja pidin Killeä samalla toisella kädellä. Jonkun askeleet lähestyivät käytävää pitkin. "Hei voinks mä auttaa?", kuulin kysyttävän vierestäni ja nostin katseeni ihmettellen. Edessäni seisoi lyhyt tyttö, jonka punaiset hiukset oli vedetty poninhännälle. Hänen hiuksissaan oli erilainen punaisen sävy kuin itselläni, mutta se sopi tytölle hyvin. Hän hymyili ystävällisesti. Hymyilin takaisin. "Joo oikeestaan voit. Pidätkö Killeä hetken niin saan tän viltin auki", sanoin ja ojensin ohjia tytölle. Hän nappasi ne vähääkään epäröimättä ja minä aukaisin vilttiä taitoksilta. Kävelin Killen sivulle ja heitin puna-musta-kelta raidallisen ison viltin orin selkään. Ruunikko otti askeleen eteen ja oli jo lähdössä omia aikojaan tallin ovista ulos, mutta matka tyssäsi, kun punapää tyttö astui orin eteen. "Eipäs mennä vielä Killen", hän sanoi napakasti ruunikolle ja ori pysähtyi ja otti muutaman sivuaskeleen, kun ei eteen päässyt. "Se on kans aina menossa", tokaisin Killen käytöstä ja tulin tytön luo. "Minkä rotunen tää on? Tosi kaunis hevonen", nimeltä vielä minulle tuntematon tyttö kysyi ja katsoi Killeniä tarkasti. "Se on Russian Based Sport Horse, eli lyhyesti RBSH. Siinä on 50 prosenttia enkkuverta ja toinen puoli venäläistä terskinhevosverta", vastasin ja tyttö nyökkäili mietiskelevän näköisenä. Tuli pieni hiljainen hetki, jonka halusin loppuvan heti, sillä inhosin vaivautuneita hiljaisuuksia. "No mut hei kiitos avusta sulle", sanoin. "Eipä mitään", hän vastasi oitis ja antoi ohjat minulle. Tyttö lähti samalla oven avauksella tallista, kun minä Killen kanssa, mutta eri suuntaan. Kentällä talutin hevoseni kaartoon. Kiristin vytöä ja hyppäsin selkään. Kiristin vytöä vähän lisää selästä ja lähdin kävelemään alkuverkkaa. Tosin otin kaarrosta lähdön jopa kolmeen kertaan uusiksi, sillä ori oli taas aivan malttamaton, eikä kuunnellut pidätteitäni. Kuitenkin kolmannella kerralla Killen lähti vasta avuistani, vaikka sillä olikin ohjaa, enkä pidätellyt sitä. Pitkien alkukäyntien jälkeen heitin viltin aidalle venailemaan. Aloin keräillä ohjia pikkuhiljaa ja siirryin samalla ravailemaan. Killen pitkässä ravissa oli helppo istua, mutta ori lähti myös helposti kiihdyttelemään liiaksi. Keräsin ohjat tuntumalle kevyessä ravissa ja tein voltteja ja ympyröitä. Vaihdoin suuntaa. Kille olikin hyvällä tuulella tänään, ajattelin itsekseni ja käänsin hevosen pääty-ympyrälle. Ympyrällä yritin vaihdella ravin tempoa, jotta hevonen taipuisi niskasta, eikä jännittäisi sitä ja myöskin käyttäisi enemmän takajalkojaan. Menin takaisin uralle välillä ravailemaan ja tein suuria voltteja ja välillä vaihtelin tempoa. Pyysin Killeltä tarkkaavaisuutta ja pikkuhiljaa se alkoi pehmetä niskasta, eikä painanut kädelle missään vaiheessa. Myös Killen takajalat liikkuivat paremmin sen alle. Työskentelin ravissa orin kanssa kauan ja sen ansiosta Killen myötäsi, ei painanut kädelle, ei jännittänyt takaosaansa, vaan liikkui pehmeästi ja taipui hyvin kulmissa. Olin oikein tyytyväinen ja hidastin käyntiin ja taputtelin ruunikkoa kaulalle. Käynnissä tein pohkeenväistöä pitkänsivun uralla. Ratsastin reippaasti eteenpäin, jotta Killen väistäisi myös takaosallaan, eikä laahaisi sitä vain perässä. Käytin napakasti ulko- ja sisäpohjetta, jotta saisin koko hevosen mukaan hommaan. Kun pohkeenväistö sujui kokeilin pitempää matkaa ja vaihdoin suuntaa. Kun ori väisti käynnissä hyvässä tasaisessa temmossa ja työskenteli kunnolla taputin ja kehuin sitä ja siirryin raviin. Ravissa pohkeenväistö sujui paremmin ja Killen väisti sulavasti ja tasaisella temmolla ja takaosa väisti myös. Kehuin oria taputuksin. Jatkoin ravissa hetken ja päätin sitten nostaa kulmasta laukan. Huomasin heti oman virheeni, kun Killen nosti väärän laukan. Olin kallistunut liikaa sisällepäin ja eteen, jolloin ulkopohke ei tehonnut ja nousi väärä laukka. Hidastin raviin ja korjasin laukan oikeaksi. Laukkasin uralla ja tunsin, että hevonen jännitti niskaansa, eikä myödännyt juurikaan. Killen painoi kädelle ja kuunteli huonosti pidätteitäni. Orilla oli liikaa energiaa, joka pitäisi laukkailla vain pois siltä. Annoin ohjaa orille ja kehotin sitä pidentämään askeltaan. Jos se halusi laukata niin sitten se myös laukkaisi, eikä vain tikittäisi paikallaan. Ori pidensi kaulaansa ja askeltaan ja annoin sen laukata lujaa ympäri kenttää ja käänsin välillä ympyröitä, joille se joutui hidastamaan. Sitten pyysin taas vähän reippaampaa menoa. Laukkasimme kauan ja aloin tuntea, että ylimääräiset energiat oli kohta saatu veks ja ori voisi alkaa kuunnellakin, eikä vain tseppailla paikallaan ylienergisenä. Otin orin kiinni ja laukkasin pääty-ympyröitä ja erilaisia ympyröitä ja voltteja. Laukka muuttui sulavammaksi ja Killen alkoi pehmetä niskasta ja taipua. Vaihdoin suuntaa, kun olin saanut hyvän laukan oikeaan kierrokseen. Kokorataleikkaan keskellä pyysin laukavaihtoa, jonka Killen tekikin virheettä. Taputin oria kaulalle ja kehuin ääneen. Vaihto oli ollut nätti ja sujuva. Jatkoin vasempaan suuntaan ja tein ympyröitä ja vaihtelin tempoa. Hidastin käyntiin ja taputtelin Killeä kaulalle. Annoin hevoselle pitkät ohjat hetkeksi, jotta se saisi pitää pienen tauon ja venytellä kaulaansa. Mietiskelin tunnin loppuosuutta ja päätin, että voisin kokeilla pysähdyksestä laukkaa ja ravia ja peruuttamista myös. Pienen tauon jälkeen kokosin ohjia ja olin tyytyväinen, kun Killen tuntui heti olevan hyvin kuulolla ja oli pehmeästi tuntumalla, eikä painanut kädelle. Pysäyttelin siis Killeä uralla ja otin pysähdyksestä suoraan raviin. Se sujui hyvin, mutta ori ehkä vähän hiiviskeli eteenpäin pysähdyksestä ja se oli ärsyttävää, joten unohdin raviin siirtymisen ja otin pelkkiä pysähdyksiä. Laskin mielessäni hitaasti kymmeeneen asti ja annoin sitten luvan lähteä. Parin toiston jälkeen Killen seisoi nätisti pitkänkin aikaa ja kokeilin lähteä heti ravailemaan pysähdyksestä ja se onnistui hyvin. Pysäytin lyhyen sivun uralle tein täyskäännöksen, joka meni oikein nätisti. Vaihdoin näin siis suuntaa ja kokeilin tähän suuntaan pysähdyksen, peruutus neljä askelta ja laukka-avut. Killen suoriutui tehtävästä hyvin. Ratsastin laukassa lävistäjälle ja kokeilin tehdä muutaman laukanvaihdon. Killen oli hvyin kuulolla ja vaihtoi laukat puhtaasti. Otin vielä uudestaan ja vaihdot menivät taas virheettä. Hymyssäsuin kehuin oria ja päätin, että tähän olisi hyvä lopettaa ja aloin ravailla loppuverkkoja rauhallisesti ja annoin vähän pitempää ohjaa. Loppuverkan jälkeen hidastin käyntiin, annoin kaikki ohjat. Kävelin aidan viereen josta nappasin viltin ja heitin sen Killen takamuksen päälle loppukäyntien ajaksi. Kehuin ruunikkoa oriani ääneen ja silitin sen kaulaa. Päästin jalkani jalustimista ja ohjat käsistäni ja venyttelin kunnolla käsiä ojennellen. Oli ollut kyllä hyvä ratsastus, ei voinut muuta sanoa, ajattelin venytellessäni tyytyväisenä. Killen käveli rauhallisesti pää pitkällä pitkistä ohjista nauttien ja omalla matkaa voittavalla kevyellä käynnillään se ehti kiertää kentän moneen otteeseen loppukäyntien aikana. Rapsutin ruunikon harjamartoa. "Hieno poika Killen. Olit oikein mahtava tänään", sanoin hymyillen hevoselleni, joka vain käveli tyynesti eteenpäin. Portilta kuului ääniä ja Killen nosti päätään ja höristi korviaan ja katseli tarkkaavaisesti portille. Letka tuntilaisia poneineen oli tulossa tallista päin. Silloin muistin, että kentän varauslistassa olikin ollut tämän vapaatunnin jälkeen vuorossa yksi viimeisistä ratsastustunneista. Ohjasin siis Killen kaartoon ja laskeuduin alas. Orin mielenkiinto heräsi tulevia hevosia kohtaan ja se katseli korvat hörössä kentälle saapuvia ratsukoita. Löysäsin vyötä ja nostelin jalustimia ja sitten olinkin valmis lähtemään. "Nonniin mennääs sitten. Ettei jäädä tänne tielle", sanoin hevoselleni ja lähdin kävelemään sen kanssa kohti porttia. Kaikki ratsukot olivat jo kentän puolella ja viimeisenä saapui tutunnäköinen kasvo. Se oli Daw tummanruskeine hiuksineen ja naisen kasvoilke levisi ystävällinen hymy, kun hän huomasi meidät. "Menikö ratsastus hyvin?", hän kysyi ja katsoi sivusilmällä tuntilaisiaan. "Meni. Killen oli hyvässä vireessä ja mukavan energinen", totesin hymyillen ja Daw nyökkäsi. "Se näyttikin hyvältä. Katselin hetken laukkatyöskentelyänne. Tallin ovilta asti tosin, mutta se näytti hyvältä", Daw sanoi ja katsoi sitten Killeen. Kiittin hymyillen. "No mutta mun pitää ruveta pitämään tätä tuntia", Daw sitten totesi ja nyökkäilin siihen ja lähdin Killen kanssa pois jaloista pyörimästä. Tallissa otin varusteet pois orilta ja vein ne satulahuoneeseen. Tarkistin Killen jalat ja otin kaviot. Jätin viltin ruunikon selkään. Kiskoin mustia jouhia irti yhdestä harjasta karsinan edessä, kun Kat tuli karsinalle moikkaamaan minua, kun huomasi minut. "Olitko ratsastamassa Killellä?", hän kysyi ja seisoi Killen pään luona ja tervehti oria rapsuttamalla sen otsaa. "Jeps olin. Meni tosi hyvin, vaikka sillä energiaa taas olikin ihan kunnolla", vastasin ja keräsin kunnon jouhituppoa harjasta. Kat hymyili ja osoitti sanansa nyt lähinnä Killenille: "Vai oli sulla ylimäärästä energiaa. Hassu ori". Nainen leperteli orille, joka hamusi turvallaan hänen kättään, kuin etsien siitä jotain. "Mutta joo mun täytyy kyl nyt mennä. Nähdään taas, moido!", Kat huikkasi sitten hymyillen ja lähti. Sanoin moikat ja heitin harjan pakkiin. Silloin kännykkäni alkoi soida ja ongin sen taskustani. "No moi", vastasin tyytyväisyys äänestäni kuultaen ja hymyillen käännyin ruunikon hevoseni puoleen. Killen oli puoliksi ulkona koko karsinasta ja painoin vähän oria lavoista, jotta se peruuttaisi. Killen otti heti askeleita taa ja vedin karsinan oven kiinni ja sen lukot napsahtivat kiinni. "Mmm... Joo-o kyl se käy. Jos mä tuun suoraan täältä niin mun pitää käydä suihkus teil..." Tietysti saisin käydä, ajattelin. Enkä edes jaksaisi käydä kotona kääntymässä. "Joo nähään sit sillon. Mmm, jooo käy. Moi!", lopetin puhelun ja laitoin kännykän taskuun. Nappasin harjapakin jonka vein satulahuoneeseen. Siitä suuntaisin vaihtamaan vaatteet ja pysäkille ja niin edespäin... Tervetuloa takaisin! 5p, 11v€ /D
|
|
|
Post by Cida on Mar 17, 2013 15:15:05 GMT 2
I just wanted you to know...
Tutkiskelin yks päivä mustiksen maneesissa estekalustoa. Silmiin pisti kaikkien puomien ja tolppien takaa näkyvä pino jonkinlaisia laatikoita. Uteliaana tietenkin tongin ne esiin. Ne olivat kuutioita, jotka paljastuivat punaisen eri sävyiksi likakerroksen alta. Katselin hämilläni hetken aikaa laatikoita ja ihmettelin mitä ihmettä niillä voisi tehdä, kun niitä oli niin montakin. Sitte tajusin, että hei niistähän voi rakentaa muurin! Päätin ryhtyä tuumasta toimeen ja etsin jokaisen kuution käsiini ja rakensin niistä niin korkean muurin, kun vaan laatikoista sai. Ja siitä tuli korkea! Ja monen tuntipollen silmissä se oli varmastikin todella hurja mörkö, joka kannattaisi kiertää kaukaa. Rakensin muutaman pystynkin ja sarjan. Rata oli valmis enää puuttui vain ratsukko hyppäämään sitä. Katselin punaisen väreissä loistavaa muuria ja mietiskelin mitä orini siitä tuumii. Ja Killen hyppäsi kuin unelma! Olin melkein varma, että hevonen lensi. Alkukäynneillä ori pysähtyi tutustumaan muuriin ja tökki sitä turvallaan niin, että ylimmät kuutiot meinasivat tippua. Killen ei pelännyt suurta punaista kuitenkaan missään vaiheessa ja hyppäsi ensimmäiselläkin kerralla sen yli varmasti ja innokkaasti. Killen oli mahtavasti kuulolla ja ori hyppäsi kevyesti ja energisesti sarjan, jonka olin rakentanut, kun korotin sen noin metriseksi. Estetreenimme meni aivan mahtavasti ja hevonen oli hyvässä vireessä! (: ...That baby you're the best ♥ 4p, 8v€ /D
|
|
|
Post by Cida on Apr 16, 2013 8:37:00 GMT 2
3 HM Ei oo inspannu kirjottaa mitään nii piirtelin taas (: Mennään Killen kanssa koulua kentällä ja testaillaan samalla uutta satulahuopaa ja ratsastushousuja :D Hieno kuva! 3p, 7v€
|
|
|
Post by Cida on Jun 3, 2013 20:26:32 GMT 2
Heräsin hätkähtäen hereille. Taas sellanen uni. Taas kerran. Ja oikeesti... En jaksais yhtäkään unta nyt. Enkä varsinkaan tän laatusia. Tämmösiä, jotka tuntuu niin todelta että herätessä oon vasta puoleltapäivin varma että se oli unta. Jotka tuntuu niin tärkeiltä että niitä ei pysty sivuuttaan. Tajuan sitten ette oo mun vieressä. Ikävä kaivautuu esiin ja haluisin niin olla sun luona. Huokaisen itselleni ja nappaan kännykän käsiini. Kello on... Kaheksan. Just. Nousen ylös, enkä yritä nukkua enempää. Laitan sellaset vaatteet, että voin lähteä tallille. Harjaan hiukset, juon kahvia ja teen kaikenlaista muuta mitä nyt aamulla tehdään. Sitten lähden mustista kohti. Luulen, että oon turvassa. Mulla on niin hyvä fiilis ja juttelen sun kaa. Mä nauran ja sä naurat. Mä haluisin jäädyttää ajan, olla tässä ikuisesti. Kun sun silmissä tähdet palaa kirkkaasti. Kun oon korkeemalla kun koskaan. Mut sit sä yhtäkkiä katot suoraan muhun. Tajuan, et aurinko laskee ja nousee vielä uudelleen. Kaikki tulee ja menee. Se on kauneinta laulua mitä oon koskaan kuullut. Oon ihan yksin, mutta silti joku laulaa ja kuiskaa mun korvaan: "Ja viimein sun matkaan ei pääse saattajatkaan..."Ruunikko orini oli tarhailemassa ja sen seurassa tunnistin olevan suokkiori Turren. Olin ohittanut Villa Aliisan ja kävelin orien tarhan aidalle. Killen höristi korviaan ja kutsuin oria nimeltä. Se lähti kävelemään luokseni. Ruunikko oli luonani ja livahdin aidan välistä tarhaan. Seisoin orin kaulan vierellä ja rapsutin ronskein ottein sen kaulaa. "Mitäs mun äijälle kuuluu? Onko kiva kun joku rapsuttaa kunnolla, onko?", höpötin sille hymyillen ja rapsutin oria. Se meinasi antaa vastapalveluksena rapsutusta minulle mutta työnsin sen pään pois. "Joo ei kiitos tällä kertaa poju", sanoin ja huomasin aidan tolpassa riimunvarren. Nappasin sen ja naksautin kiinni Killen riimuun. Lähdin orin kanssa talliin siitä sitten. Ja vaikka mieleni ei ollutkaan kovin valoisa tänään niin aamu oli jo hyvinkin valoisa. Kesän ansiota. Lähdin aika päämäärättömästi maastopolluille. Olin ratsastanut niitä usein ja muistin mikä vie minnekin. Kuitenkaan en ajatellut suuntaani suuremmin. Nautin Killen pitkistä tasaisista käyntiaskelista ja sen tarkoista korvista, joilla se kuunteli minua ja metsää. Risteyksessä tiesin, minne haluaisin ja käännyimme oikealle. Vain lyhyen matkaa ja olimme perillä. Suuren niityn reunalla. Se kasvoi vehreää pitkää ruohoa, joka väreili tuulessa. Siellä täällä väkyi kirkkaan keltaisia voikkukkia ja valkoisiksi poksahtaneita jo vanhempia voikukkia. Maiskautin Killelle ja kannustin sitä astelemaan niitylle rohkeasti. Tuuli humisi korvissa, kun orini venytti askeltaan ja nelisti eteenpäin. Tunsin vauhdin hurman. Rakastin sitä. Sen huumaava vaikutusta ja tuulta, joka humisi korvissa ja peitti kaiken muun. Hevoseni kavioiden rummuttus, sen kyljet, sen sydämmen syke. Korpin mustan harjan piiskaaminen tuulessa. Oman sydämen nopea syke ja adrealiinivirta suonissa. Kun kumarruin virtaviivaisesti Killen kaulalle tunsin olevani yhtä hevosen kanssa. Sydämeni ei ollut enää omani, se ei ollut enää minulla. Se oli hevosen rinnassa, yhtä sen sykkeen ja sydämen kanssa. Olen joskus kuullut sanottavan, että hevonen voi antaa meille siivet, jotka meiltä puuttuvat. Ja niin se on. Mikään ei koskaan voisi korvata hevosta. Se on suurinta vapautta silloin, kun tunnet olevasi loukussa. Kun maailma tuntuu kaatuvan päällesi. Todellisuudessa en ratsasta hevosella koskaan. Olen yhtä hevosen kanssa. Aivan kuin olisin saanut hetkeksi lainaan suuremmat voimat kuin itselläni koskaan. Eikä mikään tämän maailman paha voi koskettaa, kun nojaudun virtaviivaisemmin nelistävän hevosen kaulalle. Silloin olen vapaa. 4 HM
|
|
|
Post by KelOrieta on Sept 24, 2019 16:06:18 GMT 2
Doxycycline With Free Shipping Visa <a href=http://zgdkdz.com>viagra online prescription</a> Where To Buy Clobetasol Eczema
|
|