|
Post by Bambi on Oct 3, 2011 19:27:30 GMT 2
Tosca- eestinhevostamma
- 10 -vuotias
- hoitajana Laura
Hoito-ohjeita: - Loimitetaan yli 20 asteen pakkasella toppaloimella.
- Tunnin jälkeen fleeceloimi päälle ja viltti kaulalle, jos hikinen.
- Karsinaan mennessä, on varmistettava, että hevonen huomaa tulijan!
- Tarhataan Lissun, Allyn, Pikun, Liinun ja Jasminin kanssa pikkutammatarhaan.
|
|
Laura
Täysi jäsen
(c) Kat
Posts: 151
|
Post by Laura on Feb 8, 2012 8:19:15 GMT 2
Tutustukaamme! Pihalla oli kolea ilma, pilvet olivat kasaantuneet harmaina Mustiksen tallin yläpuolelle, ja taivaalta tippui hiljalleen pieniä, valkeita lumihiutaleita. Mustat, alastomat puut olivat saaneet hieman väriä lumen ansiosta, vaikka pihalla olikin jotenkin ankea tunnelma, pidin näkyä itse asiassa aika kauniina. Kohensin hieman ryhtiäni, ja vedin pipoa paremmin päähäni, kun astelin narisevassa hangessa tallia kohti. Mahassani kiersi. Ehei, se ei ollut kipeä. Minua vain jännitti hirveästi, ei Mustikkapolku, vaan Tosca. Tamma oli minulla täysin vieras tuttavuus, tiesin siitä vain ulkonäön parin hassun kuvan perusteella, sekä sen, että eestinhevonen oli puoliksi sokea. Purin hieman huultani kun pääsin pihaan, ja vilkaisin siinä samalla Villa Aliisaa, komea ja vanha rakennus kyseessä. Henkäisin syvään, ja astelin sisälle tallin ovesta, ja törmäsin melkein ensimmäseksi eteeni tulleeseen tyttöön, joka teki näköään lähtöä tallista ulos. ”Hui, sori!” Huudahdin punaisena, mutta tyttö vain naurahti. ”Ei mitään.” Hän sanoi, ja pyyhkäisi parin vaalean hiuskiehkuran pois otsaltaan. ”Mun nimi on muuten Emppu. En ookkaan nähny sua täällä ennen, tulikko sä tänne tunnille?” Hän kysyi hymyssä suin, ja kohensin taas hieman ryhtiäni. ”En mä, tuota Toscaa tulin hoitamaan.” Sain sanotuksi, ja tyttö nyökkäsi. ”Okei. Kiva kun joku hoitaa Toscaakin!” Hän totesi hymyissä suin, ja minä nyökkäsin. ”Juu…” Sanoin, ja tyttö vilkaisi hieman hätäisesti kelloa. ”Voi eiii! Mulla on jo kiire! Nähään taas!” Hän sanoi, ja vilkutti minulle, lähtien hyppelemään pois ovesta. Nostin hieman kättäni hänelle, ja suljin oven perässäni. Jeij, tuttavuuksia.
Muttamutta, entäs se Tosca sitten? Mietin ja vilkaisin hieman tarhoille päin, etsien ruunikkoa tammaa katseellani. Enää ei niin jännittänyt, itse asiassa olin yhä innostuneempi. Noudin riimun-narun ja lähdin kävelemään kohti tarhaa, jossa eestinhevonen hamuili heiniä tarhansa lumiselta pohjalta. ”Toscaa..” Toistin matalalla äänellä kun lähestyin tarhaa, ja ruunikko nosti päänsä ylös kuullessaan jonkun lähestyvän tarhaansa. Sujahdin tarhaan lankojen välistä, ja lähestyin tammaa käsi edellä reippaasti. Annoin sen haistella kämmentäni ja klipsautin samalla riimun-narun kiinni riimussa olevaan renkaaseen. Otin käteni pois tamman turvan edestä, ja lähdin taluttamaan Toscaa pois tarhasta. Eestinhevonen totteli nätisti, ja käveli perässäni rennosti taluttaessani sitä kohti tarhaansa, kaula pitkällä. Tallissa käänsin sen karsinassaan, ja otin riimun-narun irti riimusta. Hain tamman harjat, ja vein samalla riimun-narun pois. Avasin hitaasti karsinan oven ilmoitettuani ensiksi tulostani tammalle, ja astelin sisälle. Tosca katsoi minua uteliaasti, kun otin juuriharjan ja aloin harjaamaan sitä vahvoilla, pehmeilllä vedoilla. Tamma seisoi rauhassa paikallaan, mutta heti kun aloin harjata pehmeämmillä vedoilla, se alkoi luimistelemaan, ja mulkaisi melko pahasti minua. "Harjaa sitä painavalla kädellä, muuten se alkaa ärsyyntymään." Kuulin melko tutun äänen takaani, ja Bambihan se siellä kottikärryjen kanssa seisosekeli. "Okei." sanoin ja aloin vetämään voimakkaita, pitkiä ja rauhallisia vetoja pitkin tamman irtoavaa talvikarvaa. Bambi lähtikin sitten kuskaamaan kottikärryjä pois lantalaan päin, ja minä jatkoin taas yksikseni. Kun olin saanut koko tamman harjattua, otin esille kaviokoukun. Tamma nosti jalkojansa nätisti, ja sain helposti lumet pois sen kavioiden pohjista. Taputin tammaa, ja setvin vielä sen harjaa ja häntää. Menin ulos karsinasta, ja suljin oven perässäni. Kävin viemässä harjat kaappiin takaisin, ja kävin katsomassa sitten tuntilistoja. Tosca menisi vasta parin, kolmen tunnin päästä, joten ajattelin käydä viemässä tamman vielä pihalle, kyllä se ehtisi. Pihalla ei satanut edes lunta, eli se tuskin kastuisi jossei sitten mennyt pyörimään tarhansa pohjalle.
Hain taas riimun-narun, ja kävin viemässä tamman takaisin pihalle, ja menin sen kaapin luokse. Tehtäviini kuului kuulemma myös sen siistinä pitäminen, joten otin sieltä ne parit heinänkorret, joita oli harjoista nurkkaan pudonnut, suoristin satulan, ja puhdistin hieman harjoja. Laitoin kaapin sitten kiinni, ja mietin mitäs sitten mahtaisinkaan tehdä, kun puhelimeni pirahti soimaan. -Äiti. "Laura.", vastasin ja äitini sanoi että oli jo lähtenyt hakemaan minua. "Aa... Okei.", sanoin ja menin parkkipaikalle odottelemaan. Oli ollut kiva tutustua Toscaan, tamma oli luonteeltaan ihan kiva... Näkisin sen onneksi pian uudestaan. Äitini tuli, ja istahdin punaisen automme etupenkille, kun hän lähti kaasuttamaan pois pihasta, ja Mustis jäi kauas taakse. Olin tyytyväinen.
|
|