Sussu
Täysi jäsen
(c) Kathreen
Posts: 173
|
Post by Sussu on Sept 19, 2011 14:36:41 GMT 2
Fantastinen Jännittävä Älykäs Lumoava Luonteva Innokas Nopea Wiuh Ihana Laukkaavainen Hauska Omalaatuinen Toivottavasti kuva ei liian iso.... Sussu ja Wilho 13hm Sulonen kuva 2p ja 5v€ //Bambi
|
|
Sussu
Täysi jäsen
(c) Kathreen
Posts: 173
|
Post by Sussu on Oct 14, 2011 17:33:07 GMT 2
Koulun jälkeen kiiruhdin tallille. Yrittäisin ripeästi liikuttaa Wilhon ja pitäisi ehtiä vielä kotiinkin hoitamaan miljoona asia. Tallille saavuttuani hain orin tarhasta ja vein sen talliin. Tallissa hain sen harjat ja menin sen karsinaan. Harjasin sen läpi ja tarkistin kaviot. Sitten hain suitset ja suuntasimme kentälle.
Kentällä pysäytin Wilhon keskelle ja ponnistin orin selkään. Pyysin sen käyntiin. Kiikuin sen selässä ilman satulaa, sillä satulan olin suoraan sanoen unohtanut. Alkukäyntien jälkeen kokosin ohjat ja otin välillä ravia, ja tein käynnissä taivutuksia ja väistöjä. Sitten ravissa ja niin edelleen..... Kaikki sujui hyvin. Laukassakin pysyin hyvin kyydissä. Kun olin lämmitellyt huomasin kentällä pari 40cm pystyä. Hyppäsin ne kertaalleen ravissa ja laukassa ja annoin Wilhon sitten ravata löysin ohjin.
Kun olin ratsastanut vein orin talliin ja otin siltä suitset pois. Vein suitset varustehuoneeseen ja harjasin Wilhon huolella. Se nautti huomiosta. Lopuksi annoin sille pari herkkua ja vein sen tarhaan. Sen jälkeen hain kottikärryt ja talikon ja aloin siivota sen karsinaa.
Kun karsina oli puhdas lähdin kotiin.
Sussu ja Wilho 14hm
//Kauhee kiire on ja muutenkin inspis karkuteillä. Eiköhän tää täst taas koht lähe liikkeel.
Kirjottelet aina, kun inspistä löytyy ja ihan lyhyetkin päiväkirjamerkinnät riittää (: 3p ja 5v€ //Bambi
|
|
Sussu
Täysi jäsen
(c) Kathreen
Posts: 173
|
Post by Sussu on Oct 17, 2011 13:48:01 GMT 2
Harjailua 17.10.2011 Saavuin tallille heti koulun jälkeen. Illalla pitäisi vielä mennä omilla polleilla ratsastelemaan, mutta ehtisin ihan hyvin harjata Wilhon. Menin talliin ja hain orin harjat. Palasin sen karsinalle ja aloin harjailla. Wilho oli utelias ja tökki minua turvallaan. Naurahdin ja tökkäisin hellästi takaisin. Se pärskähi.
Harjauksen jälkeen lähdin viemään oria tarhaan. Se kulki kauniisti vieressäni. Jätin orin tarhaan ja palasin talliin. Hain kottikärryt ja talikon. Sen jälkeen menin siivoamaan Wilhon karsinaa. Sen karsina oli onnekseni aika puhdas, eikä siivoamisessa mennyt kauaan. Vein lannat lantalaan ja lähdin hakemaan Wilhoa takaisin karsinaan.
Tarhassa olleen aikansa Wilho oli saanut itsensä niin rapaiseen kuntoon että minun oli pakko harjata se uudestaan. Hain siis jälleen harjat ja aloin jynssätä pollea. Harmikseni muta oli vielä märkää joten päätin pestä koko hevosen.
Pesun jälkeen hevonen oli puhdas. Kuivailin sitä hieman ja laitoin sille loimen päälle. Sitten lähdin kotiin.
Sussu ja Wilho 15hm
//Lyhyt oli.....
2p ja 6v€ //B
|
|
Sussu
Täysi jäsen
(c) Kathreen
Posts: 173
|
Post by Sussu on Oct 23, 2011 10:38:07 GMT 2
Astelin hämäränä aamuna kohti mustista. Oli viileä ilma, ja käteni olivat kohmeessa. Kun talli alkoi näkyä askeleeni reipastuivat ja sujahdin ripeästi sisälle talliin. Tallissa monet uteliaat hevoset katselivat minua ja hörähtelivät. Harpoin hakemaan Wilhon harjat ja sitten suunnistin Wilhon karsinan luokse. Avasin karsinan oven ja ori tökkäisi minuun turvallaan. Naurahdin ja tuuppaisin takaisin. Sen jälkeen otin harjapakista harjan ja aloin harjata oria. Samassa tuntialisia saapui talliin ja eräs ilmoitti menevänsä Wilholla. Hän saapui orin karsinan luokse ja kysyi: -Ooks Wilhon hoitaja? -Joo, tarviiks apuu hoitamisessa, vastasin hiljaa. -En, osaan itsekkin, tuo tokaisi ja poistuin hoitajien huoneeseen.
Juttelimme muiden hoitajien kanssa ja lueskelimme hevoslehtiä. Tallissa oli lämmin. Juttelimme hevosista ja kaikesta. Kun tunti Palasin vielä hetkeksi Wilhon luokse, ja sitten lähdin kotiin.
Sussu ja Wilho 16hm
2p ja 6v€ //B
|
|
|
Post by lily on Nov 19, 2011 17:21:45 GMT 2
1 HM
Tänään oli samalla iloinen, mutta myöskin vähän haikea päivä.Olin vaihtanut hoidokkiani, sillä olin jo kasvanut aika pitkäksi Freddylle, mutta ne vajaat 7 kuukautta olivat olleet mitä ihanempia. No, kuitenkin iloon oli aihetta sillä olin juuri matkalla tallille katsomaan uutta hoidokkiania Wilhoa. En ollut ikinä oikein kunnolla tutustunut kyseiseen hevoseen, mutta olin jo kaun katsellut sitä, ja ihanoinut sen suloisia tuikkivia silmiä. Tiesin jo vähän Wilhon luonteenpiirteitä, kuten huomionkipeä ja seuraakaipaava, mutta sellainen minäkin olin, joten voisimme antaa toisillemme seuraa kun tuntusi yksinäiseltä.
Äiti oli jaksanut lähteä heittämään minua tallille, ja olin siitä hyvin kiitollinen sillä ulkona oleva sää ei kovin innostanut minua. Vettä ja tuulee, nam. No kuitenkin joutuisin kävelemään kotiinpäin, toivoin vain ettei silloin sataisi. Pian kuitenkin olimme tallin edessä ja kun auto stoppasi, hyvpähdin pois kyydistä ja lähtin tallustelemaan kumisaappaat jaloissani kohti tallia. Läts,läts kuului jalkojeni alla, kun roiskin vesiä kuralammikoista, tunsin olevani taas päiväkodissa, jolloin se oli lempileikkini. Astelin kohti harjoja. Olin miettinyt tänään tutustuvani ensin Wilhoon kunnolla ihan vain karsinassa oleillen, ennenkuin lähden ratsastelemaan tai taluttemaan sitä. Minusta kivointa oli huomata kuinka joku hevonen tunnistaa sinut kun saavut talliin. Kävin nopeasti ensin Freddyn karsinalla, ja annoin pojalle ison halin ja paljon rapsutuksia. Toivoin mielessäni että se saisi ihanan ja ahkeran hoitajan itselleen. Palasin kuitenkin pian Wilhon luo, ja avasin varovasti sen karsinan ovea. Pehmeä turpa tuli minua vastaan, ja annoin sen haistella kättäni ennen karsinaan tuloani. Herra perääntyi ja liukahdin karsinaan sisään ,ja vedin oven takanani kiinni. Kävelin Wilhoa kohti ja aloin rapsuttelemaan sitä. Se näytti hieman hämmästyneeltä, ja varmasti ihmetteli kuka ihme minä olen. Kuitenkin aika pian joku alkoi napsia vetoketjuani auki. "Voi sinua höpsö",naurahdin Wilholle, joka oli saanut jo vetoketjuuni pienen reijän. Nameja minulle ei ollut sillä, ajattelin olla opettamatta kokonaan sitä pahaa tapaa kuin näykkiminen.
Aloin harjaamaan Wilhoa, ja ensin otin pölyharjan, ja vedin pitkiä vetoja karvaa pitkin. Välillä harjaaminen keskeytyi, kun Wilho tuli tökkimään minua päällään, ja ilmoitti haluavansa rapsutuksia tähtensä kohdalta. Ja tietysti tämä söpöläinen niitä saikin yllinkyllin. Olin niin ikionnellin kun olin saanut alkaa joitamaan juuri Wilhoa! Vaihdoin harjan vähän kovempaan, jotta sain lautasilla olevat kurajäljetkin irti, oli orilla näköjään ollut tarhassa hauskaa. Hankasin kuraa karvojen suuntasesti, ja viimein sain sen irti. Wilho ei näyttänyt enään niin tyytyväiseltä, koska en ollut hetkeen antanut sille huomiotani, vaan olin antanut koko antaumukseni sen kuratahralle. Päätin mennä hetkeksi selvittelemään harjaa, jotta voisin samalla rapsutella. Tykkäsin paljon vain hevosten kanssa hengailemisesta, se sai minut tuntemaan oloni onnelliseksi. Halailin ja rapsuttelin tälläistä suloista olentoa, joka näyttää minulle, että tykkää. Korvat ovat hörössä, ja huulin lerpattavat rapsutusten tahdissa. Harjan takkujen selvittelyn jälkeen, aijoin putsata kaviot. Se ei ollut mitään minun lempitouhuani, mutta eivät hevoset sitä itsekkään pysty tekemään, joten olihan jonkun muun se tehtävä. Menin etukavion viereen liu'utin kättäni jalkaa pitkin, ja kun saavuin melkein kavion kohdalle, nojasin samalla jalkaan. Samalla jalka pongahti ylös, ja otin sen tukevaan otteeseeni. Muuten putsaus sujui hyvin, mutta välillä Wilhosta oli hauskaa nykiä pois jalkaa, ja kun huikkasin sille, se tuntui vain nauravan minulle takaisin. Kuitenkin kun kunnolla korotin ääöntäni herra meni kerrasta noloksi. Minusta se oli suloisinta mitä hevoset voivat minulle näyttää ilmeillään ja eleillään.
Olin saanut kaiken oikeastaan tehtyä ja vielä päätin rapsutella Wilhoa, ja samalla huomasin sen huulissa hieman haavoja, joten pikaisin hakemaan pakistani helosania, ja laitoin sitä molempiin huuliin. Tätä täytyy varmaan jatkaa parin viikon ajan jotta haavat paranee. Kirjoittelin Wilhon oveen lappua, että tuntilaiset laittaisivat sen huuliin aina Helosania tunnin jälkeen. Olin onneksi huomannut pienet haavaumat, koska ne voisi tulla kipeiksi helposti. Mietiskelin hetken olisiko minulla vielä jotain tekemistä, mutta päädyin siihen että tämä olisi hyvä tältä päivältä. Annoin vielkä ison halin yli söpölle Wilholle, ja lähdin kohti parkkipaikkaa odottamaan äitin kyytiä, jonka todella toivoin tulevan.
3p ja 7v€ //Bambi
|
|
|
Post by lily on Nov 26, 2011 21:00:46 GMT 2
Piirtelin Wilhosta kuvan, kun kävin sitä tänään moikkaamassa tarhassa. Siellä se tyytyväisenä vain pyysi minulta aina lisää ja lisää rapsutuksia (: Pahoittelen että kuvassa lukee (c) CATA, sillä kirjoitin sen siihen ihan ajatuksissani. Olen toisella tallilla Cata, mutta kuva on siis vain täällä mustiksessa(:2p ja 5v€ //Bambi
|
|
|
Post by lily on Nov 28, 2011 15:19:07 GMT 2
3HM Naureskelin kovaan ääneeen, kun koirani Elvis hyppäsi päälleni, ja alkoi nuolla naamaani märällä kielellään. Yritin saada tilanteeseen tolkkua, mutta koira sen kuin vain innostui enemmän. Olin jo yltäpäältä koulassa, ja vaatteni tuntui yhtä märiltä, kuin olisi kävellyt sateessa hetken. Koirani Elvis on siis berhandinkoiran pentu, noin neljän kuukauden ikäinen. Olin kysynyt Bambilta luvan ottaa sen mukaan tallille, siis hoitajien huoneeseen päiväksi.
Tänään olin jo etukäteen päättänyt talutella Wilhoa, ja tutustua häneen hieman lisää. Olin siis intoa täynnä. Mamma oli taas niin kiltti, että heitti meidät (minut & elviksen) tallille, vaikka sääkin oli oikestaan ihan hyvä. Pieni pakkanen pinnassa ja ihan selkeä taivas. Hevosilla voisi olla aika paljon energiaa, koska ensimmäiset pakkaset tunnetusti nousee hevosillakin hieman päähän. Toivon, ettei Wilho mikään aropupu kuitenkaan ole.
Vihdoin, kun saavuin tallille pissatin Elviksen mettänreunassa, ja vein sen sitten hoitajienhuoneeseen. "Oiii, ihanaaa!"Kuuluu huuto hoitajien huoneesta kun tapaan Kathreenin. Hänenkin sydän suli näkiessään Elviksen, olihan se aika söpö. Juttelimme hetken Kathreenin kanssa, emme olleet hetkeen tavannut, joten juttua meillä riitti. Kaikki mitä meille kuuluu, tallin tapahtumista ja hoitsuistamme. Väliin tietysti kuului kikatusta, sillä molemmat olimme hyvin energisellä tuulella. Kuitenkin minun oli jatkettava matkaa, jotta kerkeisi tekemään kaiken. Jätin Elviksen hoitajienhuoneeseen, laitoin sille vettä ja annoin pari lelua, jotta sille ei tulisi tylsää. Silloin se alkaa repiä kaikkea mitä näkee, tulisi minulle kallis lasku.
Kävelin kohti Wilhon tarhaa, ja haistelin ulkoilmaa. Oli ihanaa, sillä pidin ensipakkasista. Silloin kaikki on iloisia, pirteitä ja maa on jääsä. Tulin Wilhon luo, ja rapsuttelin sitä päästä. Se alkoi steppailemaan paikallaan. Sillä oli varmasti hyvä päivä, näin sen. Minusta hevosesta voi aistia millainen päivä sillä on. Nyt Wilholla oli korvat hörössä, se höristeli samalla kun käveli minua ympäri ja kerjäsi minulta lisää rapsutuksia koko ajan. Kaviotkin alkoi välillä kuopia, ja sen nähdessäni päätin että olisi aika lähteä. Otin Wilhon tarhasta ja päätin lähteä taluttelemaan sitä heti, ja sen jälkeen hoidella sitä.Suljin portin perässäni ja lähdimme rauhassa kävelemään ympäri tallialuetta. Välillä pysähtelimme katselemaan lintuja, ja välillä muita hevosia. Ori näytti varsin tyytyväiseltä meidän kävelyyn ja s teki minutkin iloiseksi. Mikä sen mukavampaa kuin nähdä hevonen tyytyväisenä, jopa hieman innostuneena.
Päätin kävellä vielä hetkisen, ja pari ravipätkää otimme myös. Sainpahan minäkin hieman liikuntaa, joka ei ole yhtään pahitteeksi tälläiselle laiskalle plikalle. Vähän väliä päädyin rapsuttelemaan Wilhoa, ja juttelin sille koko ajan. Kerroin mitä minulle oli päivän aikana tapahtunut, ja kuinka minulla oli palanut pinna totaalisesti meidän historian opettajan suhteen. Se oli vain antanut meille hirveän kasan tehtäviä, eikä edes suostunut auttamaan niiden kanssa. Hoki vain: "Kyllä teidän pitää niihin vastaukset ihan omin voimin löytöö, ettehän te avuttomia ole?".
Puolen tunnin kävely alkoi tuntua aika sopivalta, ja lähdin kävelemään kohti tallia, ja tietysti Wilho vierelläni. Olin hyvin tyytyväinen tekemäämme lenkkiin, ja parkkeerasin Wilhon omaan karsinaansa. Siellä päästin sen irti, ja vielä laitoin oven perässäni kiinni. Ajattelin hakea Elviksen käytävälle kiinni siksi aikaa, kuntouhuilen Wilhon kanssa, joten suuntasin hoitajienhuoneeseen, missä minua heti oven takana odotti pikku viejarini. Se juoksi äkkiä lelunsa luokse, ja toi sen minulle ylpeillen. Otin sen narun päähän ja lähdin hakemaan harjoja. Mukavasti Elvis hyppelehti siinä vierelläni ja Wilhon karsinan kohdalla sidoin sen seinässä olevaan koukkuun kiinni. Siinä se varmasti pysyisi nätisti. Avasin karsinan oven ja Wilho kurkkasi sieltä, ja jäi uteliaan tuijottamaan Elvistä. Annoin Elviksen varovasti tulla moikkaamaan Wilhoa ja kun Wilhon turpa tuli lähelle Elvistä, ja Wilho hieman puhalsi niin Elvishän säikähti ja hyppäsi taaksepäin. Minä räkätin naurusta, sillä Elviksestä olisi pitänyt saada kuva. No, jokatapauksessa vedin karsinanovea perässäni hieman kiinni, sillä en halunnut Elviksen punkevan karsinaan.
Aloitin harjaamiseni kovalla harjalla, ja tein pitkiä vetoja lavoilta lautasille asti. Jalkoihin en viitsinyt tällä harjalla koskea, sillä se olisi voinut olla hieman liian kova. Molempien puolien jälkeen, otin hieman pehmeämmän harjan jolla harjasin jalat, ja kaulan. Sekä mahanalustan, joka oli unohtunut ottaa kovalla harjalla. Ei se ollut kovin likainen, joten mitäpä tuosta, hyvin sen sai pehmeälläkin. Sitten oli luvassa päänharjausta, josta Wilho tykkäsi älyttömästi, siitä huomasi kuinka se nautti. Kuitenkaan en jäänyt pelkästään päätä harjailemaan, vaan ryhdyin putsaamaan kavioita. Ne oli oikein helppo putsata, sillä ei ollut enään kuraista ja märkää, joten eipä niissä ollut juuri mitään. On ne aina kuitenkin hyvä tietysti tarkistaa.
Välillä Elvis huomautti olemassa olostaan ulisemalla, mutta kun en antanut sille huomiota se lopeti aika nopeasti. Vielä piti Wilhon tukka kammata, koska seuraavalla kerralla siinä olisi muuten sata takkua. Jokaisen takun erikseen selvitin, mutta aika somalta ori näytti kun tukka oli kunnolla selvitetty. Hännänkin setvin, mutta se ei vienyt juuri ollenkaan aikaa, sillä se oli aika sileä. Joku oli sen varmaan eilen selvittänyt, kiitos hänelle. Annoin vielä pitkät rapsutuksen Wilholle, ja halailin sitä. Minulla oli ollut niin mukava päivä, ja toivoin että Wilhollakin oli ollut. Silloin olisin tyytyväinen.
Menin Elviksen kanssa käymään pissalla, sillä en halunnut alkaa putsaamaan tallin lattiaa sen pissaläikistä. Sitten suuntasin vielä satulahuoneeseen, ja päätin kurkata missä kunnossa varsteet ovat. Satula oli ihan hyvässä jamassa, mutta huovan vaihdoin, sillä se oli jo aika likainen, olihan nyt kurakelejä ollut. Uuden laitoin paikalleen, ja se oli vihreän värinen. Se sopii Wilholle ihan hyvin. Suitset putasin, sillä niitä ei ollut varmaan hetkeen putsasttu ja kuolaimet kuurasin vedellä puhtaiksi. Niihin oli pinttynyt likaa, joka näytti jo aika vanhalta. Nostin putsatut suitset eteeni, ja katselin niitä tyytyväisenä. Nyt kelpaa näitäkin käyttää. Puhelimeni piippasi ja sain äitiltä viestin, jossa luki: Olen tallilla 5 minuutin kuluttua. Ole valmiina!/Äiti. Pakkasin suitset vielä nopeasti kokoon, ja keräsin Elviksen tavarat, sitten vain kohti parkkipaikkaa.
Äiti tuli hakemaan minua ihan parin minuutin kuluttua ja nousimme Elviksen kanssa kyytiin. Olin niiiin tyytyväinen poikiini, jotka olivat käyttäytyneet todella hienosti. Tarkoitan siis Wilhoa ja Elvistä! Seuraavaa kertaa odotellessa....
4p ja 9v€ //Bambi
|
|
|
Post by lily on Dec 21, 2011 18:52:39 GMT 2
4HM
~We wish you a Merry Christmas and a Happy New Year!~ soi korvissani kun kuljin pitkin kauppakeskuksen liikkeitä etsimmässä itselleni mekkoa koulumme joulujuhlaan. Vihasin äitini kanssa shoppailua sillä makumme oli aivan totaalisen erilaiset, ja vaikka kuinka yritin hokea, että minunhan päälle se mekko tulee eikä sinun, niin ei äiti meinannut ymmärtää. Kiertelimme ja kaartelimme ja aloin jo kyllästyä, joten pikku hiljaa alkoi tehdä mieli hyväksyä äidin ehdotukset ja ostaa vain joku mekkonen. Ja niinhän siinä kävikin, ostimme punaisen mekon jossa oli iso kukkanen vyötäröllä, ja siinä oli pussimainen ala-osa ja tietinkin todella pieni kaula-aukko, juuri äidin mieleen. Minä olisin halunnut enemmän jonkin yksinkertaisen olkaimettoman mekon, mutta pääsisimpä nopesti hoitamaan Wilhoa, kun saisimme mekon ostettua.
Pääsimme vihdoin autoon, ja nokka kohti tallia. Äiti ajoi minut tallille, ja samalla selitti kuinka hänen mielestään mekko oli juuri täydellinen minulle, ja kuinka voisin laittaa viime kesänä ostetut mustat ballerinat sen kanssa. En jaksanut kommentoida äidin pölinöitä vain keskityin Voice:n musiikkiin. Pian kuitenkin todella tuttu biisi alkoi soimaan, ja tajusin sen olevan puhelimeni, ja vastasin siihen: "Lily......Ai, joo mennään vaan, voi olla kivaa........Jooo!.....Ei mulla mene enään kun noin vartti niin olen siellä.....okei,kiitos!" Cida soitti minulle, ja sovimme, että menemme yhdessä ratsastelemaan hoitsujamme, kun ne eivät mene tunnille, ja Cida oli vielä luvannut hakea Wilhon sisälle, miten kilttiä.
Saavuin tallille juurikin vartin verran soiton jälkeen ja kipitin suoraan talliin, ja heti törmäsin Bambiin:"Moikka Bambi!" Hän vastasi minulle iloisesti: "Moi Lily, olette kuulemma menossa Cidan kanssa ratsastamaan?" "Juu, niinhän me sovittiin", vastasin samalla kun kävelin hoitajien huoneeseen vaihtamaan tallivaatteet päälle, ja vielä ratsastussaappaat jalkaan ja kypärä mukaan. Menin Wilhon karsinalle ja näin Cidan, tunnistin hänet heti vaaleasta tukastaan. Aloimme varsutamaan hevosiamme ja juttelimme paljon samalla. Wilho oli vähän nyrpeällä tuulella ja jouduin parisen kartaa huomauttamaan sille käytöstavoista, mutta kyllä se nopeasti ymmärsi miten tuli olla karsinassa. Kaviossa oli hirveät tilsat, ja koputin niitä kaviokoukun väärällä päällä irti, ja aina ne sieltä kokonaisena kökkönä lähti. Varusteet sain herralle suhteellisen helposti, vähän satulavyönlaitto oli hankalaa, kun Wilho pullisti sen minkä ikinä vain sai itsestään irti, suloista minun mielestäni.
Kun olimme saaneet varusteet hevosille niskaan, oli aika lähteä kohti kenttää. Ulkona oli kuitenkin kohtuullisen hyvä sää, ei satanut lunta ja oli hieman pakkasta. Talutin Wilhoa Liinun perässä kentälle ja siellä menimme vierekkäin kaartoon. Höpötimme Cidan kanssa koko ajan joululahjatoiveistamme, ja siitä mitä annamme muille lahjaksi. Kiristin samalla vyötä ja sen jälkeen hyppäsin kyytiin. Tämä oli eka kertani kun ratsastaisin Wilholla, ja olin hieman jännittynyt. Säätelin jalustimia, ja painoin mieleeni missä reijissä ne tuntui hyviltä. Cida oli saanut jo jalkkarinsa säädettyä, kun muisti ulkoa reiät.
Lähdin kävelemään pitkin ohjin uraa pitkin ja mietin millainen Wilho olisi ratsastaa. Olin kuullut että se on reipas, ja kuuntelee pohjetta hyvin. Kuitenkin sen mielenkiintoa kannattaa pitää yllä. No minulla onneksi on mielikuvitusta vaihdella ja muunnella tehtäviä. Pian keräsin ohjat ja lähdin käynnissä ratsastamaan Wilhoa. Teina paljon voltteja, joilla asetin ja taivutin sisäänpäin, tempon muutoksia, ja erilaisa kiemurauria. Wilho tuntui olevan aika reipas ja meni tarmokasta käynti koko ajan. Siirsin sen pienin avuin raviin, ja lähdin keventämään.Jouduin tekemään hieman pidätteitä, mutta muuten ravi oli oikein mukavaa, jäin pääty-ympyrälle vääntelemään ponskia ja hyvinhän se alkoi sieltä itseään koota. Se alkoi kunnolla taipua ja tunsin kuinka se myötäsi ohjalleni. Taputin sitä paljon sisäkädellä ja kehuin kovaan ääneen. Sitten siirisn sen hetkeksi käyntiin ja annoin meidän molempien levätä.
Pääsin taas juttelemaan Cidan kanssa, mutta pian jatkoin ratsastamista. Aloin tekemään kahdeksikkoa, jolla tein siirtymisiä ravista käyntiin tai pysähdykseen asti. Sillä tehtävällä sain hyvin herkistettyä Wilhoa. Se kuunteli hienosta, vaikka välillä yrittikin ennakoida. Nostin yhdestä siirtymisestä laukan, ja jäin vain pääty-ympyrälle laukkaamaan. Se pyöri mukavasti eteenpäin, ja oli aika tasaista. Välillä kokosin ja välillä taa pidensin laukkaa. Wilho hyvin ymmärsi mistä oli kysymys, ja kuunteli nätisti apujani. Välillä tuli ravi siirtymisiä, kun yritin lyhentää laukkaa, mutta harjoitus tekee mestarin, niinhän sitä sanotaan. Laukkasin toiseenkin suuntaan.Menin kenttää ympäri kevyessä istunassa, ja päästelin. Yleensä en luottanut hevoseen kovin nopeasti, mutta nyt oli sellainen tunne, ettei Wilho alkaisi mitään tuhmuuksia tekemään. Tai jos tekisi sitten muksahtaisin maahan, en usko kuitenkaan että kuolisin.
Sain laukat laukattua, ja otin vielä loppuun kevyttä ravia ihan silleen rennosti. Olin ollut tosi tyytyväinen Wilhoon, ja olin todella nauttinut ratsastuksesta. Jutustelin siivä vielä Cidan kanssa, ja puhuimme kuinka kivaa on kun loma alkaa, ja pääsee syömään kaikkia hyviä jouluruokia. En ole kovinkaan nirso, joten joulu on minulle kivaa aikaa!'¨Sitten lopuksi vielä menimme loppukäyntejä vierekkäin, ja Wilho katseli innostuneena Liinua, olihan Liinu tamma. Kuitenkin ihan nätisti Wilho meni, eikä antanut orin vaistoilleen liikaa valtaa.
Tulimme alas,ja käpöttelimme talliin, jossa vielä riisuin Wilholta varusteet, ja pojalle oli tullut oikein hiki. Vamaan siitä kenttää ympäri laukkaamisesta, mutta eihän hiki ollut pahasta. Aika pikaisesti sen harjasin ja heitin fleece-loimen sen päälle, jottei hiki kerkeä jäätymään. Putsasin vielä kaviot, ja laitoin kaikki tavarat paikoilleen. Olin siis valmis tältä päivältä, ja sanoin vielä Cidalle heipat, annoin kunnon rapsutus-tuokion Wilholle ja lähdin tallista kohti kotia.
Hieno tarina. Pari kirjoitusvirhettä osui silmään. Muttei se haittaa. : ) 4p 9v€ /Daw
|
|
|
Post by lily on Jan 11, 2012 16:19:20 GMT 2
5HM
Näin, kun lunta satoi jatkuvalla rytmillä taivaalta, eikä se hetkeksikään loppunut. Kinokset suurenivat, ja ihmiset kolas pihojaan sen minkä vain ehtivät. Oli siis täydellinen keli hankimaastolle!
Äiti toi minut tallille, niin kuin yleensäkkin tuppaa menemään ja sitten riensin hakemaan minun pikku Wilhoani tarhasta sisälle. Poika tuli oikein nätisti sisälle, ja minusta tuntui että se oikein halusi lumisateesta pois. Pysäytin Wilhon käytävälle, ja kiinnitin sen riimusta. "Saat tällä kertaa pojuseni olla siinä käytävällä, kun hoitelen sinut!"lepertelin samalla kuin avasin harjapakkini. Otin sieltä ensin hikiviilan, jolla pyyhin lumet selsätä pois. Seuraavaksi hain pyyhkeen jolla kuivasin selkää, ja jätin siihen kohtaan missä istun niin toisen pyyhkeen, jotta sellkä kuivuisi edes hieman.Nostin joka jalan, ja tarkistin, että hokit olivat vielä hyvässä kunnossa ja kiinni, muutamaa siinä sitten kiristelinkin kun oli löysiä.Kun pahimmat lumet oli sulanut, harjailin vielä vähän jalkoja ja kaulaa.
Lähdin hakemaan Wilholle suitsia, sillä menisin ratsastamaan kunnon hankeen ilman satulaa. Rakastin sitä! Laitoin ohjat kaulalle, ja sitten Wilho nätisti avasi suunsa, joten kuolainten laitto oli hellpoa. Vielä remmit korvan taakse, ja leukaremmi kiinni, ja turparemmikkin hyvin kiinni. Noin olisimme siis valmiita, paitsi ajattelin vielä laittaa suojat Wilhon etujalkoihin, jos se kompastelee tuolla maastossa. Ja vielä minulle kypärä päähän.
Talutin ratsuni ulos tallista, ja laitoin kiinni perässäni suuren oven, joka oli aika raskas liikuttaa, mutta piti hyvin tallin lämpivänä. Nousin jakkaralta Wilhon slekään, pehmeimmällä tavalla millä pystyin, ja lähdimme kohti maastoja. Wilho joutui harppomaan vähän suurempia askelia, jotta pääsi hangessa eteenpäin, silti sen askeleissa oli ihan mukava istua. Kävelimme pitkin metsäpolkuja, ja nähtiin yksi jäniskin, joka pomppi noin kymmenen metrin päässä. Jänöt ovat niin söpöjä, kun ne on valkoisia talvella. Wilhoa kyllä hieman ihmetytti, että mikä hirviä siellä pomppi, mutta ei kuitenkaan alkanut temppuilemaan.
Otin myös muutaman ravi-pätkän, joilla annoin oikein Wilhon nostella jalkojaan, ja tehdä kunnolla töitä.Se näytti nauttivan, ja pari innokasta loikkaakin siellä välillä tuli. Myös laukkaa menimme, ja se vasta oli ihanaa!Lumi vaan tuprusi ympärillämme kun laukkasimme lumista peltoa.Wilho oli todella innoissaan, mutta suostui kiutenkin siirtymään raviin kun pyysin. Kiertelin ja kaartelin vielä jonkun aikaa käynnissä, ja kun oli noin tunti kulunut palailin takaisin tallia kohti.
Tallissa aloin riisumaan Wilhoa, ja Dawkin siinä pyöri tekemässä jotain tallihommia. Juttelimme, ja samalla putsasin Wilhon kuolaimet, ja pakkasin suitset satulahuoneeseen. Myös otin suojat pois, ja vedin taas lumet ja vedet hikiviilalla pois. Sillä ne parhaiten sai. Sitten heitin Wilholle fleeceloimen päälle, jottei ala paleltamaan, ja palautin sen ikiomaan karsinaansa. Se näytti iloiselta, joten minullekkin tuli oikein hyvä fiilis tästä päivästä. Laitoin sen iltaruoat valmiiksi karsinan eteen, kun Bambi oli kysynyt, haluaisinko alkaa huolehtimaan Wilhon ruokinnastakin. Viimeiseksi tarkistin vielä kaviot, jottei niihin ollut jäänyt kiviä, ja huomasin yhden hokin olevan todella kulunut, joten hain hokkiavaimen ja pyöritin sen auki, ja laitoin uuden tilalle.Tälläistä tällä kertaa!
Oikein kiva tarina, sori kun en oo ehtiny tähänkään mitään kommentoimaan, kiire + huonomuistisuus ei oo koskaan hyvä yhdistelmä. Kokkeile joskus kirjottaa tarinaa niin, ettei se ala siitä, kun tuut tallille ja lopu siihen kun lähet pois. Tulis vähän vaihtelua tarinoihin. 3p ja 7p //Bambi
|
|
|
Post by lily on Mar 8, 2012 19:29:04 GMT 2
6. Tänään tulin pitkästä aikaa Mustikseen, ja päätin vain tulla viettämään ihanaa aikaa Wilhon kanssa, hän on niin ihana! En edes itse voi ymmärtää miten olen voinut olla näin kauan ilman Wilhoa, mutta kiireitä on ja tulee olemaan. Nyt vain pitäisi järjestää aikaa, harmi että päivässä on vain 24h.
Kävelin Wilhon tarhalle ja sujahdin porstin ali riimunnaru mukanani tarhaan. Kävelin sitä kohti ja Wilho lähti tulemaan luokseni, ja oli ihana huomata, ettei hän ollut unohtanut minua! Laitoin käteni Wilhon pään päälle ja halasin sitä, se ei laittanaut ollenkaan vastaan, vain laski päätään alemmas. "Sinä hupsu herra!", puhuin sille, kun samalla otin sen kiinni ja lähdin kohti tallia.
Karsinassa tein kunnon putsauksen Wilholle ja joka ikisen kuran tai pölyn hinkkasin siitä pois, sillä enhän sitä ollut moneen viikkoon harjailut. Onneksi kaikki muut olivat pitäneet tästä herrasmiehestä huolta, kun itse en siihen pystynyt. Tapasin tallikamuja ja oli ihana nähdä heitä. Cida ja Kathreen olivat molemmat tallilla, ja oli niin rentouttavaa päästä juttelemaan heidän kanssaan, ja puhumaan viimeisimmistä tapahtumista. Cida näytti minulle hevosensa Delin, ja voi kuinka suloinen se oli! Juuri Cidan tyylinen hevonen.
Päätettiin tyttöjen kanssa lähteä yhdessä taluttelemaan hevosia, mutta Kathreenin piti lähteä kotiin, joten menin sitten Cidan kanssa. Otimme molemmat hoitsumme eli Liinu ja Wilho pääsi kävelyretkelle. Mentiin mettiköissä ja kaikkialla, missä vain ei ollut liian liukasta, sillä viimeyönä oli ollut aika paljon pakkasta. Hevoset oli aika virkkuja, ja pirteitä. Oli ihanaa nähdä kuinka hevosetkin piristyy aina keväällä, kun alkaa luonto muuttumaan vihreäksi. "No, aijotko sää nyt taas alkaa ahkerammin hoitamaan Wilhoa?",Cida kysyi minulta. "Yritän, yritän...kuitenkin, jos siitä tulee liian raskasta, niin sitten on minun sanottava kiitos ja moi. Toivon kuitenkin, että löydän vielä jostain energiaa, jolla jaksan Wilhoa hoitaa, sillä hän on niiiiiin täydellinen hevonen, olisi vaikea luopua", vastasin ja samalla halasin Wilhoa kaulalle, ja pusuttelin sitä. Se oli aina tykännyt siitä, kun joku pusuttelee sitä kaulalle.
Päätimme mennä hieman ravia, ja sehän tarkoittaisi käytännössä sitä että meidän pitäisi juosta. Lähdimme ensin Wilhon kanssa ja Cida ja Liinu tuli perässä. Wilho hölkkäsi oikein hienoa ja korkeaa ravia ja haisteli kevään tuulenpuuskia. Minua ja Cidaa nauratti ja se oli ihanaa! Aloimme kiihdyttämään vauhtia ja pian hevoset ravasivat jo aika kovaa, ja me jouksimme täysiä. Syke nousi maksimiin, ja Wilho katseli minua sivusilmällä ravatessaan. Tätä rakastin Mustiksessa, ihanaa oloa, ja hevosia!
Pian otimme käyntiin ja me Cidan kanssa hengitettiin ilmaa keuhkoihimme paikallamme, ja hevoset katsoivat meitä, ja ihmettelivät miten tuollainen voisi ottaa kunnonpäälle, pyh ja pah! Käännyimme tallia kohti ja ilmakin oli jo viilentynyt, alkoi olla jo hieman kylmä... Juttelimme Cidan kanssa kaikki asiamme ja kerroimme mitä meille kuuluu ja tulevaisuuden suunnitelmistamme. Sovimme myös, että menen joskus katselemaan, kun Cida menee Delillä, ja menisimme yhdessä maastoilemaan. Se voisi olla hyvinkin vauhdikasta menoa.Mietimme myös miten saisin itseni reipastumaan ja alkamaan taas hoitaa Wilhoa säännöllisemmin ja ahkerammin. Ehkä minun pitäisi tehdä listat, että oikeasti näkisin mitä kaikki harrastuksia asioita minulla on tehtävänä, ja laittaisin ne tärkeysjärjestykseen, se olisi fiksuinta.
Saavuimme talliin, ja vein Wilhon karsinaansa ja otin riimunnarun irti."Hieno poika!",kehuin sitä ja se hörähteli jotain vastaukseksi ja sitten alkoi mäyssäämään heiniä turpaansa. Oli hirveä kiire sillä syödä, kun muut oli jo kerennyt syömään, ettei vaan juuri hän olisi viimeinen syönyt :D Samalla, kun Wilho söi, minä puhdistelin sen kavoita ja muutenkin vielä harjailin sitä, ja päätin nyppiä sen aika pitkäksi päässeen harjan. En itse pitänyt harjan nyppimisestä kammalla, mutta jonkun se oli tehtävä joten päätin tehdä sen. Ensin tuupeeraus,kiputus ja veto. Tätä toistin satoja kertoja ja pikkuhiljaa lähti harja lyhenemään. Loppujen lopuksi harjasta tuli aika kiva, ja ainakin Wilho näytti taas ratsulta, eikä miltään villipeikolta, olin aika tyytyväinenkin tulokseen. Ei tullut koloja, tai epätasaista harjaa.
Lopuksi hain laukustani Wilholle vielä ruisleipää ja porkkanaa ja venyttelin sen kanssa. Ensin vein herkun hitaasti sen lautasta kohti ja hyvinhän se sinne taipui. Sitten vain toinen puoli, joka oli hieman jäykempi, eli vasenta pitää vielä vähän reenata, mutta makoisa porkkana auttoi kuitenkin venymään, ja kaiken kruunaa kumarrus, eli makupala etujalkojen väliin ja sinnehän se Wilhon pää sitten sujahti ja etujalat koukistui. Makupalat katosi jonkun herkkupepun suuhun ja lopuksi vielä taputukset kaulalle. Kyllä nyt on ainakin kehuttu tarpeeksi Wilhoa! Heppa näytti jotenkin niin tyytyväiseltä oloonsa, joten annoin sille vielä isto halit, ja päätin lähteä kotiinpäin! Oli ollut taas niin mukava päivä Mustiksessa!(:
Kiva kun oot taas takas kirjottelemassa pitkästä aikaa! Tässä tarinassa oli sitä jotain :--D Kivasti tuo tuo kuvailu sitä tunnelmaa. 4p ja 9p //Bambi
|
|
|
Post by lily on Apr 20, 2012 23:07:39 GMT 2
Kisaamassa!
Wilho tepastelee varmoin askelin traikusta ulos, kun saavumme kisapaikalle. Kaikki on minulle uutta ja jännittävää, mutta onneksi Wilho tuntuu varmaotteiselta. Se rauhallisesti kävelee ympärilläni ja katselee uusia paikkoja. Menen kohta varmistamaan lähtöni ja tsekkaan ovatko kisat aikataulussaan. Ensimmäisenä minulla on esteluokka 60cm, ja sen jälkeen koululuokat. Esteet jännittävät minua enemmän, koska en ole vielä hirveästi saanut niillä Wilhon kanssa kokemusta. Yritin kuitenkin pitää pääni tyynenä, enkä jännittää liikaa.
Tunnin kuluttua... Ratsastin Wilhon sisälle esteradalle ja menin tuomareiden lähelle ympyrälle. Radalla olisi 8 estettä, ja yksi sarja, ei kovin paha. Odotin tuomareiden valmistautumista ja kun "Tervetuloa", kaikui korviini jostin oikean käteni lippaan ja nyökkäsin. Heti perään kuului pillin vihellys ja rata alkoi. Nostin vasemman laukan ja lähdin radalle, ja yritin pysyä tyynenä, joka oli aika vaikeaa, sillä Wilho teki suuria loikkia, ja yritti kurveissa kaasutella liikaa. Selvisin kuitenkin radasta yhtenä kappaleena, ja olin todella tyytyväinen.
Pahin oli ohi, ja seuraavana oli tulossa K.N.Special koulurata. Se oli mennyt kotona reeneissä hyvin, ja iloisena menin radalle sisälle, ja Wilho tuntui tosi hyvälle, ja rennolle. Se ei yhtään laittanut vastaan, vaan molemmat pohkeet sai hyvin läpi, ja rata tuntui kuin olisimme tanssineet sen läpi. Kaikista vaikeinta meille oli laukasta suoraan käyntiin siirtyminen, ja olin tyytyväinen, vaikka pari pientä raviaskelta sinne tulikin. Lopputervehdyksen jälkeen WIlho sai minulta suuren suuren halin, ja kävelytauon. Vielä olisi yksi luokka jäljellä.
Helppo B- luokkaan osallistuin vain harjoitusmielessä, sillä se on meille aika vaikea, ja halusin kuulla tuomareilta kommenttia, jotta voisimme kehittyä. Wilho oli jo aika puhki pitkän päivän jälkeen, ja tuntui radalla vähän hitaalta, joten keskilaukat ja -ravit jäi vähän vajaiksi, ja kolmikaarisella jouduin todella paljon käyttämään jalkaa, jotta sain taivutettua käänteiden mukaan. Olin kuitenkin tyytyväinen tähän rataan, ja sain todella rakentavaa palautetta tuomareilta, jotta voisimme kehittyä Wilhon kanssa.
Päivän lopussa aloin miettimään suorituksiani ja esteillä voitin, eli luokka 60cm 1./2. ja sitten Helppo B:ssä olin yksin, ja K.N. Specialissa tulin 2./2. Olin aivan hurjan ylpeä Wilhosta ja kotona herra sai minulta selkähierontaa ja paljon herkullisia porkkanoita, pusuja ja halauksia unohtamatta ! ♥
4p 9v€ /Daw
|
|