|
Post by Bambi on Jun 3, 2011 18:45:04 GMT 2
Jawdat NU- arabi, tamma
- 8-vuotias
- hoitajana Tinja
|
|
|
Post by Iippu on Sept 29, 2011 17:28:20 GMT 2
Tarina 1: Juoksutusta
”Mooi!”, huutelin kolistellessani sisään kotoisaan pirttiin. Ympäri pirttiä kuului epämääräisiä tervehdyksiä. Hiippailin kaapilleni ja heitin repun sen sisälle. Löysin Heikun pirtin suuren pöydän äärestä ja sovimme lähtevämme nyt kouluttamaan Jasminia. Ryntäsimme portaat alas talliin ja haimme Jasminin riimun ja narun sen karsinan edestä. Suuntasimme ulos vesisateeseen ja Jasminin tarhalle. ”Menkääpäs siitä nyt!” huudahdin Liinulle ja Duurille, jotka hääräsivät portilla selvästi valmiina tulemaan mukaan. Pyöräytin Jasminin portista ja Heikku sulki sen kahden häsläävän tamman turvan edestä kiinni. Nykäisin ruunikon tamman mukaani ja suuntasin kulkuni kohti tallia. Heikku käveli reippaasti perässämme.
Vein Jasminin karsinaansa samalla, kun Heikku haki tamman harjapakin. Otimme molemmat pakista harjat ja harjasimme tammaa yhtä aikaa molemmilta puolilta. Harjasimme Jasminia melko kauan, koska ilmassa leijuva pölypilvi ei ottanut hälvetäkseen. Kun pölyä ei enää juurikaan irronnut, lähdin hakemaan Jasminille tarkoitettua kevyttä satulaa sekä tamman suitsia. Nappasin samalla mukaani juoksutusliinan ja – raipan. Heikku puhdisti karsinassa vielä tamman kavioita, joten odotin hetken karsinan ulkopuolella. Heikun saatua kaikki kaviot puhdistettua hän kävi viemässä harjat paikoilleen samalla kun suitsin Jasminia. Suitsiminen oli tammalle jo ennestään tuttua, eikä Jasmin reagoinut kuolaimiin juuri lainkaan. Heikku toi karsinan edestä punaisen satulahuovan ja antoi tamman haistella sitä hetken. Jasminin siirtyessä muualle hän laski huovan kevyesti sen selkään. Huopa ei aiheuttanut tammassa reaktiota, eihän se juuri eronnut loimesta, jota se oli usein joutunut pitämään. Pujahdin käytävälle ja nappasin karsinan oven telineeltä satulan syliini. Kävelin kevyt satula sylissäni karsinaan. Tamma peruutti kummallisen ilmestyksen nähtyään karsinan perimmäiseen nurkkaan, mutta pian se jo tuli tutkailemaan sylissäni lepäävää hökötystä. Tamman käännettyä päänsä pois liu’utin satulan varovasti se selkään. Jasmin yritti liikahtaa pois satulan painon alta, mutta pidin satulasta ja Heikku suitsista kiinni, eikä tamma päässyt karkuun. Laitoin vyön löyhästi kiinni ja odotin rauhassa, että tamma tottuisi satulaan Heikun rapsutellessa sitä rauhoittavasti. Kun tamma seisoi nätisti paikallaan, eikä enää juurikaan ihmetellyt satulaa kiristin vyötä hieman. Kun tamma tunsi paineen vatsaansa vasten, se säpsähti hieman. Heikku piti napakasti suitsista kiinni, jottei tamma pääsisi juoksentelemaan karsinassa päättömästi. Pian Jasmin rauhoittui ja kävin hakemassa karsinan ulkopuolella odottavan liinan ja raipan. Ojensin liinan Heikulle ja hän napsautti sen kiinni Jasminin metalliseen kuolainrenkaaseen. Tyttö lähti taluttamaan hevosta maneesiin ja minä seurasin perässä kantaen pitkää juoksutusraippaa.
”Hyyvä”, kehuin tammaa sen kävellessä rauhallisesti ympyrällä. Olimme kiristäneet vyötä vielä reiällä, jotta satula ei pyörisi, mutta emme kiristäneet vyötä vielä ensimmäisellä kerralla tiukalle. ”Ravi”, käskin tammaa. Se lähti hieman epäröiden raviin, mutta jokaisella ravatulla kierroksella se sai rutkasti lisää itsevarmuutta. Kehuin Jasminia ja siirsin sen pikkuhiljaa käyntiin. Annoin kauniin ruunikon kävellä hetken, ennen kuin käskin sen laukkaan. Jasminin laukattua pari kierrosta siirsin sen takaisin käyntiin ja käänsin sen ympäri. Vaihdoimme paikkoja Heikun kanssa ja hän tuli keskelle liinan ja raipan kanssa. Minä siirryin maneesin reunalle katselemaan. Heikku pyysi muutaman kierroksen jokaisessa kolmessa askellajissa, minkä jälkeen hän talutti tammaa loppuverryttelyksi muutaman kerran maneesin ympäri uralla. Heikku pysäytti Jasminin maneesin keskelle ja minä löysäsin vyötä reiällä, ennen kuin tyttö talutti tamman talliin.
Irrotin satulavyön ja vedin satulan hitaasti alas Jasminin selästä. Vein satulan karsinan oven telineelle ja Heikku otti tammalta suitset pois. Tyttö taputti ruunikkoa ja pujahti käytävälle. Veimme Jasminin varusteet satulahuoneeseen ja Heikku nappasi samalla tamman harjapakin mukaansa. Harjasimme tamman yhdessä kevyesti karsinassa. Harjauksen jälkeen puhdistin Jasminin kaviot. Saatuamme tamman kokonaan puhdistettua Heikku laittoi sille riimun päähän ja napsautti narun siihen kiinni. Hän maiskautti Jasminille kevyesti ja se seurasi tyttöä nätisti ulos tallista ja tarhaan. Tarhaan päästyään Heikku laski ruunikon tamman irti ja katselimme hetken sen raisua menoa. Pian Jasmin kuitenkin rauhoittui ja asettui lähimmälle heinäkasalle. Käännyimme yhteistuumin takaisin kohti tallia ja veimme riimun ja narun paikalleen. Puhdistimme ajan kuluksi kaikki Jasminin harjat kunnolla ja asettelimme ne siististi pakkiin. Veimme pakin harjoineen tamman kaappiin. Koska Jasminin kaappi oli melko sotkuinen, päätimme järjestellä tavarat kunnolla paikoilleen. Ripustimme suitset niille varattuun koukkuun ja kieputimme ylimääräiset riimunnarut kerälle. Kerimme pintelit ja harjasimme kuraiset suojat puhtaiksi ja niputimme ne paikoilleen. Saatuamme koko kaapin siivottua, kävin hakemassa reppuni yläkerrasta ja lähdin kävelemään kotiin päin räikeän pinkin sateenvarjon suojissa.
-----------
Tarina 2: Maastoilua
Pujahdin sisään talliin. Ulkona oli kaunis syyssää, joten päätin ehdottaa Heikulle, että lähtisimme Jasminin kanssa maastoon. Kiipesin portaat ylös ja kävelin avonaisesta ovesta sisälle pirttiin. Heitin reppuni kaappiin huhuillen samalla Heikkua. Samassa tyttö ilmestyikin nurkan takaa. ”Ku tuol on noin ihana ilma, nii mitäs jos mentäis taluttelee Jasminii maastoon?” kysyin iloisena tytöltä. ”Käy mulle”, Heikku vastasi ja lähdimme yhteistuumin alakertaan. Haimme Jasminin karsinan edestä sen riimun ja narun, ja suuntasimme yhdessä tamman tarhalle.
”Jasmin!”, Heikku huuteli tammalle. Ruunikko tyttönen nosti päänsä heinistä ja lähti rauhallisesti tarpomaan kohti riimua kädessään pitelevää tyttöä. Heikku sujautti riimun Jasminin päähän ja minä avasin parivaljakolle portin. Saatuani portin suljettu lähdimme yhdessä kävelemään kohti tallia suunnitellen samalla tulevaa maastoretkeä.
Harjasimme Heikun kanssa Jasminia. Tamma oli pian puhdistettu, koska molemmat tekivät ahkerasti töitä oman kyljen puoliskonsa kanssa. Sain oman puoleni ensin valmiiksi, joten aloin puhdistaa Jasminin kavioita. Tamma käyttäytyi mallikelpoisesti ja nosti kaikki jalat mukisematta. Heikkukin sai osuutensa valmiiksi ja lähti hakemaan Jasminin varusteita satulahuoneesta. Minä jäin karsinaan puhdistamaan kaviot loppuun, mutta saatuani kaikki kaviot puhdistettua menin satulahuoneeseen auttamaan Heikkua varusteiden etsimisessä. Löysimme yhteistuumin loput varusteet ja palasimme tamman karsinalle. Satuloimme tamman yhdessä, tällä kertaa se ei kiinnittänyt satulaan mitään huomiota. Kehuimme tammaa vuolaasti hyvästä käytöksestä ja olimme oikein ylpeitä koulutettavastamme. Minä jäin rapsuttelemaan Jasminia sillä välin, kun Heikku haki tamman suitset karsinan edestä ja suitsi tamman pikaisesti. Minä hain riimunnarun karsinan edestä ja napsautin sen kiinni tamman kuolaimiin kiinnitettyyn deltaan. Maiskautin tamman mukaani ja suuntasimme yhdessä Heikun ja Jasminin kanssa maastopoluille.
Kiertelimme paljon pienillä poluilla. Jasmin nautti selvästi maastoilusta ja viimeisistä syksyn auringon säteistä. Se käveli rauhallisesti, mutta innokkaasti perässämme. Välillä kulkemamme polku palasi tielle, ja otimme pieniä ravipätkiä, ennen kuin siirryimme taas uudelle polulle. Samoiltuamme metsässä puolisen tuntia vaihdoimme Heikun kanssa vuoroja – Heikku siirtyi Jasminia ja minä etummaiseksi etsimään sopivaa reittiä. Kuljimme metsässä vielä toisen puolituntisen, ennen kuin päätimme kääntyä kotiin. Kuljimme hiekkatietä pitkin tallille tehden välillä pieniä ravisiirtymisiä. Pian talli häämöttikin jo puiden välistä.
Heikku talutti Jasminin karsinaansa. Menin tytön avuksi riisumaan ruunikolta tammalta varusteita. Veimme Jasminin satulan ja suitset yhdessä satulahuoneeseen ja järjestimme ne paikoilleen. Otin harjapakin mukaan ja palasimme tamman karsinalle. Menimme yhdessä harjaamaan Jasminin kevyesti. Saatuamme harjauksen valmiiksi Heikku puhdisti Jasminin kaviot. Kavioiden puhdistuksen jälkeen sujautin riimun tamman päähän ja lähdimme yhdessä heikun kanssa viemään sitä ulos. Päästyämme portille Heikku avasi sen pyynnöstäni ja talutin innokkaan tamman sisälle tarhaan. Käänsin sen portille päin ja pujotin päitset pois ruunikon kuvankauniista päästä. Irtipäässyt tamma laukkasi vinhasti pari kertaa tarhan ympäri, ennen kuin asettui syömään. Nauroimme Heikun kanssa tamman spurtille, se oli juuri ollut reilun tunnin maastossa, mutta vielä riitti kuntoa. Palasimme yhtä matkaa tallille ja siivosimme loput Jasminin tavarat paikoilleen. Kaappi oli yllättävän siisti, joten sitä ei tarvinnut siivota, mutta koska karsinassa oli muutamat lantakasat, päätimme siivota sen yhdessä. Haimme kottikärryt ja talikot ja heittelimme lantakasat sekä märät kuivikkeet kottikärryihin. Yhdessä työ oli tavallista hauskempaa ja sujui nopeasti. Saatuamme karsinan puhdistettua, veimme tavarat paikoilleen ja kiipesimme portaat ylös yläkertaan. Aika oli vierähtänyt nopeasti, joten päätin lähteä suoraan kotiin. Kipaisin hakemassa repun kaapistani ja huutelin heipat pirtissä oleville hoitajille ja ratsastajille. Kiiruhdin portaat alas ja pujahdin tallin ovesta raikkaaseen ulkoilmaan.
|
|
|
Post by Kathreen on Oct 16, 2011 10:22:13 GMT 2
14.10.2011. 16:52 1. PÄIVÄ Äidin auton radio huudatti kappaleita Aallon kanavalta. Auto ohitti hetkessä kuraiset pellot ja tummat metsät, lopuksi Mustikkapolun kyltinkin. Parkkipaikalle pysähdyttyämme astuin ulos autosta ja raahasin tavarani mukaani. Katsoin kelloa kännykästäni, puoli kaksi. Onneksi olin päässyt tänään jo yhdeltä koulusta, niin pääsin suoraan tallille. Emppua ei näkynyt vielä missään, joten päätin käydä tervehtimässä omaa rakastani aluksi. Daisy tunki päänsä karsinan ovesta ulos heti kun avasin sen. Silitin tammaa ja taputin lavalle. Sujautin vaivihkaa porkkanan puolikkaan neitisen ruokakuppiin ja lähdin karsinasta. Takaapäin kuului tyytyväistä mussutusta ja arvasin herkkujen olleen mieleen Lähdin Jasminin karsinan luo. Löysin Empun sukimassa neitiä kovalla vauhdilla. Hän ei ollut aluksi huomata minua ja säikähti, kun yhtäkkiä tökkäsin häntä olkapäähän. Jasminkin hätkähti, mutta rauhoittui siteen. Harjasin arabin alun yhdessä loppuun ja otimme kaviot. Jasminin säteillessä puhtautta, kipusimme me portaat ylös toimistoon, jonka ikkunasta saattoi nähdä, kuinka Bambi istui työtuolillaan nenä kiinni papereissa. Koputimme oveen, joka oli jäänyt raolleen. Sisältä kuului myönteistä muminaa ja astuimme sisään. ”Nii, Kathreen, mä laitan ton Daisyn sille kuuden tunnille, nii jos haluut laittaa sen valmiiksi, nii tuo sitte tonne maneesiin”, Bambi ilmoitti katse edelleen tuntilistoissa. ”OK, joo, kyllähän se käy”, vastasin. Bambin käskystä kipitimme alakertaan varustamaan Jasminia. Se ei vielä ollut oppinut pullistelun salaisia taitoja, joten satulan laitto oli suoraan sanottuna helppoa. Talutimme pikkuneidin liinassa maneesiin. Bambi tuli perässä ja neuvoi meitä, miten juoksuttaisimme Jasminia. Ensin oikeaan, sitten vasempaan. Käyntiä, ravia, laukkaa. Arabi oli viimeviikolla oppinut hyvin juoksutuksen idean ja totteli moitteettomasti. Lopulta tuli aika päästä ns. selkään. Itse asiassa aluksi seisoimme vain jalustimella puoli ympyrää ja vähitellen pitempään. Minä sain olla ensimmäinen, joka seisoi jalustimella. Varma Daisy oli kaukainen tuttavuus tähän verrattuna. Jasmin jäykisteli ja kyyristi selkäänsä ensimmäisillä kierroksilla. Empun päästyä jalustimelle, Jasmin kulki jo paljon paremmin. Seisoimme sitten varmasti kokonaiset puolitoista tuntia jalustimilla, jonka jälkeen polvet olivat pelkkää makaronia. Loppuaika vietettiin metsässä, puiden varjoissa. Jasmin tuijotteli rasahtavia pusikoita miltei koko ajan. Pienikin raksahdus sai sen vaistot äärimmilleen. Maastoilun jälkeen hoidimme Jasminin Empun kanssa ja tarjosimme sille porkkanaa ja kuivatettua leivän kannikkaa. Nyt itseni piti mennä laittamaan Daisy kuntoon tuntia varten, Emppu sen sijaan häipyi Assin luokse. Tuli nyt vähän keponen tarina, mutta toivottavasti kelpaa. 2. PÄIVÄ Kuva täällä
|
|
|
Post by lily on Nov 8, 2011 17:46:35 GMT 2
Jasminin ja minun ensitapaaminen
Saavuin tallille jo aamuvarhain sillä aijoin touhuta Jasminin kanssa paljon, sillä enhän minä muuten tutustuisi häneen ollenkaan. Minulla olisi Heidi kaverina, joka tulisi tallille puolenpäivän aikaan.Hänellä oli joku perhemeno aamulla, mutta ei se mitään haitannut.
Kävelin Jasminin tarhalle ja näin siellä iloisen varsuliinin loikkimassa ympäri aitausta. Olin kuullut Kathreenin kehuvan kuinka tämä tapaus on niin luonteikas ja ihana, joten menin tarhaan sisään riimunnaru kädessäni, ja iloisin mielin. Jasmin tarkkaili minua toiselta puolelta tarhaa, ja lähti hitaasti tulemaan minua kohti. Se vähä kierteli ja kaarteli, mutta lopulta lähestyin sitä rauhallisin askelin, ja rapsuttelin sitä. Oikein hitaasti käteni liikkui sen sään kohdalla, ja näin kuinka se oikein nautti siitä. Yhtäkkiä neitokainen alkoi kierrellä minua ympäri ravissa, ja päätin lähteä kävelemään porttia kohti. Jasmin seurasi minua portille asti jolloin kiinnitin sen riimunnarun. Avasin portin, ja menimme siitä ulos. Varsa ravaili ympärilläni välillä ottaen pieniä pyrähdyksiä. Harjoittelin jo riimun kanssa, että mitä sen kuuluu tehdä kun vedän riimunnarusta taaksepäin, ja tyttöhän aina hidasti hienosti. Tämä helpottaa paljon kun aletaan harjoitella ratsailta pysäyttämistä.
Vein Jasminin karsinaan ja hain sinne harjoja. Siinä sitten harjailin neitokaista joka puolelta, mutta rauhassa. Halusin sille enemmän positiivisiä kokemuksia kaikesta mitä sille tullaan ratsuna tekemään, ja harjaus on ihan perusjuttu. "Moikka Lily! Ja hei Jasmin!", Heidi huikkasi tullessaan Jasminin karsinaan. "Olitpas sinä nopea. En ole kerennyt kuin harjailla vain Jasminia", totesin Heidille. Hän vastasi nopeasti: "En ole oikein ikinä noista sukujuhlista niin välittänyt".
Lähdimme yhdessä varustehuonetta kohti, kun olimme saaneet harjauksen valmiiksi. Suunnittelimme jo mitä tulemme treenaamaaan ja ettemme tee hirveästi ekalla kerralla.Palasimme pian karsinalle ja päätimme laittaa satulan ensin, ja oikeastaan Jasmin ei kommentoinut siihen mitenkään. Se vain seisoskeli ja katseli mitä teimme sille. Satulavyötä kiristimme ensin ihan vähän, ja sovimme että loput vasta kentällä. Sitten vain suitset päähän, ja nekin sopivan hitaasti. Ensin Jasmin ei innostunut kun Heidi meni sen pään viereen ja laittoi ohjat sen kaulalle mutta rauhoittui pian ja antoi kuolaimet suuhun pienen mutkittelun kautta.Noniin muu ei auta kun vain lähteä maneesia kohti. Sovimme että ensin alamme ihan perus jutuista, koska olisi hyvä edetä rauhallisesti, jotta Jasmin pysyisi mukana ja ei hermostuisi. Talutin Jasminia maneesia koht, ja tamma tuntui aika vauhdikkaalta. Otin välillä ohjalla vähän vastaan ja tamma hieman mietittyään hidasti vauhtia. Kehuin sitä heti äänelläni ja taputin sitä kaulalle, Jasmin näytti tyytyväiseltä.
Pian saavuimme maneesille ja Heidi avasi meille oven. Talutin tamman sisään ja samalla painoin valot päälle. Lähdin taluttamaan tammaa ympäri maneesia ja ensin annoin sen itsekseen kävellä pitkällä kaulalla ja ihan omaa vauhtiansa. Jasmin katseli kaikkea, mutta se tiesi jo että tämä on se tuttu paikka missä se oli ennenkin ollut, joten ei olisi mitään pelättävää. Menin lähemmäs Jasminia ja otin kädellä kiinni ohjista ihan sen turvan alta. Aloitin kuiva harjoittelun, ja tein paljon pysähdyksiä. Aloitin sillä että loin pientä painetta sen kuolaimelle, ja kokeilin mitä tammaq tekee. Jasmin vähän kiemursi sivulle mutta lopulta pysähtyi, ja hellitin heti. "Hienoa Jasmin", kehuimme sitä Heidin kanssa. Toistin harjoituksia paljon! Sitten laitoin ohjat kaulalle ja päätimme Heidin kanssa että olisi aika nousta selkään. Kiristimme satulavyön, ja Heidi piti Jasminista kiinni ja rapsutteli sitä. Laitoin jalan jalustimeen ja loin siihen painoa. Sitten otin satulasta kiinni ja yritin mahdollisimman vakaasti nousta selkään. Samalla Jasmin lähti peruuttamaan ja luikertelemaan altani pois, ja pidin vain satulasta kiinni ja olin ihan rentona. Kun vihdoin neiti lopetti, ja pysähtyi, taputin ja kehuin sitä paljon äänelläni. Tiesin ettei tämä tulisi olemaan ainakaan liian helppoa, mutta kyllä se tulee vielä tottumaan satulaan. Oli aika alkaa opettaa Jasminille käskyjä. Pohje tulisi varmaan olemaan vaikea, mutta luulisin jarrun toimivan ihan hyvin.
Heidi piti riimunnarulla kiinni Jasminista, mutta niin että sillä oli omaa tilaa, kosketin kantapäälläni kevyesti sen kylkeä, ja samalle Heidi lähti kävelemään, ja ihme kyllä Jasminkin lähti, mutta aika vastahakoisesti. Oli aika tehdä toistoja, joten harjoittelimme pohkeen nkäyttöä paljon, ja eihän neiti muutenkaan suostunut pitkää pätkää kerrallaan kävevelemään kun jo pysähtyi. Annoin pohjetta uudestaan kevyesti, ja Jasminin korvat menivat suoraan luimuun ja se alkoi peruuttaa. Pidin itseni ihan suorana ja rentona, ja oikein myötäsimme molemmat Heidin kanssa, jottei suuhun olisi ainakaan mitään vetävää tuntumaa. Jasmin vain jatkoi peruuttamista, ja napautin vähän lujemmin, ja se lähtikin eteenpäin ramaanaan, ja siitä se sai tuplasti kehuja, ja hetken lepotauon. Olimme tehneet aika paljon jo pohkeella harjoituksia, ja pysähtyminen ei ollut mikään ongelma, sen se oli jo oppinut talutettaessa. Sitten vain kääntelemään. Pohkeesta käännettäessä Jasmin ei oikein ptänyt, se lähti helposti kiemurtelemaan ympäriinsä, mutta kun johti vähän ohjalla ja talutta antoi suuntaa, kyllä jo hyviäkin käännöksiä löytyi. Ja niihin oli hyvä lopettaa. Kävelin pari kierrosta maneesia ympäri jo ilman taluttajaa, ja hienosti se pysyi käynnissä koko ajan eikä pysähdellyt. Lopuksi kaarsin sen pienen taistelun jälkeen keskelle, ja Heidi tuli avustamaan alasnousussa. Kun pääsin alas annoin Jasminille iso halin, ja Heidi sai taluttaa sen talliin.
Tallissa annoin Heidin toimia Jasminin ympärillä vähän enemmän, sillä minä olin aika paljon tehnyt sen kanssa hommia maneesissa. Ja olin hyvin tyytyväinen tuolloisen päivän tapahtumiin. Jasmin oli oppinut paljon lisää asioita muiden asioiden jatkoksi. Selkäännousua se arastelee vähäisen, mutta tottuuhan se siihen nopeasti, ja pohkeen käyttöä joudutaan varmaan tulevaisuudessa reenaaman enemmän kuin ohjaa.
Tässä pieni tekstin pätkä minun ensimmäisestä päivästä Jasminin kanssa, silloin kun se vielä oli pikkuinen ja koulutimme sitä. Se oli kyllä todella hauskaa ja opettavaista, joten kiitos Bambi tästä mahdollisuudesta päästä touhuamaan tuon suloinen lupauksen kanssa!(:
|
|
|
Post by Cida on Nov 20, 2011 16:03:14 GMT 2
Tuttavuutta Jasminin kanssa "Joo hei laita Jasmin valmiiksi ja tuut sitten maneesille. Mä meen jo sinne odotteleen.", Bambi huikkasi minulle vielä ennenkuin lähti takaisin kentälle lopettelemaan tuntiaan. Vedin syvään henkeä ja suoristin selkäni. Kävelin satulahuoneeseen ja meinasin vanhasta tutusta tavasta ottaa Liinun pakin, mutta katseeni osuikin sitten Jasminin punaiseen siistiin pakkiin, joka oli Liinun pakin vieressä. Kaappasin punaisen harjapakin mukaani ja kävelin karsinalle. Jasmin nosti päänsä ja sen mielettömän sirot terävät korvat olivat hörössä ja tamma katsoi minua tummat silmät uteliaisuutta välkkyen. Siirsin karsinan oven auki ja menin varovaisesti karsinaan. Vedin liukuovea hieman kiinni perässäni, varmuuden vuoksi. Katsoin punaruunikkoa tammaa, joka oli hieman varautuneen oloinen ja otti pari sivuaskelta minusta pois päin. "Hei ei sulla mitään hätää oo Jasmin. Voi, että sä olet nätti tyttö.", sanoin tammalle hiljaa ja mahdollisimman rauhallisella äänellä. Ojensin kättäni Jasminia kohti ja se nosti ensiksi päätään ylemmäs, jotta vain pääsisi pakoon mnua. En mennyt lähemmäs, koska en halunnut tehdä tästä tilanteesta Jasminille yhtään vaikeampaa. Pidin kättäni ojossa ja höpötin pienelle hevoselle rauhoittelevasti niitä näitä. Jasmin mietti hetken seuraavaa siirtoaan, mutta aika pian päätti kuitenkin, että en olisi vaarallinen. Se otti askeleen minuun päin ja ojensi päätään haistellakseen kättäni. Annoin tamman edetä rauhallisesti ja annoin sille tilaa karsinassaan, enkä mennyt sitä liian lähelle. Vedin harjalla pitkiä vetoja punaruskeaa karvaa pitkin. Jasminin karva oli ihanan kiiltävää ja hyväkuntoista, mutta syytäkin oli, kun se oli vielä niin nuori ja nätti. Jasmin oli pienen alkukankeuden ja hermoilun jälkeen antaunut nätisti harjailtavakseni ja nyt neiti seisoi aloillaan suht nätisti. Välillä Jasmin rupesi steppailemaan ja kuopi etujalallaan karsinan turvetta mihin sattuu. Komensin tammaa jalan nostelusta napakasti ja se toimi hyvin. Olin saanut Jasminin harjattua ja ottanut kaviot hyvällä menestyksellä ja kävin hakemassa seuraavaksi sen varusteet satulahuoneesta. Jasminin satula oli pieni ja kevyt ja suitsien kuolaimet olivat uuttuuttaan vielä kiiltävät kolmipalat. Jätin suitset karsinan eteen naulaan ja menin satulan kanssa karsinaan. Jasmin liikehti vähän levottomasti, kun liu´utin satulan pakoilleen, mutta hyvin tamma minusta kyllä käyttäytyi. Laitoin vielä satulavyön kiinni ja nappasin sitten suitset karsinan edestä. Suitset olivat yllättävän helppo ujuttaa arabin päähän ja kuolaimetkin menivät suuhun helposti. Laitoin vielä itseni ratsastuskuntoon ja vedin sitten Jasminin karsinan oven aivan auki, jotta mahtuisimme siitä pihalle. Katsoin nättiä siroa Jasminia, joka söi kuolaimiaan ja sen korvat pyörivät vähän joka suuntaan. "Suakin näyttää vähän jännittävän, mutta mua jännittää kyllä vielä suakin enemmän tyttö.", sanoin tammalle, kun otin ohjat sen kaulalta ja lähdin kävelemään tallin ulko-oville. Jasmin kulki ylväänä vierelläni ja se kantoi päätään korkealla. Sen sieraimet värähtelivät ja se oli aika täpinöissään. Suoriuduimme maneesille ilman ongelmia, vaikka maneesin ovet olivatkin Jasminista hurjan pelottavat. Maneesissa Bambi jo odotteli meitä ja hymyili minulle. "Jasminilla on ainakin energiaa. Sua taitaa vähän pelottaa, vai?", Bambi kysyi virnistäen ja minä jo selvästi kuulin vatsassani lepattavat perhoset. "Joo kyllä mua kieltämättä vähän jännää.", sain vastatuksi ja väänsin virneen naamalleni. Talutin Jasminin kaartoon ja kiristin sen vyötä. Pidin ohjat kireällä kädessäni, kun nousin selkään, jotta Jasmin ei olisi lähtenyt ilman minua kävelemään uraa. Säädin jalustimet ja pidättelin vielä hetken Jasminia paikallaan. Tamma venkoili joka suuntaan ja söi kuolaimiaan malttamattomana. Vedin syvään henkeä ja ryhdistäydyin satulassa. Annoin Jasminille ohjaa ja pohkeita ja tamma lähti viivyttelemättä käyntiä reippaasti. Jasminin askellus oli ihanan pitkää ja joustavaa. Se kantoi päätään todella ylhäällä ja heitti välillä sitä ylöspäin. Annoin tamman kävellä pitkin ohjin ja silittelin sen kaulaa joutessani. "Te näytätte aika hyvältä parilta.", Bambi kommentoi, kun kävelimme hänen ohitseen katsomon puoleista sivua. Hymyilin vain vastukseksi. "En puutu sitten mitenkään teijän työskentelyyn, paitsi sitten, jos tulee joku ongelmakohta niin autan. Luulen, että Jasmin osaa käyttäytyä ihan hyvin.", Bambi sanoi ja minä nyökkäilin hänelle. Olimme kävelleet jo hyvän tovin alkukäyntejä, kun aloin kerätä ohjia käteeni. Jasminia ei pahemmin tarvinnut herätellä, koska neiti oli aivan virkeä jo valmiiksi. Haeskelin pienin liikkein paremman asennon satulassa ja aloin pienin pohjasavuin pyytämään tammalta pidempää askelta. Jasminilla oli hieman hakusessa antamani ohjeet ja se hämmentyi hetkeksi. Sain sen kuitenkin pidentämään askeliaan ja se jätti pienen tikittämisen sikseen. Jasmin kuunteli apujani ihanan tarkasti, kun tein pari volttia ja taivutin tamman kaulaa hieman. Jasmin kulki hyvin käynnissä ja annoin sille hieman pohkeita, jolloin tamma nosti energisen ravin. "Voou Jasmin. Ei nyt kuitenkaan mitään lisättyä ravia mennä. Ihan rauhassa vaan.", virkoin hevoselle, jolla oli liikaa vauhtia. Tein pidätteitä, mutta varoin jäämästä roikkumaan Jasminin suuhun. Jasmin totteli pidetteitä todella hyvin ja hidasti raviaan vähitellen rauhallisempaan. Annoin Jasminin venyttää askeliaan, mutta en päästänyt sitä menemään mitään jyräämisravia, vaan pidin ravin hitaana. Tehden välillä pääty-ympyröitä ja suurehkoja voltteja, joiden aikana pyrin saamaan Jasminin kulkemaan mahdollisimman rennosti, jotta tamman pää ei olisi niin kovin korkealla ja se ei jännittäisi selkäänsä. Työskentelin Jasminin kanssa aika kauan ravissa, kumpaankin suuntaan. Meillä sujui sitten lopussa jo tosi hyvin ja oma jännitykseni oli kaikonnut tiehensä. En kuitenkaan tajunnut nuoren hevosen jo kyllästyneen ja yhtäkkiä Jamin kiskaisi äkisti päänsä ylös kesken ravipääty-ympyrän, teki pienen pystyyn nousemisen ja heitti äkki arvaamatta suuren pukin siihen perään. Ehdin juuri ja juuri tarrautumaan pitkästä harjasta kiinni ennen kuin olisin lentänyt niskoilleni maahan. Vältin parhaani mukaan ohjista kiskomisen ja istuin vain syvällä satulassa pukin ajan. Pukin jälkeen ruunikko arabi jäi paikoilleen seisomaan puhisten ja pärskyen, pää korkealla, korvat tervästi hörössä. Itse istuin äimistyneenä satulassa ja puristin rystyset valkoisina tummaa harjaa samalla, kun yritin saada itseni kokoamaan ajatukseni. ”Onko kaikki hyvin Cida? Johan se Jasmin nyt innostuikin. Onneksi pysyit selässä.”, kuulin Bambin sanovan huolestuneena. Hän oli tullut ripeästi katsomosta Jasminin viereen ja katsoi minua huolissaan. Räpäytin pienesti silmiäni ja käänsin katseeni naiseen, nyökäten pienesti. ”Ei tässä mitään, säikähdin vain. Jasminilla on nuoruuden villiä rinnassa. Toisin kuin Liinulla.”, totesin hermostuneesti hihittäen ja hetken hihityksen jälkeen sain ajatukseni järjestykseen, kokosin ohjat ja painoin varovasti pohkeeni kiinni Jasminin kylkiin. Bambi meni takaisin katsomoon ja jäi katsomaan silmä tarkkana Jasminia. Jasmin lähti pärskien liikkeelle ja nosteli jalkojaan niin korkealle kuin vain kykeni. Äänen ja istunnan avulla pyrin saamaan tamman rauhoittumaan, enkä yrittänytkään nostaa laukkaa ennen kuin Jasmin suostui kulkemaan rauhallisesti käynnissä ja ravissa. Tunsin kyllä Bambin tarkkaavaisen katseen niskassani koko ajan kun ratsastin, mutta en antanut sen häiritä. Jasmin kuitenkin asettui nopeasti kulkemaan taas oikeinpäin ja päätin nostaa laukan kulmasta. Istuin alas syvälle satulaan. Tein nopean puolipidätteen ja kulmassa annoin laukkapohkeet, mutta pidin ohjat kunnolla käsissäni. Jasmin nosti päätään heilauttaen hyvän rullaavan laukan. Taputin tamman kaulaa ja hymyilin. Laukkasin pari pääty-ympyrää ja olin oikein tyytyväinen pikkuiseen Jasminiin. Jonkin ajan ratsastamisen jälkeen, kun sain Jasminin kulkemaan hyvin kaikissa askellajeissa, annoin tammalle pidemmät ohjat ja ratsastin Jasminia mahdollisimman alas kevyessä ravissa. Jasmin ei, onneksi, ollut temppuillut enää sen valtaisan pukin jälkeen ja olin saanut työskennellä oikein kunnolla ja rauhassa. Loppukäynneissä katsahdin katsomaan, jossa Bambi oli vieläkin. "No miten meillä susta meni?", kysäisin hymy huulillani ja pysäytin Jasminin hänen kohdalleen uralle. "Teillä meni tosi hyvin. Sinulla on ilmeisen hyvä tasapaino, kun et lentänyt siinä pukissa alas. Nuoret hevoset on joskus vähän arvaamattomia.", Bambi sanoi ja katsoi Jasminia. "Mutta kyllä me susta vielä kiva tuntiratsu saadaan Jasmin. Siitä olen varma.", hän vielä lisäsi. "Mutta mä meen kyllä nyt talliin papaerihommia olis toimistossa. Uskallanko jättää sut vielä käveleen loppukäynnit tänne yksin?", Bambi kysyi ja nousi jo lähetäkseen. "Joo kyllä mä tän neidin kanssa pärjään.", vastain ja Bambi hymyili ja lähti sitten. Olin kävelemässä Jasmin kanssa talliin, kun vastaani tuli Emppu. Hän katsoi kummissan ensin minua ja sitten Jasminia. "Mitä?! Oot sä mennyt Jasminilla? Voi ei! Olisks se ihana ratsastaa? Voi, että, mäkin haluisin niin kokeilla sitä.", emppu puhkesi puhumaan ja sai minut hymyilemään. "Jasmin oli aivan ihana. Vähän säpsy, mut tosi jees ratsastaa.", vastasin empulle ja rapsutin Jasminin otsaa. "Oli varmaan vähän erilaista ratsastaa Jasminilla, kun Liinulla.", emppu sanoi naurahtaen ja virnistin hänelle. "No joo kieltämättä vähän. Mutta hei mä vien tän prinsessan nyt karsinaansa. Oli kiva nähdä emppu.", sanoin ja katsoin kiharahiuksiat tyttöä. "Joo samat sanat. Mä meen varmaan kohta tonne pirtiin ylös. Tuu säkin niin saan jotain juttuseuraa...?", emppu kysyi ja vastasin hänelle nyökkäämällä. "Mulla menee hetki, mut tuun, kun otan Jasminin kunnosta.", vastasin ja talutin Jasminin karsinaansa. Otin satulan ja suitset pois ja tsekkasin vielä kaviot. Kaikki oli hyvin ja katsoin Jasminia. Sillä oli niin kaunis siro pää ja ihanat pienet korvat. Rapsutin vielä sen säkää ja lähdin sitten karsinasta. Vein Jasminin harjapakin ja varusteet satulahuoneeseen. Harjasin satulahuovasta vielä karvoja pois ja pesin kuolaimet huolella ennenkuin kipitin portaat ylös ja pirttiin. Tungin kypäräni ja ratsastushanskat kaapiini ja istahdin sohvalle. Kuulin askeleet portaissa ja näin empun tulevan pirtiin. "Nyt sä voit kertoo minkälainen Jasmin oli. Tekiks se mitään temppuja?", emppu kysyi samatien innoissan, kun pääsi sohvalle. Siitä lähti vuolaana virtaava juttutuokiomme hevosiin liittyen. PS. Minulla oli Bambilta erillinen lupa kirjoitaa pikku tarina tänne Jasminin päikkyyn, vaikka olenkin Liinun hoitaja (:Tosi kiva tarina ja ihana kuva! 5p ja 10v€ //Bambi
|
|
kiira
Uusi kasvo
Posts: 9
|
Post by kiira on Dec 9, 2011 17:32:45 GMT 2
9.12.2011 TutustumisiaJännitykseni sen kuin lisääntyi. Kävellessäni hiekkatietä perhoset liitelivät vatsassani. Tuhannet kysymykset painoivat mieltäni. Viihdynköhän Mustikkapolussa? Kiusataankohan minua? Millainen Jasmin on? Mitä he ajattelevat minusta? Samassa saavuin risteykseen. Käännyin mustikkapolkuun. Tallipiha oli siisti ja melko suuri. Lumihiutaleet laskeutuivat kauniisti maahan. Tunnelma oli muutenkin rauhallinen. Pakotin jalkani liikkumaan ja kävelin tallin ovelle. Hengitin syvään ja avasin sen. Samassa eräästä karsinasta pelmahti Sara. -Moi..., sanoin tuolle hiljaa. Vilkaisin häneen ja sitten karsinaan josta hän oli tullut. Kävelin karsinalle. -Hei Liz, kuiskasin kalterien välistä tammalle. Se katsoi minuun suloisilla silmillään. Huokaisin ja katsoin sitten Saraan. -Mä voin esitellä sut muille, hän puhisi innoissaan ja lähti hinaamaan minua tallihuoneelle päin. -Ei, ei ja ei, yritin, mutta eihän hän kuunnellut. Samassa olimmekin jo lämpimässä tallihuoneessa. Muut tytöt katselivat minua ja sitten yksi vaaleahiuksinen kysyi: -Kuka hän on? -Tää on mun sisarpuoli Kiira ja se on alkanut hoitaa Jasminii, Sara kailotti. -Äh, eks sä jo älyy et oon KIIA, sanoin painottaen sanaa Kiia. Muut katsoivat minuun. -Kiva et Jasminki saa hoitajan viimein, sama vaaleahiuksinen sanoi. -Oon muuten Cida, tuo jatkoi. -Okei, kiva... Mut meen nyt, sanoin pikaisesti ja käännyin kannoillani mennen ovesta ulos. He eivät ainakaan olleet haukkuneet minua. Hyvä. Astelin ulos ja suuntasin tarhoille. Sieltä löysinkin Jasminin nopeasti. Istahdin maahan tarhan viereen. Tamma katseli minua jännittyneenä. Kaivoin laukustani piirrustuslehtiön ja lyijykynän. Aloin hahmotella maisemaa paperille. -Mitä sä piirrät? kuulin samassa äänen selkäni takaa. -Cida! älä säikyttele, hätkähdin. Katsoin tyttöön ja näytin kuvaa joka vihkoon oli alkanut muotoutua. -Näin Jasmin tottuu muhun nopeammin. Yritän viettää paljon aikaa sen kanssa, jatkoin ujosti. Vilkaisin tuohon suurilla silmilläni. Cida nyökkäsi ja hymyili. -Taidat tietää hevosista vaikka mitä? tuo uteli. -No, niin monet sanoo. Mut en haluu ylistää itseäni, huokaisen ja painan katseeni takaisin piirrustukseen. Annan kynän liukua paperilla. Jasmin asteli lähemmäs ja katseli minua uteliaana. Sain piirrustuksen valmiiksi ja tyrkkäisin lehtiön laukkuuni. Nostin katseeni ja katsoin arabitammaan. Kumarruin lähemmäs aitaa puhellen tammalle samalla rauhallisesti. Se laski turpaansa alemmas ja sain silitettyä sen pehmeää turpaa. Tuuli alkoi yltyä. -Hys Jas... Mä nousen nyt ylös... Ei mitään hätää, puhelin tammalle ja nousin. Heilautin laukun olalleni ja kävelin tarhan portille. Otin maasta riimunnarun ja sujahdin tarhaan. Jäin seisomaan portille. Odotin että Jasmin tulisi luokseni. Siinä ei kauaan mennyt. Se tuuppaisi minua turvallaan ja kiinnitin riimunnarun riimuun. Avasin portin ja käänsin tamman siitä ulos. Lähdin taluttamaan sitä hyräillen. Pidin narua löysänä. Tallissa vien tamman karsinaan. En välitä muista hoitajista. Haen vain Jasminin harjapakin ja vien sen tamman karsinaan. Suljen karsinan oven niin että Jasmin ei mene ulos. Istahdan harjapakin päälle ja olen hiljaa. Katselen tammaa ja sen liikkeitä. Jonkin ajan kuluttua se tulee lähemmäs ja katsoo minuun. Nostan käteni ja silitän sen silkkistä kaulaa. Se katselee minua ymmärtäväisesti. -Hieno tamma. En tee sinulle pahaa... Ollaanko kavereita? keskustelen sen kanssa. Jasmin on täysin rauhallinen, niimpä nousen ylös, avaan harjapakin ja alan harjata sitä. Puhelen sille koko ajan hiljaisella ja rauhoittavalla äänellä. Se ei ole moksiskaan ja hoitotoimenpiteet sujuvat hyvin. Harjauksen jälkeen vien harjat varustehuoneeseen, loimitan Jasminin ja lähden viemään sitä tarhaan. Taluttelen sitä hetken kentällä ja yritän tutustua siihen. Sitten vien sen tarhaan. Irroitan riimunnarun sen riimusta ja se lähtee lönkättelemään kauemmas. Astelen ulos tarhasta ja lasken riimunnarun tarhan eteen. Sitten lähden astelemaan lumisateessa kotiin. Kiia ja Jasmin 1hm Tosi kivasti kirjoitettu ensimmäinen tarina ja hieno kuva! 4p ja 9v€ //Bambi
|
|
kiira
Uusi kasvo
Posts: 9
|
Post by kiira on Dec 10, 2011 10:10:57 GMT 2
10.12.2011 Katselin ympärilleni lumista maisemaa. Huokaisin ja jatkoin reippaasti eteenpäin. Yrittäisin tutustua ehkä hoitajiin, tai yksäreidin omistajiin ja ennen kaikkea Jasminiin. Pieni tamma oli lumonnut minut täysin. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Toivoin syvästi että Jas pitäisi minusta niinkuin minä siitä, mutta se ei ollut heti mahdollista. Sen olin oppinut hevosista. Saavuin mustikkapolun avaraan tallipihaan. Samassa luokseni asteli nuorehko nainen. -Moi. Me ei tavattukkaan eilen, oon Bambi, tän paikan omistaja, nainen selitti iloisesti. -Moi... Ok. Mä oon Jasminin hoitaja Kiia, vastasin ja kättelin tuota. -No, mitä teitte eilen? hän uteli. -Mä istuin ensin varmaan tunnin Jasminin tarhan vieressä ja piirsin siitä kuvan. Sit vein sen talliin ja istuin hetken sen karsinassa ja sit harjasin sen. Kun oon sen kanssa paljon ni se tottuu muhun hyvin? selostin ujosti. Vilkaisin välillä Bambiin ja sitten katsoin taas kengän kärkiäni. -Okei, sä vaikutat varsin kokeneelta, tuo tokaisi ja tervehti sitten lähtien päärakennukseen. Itse jatkoin matkaa talliin. Menin tallihuoneen ovelle. Sisältä kuului kikatusta. Koputin oveen ja astelin sisään. -Moi, kukas sä oot? toinen heistä sanoi. -Oon Kiia. Saran puolsisar, kerroin hämilläni. -Okei. Mä oon Vuonis, hoidaks tääl jotain? Neiti uteli. -Juu... eilen alotin Jasminin kaa, huokaisin ja hymyilin tuolle pienesti. -Ok, Täs on Cida, hän sanoi osoittaen toista. -Joo, me tavattiinkin eilen, naurahdin heleällä äänellä ja hymyilin Cidalle. -Mut hei, mä meen varmaan ottaa Jasminin sisälle ja hoidan sen. Sit suunnitelmissa olisi maastakävin työskentelyä, jatkoin epävarmasti. -No, ok, Cida ja Vuonis sanoivat yhteen ääneen. Astelin ovesta ulos ja suoraan ulos tarhoille. Saavuin tarhan portille. -Hei tyttö, muistaks mut? kysäisin tammalta. Se päästi matalan äänen joka muistutti hörähdystä. Naurahdin ja otin maasta lumisen riimunnarun. Sujahdin sähkölankojen välistä tarhaan ja Jasmin asteli luokseni. Taputin sen kaulaa ja kiinnitin narun riimuun. Lähdin taluttamaan sitä talliin. -Tänään mä juoksutan sua irton ja liinassa sit aletaan harjottelee muutamii temppui, kerroin Jasminille salaperäisellä äänellä. Se katsoi minuun ja nyökkäsi päällään. Silitin sen kaulaa. Karsinassa otin siltä narun ja riimun pois. Hain harjat ja palasin tamman luokse. Aloin harjata sitä pitkin vedoin. Se oli rauhallinen ja suloinen kuten viimeksi. Putsasin sen kaviot ja harjasin kavion ulkopinnan. Harjauksen jälkeen laitoin tammalle riimun ja riimuun kiinnitin juoksutusliinan. Sitten otin mukaani koulutusraipan. Lähdin taluttamaan kuvankaunista tammaa. Se seurasi luottavaisesti perässäni. Katsahdin maneesiin ja avasin oven. Talutin jasminin sisään tyhjään halliin. Laitoin valot päälle ja oven kiinni. Sitten aloin taluttaa Jasminia. Jonkin ajan talutuksen jälkeen pistin sen ravaamaan liinassa. Annoin sen ravata ja laukata liinassa itsekseen. Sitten päästin sen irti. Pysäytin sen maneesin keskelle, irroitin liinan ja kaivoin taskustani herkun. Annoin herkun Jasminille ja otin toisen käteeni. Lähdin sitten kävelemään niin että Jasmin lähti perääni. Sanoin sitten sanan "seuraa". Yritin opettaa sitä kävelemään perässäni ilman että se on kiinni. Teimme hetken sitä harjoitusta ja sitten otin koulutusraipaan. Siirryin Jasminista kauemmas ja maiskautin. Pyrin saamaan sen kävelemään itseni ympäri. Se katseli minua ensin ihmeissään. Sitten näytin sille herkkua ja se tuli lähemmäs. Sitten pyörähdin hitaasti ympäri ja katsoin tammaan. Se lähti varovaisesti kiertämään minua. Teime senkin muutaman kertaa. Sitten pysäytin tamman keskelle maneesia. Seisoin sen vieressä ja kun se katsoi muualle vihelsin hiljaisella äänellä. Sitten se katsoi minuun ja annoin sille herkun. Toistin tämän muutaman kertaa ja siirryin sitten kauemmas tammasta. Olin 5metrin päässä Jasminista ja vihelsin. Se asteli reippaasti luokseni. Kehuin sitä ja annoin sille herkun. Lopussa onnistuin niin että Jasmin oli irtona kävelemässä uraa pitkin ja tuli vihellyksestä luokseni. Samassa maneesin ovi aukesi ja sieltä tuli Vuonis ja tuon hevonen. Vihelsin ja Jasmin lähti heti luokseni. Kiinnitin sen naruun ja kehuin sitä. -Vau, vuonis huokaisi. -Opetat sil tääl jotain temppuja vai? tuo jatkoi. -Juu. Ajattelin et jos se oppii tulee vihellyksest ni sen saa helpommin kiinni jos se karkaa, selitin silitellen samalla Jasminin kaulaa. Vein tamman tarhaan ja annoin sille vielä pienen herkkupalan. Sitten hyvästelin sen ja lähdin astelemaan kotiin.
Kiia ja Jasmin 2hm Tälläinen täl kertaa:) Maastakäsin harjoittelua.
3p ja 7v€ //Bambi
|
|
kiira
Uusi kasvo
Posts: 9
|
Post by kiira on Dec 11, 2011 10:34:03 GMT 2
11.12.2011
-Jasmiin! kutsuin tammaa tarhan portilta. Koska tammaa ei näkynyt eikä kuulunut vihelsin. Vihelsin muutamaan kertaan ja samassa kuulin kauempaa ääntä. Näin Jasminin ja jonkun muun ponin ravaamassa luokseni. Ne olivat karanneet tarhasta. Nappasin maasta kaksi narua ja pyydystin ponit. Lähdin taluttamaan niitä tallipihaan. Toisen poneista tunnistin Duuriksi. Huokaisin ja maiskautin poneille että ne reipastaisivat tahtia. Tallipihassa näin Bambin. -Kaks karkuria kiikissä, huikkasin tuolle. Nainen kääntyi ja harppoi luokseni. Ojensin hänelle Duurin narun. -Okkei, oliks langat rikki vai mitä? Tuo kysyi hämmästyneenä. -Langat oli ehjät. En tiiä mistä ne on tullut ulos, selitin. -No, viedään nä nyt talliin, Bambi sanoi. Talutimme hevoset talliin. Karsinassa otin Jasminilta riimun pois ja heilautin riimun karsinan ulkopuolelle. Lähdin suuntaamaan varustehuoneelle sulkien ponitamman karsinan perässäni.
Varustehuoneesta löysinkin joukon uusia hoitajia. He tervehtivät ja esittäytyivät. He olivat Kathreen, Cynthia, Emppu ja Iippu. Esittäydyin ja katselin heihin vuoron perään. Otin mukaani Jasminin suitset ja harjapakin. Tänään ratsastaisin sillä hieman. Ehkä, puolituntia ja toiset puolituntia harjoiteltaisiin temppuja. Harpoin takaisin Jasminin luokse. Jätin suitset karsinan eteen ja harjapakin otin sisälle karsinaan. Laskin harjapakin maahan ja avasin sen. Otin ensimmäisen käteen osuvan harjan ja se osoittautui pölyharjaksi. Aloin harjata Jasminia reippain vedoin myötäkarvaan. Se seisoskeli rauhaksiin ja katseli touhujani. Kavioiden putsaus sujui ongelmitta kuten aina ennenkin. Nostin harjat karsinan ulkopuolelle ja lähdin hakemaan satulaa.
Palasin satula käsivarsillani Jasminin luokse. Nostin satulan tamman selkään ja kehuin sitä. Se ei ollut moksiskaan. Kiinnitin satulavyön hellästi ja rauhallisin liikkein. Tiesin että Jasminin oli nuori ja melko kokematon. Suitset se antoi laittaa kiltisti. Vedin itse kypärän päähäni ja lähdin taluttamaan tammaa ulos. Olin ottanut mukaani heppanameja, koulutusraipan ja juoksutusliinan.
Jätin turhat roinat maneesin reunaan ja talutin Jasminin keskelle. Kiristin sen satulavyön ja säädin jalustimet. Puhuin tammalle kokoajan rauhalisesti. Ponnistin sen selkään ja taputin sen kaulaa. Pyysin tamman käyntiin. Se lähti reippaaseen ja menevään käyntiin. Annoin Jasminille pitkät ohjat. Ratsastin sen kanssa kevyesti ja yritin tutustua siihen. Ravasin suuria ympyröitä ja kahdeksikkoja. Laukkaa en ottanut ollenkaan. Hidastin Jasminin käyntiin ja annoin sille pitkät ohjat.
Laskeuduin alas tamman selästä ja otin siltä satulan pois. Vein satulan maneesin reunalle ja otin suitsista ohjat pois. Otin koulutusraipan ja heppanamit. Menin maneesin keskelle ja maiskautin. Jasmin lähti ravaamaan maneesia ympäri. Annoin sen laukata hieman irtona ja sitten alkoi tempputuokio. Menin tamman luokse ja otin heppanamin käteeni. Pidin herkkua sen etujalkojen välissä niin, että tamma venytti kaulaansa. Vähitellen pyysin sitä venyttämään enemmän ja enemmän. Venytin tammaa myös sivuille ja opetin sen nostamaan etujalan kavion ilmaan. Jasmin oli nopea oppimaan ja minulta meinasi loppua ideat. No, liikuntaa oli jo ihan tarpeeksi yhdelle päivälle. Niimpä kiinnitin ohjat suitsiin ja otin satulan mukaan ja lähdin taluttamaan Jasminia talliin.
Tallissa otin Jasminilta varusteet pois ja harjasin sen. Vein sen vielä tarhaan. Bambi ihmetteli vieläkin sitä, mistä hevoset olivat karanneet, mutta pääasia oli se että nyt ne olivat, ja pysyivät tarhassa.
Kiia ja Jasmin 3hm
3p ja 7v€ //Bambi
|
|
Tinja
Uusi kasvo
Posts: 4
|
Post by Tinja on Aug 15, 2012 16:05:48 GMT 2
15.8.2012 - Keskiviikko
Taas alkoi ihan uusi luku mun elämässä, sellainen luku joka piti alleviivata oikein kunnolla niin että muste painui monien muiden sivujen läpi kanteen asti ja siitä vielä pöytäänkin. Olin mennyt ottamaan hoitohevosen, enkä ihan tyhmästä syystä vaan puhtaasta mielenkiinnosta tuota tallia ja tuota hevosta kohtaan. Istuskelin bussin etuosassa ja mietin valintaani. En tosiaan säästellyt - kahdeksanvuotias punaruunikko arabianhevostamma Jasmin, herkkä ja kaunis hevonen, olisi siis tulevaisuuden kiinnostukseni ja ajankäyttökohteeni. Hevosen nimi oli herättänyt sisälläni jotakin outoa tunnetta; Jawdat. Kaunis nimi. Painoin sormenpääni tulikuumaan ikkunaruutuun, hymyilin ja katsoin ulos. Ei se kesä ollut niinikään kovin kehuttavaa aikaa, kuumuus ja itikat takasivat epämukavuuden monella hetkellä. Ainoat plussat olivat kevyt vaatetus ja uiminen. Ja tietysti tähän kesään tulisi kirjata monia plussia Jasminin ansiosta; mä jotenkin tiesin sen, vaikka en ollut koko hevosta aiemmin nähnytkään, kuvissa tietysti. Nousin bussista ja vedin painavan olkalaukkuni mukaan. Olin ahtanut sinne ihan kaiken, mitä ihminen saattoi tallilla tarvita - hoitotavarat, mukaan lukien hyttyssuihkeet, satulavoiteet ja pyyhkeet, reilun pituisen, kirkkaanpunaisen juoksutusliinan ja paketeittain letityskuminauhoja ja rusetteja sekä muutamia, puhtaita pinteleitä. Oma, uusi riimunnaru oli tietysti matkassa ja kypärä sekä laukun pohjalla makaava raippa vielä kuin pisteenä i:n päälle. Saavuin nopeasti hienolle, siistille tallipihalle. Ohitseni risteili poneja ja hevosia kaikissa riemunkirjavissa väreissä: rautiaista mustiin, kimoihin ja parhaimmillaan tiikerinkirjavaan. Löysin nopeasti niin kutsutun tallirakennuksen ja astuin suurista ovista sisään talliin. Eteisen läpi kuljettuani löysin talliin. Se oli tyhjä - mikä helpotus, sinänsä - ja rupesin heti malttamattomana etsiskelemään hoitohevostani. Löysin sen viimein, mutta en kyennyt menemään lähemmäksi. Upea, kaunis, ihana ja ennen kaikkea juuri kuin minulle ainakin ulkonäöllisesti taottu Jasmin seisoskeli karsinassaan heinänkorsi pilkottaen suupielestään. Siinä heinän, pahnojen, karvojen ja pölyn sekasotkussakin, missä tamma tosiaankin ajelehti, saatoin nähdä sen hienouden, joka koko hevoseen kätkeytyi. Hitaasti mä siirryin lähemmäksi ja laskin laukkuni ovelle heti kun olin saanut aivoni järjestykseen. Vaaleanpunainen, puhtaaksi harjattu loimi ja kirkkaammat, samansävyiset suojat roikkuivat karsinan ovella. Kaiken huippuna hieno, tosin vanhempi ja likaiseksi mennyt vaaleanpunainen riimu näkyi suoraan naamani edessä. Ujutin käteni oven yli ja maiskutin kevyesti. Otin taskustani leipäpalan - huolella kuivattua ruisleipää - ja pitelin sitä kämmenelläni. Tuo ihanuus, Jasmin, otti lahjuksen vastaan ja rouskutteli leivän antaen käteni hipaista silkinpehmeää turpaa. Olalleni laskeutui jonkun käsi. Käännyin ympäri ja näin yllättyneen, ehkä kolmekymppisen, ratsastushousuihin sonnustautuneen ruskeahiuksisen naisen. - Mä olen Bambi, nainen tervehti ja hymyili. Jep, ehkä hän ei olettanut näkevänsä korkealle nutturalle kiinnitettyjä, brunetesta blondiksi värjättyjä hiuksia ja reilusti värjättyjä ripsiä. Kuitenkin mulla oli ne mun ihanat harmaaruudulliset ratsastushousut, kiillotetut saappaat ja turkoosinsininen, ei-avattava huppari, jonka alta pilkisti valkoinen toppi. Ihan kelpo tallivaatteet siis. - Tinja, vastasin ja virnistin takaisin. Bambi viittasi Jasminiin. - Tervetuloa Jasminin hoitajaksi. Sullahan oli siis ratsastuskokemusta monta vuotta? Jasmin on aika vaativa hevonen... - Joo, reilut ykstoista oon ratsastanut säännöllisesti. Nyt mä olen siis neljätoista, selvensin Bambin ilmeelle. Jasmin olisi siis aika hyvä tapaus ja loistava valinta, vaikka sen olin puolisokkona tehnyt. - Jes, hyvä! Täällä on hoitajilla aika vapaat käytännöt, joten sen puoleen sä voit juoksuttaa, ratsastaa, harjata ja pestä. Kaikilta saa kysyä ja tossa ilmotustaulussahan noi perusohjeet on. Yleisesti meidän porukkaan on ollut aika helppo tottua. Jos haluat, voisit alottaa harjaamisesta ja viedä Jasminin sitten vaikka kävelylle. Jos et tällä kertaa vielä ratsasta niin sitten illemmalla juoksutusta tai jotain muuta saa tehdä vapaasti. - Okei, vastasin yksinkertaisesti. Bambi harppoi muualle ja mä kahmaisin laukustani harjat esille. Avasin karsinan oven ja astuin sisään. Jasmin tuijotti mua hetken aikaa, haisteli ilmaa. Mä en vielä tehnyt mitään, pysyin aloillani. Puhelin hiljakseen ja ojensin kättäni eteenpäin niin, että Jasmin haisteli harjaa ja mua. Silitin hevosen otsaa, ja kun tunsin että sille olisi ok aloittaa harjaaminen, siirryin vasemmalle puolelle ja vetäisin ovea vähän kiinnemmäs aloittaen kevyesti sukimisen. Harjasin Jasminin jalat, selän, kyljet, kaulan, pään ja selvittelin jouhia vähän. Pienen hoitotuokioni ajan Jasmin pysytteli paikallaan, mitä nyt hieman hääri aina välillä. Silitin sen kaulaa, taputin reilusti ja vein harjan paikalleen. Ajattelin, että voisin kävelyllä löytää ehkä jonkun irrottelupaikan, joten laitoin Jasminille riimun ja kiinnitin toisen omista juoksutusliinoistani, joka oli suunniteltu riimuun sopivaksi, siihin. Avasin karsinanoven auki, kietaisin suojat Jasminin jalkoihin, koska arvelin niiden riittävän, ja pitelin melko löysää narua ohjatessani Jasminin ulos. Ulkona tamma steppasi vähän, hortoili toisinaan, piti päätään ylhäällä ja otti pieniä ravipätkiä hitaassa lönkyttelytahdissa. Rauhoittelin Jasminia parhaani mukaan, pidin tuntuman narussa mutta myötäsin tarpeeksi ja pysyttelin hevosen lähellä. Pienen maalaisjärjen käyttämisen jälkeen löysin kivalta vaikuttavan maastotien, jota ilmeisesti käytettiin vain hevosilla, ja annoin löysää tammalle. Se asteli vierelläni eteenpäin puiden varjojen liikehtiessä yllämme. Laskin käteni Jasminin kaulalle ja näpräsin sen silkkistä harjaa. - Tosiaan, Jasmin, mun on pakko alleviivata tämä luku oikein vahvasti, eikö vain?
Tinja & Jii 1HM
Inspiksenä käytetty tota ihanaa tallikuvaa Cadasta ja Liinusta, koska taustallahan komeilee Jasmin ja sen karsinanovestahan mä kuvauksen keksin. Jasminin oma kuva oli myös niin ihana että siitä sai paljon irti.
Hyvä tarina, Kappalejaot tosin helpottaisivat vielä paljon lukemista : ) Saat 4p, 10v€ /Daw
|
|
Tinja
Uusi kasvo
Posts: 4
|
Post by Tinja on Aug 16, 2012 13:36:12 GMT 2
8.9.2012 - Lauantai
Joo, mä olin taas kuskannut itseni niskavilloista pitäen Jasminin luo. Koulu, aika, kaverit ja ihan kaikki vei liikaa aikaa, vuorokausi olis tarvinnu vielä kaksitoista tuntia lisää. Väsymyskin painaa, mutta ihan siinä oli myös omaa laiskuutta mukana, en voi muita syyttää.
Astelin tarhalle suoraa päätä ja tervehdin ympäriinsä kieppuvaa arabia sipaisemalla sen turpaa. Tamma ei tosiaan ollut sitä mieltä, että kauhean mielellään meinasi tarhasta lähteä, joten aikani kävelin vaan portilla. Sitten pomppasin aidan yli, kapusin sateen jäljiltä mutaisesta maasta ylös ja kävelin hitaasti kierrellen aitauksessa jääden välillä selin Jasminiin. Pysähdyin ja kyykistyin, ja aikansa hyörittyään Jasmin ilmaantui mun eteen varsin pirteän oloisena. Veikkasin puhtaasti, ettei pelkkä taluttelu riittäisi, ja otin Jasminin kiinni.
Talutin tamman harjauspuomille tihkusateeseen. Sää ei suosinut, mutta maneesissa voisi juoksutella vähän. Jasmin hermoili toisinaan saadessaan takapuoleensa muutaman sadepisaran, mutta pysyi aloillaan, kun tarpeeksi reilusti pyysin. Silittelin silkkistä, melko puhdasta karvaa ja kävin tamman vartalon kauttaaltaan läpi pehmeällä harjalla. Jasmin oli käynyt melko ahkerasti tunneilla, joten tamman kanssa voisi suosiolla ottaa vähän rennommin. Nostelin ja venytin Jasminin jalkoja ja puhdistin kaviot kuntoon. Sitten siirryin sisälle.
Laitoin Jasminin ylle juoksutukseen tarvittavat kamppeet, kiinnitin liinan ja suojat ja talutin neitokaisen tyhjään maneesiin. Päästin sen juoksemaan vapaana maneesissa vähäksi aikaa. Kiinnitin sivuohjat sitten huolella ja pyysin mukavaa käyntiä pyöreällä uralla. Pidin liinan suhteellisen löysällä ja vaadin käynniltä aktiivisuutta yhä enemmän. Jos jokin ei mennyt toivotulla tavalla, näytin sen selkeästi eleilläni. Pyysin Jasminia hiljattain siirtymään raviin. Jasmin ravasi ihan mukavasti, vähän laahaten. Huomautin takaosan käyttämisestä ja näytin selvästi, että tahdoin kunnollista työskentelyä. Jasminin jalat liikkuivat hyvässä rytmissä ja pyysin sitä välillä menemään eteenpäin hieman raskaammin. Kevyt sipsuttelu vaihtui kunnolliseen hikijumppaan ja pyysin Jasminilta reipasta, pyörivää laukkaa. Se ei onnistunut ihan niin helposti. - Rauhassa vaan, tokaisin tammalle ja yritin uudelleen sen hidasteltua vähän. Steppaava Jasmin nosti laukan vähän hitaammin, mutta kun huolehdin, että laukka pysyi laukkana, alkoi tamma rauhoittua vähän. Pyysin tiukkaa linjaa ja jätin turhat herkistelyt muille. Laukkakin sujui loppujen lopuksi hyvin. Parinkymmenen minuutin työskentelyn jälkeen hidastin ja irrotin liinan, jotta Jasmin sai juoksennella itsekseen vielä hetken.
Tinja & Jasmi 2HM
|
|