soffi
Innostunut
Posts: 26
|
Post by soffi on Mar 20, 2012 8:37:00 GMT 2
Haylin's Jillan "Jippu"
- Shetlanninponi - Tamma - Raviponi - Omistaja, Soffi
|
|
soffi
Innostunut
Posts: 26
|
Post by soffi on Apr 10, 2012 10:47:16 GMT 2
-Tuukko sä nostaa näitä kärryjä mun kaveriksi? huikkasin siskolleni. -Mmm... kuului vastaus etupenkilktä. Huoh, ei tästä tulisi mitään yksin... Aloin irrottaa kärryjä, mutta Senniä ei vain kuulunut. Nostin kärryt, mutta otteeni aisoista lipesi ja uudenuutukaiset kilpakärryt putosivat kolisten maahan. -Ei helkkari! murahdin ja tarkistin kärryjen kohtalon. Muutama naarmu ja pinnasuoja auki, ei sen pahempaa. Onneksi. Hetken suostuttelun jälkeen Senni suostui aukaisemaan "takarampin" , jotta saisin prinsessani pihalle. Astuin koppiin. Pieni poni tuijotti minua kummissaan. Koskaan se ei ollut matkustellut yhtämittaa näin pitkään. Se oli lähes koko elämänsä laiduntanut toimettomana emänsä kanssa. Mitä nyt joskus tehnyt jotain pikku vetohommia tai ollut entisen omistajansa lapsen ratsastettavana. Se saattoi helposti huomata... Ei tuo ollut ponin maha, vaan norsun... Irrotin kuluneen riimunnarun metallisesta "poikkipuusta" ja maiskautin kuuluvasti astuessani samalla askeleen eteenpäin. Ensin Jippu ei tajunnut mistä oli kyse, töllötti vain paksun otsaharjansa alta. Sitten neiti hoksasi mitä kuului tehdä ja lähti peruuttamaan niin kovalla vauhdilla että koko koppi heilui ja siskoni oli jäädä jalkoihin. -Soooh, no niin ihan rauhassa! rauhoittelin pyöriskelevää tammaa. Mustikkapolun pihassa oli niin paljon uutta nähtävää ja ihmeteltävää, että poni meni ihan sekaisin. Se hirnui kaikille vähänkin hevosta muistuttaville ja yritti mennä joka suuntaan samaan aikaan. -Juu tyttö, sooh, sanoin uudestaan,- Ei sulla oo kuule mitään hätää, jatkoin. Tamma asettui pieneksi hetkeksi, jonka aikana saatoin itsekkin katsella ympärilleni. Muutama pieni tyttö ratsasti shetlanninponeilla kentällä ja jono muita ratsukkoja lähestyi lumisesta maastosta. Jonon kärjessä ratsasti räikeisiin vaatteisiin pukeutunut nainen punaruunikolla arabilla. -Hei! Oletko sinä se Soffi? Niin ja tuo on varmaan Jippu! nainen huudahti minut huomatessaan. -Juu, kyllähän me ollaan Soffi ja Jippu, huikkasin takaisin. Nainen jonka lähempää saatoin tunnistaa Bambiksi, ratsasti lähemmäs ja viittoi muita jatkamaan lenkkiä. -Niin ja minä olen Bambi, nainen nyökkäsi. -Mietin tässä, että minne laittaisin tämän Jippusen? kysyin. -Hmm, tuossa on yksi tarha tämän päivän ihan tyhjillään, heti tuossa Jipun tulevan tarhakaverin vieressä, Bambi selitti. Sitten hän lähti viemään ratsuaan talliin. Huomasin matalan harjauspuomin ja päätin laittaa ponin siihen hetkeksi kiinni. Jipun siinä sitten ollessa otin kuljetussuojat pois ja avasin hännässä ja harjassa olleet letit. Lopuksi tarkistin ponin vielä läpikotaisin haavojen ja muiden varalta. Sitten talutin neidin tarhaan ja nakkasin sinne matkalta jääneet heinät. Ensin Jippu tutki tarhan ja kävi tervehtimässä naapuritarhojen asukit. Välillä se huuteli kauempana oleville lajitovereilleen ja meni lopulta rouskuttamaan heiniä. -Ei mitään ongelmia... puhisin mietteliäästi. Havahduin ajatuksistani kuitenkin nopeasti huomatessani trailerin perässä olevan tavararöykkiön kasvavan. -Soffi, tuus vähän äkkiä tyhjäämään noi purut tuolta, että saan kopin palautettua naapurinäijälle! Senni huuteli kärsimättömänä. Löysin pian kottikärryt ja talikon, jotta saatoin kärrätä purut pois. Sitten se alkoi.. Tavaroiden roudaus... Siinä minä sitten tuskastuneena kuljetin loimia, suojia, harjoja, ämpäreitä ja muita kamppeita paikoilleen. Kärryille en löytänyt paikkaa, joten jätin ne tallin nurkalle. Välillä kävin katsomassa Jippua, joka näytti tyytyväiseltä uuteen kotiinsa. Mikä oli tietysti mahtava juttu! Huomasin Bambin taluttamassa pikkuista ponia tarhaan, ja kävin kysäisemässä: Minne kärryt pitäisi viedä? Moneltako hepat otettiin sisään? ja Moneltako ne aamulla vietiin ulos? -No tuolla maneesin luona on varasto, jonne kärryt voi viedä. Ja yleensä hevoset viedään ulos siinä kahdeksan aikoihin ja otetaan sisään illalla seitsemän aikoihin, Bambi totesi hymyillen. -Okkei, asia selvä, tokaisin ja hymyilin itsekkin.
Tavarat olivat nyt paikoillaan, joten ajattelin lähteä pienelle kävelylenkille Jipun kanssa. Kaivelin uudemman riimunnarun aitan varustehuoneesta ja tutkailin samalla vähän neitiseni uutta karsinaa. Se oli melko suuri, mihin olin hyvin tyytyväinen, koska usein Jipun kaltaiset pienet ponit tungetaan hyvin pieniin karsinoihin. Olin iloinen siitä että ponini saisi näin ihanan kodin. Hymähdin, kai se ponikin pitäisi hakea. Jippu mussutti päiväheiniään, mutta vilkuili aina välillä naapuritarhan Assia. Sitä selvästi kiinnosti tuo vaalea poni, mutta ehkä enemmän kuitenkin heinät, jotka kuitenkin olivat paljon lähempänä ja tavoiteltavissa. -Heei, Jippunen. Lähdetäänkö kävelylle? höpötin ponille. Jippu ei korviaan lotkauttanut, keskittyi vain syömiseen. Kun astelin lähemmäksi, poni painoi korvansa luimuun ja käveli häntä viuhuen kauemmaksi. -Älä ole Jippu hölmö! Käydään vain pikku kierros tässä tallin pihassa, tuhahdin ponille. Yritin parikin kertaa seurata neitiä ja napata sitten nopsaan kiinni, vaan ei auttanut. Aina kun pääsin vähänkään sen lähelle, kääntyivät korvat uhkaavasti taakse, häntä viuhui ja tyttö nosti toista takajalkaansa varoittavasti. -Oma moka sitten! puuskaisin tammalle. Raahasin tarhassa olevat heinät ihan aidan viereen ja istuin heinien keskelle. Assi tuli likellle, joten rapsuttelin siinä sitten auringonvalossa kylpevää pientä valkoista ponia. -Mitä ihmettä sä teet?! sinisilmäinen tyttö kysyi tullessaan hakemaan Assia sisään. -Ööm, no yritän saada ton mun ponin kävelylle, virkoin,- Sitä vaan ei just nyt taida kinnostaa, jatkoin vielä. -Ai, no okei.. Oletko sä uusi, kun en ole sinua ennen nähnyt? tyttö kysyi. -Tänään tän pirun prinsessan tänne kuskasin, naurahdin ja ojensin käteni. -Soffi. -Emppu, sinisilmäinen tyttö sanoi. -Olin just lähdössä Assin kanssa tuonne maneesille, Emppu jatkoi vielä. Juuri silloin Jippu lähti tulemaan minua ja Assia kohti. Ilme ponilla oli melko tuima. Mietin mahtoikohan se olla mustasukkainen heinistä, mutta poni tulikin irvistellen aidan viereen ja näytteli siinä sitten Assille kaunista hymyään. Hyppäsin ylös ja otin riimun vierestäni. Naks vain, ja Jippu oli kiinni. -Mepäs tästä häivymme, niin voitte tekin olla rauhassa, tokaisin hymyillen. -Juu, heippa, Emppu sanoi ja hävisi Assin kanssa aittaan. Maiskautin Jipulle, joka lähti seuraaamaan minua pirteän oloisesti. Hetken aikaa mietin mille maastoreitille lähtisin, niitä näytti olevan paljon, mutta sitten tajusin etten tuntenut niistä mitään. HÖH, ei siis mitään jännää tänään... Suuntasin tieni kentälle, jossa ei ollut juuri nyt muita. Lähdin kiertämään kentää reippaaseen tahtiin. Jippukin alkoi tylsistyä... Oikein saatoin huomata että se suunnitteli uusia kepposia. -Ravataanpa vähän, hoputin prinsessaa. Jippu vilkuili epäluuloisesti ympärilleen. Kun sitten yksi pienen pieni lintu sattui lentämään kentän yli, tyttö ponkaisi vähän takajaloilleen ja heitti päätään hurjasti. Tai, no sillä lailla kun ponit päätään viskaavat, hurjasti kuitenkin poniksi. Sitten se lähti laukkaamaan kentää ympäri. Raahauduin Jipun perässä sinne tänne. En tohtinut päästää riimusta irti, koska sitten en varmasti enää koskaan saisi vahkoontunutta pikku pirua kiinni. Hetken päästä poni hidasti. Se ei selvästikkään jaksanut raahata minua perässään, hyvä niin. Polkaisin jalkani tukevasti maahan ja poni mulkaisi minua vihaisesti. Se pysähtyi ja alkoi näytellä viatonta, aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut! -Perskule sun kanssas! Mitä sun pienessä pääkopassas oikein liikkuu, murisin Jipulle. Talutin sitä vielä muutaman kierroksen kenttää ympäri, neiti käyttäytyi niin asiallisesti, että minun piti välillä suorastaan kehua sitä. Sitten vein sen sitten takaisin tarhaan. Siellä saisi poni nyt olla iltaan saakka.
~Soffi, Jippu
(Anteeksi että tässä nyt kesti! Ollut paljon muita kiireitä....)
5p, 11v€ /Daw
|
|
soffi
Innostunut
Posts: 26
|
Post by soffi on May 15, 2012 8:15:06 GMT 2
Bussikuski mulkaisi minua kulmainsa alta kun astuin likaisine kumppareineni linja-autoon. -Sinäkin tallille? mies kysyi äreästi.
-Juu, sanoin ja ojensin maksun kyydistä.
Jäin etupenkkiin istumaan.
-On se kumma miten pikkulikat ramppaavat tuollaisten tappokoneiden luona paapomassa niitä, kuski pyöritteli silmiään.
-Viimekin viikolla lehdessä siitä ratsastusonnettumuudesta, hän jatkoi.
Istuin hijaa, yritin pidellä mölyt mahassani ja koko loppumatkan keksinkin vihaisia sutkautuksia, jotka voisin miehelle sanoa. Auto pysähtyi ja ovi avautui. Kävelin pikaisesti pois pysäkiltä, kohti Mustikkapolun tallia. Menin suoraan tarhoille. Jippu torkkui Assin kanssa kuraisessa tarhassa. Alun vaikeuksien jälkeen niistä oli jo muutamassa tunnissa tulleet hyvät kaverit. -Jippuneen! huusin tammalle. Assi höristi korviaan ja lähti tulemaan portille, Jipun seuratessa perässä. Jotain hyötyä minullekkin tuosta Assista, vaikka olihan se kieltämättä mukava poni. Nappasin nopsaan Jipun kiinni ja otin sen tarhasta. Voikko poni+kurainen tarha... Ei oikein hyvä yhdistelmä.. -Sori Assi, kaveris lähtee nyt karistamaan kiloja, huokaisin ponille.
Jippu ei tykännyt märästä maasta. Se lähes hyppelehti penkkoja pitkin kohti aittaa. -Voi Jippu! Pitäskö meidän muuttaa Saharaan? kysyin ponilta.
Se olisi varmasti vastannut myöntävästi, jos osaisi puhua. Aitassa oli lämmintä ja valoisaa. Laitoin Jipun pesarille. Helpompi näin ettei poni pyörisi. Yritin harjata tamman mahdollisimman hyvin, ettei hiekka hiertäisi silapatjan alla. Niin tosiaan! Olin lähdössä maneesiin yrittämään ohjasajoa, jota emme olleetkaan vielä testanneet. Hain silat, päävehkeet ja ohjat. Harmi, että ulkona oli noin märkää. Jos keli olisi suosinut olisimme varmaan voineet ajella pihapiirissä. Jippu irvisti kun kiskaisin mahavyön kireämmälle, se yritti näykätä kättäni. -Pöh, eläpä heti aloita! komensin ponin ojennukseen. Pian olimme valmiita lähtöön. Hain kuitenkin ennen maneesiin menoa ajoraipan ja kypäräni, ties mitä tuo neiti vielä keksii.
-Hyi! Että pitikin sattua näin kolea keli, tuumin Jipulle kun astuimme aitasta.
Sade oli alkanut tuona aikana kun olin laittanut Jippua ajokuntoon. Matka maneesiin tuntui ikuisuudelta Jipun säikkyessä pienintäkin risahdusta ja väistäessä kahden millin syvyistä "rapakkoa".
Aukaisin maneesin suuren oven, muttä lähes törmäsinkin Vuonikseen ja Pikkuun, jotka juuri suorittivat kevennettyä ravia pitkällä sivulla. -Hei, tervehdin Vuonista.
-Moi, hän, vastasi.
-Ei me Jipun kanssa mahduttais toiseen päähän? kysyin tuolta reippaasti.
-No, ei kait siinä, jos ei häiritse että me laukkaillaan täällä, kun eikö tuolla kuitenkin ravi sekoa helposti? Vuonis naurahti.
-Ei me mennä kuin käyntiä ja vähän ravia, parempi tämänkin opetella sitä paitsi siihen että kun muut laukkaa, niin ei kuitenkaan itse tarvi, hymyilin hänelle.
-No mikäs siinä sitten! Vuonis tokaisi.
Otin ohjat ja lähdin käppäilemään maneesin toisessa päässä pääty-ympyrällä sopivalla etäisyydellä Jipun takapuolesta. Alkuun meni hyvin, mutta kuten sanottua, kun Pikku nosti laukan, olisi neitokaisenikin halunnut ryhtyä ilonpitoon. Iskin kuitenkin kantapääni maneesin hiekkaan ja pidättelin Jipun menohaluja. Pikun kävellessä rauhoittui Jippukin ja saatoin keskittyä taas ajamiseen. Poni kulki hyvin. Se ei purrut kuolainta tai vatkannut päätään. Tuntui oikealta hetkeltä ravata pätkä. *Maiskautus* kosketin Jipun lautasta raipalla. Tyttö oli kiltisti. Meni pitkällä askeleella, ei vain nostellut jalkojaan, vaan myös ojensi niitä etiäpäin. Olin aika yllättynyt, kun otetaan huomioon, etti Jippua oltu mitenkään varsinaiseti treenattu Briteissä. Ehkä se oli "luonnonjuoksija"? Sen tulisimme näkemään myöhemmin, kunhan päästäisiin ulos ihan kärryjenkin kanssa.
Rauhallinen ohjasajo saisi riittää tälle päivälle. Tamma ei puuskuttanut tai edes hikoillut. Emppu tuli Assin kanssa vastaan kun olimme tarhojen kohdalla.
-Moi, tokaisin tuolle ja jatkoin heti samaan syssyyn:- Jippu ei edes pelännyt maneesia, vaikkei se ole semmoisessa koskaan ollutkaan!
-Siitä se lähtee! Emppu sanoi ja virnisti:- Hirveä kurakeli, en tykkää yhtään!
-Samaa mieltä! sanoin ja jatkoin matkaani aitalle.
Aitalla riisuin valjaat pois ja huuhtelin ponin jalat, jotka olivat jo valmiiksi märät, mutta eivät enää pesun jälkeen niin kuraiset. Pyyhkäisin koskealla pyyhkeellä valjaat ja talutin Jipun sen jälkeen ulos. Sietäisi se tuolla tihkusateessa olla, Briteissäkinhän satoi joka syksy, joten ei varmaan ollut tammalle uutta. Siivosin vielä Jipun karsinan ja pesin kupit. Sitten laitoin iltaruuat neidille valmiiksi ja istuskelin vielä hetken nimikoiden ja putsaten Jipun harjoja. Kello alkoi olla jo sen verran, että olisi aika kohdata ärsyyntynyt bussikuski....
Soffi & Jippu 2HM
4p, 9v€ /Daw
|
|