|
Post by Bambi on Apr 17, 2011 19:02:54 GMT 2
|
|
|
Post by Cida on May 8, 2011 18:02:39 GMT 2
Ensimmäinen tarinani Mustikkapolulta Katselin innoissani bussin ikkunasta tienpenkkaa, joka vilisi ohi hurjaa vauhtia. Kuuntelin musiikkia iPodillani ja hyräilin hiljaa itsekseni tyhjässä bussissa. Millaiseksikohan polleksi Liinu osoittautuisikaan? Osaisinkohan kävellä tallissa oikeaan paikkaan? Entä, jos... Päässäni pyöri paljon ajatuksia ristiin rastiin ja vatsassani lenteli vähän perhosia. Ja sitten lopulta painoin stop-merkkiä ja hyppäsin oikealla pysäkillä pois. Bussi kaasutti mutkan taa ja vain minä ja pöllyävä hiekka jäimme siihen. Katsoin eteenpäin. Näin pitkän tien ja toivoin mielessäni, että se ei olisi kovin pitkä, en pystyisi kävellä tässä jännityksessä mitään maratonia. Lähdin kävelemään tietä, jota puut reunustivat. Lämmintä oli jonkin verran ja aurinko paistoi ihanasti lähes pilvettömältä taivaalta. Sitten lopulta näin puiden lomasta - jotka olivat harventuneet koko ajan mitä lähemmäs oltiin tultu - kauniin rakennuksen ja kävelin vielä eteenpäin pari askelta ja pysähdyin siihen. Vedin henkeä ja nenääni leijui tuttu tuoksu. Siinä tuoksuivat hevoset, heinä ja jokin, jota ei voi kuvailla, mutta se tuoksui kodilta ja turvalta. Tallilla sen aina tunsi, että oli kuin kotona. Näin edessäni tallirakennuksen, joka oli hyvässä kunnossa ja tallipihan, joka oli siisti ja iso alue keskellä koko pihamaata. Alue oli kokonaisuudessaan todella nätti ja kaikki kevään kauneus tuntuivat olevan täällä, silmieni edessä. Paikka todella houkutteli luokseen ja uteliaisuus täytti pääni. Olisikohan talli sisältäkin upeassa kunnossa vai oliko hieno ulkokuori vain hämäystä? Jatkoin siis eteenpäin saadakseni asiasta selvää. Vedin tallin raskaan oven auki. Se narisi saranoissaan ja avautui vaivalloisesti. Vedin syvään henkeä ja toivoin, että kaikki menisi nyt hyvin. Katasrofi, kun oli se yleisin asia mitä minulle aina sattui uudessa paikassa. Katselin tallin käytävää, jota reunustivat karsinat ja ajattelin, että ei, ulkokuori ei ollut hämäystä. Talli oli heino ja hyvässä kunnossa. Vedin oven kiinni perässäni, mutta se rämähti kovaa paikalleen. Yksi hevosen pää nousi karsinan seinän takaa. Se katseli minua korvat tötteröllä ja hörähti vähän. Kävelin hevosen karsinan luo ja se ojensi päätään minua kohti. Ojensin käteni, jotta voisin silittää sen päätä, mutta hevonen veti päänsä takaisin ja nosti sen korkealle. Se tuijotti minua silmät muljahdellen, mutta en välittänyt siitä, vaan houkuttelin hevosta vähän lähemmäs karsinan ovea, jotta voisin koskea siihen. "Tule nyt heposeni. En mä sulle pahaa tee." höpötin sille. Hevonen rohkeni tulla luokseni. Kosketin kädelläni sen päätä. Sillä oli kauniit valppaat silmät ja se oli väriltään kirjava. Sillä oli nätti siro pää ja terävät korvat. Ihana hevonen ja näin kiltti. Se lupaa vain hyvää, ajattelin mielissäni. Jäin rapsuttelemaan suloisen hevosen päätä ja hetkeksi unohdin tyystin kaikki ne perhoset vatsassani ja koko jännityksen. Siinä hetkessä tärkeintä oli vain taas kerran se tunne, että olin onnellisesti hevosten parissa tallilla. Lopulta kuitenkin jätin uuden ystäväni rauhassa karsinaansa ja jatkoin matkaani. Kävelin käytävää pitkin ja rappuset ylös yläkertaan, jossa menin ovesta, jossa luki "toimisto". Ajattelin, että siellä varmaan olisi joku ystävällinen ihminen, joka auttaisi minut alkuun tällä tallilla. Sisällä minua odotti kaksi tyttöä, jotka istuivat pöydän ääressä höpöttämässä, mutta samantien, kun ovi aukesi kummatkin tytöt katsoivat minua täsmälleen samaan aikaan kysyvästi. "Öö... tuota minä...", hetkeksi kadotin puhekykyni ja pääni täyttyi tyhjyydellä. Sitten yskäisin ja sain sanat suustani: "Tuota olen täällä uusi ja tarvitsisin vähän apua näin alkuun, että tiedättekö kuka voisi auttaa minua?" Katsoin kysyvästi tyttöjä. Toinen tyttö, punahiuksinen ja kaunis, hymyili ja vastasi: "Joo moi, Bambi on maneesissa ratsastamassa. Ja Myystä en oikeen tiiä, kun en oo nähny. Mut mee maneesiin, jos sulla on jotai tärkeetä asiaa just Bambille, mut kylhän mekin voitas auttaa, vai?" Tyttö katsoi kaveriinsa kysyvästi ja hän hymyili ja vastasi: "Joo kyl se käy." Olin helpottunut, kun tytöt olivat niin ystävällisiä. En todellakaan selviytyisi ihan uudessa paikassa ilman pientä jelppiä. "Mutta enhän mä muuten keskeyttäny mitään tärkeetä?", sanoin nopeasti, kun tajusin, että olin vain tuppautunut sisään toimistoon. Toinen tyttö hymyili pepsodent hymyään ja sanoi: "Et sä mitää keskeyttäny, kyllä meillä on aikaa auttaa.". Hän nousi ylös pöydän äärestä ja tajusin yhtäkkiä, että nyt olisi aika esittäytyä. "Olen muuten Cida ja Liinun tuleva hoitaja. En tiedä tästä tallista oikeastaan paljoakaan, että olisi kiva, jos voisitte kertoa pienen infon.", sanoin ja katsoin ensin vaaleaa tyttöä ja sitten vielä punahiuksista. Yritin nähdä jonkin asteista vaivautuneisuutta tyttöjen kasvoilla, mutta kumpikaan ei näyttänyt olevan tympääntynyt. "No niin saatiin taas yks hoitaja lisää porukkaan, kivaa. Ja kyllä se Liinu onkin aika sulonen ponski, hyvä valinta.", vaalea tyttö sanoi naurahtaen. Sitten hän katsoi punahiuksiseen tyttöön. "Lähettäiskös Norpatar pitää tälle Liinun uudelle paapojalle pieni tallikierros, että se tajuais edes vähän, mikä täällä on homman nimi.", hän kysyi ja Norpatar vastasi: "Joo mennään ihmeessä." Hän nousi pöydän äärestä ja sitten lähdimme ulos taukotuvasta. "Mä oon muuten sitten Vuonis ja tämä punahiuksinen neiti on Norpatar.", Norpatar sitten viimein sanoi ja siitä sitten jatkoimme matkaa mukavasti rupatellen eteenpäin. Olin vaikuttunut, kun olimme kierelleet tallilla sikin sokin Norpattaren ja Vuoniksen kanssa. Talli oli kokonaisuudessaan hieno ja sen piha-alue siisti ja selkeä. Muistin nyt suurinpiirtein kaikki paikat, mutta maastoon pitäisi sitten ottaa joku mukaan tai eksyisin. Mutta juu se olisi sitten sen ajan murhe se. Olin sitten lopulta tavannut itse Bambinkin ja hän oli vaikuttanut todella mukavalta, niinkuin kyllä kaikki muutkin täällä varmasti olisivat. Ja niin Vuonis ja Norpatar omistivat kuulemma omat hevoset täällä. He myös kertoivat, että kaikki tallin hoitajat olivat todella mukavaa porukkaa, joiden kanssa tulisin varmasti toimeen. Toivoin sitä todella. Nyt kävelin riimu ja riimunvarsi kädessä kohti tarhaa, sydän kurkussa pamppaillen. Olin saanut tehtäväkseni hakea Liinun tarhasta, kun sillä oli tänään vapaata ja se oli vielä ulkona. Päässäni pyöri epäilyksiä itseäni kohtaan, vaikka olinhan minä hakenut hevosia tarhoista ja laitumilta monta monituista kertaa, mutta nyt vaan jännitti. Entä, jos Liinu karkaisi minulta ja juoksisi matkoihinsa ja katkoisi jalkansa, mitä sitten? Bambi oli kyllä maininnut minulle, että Liinu olisi ihan helposti haettavissa. Mutta entä jos se kuitenkin keksisi jonkin jekun ja karkaisi. Näyttäisin typerältä kaikkien silmissä. Karistin kuitenkin inhottavat mielikuvat mielestäni ja kävelin varmasti portille hakemaan hevosta. En voinut stressata tämmöisestä pikkujutusta, ajattelin ja kävelin tarhaan ja suljin portin perässäni. Kirjava Liinu tarhasi nuoren siron tamman kanssa, jota ei kiinnostanut tuloni tippaakaan. Liinu kuitenkin nosti päätään ja lähti kävelemään eteenpäin, kohti minua. Se pysähtyi noin kahden metrin päähän ja katsoi minua. Kävelin rauhallisesti tamman luo ja ojensin käteni. Liinu ojensi päätään kättäni kohti ja tökki sitä turvallaan. Sitten se otti vielä muutaman askeleen ja tuli ihan viereeni. En tehnyt mitään, vaan annoin sen nuuhkia itseäni. Pitihän sen saada tutustua minuun hyvin. Naurahdin tammalle, kun se haisteli takkiani ja hamusi taskujani ihan varovasti etsien jotain hyvää. "Olet suloinen.", sanoin sille puoliääneen ja silitin sen auringossa kiiltävää silkkistä karvaa. Kun Liinu jäi seisomaan viereeni pujotin riimun sen päähän ja napsautin riimunnarun kiinni. "Hyvä tyttö Liinu" sanoin sille ja taputin sen kaulaa. "Musta tuntuu, et meistä tulee vielä hyvät ystävät, kunhan tutustutaan", höpötin hevoselle ja katsoin sitä. Sillä oli ihanat silmät ja se näytti aivan enkeliltä. Liinu ravisteli päätään ja sen pitkä harja heilui puolelta toiselle. Se ilmeisesti halusi jo sisälle. "Joo mennään, mennään", sanoin sille ja lähdimme kävelemään talliin. Talutin Liinun talliin ja se oli tullut tosi nätisti vierellä koko matkan. Päästin neidin karsinaan ja kävelin satulahuoneeseen. Otin Liinun harjakorin, kun olin sitä hetken ensin etsinyt. Kävelin neidin karsinalle ja avasin oven ja hivuttauduin sisään karsinaan niin, että en päästäisi tammaa lähtemään omille teilleen. Liinu seisoi karsinassa ja käänsi korvansa luimuun, kun tulin. En kuitenkaan välittänyt, vaan otin harjan ja rupesin harjaamaan sitä pitkin vedoin. Liinu huiskutteli häntäänsä ja näytti ärsyyntyneeltä. Lopetin harjaamisen ja siirryin sen pään viereen. Siltin sen kaulaa ja rapsutin sen harjanjuurta. Rapsuttelin tammaa jonkin aikaa ja silittelin sen päätä. Höpöötelin samalla tammalle omiani puoliääneen. Ja lopulta Liinu vähän rentoutui ja kuunteli korvat kääntyillen puhettani. Se antoi koskea itseensä joka paikasta ja ajattelin, että nyt harjaaminen olisi vähän mukavampaa Liinullekin, kun se otti rennosti. Otin nyt siis uudestaan harjan harjaboksista ja uudella yrityksellä aloin Liinua harjaamaan. Nyt Liinu oli rauhoittunut ja käänteli vain korviaan aina minuun päin. Kun harjasin sen jalkoja ja tuuheita tupsuja selväksi Liinu hamuili hiuksiani hassusti. Oli se kyllä höpsö tamma, ajattelin, kun tunsin sen nuuhkimisen niskassani. Harjasin Liinun ihan kokonaan ja otin sen valtavat kaviot. Kaikki meni oikein hienosti. Setvin vähän myös tamman harjaa ja häntää, mutta ne olivat varsin selvät, joten ei siinä ollut juurikaan vaivaa. "Juu kyllä sinä olet nyt ihan puhtoinen.", sanoin Liinulle ja riisuin myös riimun tamman päästä ja vedin karsinan oven kiinni perässäni, kun lähdin. Vein harjat pois ja menin vielä takaisin Liinun karsinaan rapsuttelemaan hevosta. Liinu ei ollut enää niin hermona ja se seisoskeli rauhallisesti boksissa. Se nuuhkaisi minua uteliaasti, kun pujahdin karsinaan. Höpöttelin sille omiani ja silittelin sen kaulaa. Liinu vaikutti todella kivalta hepalta, vaikka olin vasta saanut maasta käsin tuntuman tammaan. Hyvin se ainakin osasi käyttäytyä, ajattelin samalla, kun rapsutin neidin säkää. Viihdyin tamman karsinassa aikas kauan ja melkein näin kirjavan tamman ruumiinkielestä, että se vähän nauttikin. "Kyllä sä vielä opit mun kaa olemaan nätisti Liinu.", virkoin heposelle, joka käänsi korviaan ja kuunteli tarkkaan. "Kunhan vaan opit tuntemaan mut paremmin." kuiskasin vielä tammalle, kun luikahdin hymy huulillani pois sen karsinasta. Hevosia olikin tullut talliin jo paljon ja jokaisessa karsinassa oli asukas. Ihmisiä parveili vielä jonkun verran hevosia harjailemassa, mutta aika moni oli jo varmaan lähtenyt kotiin. Olihan kello jo paljon. Itse päätin vielä jäädä ainakin, jos olisi tarvis. Kävelin satulahuoneeseen ja näin edessäni monen monta riviä satuloita ja suitsia. Selasin nimilappuja satulatelineissä ja löysin Liinun satulan. Se oli ihan puhdas, niinkuin myös suitset. En oikeastaan tiennyt mitä voisin vielä tehdä, joten päätin etsiä jonkun, jolta voisin kysyä. Kävelin tallin taukotupaan, jossa ei kyllä ollut ketään. Katselin ympärilleni hetken ja katseeni osui tietenkin hevosten kaappeihin. Selasin niitä katseellani ja näin oman kaappini, siis Liinun kaapin. Voisin siis tuoda tänne ainakin oman kypäräni, jotta minun ei tarvitsisi sitä aina kuljettaa tallille. Ehkä joitain muitakin tärkeitä tavaroita. Kurkistin Liinun kaappiin. Eipä siellä paljoa mitään ollut, joten olisi siellä ainakin tilaa ratsastuskypärälle, ajattelin ja virnistin itsekseni. Lähdin huoneesta ja kävelin tallissa ulko-ovelle. Olin juuri avaamassa ovea, kun joku avasi sen ulkoa päin ja astui sisään. Väistin syrjään juuri sopivasti välttääkseni törmäyksen henkilön kanssa. Katsoin naista, joka oli juuri tullut ovesta. Hän oli mustahiuksinen, lyhyt nuori nainen. "Öö... Hei tota sori, kun meinasin kävellä päälle, mutta tulin juuri samaan aikaan ovesta ja ja..." rupesin yhtäkkiä selittämään, mutta nainen keskeytti minut hymyilemällä ystävällisesti. "Olet varmaan uusi täällä?", hän kysyi ja katsoi minuun ruskeilla silmillään. "Joo oon mä uus. Olen Cida, Liinun hoitaja.", vastasin jotenkin ihmeellisen helposti. Yleensä juuri tällaisissa tilanteissa sanat vain juuttuvat kurkkuuni, mutta ei nyt. "Jaa jaa.", nainen vastasi lyhyesti, mutta ei ilkeästi. "Niin oikeastaan sinultahan mä voisinkin kysyy mitä tallitöitä sitä vois vielä tehdä, jos nyt voin olla avuksi täällä?", kysyin. "Olet siis ihan uusi hoitaja. Oikeastaan, jos olet ensi kertaa täällä sinulla ei ole hommaa tähän aikaan, mutta voisin ottaa nyt hevosten ruokinnassa apua. Olen väsynyt ja ruokkimisessa on kuitenkin jonkin verran hommaa...", nainen vastasi ja todella kuulosti väsyneeltä. "Joo voin auttaa mielihyvin.", vastasin ja hymyilin. Nainen hymyili minulle takaisin ja sanoi helpottuneena: "Enhän minä saisi sinua pasittaa tähän hommaan, mutta osaat kuitenkin auttaa minua, joten... Olen muuten Myy. Olen tallimestarina täällä." "Kiva tutustua suhun Myy." sanoin hymyssä suin ja katsoin häneen. Upealla tallilla oli upeat tilat, upeat hevoset ja vielä upeita ihmisiäkin, upeaa! Ajattelin, kun kävelimme rehuvarastoon. Hevosten ruokkiminen sujui suht nopeasti ja mukavasti. Myystä sain todella mukavan kuvan. Juttelimme niitä näitä ja sain taas lisää tietoa tallista ja hevosistakin. Olisinpahan viisaampi ensi kerralla. Myyn hommana oli ollut tehdä iltatalli yksin, kun hevoset oli ruokittu, mutta olin kuulemma "saapunut juuri oikealla hetkellä oikeaan paikkaan" ja homma oli suht nopeasti valmis. Nyt juuri kävelen tallitietä bussipysäkille hymyssä suin. Eka kerta tallilla olikin ollut oikein mukava ja odotan jo innolla tulevaa (: P.S. En oikein tiedä tallin päiväjärjestystä, että jos tässä tarinassa se meni ihan myttyyn niin ei kannata välittää. Ja käytin aika paljon tallin muita ihmisiä tarinassa ja toivon, että se ei haittaa ketään...Kiitoksia tästä superpitkästä tarinasta! Osaat kirjoittaa tosi hyvin (: Tallin päiväjärjestys on suurpiirteittäin toimintasivulla tallityöt -osiossa. Tunnit pyörivät siinä sivussa, tarkempaa aikataulua täällä. Hoitajat siis harjaa hevoset tunneille / auttaa harjaamisessa, jos ratsastaja ei itse tahdo / ehdi. Ollessasi kakkostasolla, saat ratsastaa aina kun hevonen ei mene tunnilla. Saat tästä hienosta tarinasta 5 pistettä! //Bambi
|
|
|
Post by Cida on May 29, 2011 22:45:01 GMT 2
Toinen tarinani Liinusta
Tänään menisin kyllä katsomaan Liinua, ajattelin, kun raahustin vihdoin yläkerrasta alakertaan ja keittiöön. Se varmasti piristäisi näin tylsänä viikonloppuna. Idea tallille lähtemisestä oli houkuttava ja se todella voisi piristää ajattelin samalla, kun hörppäsin kahvia. Juu kyllä mä meen moikkaamaan Liinua tänään, onhan se sellanen tupsujalka söpöliini. Liinun ajatteleminen sai hymyn nousemaan huulilleni.
Saavuin kävellen tallipihaan ja katsoin kelloa. En oikein tiennyt, että mitä tähän aikaan tehtäisiin tallissa, mutta voisinhan minä aina kysyä joltakin. Kävelin siis talliin. Käytävällä en nähnyt ketään, mutta kävelin eteenpäin ja katselin ympärilleni ja huomasin, että yhdessä karsinassa oli tyttö siivoamassa sitä. Hän katsoi minuun. "Moi, Tarvitsetko apua?", hän kysyi samantien, kuin olisi lukenut ajatuksiani. "Oikeastaan juu. Teetkö sinä päivätallia?", kysyin tummahiuksiselta tytöltä, joka omisti varsin hurmaavan hymyn. "Joo kyllä mä teen. Haluat varmaan tietää voitko auttaa, tai jotain...?", tyttö kysyi ja katsoi minua hyvin odottavasti. Hymähdin ja naamallani oli hetken varmaankin maailman typerin virne, mutta en voinut olla pokkana, kun katsoin tyttöä. Hänellä oli ollut niin hassu ilme :D "Niin siis juu haluaisin olla avuksi, jos suinkin voin. Ja olen muuten Liinun hoitaja, Cida.", sanoin hymyillen tytölle. "Okei, kiva tutustua suhun Cida. Ja niin voit olla avuksi, kun siivoat Liinun karsinan ja haet sen ulkoa.", tuuheahiuksinen tyttö sanoi ja jatkoi lannan luomista. Olin juuri lähdössä, kun tyttö vielä hiukkasi perääni: "Olen muuten Titta, Lotan hoitaja." Käännyin katsomaan Tittaa ja hymyilin tytölle. Mielenkiintoinen tyttö, ajattelin samalla, kun jatkoin matkaani käytävällä.
Keräsin lantaa kottareihin ja kuuntelin samalla musiikkia. Hyvän musiikin tahdissa kaikki asiat hoituivat huomattavasti rivakammin, tai niin olin huomannut. Niinpä hups vain huomasin, että olin vienyt lannat, hakenut uudet aluset ja pessyt likaisen ruoka-astian. Olin myös pessyt vähän suolakiveä, kun se oli ollut aika lismainen kuolasta ja liasta. Olin saanut hommani valmiiksi, kun näin, että Titta talutti kimoa hevosta sisälle. "Voit hakea Liinun sisään nyt.", hän huikkasi ohimennen minulle ja käveli sitten hevosen kanssa yhteen karsinaan. Niinpä koppasin mukaani riimunvarren ja lähdin kohti tarhoja.
Liinu oli ruunikon tamman kanssa sulassa sovussa syömässä ruohoa. Menin portista sisään ja laitoin sen huolella myös kiinni. Kävelin Liinua kohti. Punaruunikko hoikka hevonen katsoi minua isoilla silmillä ja lähti kävelemään kauemmas. Jasmin oli ilmeisen arka nuori tamma, ajattelin. Liinu ei vaivautunut nostamaan edes päätään ruohotupsusta, kun tulin sen viereen. Menin kyykkyyn ja napsautin riimunvarren sen riimuun kiinni. Liinu nosti päänsä, kun nostin sen ylös. Tamman ilme oli nyrpeä ja se luimisteli. "Häiritsin neidin syömishetkeä ilmeisen pahasti.", sanoin puoliääneen ja hymyilin, kun silitin Liinun päätä. Se käänsi päänsä pois ja heilutti häntäänsä puolelta toiselle ärsyyntyneenä. Lähdin kävelemään Liinun kanssa talliin. Liinu tuli koko matkan hyvin vierellä, tosin se olisi halunnut vähän syödä puskia matkanvarrella, mutta jaksoin pitää tamman virelläni, eikä se päässyt nautiskelemaan kesän antimista.
Päästin Liinun boksiinsa ja sujautin riimunkin pois sen päästä. Lähdin hakemaan harjoja ja, kun tulin takaisin karsinalle huomasin, että Liinu oli puoliksi pihalla boksistaan. Fail. Olin jättämnyt oven auki. Liinu venytti kaulaansa ja haisteli vastapäätä olevaa pesuboksissa seisovaa hevosta hyvin uteliaasti. Toinen hevonen oli korvat tötteröllä ja puhisi innoissaan. Jämähdin keskelle käytävää katsomaan tilannetta. En osannut heti tehdä yhtään mitään, koska näky oli huvittava. Hevoset näyttivät niin hassuilta ja olivat kuin parhaatkin ystävät, kun puhaltelivat ilmaa toistensa sieraimiin. Hymyilin hetken näylle, mutta sitten heräsin tarnssista ja sain jalkani liikkeelle. Kävelin Liinun luo ja otin sen otsaharjasta kiinni. "Kuules nyt pikku neiti, omaan boksiin ja sassiin. Tee tuttavuutta joskus toiste.", sanoin jämäkästi Liinulle, joka peruutti nätisti boksiinsa, kun työnsin sitä lavoista. Toinen hevonen oli kovin pettyneen näköinen ja ihmetteli korvat pyörien tilannetta. Onneksi toisen hevosen hoitaja ei sattunut paikalla näkemään tilannetta ja en saanut omalle kömmähdykselleni enempää todistajia.
Harjailin pitkin vedoin Liinun kylkeä ja katselin, kun se oli pää korkealla ja katseli maailman menoa. Sen toinen korva osoitti minuun päin ja toinen eteen. Korvat pyörivät välillä, kun kuului jotakin erityisen jännää. Suloinen hevonen, todella. Harjasin sitä pitkin vedoin ja setvin käsin jalkatupsuja, kun ne eivät muuten selvinneet. Sain karvan puhtaaksi ja otin harjalaatikosta kaviokoukun. Liinu nosti kaikki jalat hyvin ylös ja sain taas kerran ihmetellä kuinka isot kaviot sillä olikaan. Viimeisenä setvin harjaa ja häntää. Liinu vähän heitteli päätään välillä, kun nyppäsin ikävästi harjasta. Rapsutin sitä kuitenkin aina harjanjuuresta pahoitteluksi. Itse inhosin takkuhiusteni harjaamista, joten varmaankin Liinua inhotti harjan setviminen yhtälailla :D
Olin harjannut Liinun ja päätin lähteä sen kanssa kävelemään kentälle, jos siellä vain ei olisi ketään. Olin katsonut, että Liinulla ei olisi tunteja tänään, joten ei olisi estettä olla lähtemästä. Laitoin riimun päähän ja napsautin jäykän riimunvarren lukon paikalleen. Sitten vain pihalle. Liinu oli innoissaan ja reipas. Minua vain hymyilytti, sillä oli kaunis päivä ja aurinko paistoi, niinkun nyt aina kauniina päivänä.
Kenttä oli jaettu kahteen osaan ja tyhjä, joten menin siis kentälle. Liinua oli helppo taluttaa. Se ei yrittänyt jyrätä minua, eikä jyrsiä käsiäni. Kävelin uraa hetken ja menin sitten eri ratsastusradan teitä kävellen. Keveleminen sujui ja päätin juosta myös vähän, kunhan Liinu vain ei jyräisi minua. Joten juoksimme, no Liinu ravasi verkkaisesti, kolmikaarista, ympyrä leikkaa, täyskaartoja ja paljon voltteja ja ympyröitä. Liinu kulki hyvin vierellä. Se ei jyrännyt ja se myös pysähtyi helposti. Sain sen myös peruuttamaan hyvin, kun kokeilin sitä keskihalkaisijalla. Kävelin taas hetken ja kokeilin keskihalkaisijalta pohkeenväistöä uralle. Sain Liinun väistämään, vaikka se ei heti ymmärtänyt mitä halusin, mutta parin kokeilun jälkeen homma luisti kumpaankin suuntaan hyvin. Vasemalle vain vähän paremmin. Kun en enää lopulta jaksanut millään tehdä mitään Liinun kanssa kävelimme uralla laiskasti ja minä yritin jäähdytellä, vaikka aurinko paistoi niin kuumasti, että olin läkähtyä. Liinu oli aivan virkeä, eikä sitä näyttävästi pahemmin väsyttänyt.
Kun tulimme talliin katsoin Liinua. Se ei ollut hikinen eli siis sitä ei tarvinnut pyyhkiä sienellä tai pestä. Vein Liinun boksiinsa ja mietiskelin, että mitä voisin tehdä seuraavaksi. Päätin käydä katsomassa missä kunnossa olivat Liinun varusteet. Varusteet näyttivät puhtailta, mutta päätin harjata satulahuovasta irtokarvat pois, kun niitä oli kertynyt hupaan jokin verran. Istuin yhdelle penkille ja aloin harjata huopaa. Samassa satulahuoneeseen astui Titta. "Ai, hei Cida. Sinä se täällä vaan puurrat ja teet töitä. Mitäs teit Liinun kanssa äsken? Näin, kun veit sen ulos.", tyttö kysyi, katsoi minuun ja istui toiselle penkille viereeni. "Käpöttelimme vaan kentällä ajan kuluksi, kun en saa sillä vielä ratsastaa. Oli vaan niin kuuma, että piti tulla jo talliin takaisin.", vastasin ja hymyilin. "Juu niin tuolla on aika lämmintä, mutta ajattelin, että menen itse kuitenkin ratsastamaan.", Titta sanoi, mutta jatkoikin vielä heti perään. "Olisitko niin kiltti, että tulisit tekemään mun kanssa vähän esteitä tohon kentälle, kun halusin hypätä ja esteiden rakennus menis nopeemmin kaksin. Eli jos vaan viittisit?" Titta katsoi minua kovin anovasti ja minun oli tietysti pakko suostua. "Joo kyllä mä voin auttaa. Eipä mulla muutakaan oo nyt.", sanoin ja sain vastauksesksi helpottuneen hymyn. "Ihanaa, kiitos Cida. Jos tuut kentälle ihan kohta. Mä käyn laittaa Lotalle pintelit jalkaan niin tuun sitte kans kentälle." Titta sanoi ja nappasi hyllystä parin pinteleitä matkaansa. "Olin ehtinyt nyökätä tytölle vastaukseksi, kun hän oli jo pyyhältänyt matkoihinsa. Harjasin siis Liinun huovan puhtaaksi ja lähdin sitten kentälle.
Lopulta rakensimme sitten yhdessä kolme estettä kentälle. Titta mietti Lotan askeleen pituutta ja päädyimme laittamaan kaksi estettä pitkällesivulle sarjaan ja yhden lävistäjälle vinoon. Sarjaesteet olivat pystyjä ja lävistäjän este oli ristikko. Kun olimme kummatkin tyytyväisiä esteisiin Titta sanoi: "Sulla ei taida enää tänää olla oikeen hommaa täällä tallilla, vai?" Katsoin tyttöä ja sitten esteitä. "Ei mulla kyllä oo tosiaan mitää...", sanoin tylsistyneenä. Olin jatkamassa juttuani, mutta kännykkäni keskeytti minut kovaäänisellä pirinällään. Ongin sen taskustani ja vastasin. Voi kyllä, se oli ihana äitini, joka selitti hysteerisesti jotain, josta en saanut mitään selvää. "Hei puhu vähän hitaammin, kun en saa mitään selvää...", sanoin puhelimeen ja jäin kuuntelemaan vastausta. "Jaa taasko? No älä ny skitsoo, äippä. Ei, ei se ei lähde mihinkään. Nyt vaan otat sen kiinni ja sillä selvä. Okei, okei mä tuun sinne, mutta älä säikytä sitä pakoon. Mulla kestää hetki. Moikka.", selitin puhelimeen turhautuneena ja löin luurin lopulta kiinni. Titta katsoi minua kysyvästi. "En haluu udella, mut mitäs toi oli?", hän kysyi ennekuin ehdin sanoa mitään. Tytön ilme oli hyvin kysyvä ja huvittunut. "Kani on taas vaihteeks karannut. Älä huoli, ihan normaalia toimintaa siltä tuholaiselta. Ja se on vaan pihalla, ei yhtään kauempana. Se tekee tätä säännöllisesti ja eihän se tyhmä eläin anna kiinni, kun mulle. Ihan tyhmä pupu se kyllä on.", sanoin ja virnistin lopuksi Titalle, jota koko asia selvästi huvitti ja tyttö hymyili huvittuneesti. "No taidat siis lähtee kotiin pyydystään sitä kania, vai?", Titta kysyi. Minä nyökkäsin ja pyöräytin silmiäni. Omistin ihanan kanin, jota ei ollut järjellä pilattu ainakaan.
Lähdimme kummatkin kävelemään tallia kohti. Kun Titta oli menossa talliin - ja minä parkkipaikkoja kohti - hän vielä huikkasi minulle hymyillen: "Kiitti muuten avusta Cida, ja onnea kanin pyydystyksessä. Ja btw mä hoidan sitten Liinun tarhaan." Käännyin Tittaa kohti ja näin hänet, kun hän virnisti minulle. "Kiitti tosi paljon, Titta.", huusin hänelle vielä ennekuin hän katosi talliin. Minä puolestani lähdin kotiin kanijahtiin, jos nyt niin voisi sanoa.
P.S. Olen kirjoittanut tämän tarinan "muistiin" koneelle, joten tässä ei Liinu ollut vielä laitumella, mutta toivottavasti ei haittaa. Seuraavalla kerralla haen hevosen sitten laitsalta (:
Aaa mä rakastan sun tarinoita <3 Ihanan pitkiä ja hyvin kirjotettu :) Saat taas täydet 5p ja pääset kakkostasolle //B
|
|
Keslomalla Liinun kanssa
Guest
|
Post by Keslomalla Liinun kanssa on Jul 24, 2011 15:16:23 GMT 2
Kesälomaa Liinun kanssa
Minulla on ollut tosi "kiireinen" kesäloma ja saisin melkein hävetä sitä, kun en ole kertaakaan päässyt hoitamaan Liinua. Mutta aikaa ei ole vaan ollut ja sehän johtuu siitä, että olen ollut reissussa koko kesäloman. Mutta asiaan: Nyt olen kotona ja Lily on pyytänyt minua kanssaan tallille, kun kerrankin olen maisemissa enemmän kuin pari tuntia. Viihdyn hyvin Lilyn seurassa ja halusin tulenpalavasti tallille, joten eikun matkaan vaan :D
Elikkäs istun nyt bussissa Lilyn kanssa ja olemme menossa tallille. Pitkästä aikaa, siis ainakin minun puoleltani. Olen tuntenut Lilyn kauan ja hän on ehdottomasti paras ystäväni. Hänen kanssaan voin huoletta olla oma itseni ja phua kaikesta maan ja taivaan välillä. Juttelemme bussissa niitä ja näitä kesälomasta pääasiassa. Ulkona porottaa aurinko täydeltä terältä ja on todellakin kuuma päivä tulossa. "Ponien ottaminen laitsalta kii on varmaan tosi kivaa tällä paahteella", Lily voivottelee. Nyökkään ja katson ulos ikkunasta. "Mä toivon, et Liinulla ei ois kauheesti virtaa nii pääsisin helpolla", sanon ja katson Lilyyn. Hän virnistää. "Toiveajattelua! Liinu juoksee sua pakoon minkä kerkee.", hän sanoo virnuillen, mutta lopettaa virnuilun, kun tajuaa, että Freddykin on olemassa. Itsekin muistan sen ja hymyilen pilkallisesti. "Enpä usko, että Freddykään antaa ihan heti kiinni ihanalta ruohopellolta." Lily katsoo minun pahasti. "He heh... No kyllä mä sen joskus si kiinni saan. Jos en muuten niin ampärillisellä kauraa se tulee ainakin mun luo.", hän vielä toteaa lopuksi ennen kuin nousemme bussista ja lähdemme kävelemään tallitietä.
Käväisemme ensitöiksemme siis hakemassa ponskien riimunvarret ja käppäilemme laitumia kohti. Itse menen tammalaitumelle ja näen Liinun muiden kanssa laitumen perällä. Lähden kävellen hakemaan tammaa. Ensimmäisenä nostaa päänsä Jasmin, joka lähtee rivakkaa käyntiä minusta toiseen suuntaan. Jasminin perässä lähtee pari tammaa, mutta Liinu ei jaksa välittää kävellä ja jatkaa laiduntamista. Kävelen Liinun luo ja nyrpeän Assin ohi, joka luimii minulle, mutta ei noteeraa sen enempää. "Noni Liinu nyt mennää sitte talliin.", höpäjan hevoselle, kun kumarrun napsauttamaan riimunvarren kiinni sen riimuun. Liinu ei nosta päätään ruohikosta ja kiskaisen sitä mukaani. Liinu-neiti sen sijaan heittää päätään ja nykkii minua takaisin. "En varmasti anna periksi senkin tamma!", sanon sille tiukkana, mutta Liinu ei liikahda, vaikka yritän kiskoa sitä mukaani.
"C´moon nyt pitäs laittaa vähän vauhtia tähän hommaan...", mutisen hampaitteni välistä, kun minun ihana pikku hoitsuni ei liikahdakkaan. Menen Liinu viereen ja maiskutan sitä eteenpäin, läiskin pehvalle ja yritän saada sen portille päin, mutta ei. Tuhahdan turhautuneena ja katsahdan orilaitumelle päin. Näen siellä Freddyn, mutta se ei ole riimunvarren päässä niinkuin voisi olettaa. Sitten näen Lilyn, joka kävelee pari metriä Freddyn jäljessä ja yrittää houkutella ponin luokseen. Näky on aika huvittava, pakko myöntää. En jaksa enää kiskoa Liinua ja katselen nyt sen sijaan tammaa löysän riimunvarren päästä. Liinu luimistelee korviaan ja huiskauttelee häntäänsä puolelta toiselle. Välillä se ravistelee päätään ja sen pitkä monivärinen harja hulmahtelee puolelta toiselle. Yritän vielä saada tammaa eteenpäin, mutta aivan turhaan. Liinu on kuin juurtunut kiinni. Aurinko porottaa suoraan taivaalta ja lämpötila hipoo varmaan jotain ennätystä. Läsähdän lopulta istumaan Liinusta vähän matkan päähän. Kun hevonen ei liikkunut niin sehän ei liikkunut. Yritin vielä maiskutella ja nypin riimunvarresta, turhaan kuitenkin. Katsoin vielä Lilyn ja Freddyn suuntaan. Lily oli jo lähellä Freddyä ja saisi sen varmaan kiinni kohta. Poni ei näyttänyt jaksavan paljonkaan enää juoksurumbaa. Nypin laitumen ruohoa ajankulukseni, kun katsoin muita laiduntavia hevosia. Olipa niitä monta ja jokainen oli hyvässä kesäkunnossa. Siis isolla mahalla varustettu, toisin sanoen...
Yhtäkkiä minun ajatukseni keskeytti jokin, joka osui minua käsivarteen ja hönkäili. Vou! pelästyin hieman ja nojasin taaksepäin. Sitten tajusin, että sehän olikin Liinu. Neiti katseli minua korvat tötteröllä ja hamuili kädessäni olevia ruohoja. Hehkulamppu syttyi pääni päällä! (kuvainollisesti :D) Ruoho! Sehän se olikin. Annoin Liinulle ruohot kädestäni ja nyppäsin tukollisen lisää, kun nousin pystyyn. Tamma oli ihan vieressäni ja ahnehtien söi kaikki ruohot mitä annoin. Ilmeeni olisi varmasti ollut ikuistamisen arvoinen, niin hölmitynyt olin. Kävelin pari askelta Liinusta poispäin ja ojensin ruohoja tammaa kohti. Liinun korvat olivat hörössä ja se tuli reippaasti nappaamaan ruohoja. Silitin sen päätä samalla, kun kuljimme kohti porttia. "Kyllä sää oot kans ihan hassu neiti.", sanoin sille, kun kävelimme talliin ja rapsuttelin sen harjamartoa.
Freddy ja Lily olivat jo selviytyneet talliin asti, kun tulin Liinun kanssa. Vein Liinun boksiinsa ja hain sen harjat. Poikkesin Freddyn boksilla, kun Lily oli siellä. Lily oli jo aloittanut harjauksen ja Freddy puolestaan tutkiskeli kamalaatikkoa hyvin uteliaasti. Yksi harja sieltä lensikin kaaressa, kun utelias ori tutkiskeli pakkia. Menin karsinaan sisälle ja jätin harjapakin ulkopuolelle. "Moikka, Freddy poika! Miten sulla oiken menee, söpöliini?", lässytin pikkuiselle ponille, kun tervehdin sitä silittämällä sen kaulaa. Lily ei lopettanut harjausta vaan jatkoi tehokasta puunaustaan. "Niin no sulle mulla ehkä asiaa oikeeastaan oli, mutta sulle nyt en viitti ruveta lässyttään, kun et oo niinkään söpö et viittisin.", vitsailin ja sain Lilyn huomion, joka katsoi minua ja pyöritteli silmiään. Minä virnistin, mutta palasin asiaan: "Niin mennäänkö yhdessä tohon kentälle ratsastaan, kun siihen tilaan mahtuu ihan hyvin kaks ratsukkoo. Ja etkö säkin kuitenkin kokeile ratsastaa Freddyllä ekaa kertaa?" Lily katsoi minuun ja hymyili. "En itseasiassa ratsasta sillä ekaa kertaa, kun oon ollu sillä tunnilla ainakin kerran. Mutta yksin en oo sitä vielä kokeillu. Et mennää vaan samalle kentälle ratsiin.", hän sanoi ja jatkoi Freddyn sukimista. "No hyvä homma. Elikkäs nähdään sitten siellä kentällä kohta puoliin.", tokaisin vielä ennekuin lähdin karsinasta, otin harjapakkini mukaan ja lähdin Liinun boksille.
Liinu oli korvat hörössä boksissa ja rupesin harjaamaan sitä pitkin vedoin. Harjailin Liinua joka puolelta ja neiti käyttäytyi hyvin, vaikka sillä oli selvästi vähän tylsää, kun se kuopsutti välillä niin, että aluset pölisivät. Komensin tammaa kyllä, mutta Liinulle minun komentoni taisi olla aina vain väliaikainen, koska aina piti uudelleen samaa koittaa. Kaviot nousivat mallikkaasti ja pään harjauksesta Liinu oikein nautti. Rapsuttelin sitä samalla säästä, kun setvin sen harjaa. Liinu ravisteli vähän väliä päätään ja vispasi häntäänsä. Mukavaa ei ilmeisesti ollut, mutta harja piti kuitenkin setviä siitä ei päässyt mihinkään. Sain harjan takuttomaksi ja taputin Liinua hyvästä käyttäytymisestä. Neiti päästi ilmoille pitkän uloshengityksen ja ravisti vielä päätään ja kaulaansa niin, että harja piiskasi naamaani, kun se heilui puolelta toiselle.
"Noniin neitiseni se oli siinä ja nyt varusteiden kimppuun.", totesin, kun olin saanut Liinun puhtaaksi. Lähdin hakemaan varuteita satulahuoneesta. Löysin Liinun varusteet, kun hetken etsiskelin ja menin varustamaan hepostani. Suitset menivät päähän mallikaasti ja satulakin, vaikka Liinu pullisteli sen verran, että vyö jäi varmasti löysälle. Mutta voisin kiristää sen kentällä. Liinu oli siis valmis, mtta itselleni minun piti hakea vielä kamat. Kipaisin nopeasti yläkertaan ja kaapilleni. Mukaan kypärä ja raippa. Matkalla alas melkein törmäsin lyhyeeseen tyttöön, jolla oli pitkät hiukset. Hän katsoi minua hölmistyneenä. "Ai hei anteeks ihan sikana, kun mää ryntäilen tällee. Innoissaan ei muista varoo kaikkee.", sanoin nopeasti ja hymyilin anteeksipyyntöä anellen. Tyttö ei kuitenkaan näyttänyt vihaiselta vaan hymyili minulle. "Minnekäs sulla oikein onkaan noin kiire?", tyttö kysyi. "Ratsastaanhan mulla, tietysti. Ekaa kertaa pääsen hoitsun selkään niin on aika jännää.", höpötin tytölle. "Jaa, jaa. Mäkin olen hoitaja täällä, aika uusi tosin niin ei varmaan ole törmätty. Hoidan Anttua ja olen Uski", hän sanoi. "Kiva tutustua uusiin ihmisiin. En kyllä ihmettele, vaikka ei olla törmätty, kun en oo pahemmin pyöriny täällä mustiksessa kesällä. Siis en oo käyny kertaakaan, toisin sanoen. Ja olen muuten Cida, Liinun hoitaja. Sellasen kirjavan tinkerin, jos et tiedä ponskia. Tosi ihana tapaus.", kälätin Uskille ja hän kuunteli kiinnostuneena. Sitten muistin Liinun, joka venasi karsinassa varusteet päällä. "Mut hei nyt mun kyl pitää ehdottomasti mennä. Liinu venaa. Oli kiva nähdä, moiks!", huikkasin vielä Uskille ennen kuin olin jo salaman portaiden alapäässä ja Liinun karsinalla. Pika tutustuminen todella, jos joku, ajattelin, kun kävelin karsinalle. Laitoin kypärän päähän ja hain Liinun boksista. Sitten kohti kenttää, ajattelin, kun Liinu astui ulos karsinasta korvat hörössä ja innoissaan.
Kenttä oli suuri ja se oli jaettu kahtia, jotta enemmän ratsukoita mahtuisi ratsastamaan. Näin Lilyn ja Freddyn kentän toisella puolen ja lähdin sinne Liinun kanssa. Talutin Liinun kentän keskelle. Lily oli Freddyllä ja kävelemässä uralla. "Mikäs sulla oikein kesti Liinun kaa?", hän huikkasi minulle, kun käveli Freddyn kanssa ohi. "Jäin vaan vähän suustani kiinni, eipä muuta", vastasin, kunlaskin jalustimia. Kiristin vielä vyön ennen kuin ponnistin selkään. Liinun selkä oli leveä. Tamma oli muutenkin aika iso, tai se tuntui isolta. Säädin vielä jalustimia kunnes lähdin uralle pyörimään. Liinun askeleeet olivat hitaita, mutta hyvin varmoja ja hevonen tuntui hyvältä allani. Liinu kuitenkin tajusi yhtäkkiä, että oltiinkin tultu vain kentälle kiertämään ja sen askellus hidastui laiskaksi. Liinu laahusti hyvin hitaasti ja välillä tuntui että Liinu olikin nukahtanut alleni. "Ruvetaan vähän alotteleen tän Liinun kaa, jos käy?", huikkasin Lilylle, joka nyökkäsi minulle. Freddy näytti menevän hyvin ja se eteni halukkaasti uralla, mutta kuitenkin kuunteli ratsastajaa. Liinu ei varmaan näyttänyt ihan noin hyvältä, mietin, mutta tiesin, että minun piti miettiä vain omaa ratsastustani, eikä katsella Lilyn suoritusta. Rupesin siis tekemään pohkeitten kanssa töitä ja jotta saisin Liinuun tarvittavaa eloa. Annoin sen kävellä sopivan ajan kunnes otin ohjat ohjaustuntumalle. Yritin saada Liinun hieman reipastumaan, sillä tamma jyräsi etana vauhtia pitkin uraa. Tein voltteja tuttuun tapaan ensimmäiseksi, jotta saisin Liinun taipumaan. Ensin tuntui kuin olisin yrittänyt taivuttaa rautakankea, mutta lopulta aloin tuntea Liinun kaulan jo vähän taipuvan tahtoni alla. Voltit menivät lopulta hyvin ja saatoin vaihtaa suunnan. Lily ja Freddykin vaihtoivat suuntaa. Heillä näytti menevän hyvin, vaikka Freddy olikin todella innokas. Sen silmissä oli pieni tuike, josta saatoin arvata, että sillä olisi joku jekku vielä Lilyn päänmenoksi. Suunnan vaihdon jälkeen pidätin Liinua hieman ja ratsastin sen kunnolla kulmaan, josta siirryin raviin. Liinu nosti kulmasta hyvin ravin. Sen askellus oli ihanaa! Niin kovin pehmeää ja tasaista ja helppoa istua. Tein voltteja ravissa ja taivutin aina volteilla ja kulmissa. Sitten tein aina pitkille sivuille pysähdyksen ja siitä peruutuksen, sekä peruutuksesta heti uudelleen raviin. Istuin ensin alas ja sitten tein pari puolipidätettä. Liinu pysähtyi nätisti kaikille jalansijoilleen ja tein peruutuksen. Liinu nosti myös kivasti peruutuksen jälkeen ravin ja ei lähtenyt kiihdyttelemään, mutta ei myöskään laahustanut. Se kuunteli minua ihan kivasti. Ehdotin Lilylle, että hän päättäisi nyt mitä tehdään ja tulisin sitten perässä Liinulla. Se kävi ja jatkoimme ratsastusta.
Lily ja Freddy lähtivät menemään harjoitusravia ja rupesivat siinä tekemään kahdeksikkoa. Tein samaa harjoitusta ja varoin olemasta Lilyn tiellä. Tällä kertaa Liinu taipui hienosti ja se kuunteli tarkasti apujani. Ainut mikä hieman jäi harmittamaan oli se, kun Liinun takapää jäi aina jälkeen etuosasta. Joten yritin työstää myös takapäätä mukaan liikkeseen. "Kokeillaanko laukkaa keskiympyrällä?", Lily huuteli minulle kentän toiselta laidalta. "Tää menee niin kivasti, et on ihan pakko päästä laukkaa!", Lily ilakoi ja näin, että Freddy tosiaan oli hyvin tuntumalla. Itsekin halusin kovasti laukata. Halusin tuntea laukan ihanan tasaisen rytmin pitkästä aikaa. "Joo laukataan ihmeessä. Keskiympyrällä on meille molemille tilaa. Mä nostan ekaks, tuu sit mukaan.", sanoin Lilylle, joka nyökkäsi minuun päin ja hymyili. Joten siirryin keskiympyrälle ja annoin Liinulle selvät avut harjoituslaukkaan ja Liinu reakoi niihin heti. Liinun laukka oli aivan ihanaa! Niin rullaavaa ja tasaista. Harjoituslaukka sujui hyvin ja Liinu oli kuulolla koko ajan. Lily ja Freddykin nostivat laukan, tai voisiko sanoa nelin. Freddy oikein keräsi kaikki energiansa laukanostoon ja ampaisi hyvään vauhtiin. Se nyppäsi ohjat Lilyltä ja jyräsi eteenpäin uraa välillä pukitellen ja hyppien. Juuri kun Freddy oli pääsemässä vauhtiin, tai siltä se ainakin näytti näin sivusta seuraajan silmistä, Lily sai ohjat käsiinsä ja tasapainon kohdalleen. Yksi hyvin jämäkkä pidäte Lilyltä sai Freddypojan pysähtymään kuin seinään. Lily kokosi ohjat käsiinsä ja Freddy näytti tyytymättömältä. Se olisi halunnut vielä temmeltää kentällä. Itse olin pysähtynyt katsomaan Freddyn menoa ja katsoin nyt Lilyä. "Sillä on vähän virtaa näköjään. Aika hyvin se kuitenkin pysähty.", sanoin Lilylle. Hän kannusti Freddyn keskiympyrälle kävelemään kanssani. "Joo vähän on näköjään kertynyt ylimäärästä. No kokeillaan vaan uudestaan. Nosta laukka Liinulla niin nostan perään tällä hurjimuksella.", Lily sanoi ja valmistautui Freddyn kanssa. Itse annoin uudet laukkapohkeet ja Liinu nosti jälleen kerran kivasti laukan. Kannustin sitä kuitenkin vähän eteenpäin. Liinun vauhti oli kuitenkin suht hiljainen ja halusin siihen vähän lisää tempoo, jotta se joutuisi työskentelemään enemmän. Lilylläkin meni hyvin ja laukkasimme hetken ympyrällä. Lily jatkoi komennuksessa ja tein perässä samaa, kun hän ja Freddy.
Hiljensimme lopulta takaisin raviin ja siirryimme uralle ratsastamaan. Yritin saada Liinulle mahdollisimman rauhallisen ravin, mikä nyt sujui ihan hyvin. Lopuksi kokeilimme ravissa kolmikaarista kiemurauraa. Liinulta tuntui loppuvan jaksamus, mtta kannustin sitä kuitenkin vielä eteenpäin ja reippaaseen raviin. Ratsasatimme kolmikaarista kumpaankin suuntaan. Minulla ja Liinulla kiemurat menivät hyvin, vaikka ehkä vähän laiskasti. Sen jälkeen vaihdoimme vielä suunnan koko rata leikkaalla. Suunnan vaihdoksen jälkeen hiljensimme käyntiin ja annoin Liinulle pitkät ohjat. Taputtelin Liinun kaulaa ja katsoin Lilyyn päin. Hän ja Freddy etenivät laiskasti toisella puolella kenttää. "Liinu meni tosi kivasti ja sillä on tosi ihanan laukka.", huikkasin Lilylle. Hän katsoi minuun ja hymyili. "Kiva. Freddykin meni ihan jees. Tällä on tosi ihana ratsastaa, kun tää on niin energinen ja tarmoa täynnä.", tyttö sanoi ja taipui halaamaan Freddyä. Lily hymyili ja näytti varsin onnelliselta. Itsekin olin tyytyväinen ja silittelin Liinun kaulaa. Liinu oli kuitenkin mennyt hyvin. Se oli kuunnellut tarkasti apujani ja taipunut kulmissa. Liinu oli ollut mös suht irtonainen, eikä ollut nojannut apuihini. En saanut hevosta koottua, mutta sitä en ollut odottanutkan ensimmäiseltä ratsastukselta. Liinu laahusti uraa eteenpäin ja vaikutti väsyneeltä. Se oli myös hikinen, mitä en ihmetellyt tällä paahteella. Itsellänikin oli kuuma. Menimme lopulta sitten kaartoon ja alas ratsailta. Löysäsin vyön, nostin jalustimet ja ja lähdin kävellen Lilyn perässä talliin.
Olimme menossa juuri pihan poikki, kun meidät yllätti vaaleahiuksinen Bambi. Tyttö talutti suloista voikkoa ponia vierellään. Ponilla oli juoksutusvermeet päällä ja se katseli meitä uteliaasti. Bambi tuli meidän luoksemme rennosti hymyillen. - Moikka tytöt! Olitteko yhdessä liikuttamassa ponskeja? Ainakin näytitte tulevan kentän suunnasta. Itse olen menossa Duurin kanssa juoksutusta kokeilemaan, jospa siitä jotain tulisi, Bambi sanoi ja hymyili, kun hän silitti syötävänsuloista pientä ponia. - Joo oltiin vähän kokeilemassa Cidan kaa miten nää ponit oikein toimii. Meillä meni aiankin Freddyn kaa tosi kivasti, vaikka pojalla on aika lailla energiaa, Lily sanoi ja virnisti, kun hän pörrötti Freddyn tuuhea harjaa. - No hyvä, että kuitenkin selvisit hengissä hurjasta kyydistä. Mites Cidalla oikein meni?, Bambi kysyi ja katsoi minuun. - Mullakin meni tosi jees. Liinulla on ihana ratsastaa. Se on niin rento ja rauhallinen, vastasin ja katsoin Bambin vieressä olevaa ponia. Sitä näytti ahdistavan seistä paikallaan ja se heitteli päättän ylös, alas jatkuvasti. - Duurilla näyttää olevan kiire töihin, joten jos me jatketaan matkaa niin pääset säkin omiin töihis, Lily sanoi juuri ennen kuin ehdin itse ehdottaa Bambille samaa. Bambi nyökkäsi sanoi heipat ja lähti voikon ponin kanssa eteenpäin. Me taas kävelimme talliin
Vein Liinun suoraan pesariin. Se oli aivan hikinen ja päätin vähän pyyhkiä sitä kylmällä, jotta sillä ei olisi niin kovin kuuma. Lily laittoi Freddyn käytävälle kiinni. Riisuin Liinulta varusteet ja kannoin ne satulahuoneeseen. Pesin kuolaimet, pakkasin suitset ja nostin satulan paikoilleen huopa nätisti suorassa. (Joo pidän tarkkuudesta >D) Käppäilin takaisin Liinun luo. Lily oli täyttämässä ämpäriin vettä ja nappasi vielä pesusienen mukaansa ja meni Freddyn luo. Itse silittelin Liinun turpaa ja höpöttelin sille omiani. Rupesin kuitenkin sitten toimeen, kun Liinu pitkästyi ja kuopi kärsimättömästi betonilattiiaa. "Liinu älä viitti kuoputtaa, kun en jaksais kuunnella.", sanoin hevoselle. Liinu ei lopettanut ja komensin sitä terävästi ja läppäsin jalkaa. Kuopiminen loppui ja jatkoin märällä sienellä pyyhkimistä. Kun olin saanut hien pois niin otin pyyhkeen ja kuivasin huolella jalat. Liinu seisoi nätisti ja jalat pysyivät maassa. Kun jalat oli kuivat nousin ylös ja siltin Liinun kaulaa. "Noniin neiti nyt ei tule riviä jalkoihin, kun on nekin kuivat.", totesin ja otin harjapakista kaviokoukun. Kaviot nousi mallikkaasti. Taputin tyttöä hyvästä käytöksestä ja katsahdin Lilyyn päin. Hänkin näytti olevan valmis. "Mä vien Liinun laitsalle ja otan sitten sen boksin. Eiks se ois sitte periaatteessa siinä? Siis nää hommat?", kysyin ja katsahdin Lilyyn kysyvästi. "Juu taitaa ne olla. Mä tuun peräs tän Freddyn kaa.", hän virkkoi ja minä päätin lähteä laitumia kohti. Vein harjapakin takaisin paikoilleen ja laitoin muutkin kamat järjestykseen. Sitten vain hain riimunvarren Liinulle ja lähdin sen kanssa hämärästä tallista kirkkaaseen auringonpaisteeseen.
Kävelin Liinun kanssa rauhallisesti kohti laitumia ja pikku söpöliinini oli tarkkana vierelläni korvat hörössä. Kun olin tammalaitumen kohdalla näin pitkähiuksisen tytön hakevan toiselta laitumelta yhtä hevosta. Tuunistin tytön Uskiksi ja moikkasin hänelle kättä heilauttamalla. Uski huomasi sen ja moikkasi takaisin. Pääsi tammalaitumelle asti ja menin portista innokkaan Liinun kanssa. Päästin sen vapaaksi ja neiti lähti reippaasti ravaten ja harja hulmuten kohti muita tammoja, jotka laidunsivat vähän kauenpana. Katsoin sen perään ja hymyilin. Oli se ihana tinker. Minun pikku Liinu <3
Talliin päästyäni hain heti kottarit ja talikon, jotta pääsisin putsaamaan Liinun karsinaa. Kun kasasin lantaa kottareihin Myy tuli luokseni ja kysyi, jos voisin siivota myös viereisen Wilman karsinan, kun minulla oli valmiiksi kottarit. Suostuin ja jatkoin hommiani. Sain liinun karsinasta lannat ja siirryin Wilman karsinaan. Sain senkin lopulta siivottua ja vein lannat lantalaan. Hain puhtaat aluset kumpaankin karsinaan. Putsasin vielä lopuksi Liinun ja Wilman ruoka- ja ruokakupit. pyyhin vielä lopuksi kumpienkin hevosten suolakivet puhtaiksi.
Lily lakaisi tallin käytävää, kun oli ollut ennen minua valmis. Menin hänen luokseen, kun olin vienyt kottarit ja talikon pois. "Vois lähtee kotiin päin, vai?", kysyin ja katselin, kun hän hiki päässä lakaisi lattiaa. "Voitas lähtee. Tänää on tosi kuumaa, et vois ehkä mennä kotosalla uimaan ja palvoon aurinkoo rannalle. Mitä sanot?", Lily ehdotti ja katsahti minuun. "Joo toi kuulostaa hyvältä!", vastasin heti ja mietiskelin ihanaa kylmää järvivettä, johon pääsisin lillumaan. Katsoin kelloani. Seuraava bussi tulisi pysäkille aika pian. "Jos lähetään nytte pysäkille nii ehditää seuraavaan linkkaan.", sanoin ja Lily nyökkäsi myöntymisen merkiksi. Lähdimme tallilta siis seuraavalla bussilla. Ja sitten uimaan! :D
P.S. Haluaisin rakentavaa palautetta tarinasta, jotta tiedän miten voisin parantaa kirjoitustaitojani. Esim. mikä on tarinassa hyvää, mikä huonoa. Mitä voisi kertoa toisin... etc.
Voi ettääää, se on ehkä ainoa asia mitä en osaa ollenkaan, siis rakentava palaute... Kirjoitan jossain vaiheessa jotain (: 5p ja 12v€ //Bambi
|
|
|
Post by Cida on Jul 24, 2011 15:18:37 GMT 2
hups! unohdin äsken kirjautua sisään ja kirjoitin siis tuon tarinan äsken^^ : D ja nimikin meni vähän väärin >D
|
|
|
Post by Cida on Aug 2, 2011 21:55:26 GMT 2
Liinu nauttii kesälaitumen vihreästä ruohosta <3 © Cida
Innostuin käyttämään vanhaa piirrustuspöytääni ja jaksoin sitten tämmösen laidunkuvan väsätä ja laittaa tänne :D2p + 5v€ //B
|
|
|
Post by Cida on Aug 16, 2011 16:42:17 GMT 2
Avustamista tallilla
Päätin koulussa, että menisin tänään suoraan tallille, koska ratsastuskamani olivat valmiina siellä kaapissa. Nousin siis bussiin koulun päätyttyä ja katselin hajamielisenä ohimeneviä maisemian ja ajattelin mitä tekisin tänään. Vihdoin ikuisuudelta tuntuvan ajan jälkeen nään bussipysäkin, joka on ihan tienhaaran vieressä. Painan Stop nappia ja nousen bussista. Lähdin kävelemään tallia kohti tuulen puhaltaessa kasvoihin ja pikkulintujen sirkuttaessa. Olin ostanut Liinulle Mestyn varuste-kaupasta hieman omenaherkkuja ja riimuun kivan pehmusteen. Olin ottanut kouluun mukaan eväätkin, jotka voisin syödä tallilla. Samalla, kun käppäilin soratietä eteenpäin mietiskelin, mitä voisin tehdäkään Liinun kanssa, mutta en keksinyt mitään erityistä, joten annoin asian olla.
Pian olin tallin pihalla, jossa ei näkynyt pahemmin ketään. Kävin viemässä laukkuni kaappiini ja vaihdoin samalla tallivaatteet ylleni. Kun kiskoin vaatteita ylleni katsoin ikkunasta ulos. Siellä oli tosi kiva sää, vaikka tuulikin aika lailla, mutta tuuli nyt lähinnä virkisti. Kävelin Liinun karsinalle ja huomasin Myyn, joka siivosi viereistä karsinaa. Hän oli niin työn touhussa, että ei huomannut tuloani. ”Moikka, Myy!”, huikkasin hänelle karsinan ovelta. Myy hätkähti ja käätyi nopeasti ympäri. Kun hän huomasi minut hänen yllättynyt ilmeensä vaihtui hymyyn. ”Moi Cida, melkein pelästytit mut äsken. No mitäs sulle kuuluu?”, Myy kysyi hymyillen ja keskeytti lannan lappomisen kottareihin. ”Hyväähän mulle. Koulu nyt on vähän perseestä, suoraan sanoen, mutta kai siihenkin tottuu... Mut, mut voisinko mää auttaa sua täällä tallissa?”, sanoin nopeasti ja katsahdin Myyhyn. Hän vaikutti ilahtuneelta avusta ja nyökkäsi. ”Joo siivoa Liinun karsina ensin, kun olet sen hoitaja ja sitten voisit vielä siivota samaan syssyyn Lotan boksin, kun se on suht likainen.”, Myy totesi ja jatkoi hommiaan. Minä lähdin hakemaan tallin toisia kottareita ja talikkoa. Siivosin ensin Liinun boksia ja sen sainkin nopeasti valmiiksi. Siirryin Lotan karsinaan ja aloin kasata lantaa kärryyn. Kun kippasin täydet kottarit lantalaan hain vielä puhtaat aluset kumpaankin boksiin ja sitten vein kottarit ja talikon pijjes. Pesin vielä Lotan ruoka-ja juomakupin. Putsasin nätisti myös Lotta-neidin suolakiven tiskiharjan kanssa, kun se oli aika lailla kuolassa ja liassa. Liinun suolakivi näytti ihan hyvältä.
Lopulta siis siivousurakka oli ohitse ja katsahdin kelloon. Myy kuitenkin ilmestyi eteeni kuin tyhjästä. ”Voit hakea Liinun sisälle laitumelta. Se menee alkeistunnille niinkun nytte.”, Myy hiukkasi samalla, kun käveli tiehensä. Itse nappasin mukaani Liinun riimunvarren ja olin jo tallin ovella, kun muistin pehmusteen, jonka olin ostanut Liinun riimuun ja päätin kipaista sen kaapistani. Tongin kaapista pehmusteen ja lähdin sitten kohti laitumia riimunvarren ja pehmusteen kanssa.
Liinu näytti todella tympääntyneeltä laitumella nököttäessään. Kun kävelin portille ja avasin sen joakisen tamman korvat nousivat höröön ja ainakin seitsemän silmäparia tuijotti minua tarkasti. Hevoset paistettelivat siis päivää laitumen portin lähellä ja ne kököttivät toinen toistensa kyljessä. Liinu oli hevosjoukon sivulla ja kiersin muut hevoset päästäkseni sen luokse. Liinu ei edes korviaan liikauttanut, kun tulin sen luokse. Silitin sen päätä ja napsautin riimun auki. Liuútin sen tamman päästä pois ja laitoin pehmusteen paikoilleen. Liinu kiinnostui väkertelystäni, kun pehmuste ei halunnut astettua paikalleen. Se kuunteli korvat tötteröllä ja hasiteli riimua kädessäni. Liinun vieressä oleva Vilma ei pitänyt pehmusteen rapinasta ja lähti käppäilemään sivumalle. Sen mukana käyskenteli Jasmin ja Empya. Ne katsoivat minuun päin todella loukkaantuneesti, ihan kuin olisin tärvellyt niiden ihanan auringonpalvontahetken. Pujotin riimun Liinun päähän lopulta, kun sain mustan karvapörröpehmusteen pujotetuski punaiseen riimuun. Klipsautin riimunvarren kiinni riimuun ja maiskautin Liinulle lähdön merkiksi. Liinu lähti nätisti vierelläni kävellen kohti tallia. Muut tammat jäivät palvomaan aurinkoa, tai siltä se näytti :D
Matkalla talliin näin Jecun ja Dawin, jotka olivat ilmeisesti menossa hakemaan ponskeja sisälle. Talutin Liinun karsinaansa ja katsahdin sen riimuun. Juu, kyllä se näytti tosi kivalta. Punainsessa riimussa musta teddykarava pehmuste <3 Jätin Liinun vielä karsinaan, kun käväisin katsomassa milloin Liinun tunti alkaisi. Siihen olisi enää pieni hetki, jonka päätin viettää harjailemalla Liinua. Hain harjalaatikon yläkerrasta ja kävelin reippaasti karsinalle. Aloin harjailla Liinun selkää pitkin reippain vedoin. Liinu seisoi nätisti paikallaan, ja kuunteli tarkkana suan ääntä ja minun askeleitani, kun kiertelin hevosen kummallakin puolella. Kun Liinu oli suittu, puhdistin kaviot. Takakaviossa oli yksi aika iso kivi, jonka sain vaivoin pois, mutta onneksi lähti. En halunnut, että Liinu ontuisi tunnilla. Pikkuisen ratsastajan tunti menisi silloin ihan mönkään. Katselin käytävälle ja näin kuinka pikkuisen oloisia ratsastajia alkoi saapua talliin ja jokainen kävi tuntilistalla katsomassa hevosensa. Kukaan ei kuitenkaan saapunut Liinun karsinaan. Silittelin ja rapsuttelin aikani kuluksi Liinua säästä, harjamarrosta ja ostalta. Neiti nautti huomiosta, jota sai osakseen ja seisoi rennosti ja kiltisti koko ajan, vaikka tallissa alkoi olla jo aika hälinä, kun ratsastajat laittoivat hevosiaan valmiiksi.
Yhtäkkiä minun ja ”Liinusöpöliinini” yhteinen raputteluhetki keskeytettiin, kun pieni tyttö astui karsinan ovelle ja katsoi minua ujosti. Käännyin tyttöön päin ja hymyilin hänelle. ”Ootkos sää menossa tunnille Liinulla?”, kysyin sinisilmäiseltä tytöltä. Vaikka kyllä tiesin, että tottakai hän olisi, eihän tyttö muuten seisoisi ovella. Tyttö nyökkäsi varovasti. ”Noniin kiva juttu. Haluisitko sä harjata vähän Liinua? Se on tosi kiltti, eikä varmasti tee mitään.”, kysyin tytöltä. Tyttö nyökkäsi taas ja katsoi Liinua. Otin harjan pakista ja annoin sen tytölle. ”Mee vaan karsinaan harjaamaan. Mä rapsuttelen tässä ovella Liinua.”, tokaisin pikkuiselle ja siirryin karsinan ovelle nojailemaan. Tyttö harjasi ensin varovasti, mutta sai sitten rohkeutta ja selvitti Liinun harjaakin. Tyttö näytti pärjäävän hyvin, mutta en tiennyt osasiko hän varustaa, joten päätin tarjota apuani. ”Tarviitko sä apua varusteiden kanssa?”, kysyin. Silloin pikkuinen oli ilmeisesti kerännyt tarpeeksi rohkeutta puhumiseen ja vastasi: ”Joo, satulan kanssa ja kentällä myös.” Nyökkäsin ja hymyilin tytölle kiltisti. ”Mennään hakemaan varusteet tuolta satulahuoneesta.”, sanoin ja lähdimme hakemaan kamat. Varustamisessa tyttö pärjäsi hyvin. Nostin vain satulan Liinun selkään oikealle kohdalle ja loput tyttö sai itse tehtyä. Sitten hän vielä laittoi kypärän päähänsä ja klipsautti sen kiinni. Avasin karsinan liukuoven apposen auki ja siirryin ovelta sivumpaan, jotta Liinu ja tyttö mahtuisi. Odottelimme vielä hetken muita tallissa. Sitten lopulta Myy pyysi kaikki kentälle, joten tallista lähdettiin järjestyksessä ja siististi. Kävelin Liinun rinnalla kentälle. Siellä autoin tytön selkään ja kiristin vyön. ”Hyvää tuntia.”, toivotin tytölle, joka hymyili vastaukseksi ja lähti kävelemään uralle alkukäyntejä. Itse päätin jäädä hetkeksi katselemaan tunnin kulkua. Ja Liinua tietysti (:
Katselin tuntia mielenkiinnolla: Pikkuiset ratsastivat todella hyvin ja monet tytöt näyttivät lupaavilta ratsastajilta jatkoa ajatellen. Liinu meni ihan kivasti, tosin se vähän laiskotteli, mutta se nyt on ihan perus aloittelijatunneilla, että hevoset laiskottelee. Olin aivan omissa ajatuksissani, kun nojailin kentän aitaan ja katselin ratsukoita. Sitten puhelimeni piippasi kovaäänisesti taskusta viestiäänen. Bambi, joka piti tuntia, katsoi minuun paheksuvasti. Virnistin hänelle: ”Sori se jäi päälle koulusta.”, vastasin nopeasti, ennekuin Bambi ehti sanoa mitään. Hän katsoi minua ihmeissään, huokaisi ja pyöritteli silmiään. Päätin lähteä talliin kentän laidalta norkoilemasta ja häiritsemästä Bambin tuntia. Kun kävelin tallin kuulin takaani kentän suunnalta Bambin komentavan äänensävyn: ”Sitten Riina antaa sille Tomaplle vähän raippaa pehvalle, jotta se lähtee sieltä puskata niin, että hippulat vinkuu.” Hymyilin itsekseni ja kävelin tallin rappuset ylös yläkertaan.
Hain kaapistani koulukirjat ja eväät ja menin taukotupaan. Siellä istui ja näppäili kännykkäänsä Uski, joka nosti katseensa puhelimesta ja hymyili. ”Moikka Uski! Älä anna mun häiritä, tulin vaan tekee läksyjä ja syömään.”, sanoin Uskille ja istahdin taukotuvan vanhaan puiseen pöytään. Läjäytin kirjat pöydälle ja avasin eväsleipäni kääreistä. Hmm... se maistui aika mitäänsanomattomalle, mutta kelpasi, kun muutakaan ei ollut. Aloin pähkiä läksyjäni. ”Onko vaikeita tehtäviä, kenties?”, Uski kysyi, kun olin jäänyt jumiin matikan yhtälölaskussa. ”No joo mitäs muuta tää matikka nyt voiskaan olla, kun vaikeeta.”, vastasin ja päätin skippaa tehtävän yli. ”Nii itekkään en ole mikään matikkanero ja läksyt on aika syvältä.”, Uski totesi ja katsoin häntä. Hymähdin ja nyökkäilin olevani samaa mieltä. Juttelimme niitä ja näitä, kun tein vielä loputkin läksyistäni. Minulla oli mukana eväissäni myös PantteriMix pussi, jota söimme Uskin kanssa kahdestaan, kun olin tehnyt läksyni ja tylsyys oli kummankin ongelma silloin. Anttukin oli tunnilla, joten niin siinä se ongelma olikin :D Koko karkkipussi oli lopulta syöty ja juttua oli löytynyt maan ja taivaan väliltä. Ja hauskuutta myös.
Vihdoin kello oli sen verran, että alkeistunti olisi loppu ja menimme Uskin kanssa alakertaan talliin. Ratsastajat olivat jo saapuneet hevosineen talliin ja näin Liinun karsinassan. Uski huikkasi heipat ja katosi talliin uumeniin. Menin Liinun karsinalle ja näin hyvin tyytyväisennäköisen tytön, joka juuri liu´utti satulaa Liinun selästä. ”Minä voin viedä varusteet satulahuoneeseen niin voit jäädä harjailemaan Liinua.”, tarjouduin ja tyttö nyökkäsi. Otin satulan häneltä ja vielä suitset, kun hän iisui ne Liinun päästä. ”Oliko sulla hyvä tunti?”, kysyin samalla, kun otin suitset tytöltä. ”Joo oli. Liinu on ihana.”, tyttö vastasi ja silitti ihastuksissaan tamman kaulaa. ”No hyvä, että oli ja onhan tää Liinu aika söpöläinen.”, sanoin ja lähdin sitten viemään varusteita. Vein satulan piakoilleen ja pesin kuolaimet hyvin. Niputin suitset vielä lopuksi ja ripustin paikoilleen.
Pikkutyttö harjasi Liinun tosi hyvin, joten minulle ei pahemmin jäänyt hommaa. Ratsastajat olivat kaikki lähteneet ja olin itse jäänyt Liinun karsinaan hellimään tammaa. Liinu seisoi niin rauhallisesti karsinassaan, että kiersin käteni sen kaulan ympäri ja painoin poskeni sen kaulaa vasten. Tunsin tamman lämmön ja turvallisuuden ja olisin voinut jäädä siihen hetkeen iäksi. Liinu kuunteli korvillaan tarkasti minua, kun höpötin sille hiljaa. Se oli ihana, täydellinen hevonen <3 Katseeni kuitenkin osui – ikävä kyllä – rannekellooni, joka näytti jo vaikka mitä. Silitin vielä Liinun otsaa ja katsoin sen lempeisiin ruskeisiin silmiin. ”Nähdään taas ensi kerralla kaunokaiseni.” sanoin sille ja muistin silloin namit taskussani. Olin ottanut niitä pari mukaani juuri avatusta pussista, kun olin lähtenyt yläkerrasta. Annoin namit kädestä Liinulle, vaikka tiesin, että se oliskin pitänyt laittaa ruokakippoon, jotta neiti ei oppisi näykkimään. Liinu kuitenkin otti herkut kämmeneltäni nätisti. Sanoin heipat Liinulle ja laitoin karsinan oven hyvin kiinni perässäni.
Kävin vielä vaihtamassa vaatteet ja hakemassa laukkuni kaapista. Juuri, kun olin lähdössä muistin, mitä olin tehnyt koulussa hyppytunnilla. Kaivoin laukustani itsetehdyn kyltin, jossa oli piirros kirjavasta tinker-hevosen päästä ja kyltti antoi tiedon, että kaappi oli Liinun, ja myös Cidan. Katselin vielä hetken kylttiä, minkä olin väsännyt kasaan. Siitä tuli ihan jees, ajattelin ja teippasin sen kiinni kaappini oveen. Ulkona oli tosi mukava sää, kun lähdin kävelemään mustiksen tietä bussipysäkille.
P.S. Hups, en muistanut kirjoitaa tarinaan, että luin tekstarin sitten yläkerrassa, mutta maailmahan ei nyt siihen kaatunut xD ja sitte vielä, että tässä tarinassa hevoset oli sitte viimesiä päiviään laitumella, että siksi hain Liinun tammojen laitsalta! : D
Tämä oli hieno ja pitkä tarina, eikä kirjoitusvirheitäkään osunut silmään. 5p 12v€
|
|
|
Post by Cida on Aug 23, 2011 17:47:27 GMT 2
Päätin yksi päivä käydä mustiksessa. Mitään syytä tallille menoon ei ollut, mutta jostain tuntemattomasta syystä ajauduin kuitenkin mustikseen. Kävelin tarhoille ja näin muunmuassa Liinun. Liinu seisoskeli rauhallisesti tarhassaan pikkuisen Jasminin ja Duuri ponin kanssa. Käppäilin rauhassa tarhan aidalle nojailemaan ja katselin hevosia. Taivas on vaaleanharmaa, ja pilvet roikkuvat alhaalla. Pihlajanmarjat ovat kirkkaanpunahehkuisia, mutta puiden lehdet ovat vielä kovin vihreitä. Ilmassa on kuitenkin syksyä... Niin, niin paljon syksyä, sen voi tuntea.... *Uppoudun ajatuksiini*
Hätkähdän yhtäkkiä, kun pehmeä, melkein samettinen turpa koskettaa olkapäätäni. Pitkät turpakarvat kutittavat ihoani. Suuni vääntyy hymyyn, kun tajuan kuka on tullut moikkaamaan minua. Liinun tarkat, mutta pörröiset korvat. Sen tuuhea pitkä otsatukka, ja lempeät tummat silmät. Silmät. Niin tamman silmät olivat mielettömän kauniit. Voisin upota niihin silmiin. Ne on kuin pohjattomat lammet, joissa on tummaa vettä. Ystävälliset, viisaat ja armolliset.
Rapsutin Liinun otsaa. Hellästi silittelin sen päätä ja siirsin sen tuuhean otsatukan pois silmiltä. Liinu seisoi rauhassa. Kuulin tasaisen hengityksen, tunsin tamman lämmön sormieni alla. Katsoin Liinua, jonka kuva piirtyi mieleeni elävästi. Tajusin, kuinka paljon välitän siitä pienestä tinkeristä. Omasta Liinustani. Sillä olisi aina paikka sydämessäni.<3Tuo kuva on aivan ihana, ja teksti myös, tuo mieleen omia muistoja.. 3p 6v€ / Daw
|
|
|
Post by Bambi on Sept 11, 2011 14:48:34 GMT 2
Kauan piirretty palkintokuva Cidalle ahkerasta ja hyvästä hoitamisesta!
|
|
|
Post by Cida on Sept 13, 2011 18:58:48 GMT 2
Voooi ei! toi kuva on aivan ihana!!! <3<3<3<3 en voi ees tarpeeks kiittää siitä : D Kiitos oikeesti tuhannesti Bambi <3 (:
Oon vähän unohtanu käydä täällä nytte, mutta lupaan hoitaa jatkossa Liinua ahkerasti : D Mun pientä kullanmurua :3
|
|
|
Post by Cida on Sept 16, 2011 22:58:09 GMT 2
Sadetta, mutaa ja kylmää tuulta Sää ei ollut hieno, tiellä oli lätäköitä ja puiden oksista tipahteli pisaroita yhtenään jo valmiiksi märkään maahan. Tennarini olivat puolimatkassa totaalisen litimärät. Tavallisesti niin pörheät hiukseni olivat nyt littanat ja kastuneet ja valuttivat vettä noroina takilleni. Ja niin, no tähän kai pitää vielä lisätä, että minulla oli aika kylmä. Kirin askeliani tallin ovea kohti. Lopulta sain ruostuneesta kahvasta kiinni ja pääsin tallin sisään suojaan sateelta. Vilkuilin ympärilleni samalla, kun laahustin hitaasti kohti tallin rappusia. Hevoset olivat näköjään ulkona, vaikka siellä satoikin, mietiskelin, kun kiipesin rappusia ylös. Samalla rutistelin takkuhiuksistani ylimääräisiä vesiä ja pyyhin silmänalusiani. Näytin varmaan ihan pandakarhulta. Sain tähän varmistuksen, kun pääsin ylös kaapilleni ja näin itseni peilistä. ”Voi jeesus, näytän ihan kuolleelta.”, sanoin tuskaisesti vahingossa ääneen. Vaihdoin tallivaatteet päälle ja siistin hieman olemustani, joka oli sateessa kärsinyt. Kipitin rappuset alas talliin pikaisesti ja kuulin kavioiden tasaisen askelluksen betonilattialla. Hevosia vissiin haetaankin nyt sisälle, ajattelin ja tulin rappuset alas. Ohitseni käveli iippu, joka vei sisälle yhtä hevosta. Hänen perässään tuli käveli Cynthia, joka talutti mustaa Jasua. ”Hei Cynthia, onko Liinu laitsalla?”, kysyin tytöltä, joka näytti sateessa riutuneelta. Hän yllättyi äänestäni ja nosti katseensa maasta nopeasti minuun. ”Ai, Cida. Juu kyllä Liinu on laitsalla vielä Jasminin kaa. Voit varmaan hakee ne molemmat.”, tyttö vastasi ja lähti sitten taluttamaan Jasua karsinaan. Hain siis Liinun ja Jasminin riimunvarret ja lähdin takaisin ulos vesisateeseen. Liinu tosiaan seisoi tarhassa Jasminin kanssa. Lompsin tarhaan ja kävelin ripeästi Liinun luo. Tamma antoi kiinni oikein nätisti, mutta Jasmin näytti kammoksuvan minua. Kävelin Liinun kanssa pienin tamman luo ja yritin saada senriimusta kiinni. Jasmin ei kuitenkaan vakuuttunut minun turvallisuudestani ja katseli minua mulkoillen. Maanittelin Jasminia aikani, mutta päätin sitten lähteä Liinun kanssa talliin, vaikka ilman tuota ruunikkoa tammaa. Kävelin portille asti, kun yhtäkkiä tunsin, että joku seioi aivan selkäni takana. En säikähtänyt vaan käännyin rauhallisesti katsomaan. Jasmin katsoi minua anovilla silmillään ja painoi päätään alas. ”Voi höpsö tamma, kyllä mä sut mukaan otan. Älä pelkää.”, lausahdin Jasminille ja napsautin riimunnarun kiinni sen riimuun. Sain kummatkin tammat siis kunnialla talliin, vaikka Liinu olikin kiertänyt pari muhevaa puskaa matkanvarrella. En ollut saanut pidettyä Liinua aisoissa, kun huomasin, että se katseli ruohotupsuja himokkaasti. Pitelin vain Jasminista kiinni ja annoin Liinun syödä ruohonsa rauhassa. Päästiin kuitenkin talliin, vaikkakin aika hitaasti. Jäin Liinun karsinaan hetkeksi, kun olin taluttanut Jasminin sen boksiin. Ulkona alkoi sataa ihan kunnolla ja tallin kattoon ropisevista pisaroista kuului vaimea jylinä. Olin hakenut Kuivan pyyhkeen ja Liinun harjapakin karsinan eteen. Kuivasin Liinun märkää karvaa isolla pyyhkeellä. Kun olin saanut pyyhkeen aivan märäksi ja siitä ei ollut enää mitään hyötyä heitin pyyhkeen kuivumaan karsinan oveen. Kaappasin pakista harjan ja aloin harjailemaan Liinun kuraisia jalkoja ja huokaisin ääneen, kun näin takkuiset ja rusket vuohistupsut. Jaloissa menikin tovi putsaillessa ja viimeisenä otin vielä kaviot. Liinu käyttäytyi esimerkkillisen hienosti, kun seisoi koko ajan paikallaan rennosti ja lepuutti takajalkaansa. Tamman silmät olivat puoliksi kiinni ja sen hegitys oli tasaisen rauhallista. Siirryin setvimään Liinun harjaa ja häntää, kun kaviot oli otettu. Lopulta tamma sitten oli kokonaan harjattu. Silittelin liinun kaulaa hajamielisesti, kun mietin mitä voisin tehdä seuraavaksi. Kuuntelin tallin ääniä. Jotkut puhuivat käytävän toisessa päässä vaimeasti ja taustalla kuului tallin muita ääniä. Sateen ropina kattoon ei kuitenkaan enää kuulunut. Livahdin Liinun karsinasta ulos ja suljin oven perässä. Kävelin tallin ovelle ja kurkkasin ulos. Hämmästyin, kun auringon paiste tulavahti sisään ovesta ja ilma oli sateen jäljiltä raikas, mutta lämmin. ”Ihana ilma, eikö Cida?”, joku kysyi aivan takaani ja nosti kätensä olkapäälleni. Kiepsahdin säikähdyksestä ympäri ja kompastuin oven kynykseen. Olisin kaatunut kuraiseen märkään maahan samantien, jos puhuja ei olisi ennättänyt tarttua käteeni ja pitää minut tasapainossa. ”Vou... Kiitos. Ei olis ollu kiva kaatua tonne mutaan.”, vastasin huojentuneesti. Puhuja oli ollut Bambi. Hän hymyili ja katsoi ulos. Hänen silmänsä olivat kirkkaat ja onnelliset. Naisella oli hänelle tyypilliset hippimäiset vaatteet ja raitaiset hiukset. ”Mietiskelin tässä, että mitä minä tuon Liinun kanssa tekisin tänään...”, Bambi sanoi mietteliäästi ja katsahti sitte minuun. ”Ajattelin, että voisit lähteä sen kanssa maastoon, kun kellään muulla ei ole aikaa liikuttaa sitä. Siis, jos vain tahdot...?”, bambi sanoi. Katsoin häntä ihmeissäni ja ihmetykseni vaihtui sitten leveään hymyyn. Vastasin iloiseen sävyyn: ”Joo tottakai mä liikutan Liinun tänää. Ei enää edes sada niin varmaan ihana lähtee sen kaa maastoon.” Bambi hymyili ja vaikutti tyytyväiseltä. Sitten hän muisti jonkin tärkeän seikan ja kurtisti kulmiaan mietteliäästi. ”Tunnetko sä muuten edes yhtään mustiksen maaastoja? Siis ethän sä voi lähtee, jos eksyt metsään....”, hän kysyi huolissaan. ”En mä eksy. Olin sillon sillä vaellusleirillä ja sit oon yhellä maastotunnilla ollu myös. Joten enköhän mä pärjää.”, vastasin hymy huulillani ja sain Bambinkin hymyilemään. ”Hyvä sitten. Voit lähteä, vaikka heti, mutta muista ottaa kännykkä mukaan, ja tule takaisin sellaseen järkevään aikaan. Luotan siihen, että pärjäät ja tuut ehjänä takasin.”, Bambi vielä sanoi rohkaisevasti. Nyökkäsin vastaukseksi ja marssin takaisin Liinun karsinalle. Nappasin pyyhkeen ja Liinun riimun karsinalta mukaani ja vein sen kuivatushuoneeseen. Riimun karvapehmuste oli aivan litimärkä ja en halunnut sen homehtuvan, joten ripustin sen huolellisesti kuivumaan. Sitten kipaisin hakemassa Liinun satulan ja suitset. Vein ne karsinan eteen ja kävin hakemassa kaapistani omat ratsastuskamani. Ja tietysti sen kännykän. Karsinalle tultuani Otin ensin käsivarsilleni satulan ja menin Boksiin. Liinu väisti ovelta ja käänsi korvansa kuuntelemaan tarkasti minua. Asttelin satulan hyvin tamman selkään ja kiristin vyön kiinni. Satulavyö jäi tosi löysäksi, kiitos pikku tamman pullistelun. Kun otin karsinan edestä sauitset ja menin Liinun eteen. Tamma nosti päänsä kattoon ja luimisti korvansa. ”No mikäs nyt on neitiseni?”, kysyin hevoselta ja katsoin sitä ihmeissäni. Liinu otti pari askelta taakse ja luimisteli suitsille. Otin suitset oikein käteeni ja yritin ujuttaa ne hevosen päähän. Liinu sai kuitenkin kaikki kiltit yritykseni väistettyä. ”Okei tehdään tää sitten vaikeen kautta...”, tokaisin tammalle ja nykäisin otsaharjasta sen pään omalle tasolleni. Liinu yritti kieltäytyä kuolaimista, mutta keplottelin ne tamman suuhun. Vedin suitsien remmit kiinni hieman kylmillä sormillani ja nyhdin otsatukan otsapannan alta pois. Liinun otsaharja oli paksu ja pitkä. ”Ethän sä nää ton pehkon alta yhtään mitään. Laukkaat vielä pian päin puita hmm...”, tosetin tamman otsiksesta ja menin kaivelemaan harjapakkia. Sieltä löytyi kuin löytyikin yksi pompula, joten letitin pikapikaa Liinun otsiksen yhdeksi paksuksi letiksi. Neidin ilme kirkastui heti, kun otsis ei ollut tiellä. Liinu ravisteli kaulaansa ja pitkä harja heilui valtoimenaan, ja letti jäi korvan taakse jumiin. ”Senkin höppänä, yritäs nyt käyttäytyä.”, sanoin hymyillen tammalle ja oikaisin letin takaisin paikalleen. Kun Liinu oli valmis niin vedin omaan päähäni kypärän ja hanskat käteen. Sitten käppäilimme Liinun kanssa tallista ulos. Tuntui ihanan rennolta ja upealta istui Liinun tasaisessa käynnissä, kun se asteli kohti metsäreitin alkua. Siitä alkaisi reitti, jota seuraisimme. Ilma oli ihanan raikas ja puhdas sateen jäljiltä ja hengitin tyytyväisenä raitista ilmaa keuhkoihini. Liinu käveli rauhallisesti ja riiputti päätään niin pitkällä, kun pitkät ohjat antoivat myöten. Kävelimme ensin pitkää leveää hiekkatietä ja aloin kerätä ohjia, kun ”alkukäynnit” oli mielestäni kävelty. Vastaan tuli risteys ja päätin lähteä seuraamaan sinisiä merkkejä, joilla toinen reitti oli merkitty. Annoin Liinulle pohkeita ja tamma lähti varmoin askelin ravaamaan haluaamaani suuntaan. Liinun selässä oli ihana istua ja sen ravi oli pehmeää ja matkaa voittavaa. Annoin tamman mennä aika pitkillä ohjilla. Metsä vilisi ohitse suht nopeasti ja itse vain matkustin mukavasti Liinun selässä. Liinu nautti silminähden matkanteosta ja se sai hymyn nousemaan huulilleni. Tie oli tasaista ja helppoa kulkea, joten annoin Liinulle laukkapohkeet. Tamma nosti laukan samantien ja nosti korvansa höröön. Liinu olisi halunnut mennä kovaakin, mutta pidättelin sitä, koska en halunnut tuhlata sen kaikkia energioita. Laukkasimme hyvän matkaa ja aloin pidättelemään Liinua, kun näin edessä suht aukeaa. Hidastin Liinun käyntiin ja kävelimme kohti aukeampaa kohtaa. Aukea osoittautui suureksi vehreäksi pelloksi. Syksyn jo kellastamat suuret puut reunustivat peltoa. Jäin hetkeksi katselemaan kaunista peltoa, kun luonnon rauhan ja lintujen pienen liverryksen keskeytti kovaääninen soittoääneni, joka pärähti soimaan varoituksetta. Liinu säpsähti ja jähmettyi paikoilleen. ”Ei mitään hätää tyttö, ei sitä tarvi pelätä.”, höpötin tammalle ja silittelin sen kaulaa. Laskeuduin nopeasti selästä ja kaivoin kännykän taskustani. Kirosin mielessäni kun en ollut laittanut toosaa äänettömälle tallissa. ”Niin?”, vastasin närkästyneesti, enkä ehtinyt katsoa kuka soittaja edes oli. ”Öö... Soitanko pahaan aikaan kenties?”, ääni kysyi toisessa päässä. Minulla ei heti sytyttänyt kuka soittaja oli, mutta sitten mietin ääntä ja tajusin. ”Joo, tota no et ollenkaa, mitäs asiaa sulla mulle oli? Tosi kiva, et soitit.”, vastasin paljon nätimällä äänellä ja silittelin hermostuneesti samalla Liinun päätä. Tamma oli aivan rauhallinen ja nappasin ohjat sen kaulalta. Lähdin Liinun kanssa tallustelmaan pellolle, jossa tamma alkoi syödä tuohoa kaikessa tauhassa. Itse kuuntelin tarkasti puhelimen päässä olevaa puhujaa ja minua hymyilytti koko ajan. Lopulta, kun olin ehtinyt tallata ison ympyrän ruohikkoon ja Liinu oli varmaankin lihonnut pari kiloa, sain puhelun lopetettua. Kun sanoin heipat ja suljin luurin en voinut olla pyörähtämättä pariin kertaan ilosta ja nauramatta ääneen. Liinu katsoi minua ruohotupsu suussa ja korvat hörössä. Sen tummat silmät olivat niin kauniit. ”Sä tuot mulle kulta onnee. Et voi uskoo kuinka onnellinen oon ny.”, sanoin vastaten tamman kysyvään katseeseen. Menin Liinun luo ja halasin tamman kaulaa. Olin odottanut soittoa tosi kauan ja viimein se soitti. Ihanaa, sekoon varmaan kohta, ajattelin kun rutistin tamman kaulaa. Jatkoimme matkaa Liinun kanssa hiekkatietä eteenpäin, jolla ravasimme vähän ja laukkasimme sen verran, että hypättiin yhden kaatuneen pikkupuun yli. En tiennyt ihan varmasti minne reittimme okein päätyi, mutta sitten sain asiaan vastauksen, kun näin järvenrannan edessäpäin. Kävelin Liinun kanssa rannalle ja annoin tammalle pitkät ohjat. Liinu käveli ihan rantaan ja joi järven puhdasta vettä. Katselin ympärilleni aj näin lisää sinisiä merkkejä puissa ja päätin, että jatkaisimme niitä seuraten. Matka sujui jouhevasti pientä polkua, jolla annoin Liinulle kaikki ohjat, jotta hevonen saisi käyttää kaulaansa tasapainon avuksi. Lopulta pieni polku leveni suht isoksi ja tasaikseksi tieksi, jolla voisin ottaa laukkaa. Annoin laukkapohkeet ja Liinu nosti varovaisen laukan. Kannustin kuitenkin tammaa vielä kovempaa eteenpäin. Liinu tajusi, että nyt saa päästellä ja lähti nelistämään eteenpäin. Nousin hieman satulasta ja kumarruin virtaviivaisesti tamman ruumiiseen nähden. Hiukseni hulmusivat kylmässä tuulessa ja Liinun harja halmusi naamalleni. Tamman kaviot tömisivät hiekkaan ja vauhdin hurma otti yliotteen. Nauroin vapauden tunteesta ja annoin Liinun mennä lujaa. Tinker nelistikin hurjaa vauhtia ja hidasti sitten tavalliseen laukkaan, kun ei jaksanut enää nelistää. Silloin alkoi pään nyppiminen ja pienet pukit. Otin ohjat käsiini ja pidättelin innostunutta Liinua. Tamma laittoi pidätteille vastaan ja laukkasimmekin pitkän matkan niin, että yritin vain saada hevosen ravaamaan. Lopulta olimme hitaassa ravissa ja sain pysäytettyä tinkerin käyntiin. Pidin ohjia vielä tiukalla, jotta tamma rauhoittusi hieman. Maastoreissumme loppuosuus meni rauhallisissa merkeissä ja mustikseen pihaan saapuessamme Liinu käveli aivan laiskasti tallin eteen, jossa nousin ratsailta ja taputin tamman kirjavaa karvaa. ”Hienosti meni tyttöseni, oot sä sitte upee hevonen, mun kulta <3”, lepertelin Liinulle, kun talutin sitä karsinaan. Otin tammalta varusteet veks ja lähsin kuskaamaan niitä satulhuoneeseen. Laitoin satulan paikoilleen, pesin kuolaimet ja niputin suitset. Menin vielä takaisin Liinun boksille ja harjailin vähän tammaa. Olin vieläkin oikein hyvällä tuulella puhelusta ja hyräilin jotain random rakkauslaulua Liinun karsinassa. Heikku käveli käytävällä karsinan ohitse ja näytti ihmettelevän hyväntuulisuuttani hymyillen. Jatkoin harjailemista kaikessa rauhassa. Otin tietysti myös kaviot uudelleen ja purin Liinu otsatukan letin. Kun Liinu oli harjattu niin vein harjapakin vielä pois. Samalla vein ratsastukamani myös ja jäin hetkeksi pirttiin istuskelemaan. Seurakseni saapui melkein heti Cynthia ja joku uusi hoitaja, jota en tunnistanut. Tyttö kuitenki esittäytyi Kaisaksi, uudeksi hoitajaksi, jonka hoitsu oli Tempo. Cynthia hehkutti jotakin estetuntiaan, joka oli mennyt kuulemma aivan mahtavasti. Kaisa vaikutti mukavalta ja sanoi pitävänsä paljon hoitsustaan Temposta. Istuimme kaikki kolme tyttöä pirtin sohvalla ja juttelimme suht kovaäänisesti välillä naurahdellen hevosista ja... no vähän kaikesta. Huomasin höpötellessäni, että olin juonut Tehoni loppuun ja kello alkoi olla jo sen verran, että pitäisi lähteä. Sanoin siis heipat tytöille ja laitoin kamani kasaan. Ja tietysti niin vaihdoin tallivaatteet pois. Sitten lähdinkin kävelemään kotiin päin. Ja toivoin, että en kastuisi litimäräksi. Tästä tuli vähän pitkä, mut toivottavasti ees joku jaksaa lukee tän : DTarina oli ihanan pitkä, ja tekstikin oli sujuvaa, joten tarinan jaksoin lukea hyvin. Ainoastaan pari kirjoitusvirhettä osui silmään, mutta sehän ei haittaa, 5p, 11v€ /Daw
|
|
|
Post by Cida on Oct 17, 2011 21:41:19 GMT 2
Piirtelin aikanikuluks tällasen koneella. Jotenkin kyllä vähän ankee tunnelma, mutta ehkä syksy voi olla vähän ankeaa... :D
Ja juu tiiän, et näytän ihan minimaaliselta ratsastajalta tuolla selässä xPEi tää mun mielestä oo kovin ankea! Hienot värit ja mukavan syksyinen kuva. Tykkään paljon! Muista lähetttää tämä sähköpostilla sinne mustisgalleriaan (mustisgalleria@live.fi). 3p ja 7v€ //Bambi
|
|
|
Post by Cida on Oct 25, 2011 20:12:45 GMT 2
Hyvää Yhteistyötä Sipaisin villiintyneet hiussuortuvat korvani taakse ja nostin huivia enemmän kaulani suojaksi. Kirpeä syystuuli koetteli sormieni lämpimänä pysymistä ja rupesin ihmettelemään suuresti miksi ihmeessä en ollut ottanut hanskoja. Taitaa olla aivot vaihteeks lomalla, ajattelin itsekseni ja hönkäilin kohmeisiin sormiini lämpöä. Laitoin kävelyyni lisää vauhtia ja jatkoin hiekkatietä kävellen ripein askelin. Pääsin vihdoin mustiksen pihaan ja käppäilin talliin ja rappuset ylös ja pirttiin. Istahdin sohvalle ja katsoin kännykkääni. Yksi uusi viesti. Napsautin viestin auki. Siinä ei ollut mitään elämää suurempaa, joten en jaksanut vastata, laiska kun olin. Katsoin kännykästä kelloa ja tajusin, että minunhan pitäisi hakea Liinu sisälle ulkoa. Hyppäsinkin samatien pystyyn sohvalta ja hain Liinun karsinalta sen riimun ja riimunvarren. Sitten vain kohti tarhoja. Liinu antoi nätisti kiinni tarhasta ja pujotin riimun sen päähän. Napsautin vielä jäykän riimunvarren lukon kiinni ja maiskuttelin Liinulle eteenpäin merkkiä. Olin hiukan ajatuksissani koko ajan, kun kävelin tamman kanssa rintarinnan talliin. Koulussa oli kauheasti hommaa ja ajatukseni harhautuivatkin jatkuvasti kouluasioihin ja opettajan puheisiin, jotka soivat päässäni. Kävelin tinkerin kanssa rauhallisesti talliin ja vein tamman karsinaansa. Käväisin harjat satulahuoneesta ja matkalla takaisin karsinalle sainkin vihdoin herätyksen ajatuksistani. Liinun karsina oli tyhjä ja ovi apposen auki. Vilkuilin hätäisesti ympärilleni, mutta en nähnyt yhtään tupsujalkaa tallissa. Sen sijaan näin kyllä, että tallin ulko-ovi oli auki. "Miten voi olla näin hajamielinen...", tuskailin hiljaa ja jätin harjapakin karsinan eteen. Nappasin pakin sijasta riimunvarren kouraani ja marssin ripeästi ulos. Ensisilmäyksellä katseeseeni ei osunut yhtäkään Liinua, mutta sitten katsoin tarkemmin kentän suuntaan. Kentän laidalla kasvoi pieniä pihlajan alkuja, joissa vielä oli hiukan jo kellastuneita lehtiä jäljellä. Ja siellä oli myös yksi kirjava tupsujalkainen Liinu riipimässä viimeiset lehdet puuparoista. Tuhahdin ääneen ja lähdin kävelemään kentälle päin. Liinu kuuli askeleeni jo kaukaa ja käänsi päätään samalla rouskuttaen lehtiä. Pääsin Liinun lähelle, mutta sitten tamma lähti jolkottelemaan eteenpäin ja piti minuun tiettyä etäisyyttä, jotta en vain saisi sitä kiinni. Kaivoin puhelimen taskustani. Vartti oli jo mennyt. Voi elämä hevonen sun kanssas, ajattelin. Olin aika turhautunut, kun olin kävellyt kentän läheisyydessä Liinua kiinni havitellen, mutta tuloksetta. "Okei neiti, jos kerran haluat olla ulkona niin ole sitten. En jaksa enää kävellä sun perässäs.", sanoin Liinulle ääneen, vaikka tiesin, että se ei varmaankaan pahemmin ymmärtäisi. Lähdin kohti tallia laahustavaa vauhtia. Ymmärtäisikin puhetta niin tää olis puolet helpompaa, mutisin itsekseni ja näpräsin riimunvartta käsissäni. Kävelin tallin ovelle ja höristin korviani. Kuulin takaani vaimeaa töminää. Lyhyitä hitaita askelia. Äänen, kun metallikenkä rahisee hiekkaa vasten ja tömähtää hiukan osuessaan pehmeään maahan. Monta askelta ja sitten aivan takanani kuuluu tasainen hengitys. En käännä päätäni vaan jatkan kävelyäni talliin siään. Käytävää pitkin hitaasti. Metallikengät kolisevat nyt betonilattiaan tasaisessa rytmissä. Ja kävelen lopulta Liinun karsinaan. Kuulen kuinka tamma seuraa perässäni karsinaan asti ja karsinassa käännyn sen puoleen. Hymyilen ja rapsutan sen otsaa. "Ihan hassu.", sanon hiljaa. Harjattu, kaviot otettu, jalat tarkistettu. Eli kaikki on ok. Kertasin pääni sisällä, kun läksin hakemaan Liinun varusteita. Olin katsonut, että sillä ei tänään olisi tunteja, joten voisin liikuttaa tammaa oikein hyvin. Kenttä oli varattu, mutta maneesissa ei ollut ketään, joten olin ajatellut mennä siis sinne. Ilmakin oli vähän huono, joten maaneesissas olisi ihan kiva ratsastaa. Olin käynyt laittamassa maneesiin puomeja, joista voisi ehkä olla apua. Olin ajatellut, että se voisi olla ihan mukavaa Liinullekin. Otin satulan ja suitset matkaan ja menin Liinun luokse. Nostin ensin satulan selkään. Sitten suitset päähän, jotka menivät mallikkaasti myös. Kipaisin nopeasti vielä itselleni kypärän, hyvät hanskat ja varmuudeksi myös raipan. Kun olin itse valmis ja Liinu myös lähdin taluttamaan tammaa maneesille. Liinu käveli reippaasti vierelläni ja katseli tarkkaavaisesti ympärilleen. Tulimme maneesin suureller ovelle ja menin tamman kanssa sisään ja vedin liukuoven perässäni kiinni. Menimme kartoon ja kiristin satulavyötä. Sitten ponnasin selkään ja säädin jalustimet. Kiristin vyötä selästä vielä lisää ja sitten lähdinkin kävelemään alkukäyntejä. Liinu oli ihanan reippaalla tuulella ja sen selässä oli taas niin ihana istua. Sen pehmeässä askelluksessa, joka rullasi eteenpäin niin tasaisesti. Taputin kirjavan tamman sileää kaulaa, ja Liinu ravisteli päätään rentoutuneesti. Annoin avut lähteä liikkeelle ja annoin vielä ohjien olla pitkinä ja löysinä. Juttelin hevoselle välillä ja se tuntui kuuntelevan minua. Huomasin maneesin reunalla olevan radion, jonka laitoin selästä käsin päälle, eikä Liinu näyttänyt tuumaavan tästä mitään. Hetken kuluttua radiosta alkoi kuulua hiljaisesti Adelen biisin Rolling in the deep ja pystyin vain huokaisemaan sille - olin kuullut kyseisen biisin ehkä hieman lliian monta kertaa, vaikka se hyvä olikin. Annoin musiikin vain jatkua, enkä jaksanut vaihtaa kanavaa, sillä keräsin jo ohjia tuntumalle. Tein Liinun kanssa paljon kaarevia uria vaihdellen suuntaa ja yritin tehdä välillä tempon vaihtelua ravissa ja käynnissä. Liinu yritti parhaansa, mutta ravissa tyttö ei millään jaksanut kuunnella pidätteitäni ja ravin hidastaminen olikin sille vaikeaa. En kuitenkaan antanut periksi vaan jatkoin tempon vaihteluita ja lopulta sain mielestäni Liinuun kontaktia lisää ja se alkoi ravissakin kuuntelemaan pidätteitä. Olinkin oikein tyytyväinen, kun Liinu alkoi todenteolla keskittyä ja kehuin hevosta äänellä ja taputtamalla. Sen suuri ja leveä kaula alkoi hakeutua muotoon ja myös takajalat alkoivat toimia, eivätkä vain laahanneet maata. Välillä siirtymisissä Liinu lähti hätäisesti liikkeelle, mutta toistojen jälkeen tämäkin pieni ongelma saatiin korjattua. Annoin hevosen kävellä hetken pitkin ohjin venyttäen kaulaansa, ennen kuin aloittaisimme uuden jutun. Muutaman kierroksen jälkeen vaihdoin suuntaa ja keräsin ohjat takaisin tuntumalle. Menin pari kertaa käynnissä pitkillä sivuilla pohkeenväistöä. Liinu väisti hyvin ja monen toiston jälkeen tamma teki todella hienoa väistöä kumpaankin suuntaan. Liinu kuunteli hienosti ja teki töitä, kun pyysin sitä väistämään aina uudestaan ja uudestaan. En kuitenkaan halunnut pitkästyttää tamma, joten päätin vaihtaa tehtävää. Pienen hengähdystauon ja mietinnän jälkeen Liinun askeleen alettua reipastua, keräsin taas ohjia, joita olin tammalle antanut, ja siirryin raviin. Nostin laukan siirtämällä sisäjalkani aavistuksen eteenpäin ja antamalla sisätakajalalle tilaa ohjasta. Liinu nosti pyörivän ja hyvin eteenpäinpyrkimyksellisen laukan. Päätin käyttää puomejani nyt hyväksi ja ohjasin tamman ensin pääty-ympyrälle, josta lähdimme laukkaamaan puomeille. Liinu kiihdytti samatien vauhtia ja ylitti puomit hutiloiden. Menimme takaisin päätyyn laukkaamaan ja vaadin tammalta rauhallista laukkaa. Kun laukka sujui menimme kohti puomeja ja sain pidettyä Liinun laukan tasaisena ja pumit menivät huomattavasti paremmin. Kun olin päässyt Liinun kanssa laukkaamisen tuntumaan pyysin tammaa lyhentämään ja pidentämään askeltaan. Lyhensin laukkaa pitkillä sivuilla ja pyysin tammaa pidentämään laukka-askeltaan puomeille. Toiseen suuntaan vaihtaessani Liinu oli jo hyvin tuntumalla ja ei enää kaahaillut, vaan teki hienosti töitä. Lopetin laukkatehtävän hyvään suoritukseen. Kiitin Liinua ja aloin kevyessä ravissa tehden loppuverryttelyjä suuntaan ja toiseen, ettei vanhan tamman lihakset vaan olisi jääneet jumiin. Liinu vaikutti vieläkin ihan reippaalta ja olin tyytyväinen, että harjoitus oli ollut tammalle sopivan vaativa. Loppuverkkasin kunnes tunsin hevosen rentoutuvat täysin ja aloin kävellä sen kanssa loppukäyntejä. Liinu käveli kaula pitkällä ja välillä pärskien. Silittelin tamman kaulaa ja kehuin sitä ääneen. Kymmenen minuutin loppukäynnit oli kävelty ja tulin kaartoon ja alas selästä. Löysäsin vyön, nostin jalustimet ja muistin myös sammuttaa radion lähtiessäni. Kävelimme Liinun kanssa talliin rauhallisesti ja vilkaisin mennessäni kentälle. Näin siellä ratsukon hyppäämässä. Hevonen oli Daisy ja ratsastajan saatoin päätellä olevan Kathreen. Huokaisin huomaamattani, kun katsoin hienon lusitanon energistä menoa kentällä. Daisy oli upea, ja upea nyt oli kyllä aika valju sana kuvaamaan sitä. Hevosessa oli jotain aivan mieletöntä. Liinu tönäisi minua kylkeen ja heräsin ajatuksistani. "Aa niin joo... Talliin oltiin menossa", tokaisen tammalle ja jatkan sen kanssa kävellen talliin. Karsinassa riisun Liinun varusteet ja laitan ne karsinan eteen. "Olet näköjään tehnytkin töitä Liinu, kun olet vähän hiessä.", tokaisin ääneen, kun huomasin Liinun karvan olevan hiessä joiltain kohdin. "No hiki ei onneksi tee pahaa. Kuivaan sut vaan hyvin nyt.", höpötin Liinulle ja taputin reippaasti sen kaulaa. Tamma hörähti ja tutkiskeli ruokakippoaan. Valitettavasti kippo ammotti tyhjyyttään ja tyttö päätyikin vain juomaan hitaasti ja rauhallisesti. Itse kipaisin hakemassa vähän vettä sienen ja kuivan pyyhkeen. Pyyhin Liinun hikisiä kohtia ja sain osakseni luimivat korvat. Tinkeri ei kuitenkaan ilmeisesti jaksanut vaivautua enenmpää uhittelemaan, koska kun pääsin pyyhkeen kanssa karsinaan tamman korvat nousivat höröön ja se nuuhki pyyhettä uteliaasti. Aloin kuivata huolellisesti kohtia jotka pyyhin. Sain Liinun karvan kuivaksi ja otin vielä kaviot. Nissä ei ollut juuri mitään ja harjaan myös tamman jaloista enimmät vuohikarvatakut pois. Satulahuoneessa olin melkein kirjaimellisesti törmätä Iippuun, joka kantaa Dellan varusteita. Vaihdamme nopeasti hymyn ja ohitamme toisemme vaivalloisesti satulahuoneen ovella. Kummallakin satulat ja suitset mukana, joten oviaukossa ei tilaa liiemmin ollutkaan. Putsaan Liinun kuolaimet huolella, niputan suitset löyhästi ja laitan satulan paikoilleen. Katson käytävän kelloa, kun tulen pois satulahuoneesta. Pian olisi lähdettävä, jotta ehtisi bussiin. Kylläpä aika meneekin nopeesti, ajattelen ja haen Liinun harjapakin. Vien sen paikoilleen ja otan Liinun riimun ja riimunvarren mukaani. Veisin tamman vielä ulos, koska muuten se joutuisi seisomaan karsinassaan mona tuntia ilman tekemistä. Iltatallin tekijä hakisi tamman sitten sisälle, ajattelen ja huomaan, että olen kovin huolissani tammasta. Vaikka tiesin, että siitä pidettäisiin kyllä hyvää huolta mustiksessa. Karsinassa pujotin turkoosin uuden riimun tamman päähän ja klipsautin riimun kiinni. "Kai mä olen suhun kiintynyt pikkunen tamma.", sanon Liinulle ja katson sen kilttejä tummia silmiä. Niin täydellinen, ajattelen ja muistan sitten, että voisin laittaa tammalle ulkoloimen päälle. Käväisen siis vielä hakemassa Liinun suuren loimen ja menen takaisin karsinaan. Liu`utan loimen tamman selkään ja laitan kaikki soljet kiinni. Loimi istuu hyvin, hyvä niin. Tarhan portilla päästän Liinun irti riimunvarresta ja tamma ottaa pari raviaskelta kohti tarhan päätä ja hidastaa sitten kävelyyn. Lähden takaisin talliin ja kauhistun, kun katson kelloa. Ehtisin bussiin, jos juoksisin loppumatkan hiekkatiestä. Vein riimunnarun takaisin paikoilleen ja katsoin, että minulla oli kaikki tavarat mukana. Sitten kävelin ripeästi tallin ovesta ulos ja kohti pysäkkiä. Toivottavasti ehtisin, ajattelin kuumeisesti, kun juoksin loppumetrejä mustiksen tietä. Näin bussin tulevan ja onneksi ehdin näyttää sille merkkiä. Se pysähtyi kohdallani ja hyppäsin kyytiin. Aivan ihana tarina! Tosin aikamuoto vaihtui kesken tarinan ja vieläpä kappaleen keskellä. Oli pakko heti laittaa lukiessa tuo Rolling in the deep soimaan (: 5p ja 11v€ //Bambi
|
|
|
Post by Cida on Nov 24, 2011 22:23:23 GMT 2
Joo tosiaan ei inspaa yhtään kirjotella... Joten tässä tällanen.
Vietän oman tupsujalkani kanssa laatuaikaa, sen karsinassa :D Ja Liinulle porkkanaa :P[/size] HoX! Omat nimikirjaimeni nurkassa. Piti laittaa cida, mut ajatuksissani raapustin noin...Upee kuva, me <3 it (: Piirrät oikeesti tosi hyvin! Saat tästä 2p ja 5v€ //Kat
|
|
|
Post by Cida on Dec 8, 2011 23:31:48 GMT 2
♪♫♪ "It's so contagious I cannot get it out of my mind It's so outrageous...." ♪♫♪
Avrilin biisin sanat kolisivat päässäni ja rummutin jalallani tahtia lattiaan. Ja juuri, kun biisin parhain kohta oli saavuttamassa korvani, kuulokkeet nyppästiin korviltani. Säikähdin ja kavahdin katsomaan viereeni. Purin hampaat yhteen samantien ja viha tulvahti sisääni. Vastasin nenääni nyrpistäen vihaisena opettajan tyytymättömään katseeseen. Hän ei sanonut mitään, enkä sanonut minäkään. Eikä tosiaan pahemmin kiinnostanutkaan. "Cida tämä oli viimeinen varoitus. Mene käytävään.", opettaja sanoi ja katsoi tiukasti minua silmiin. Nousin paikaltani ja otin laukkuni mukaan. Viha kupli sisälläni ja annoin sen tulla ilmi olemuksestani ja silmistäni. Seisoin nyt opettajan edessä ja katsoin häntä silmästä silmään. Olin varma, että välillämme olisi voinut nähdä leimuavan vihan. Puristin käteni nyrkkiin niin, että pitkät kynteni upposivat nahkaan. Sain vain vaivoin pidäteltyä sanaryöppyni ja väänsin kasvoilleni ivallisen halveksivan katseen. "En olisikaan jaksanut katsella sinua kauempaa.", sanoin vihan vääristämällä äänellä ja marssin ulos luokasta. Paiskasin oven jäljessäni ja kävelin tuohtuneena ulos koulusta.
Hyppäsin bussiin, joka veisi minut mustikseen. Rojahdin bussin nurkkaan istumaan ja laitoin musiikin korvilleni. Naksuttelin sormiani ja purin huultani hermostuksissani. En saisi suuttua. En menettää malttiani, enkä antaa vihalle valtaa. Mutta mitenkäs sitä taas oli käynytkään. Mietin äsköistä showtani ja parahdin ääneen. Vajosin bussin penkin pohjalle ja vääntelin sormiani. Välini sen opettajan kanssa vaan eivät olleet koskaan olleet kovin hyvät ja huono päivään yhdistettynä tuo opettaja oli yhtäkuin räjähdys. Olin huomannut myös kaikkien hyvin hämmentyneet katseet luokassa, kun olin marssinut ovesta. Voi elämä! Osasinkin sotkea välini muihin näin perusteellisesti. Mutta siitä saa kärsiä, kun omaa luonnetta ja on horoskoopiltaan skorppari, ajattelin, kun viimein pääsin painamaan stop-nappia ja hyppäsin tutulla pysäkillä pois.
Kävelymatkan aikana hiekkatiellä olin päättänyt, että en raivoisi/kiukuttelisi/skitsoisi enää kenellekkään. Olin purkanut turhan ahdistuksen juoksemalla puoli matkaa ja tunsinkin oloni jo aika hyväksi, kun avasin painavan tallin oven ja luikahdin sisään. Ihana tuttu hevosten tuoksu tulvi vastaani ja katsastin Liinun karsinan. Tammaa ei siellä näkynyt ja karsina oli puhdas. Aamutallin tekijä oli tietenkin sen jo siivonnut ja kiitin häntä mielessäni siitä. Kun en kuitenkaan lannanluontia mitenkään rakastanut.
Kipusin tallin hieman narisevat puiset raput ylös pirttiin ja avasin oman kaappini oven. Tungin koululaukkuni sinne ja päätin vaihtaa tallivaateet niskaan, kun pillifarkut tuntuivat ahdistavilta päällä. Kun sain vaatteet vaihdettua lähdin takaisin tallin alakertaan ja nappasin riimunvarren mukaani. Pysähdyin nopeasti katsastamaan vielä tämän päivän tuntilistoja, mutta Liinun nimeä en niillä nähnyt. Hyvä niin halusinkin viettää kiireettömän loppupäivän rauhassa oman neitini kanssa, ajattelin, kun kävelin tallista ulos. Matkalla tarhoille kesytin vielä kurittomat takkuhiukseni tiukalle ponnarille.
Liinu näki minun kävelevän ripeästi tarhoille päin ja minun ilokseni lähti verkkaisesti tulemaan kohti. Kun avasin tarhan portin Liinu oli jo portilla ja tuli aivan viereeni, kuin antautuen heti kiinni. "No moi Liinu. Mulla oli sua kauhee ikävä mun oma tupsujalka.", höpötin tammalle ja kauhea halipula iski yhtäkkiä minuun. Hetken mielijohteesta kiedoin kummatkin käteni tinkerin kaulan ympäri ja painoin poskeni Liinun lämmintä kaulaa vasten. Sen pitkät jouhet tuntuivat karheilta käsissäni, mutta tamman karva tuntui silkkiseltä poskellani. Liinu seisoi paikallaan täysin rauhallisesti ja käänsi vähän päätään kuin ihmetellen hiukan mitä minä oikein teen. Hymyilin vain ihanan turvan tunteen vuoksi ja tajusin kuinka typerästi olinkaan käyttäytynyt koulussa. Mutta annoin asian olla ja päästin vihdoin Liinun kaulasta irti. Silittelin tinkerin selkää ja säkää hetken. Liinu käänsi päätään katsomaan minuun, kun jäin mietteissäni nypläämään sen pitkiä jouhia. Tamman söpöt korvat olivat aivan hörössä ja se hamusi huulillaan takkini hihoja. "Oot ihan hassu Liinu.", sanoin tammalle ja klipsutin riimunvarren kiinni riimuun. Huomasin, että Liinulla oli minun ostamani turkoosi riimu, jossa oli musta teddypehmuste. Hyvä, että niille tuli käyttöä, ajattelin ja otin pari askelta avatakseni tarhan portin. Liinu lähti kanssani nätisti kävelemään talliin, vaikka vauhtimme ei ollutkaan päätä huimaava, mutta omaa neitiäni se ei näyttänyt haittaavaan.
Vein Liinun karsinaansa odottamaan, kun kipaisin äkkiä harjapakin satulahuoneesta. Uusi musta harjapakki näytti omasta mielestäni oikein hyvältä. Jätin harjapakin karsinan eteen ja nappasin yhden uuden vihreän harjan käteeni. Vedin karsinan liukuovea auki ja livahdin karsinaan. En viitsinyt laittaa ovea yhtään kiinni, tuskin Liinu mihinkään menisi. Aloin harjailla tammaa rauhallisin pitkin vedoin. Vaihdoin jossain vaiheessa pääharjaan, mutta enpäs saanutkaan harjata hoitsuni päätä. Liinu kavahti harjaa ja nosti päänsä mahdollisimman ylös. "No mitäs nyt tyttö? Sähän tykkäät harjailusta...", sanoin Liinulle rauhoittelevasti ja yritin saada tamman laskemaan päätään. Liinu vain liimasi korvat niskaansa ja peruutti mahdollismman kauas harjasta. Itse ihmettelin kulmat kurtussa tilannetta ja menin karsinan ovelle nojailemaan. Liinu laski hieman päätään, kun olin kauenpana siitä, mutta katsoi minua silti mulkoillen ja varovaisesti.
"No niin Liinu. Tule nyt tänne. Tule, tule katsomaan pikku höppänä.", maanittelin tammaa. Sain sen korvat nousemaan höröön, mutta se vaikutti aika epävarmalta, eikä tullut luokseni ovelle. Katsoin harjapakkia ja yhtäkkiä keksin idean. Kaivelin pakkia ja harjat kolisivat, mistä Liinu ei pitänyt yhtään. Se luimuili karsinan perällä ja katseli minua mulkoillen. Sitten löysin sen mitä halusinkin. Herkkupussin. Rapistelin pussia harjalaatikossa ja katsoin sivusilmällä Liinuun. Tamma oli laskeunut päänsä alas ja katseli korvat hörössä minua. Se yritti ojentaa kaulaansa minua kohti, mutta sen olisi otettava muutama askel, jotta se pääsisi luokseni. "Tule vaan tyttö. Täällä on sulle herkkuja. Tule, tule.", höpötin Liinulle ja nappasin yhden herkun käteeni. Ojensin sen kädessäni tammalle, joka otti askeleen ja hamusi sen kädestäni. Hymyilin ja rapistelin taas pussia. Nyt Liinu otti ne kaksi askelta minua kohti ja herkesin rapistelemasta. Olin laittanut herkkuja harjapakkiin niin, että Liinun olisi koskettava myös uusiin pellottaviin harjoihin saadakseen ne. Siirryin sivuun käytävän puolelle ja jäin katsomaan, kun Liinu teki valintaansa. Ottaakko herkut, vaiko ei? Tinkeri ojensi kaulaansa epävarmasti ja tutkiskeli katseellaan harjapakkia. Sitten se lopulta hamusi huulillaan herkut harjojen päältä. Jopa niin rohkea se oli, että se heitti yhden harjan pois hampaillaan ja rupesi tutkiskelmaan turvallaan pakkia. Minua oli tähän asti vain hymyilyttänyt, mutta nyt repesin nauramaan. Istuin tallin käytävällä ja nauroin Liinulle, joka heitteli harjoja ympäriinsä ja tuuppi turvallaan harjapakkia ja etsi herkkuja.
Nauroin aika kauan käytävällä hoitsulleni, joka oli aivan höppänä. Lopulta kuitenkin keräsin itseni kokoon ja menin hymy korvissa Liinun luo. "Voi hassu ei siellä enää mitään oo. Ei siellä enää ole edes niitä harjoja, kun sä heittelit ne kaikki ympäriinsä. Voi mun kultaa.", sanoin hymyssä suin tinkerille ja rapsutin sen otsaa. Liinu piti päätään alhaalla, kun istuin harjapakin vieressä karsinan ovella ja rapsuttelin sitä onnellisena. Minut kuitenkin herätettiin haavemaailmastani, kun kuulin takaani hyvin kysyvän äänen: "Mitä ihmettä sää täällä oot riehunut, kun kaikki harjat on pitkin ja poikin...?" Käännähdin katsomaan ja näin ylempänän, siis ihan vieressäni seisomassa Lilyn. Naurahdin tytölle ja keskityin sitten taas Liinuun. "Joo määhän täällä oon riehunu. Ei vaan, Liinu vähän innostu tonkiin uutta pakkia, eipä sen kummempaa.", vastasin rempseästi. "Jaahas, no yritä siivota nää harjat tästä johonkin, että kukaan ei kompastu näihi.", Lily sanoi ja nosti yhden harjan pakkiin. Itsekin nousin ylös ja rupesin keräämään harjoja. Kaikki harjat olivat taas pian pakissa ja katsahdin Lilyyn. "Hei miten sulla menee sen Wilhon kanssa?", kysyin ohimennen samalla, kun otin pölärin pakista. Lily virnisti. "No joo kyllä se tästä lähtee. On vaan aika hassua hoitaa isoa heppaa yhtäkkiä, kun oon hoitanut sellasta pientä ponii. Mutta juu kyllä tää tästä. Sulla menee Liinun kanssa näköjään aika hyvin, vai?", hän kysyi ja tuli kanssani Liinun karsinaan, kun siirryin harjaaman omaa tupsujalkaani. "Joo hyvin menee. Tykkään tästä söpöliinistä vaan päivä päivältä enemmän.", sanoin ja jatkoin liinun jalkojen harjaamista. "Liinu on kyllä jo aika vanha, kai sä sen tajuut Cida. Mikään ei kestä ikuisesti, vaikka se olisi kuinka hyvää.", Lily sanoi ja hänen äänensä hiljeni loppua kohti. Itsekin pysähdyin pölärin kanssa ja nousin kyykystä ylös ja katsoin Lilyyn. Lily silitteli Liinun päätä ja tamma hamusi nätisti hänen käsiään. Kyllähän minä sen tiesin, mutta ajatus oli silti karmea. "Niin onhan se vanha jo, mutta ihan hyvässä kunnossa se on.", sanoin ehkä hieman liian tekopirteästi. Inhosin puhua tämmöisistä aiheista ja Lily kyllä tiesi sen. "No joo se on ihan totta. Ja hyvästä pitää nauttia niin kauan kun voi.", Lily vielä sanoi minulle ja lähti sitten vähin äänin omien puuhiensa pariin. Jäin hetkeksi paikoilleni ja kuulin vain Liinun tasaisen hengityksen ja näin kuinka sen suuret kyljet kohoilivat. Tinker kääntyi katsomaan minuun korvat hörössä ja minä jatkoin hiljaisuudessa harjaamista.
Kävelin varkkaisesti eteenpäin hieman upottavaa märkää metsätietä. Pyörittelin käsissäni riimunvarren päätä ja katsahdin vieressäni käyskentelevään Liinuun. Tamma käveli rauhallisesti ja joka askeleella kuului vaimea rahina, kun sen suuri tupsujalka uppoutui metsätien hiekkaan. Liinulla oli pitkä tuuhea harja, johon olin ennen lähtöäni tallissa väkertänyt yhden letin. Olin päättänyt haukata hoitsuni kanssa raikasta ilmaa metsässä, mutta ajattelin, että voisin hyvin vain talutella Liinua, enkä aina ratsastaa. Metsässä oli ihanan rauhallista ja kuulin variksen rääkkymässä jossain puun latvassa suht kaukana meistä. Ilma oli aika ankean harmaa ja plusasteiden vuoksi oli märkää. Kävelimme metsätiellä eteenpäin ja hölkkäsin Liinun kanssa myös vähän matkaa, mutta pitkästi en itse jaksanut juosta. Teimme mukavan pituisen lenkin ja viivyimme metässä noin puolisen tuntia. Mustikseen saavuttuamme talutin jotakin oksaa mutustavan Liinun karsinaansa. Parissa ojassa olimme käyneet Liinun tahdosta, koska en ollut saanut tammaa pidettyä tiellä. Mutta kunnialla kuitenkin tultiin takaisin. Jäin harjaamaan vielä Liinun jaloista pahimmat kurat ja tarkistin kaviot kivien varalta. Jäin hoitsuni karsinaan norkoilemaan tekemisen puuteessa.
Olin jäänyt pohtimaan Lilyn sanoja Liinun iästä. Tiesin, että mikään ei ollut ikuista. Ei, vaikka niin tahtoisinkin, vaikka lopulta joutuisin päästäämän irti, en voinut vain niellä ajatusta. Se oli yksinkertaisesti liian todellinen. Se iskeytyi vasten kasvoja ja tuntui puukoniskulta kyljessä. Luopumisesta tulisi vaikeaa. Siitä ikävästä tulisi suunnatonta, kun Liinua ei enää olisi. Ajatus sai minut ottamaan tukea karsinan seinästä. Menin Liinun pään luo ja kumarruin antamaan suukon sen turvalle. Kun olin kyykyssä näin sen suuret lempeät silmät ja se puhalsi sieraimistaan ilmaa kasvoilleni. "Kun sinua ei enää ole.", sanoin ajatukseni hyvin hiljaa heikosti ääneen. Sanani kuolivat heti huulilleni ja tuskin itse kuulin niitä. Yhtäkkiä en jaksanutkaan enää nousta seisomaan, vaan vajosin karsinan pohjalle istumaan ja nojasin seinään. Liinu laski päänsä alas ja kuunteli minua korvat hörössä. Se oli niin ihanan kiltti, niin ystävällinen. Katselin tamman rauhallista olemusta ja istuin rennosti karsinan puhtaiden alusten päällä. "Voi Liinu, tietäisitpä miten paljon mä susta välitän.", kuiskasin tinkerin korvaan, kun se piti päätään lähelläni. "Mulla ei oo siitä sanoja kertomaan, mutta aijon pitää susta kiinni, voin lupaa sen. Oot mun oma tupsujalka.", sanoin hiljaa hymyillen ja tarkoitin sanat vain omalle kullalleni Pineaplen Liinulle.
Tämmöistä tunteiden kirjoa tälläkertaa :D
5p ja 11v€ //Bambi
|
|
|
Post by Cida on Jan 8, 2012 20:47:49 GMT 2
Tämmönen tummanpuhuva kuva musta ja Liinusta. Ja pieni muokkaus Photofiltrellä oli pakko tehdä :D Liinu näyttää ihan kivalta, mut omista hiuksista tuli vähän liian "hurjat" xP[/size] Voi että kun on ihanuus! 4p ja 9v€ //B
|
|
|
Post by Cida on Feb 10, 2012 9:10:16 GMT 2
Purevaa pakkasta Talutin Liinua tallikäytävää pitkin kohti ovea. Tinkerin askellus oli rauhallista ja se kulki aivan vierelläni kauniisti. Liinu näytti vähän väsyneeltä, mutta olin varma, että pieni liikunta tekisi sille hyvää. Tallin ovella huomasin lämpömittarin ja pysähdyin katsomaan lukemaa. "Hmm... Onhan siellä ihan mukavasti pakkasta. Pärjätäänköhän me Liinu tuolla ulkona?", kysyin tammalta, joka söi kuolaimiaan ja tuuppi turvallaan minua. Se hassu pikku tinker teki aina niin. Höpsö otus. "No ehkä me pärjätään.", totesin ääneen ja rapsutin Liinun otsaa. Maiskautin Liinulle ja kävelimme ulos pakkaseen. Ilma oli kyllä aivan ihana. Taivas oli kirkas ja aurinko paistoi ja sai valkoiset nietokset kimmeltämään. Talutin Liinun tallin eteen - siihen mistä aina lähdettiin maastoon hevosten kanssa - ja otin jakkaran avuksi, jotta pääsisin tamman selkään. Olin jättänyt satulan talliin. Ponnasin selkään kevyesti ja huokaisin. Juuri tätä minä tarvitsinkin. Kauniissa talvimaisemassa pieni piristävä maastoreissu. Tsekkasin vielä tallipihalla, että minulla oli kännykkä ja Liinulla ja itselläni oli heijastimia. "Sitten vaan matkaan.", totesin ja lähdin tinkerin kanssa verkkaisesti liikkeelle. Annoin Liinun mennä pitkin ohjin ja olin onnellinen, että olin jättänyt satulan talliin. Liinun paksu talvikarva lämmitti ihanasti. Metsä oli kaunis talvella. Kuusien tummanvihreät oksat taipuivat raskaan lumen painosta. Korkeat nietokset polun ulkopuolella kimmelsivät ja kaikkialla oli ihanan valkoista. Polku oli hyvässä kunnossa ja sitä oli käytetty, joten Liinun ei tarvinnut tarpoa missäään umpihangessa. Tamma käveli nyt jo reippaasti ja se vaikutti pirteämmältä. Ulkoilma teki näköjään sille hyvää. Liinun hengitys näkyi höyrynä ilmassa niinkuin omanikin. Tunsin selässä tamman kylkien kohoilevan ja se hengitti rauhallisesti. Liinun korvat olivat valppaat ja tamma pyöritteli niitä kuunnellen metsän ääniä. Olin itsekin valpas, mutta istuin rennosti selässä. Keräilin ohjia vähän kasaan, kun muistin, että metsäpolku levenee piakkoin ja voisin ottaa pienen ravipätkän kohta. Ja niin polku levenikin. Annoin pohkeita Liinulle ja joka nosti heti ravin ja lähti innokkaasti pärkien liikkeelle. "Voouuu, neitiseni! Eipäs nyt hoppuilla liikaa.", toppuuttelin Liinua, joka ohjaa antaessani nosti heti pärskien laukan. Tein pidätteitä ja jarruttelin tinkerin vauhtia rauhalliseen raviin. Liinu heitteli päätään ylös ja vastusteli pidätteitä, mutta tamma ei pärjännyt minulle ja sain vauhdin hidastumaan. Ravailimme pikkuisen pätkän ja lumi narskui Liinun kavioiden alla ja omia poskipäitäni nipisteli pakkanen. Nostin kaulaani suojaavaa huivia ylemmäs suojaamaan poskiani. Vastaan tuli risteys. Tiesin, että oikealle kääntyvä tie johtaisi isoille pelloille ja toinen tie veisi järvelle. Järvelle ja siellä olevalle laavulle olisi aika pitkä matka, mutta pelloille ei olisi niinkään suuri taival. Päätin kääntyä oikealle risteyksestä ja käväistä pelloilla. Sieltä lähtisin polkua, joka veisi lyhyttä reittiä takaisin mustikseen. Pelloille vievä polku oli mukavaa ratsastaa. Otin välillä ravipätkiä Liinun kanssa ja muuten menimme reipasta käyntiä. Yksi kaatunut puu sattui eteen, mutta onneksi se oli vain pieni runko, joka yli pystyisi hyppäämään. Tsekkasin puun ja se oli ihan turvallinen ylitettävä. Maiskuttelin Liinuun liikettä ja annoin laukkapohkeet. Tamma nosti innokkaasti laukan heittäen päätään ja pärkskähtäen. Pysyin hyvin mukana hypyssä, joka oli suuri loikka, vaikka este olikin vain pieni. "Hieno tyttö, Liinu!", kehuin tammaa ja taputin sen kaulaa. Jatkoimme matkaa esteen jälkeen ja pian saavuimme pelloille. Näky oli kaunis ja pysäytin Liinun pellon reunaan. "Vau! Miten kaunista...", huokaisin hiljaa ja katsoin silmät suurina kaunista maisemaa. Suuri pelto oli kokonaan lumen peitossa ja aurinko paistoi kirkkaan siniseltä taivaalta hangelle. Peltoa ympäröi suuret kuuset ja sitten katseeni pysähtyi hetkeksi. Pellolla aika lähellä metsää. Se katsoi minuun valppaasti jähmettyneenä paikoilleen. Metsän hiljaisuudessa se kuunteli tarkasti. Kuulin vain oman hengitykseni ja sydämen lyönnit. Liinu liikahti levottomasti ja pärkskähti. Ja kuin salaman lailla se katosi. En ehtinyt edes tajuta, kun kaunis olento katosi tummien puiden sekaan. Tajusin, että olin lopettanut hengittämisen ja vedin syvään henkeä. Peura. Olipas tajuttoman kaunis eläin, ja nopea, totesin mielessäni ja annoin Liinulle pohkeita. Jatkoimme matkaa pellon reunaa vievää polkua. Pellolla oli liiaksi lunta, jotta sinne voisi mennä tarpomaan. Loppumatkamme sujui hyvin. Lopussa otin vähän laukkaa ja sitten loppuverkat ihan pitkin ohjin käynnissä hyvän matkaa. Omat sormeni olivat vähän kohmeessa, kun tulimme tallin pihaan. Laskeuduin ratsailta ja otin ohjat Liinun kaulalta. Yhtäkkiä seuraamme pyrähti kullankeltainen häntäänsä vimmatusti heiluttava koira. En voinut olla nauramatta koiralle. "No moi Nekku! Mitä meijän tyttö?", sanoin koiralle ja kumarruin rapsuttamaan sitä. Se heitti heti selälleen maahan ja heilutti häntäänsä ja hyrräsi joka suuntaan. "No niin joo. Olet ihana juu...", lässytin koiralle ja rapsutin sen mahaa, kun se kieri lumessa selällään. Sitten Nekun mielenkiinto kiinnittyi Liinuun, joka oli vierelläni ihmetellen korvat hörössä. Koira meni varovasti lähemmäs kirjavaa tinkeriä ja Liinu laski päätään. Se haisteli varovasti koiraa ja Nekku nuuski sitä. Mutta mielenkiinto lopahti Nekulta ensin ja se lähti kuono maassa jonkin hajun perään. "On se höpösö koira.", totesin ääneen ja lähdin taluttamaan Liinua talliin. Avasin kuitsien soljet vähän kohmeisilla näpeilläni ja vedin suitset Liinun päästä. Laitoin suitset karsinan eteen koukkuun ja nappasin turkoosista harjapakista samasävyisen kaviokoukun. Otin jöksähtäneet jääpaakut kavioista irti ja vaihdoin sitten harjaan. Suin jalkojen karvatupsuja ja yritin irrottaa niistä isoimmat lumipaakut. Kun jalat oli hoidettu ja tarkastettu myös turvotuksen tai mahdollisten haavojen varalta kävin satulahuoneessa viemässä suitset. Pesin kuolaimet ja niputin suitset nätisti niinkuin minulla oli tapana. Otin mukaan samalla Liinun toppaloimen. Liinu oli jo vanha ja vanhojen hevosten pakkasensietokyky ei ole enää niinkään hyvä. Ja olihan tuolla pakkasta ihan kunnolla. Karsinassa laitoin Liinulle loimen, riimun ja napsutin riimunvarren kiinni. Vein Liinun tarhaan, jossa oli myös Jasmin paksusti loimitettuna. Ruunikko siro tamma katsoi minua terävät korvat hörössä ja hirnahti Liinulle. Päästin Liinun tarhaan ja se käveli Jasminin luo. Hevoset näyttivät hyviltä ystäviltä haistellessaan toisiaan ja rapsutellessaan toistensa säkiä. Jäin hetkeksi katsomaan tammojen keskinäistä rapsutustuokiota, mutta pakkanen muistutti minua kohta siitä, että piti palata talliin. Ennen kotiinlähtöäni siivosin vielä Liinun karsinan. Samalla ruoka- ja juomakupin ja suolakiven, joka oli lian ja kuolan peitossa. Jätin omalle kullalleni pari herkkua ruokakippoon, kun karsina oli puhdas. Daw oli siivomassa karsinoita silloin ja autoin häntä siivoamalla pari muutakin karsinaa. Tallin portaita kiivetessäni pirttiin siellä odottikin joukko hoitajia joiden kaikkien kasvot tunnistin ja liityin heidän joukkoonsa. Päivän päätteeksi auringon alkaessa olla jo laskenut mailleen lähdin kotia kohti. ♥:llä Cida5p ja 11v€//Bambi
|
|
|
Post by Cida on Feb 13, 2012 18:11:37 GMT 2
Tää on pieni tarinanpätkä, joka ei liity Liinuun:
Kaikki olivat kovin hiljaa. En kuullut sitä mitä yleensä: naurua, iloista puheensorinaa ja hevosten pärksähtelyä. Ei. Kaikki olivat hiljaa. Aivan kuin luontokin olisi pysähtynyt talven pakkasessa. Aurinko oli laskenut kauan sitten ja tallin piha oli pimeä. Suurien tummien kuusien vierellä, jossa tallilaiset seisoivat oli laskeutunut suuri kylmä surun huntu. Se sai minut tärisemään kylmästä ja nostin katseeni kynttilän kirkkaaseen liekkiin. Kynttilä oli Bambin kädessä. Hänen katseensa oli luotu maahan. Pystyin tuntemaan kivun hänen rinnassaan, kun hän laskeutui asettamaan kynttilän hangelle. Sitten Bambi sanoi: "Sait siivet selkääsi. Sinun oli mentävä. Pois luotamme lähdettävä. Hyvästi Della." Bambin ääni oli vain hento kuiskaus pimeässä. Kylmä tuuli nappasi sen mukaansa ja se hukkui suurten kuusien joukkoon talviseen metsään. Kylmän hiljaisuuden vallitessa ihmiset lopulta lähtivät pois ja paikkaa jäi valaisemaan pieni kynttilä valkeassa hangessa.
Viimeinen säde auringon Laskettu maahan on, Päivien ketju loputon Loppuunsa tullut on [/color][/center] <3 3p ja 7v€//Bambi
|
|
|
Post by Cida on Mar 4, 2012 15:17:15 GMT 2
Deli muuttaa Mustikseen
Ruunivoikko tammani kuunteli korvat hörössä tallipihan ääniä. Deli oli aivan rauhallinen ja seisoi vierelläni nätisti. Olin taluttanut tamman ulos kuljetusautosta ja nyt tallipihalla parveili joukko mustislaisia. Jokainen näytti kovin kiinnostuneelta ja ensimmäisenä luokseni tuli Kathreen, joka katsoi hymyillen Deliä ja tuli silittämään sen kaulaa. "Hei onko tää sun hevonen Cida? Et oo sanonut mitään, että sun hevoses ois tulossa tänne...", Kathreen sanoi ja katsoi kysyvästi minua. "Joo enpä huomannu mitään sanoo. Mutta tässähän tää mun Deliseni on.", vastasin ja hymyilin Kathreenille. "Aivan ihana hevonen. Minkä rotunen tää oikein on?", Kat kysyi. "Se on Quarab. Siinä on Quarteria ja Arabia.", vastasin ja tähylilin ympärilleni, jotta olisin nähnyt Bambin. Samassa huomasin hänen tulevan pihalle. Hän hymyili aurinkoisesti ja tuli luoksemme. "Ja tässä siis on Deli?", hän kysyi ja Deli uteliaana tammana tutki turvallaan Bambin takin taskuja, jos siellä vaikka sattuisi olemaan jotain. "Joo tässä on Deli. Se pääsee siis asumaan Dellan vanhaan karsinaan?", kysyin Bambilta. Bambi nyökkäsi. "Selvä. Mutta voisin talutella hetken tätä neitiä ennekuin vien sen talliin.
Niinpä taluttelin Deliä hetken tallipihalla. Joku tuli kentältä ratsastamasta. Lähempänä tunnistin tytön Empuksi, joka talutti pientä Assia vierellään. Deli nosti päätään ja hörähti Assille innoissaan. Assi huomasi Delin ja katsoi tätä korvat hörössä. Moikkasimme toisiamme ja tyttö talutti Assin talliin. Itsellänikin alkoi jo tulla vähän viileä olo ulkona, joten päätin viedä Delin talliin.
Kävelin tamman kanssa tallin rauhallisen siiven puolelle. Päivä oli jo pitkällä ja oikeastaan melkein illan puolella ja hevosia oli jo tuotu ulkoa tarhoista talliin. Lotta oli karsinassaan. Samoin Daisy ja Sessa. Deli kurotti päätään hieman Daisyn karsinan kohdalla ja ruunikko andalusiatamma haisteli kiinnostuneesti Deliä. Delin karsina oli mukavan kokoinen. Karsinassa otin tammalta kuljetussuojat ja loimen pois. Avasin tamman matkaksi letitetyn hännän ja harjan. Deli yritti tutustua kalterien välistä Lottaan, mutta lämppäritamma luimisteli ja viuhtoi hännällään siihen malliin, että sitä ei Deli paljoa kiinnostanut. Jätin Delin tutustumaan karsinaansa ja lähdin viemään satulahuoneeseen tamman kamoja. Satula ja huopa telineeseen ja samoin suitset niputettuna koukkuun. Kirjoitin samalla pienet nimilaput satula- ja suitsitelineeseen, jotta kukaan ei sekoilisi varusteiden kanssa. Tamman riimun ja riimunarun jätin karsinan oveen koukkuun. Päätin jättää myös talliloimen karsinaan loimitelineeseen. Omaan kaappiini vein sitten loppuja tavaroita.
"Nonniin nyt on harjalaatikossa kaikki tarpeellinen.", sanoin ääneen, kun laitoin harjalaatikon paikoilleen satulahuoneeseen. Siihenkin olin väkertänyt nätin pienen nimilapun. Kävelin tallin rappuset ylös ja niinkuin aina ne natisivat hieman askelteni alla. Menin pirttiin, jonka sohva oli kokonaan valloitettu. Ja ai, että mikä ihana kahvituoksu leijui nenääni. "Moikka Cida! Sääkin sitten eksyit tänne. Haluutko kahvia?", kysyi tummanruskeahiuksinen Daw. "Joo voisin ottaa. Tuoksuu ihan taivaalliselta.", vastasin ja hymyilin Dawille. "Se on mun keittämää, joten tottakai se tuoksuu hyvälle.", tyttö tokaisi pelleillen. Iippu katsoi Dawiin huokaisten. Emppu istui sohvan nurkassa ja katsoi minuun. "Hei sullahan on nyt oma hevonen Cida. Hoidatko silti vielä Liinua?", Emppu kysyi minulta. Katsoin kiharahiuksiseen Emppuun. Minulla oli aina tullut mieleen hänestä vähän enkeli. Siniset silmät, hiukset ja viaton kaunis hymy. "Kyllä mä hoidan myös Liinua. Yritän varata kummallekin tammalle aikaa.", vastasin Empulle. "Hei nyt kyllä kerrot meille siitä sun hevosestas. Mikäs se nyt oli... Deli, eiks ollu?", Daw sanoi vuorostaan. Nyökkäsin ja aloin kertoa omasta ruunivoikosta nuoresta hevosestani hieman lisää.
4p ja 9v€//Bambi
|
|
|
Post by Cida on Mar 20, 2012 19:54:23 GMT 2
Tihkusadetta ja Kaakaota"Iiiuuuu.... En kestä tätä loskaa...", tuskailin ääneen, kun talutin Deliä tarhasta. Olin yrittänyt väistää isot vesilätäköt, mutta aivan väistämättä kenkäni olivat jo kastuneet. Tunsin varpaideni oikein lilluvan märässä kengässä ja raahauduin hevoseni kanssa urhoollisesti kohti tallia. Tallin ovella Deli pomppasi sivulle pelästyessään Katia, joka viikkasi loimea. Itse horjahdin tamman nykäistessä riimunarusta ja melkein kaaduin pehvalteni loskaan. "No se oli lähellä. Onneks en kaatunut!", sanoin helpotuksesta huokaisten, kun sain juuri ja juuri pidettyä tasapainoni. Kati oli myös säpsähtänyt Delin sivuloikkaa ja tiputtanut loimen käsistään. "Et kai sä vaan kaatunut Cida?!", hän loikkasi tallin ovelle katsomaan hieman säikähtäneen näköisenä. "Joo en. Onneks. Olisin aivan lits läts märkä nytte muuten. Vaikkakin mun sukat on jo kokenut sen kohtalon....", sanoin irvistäen. Kati nyökkäili ja sanoi: "Sama mulla. Kengät on ihan märät tässä säässä. Mutta tätä tää kevään tulo kai sitten vaan yksinkertaisesti on." Nyökkäilin itsekin. Tätä kai se sitten oli. Loskaa ja märkää aivan yltäkylläisesti. Talutan Deliä tarhasta. Delin paksu musta harjakin on lässähtänyt sateessa. Ja samoin omat pörröhiukseni :DKuivailin Deliä karsinassa pyyhkeillä. Tamman musta harja valui noroina vettä. Ja pitkä harja oli tietysti myös takussa. En vaivautunut setvimään harjaa märkänä. Siitä tuskin tulisi mitään. Kuivailin sitä vaan pyyhkeeseen. Deli seisoi alussa rauhallisesti karsinassa, mutta tylsyyteensä se alkoi hetken päästä tuuppia minua päällään. Ja sitten hieroa märkää päätään selkääni vasten. "Hei kuules Deli. Mun takkikin on kohta ihan märkä, kun sää käytät mua jonain hieromapuuna.", sanoin tammalle ja sysäsin sen päätä syrjään. Monen märän pyyhkeen ja tuhannen rapsutustuokion kuluttua olin saanut Delin kuivaksi. Vilkaisin kelloa ja sujahdin Delin karsinasta ulos. Suljin oven salvat ja kävin kurskistamassa Liinun karsinalla oliko tamma jo sisällä. Karsina ammotti tyhjyyttään. Kuulin käytävän päästä askelia ja näin Kathreenin, joka huomasi minut heti. "Hei Cida voisitko hakea Jasminin sisälle samlla, kun tuot Liinun?", tyttö huusi käytävän toisesta päästä ja otti samalla riimunaruja ja riimuja käteensä. "Joo voin tuoda. Teetkö sä tänään iltatallia?", huikkasin takaisin. "Joo teen.", Kathreen vastasi ja yritti samalla avata solmussa olevaa riimunnarua. "Mulla ois ylimäärästä aikaa tässä, kun bussi ei kuitenkaan mee pysäkiltä vielä... Joten voin auttaa sua, jos apu kelpaa?", sanoin. Olin kävellyt käytävän toiseen päähän, jotta minun ei tarvitsisi huutaa. "Hei se ois tosi kiva juttu. Apu kelpaa aina. Saadaanpahan tääkin nopeemmin alta pois.", Kat tokaisi hymyillen. "Jeps. Mut hei mää haen ne tammat sisälle nytten ja voin sitten ruveta tarkasteleen hevosten jalkoja ja laittaa talliloimia jos tarvii.", sanoin ja Kat nyökkäsi hyväksyvästi. Otin Jasminin karsinan edestä yhden riimunvarren. Katsoin, että minulla oli Liinun riimu ja kaksi riimunvartta ja sitten lähdin tarhoille päin. Liinu oli aivan ihana, koska oma pikku kullanuppuni käveli tarhan portille minua vastaan. Tamma kuuli jo kaukaa, että joku oli tulossa ja käveli korvat hörössä ripeästi portille. Avasin tarhan portin ja silitin Liinun päätä. "Voi sua hassua. Onks sulla ollu ikävä mua höpsö pikku tinkeri...", lässytin Liinulle portilla ja rapsuttelin sen otsaa. Tamma piti päätä sylissäni niinkuin se teki usein, kun sitä rapsutti vaikkapa otsasta. Pujotin riimun Liinun päähän ja siirsin huomioni Jasminiin. Tamma seisoi tarhan ainoassa suht kuivassa kohdassa ja katseli minua korvat hörössä. "Sä et taida tulla tänne mua vastaan prinsessa, vai kuinka? Enpä ainakaan usko. Kai mun täytyy rämpiä sinne.", sanoin puoli ääneen ja lähdin kävelemään Jasminia kohti. Tamma ei lähtenyt minnekään vaan antautui hyvin kiinni. Sain maanitella sitä hetken lähtemään kuivasta nurkkauksestaan ja astumaan tarhan loska kuravelliin. Portilla napsautin Liinun riimuun narun kiinni ja lähdin hevosten kanssa talliin. Tarkastelin siis hevosten jalkoja ja onnekseni en havainnut mitään kenelläkään, mikä oli hyvä juttu. Talliloimet laitoin kaikkien herkkihevosten niskaan. Näin Kathreenin, joka tuli päätallin ovesta sisään. "Hei mä tarkistin rauhallisen siiven ja siellä on kaikki hyvin. Kävin samalla myös aitassa. Ketkä oot tarkistanut nytten?", Kat kysyi tultuaan sisälle talliin. "Muut on tsekattu paitsi noi pojat. Siis Tempo, Rontti, Wilho ja Sakke. Mä voin kattoo kyl nekin, jos sä lähet hakee heinäkärryy?", kysyin ja Kat nyökkäsi ja lähti. Rontti oli kovin malttamattonalla tuulella ennen iltaruokaa, mutta sain kuin sainkin senkin orin jalat tarkistettua. Rupesin auttamaan Kathreenia heinien ja kaurojen jaossa seuraavaksi. "Nonniin nyt on hevoset tyytyväisiä. Tai ainakin luulis, et on. Paljo se kello sitte nyt onkaan?", Kat kysyi kun olimme saaneet iltatallin täysin valmiiksi. "Hitsi se on vasta....... ..... Mun bussin tuloon on vielä vaikka kuinka paljon aikaa... En viittis mennä tonne tihkusateeseen venaan...", tuskailin ja huokaisin, kun katsoin ulos ja näin, että siellä sataa tihuutti vieläkin. Kathreen näytti miettivältä ja sitten hän rupesi hymyilemään. "Mut mehän voidaan ihan hyvin mennä tallin toimistoon ja juoda vaikka vähän kaakaota. Tuskin tonne sateeseen oikeesti katsii mennä venailee. Tulee vaan kipeeks. Mitäs sanot Cida?", hän kysyi virnistäen ja katsoi minuun. "Hei mitäs luulet, voiko tosta kieltäytyä? Kaakao, vai tihkusade.... Hirveen vaikee valinta, mutta kyllä mä luulen, että se kaakao voittaa kuitenkin.", vastasin naurahtaen. Kävelimme yhdessä rupatellen toimistoon laittamaan sitä kaakaota. Eihän hevosien ruokahalua voisi haitata kaakaon tuoksu ja hiljainen rupattelu, eihän? 5p ja 11v€ //Bambi
|
|