Post by vuonis on Dec 4, 2011 14:54:35 GMT 2
Pohtimista
Vasta me tultiin Mustikkapolkuun...Vasta Pikku sai Fantan...Vasta etsimme tallipaikkaa ja törmäsimme Mustikkapolkuun.Miten aika näin nopeasti kuluu?
Melkein vuosi sitten Vuonis ja Zoo´s Little Monster saapuivat Mustikkapolku-nimiseen ratsastuskouluun.Nyt he ovat osa tallin arkea,Pikku on saanut varsan joka on jo muuttanut pois.Molemmat ovat saaneet ihania ystäviä,ja sitäkin parempia kokemuksia yhdessä.He ovat saaneet luoda vahvan siteen toisiinsa,eikä heitä voi enää mikään erottaa.Vai voiko?
En tiedä,mikä minuun meni.Mutta sen tiedän,että se sattui.Se ei ollut fyysistä kipua,vaan jotain pahempaa.Jotenkin tiesin,että jotain oli tapahtunut,Pikulleni.
Heräsin outoon tunteeseen,olin nähnyt painajaista,mistä en muistanut mitään.Kello oli vasta kuusi,mutta hyppäsin ylös pehmeästä ja lämpimästä vuoteestani,puin,juoksin alakertaan kiskoen vielä villasukkia jalkaan ja kompastuin kynnykseen.
Inahdin,mutta jatkoin matkaa.Olin pienoisessa paniikissa,joka yltyi jokaisella polkaisulla kun pyöräilin kohti Mustikkapolkua.
Yritin rauhoittua.Sehän oli vain painajainen,josta ei tarvitse välittää...Rentouduin pikkuisen,mutta sisimmässäni myrskysi vielä tuore pelko.Suljin silmät ja yritin luoda kuvan mielessäni,missä Pikku rouskutti heiniään tyytyväisenä,lämpimässä karsinassaan.Sitten paiskauduin maankamaralle,ja tunsin kuin pääni kolahti maahan jota peitti ohut lumikerros.Pyöräni kaatui päälleni ja itse kierin vähän matkaa,kohti ojaa.Odotin jo että lakkaisin kierimästä,mutta ojan sijasta siinä olikin alaspäin viettävä rinne.Raotin silmiäni ja näin lammen rinteen alapuolella.
"Paiskaudun lampeen!"mietin paniikissa.
Sydämeni hyppäsi kurkkuun,kun odotin että tuntisin kylmänveden ihollani...
Ja kohta törmäsin ohueen jäähän,joka murtui heti.Upposin jääkylmään veteen ja vetäisin veden alla paniikissa henkeä.Lunta oli mennyt takkini sisään,mutta nyt siellä oli vettäkin.Keuhkoni huusivat haluavansa happea,mutta se oli nyt mahdotonta.Piti keskittyä uimiseen,mutta raajani tuntuivat olevan halvaantuneet,pelosta.Näin,kuinka vedenpinta meni kauemmas,kun minä upposin.Yhtäkkiä minut valtasi välinpitämättömyyden tunne ja suljin silmäni.Mitä väliä,vaikka hukkuisin?Enhän minä ole tärkeä...Minulla ei ole mitään annettavaa tälle maailmalle...Yhtäkkiä näin valoa,ja avasin silmäni.Näin valkoisen,hevosen muotoisen hahmon jäällä.Sitten tuli pimeää.Se pimeys oli turvallinen,mutta tuntui lopulliselta.Tältäkö kuolema tuntui?
*¤*¤*¤*¤*¤*¤*¤*¤*¤*¤*¤*¤*¤*¤*¤*¤*¤*¤*¤*¤*
Hätkähdin hereille ja hengitin kiivaasti.Olin hien peitossa,ja tyynyni oli märkä itkun jäljiltä.Olin potkinut peiton pois,ja olin itsekkin leveän sänkyni reunalla.Olin hysteerinen,enkä tajunnut tilannetta aluksi.Missä olin?Enkö ollutkaan hukkunut?Missä oli se valkoinen,hiukan utuinen hevonen?
Nousin istumaan ja annoin pääni valahtaa käsivarsilleni.Hengitykseni tasaantui,ja pikku hiljaa aloin rauhoittua.
-Kamala painajainen,tuhahdin.
Se oli uni,se oli uni,se oli uni,se oli uni...hoin mantraa mielessäni.
Istuin siinä tunnin,ennenkuin katsoin kelloa.Se oli viisi,joten aikaa oli vielä.Puin vaatteet,aivan eri kuin unessa.Varoinkin kompastumasta kynnykseen,en laittanut villasukkia.Söin aamupalan,enkä mennyt pyörällä tallille.Kävelin sen sijaan linja-autoasemalle ja nousin autoon.Olin valinnut sen linkan,mikä ei mennyt sitä reittiä mitä olin mennyt unessa,vaan mahdollisimman kaukaa kiertävän reitin.Kyyhötin istuimellani ja tarkkailin tapahtumia herkeämättä.Muita matkustajia itseni lisäksi oli vain n.9vuotias tyttö,joka puhui luultavasti isosiskolleen.Hän oli ilmeisesti menossa yllättämään äitinsä aamupalalla,ainakin jos kuulin oikein.Katsoin kännykkäni näytöstä,että kello oli jo puoli seitsemän.
Olin ottanut hyllystäni unikirjan,missä selostettiin unien selityksistä.En tuohon liiemmin uskonut,mutta halusin löytää unelle tarkoituksen.Ei noin kamalaa unta voi nähdä normaalisti,kun se oli niiin toden tuntuinen!
Pian linja-auto pysähtyi pysäkille,missä jäin pois.Juoksin pitkin soraista tietä,kuin juosten painajaistani pakoon.
Saavuin tallinpihaan kahdessa minuutissa,ja koska tiesin missä tallinavain oli,avasin oven.
Tiesin,etten saisi mennä talliin näin aikaisin,mutta halusin nähdä Pikun,enkä jaksanut odottaa että Bambi tai Myy tulisi avaamaan oven.Tarvitsin hetken kahden Pikun kanssa.
Lukko kolahti ja pujahdin tallin sisään.Hevoset puskivat päitään tallikäytävälle ja hörisivät luullessaan että aamuruan aika olisi pian.Lizzy tuijotti minua anovasti,"Antaisit ruan..",mutta Pikku näytti välittävän vain siitä että minä olin tullut,ilman taka-ajatuksia.Se hirnahti lempeästi.Huohahdin helpotuksesta huomatessani ettei Pikulla ollut hätää.Menin Pikun karsinaan ja istahdin nurkkaan halattuani sitä.
Pikku rouskutti hetken aikaa heiniä,mutta sitten koukisti etujalat,ähkäisi,ja kellahti kyljelleen.Se laittoi päänsä minun syliini.Aluksi huolestuin,mutta Pikku oli terve.Selasin unikirjan sivuja,ja pian otsikoksi tuli "Painajaiset-merkityksettömiä?Ratkaisut pohdintoihin"
Unesta herääminen painajaisessa
Joskus uni saattaa alkaa siitä,että heräät unessa näkemästäsi unesta.Jos et muista edellistä unta,ja sinulla on outo tunne,tämä voi tarkoittaa sitä,että olet menettämässä itsetuntosi,ja sinun tulee löytää itsesi uudelleen.Tämmöisen unen voi nähdä myös menettäessään läheisen henkilön,jolloin täytyy löytää uusi ihana asia elämäänsä.
Veteen putoaminen jään läpi
Tämä voi tarkoittaa elämän äkillistä mullistusta,sairastumista kuoleman vakavaan tautiin tai läheisen äkillistä kuolemaa,myös onnettomuuteen joutumista.
Jotkut näkevät vielä jään pinnalla valoa joka tarkoittaa joko suojelusenkeliä tai elämää,jotkut näkevät vedensyvyyksissä jotain elollista,mikä tarkoittaa helvettiä tai piruja.Jos tiput veteen selkä edellä,ja yrität uida pintaan,tämä voi tarkoittaa sitä että olet menettämässä jotain,mistä haluat vielä tarrata kiinni.Vatsa edellä putoaminen taasen tarkoittaa...
Suistuminen tieltä/polulta
Olet kadottanut määränpääsi ja lopulta tämä johtaa joko kuolemaan tai yllättävään onneen..katso lisää sivulta 285...
Okei,eli tiivistettynä,kirjan mukaan uneni tarkoitti että minun tulisi löytää itseni uudelleen,olen myös sairastumassa tai joutumassa onnettomuuteen ja minulla on suojelusenkelinäni hevonen..?Lisäksi olen menettämässä jotain,ja haluan tarrata siitä vielä kiinni,olen kadottanut määränpääni joka tarkoittaa että kuolen tai minua kohtaa onni..?
Suljin kirjan ja aloin silitellä Pikun päätä mietteissäni.Outoa.
Katsahdin Pikkuun.Hetkonen.Pikku...Pikku on valkoinen,ja hevonen..!Onko Pikku uneni hevonen?
Pikku katsoi silmiini,ja näin sen katseessa välittämistä ja jotain,lempeää.Tajusin,että vain meillä kahdella oli väliä.Pikun elämä olisi lyhyt,minun pidempi.Siitä piti ottaa ilo irti.En saisi kadottaa itseäni,sillä silloin menettäisin myös Pikun,ja Mustikkapolun.
-Mennään maastoon.Tiedän yhden kivan lammen,sanoin ja nousin ylös.
Minähän en aikonut menettää päämäärääni,enkä itseäni.Ja aijoin todistaa sen.
*¤*¤*¤*¤*¤*¤*¤*¤*¤*¤*¤*¤*¤*¤*¤*¤*¤*¤*¤*¤*
Olin satuloinut ja hoitanut Pikun.Pikku oli saanut aamupalansa Myyn tullessa tallille.Olimme lähteneet joskus puolen yhdeksän aikoihin,ja nyt tuolle salaperäiselle lammelle olisi vain n.2kilometriä.Vatsan pohjassani kutitteli pienoinen jännitys,mutta se oli vain pientä,eikä pienestä tulisi välittää.
Pian olimme perillä,ja nähdessäni lammen haukoin henkeä;
siinä kohtaa,missä olin unessa tippunut,oli aukko jäässä!Tunsin värin pakenevan kasvoiltani ja aivoni raksuttivat tyhjää.
-Ei voi olla...henkäisin paniikissa.
Pikku oli pysähtynyt,mutta jatkoi matkaa.
Halusin pysäyttää sen,mutta olin halvaantunut pelosta,kuin unessa.Asioiden samankaltaisuus alkoi pelottaa kamalasti,ja luulin pyörtyväni.Mutta Pikku vain talsi kohti lampea.Pian se pysähtyi lammen reunalla ja minä laskeuduin selästä automaattisesti.Uteliaisuuttani kurkistin siihen kohtaan,missä jää oli rikkoutunut.Lampi ei ollut syvä...mutta,mitä ihmettä?!
Lammen pohjassa oli pieni mytty,aivan kuin...koira..?
Riisuin nopeasti kypäräni,kenkäni,ja takkini.Hyppäsin lampeen enmpää miettimättä.Kylmä vesi tunkeutui pitkähihaiseni alle.Henkäisin,vesi oli niin kylmää.Uin kohti pohjaa,ja huomasin että koiran kaulan ympärille oli kiedottu naru,jonka päässä oli kivi.Se oli siis yritetty hukuttaa,tajusin.
Koiran silmät olivat kauhusta laajenneet,mutta se ei tehnyt vastarintaa kun aukaisin narun solmun.Keuhkoni huusivat haluavansa happea...Ravistin pelon tunteen pois.Nostin koiraa kohti pintaa.Rikkoessani veden pintajännityksen vetäisin nopeasti ilmaa,sitä haluaviin keuhkoihini.Koira alkoi sätkiä,mutta en laskenut sitä otteestani.Nousin maalle,ja tarkastelin koiraa lähemmin.Se oli vain luuta ja nahkaa,valkoinen englanninvinttikoira narttu.Koira läähätti saadakseen ilmaa,ja tajusin että koira vapisi kauttaaltaan.
Pikku asteli luoksemme.Aloin itkeä.Mitä tekisimme?
Pikku henkäisi vinttikoiran suuntaan ja alkoi hamuta hiuksiani.Koira oli kevyt,aivan liian kevyt.Nostin sen Pikun satulan eteen ja nousin itse perässä Pikun satulaan.Koira alkoi selvästi vajota shokkiin.Laitoin koiran päälle untuvatakkini,mutta nyt tunsin kuinka aloin jäätyä hitaasti.Pyysin Pikulta ravia.Mustikkapolkuun olisi 5kilometriä,nyt enää kolme.Pian aloin hätäillä koiran puolesta,se oli lopettanut vapinan.Se ei ollut hyvä merkki pakkasella,takkini ei ollut niin lämmin.Nostin laukan,ja Pikku laukkasikin nopeasti mutta tasaisesti.Se kierteli vakaasti kivet ja juurakot,enkä minäkään juuri pomppinut.
Saavuimme Mustikkapolun pihaan,ja aloin panikoida.Mitä jos tallilla ei olisi ketään?
-APUA!huusin henkeni edestä.
Pomppasin alas ja nostin vinttikoiran syliini.Juoksin talliin,missä olikin Emppu ja Cynthia.
-Vuonis,mitä..?Cynthia kysyi kulmat koholla.
-APUA!Auttakaa!nyyhkytin ja hölkkäsin epätoivoisena satulahuoneeseen,jossa kiedoin loimia koiran suojaksi.Koiran silmät olivat kiinni,ja pelkäsin että se menetettäisiin.
-Onko se..koira?Emppu kysyi.
Nyökkäsin.
-Tuokaa jotain lämmittävää,ja Nekun ruokaa!itkin.
Cynthia ja Emppu vilkaisivat toisiaan,he pitivät koiraa toivonsa menettäneenä.Mutta sitten he ryntäsivät hakemaan erilaisia esineitä.
-Ei mitään hätää...Dina,nyyhkäisin.
Emppu ja Cynthia tulivat pian kantaen vilttejä ja koiranruokaa.
-Tässä,Emppu antoi kasan vilttejä.
-Tehdään sille pesä,sanoin.
Rakensimme pienen pesän,jonne asetimme Dinaksi nimetyn koiran.Pikkuhiljaa koi..Dina alkoi osoittaa elonmerkkejä.Parinkymmenen minuutin kuluttua se haisteli ruokaa,mihin oli lisätty kinkkua,mutta ei suostunut syömään.
-Kai se kohta syö,elättelin toiveita.
Pian Bambi tuli paikalle.
-MITÄ?!hän huudahti kun avasi oven.
-Pelastin tän lammesta,se yritettiin hukuttaa,vastasin.
Pian me kaikki toivoimme että Dina paranisi.
Dinasta lisää seuraavassa tarinassa,
Vuonis
Tää on hieno tarina! Erikoinen juoni, odottelen jatkoa! 5p ja 11v€ //Bambi
Vasta me tultiin Mustikkapolkuun...Vasta Pikku sai Fantan...Vasta etsimme tallipaikkaa ja törmäsimme Mustikkapolkuun.Miten aika näin nopeasti kuluu?
Melkein vuosi sitten Vuonis ja Zoo´s Little Monster saapuivat Mustikkapolku-nimiseen ratsastuskouluun.Nyt he ovat osa tallin arkea,Pikku on saanut varsan joka on jo muuttanut pois.Molemmat ovat saaneet ihania ystäviä,ja sitäkin parempia kokemuksia yhdessä.He ovat saaneet luoda vahvan siteen toisiinsa,eikä heitä voi enää mikään erottaa.Vai voiko?
En tiedä,mikä minuun meni.Mutta sen tiedän,että se sattui.Se ei ollut fyysistä kipua,vaan jotain pahempaa.Jotenkin tiesin,että jotain oli tapahtunut,Pikulleni.
Heräsin outoon tunteeseen,olin nähnyt painajaista,mistä en muistanut mitään.Kello oli vasta kuusi,mutta hyppäsin ylös pehmeästä ja lämpimästä vuoteestani,puin,juoksin alakertaan kiskoen vielä villasukkia jalkaan ja kompastuin kynnykseen.
Inahdin,mutta jatkoin matkaa.Olin pienoisessa paniikissa,joka yltyi jokaisella polkaisulla kun pyöräilin kohti Mustikkapolkua.
Yritin rauhoittua.Sehän oli vain painajainen,josta ei tarvitse välittää...Rentouduin pikkuisen,mutta sisimmässäni myrskysi vielä tuore pelko.Suljin silmät ja yritin luoda kuvan mielessäni,missä Pikku rouskutti heiniään tyytyväisenä,lämpimässä karsinassaan.Sitten paiskauduin maankamaralle,ja tunsin kuin pääni kolahti maahan jota peitti ohut lumikerros.Pyöräni kaatui päälleni ja itse kierin vähän matkaa,kohti ojaa.Odotin jo että lakkaisin kierimästä,mutta ojan sijasta siinä olikin alaspäin viettävä rinne.Raotin silmiäni ja näin lammen rinteen alapuolella.
"Paiskaudun lampeen!"mietin paniikissa.
Sydämeni hyppäsi kurkkuun,kun odotin että tuntisin kylmänveden ihollani...
Ja kohta törmäsin ohueen jäähän,joka murtui heti.Upposin jääkylmään veteen ja vetäisin veden alla paniikissa henkeä.Lunta oli mennyt takkini sisään,mutta nyt siellä oli vettäkin.Keuhkoni huusivat haluavansa happea,mutta se oli nyt mahdotonta.Piti keskittyä uimiseen,mutta raajani tuntuivat olevan halvaantuneet,pelosta.Näin,kuinka vedenpinta meni kauemmas,kun minä upposin.Yhtäkkiä minut valtasi välinpitämättömyyden tunne ja suljin silmäni.Mitä väliä,vaikka hukkuisin?Enhän minä ole tärkeä...Minulla ei ole mitään annettavaa tälle maailmalle...Yhtäkkiä näin valoa,ja avasin silmäni.Näin valkoisen,hevosen muotoisen hahmon jäällä.Sitten tuli pimeää.Se pimeys oli turvallinen,mutta tuntui lopulliselta.Tältäkö kuolema tuntui?
*¤*¤*¤*¤*¤*¤*¤*¤*¤*¤*¤*¤*¤*¤*¤*¤*¤*¤*¤*¤*
Hätkähdin hereille ja hengitin kiivaasti.Olin hien peitossa,ja tyynyni oli märkä itkun jäljiltä.Olin potkinut peiton pois,ja olin itsekkin leveän sänkyni reunalla.Olin hysteerinen,enkä tajunnut tilannetta aluksi.Missä olin?Enkö ollutkaan hukkunut?Missä oli se valkoinen,hiukan utuinen hevonen?
Nousin istumaan ja annoin pääni valahtaa käsivarsilleni.Hengitykseni tasaantui,ja pikku hiljaa aloin rauhoittua.
-Kamala painajainen,tuhahdin.
Se oli uni,se oli uni,se oli uni,se oli uni...hoin mantraa mielessäni.
Istuin siinä tunnin,ennenkuin katsoin kelloa.Se oli viisi,joten aikaa oli vielä.Puin vaatteet,aivan eri kuin unessa.Varoinkin kompastumasta kynnykseen,en laittanut villasukkia.Söin aamupalan,enkä mennyt pyörällä tallille.Kävelin sen sijaan linja-autoasemalle ja nousin autoon.Olin valinnut sen linkan,mikä ei mennyt sitä reittiä mitä olin mennyt unessa,vaan mahdollisimman kaukaa kiertävän reitin.Kyyhötin istuimellani ja tarkkailin tapahtumia herkeämättä.Muita matkustajia itseni lisäksi oli vain n.9vuotias tyttö,joka puhui luultavasti isosiskolleen.Hän oli ilmeisesti menossa yllättämään äitinsä aamupalalla,ainakin jos kuulin oikein.Katsoin kännykkäni näytöstä,että kello oli jo puoli seitsemän.
Olin ottanut hyllystäni unikirjan,missä selostettiin unien selityksistä.En tuohon liiemmin uskonut,mutta halusin löytää unelle tarkoituksen.Ei noin kamalaa unta voi nähdä normaalisti,kun se oli niiin toden tuntuinen!
Pian linja-auto pysähtyi pysäkille,missä jäin pois.Juoksin pitkin soraista tietä,kuin juosten painajaistani pakoon.
Saavuin tallinpihaan kahdessa minuutissa,ja koska tiesin missä tallinavain oli,avasin oven.
Tiesin,etten saisi mennä talliin näin aikaisin,mutta halusin nähdä Pikun,enkä jaksanut odottaa että Bambi tai Myy tulisi avaamaan oven.Tarvitsin hetken kahden Pikun kanssa.
Lukko kolahti ja pujahdin tallin sisään.Hevoset puskivat päitään tallikäytävälle ja hörisivät luullessaan että aamuruan aika olisi pian.Lizzy tuijotti minua anovasti,"Antaisit ruan..",mutta Pikku näytti välittävän vain siitä että minä olin tullut,ilman taka-ajatuksia.Se hirnahti lempeästi.Huohahdin helpotuksesta huomatessani ettei Pikulla ollut hätää.Menin Pikun karsinaan ja istahdin nurkkaan halattuani sitä.
Pikku rouskutti hetken aikaa heiniä,mutta sitten koukisti etujalat,ähkäisi,ja kellahti kyljelleen.Se laittoi päänsä minun syliini.Aluksi huolestuin,mutta Pikku oli terve.Selasin unikirjan sivuja,ja pian otsikoksi tuli "Painajaiset-merkityksettömiä?Ratkaisut pohdintoihin"
Unesta herääminen painajaisessa
Joskus uni saattaa alkaa siitä,että heräät unessa näkemästäsi unesta.Jos et muista edellistä unta,ja sinulla on outo tunne,tämä voi tarkoittaa sitä,että olet menettämässä itsetuntosi,ja sinun tulee löytää itsesi uudelleen.Tämmöisen unen voi nähdä myös menettäessään läheisen henkilön,jolloin täytyy löytää uusi ihana asia elämäänsä.
Veteen putoaminen jään läpi
Tämä voi tarkoittaa elämän äkillistä mullistusta,sairastumista kuoleman vakavaan tautiin tai läheisen äkillistä kuolemaa,myös onnettomuuteen joutumista.
Jotkut näkevät vielä jään pinnalla valoa joka tarkoittaa joko suojelusenkeliä tai elämää,jotkut näkevät vedensyvyyksissä jotain elollista,mikä tarkoittaa helvettiä tai piruja.Jos tiput veteen selkä edellä,ja yrität uida pintaan,tämä voi tarkoittaa sitä että olet menettämässä jotain,mistä haluat vielä tarrata kiinni.Vatsa edellä putoaminen taasen tarkoittaa...
Suistuminen tieltä/polulta
Olet kadottanut määränpääsi ja lopulta tämä johtaa joko kuolemaan tai yllättävään onneen..katso lisää sivulta 285...
Okei,eli tiivistettynä,kirjan mukaan uneni tarkoitti että minun tulisi löytää itseni uudelleen,olen myös sairastumassa tai joutumassa onnettomuuteen ja minulla on suojelusenkelinäni hevonen..?Lisäksi olen menettämässä jotain,ja haluan tarrata siitä vielä kiinni,olen kadottanut määränpääni joka tarkoittaa että kuolen tai minua kohtaa onni..?
Suljin kirjan ja aloin silitellä Pikun päätä mietteissäni.Outoa.
Katsahdin Pikkuun.Hetkonen.Pikku...Pikku on valkoinen,ja hevonen..!Onko Pikku uneni hevonen?
Pikku katsoi silmiini,ja näin sen katseessa välittämistä ja jotain,lempeää.Tajusin,että vain meillä kahdella oli väliä.Pikun elämä olisi lyhyt,minun pidempi.Siitä piti ottaa ilo irti.En saisi kadottaa itseäni,sillä silloin menettäisin myös Pikun,ja Mustikkapolun.
-Mennään maastoon.Tiedän yhden kivan lammen,sanoin ja nousin ylös.
Minähän en aikonut menettää päämäärääni,enkä itseäni.Ja aijoin todistaa sen.
*¤*¤*¤*¤*¤*¤*¤*¤*¤*¤*¤*¤*¤*¤*¤*¤*¤*¤*¤*¤*
Olin satuloinut ja hoitanut Pikun.Pikku oli saanut aamupalansa Myyn tullessa tallille.Olimme lähteneet joskus puolen yhdeksän aikoihin,ja nyt tuolle salaperäiselle lammelle olisi vain n.2kilometriä.Vatsan pohjassani kutitteli pienoinen jännitys,mutta se oli vain pientä,eikä pienestä tulisi välittää.
Pian olimme perillä,ja nähdessäni lammen haukoin henkeä;
siinä kohtaa,missä olin unessa tippunut,oli aukko jäässä!Tunsin värin pakenevan kasvoiltani ja aivoni raksuttivat tyhjää.
-Ei voi olla...henkäisin paniikissa.
Pikku oli pysähtynyt,mutta jatkoi matkaa.
Halusin pysäyttää sen,mutta olin halvaantunut pelosta,kuin unessa.Asioiden samankaltaisuus alkoi pelottaa kamalasti,ja luulin pyörtyväni.Mutta Pikku vain talsi kohti lampea.Pian se pysähtyi lammen reunalla ja minä laskeuduin selästä automaattisesti.Uteliaisuuttani kurkistin siihen kohtaan,missä jää oli rikkoutunut.Lampi ei ollut syvä...mutta,mitä ihmettä?!
Lammen pohjassa oli pieni mytty,aivan kuin...koira..?
Riisuin nopeasti kypäräni,kenkäni,ja takkini.Hyppäsin lampeen enmpää miettimättä.Kylmä vesi tunkeutui pitkähihaiseni alle.Henkäisin,vesi oli niin kylmää.Uin kohti pohjaa,ja huomasin että koiran kaulan ympärille oli kiedottu naru,jonka päässä oli kivi.Se oli siis yritetty hukuttaa,tajusin.
Koiran silmät olivat kauhusta laajenneet,mutta se ei tehnyt vastarintaa kun aukaisin narun solmun.Keuhkoni huusivat haluavansa happea...Ravistin pelon tunteen pois.Nostin koiraa kohti pintaa.Rikkoessani veden pintajännityksen vetäisin nopeasti ilmaa,sitä haluaviin keuhkoihini.Koira alkoi sätkiä,mutta en laskenut sitä otteestani.Nousin maalle,ja tarkastelin koiraa lähemmin.Se oli vain luuta ja nahkaa,valkoinen englanninvinttikoira narttu.Koira läähätti saadakseen ilmaa,ja tajusin että koira vapisi kauttaaltaan.
Pikku asteli luoksemme.Aloin itkeä.Mitä tekisimme?
Pikku henkäisi vinttikoiran suuntaan ja alkoi hamuta hiuksiani.Koira oli kevyt,aivan liian kevyt.Nostin sen Pikun satulan eteen ja nousin itse perässä Pikun satulaan.Koira alkoi selvästi vajota shokkiin.Laitoin koiran päälle untuvatakkini,mutta nyt tunsin kuinka aloin jäätyä hitaasti.Pyysin Pikulta ravia.Mustikkapolkuun olisi 5kilometriä,nyt enää kolme.Pian aloin hätäillä koiran puolesta,se oli lopettanut vapinan.Se ei ollut hyvä merkki pakkasella,takkini ei ollut niin lämmin.Nostin laukan,ja Pikku laukkasikin nopeasti mutta tasaisesti.Se kierteli vakaasti kivet ja juurakot,enkä minäkään juuri pomppinut.
Saavuimme Mustikkapolun pihaan,ja aloin panikoida.Mitä jos tallilla ei olisi ketään?
-APUA!huusin henkeni edestä.
Pomppasin alas ja nostin vinttikoiran syliini.Juoksin talliin,missä olikin Emppu ja Cynthia.
-Vuonis,mitä..?Cynthia kysyi kulmat koholla.
-APUA!Auttakaa!nyyhkytin ja hölkkäsin epätoivoisena satulahuoneeseen,jossa kiedoin loimia koiran suojaksi.Koiran silmät olivat kiinni,ja pelkäsin että se menetettäisiin.
-Onko se..koira?Emppu kysyi.
Nyökkäsin.
-Tuokaa jotain lämmittävää,ja Nekun ruokaa!itkin.
Cynthia ja Emppu vilkaisivat toisiaan,he pitivät koiraa toivonsa menettäneenä.Mutta sitten he ryntäsivät hakemaan erilaisia esineitä.
-Ei mitään hätää...Dina,nyyhkäisin.
Emppu ja Cynthia tulivat pian kantaen vilttejä ja koiranruokaa.
-Tässä,Emppu antoi kasan vilttejä.
-Tehdään sille pesä,sanoin.
Rakensimme pienen pesän,jonne asetimme Dinaksi nimetyn koiran.Pikkuhiljaa koi..Dina alkoi osoittaa elonmerkkejä.Parinkymmenen minuutin kuluttua se haisteli ruokaa,mihin oli lisätty kinkkua,mutta ei suostunut syömään.
-Kai se kohta syö,elättelin toiveita.
Pian Bambi tuli paikalle.
-MITÄ?!hän huudahti kun avasi oven.
-Pelastin tän lammesta,se yritettiin hukuttaa,vastasin.
Pian me kaikki toivoimme että Dina paranisi.
Dinasta lisää seuraavassa tarinassa,
Vuonis
Tää on hieno tarina! Erikoinen juoni, odottelen jatkoa! 5p ja 11v€ //Bambi