Siinähän sä olet!
25.08.2011
Hyräilen I podistani kuuluvaa laulua ja kävelen Mustikkapolkua kohti. Minä en muista, että minulla on hoitohevonen, kun kuuntelen ahkerasti musiikkia. Siksi en panikoikaan. Minulla on leppoisa olo, ja veikkaan, että Bambi, tallinomistaja on aika leppoisaa sorttia hänkin. Ei kai tässä huoliakaan ole.
Mustikkapolun pihassa vetäisen kuulokkeet korvistani ja tungen I podin laukkuuni. Sieltä putkahtaa esiin myös koiran talutushihna ja hiusharja. Työnnän ne takaisin kiskoen vetoketjun kiinni ja lähden liikkeelle. Fiksumpi ihminen olisi tietysti luonut yleissilmäyksen talliin, mutta minä tyydyn vain vilkaisemaan olkani yli ja toteamaan; kiva talli. En jaksa olla mitenkään taiteellinen.
"Huh", mutisen hiljaa ja siirrän laukkuni toiselle puolelle. Näen muutaman iloisen katseen ympärilläni. Talsin jollekin karsinalle ja kurkistan sisään. Siellä asustaa shettistamma Cassidy. Ei. Ei ole oikea karsina. Nostan laukun takaisin vinksahtaneelle olkapäälleni ja kävelen eteenpäin. Pian näen kyltin, jossa lukee kauniilla kirjaimilla: Elin av Rågross "Elin, Neiti", vuonohevonen, 7 vuotta, omistaja: Mustikkapolku. Tässä se on. Kurkkaan sisälle. Söpö, luimukorvainen tamma syö heinää edestään. Maiskautan vähän. Se nostaa päänsä ylös, heilauttaa sitä, nuuhkaisee ilmaa ja ojentaa päätään kättäni kohti. Sitten se palautuu heinilleen. Lasken laukkuni maahan.
"Elin, Neiti..." huhuilen hiljaa ja avaan karsinanovea raolleen. Elin ottaa pari askelta ovelle ja puraisee ilmaa. Bambi on puhelimessa sanonut, että Elin on vaikea luonne, joten en hätkähdä vaan jatkan oven avaamista. Se on pian melko auki. Vedän riimun toisella kädelläni ja näytän sitä Elinille.
"No niin, tyttö", sanon. Astelen sen viereen ja silitän sitä. Sanon sille hei ja esittelen itseni. Sitten näytän riimua. Tamma heittää päänsä ylös. Olen sen verran pitkä, että saan pään helposti alas, ja työnnän riimun rauhallisesti Elinin päähän. Nostan riimun korvien yli. Sitten kipaisen harjan.
Bambi ilmestyy karsinalle. Tunnistan hänet äänestä ja kuvasta.
"Hei! Mä olen Bambi", hän sanoo.
"Karoliina. Karo tai Kaori siis", vastaan leppoisasti ja vedän muutaman muunkin harjan mukaani. Sitten menen karsinaan ja laitan "ylimääräiset" karsinan kaltereiden väleihin.
"Miten sujuu?" Bambi kysyy.
"Just harjaillaan", sanon ja taputan Eliniä. Se työntää turpansa heiniin.
"Hyvä. No, tulin vaan tarkistamaan että kaikki sujuu! Aiotko tänään nousta satulaan? Eräs talutustunti on tunnin päästä, sitten on vapaata ja Neiti pitäis ratsastaa", Bambi mukailee.
"No jaa, voin mä. Kuka tällä menee?"
"Eräs yhdeksänvuotias Erika, ratsastuksen juuri aloittanut. Muita hevosia ei voinut laittaa, josko sitten sä viitsisit taluttaa", Bambi kertoilee.
"Ok."
"Kiva", Bambi sanoo ja häipyy sitten matkoihinsa. Viitsisinköhän mennä Elinin selkään...? No, ajattelen ja jatkan harjaamista. Mitä tulevia miettiä.
Kello on puoli. Olen harjannut äksyä Eliniä jo puoli tuntia. Jätän sen karsinaan yksikseen, ja se meneekin heti juomaan. Riimu vaan pois. Elin tarvitsee omaakin rauhaa.
Pian iloinen blondi tyttö, joka tietää hevosista runsaasti, tulee luokseni. Hän on totinen, eikä tippaakaan lapsellinen.
"Hei", sanon.
"Moi", tyttö vastaa iloisena.
"Mä meen tällä tänään. Talutatko sä?" Erika kysyy ystävällisesti.
"Juu, tottakai! Elin on mun hoitsu", hymyilen.
"Haetaan varusteet", ehdotan. Tyttö nyökkää.
Erika vanavedessäni kuljen satulahuoneeseen ja "ryöstän" sieltä Elinin kamppeet. Erika käy kertaalleen pesemässä vielä kuolaimet ja palaa suitsien kanssa Elinin karsinalle.
"Elin", sanon ja asetan satulan telineeseen.
"Laitetaan suitset ensin", mumisen.
"Oletko sä suitsinut ennen?"
"Joo, mutta Bambi sanoi, että antaa sun hoitaa se", Erika selostaa. Jaahas. No, otan suitset tytöltä ja avaan karsinanoven.
Luimu-Elin kääntää häntänsä minua kohti ja huiskauttaa.
"No, Elin! Ei temppuilla", sanon. Elin potkaisee hivenen taakse.
"Elin, lopeta jo", huokaisen ja kävelen hevosen pään viereen. Se ei pelkääkään mua? Elinin ilme kertoo kysymyksen. Laitan ohjat tamman kaulalle ja tartun hellästi niihin. Vedän ihan vähän, ja tamma seuraa perässäni oikein päin.
Seuraavaksi siirrän hihnat sivuun ja työnnän kuolaimet Elinin suuhun. Se vetää päätään vähän ylös, mutta tiiviillä ottellani rauhoittuu pian. Vedän hihnat kiinni.
"Sä voit tulla satuloimaan", ehdotan. Tyttö pudistaa päätään. Haen satulan.
"Satuloi sä vaan", Erika sanoo.
"Okei", sanon normaalisti ja kävelen Elinin viereen. Pikkunäykkiminen on jo melko isoa, ja laitan satulan Elinin selkään reippaasti. Vedän sen oikeaan kohtaan, vyön alas ja kävelen muina miehinä tamman edestä. Em ole moksiskaan sen temppuiluista, koska jos olisin, se jatkaisi. Se ei kuitenkaan jatka, ja saamme melko rauhassa satulavyön kiinni. Sitten onkin vuoro taluttaa hevoset kentälle.
Erika ottaa ohjista kiinni, ja minä varmistan hänen pyynnöstään toisella puolella. Elin kulkee nätisti tepastellen kohti ulko-ovea.
Tunti pidetään ulkokentällä. On juuri sopiva sää, viileä, ei tuule, eikä paista kovaa. Pilvistä, mutta vilpoista. Autan Erikan selkään ja mittaan jalustimet sekä kiristän vyön.
"Mä en ole mennyt kuin kaksi kertaa aiemmin tällä", Erika sanoo.
"Ilman taluttajaa?"
"Ei, kun taluttajan kanssa. Ekalla kerralla oli vissiin Cida ja toisella Heidi", Erika kertoo.
"No, on se kuitenkin jotain", sanon ja maiskautan Elinille.
Tunti on kertakaikkiaan mainio. Elin sipsuttaa kivasti ja on kiltti. Kuitenkin käy hassusti... Kelmi, joka on tunnilla, kompastuu. Se ontuu hitusen.
"No, seuraavalle tunnille Kelmin sijaan voi tulla joku muu..." Bambi ehdottaa. Ääniä ei kuulu.
"Elin voi", sanon äkisti. Bambi kääntyy katsomaan minua.
"Et siis tänään ratsasta? Elinillä menisi yksi Nancy, kiva ja ihan hyvä ratsastaja", Bambi sanoo.
"Jep", myötäilen, taputan Eliniä ja huokaisen. Seuraavan kerran sitten.
"Soitan sulle edellisellä viikolla, kun taas tuun, niin sovitaan sitten joku päivä, jollon mä voin mennä", ehdotan.
"Sopii. Erikalla kulkee Elin hyvin", Bambi jatkaa.
Seuraavaksi puhelimeni soi. Äiti soittaa. Vastaan nopeasti.
"Hei äiti."
"
Missä sä oot? Tule syömään", luurin päästä vastataan.
"Voinko mä sen jälkeen tulla tallille?"
"
No, mieluusti jos jäisit kotiin", äiti mutisee.
"Moi, tuun", sanon ja suljen luurin. Bambi katsoo minua.
"Voit mennä, Erika pärjää. Nähdään", hän hymyilee rohkaisevasti.
"Selvä, moi!" huikkaan. Pussaan nopeasti Eliniä ja lähden.
Karoliina & Elin 1HM
Hieno tarina. Pari kirjoitusvirhettä osui silmään, mutta sehän ei maailmaa kaada. Lisäksi teksti oli sujuvaa. 5p & 11v€ /Daw