Oli sunnuntaipäivä. Olin vasten tahtoani kiivennyt polkupyörän selkään äidin määrätessä. Matkaa oli reilut kuusi kilometriä ja olisin halunnut viettää sen ilmastoidussa autossa. Kuuma kun oli. Onneksi päivän piristyksenä toimi sentään Mustikkapolku.
Hiki valui norona alas selkääni pitkin, ja hiusrajassani tuntui märältä. Päälläni oli harmaa toppi ja vihreät shortsit, mutta bikineillä pyöräily olisi nyt nastaa. Tai vaikka alaston moottoripyöräily... Hymy nousi korvilleni moisesta ajatuksesta, ja vastaan tuleva pyöräilijä hymyili minulle takaisin, vaikken tosin ollut hänelle edes hymyillyt. Ehkä tämä päivä kääntyisi kuitenkin paremmaksi, pää pystyyn vain.
Tyrkkäsin polkupyöräni hiljaisemman siiven ulkopuolelle. Jätin sen lukitsematta, tuskin sitä siitä kukaan varastaisi, vanha joponromu kun oli. Astuin sisälle talliin, jossa ilma seisoi yhtä lailla kuin ulkonakin. Ei edes pientä tuulenvirettä missään.
Kävelin Allyn karsinalle ja kurkkasin sisälle. Ally rouskutteli heiniään häntäänsä huiskutellen. Kärpäset kiusasivat sitä. Jätin ponin syömään heiniään rauhassa ja lähdin kipuamaan yläkertaan kohti toimistoa. Bambi istui toimistopöydän takana ja lueskeli joitain papereita otsa kurtussa. Hän ei edes malttanut irroittaa katsettaan asiastaan kun vilkaisin pöydällä olevaa tuntilistaa.
Ahaa, Ally menee siis viideltä alkeistunnille, päässäni pyörähti. Siihen oli noin kaksi tuntia aikaa. Käännähdin kannoiltani ja menin kohti rappusia, ja siitä sitten satulahuoneeseen. Tarkistin Allyn satulahuovan olevan puhdas, mutta yllätyksekseni se oli irtokarvojen ja kuivan hien täplittämä. Nostin satulan syliini ja laskin sen irralliselle satulapidikkeelle. Aukaisin tarrat ja vedin satulahuovan näppärästi satulan alta pois. Heitin sen pyykkikoriin ja otin kaapista uuden, vaaleanvihreän. Laitoin sen kohdalleen ja kiinnitin sen satulaan kiinni. Sitten nostin satulan käsivarsilleni ja nostin sen takaisin paikoilleen. Siirsin irrallista satulatelinettä hieman sivummalle, ettei kukaan huomaamattaan kompastuisi siihen. Kävelin hyllyn kohdalle, jossa säilytettiin harjoja. Nappasin Allyn harjat ja vein ne ulos puhdistettaviksi.
Ensimmäisenä otin jokaisen harjan kerrallaan ulos korista ja kaadoin irtolian korista maahan. Sitten otin vasempaan käteeni piikkisuan ja oikeaan käteni vuorotellen harjoja - vedin niitä piikkisukaa vasten muutaman kerran, jotta pöly ja lika lähtisi niistäkin. Tämän jälkeen laitoin ne takaisin koriin. Jätin korin harjauspuomin viereen.
Astuin sisälle tallin ovista ja kävelin Allyn karsinalle. Se hamuili purujen seasta vielä joitakin heinänkorsia. Nappasin riimun karsinan koukusta ja avasin liukuoven. Työnsin sen auki ja astuin sisään. Ally höristi korviaan ja katsoi minua kiinnostuneena. Astelin sen luokse ja nappasin etuharjasta kiinni. Pujotin riimun sen päähän ja kiinnitin soljen. Otin riimusta tukevan otteen ja lähdin taluttamaan ponia kohti hoitopuomia. Nappasin matkanvarrelta riimunnarun ja kiinnitin sen riimuun rakennuksen ulkopuolella. Ally seisoi kiltisti paikoillaan kun sidoin sen puomiin kiinni. Jätin naruun vain sen verran varaa, että Ally pääsisi kääntämään päätä, mutta ei syömään. Poni yritti kuitenkin heti havitella mehevää ruohoa puomin alla. Mutta kun naru loppuikin nykäisyyn kesken matkaa, se luimisti ja peruutti askeleen.
- Sori Ally. Voin syöttää sinua sitten, kun olet harjattu. Sopiiko? puhuin hoitsulleni. Se kuunteli minua toisella korvallaan, mutta toinen osoitti edelleen taakse.
- Turhaan siinä mökötät. Tules vähän eteenpäin .. No, tule nyt.
Ally otti askeleen eteenpäin kohti puomia. Nyt se näytti jo ihan iloiselta, omalta itseltään.
Otin harjakorin hieman lähemmäs itseäni ja nappasin kumisuan ja pölyharjan. Aloitin tekemään kumisualla pitkiä, pyöriviä vetoja. Irtokarva ja muu pakeni karvasta kivasti. Vedin aina välillä pölyharjalla kaiken irtokaman Allysta.
Pyyhkäisin otsaani kämmenselälläni, kun vihdoin olin saanut ensimmäisen homman hoidettua. Vaihdoin kumisuan ja pölyharjan harjalliseen kaviokoukkuun. Liu'utin kättäni oikeaa etusta pitkin ja nojasin samalla vain lisää ja lisää, kunnes kavio nousi.
- Hienosti .. kehuin Allya ja aloin puhdistamaan kaviota.
Siirsin harjakorin sivummalle, ja irroitin Allyn puomista. Lähdin taluttamaan sitä tarhoille päin, kohti ruohoa. Ally riemastui nähtyään tarhakaverinsa tarhassa. Se hirnahti niille iloisesti ja lisäsi vauhtiaan.
- Et rynni nyt. Okei? pidättelin Allya. Se rauhoittui yhtä nopeasti kuin oli aloittanutkin. Ally alkoi painamaan riimunnarulle, kun se hamusi jo kaukaa ruohoa. Kiskaisin Allyn pään ylös. Se pysähtyi, mutta jatkoi sitten matkaansa ahnaasti ruoholle. Päästin narua pidemmäksi ja Ally alkoi iloisesti nyhtäämään ruohoa.
Jos jätän Allyn hetkeksi tarhaan, niin sen ratsastaja voi sitten hakea sen sieltä... Toivottavasti se ei osaisi hevosista mitään, joten saisin laittaa Allyn melkein yksin kuntoon, mietin. Vilkaisin kännykän kelloani.
Vielä 60 minuuttia tunnin alkuun.
Vedin Allyn pään ruohosta irti ja päästin sen tarhailemaan kavereidensa kanssa. Lähdin laulellen kohti päätallia - yläkertaa.
- Vielä on kesää jäljellä, vielä tulee kauniita päiviä. Vielä voit löytää ystävän, vielä tilaisuuden saat... hyräilin. Havahduin sanoista; toden totta, olin löytänyt uuden ystävän - Allyn!
Astuin sisään hoitajienhuoneeseen. Huoneessa ei ollut ketään. Istahdin nojatuolille. Käsinojalla oli likaisia heinänkorsia, mutta annoin niiden olla siinä; miksi pyyhkiä pois tallitunnelmaa
? Nappasin lattialta pudonneen Hevoshullun. Se näytti kuitenkin liian kiinnostavalta, etten voinut laittaa sitä pöydälle. Avasin lehden auki, ensimmäiselle sivulle. Pian selvisi, että lehti oli vuodelta 2009. Käänsin toiselle sivulle, ja esiin paljastui estekammoon perustuva novelli. Jonkun novellikilpailun voittaja ikäluokalta 10-14. Huomaamattani olin syventynyt tarinaan.
- Krhm... Hei anteeksi...
Ovensuussa seisoi pulleahko mies - pälvikaljukin vielä. Hän näytti eksyneeltä.
- Niin? vastasin hymyillen.
- Öh... Tyttäreni on tullut ratsastamaan alkavalle alkeistunnille, mutta tarvitsisimme vähän apua sen ponin kanssa. Ollaan täällä ensimmäisiä kertoja ja...
- Mikä poni mahtaa olla kyseesää?
- Eheh... En tiedä itseasiassa. Tuntilistassa luki vain että Anna - Ally, mies kurtisti otsaansa.
- Hei hieno homma! Olen Allyn hoitaja... Oho katos vaan, kello on jo puoli. Sori mun piti tulla teitä vastaan talliin mutta jähmetyin tohon lehteen ja tuotanoin... No mennään vaan niin mä autan teitä.
Kävelin kohti rappusia ja mies lähti perääni. Menin pää kolmantena jalkana suoraan Allyn karsinalle, josta löysinkin ehkä noin kahdeksanvuotiaan pikkutytön.
- Tämä tyttö auttaa meitä, Anna, mies sanoi. Tyttö vain nyökkäsi hiljaisesti ja pureskeli alahuultaan.
Huoh... Pitikö tuonkin olla noin hiljainen?! tunsin ärsyynyväni ( niinkuin aina tuonkaltaisista ihmisistä ). Pidin kuitenkin hymyn huulilla, vaikka se saattoi näyttää teennäiseltä.
- Ally on ulkona. Aloitetaan hakemalla se sisälle, rikoin hiljaisuuden ja lähdin ripeästi kävelemään kohti tarhaa, jossa Ally frendeineen majaili.
Puikahdin sisälle tarhaan.
- Haluatko tulla mun kanssa hakemaan Allya? kysyin Annalta. Hän näytti epävarmalta.
- Se on tosi kiltti. Se on tuo laikukas. Tule nyt vaan... Siitä vaan. Noin, hyvä.
Anna kulki perässäni ja vilkuili poneja epävarmana. Kutsuin Allya nimeltä ja se katsoi meitä kiinnostuneena. Kun saavuimme sen luokse, se vain tuhahti, kun huomasi, ettei meillä ollut herkunherkkua. Otin Allyn kiinni ja kiinnitin riimunnarun riimuun. Anna katsoi kauempaa hieman pelokkaana. Talutin Allyn hänen luokseen.
- Tää on Ally. Haluaks sä taluttaa sen talliin? esittelin tamman Annalle.
- E-en mä... Se voi vaikka karata tai... tyttö yritti.
- Höpö höpö! Ota tästä narusta kiinni, niin mä talutan toiselta puolelta. Sitten se ei voi lähteä karkuun.
Anna vilkaisi isäänsä joka hymyili tälle rohkaisuksi. Anna otti riimunnarun hyppysiinsä, mutta ote ei ollut vakaa. Lähdin kuitenkin taluttamaan Allya portille. Tiesin sisimmässäni, ettei se lähtisi pötkimään pakoon, vaikka pääsisikin irti.
Laskin harjakorin karsinan ovelle. Vedin oven auki ja otin korista pölyharjan. Ojensin sen Annalle.
- Voit harjata vaikka sillä.
Anna vilkaisi Allya - meni sitten miltei hiipien sen luokse ja asettui kauas sen olemattomasta hammasrivistöstä. Samalla hän yritti varoa myös potkituksi tulemisen.
- Anna... Se poni ei potki, sanoin kulmieni alta. - Eikä pure.
Tyttö katsahti minuun ja pieni puna nousi sen kasvoille sen tajuttua pelkäävänsä.
- Sä voisit mennä pitämään tosta hepasta kiinni, kuulin äänen takaani - se oli tytön isä. En viitsinyt sanoa vastaan, mutisin vain jotain ja astelin karsinaan. Tunsin taas, kuinka adrenaliini kohosi pienesti sisälläni.
Mitä tuokin tyttö osaa kun sille pitää kaikki tehdä kädestä pitäen? Ei Allya tarvitse pelätä!
Ajatukseni menivät ehkä hieman pitkälle, muttakun ärsytti niin! Näpertelin ajatuksissani Allyn harjaa.
- Mä oon valmis nyt... tyttö mumisi takaani. Katsahdin häneen ja irvistin olemattoman hymyn.
- Harjaa vielä toinen puoli, sanoin ja katseeni kääntyi taas Allyn jouhiin.
Poni oli vihdoin saatu harjattua, mutta kavioita tyttö ei ollut suostunut puhdistamaan, edes minun auttaessa.
Laskin harjakorin hyllylle ja siirryin muutaman askeleen kohti hoitsuni varusteita. Nappasin satulatelineeltä Allyn satulan ja suitset naulasta.
Laskin suitset karsinalla olevaan naulaan.
- Laitatko satulan yksin, vai laitetaanko yhdessä? kysyin hymyillen Annalta.
- Sä voit laittaa... Anna sanoi katsoen kengänkärkiään.
- No tule edes katsomaan, miten se laitetaan. Kerron sulle kokoajan mitä pitää tehdä. Opit jotakin, sanoin ja astuin karsinaan. Anna astui sinne perässäni. En tiennyt vielä ollenkaan, miten Ally suhtautuisi satulaan, mutta en jännittänyt. Kävelin Allyn luokse ja taputin sitä kaulalle.
- Okei. Ensin laitetaan satula selkään. Muista laittaa se vähän sään edelle, katsoin Annan. Liu'utin sitten satulan paikoilleen. Kerroin Annalle kokoajan mitä tein. Suoristin huovan ja kiersin toiselle puolen. Suoristin huovan sieltäkin, löysäsin vyön toisiksi ensimmäisiin reikiin, kiersin toiselle puolelle...
Ally seisoi nättinä varusteet päällään odottaen lähtöä. Katselin kengänkärkiäni mittailevasti. Aika kului kuin mato.
- Kello on pian viittä minuuttia vaille. Pitäisikö mennä jo? Annan isä kysyi.
- Juu mennään vaa, lausahdin nopeasti ja nappasin Allya ohjista kiinni. - Joko sä haluat taluttaa Anna?
Tyttö talutti muitta mutkitta ponin kaartoon saakka, jopa hymy huulilla. Taisi luottaa jonkinverran ratsuunsa... krhm! eikunsiis minun hoitsuuni.
Myy istui opettajanpaikalla kiukunpuna poskillaan. Ei tainnut viime tuntilaiset kauheasti kuunnelleet neuvoja tai jotain...
- Sitten lasketaan jalustimet, kerroin Annalle samalla kun vedin jalustinremmin suoraksi. Kiersin toiselle puolelle ja laskin myös sieltä jalustimen. Otin kaksinkäsin kiinni remmistä kiinni ja sanoin Annalle:
- Nouse vaan selkään. Mä pidän vastaan ettei satula mee vinoon.
Anna totteli ja ponnisti satulaan. Pidin vastaan hänen noustessaan selkään.
Jalustimet hädintuskin ylettyivät Annan jalkoihin, joten lyhensin niitä kolmen reiän verran. Näin kuitenkin parhaakseni lyhentää vielä yhden lisää. Kun jalustimet oli samanmittaiset ja vyö kireällä, päästin ratsukon käynnissä pitkin ohjin uralle. Kävelin itse kentän porteista ulos ja istahdin tyhjälle penkkiriville.
Kun kaikki alkeistuntilaiset olivat kävelleet pitkin ohjin lämmittelyksi tarpeeksi kauan, Myy käski heidän ottaa ohjat tuntumalle (kuinka moni sen sitten oikeastaan tajusikaan ottamatta muista mallia). Myy tarkisti jokaisen välimatkat ja käski kolmen ratsukon tekemään voltin.
- Pitäkää nämä välimatkat!
Kantapäät ylhäällä, jalustimet ei todellakaan ollut päkiöillä, liian lyhyet välimatkat, ohjat roikkui, kamalaa hytkymistä satulassa... aloin saamaan tarpeekseni siitä. Katsoin Myytä säälivästi ja poistuin paikalta. Kävin hakemassa kottikärryt ja työnsin ne Allyn karsinan avonaiselle ovelle. Talikon nappasin seinustalta. Heitin pois kaikki selvät läjät ja joitakin irtonaisia kikkareita.
Jätin kottikärryt seinustalle nojaamaan, talikon jätin seinustalle, josta sen olin ottanutkin. Vilkaisin kelloani; tuntia oli jäljellä kymmenisen minuuttia. Hipsin siis takaisin kentänlaidalle.
- Anna kädet alhaalla - tasainen tuntuma! Paina kantapäät alas, niin juuri! Myy pauhasi. - Essi VÄLIMATKAT! Tee voltti.
Tytöt tekivät töitä ja innostuksen tuoma puna oli noussut useimman kasvoille.
- Sitten siirretään ponit ja hevoset käyntiin. Antakaa pitkät ohjat, lepo, Myy sanoi ja pyyhkäisi otsaansa yrittäen puhaltamalla kasvoillensa.
- Viekää hepat talliin. Peskää ne kylmällä vedellä jos ne on märkiä. Hevosten hoitajat auttavat teitä kyllä, Myy sanoi ja avasi kentän portin. Hän odotti että hevosletka pääsi ulos ja lähti sitten itse kohti toimistoa.
Autoin Annaa Allyn kanssa, pesimmekin sen vielä yhdessä. Lopuksi vein Allyn tarhaan kuivumaan, vaikka suurimmat vedet olinkin vetänyt hikiviilalla pois. Hyvästelin Annan ja hänen isänsä, mutta tietenkin myös Allyn!
--> sori toi kuiva loppu D--:
4p + 10v€ //B