|
Post by Daw on Mar 18, 2012 17:04:59 GMT 2
|
|
jossu
Tutustuja
Posts: 10
|
Post by jossu on Mar 24, 2012 20:17:17 GMT 2
Nousin bussista ja lähdin kävelemään kuraista hiekkatietä. Taskussa minulla rapisi hevosnaksupussi Sakkea varten. Hetken päästä alkoi satamaan pieniä lumihiutaleita, jotka kerkesivät juuri ja juuri koskettaa maata ennenkuin ne sulivat. Päivä oli ollut pilvinen ja illalla alkoi aikaisin hämärtää. Hetken käveltyäni käännyin tallin pihaan. Katselin ujona mutta uteliaana ympärilleni. En nähnyt ketään pihalla, joten ajattelin kaikkien olevan sisällä. Avasin tallin oven ja näin ensimmäisenä Saken pään. Luikahdin sisälle ja suljin oven hiljaa, ettei se pamahtaisi kiinni, sillä en missään nimessä halunnut häiritä hevosten rauhaa. Kävelin hiljaa jutellen Saken karsinalle. Sakke katseli minua luimistellen ja hieman vihaisena. En mennyt kovin lähelle, mutta jatkoin puhelemista. Puhalsin pikkuisen ilmaa Saken sieraimiin, niinkuin hevoset tekevät tervehtiessään. Sakke kiinnostui hetkeksi ja korvat menivät hörölleen. Mutta sitten se taas alkoi luimistella. Hyräilin Nellyn Just a Dream -kappaletta ja hitaasti kurotin käteni kohti Saken ruokakuppia. Pudotin sinne mukana tuomani herkut, mutta tein sen nopeasti, ettei Sakke luulisi minun vievän sen ruokia. Hetken vielä hyräilin Saken mussuttaessa omenanmakuisia naksuja, välillä minuun päin vilkuillen. Sitten lähdin tallista kylmenevään iltaan.
Kiitos ensimmäisestä tarinasta, joka oli lyhyt, mutta selkeä : ) Ja vielä kerran tervetuloa Saken hoitajaksi! Saat 2p, 5v€ /Daw
|
|
jossu
Tutustuja
Posts: 10
|
Post by jossu on Mar 31, 2012 22:41:23 GMT 2
Olin taistellut melkein koko viikon flunssan kourissa, mutta nyt astelin lumista tietä Mustikkapolkuun, nenä vuotaen. Tällä kertaa taskussa minulla oli vain porkkanoita, mutta ajattelin niiden kuitenkin riittävän Sakelle. Tulin tallin pihaan ja kävelin ovelle. Avasin oven ja sanoin rauhallisella äänellä hevosille hei ja menin Saken karsinalle. Hyräilin jotain uutta hittiä jonka olin kuullut bussissa. Sakke alkoi heti luimistella kun näki minut, mutta silmistä oli kadonnut viha, jonka luulin nähneeni ensimmäisellä kerralla. Ehkä naksut olivat tehneet tehtävänsä. Hetken taas haisteltuamme lähdin kohti satulahuonetta. Matkalla tutustuin pariin muuhunkin heppaan ja satulahuoneessa etsin Saken kaapista harjapakin, riimun ja -narun. Palasin Saken karsinalle ja laitoin harjapakin maahan. Otin porkkanan ja riimun käsiini niin, että kun Sakke hamusi porkkanaa kädeltäni, se samalla tajuamattaan laittoi päänsä riimun sisään. Napsautin riimun sivusoljen kiinni. Sakke rouskutti rauhallisena porkkanaa, korvatkaan eivät olleet luimussa. Napsautin riimunnarun kiinni riimuun ja avasin karsinan oven. Tein vetosolmun karsinan kaltereihin. Otin harjapakin mukaan ja siirryin karsinan puolelle. Työnsin Saken pepun pois oven viereltä niin, että Sakke seisoi pää käytävälle päin. Otin pakista kumisuan ja aloin pyörittämään sukaa Saken kaulalla. Siirryin järjestyksessä kaulalta kyljelle, perääpäähän ja toiselle puolelle. Seuraavaksi otin pehmeän harjan ja rautasuan ja aloitin alusta, välillä puhdistaen harjan sukaan. Huomasin, miten Sakke rentoutui ja aikaisemmin taas luimistuneet korvat alkoivat hiljalleen laskeutua sivuille. Silmät lupsahtelivat kiinni ja pää painui alas. Sakke taisi nauttia harjaamisesta, vaikkei se minusta vieläkään pitänyt. Aika näyttäisi, millainen suhde meille syntyy. Otin pääharjan pakista ja sutaisin nopeasti Saken pään puhtaaksi. En halunnut kauaa pidellä Saken päästä, sillä tiesin, että suurin osa hevosista ei pidä siitä. Sakke ei ollut poikkeus, sillä se alkoi heti luimia. Otin pakista kaviokoukun ja hetken rapsuttelin Sakkea, jotta saisin takaisin edes pienen osan sen aikaisemmasta rauhallisuudesta. Sakke luimi vieläkin, mutta korvat olivat hieman enemmän höröllä. Puhdistin Saken kaviot ripeästi, sädettä varoen. Sitten avasin vetosolmun ja vein Saken käytävälle. Tarkistin, että hoitopakki oli karsinan puolella, ette kukaan kompuroisi siihen. Sitten kuljetin Saken ovesta ulos ja Villa Aliisan ohi maastopoluille. Polulla löysäsin narua. Sakke löntysteli ihan nätisti vierelläni ja harvat lumihiutaleet putosivat Saken selälle ja sulivat siihen. Oli ihan hiljaista, aurinko kurkisteli pilvien takaa ja tien hiekkapohja näkyi. Vajaan tunnin päästä käännyimme takaisin. Paluumatkalla huomasin Saken rentoutuneen ja korvat höröttivät. Halusin vielä hetken olla ihan rauhassa, joten en kiinnittänyt suurempaa huomiota Sakkeen. Viheltelin aikani kuluksi ja kun saavuimme tallille, vein Saken karsinaan, otin siltä riimun pois, laitoin loput porkkanat ruokakuppiin, nappasin harjapakin mukaani ja luikahdin käytävälle. Suljin karsinan oven ja käväisin viemässä tavarat Saken kaappiin satulahuoneeseen. Ulko-ovelle mentäessäni menin Saken karsinan ohi, mutta palasin sanomaan heiheit. Sitten lähdin viileään kevät-iltaan. Tunsin kuinka kylmät väreet kulkivat pitki selkääni vaikka minulla oli kuuma. Toivottavasti kuume ei ollut nousemassa...
Kiitos toisesta tarinasta. Tarina oli kivan pituinen. Kappalejako selkeyttäisi tekstiä, jolloin se olisi helpompaa luettavaa. Saat 3p, 6v€ /Daw
|
|
jossu
Tutustuja
Posts: 10
|
Post by jossu on Apr 6, 2012 15:58:07 GMT 2
- Voi itku! manasin kovaan ääneen. Yritin piirtää kuvaa Sakesta, mutta pää tuli kymmenettä kertaa liian isoksi ja silmä liian pieneksi. Ei tästä tulisi mitään, taidot olivat ruosteessa kun Wacom Bamboo Pen -piirtopöytä oli ollut liian kauan kaapin perällä pölyä keräämässä. Äiti tuli kyselemään että mikä hätänä. Murahdin vastaukseksi ja sammutin läppärin. Äiti katosi keittiöön ja itse menin penkomaan laatikoitani. - Mutsi hei, ootko sä nähny mun Blayboy-tappikoruu? huikkasin keittiöön. - En, mihin sä sitä tarviit? äiti kysyi. - No en mä voi renkaalla mennä tallille, jos se tarttuu johonki nii koko huuli on irti! ärähdin. - Mene ilman! äiti alkoi suuttua. - Joo, hei haluutsä maksaa 60€ uudesta lävistyksestä!?! Kai sä tiesit et se menee kahes tunnis umpeen! huusin kun samalla löysin tapin. Vaihdoin pikaisesti farkut jalkaan, tapin huuleen ja heitin takin päälle. Samalla sujautin Converset jalkaan ja olin jo ulkona. Ärtyneenä kävelin kohti bussipysäkkiä. Hitto, miksi murrosikäisen tarvitsee suuttua aina kaikesta. Yritänhän minä pitää ärtymyksen kurissa, muttei se aina onnistunut. Mutta nyt oli aika ajatella hyviä asioita. Aurinko paistoi, lumi oli paikoin sulanut, ihmiset hymyilivät, lapset leikkivät ja kaikkein tärkein, Sakke, odotti minua tallilla. Ei se harmittanut, vaikka se luimisi minulle koko vuoden. Kyllä meistä vielä joskus ystävät tulee. Ja äiti oli luvannut harkita hevosen ostoa, jos alan säästämään ja sitten minulla olisi kaksi rakasta heppaa. Siihen kyllä oli vielä rutkasti aikaa ja olihan minulla Sakke. Hyvillä mielellä hyppäsin bussiin, maksoin lippuni ja istuuduin taimmaiselle penkille. Tallille johtava tie oli mukavan kuiva, ei yhtään mutainen. Aurinko paistoi silmiin. Hitsi, unohdin pilotit kotiin kun kiireellä lähdin, mietin samalla. Kävelin jo hiljalleen tutuksi tulleen pihan poikki tallille. Avasin oven ja menin Saken karsinalle. Tallissa oli muitakin tyttöjä,moikkasin heille. Sakke taas luimi, eikä minulla ollut sille herkkuja. Miksi pitikin lähteä kiirreellä, nyt minulta unohtui tärkeitä tavaroita, ajattelin taputellessa taskujani. Hyvä että kännykkä edes tuli mukaan. Sakke katseli minua taas epäilevästi. Annoin sille käteni haisteltavaksi. Sitten hain satulahuoneesta riimun, narun ja harjapakin. Sakke ei näyttänyt likaiselta, kai se oli jossain vaiheessa harjattu. Kiinnitin Saken karsinan kaltereihin vetosolmulla. Kävin Saken karvan kumisualla läpi, harjasin juuriharjalla ja puhdistin kaviot ja pään. Selvittelin Saken harjan ja hännän ja etsin harjapakista kuminauhat. Jaoin Saken harjan kymmeneen osaan kuminauhoilla ja tein niistä pieniä lettejä. Pyöräytin letit sykeröiksi ja kiinnitin toisella kuminauhalla. Puolisen tuntia siinä meni, ennenkuin sykeröt olivat suunilleen samankokoisia ja olin itse tyytyväinen. Sitten siirryin Saken peräpään vierelle. Selvitin hännän vielä kerran ja tein letin keräämällä jouhia hännän sivuilta ja keskeltä käyttämättä kaikkia jouhia. Pään kiinnitin kuminauhalla letin yläosaan. Nyt oltiin valmiita! Irrotin vetosolmun ja kuljetin Saken ulos. Menimme taas sille samaiselle polulle ja huomasin, ettei Sakke enää luiminut. Missä vaiheessa sen korvat menivät hörölle? Mutta heti kun vilkaisin Sakkeen, niin taas oli korvat luimussa. Ei ole helppoa Sakenkaan elämä, kun joutuu lenkille vieraan ihmisen kanssa. No siinä sitten käveltiin, polkuja tutkittiin, ruohoa maisteltiin. Jossain vaiheessa piti kääntyä, kello alkoi olla paljon ja äiti odotti syömään. Sitten muistin, että kännykkä oli äänettömällä. Vilkaisin puhelimeen, mutta vastaamattoman puhelun sijaan siellä oli viesti Mikalta: Nähään huomen!<3. Heh. Olihan Mika söpö, mutta nyt minulla oli aikaa vain Sakelle. Viestit saivat odottaa, sillä Sakke alkoi jo mussutella kuusenoksia, jotka roikkuivat liian matalalla. Tallilla päästin Saken karsinaan, irrotin sykeröt ja letin ja vein kamat satulahuoneeseen. Nyt oli kiire, Sakke oli vienyt ajatukset muualle ja jos hän nyt ei ehtisi bussiin, ruoka olisi kylmää kun hän tulisi myöhemmällä bussilla. Pikaisesti annoin suukon Sakelle ja Sakke hämmästyi. Varmisitn ettei pihalla ollut hevosia ja lähdin juoksemaan bussipysäkille. www.flickr.com/photos/76915000@N02/6904568392/Tos ny se kuva, ei oikeen onnistunu /: Kiva tarina ja upea kuva! Tarina oli nyt mukavan selkeö kun kappalejaot olivat mukana! Saanko muuten lisätä tämän kuvan (ja jatkossakin tekemiä kuviasi) Saken sivuille? Saat 5p, 11v€ /Daw
|
|
jossu
Tutustuja
Posts: 10
|
Post by jossu on Apr 7, 2012 14:18:41 GMT 2
- Wuhuu! kiljuin kovaan ääneen. Moponi oli tullut korjauksesta ja nyt voisin lähteä sillä tallille. Puin lämpimät vaatteet päälle, tennarit jalkaan ja nappasin lompakon ja kypärän mukaan. Sanoin äidille heipat ja pujahdin ulos. Autotallissa tarkastin, että rakas CPI sx 50 eli sepponi oli kunnossa. Talutin sepon ulos ja menin kyytiin. Vaihde vapaalle, käynnistyspolkimen polkaisu, hetken odotus, kytkin pohjaan, vaihde ykköselle, lisää kaasua, kytkin hitaasti ylös ja let´s go! Tuntui vapaalta lähteä viilettämään pitkin katuja, motarin kautta hiekkatielle ja sieltä tallille.
Tallille tultaessa hidastin 20km/h, kurvasin parkkipaikalle ja sammutin sepon. Kypärän otin päästäni ja laitoin kahvalle roikkumaan. Moikkasin paria tyttöä pihalla ja matkasin talliin. Sakke ei ollut karsinassaan.Varmaankin viety ulos, kun niin hieno ilmakin. Hain riimun ja -narun ja lähdin tarhoille.
Siellähän se oli, mukavan kurainen. Sakke perkele, ajattelin hymyillen. Avasin tarhan sähkölangat (?) ja suljin ne perässäni. Piiloittelin riimua selkäni takana ja kävelin hitaasti ja rauhallisesti puhuen kohti lähellä seisovaa Sakkea. Sakke taas hieman luimi, mutta helposti sain napattua. Avasin langat ja pujahdettiin tarhan ulkopuolelle, kun muut hepat jäivät ihmettelemään. Sakke pyöri pikkuisen talliin mentäessä, mutta sanoin sille käskevästi ei ja hyvin meni.
Tallissa kiinnitin Saken käytävälle ja hain harjapakin. Harjasin Saken kumisualla päästä häntään, niin kauan että kura lähti. Juuriharjalla lähti tomu ja pikkuhiekka. Pehmeällä harjalla karvasta tuli huoliteltu ja sileä. Pään putsasin pehmeällä pääharjalla ja kaviokoukulla lähtivät kivet ja mudat kaviosta. Jouhet selvittelin kammalla ja hoitoaineella. Satulahuoneesta hain suitset ja juoksutusliinan. Laitoin riimun kaulalle, sujautin suitset Saken päähän ja riimunnarun kuolainrenkaaseen. Otin riimun pois kaulalta ja vein hoitopakin satulahuoneeseen. Palatessani sujautin liinan kuolainrenkaan läpi kiinni toiseen renkaaseen ja irrotin riimunnarun. Talutin Saken kentälle.
Kentällä tajusin unohtaneeni juoksutusraipan, mutta sitä ei tarvittaisi, käveltäisiin vaan. Ohjasin Saken ympyrälle. Ensin mentiin kymmenen minuuttia yhteen suuntaan ja sitten toiseen. Näin teimme kahdesti, kunnes päätin että nyt on aika lopettaa. Palasimme talliin.
Tallissa oli vieläkin hiljaista, laitoin Saken karsinaan ja vein suitset ja liinan satulahuoneeseen. Siellä päätin siivota Saken kaapin. Hetki siinä vierähti. Sitten putsasin ja rasvasin Saken varusteet. Huomasin olleeni tallilla ainakin pari tuntia, nyt oli aika lähteä. Kävin antamassa Sakelle suukon, nyt se ei hämmästellyt yhtä paljon. Hetken päästä saattoi kuulla mopon äänen loittonevan tallilta.
Taas kiva tarina : ) Voisit käyttää jatkossa muitakin ihmisiä tarinoissasi, esim, minua tai ketä muuta tahansa porukasta, voisit esim. tehdä asioita yhdessä jonkun kanssa ja näin : ) Osaat kirjoittaa hyvin, ja silmiini ei osunut ollenkaan kirjoitusvirheitä. Saat 3p 7v€ /Daw
|
|
jossu
Tutustuja
Posts: 10
|
Post by jossu on Apr 11, 2012 17:03:44 GMT 2
- Voi sua Sakke, mitä menit tekemään? Kysyin murheissani karsinassa seisovalta Sakelta. Olin juuri tullut suoraan koulusta, sillä oli pakko nähdä Sakke. Daw oli eilen soittanut minulle ja kertonut Sakesta. Minua harmitti Saken ja Dawin puolesta. Nyt jäisivät metsäretket sun muut puuhailut tauolle.
Pujahdin Saken karsinaan. Hevonen ei ollut hermostunut, korvat vain hieman luimussa. Rapsuttelin sään kohdalta ja hyräilin jotain tuttua biisiä. Daw käveli ohi, katsahti minuun, hymyili ja jatkoi matkaan. En muista kauanko siinä seisoin, mutta katsoessani kännykän kelloa huomasin olevan jo myöhä ja äiti odotti kotona. Sakke nuokkui vierelläni, silmät ummessa. Hyvästelin Saken ja lähdin bussipysäkille. Viikonloppuna olisin varmasti pidempään!
Anteeksi että tuli näin lyhyt. Kuvia saa lisätä ja anteeksi etten ollut aikaisemmin lukenut hoitopäikkyäsi :/
Ei mitään lyhyet tarinat ovat kivoja! Ja muutenkin, minunkin olisi pitänyt tajuta ilmoittaa sinulle Saken jalasta, enhän voi olettaa että luet päiväkirjaani.. Kiva että saan lisätä kuviasi Saken sivuille! Saat 2p 4v€ /Daw
|
|
jossu
Tutustuja
Posts: 10
|
Post by jossu on Apr 14, 2012 19:47:10 GMT 2
Avasin tallin oven ja katsoin ympärilleni. Bambi hääräsi Rontin karsinan luona ja moikkasin häntä. Juttelimme hetken Sakesta ja omia kuulumisia ja sitten menin Saken karsinalle. Ihme ja kumma, Sakke ei luiminut, katsoi vain kiinnostuneena. Ehkä se alkoi jo luottaa minuun. Laitoin käteni Saken pään läheistölle, se haisteli ja laski päätään. Varovaisesti laitoin käteni Saken turvalle ja silitin. - Hyvä poika, juu, tiedän, olet supanen, kuiskasin. Silitin vielä hetken, sitten lähdin hakemaan riimua.
Saken kaappi oli pikkuisen sekaisin. Siistin sitä hieman, jotta kiireessäkin tavarat löytyisivät helposti. Sitten nappasin riimun ja narun ja palasin käytävälle.
- Ulkona on huono sää niin mä harjaan sut myöhemmin, supatin Saken korvaan. Ei se Sakke edes näyttänyt likaiselta, mutta harjattava se oli. Laitoin Sakelle riimun ja napsautin narun renkaaseen. Kuljetin Saken karsinasta ovelle.
Tallipihalta matkasimme samalle maastopolulle niinkuin ennenkin. Kävelimme rauhallisesti, molemmat omissa ajatuksissaan. Välillä rapsutin Saken kaulaa. Oli hämärää ja tihutti, mutta puut suojasivat tuulelta ja sateelta. Pitkälle emme menneet, olihan Sakke potilas. Palasimme takaisin tallille ja kiinnitin Saken käytävälle.
- Venaa siinä, haen harjapakin, sanoin Sakelle. Kipaisin hakemassa pakin ja palasin Saken luo. Otin tottuneesti kumisukan ja aloitin kaulalta. Loppuun päästyäni vaihdoin juuriharjaan ja piikkisukaan. Aloitin alusta ja välillä putsasin harjan piikkisukaan. Sitten harjasin pään pehmeällä pääharjalla. Sieraimet puhdistin sienellä ja kaviot kaviokoukulla. Järjestin myös harjapakin, vein sen satulahuoneeseen. Palatessani laitoin Saken karsinaan ja palautin myös riimun ja riimunnarun. - Huomiseen, huikkasin Sakelle ovelta ja lähdin parkkipaikalle.
Kivaa että Sakke alkaa jo luottaa sinuun! Saat 2p 5v€ /Daw
|
|
jossu
Tutustuja
Posts: 10
|
Post by jossu on Apr 21, 2012 18:20:08 GMT 2
Ulkona satoi, ja kun litimärkänä astuin talliin, huomasin kuinka kylmä ilma olikaan. Sakke katsoi lähimmäisestä karsinasta, että kuka tuli. Menin Saken luokse, annoin käteni haisteltavaksi ja sitten taputin kevyesti. - Hei poika, sori etten oo aikaisemmin käyny, meil oli koeviikko ja mun on pakko pärjätä koulussa, kuiskasin Sakelle.
Lähdin satulahuoneeseen hakemaan harjapakkia. Kaikkialla oli siistiä ja hiljaista, kukaan ei liikkunut tallissa. Hm, tänään olisi hoitosuunnitelman mukaan maastoratsastusta, eikä minulla ollut ratsastuskaveria. En oikeastaan vielä tuntenut ketään tallilta. Pitäisi tutustua johonkin mukavaan tyyppiin, ajattelin. Mutta kyllä me tämä maastolenkki pärjättäisiin, olin minä vaikeammillakin hevosilla ratsastanut.
Palasin käytävälle ja pujahdin Saken karsinaan. Laitoin pari porkkanaa ruokakuppiin ja avasin hoitopakin. Aloitin juuriharjalla kaulasta. - Tänään käydään maastossa, vaikka siellä on sumuista ja sateista, kerroin Sakelle ja vaihdoin harjan pehmeämpään. - Joku on jo ehtinyt sinut harjata, kun noin puhtaalta näytät, mumisin. Sitten harjasin pään ja aloitin harjan ja hännän selvittelyn. Kun en enää löytänyt takkuja, puhdistin kaviot. Samalla tunnustelin, ettei Saken jalka ollut kuuma. Ihan normaalilta se tuntui. Samassa Daw tuli karsinan ovelle. - Hei, sanoin ja hymyilin. - Moi, Daw vastasi. Kerroin Dawille suunnitelmani, ja hänen mielestä se kuulosti hyvältä. Sitten Daw lähti puuhaamaan muita töitä ja itse lähdin viemään harjapakkia ja hain riimunnarun, satulan ja suitset.
Satulan asetin karsinan ovelle ja suitset asetin satulan päälle. Kiinnitin Saken vetosolmulla karsinan kaltereihin. Siirsin suitset karsinan ulkopuolella olevaan koukkuun ja otin satulan käsivarrelleni. Nostin satulan osittain Saken kaulalle ja liu'utin oikeaan paikkaan. Kiristin satulavyön ja tarkistiin, ettei mitään ollut rikki. Otin riimun Saken päästä. Sitten otin suitset ja laitoin ohjat Saken kaulalle. Otin kuolaimet kämmenelleni ja toisella kädellä pidin kiinni niskahihnasta. Tarjosin Sakelle kuolaimia, mutta kun se ei ottanut niitä, laitoin sormeni Saken hammaslomaan ja kun Sakke avasi suun, sujautin kuolaimet paikoilleen. Niskahihnan nostin korvien yli ja laitoin poskihihnan niin kireälle, että sormeni mahtuivat väliin. Turpahihnan kiristin niin, että kaksi sormea mahtui väliin. Tarkistin, etteivät kuolaimet olleet liian tiukalla. Sitten avasin karsinan oven ja lähettiin käytävälle ja sieltä ulos.
Aurinko oli alkanut paistamaan sen aikana kun olin ollut tallissa. Lämmintä oli vajaat 20 astetta ja avasin takkini vetoketjua. Nostin jalustimet alas, kiristin satulavyön ja tarkistin vielä, ettei Saken jalka kuumottanut. Asetin vasemman jalkani jalustimeen ja toisella kädellä pidin kiinni suitsista ja satulakaaresta. Kevyesti ponnistin oikean jalkani Saken yli hipaisematta peräpäätä ja alastulo sujui pehmeästi. Annoin ohjaa ja ja kevyesti puristin Saken kylkiä pohkeilla. Sakke lähti liikkeelle ja ohjasin sen kohti maastopolkua.
Polulla kokeilin hieman, että kuinka herkkä Sakke oikein on. Puristin hieman vasemman käden nyrkkiäni niin, että ohja kiristyi hieman muttei vetänyt ja painoin oikeaa pohjetta Sakkea vasten. Samalla katsoin hieman vasemmalle ja siirsin painoani. Sakke ei ihan lähtenyt vasemmalle, joten painoin enemmän pohjetta ja löysäsin oikean käden ohjasotetta. Sitten se vasta alkoi kääntymään. Tein saman oikealle puolelle. - Hyvä, Sakke, hieno poika! kehuin Sakkea. Sitten jatkoimme matkaa.
Noin 15 minuutin päästä saavuimme pienelle aukiolle. Siellä kokeilin pari volttia ja avotaivutusta, ja nekin menivät hyvin. Takaisin tultaessa oli pieni suora, ja ajattelin, että voisinko kokeilla ravia. Annoin Sakelle oikeat avut ja Sakke lähti pehmeään raviin. Automaattisesti aloin keventämään ja välillä tein puolipidätyksiä varmistaakseni, että Sakke totteli. Sitten hieman kokosin Sakkea. Hetken päästä hidastin Saken käyntiin ja jatkoimme käynnissä tallille asti. Tallilla hyppäsin selästä, nostin jalustimet ja löysäsin satulavyötä. Avasin tallin oven ja vein Saken karsinaan.
Karsinassa riisuin satulan ja suitset ja vein ne satulahuoneeseen. Samalla nappasin hoitopakin mukaan ja pikaisesti harjasin Saken ja puhdistin kaviot. Tarkistin, ettei jalkaa kuumottanut ja laitoin Sakelle riimun. Riimunnarun napsautin riimuun.
Vein Saken pesuboxille ja kiinnitin renkaaseen vetosolmulla. Otin letkun ja avasin hanan. Odotin, että hanasta tulisi sopivan viileää ja sitten menin Saken lähelle. Annoin veden valua Saken jalkaa pitkin. Aluksi se hieman säpsähti, mutta sitten Sakke rentoutui. Viilensin kaikki jalat ja kuivasin ne. Sitten vein Saken tarhaan, annoin sille pusun ja lähdin kotiin syömään.
Hieno tarina, joka oli myös kivan pituinen! Hyvä että Sakke oli totellut hyvin maastoretkellä! : ) Saat 4p ja 9v€ /daw
|
|
paulina
Melkein jo Mustislainen
Posts: 57
|
Post by paulina on Dec 1, 2012 21:51:02 GMT 2
Kävelin loppumatkaa tallille. Isäni oli tuonut minut edelliseen risteykseen, josta olin luvannut kävellä kun hän kääntyi toiseen suuntaan. Olin melkein perillä ja kuuntelin puhelimestani One Directionin soittolistaa, jossa oli loppumatkalle musiikkia. Huomasin tavallisen rakennuksen jonka oletin olevan talli. Katsoin kelloa. 14.34 näytti kello, joten laskin että olin kävellyt viisitoista minuuttia. Oikaisin pienen polun kautta, joten olin liki samaan aikaan perillä. Kävelin talliin ja huomasin Saken karsinassa. Sen omistaja Daw hoiteli sitä samaan aikaan, joten menin katsomaan heitä "moi" sanoin kun olin päässyt ovelle "moi, taidat olla Paulina?" hän kysyi. "Joo, sano Pau vaan" hymyilin. "Okei, ota siitä harja ja tule harjaamaan, olen lähdössä ratsastamaan" hän vastasi. Samalla huomasin satulan ja suitset karsinan edessä. Otin pakista harjan ja rupesin harjaamaan ponia. Se näytti isolta, mutta se voi johtua siitä, että olen lyhyt. Harjasimme Saken yhdessä nopeammin ja pistimme sille varusteet. Kun Daw lähti kentälle hän sanoi "Käy viemässä tavarasi, sen jälkeen voit tulla kuvaamaan minua, jos haluat" hän sanoi hymyillen. Nyökkäsin ja lähdin viemään tavaroitani.
Vein tavarani pirtin puolelle ja kävelin reippaasti kentän laidalle kamera valmiina. Olin viipynyt pirtin puolella melko kauan, koska etsin mahdollisimman syrjäistä paikkaa. Daw ja Sakke ravasivat jo ja näpsin heistä pari kuvaa. "Hei voitko ottaa tämän loimen sinne laidalle?" Daw huikkasi. Menin hakemaan loimen ja vein sen laidalle. Jäin kuvaamaan kun ratsukko laukkasi ja mietin, että voisin joskus itsekkin olla tuossa vaiheessa, jos jaksaisin käydä tallilla tarpeeksi. Kun Daw lopetteli vein loimen heidän luokseen ja kuvasin vielä pari otosta, kun molemmat näyttivät tyytyväisiltä, sekä ratsu että ratsastaja. Kun Daw hyppäsi alas selästä, lähdimme kohti tallia.
Tallissa hoidimme Saken pois ja hetken poni katsoi minua, mutta rauhottui liki samoin tein kun Daw tuli. Hän oli vienyt satulan ja suitset satulahuoneeseen ja hakenut loimen valmiiksi märälle ponille. Otimme harjat käteen ja katsoimme hetken toisiamme. "Perusharjaus vain?" kysyin, "Uskoisin että juuri niin" Daw vastasi. Harjasimme ponin nopeasti, mutta kuitenkin niin että voimme olla varmoja ettei kipeitä kohtia ollut. Laitoimme ponille loimen ja totesin "Taitaa olla namin aika". "Jos haluat voit antaa sen" Daw virnisti. Otin iloisena heppanamin pakista ja annoin sen ponille, joka hörähti iloisena palkkiosta. Jätimme ponin rauhaan ja menin hakemaan tavaroitani. Daw lähti toiseen suuntaan, en tiedä minne. Hain tavarani ja lähdin puolijuoksua risteykseen, johon isä oli minut jättänyt, sillä minulla oli 10 minuuttia aikaa kävellä sinne.
Tervetuloa hoitajaksi! Saat 3p, 6v€
|
|
paulina
Melkein jo Mustislainen
Posts: 57
|
Post by paulina on Dec 10, 2012 20:04:08 GMT 2
"Moikka, mä meen nyt!" huusin kolmevuotiaalle serkulleni, joka oli meillä käymässä. "Minä haluan mukaan! Haluan ratsastaa!" Siiri marisi. Huokaisin, mutta otin kassin sekä avaimet, jotka olivat eteisen lipaston päällä. "Älä ole yöhön asti" äiti sanoi perääni. Luulen, että hän sanoi muutakin, mutta en kuullut. Lähdin vain reippaasti kävelemään bussipysäkille, etten myöhästyisi. Kello oli vasta hieman vaille kaksi, mutta se olisi yli kolme, kun olisin tallilla. Syynä tähän olisi kävelymatka, jonka jouduin päätepysäkiltäni kävelemään tallille. Kuin juuri ajallaan, bussi tuli kun olin saanut korttini esiin taskustani. Eikä hetkeäkään liian myöhään ajattelin. Ulkona oli -15 astetta ja hieman tuulista, joten ulkona jäätyi helposti. Bussissa istuessani kuuntelin puhelimestani musiikkia. Soittolistani oli onneksi 2 tunnin mittainen, joten minulla ei ollut huolta tullessani tallille. Huomasin Saken tarhassa, ja samaan aikaan puhelimestani tuli One Direction - What makes you beautiful kappaleen kertosäe, joten lauloin hiljaa ponille portilta "and that's what makes you beautiful". Sakke katsoi minua korvat hörössä hieman kauempaa kun oli huomannut saapumiseni kun lauloin kappaleita. Kävelin talliin viemään tavaroitani kun melkein törmäsin oveen. " Suljethan oven jos on kylmä" luki lapussa. Siitä voin ainakin olla varma. Heitin laukkuni taas mahdollisimman syrjäiseen kohtaan pirtistä ja menin talliin. "Voi ei!" parahdin kun näin Saken karsinan. Kävin kuitenkin reippaasti hakemassa kottikärryt ja aloitin putsaamisen. Melko nopeasti siitä kuitenkin suoriuduin, minulla meni vajaat 10 minuuttia. Kottikärryistä kuitenkin tuli melko painavat, joten sain työntää niitä kaikin voimin kun menin niitä tyhjentämään, en kuitenkaan kipannut niitä kertaakaan. Palautin siivouvälineet ja nappasin riimun & -narun, kävelin suoraa tietä Saken tarhalle. Ori-poika katsoi minua epäluuloisesti, mutta jäin vain seisomaan ja hyräilemään kappaleita lyhyen matkan päähän aidasta ja pikku hiljaa Sakke tuli lähemmäs. Lopulta se antoi kiinni ilman mitään ongelmaa ja palkitsin sen heppanamilla joka oli taskussani. Lähdin taluttamaan ponia pois tarhasta talliin päin, kun se näki pienen vihreän miehen, joka voisi syödä sen. Kävelimme kuitenkin vähän kauempaa siitä ja tarkistimme pusikon, joten pystyimme jatkamaan ilman sen suurempia välikohtauksia talliin. Talliin oli tässä välissä ilmestynyt Kat joka hymyili minut ja Saken nähdessään. "Oletan että olet Paulina, josta Daw innoissaan viime viikolla puhui, Saken uusi hoitaja" hän sanoi, edelleen hymyillen. "Juu, oikeasta henkilöstä kyse" sanoin hymyillen hieman ja ujosti, mutta silti jotenkin itseäni yllättävän rohkeasti. "No, tervetuloa sitten. Muut tulevat varmaankin pian, et joudu kauaa yksin olemaan. Varo muuten, tuo poni keksii välillä uusia metkuja kaikille!" Kat hymyili hieman nauraen. "Hehheh, huomasin tuossa matkalla. Ja älä huoli, olen itse mieluusti yksin vain tutustumassa poniin kaikessa rauhassa. Ei minua haittaa olla kahden rasavillin ponin kanssa tallissa" vastasin jo hieman rennommin. Kat vain hymyili ja käveli sitten ulos, varmaankin lähtiessään hakemaan ratsastuskoulun hevosia sisään. Pian talli olikin melkein täynnä porukkaa, kun minä vain harjailin Sakkea ja annoin sen rouskuttaa päiväheinäänsä. "Ai moi, sä oletkin jo kerennyt harjaamaan ponin. Menen tänään vain juoksuttamaan sitä, joten laita vain suojat kun olet valmis. Haen vielä suitset ja liinan" Daw sanoi. "Juu, poni on melkein valmis, putsaan vielä kaviot" vastasin. Daw nyökkäsi ja lähti hakemaan suitsia ja juoksutusliinaa. Nostin kaikki jalat rauhassa ylös. Mutta oikean etujalan kohdalla poni sen keksi tehdä: se otti housujeni takamuksesta kiinni ja nosti minut puoliksi ilmaan, kuitenkin niin, etten pystynyt nostamaan kaviota. "Sakke, et voi olla tosissasi! Mistä lähtien olet alkanut kiusaamaan pienempiäsi?" joku tyttö tuli ovelle. Sakke hämääntyi ja päästi irti, kun minä putosin polvilleni. "Eikai sattunut? Olen muuten Laura" tyttö esittäytyi. "Ei, pienen mustelman ehkä saan. Kiitos. Olen Paulina, mutta voit kutsua Pauksi" sanoin. "Okei, no, tule pyytämään jos tarvitsen apua" hän huikkasi juuri ennen lähtöään. Tuntihevosten luona oli jo enemmän ihmisiä, joten putsasin loput kaviot ja laitoin suojat juuri ennen Dawin tuloa. "Miksi polvesi ovat likaiset ja housuissasi hampaanjäljet?" hän kysyi hieman ihmetellen. "Sakke nappasi minusta kiinni kun putsasin kavioita ja Laura tuli auttamaan joten se päästi minusta irti helpommin" vastasin hiukan nolona. "Älä loukkaannu, joskus se on tuommoinen jukuripää, mutta usein rauhoittuu helposti" Daw vastasi. "Voin tulla kuvaamaan jos tahdot?" kysäisin. "Juu, jos vaan viittit" Daw vastasi. Kävelimme maneesille ja itse kiipesin katsomoon. Otin kameraani pidemmän putken ja otin pari testikuvaa. Pian Daw alkoi ravuuttamaan ja laukkuuttamaan Sakkea, joten otin pari kuvaa enemmän. Muistin vasta siinä vaiheessa että edellisenkin kerran kuvat olivat vielä kamerassa. "Mun pitää nyt mennä, että kerkeen bussiin, mutta annan näitä kuvia heti kun saan koneelle" hihkaisin. En kuullut mitä Daw sanoi perääni, muttei varmaankaan mitään kovin pitkästi, varmaankin vain kiitteli kuvaajasta, vaikka tein sen omasta kuvaus-innostani. Kävelin nopeasti bussipysäkille ja huristelin bussilla kotia kohti. "Tulitpa vihdoin, Siiri on odotellut tarinoitasi jo vaikka kuinka monta tuntia!" äiti huusi heti ensimmäisenä keittiön suunnalta. Marssin keittiöön ja laitoin mikron päälle, sillä tiesin että siellä oli minulle ruoka valmiina. Kun mikro piippasi, olin saanut vaihdettua koti-vaatteisiin ja istuin pöytään syömään sekä kertomaan Siirille Sakesta ja millainen se on. Sori että tuli näin pitkä, vähän venyi toi mun kirjoitus. Ja kuvia laittelen heti kun muistan ladata ne koneelle! Kirjoita vain niin pitkiä tarinoita kuin vain huvittaa! Kappalejaot voisit tehdä paremmin, niin olisi helpompi lukea. Saat 4p, 10v€
|
|
paulina
Melkein jo Mustislainen
Posts: 57
|
Post by paulina on Dec 12, 2012 18:26:42 GMT 2
*Lips* Taas se teki sen. Kello on seitsemän lauantai aamuna ja koira haluaa lenkille. Kävin kuitenkin herättämässä aina niin iloisen herääjän: veljeni ja itse puin talli vaatteet päälleni. Marssin portaat alas alakertaan ja muistin vasta sen jälkeen että eilen oli tullut Hippos. Istuin sitten olohuoneen sohvalle lukemaan. Veli ja koira tulivat lenkiltä 8.30 ja ajattelin että voisin käydä pakkaamassa. Pakkasin laukkuun avaimet, bussikortin, eväät ja namipussi Sakkea varten. Laukussa oli jo valmiina uusi riimunnaru. Bussi tuli pysäkille 9.30, eli vain 10 minuuttia myöhässä! Onnekseni olin huomannut sen edellisellä pysäkillä puitten välistä ja puoliksi juossut pysäkille, että kerkeäisin. Istuin bussissa kuunnellen musiikkia. Onneksi matkustajia ei ollut paljoa, joten olin jo 10.10 pysäkillä, joka on muutaman kilometrin päässä tallista. Lähdin kävelemään ja jatkoin musiikin kuuntelua. Kävellessäni tallin pihaan ja huomasin Saken tarhassa. Ensin se katsoi minua korvat hörössä, mutta tunnisti varmaankin minut ja jatkoi sen jälkeen heiniensä syömistä. Pirttiin mennessäni avasin laukkuni ja otin sieltä riimunnarun ja namipussin. Seuraavaksi tieni kävi varustehuoneeseen hakemaan ponin riimua ja lukemaan että mitä se edellisenä päivänä oli työskennellyt. Avasin oven ja kauhistus, että sieltä tuli tavaraa. Kasasin nopeasti harjat pakkiinsa, kuljetussuojat ja muut jalka"härvelit" yhdelle hyllylle, huovat toiselle ja loimet kolmannelle. Sitten vielä pullot ja muut putelit koriin ja kaappiin. Nyt näytti paljon paremmalta. Nappasin riimun ja vihkon, istahdin hetken ja luin, että ponilla olisi tänään muuten vapaa, mutta voisin maastakäsin-juttuja tehdä ja vaikka talutella hieman maastossa. Sakkea hakiessani se ensin luimisteli kulmassa eikä oikein meinannut tulla sieltä pois. Kaivoin pari namia taskusta ja ponin kiinnostus heräsi hetkeksi. Sain ponin kiinni ja lauloin sille hieman, sillä olin huomannut että laulu rauhoittaa melkein kaikkia hevosia. Sakkekin rentoutui hieman ennenkuin lähdin viemään sitä kohti tallia. Matkan aikana töllisteltiin vaikka mitä ihmeellistä, mutta pysyttiin kuitenkin rauhallisina. Ilokseni olin toistaiseksi aivan yksin tallilla, muut tulisivat varmaankin vasta kahden aikaan ja kello oli nyt vasta puoli yksi. Tallissa laitoin Saken käytävälle, jotta saisin vaihtelua. Harjatessani ponia se pysyi melko rentona, välillä jännittyi jostain äänestä. Kuitenkin se luimi melko lahjakkaasti, joten ajattelin väkertää kentällä luottamus juttuja, vaikka siellä olikin vajaa puoli metriä lunta. Jätin ponin käytävälle nuokkumaan kun hain suitset, joista olin jo valmiksi irroittanut ohjat. Uusi naruni roikkui kuolaimista, joten otin koko satsin mukaan ja irrotin narun matkalla. Paikalle tullessani poni katsoi minua hiukan hölmönä, kuin kysyen "Etkai sä tossa säässä ratsastamaan rupea?". Kuitenkin vain naurahdin, sillä ulkonahan oli kirpeä pikku-pakkanen ja aurinko paistoi. Sujautin kuolaimet suuhun, vaikka meinasi tulla ongelma kun Sakke nosti hiukan päätä kiusatakseen. Pian ne olivat kuitenkin suussa ja remmit kiinni, viltti selässä. Irrotin toisen puolen narun, laitoin narun kiinni ja irrotin toisen puolen. Kävelimme kentälle melko rennoissa tunnelmissa, vaikka poni hiukan katsoikin minua mielellä, että mitähän toi meinaa. Kuitenkin minusta tuntui, että poni alkaa pikkuhiljaa luottaa minuun. Ei nyt vielä mitenkään täydellisesti, mutta pikku-hiljaa hyvä tulee. Avatessani portin Sakke havahtui; se pääsisi kentälle. Steppailimme siinä hetken, mutta kun Sakke huomasi, ettei se pääse yhtään sen aiemmin(päinvastoin, sillä odotimme portin edessä niin kauan että se pysähtyisi) se rauhoittui. Palkitsin sen heti kun se lopetti steppailun. Avasin portin ja talutin ponin sisään sulkien portin perässämme. Kävelytin ponia hetken ennen kuin otin viltin pois. Teimme pysähdyksiä ja peruutuksia. Olin todella tyytyväinen poniin kun huomasin että se kuunteli minua. Otin hieman ravia, mutta Sakella oli oma mielipide ja se ottikin laukkaspurtin. Hetken se siinä laukkasikin, ilman narua kylläkin paniikkilukolle kiitos! Rauhoituttuaan Sakke katsoi minua hölmistyneenä "Miksi sinä siellä maassa makaat?" tuntui puuskuttava poni kysyvän. Nauroin vain ja yritin uudelleen. Vieläkin Sakke lähti isompaa ravia kuin normaalisti, muttei kuitenkaan nostanut laukkaa. Hidastin ravia hieman ja tein temponmuutoksia sekä siirtymiä ravin ja käynnin välillä. Loppuun otin vielä parit pysähdykset ja peruutukset. Siirryin kentän keskelle ja kaivoin nameja taskustani. Hamuillen taskujani Sakke ajatteli saavansa herkkuja. Kokeilin kuitenkin kumartamista, vaikkei Sakke olisikaan sitä ennen tehnyt niin se meni kyllä hienosti, poika taipui erittäin hyvin! Taivutin vielä kummankin kyljen ja kävelytin vielä nopeasti. Heitin viltin päälle ja kiersin lyhyen lenkin metsäpolkua pitkin. Kotiin tullessamme oli porukkaa kertynyt jo ihan mukavasti. Tallissa otin Sakelta ensimmäisenä viltin pois ja laitoin sen kuivumaan. "Mooi" kuulin joidenkin sanovan. Siinähän olivat Daw ja Laura. "Moi" vastasin iloisesti. "Maastosta tulossa?" kysyi Daw. "Joo, tai oikeastaan oltiin vain lyhyt lenkki, alkuun tehtiin juttuja kentällä ja Sakkehan oli oikea mallioppilas" vastasin iloisesti. "Sepä kiva, voithan alkaa nyt kehittää enemmän luottamusta välillenne, eikö vain?" Laura huikkasi siihen väliin. "Luulisin näin" vastasin. "Kiitti muuten kun siivosit ton meidän kaapin, ettei vaan olis tullu tavarat sun päälle?" Daw naurahti. "Ei mitään mutta noinhan siinä kävi. Vien ponin kohta ulos ja siivoon karsinan, jossei ponilla oo tänään enään tunteja?" sanoin. "Ei muistaakseni ja voinhan sitten hakea sen sisään jos on. Kiitti vielä kerran tosta siivouksesta!" Daw sanoi nurkan takaa kadotessaan sinne Lauran kanssa. Mietin ensin että minnehän he olivat menossa, mutta sitten muistin että Laurahan hoitaa Jasminia, jos he olivat hakemassa sitä ja Nellaa. Kuka tietää. Viedessäni Sakkea takaisin ulos, näin Nellan ja Dawin sekä Jasminin ja Lauran kävelevän tallia kohti. Arvasin siis oikein. Ainut ongelma olisi, miten saisin Saken tammojen ohi. "Anna me mennään ohi, olkaa vaan kauempana häntä meitä ja tallia kohti" Daw huikkasi ohjeiksi. Noudatin käskyä ja Sakke huomasi tammat vasta sitten, kun ne olivat tallin ovella. Sain kuitenkin pidettyä oria sen verran, että pääsin tarhan portille. Rontti ja Tempo olivat vielä tarhassa, joten Nella ja Jasmin olivat varmaankin ensimmäiset tuntihevoset, jotka pääsivät sisään. Hyvä niin, saisi Sakke-ponikin hetkeksi ajatukset pois tammoista. Tallissa söin nopeasti leivän ja join kuumaa mehua, mutta huomasin että pitäisi mennä, joten pakkasin laukkuni ja kävelin ovelle. "Moikka!" sanoin vielä tallin ovelta. "Moikka" kuului useamman kuin yhden ihmisen tervehdys takaisin. Laitoin musiikin päälle ja lähdin kävelemään kohti bussipysäkkiä. "Mitäs meetwursteille kuului?" kuulin veljeni huudon huoneestaan. Onnekseni olin jo tottunut kiusoitteluun ja vastasin vain tavalliseen tapaani: "Ihan normaalia, siellä ne itseään lihottivat" ja jatkoin hommiani. Rynnistin heti ensimmäisenä hakemaan ruokaa, sillä en aamupala-viilin jälkeen ollut syönyt kuin yhden leivän. Huhhuh, enpä oo ennen onnistunu näin pitkästi kirjottamaan, toivottavasti pitkät tekstit ei haittaa Kiva tarina! Oli mukavaa luettavaa. Saat 4p, 10v€ /D
|
|
paulina
Melkein jo Mustislainen
Posts: 57
|
Post by paulina on Dec 16, 2012 19:23:20 GMT 2
PIRR* koulun kello soi päivän päättymisen merkiksi. Kaikki pääsivät tänään aikaisemmin, jo kello 13, sillä torstaina olisi joulujuhla. Ryntäsin ensimmäisten joukossa ulos luokasta naulakoille ja portaita alas. Menisin koulusta suoraan Mustikkapolkuun hoitamaan Sakkea. Laukussani rapisi puolikas namipussi. Juoksin pysäkille ja mahduin juuri ja juuri ensimmäiseen bussiin. Käytin bussikorttini koneessa ja löysin yhden vapaan istumapaikan melkein oven vierestä. Harppasin ulos kylmään pakkasilmaan ja lähdin kävelemään kohti tallia. Kävelin reippaasti ja oikaisin tutun oikopolun kautta tallille. Avatessani tallin oven minua tervehti tuttu ja turvallinen tuoksu. Kuitenkin menin suoraan kohti pirttiä ja omaa kaappiani, jossa ei vieläkään ole muuta kuin laukkuni ja säästöporsas. "Ketkä lähtevät hakemaan hevosia sisälle?" kuului kahden tutun äänen kysymys käytävältä. Kat & Daw siis. "Minä nyt ainakin" kuului noin 7 hoitajan suusta. Emppu ei ollut vielä tullut tallille, joten haimme ensin muut ja odottelimme häntä. "Diib ottaa Tompan, Kate Dumlen ja minä Turren" Daw antoi käskyn ensimmäiselle tarhalle. "Sussu ottaa Rontin, Iippu Tempon ja Pau voi ottaa Saken" Kat antoi käskyksi meille kolmelle. Samassa Emppu ja ensimmäinen hevosryhmä tulivat talliin. "Hyvä, nyt voimmekin hakea loput. Emppu kuuntele ja vie sitten tavarasi" Kat komensi tyttöä. "Okei" tämä vastasi. Odottelimme että hevoset olivat lukittuina karsinoissa, ennen kuin lähtisimme hakemaan hevosia. Kuuntelimme samalla kun Daw & Kat opastivat viimeistä tarhan hakua varten. "Emppu ja Assi, Lina ja Nella, minä ja Daisy, Laura ja Jasmin sekä Daw ja Tosca. Onnistuuko?" Kat kysyi. "Eiköhän" vastasivat Emppu, Lina ja Laura. "Pau, odota" kuulin Daw'n sanovan juuri ennen kuin lähdimme ovista ulos. "Pärjääthän nyt varmasti sen ponin kanssa sisälle?" hän varmisti. "Enköhän" vastasin iloisesti juuri ennen kuin lähdin ulos. Sakke oli melko epäluuloinen, mutta namipussin rapistelu auttaa asiaa. Hetken poika jaksoi juosta karkuun, mutta antoi kuitenkin melko nopeasti kiinni. Kehuin Sakkea ja palkitsin sen yhdellä namilla ja monilla rapsutuksilla. Vähän poika vielä vierastaa, muttei enään niin paljon että joutuisin puoli tuntia metsästämään sitä tarhasta. Matka talliin sujui melko hyvin, kerran poni näkin jäniksen ja luuli sitä möröksi, mutta seurasi kuitenkin hyvin joukon jatkeena. Pääsimme siis talliin ehjin nahoin ja veinkin ponin suoraa tietä karsinaan. Lukitessani ovea ajattelin ensin mennä syömään, mutta muistin, että voisin mennä kävelemään ponin kanssa jos se ei mene ensimmäisille tunneille. Kävellessäni listalle mietin, mitä voisin tehdä. Maasta käsin väistöä, ympyröitä, peruutuksia, pysähdyksiä. Listalle tullessani olin keksinyt jo vaikka mitä. Hienoa! Sakke menisi vain yhden tunnin, kello 17-18 tehoesteen. Kello on nyt puoli kaksi, joten voisin antaa Saken hetken oleilla rauhassa ja käydä syömässä välipalaa, harjailla sitä sitten rauhassa ja mennä kävelemään hetkeksi kentälle. Pirttiin mennessäni siellä olikin koko hoitajaporukka koolla. Ahdistuin jo siinä vaiheessa hieman, sillä pidän siitä, että saan olla yksin. Menin kuitenkin hakemaan kaapistani laukun, jossa olisi koulukirjojen lisäksi lihapiirakka ja termospullossa kuumaa mehua. Suljin kaapin oven ja menin istumaan muitten sekaan vaikka pysyinkin täysin hiljaa ja vain mutustin lihapiirakkaani. "Entä sinä Pau?" kuulin yhtäkkiä sanottavan. "Mitäh?" kysyin kun en ollut kuunnellut mitään. Muut rupesivat nauramaan. "Mikä on paras mokasi hevosten parissa" Laura sai naurun keskeltä sanottua. "Öääh... En tiedä. Ehkä se kun olin kerran vanhan vuokraponini luona viikonloppuna ja ratsastin sillä ilman satulaa. Olin silloin vielä niin kokematon, että se vain heitteli minua niin kuin halusi. Putosin oikeastaan jokaisesta laukasta joko sen takia, että poni pysähtyi kuin seinään ja en ollut varautunut, tai sen takia että se pukkasi minut alas. Putosin sen viikonlopun aikana varmasti 20 kertaa, vaikken sunnuntaina pudonnutkaan kertaakaan. Mutta parasta oli se, että tulin sieltä yhtä kertaa lukuun ottamatta joka kerta jaloilleen" nauroin aina välillä kun muistelin tuota veikeää pikkuponia. Puheenvuoroani seurasi kova-ääninen nauru. "Vähän hiljempaa hei" Kat virnisti oven raosta. "Joojoo" sanoimme kaikki yhteen ääneen. "Mä taidan mennä nyt käveleen Saken kans kentälle, lähteeks joku mukaan?" kysyin. Oikeastaan olisin halunnut olla kaksin ponin kanssa, mutta ajattelin että tekisi ehkä hyvää jos siellä olisi joitakin mukana. "Mä voin tulla Dumlen kanssa" Kate huikkasi. "Ja minä voin tulla Assin kanssa, jos vaihteeksi mentäis maasta käsin" Emppu sanoi. Lähdimme kolmestaan tallin puolelle. Haimme pakit ja menimme harjailemaan. Itse otin mukaani vielä suitset ja juoksutusliinan. Lähdimme harjailemaan poneja. Otin Saken käytävälle, jotta sitä olisi helpompi harjailla. Ori oli siinä melko rennosti, mitä nyt pari kertaa otti vähän kärttyisämmän asenteen. Sain kuitenkin melko helposti sen hoideltua ilman sen suurempia ongelmia. Putsatessani kavioita Sakke hieman kokeili, että luovuttaisinko jos se pitäisi sen kavion maassa tai säikähtäisinkö jos se hieman riuhtaisisi sitä jalkaa, mutta sekin oli oikeastaan vain sitä kokeilua. Selvitin vielä nopeasti harjan. "Ootko sen Saken kanssa valmiina?" Kate kysyi Dumlen luota. "Melkein, laitan vielä suitset päähän ja liinan kiinni" vastasin siihen. Olin lämmittänyt kuolaimet jo varustehuoneella lämpimällä vedellä, joten siihen ei mennyt aikaa. Pujotin suitset päähän, vaikka Sakke olikin asiasta kahta mieltä, mutta otti ne kuitenkin. Soljet kiinni, poni liinan päähän ja "Voidaan mennä, meen Saken kanssa edeltä vai?" kysyin Katelta ja Empulta. "Joo, voitte mennä, tullaan ihan kohta perässä" kuului Katen ääni. Kävelimme ulos ja suoraa tietä kentälle. Kentällä aloin miettimään, minne Kate ja Emppu jäivät. Tuoltahan he kuitenkin tulevat. Pitelin Saken liinasta kunnolla kiinni, vaikka se alkoikin hötkyillä vasta, kun huomasi Assin tulevan samalle kentälle. Siinä vaiheessa otin kuitenkin orin maanpinnalle takaisin ja jatkoin kävelyä, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Onneksemme kenttä oli aurattu ja lunta ei ollut tullut kuin sen verran, että kentän pohja oli noin sentin tai kahden paksun lumipeitteen alla. Kävelimme kaikki kolme ponia ja hoitajaa muutaman minuutin, kunnes aloitimme tekemään kaikki pysähdyksiä ja peruutuksia. Sakke oli oikeastaan vain muutaman kerran sellainen, ettei tahtonut pysyä paikoillaan, mutta muuten toimi oikein mukavasti. Teimme myös muutamat väistöt maasta käsin keskeltä uralle. Nekin menivät muilla pareilla oikein kivan näköisesti, mutta minä ja Sakke teimme hiukan enemmän töitä, sillä ponihan päätti jatkaa suoraan. Saimme kuitenkin muutaman onnistuneen kerran. "Pitäsköhän lähtä kohta kohti tallia, Dumle ja Sakkehan menee tehoeste-tunnille" Kate kysyi. "Ainiin joo, paljon kello on?" kysyin vastaukseksi. "Viistoista yli neljä, eli sellain nelkytäviis minuuttia ennen tunnin alkua" Kate vastasi. "No kävellään vielä kierros ja lähdetään sitten talliin" totesin hyväksi ratkaisuksi. Talliin mennessä Sakke oli nähnyt tammoja ja hieman esitellyt itseään, mutta totteli kuitenkin kiltisti. Tallissa vein oriin suoraan karsinaan ja vaihdoin suitset riimuun, otin pölyharjan ja aloin harjata ponia. Jätin Saken hetkeksi karsinaan, kun hain suitsiin ohjat ja satulan. Palatessani poni katsoi minua hieman kummastuneena, että pitäisikö nyt lähteä vielä ratsainkin lenkille. Naurahdin vain ja kuiskasin ponille, että pääset Sakke-poika hyppäämään esteitä. Oriin korvat siirtyivät eteenpäin ja se hieman hörähti kuullessaan sanan "esteet". Hymyilin ja tarkistin vielä Saken kaviot, ennen kuin laitoin sille satulan ja suitset takaisin. "Kiva kun Sakke onkin jo melkein valmis" kuulin yht-äkkiä sanottavan. "Joo, mä oon sen hoitaja ja oltiin tossa kentällä kävelees nii aattelin et jos laittaisin sen samalla kuntoon. Nyt se ois valmis" vastasin. "Kiitti, mä voin kattoo sitä hetken, me varmaan lähtään kohta maneesille" ratsastaja sanoi. Hymyilin ja lähdin viemään harjapakkia takaisin paikoilleen. Pirttiin syöksyin heti, kun tavarat olivat omalla paikoillaan. "Kiitti ku tulitte tonne kentälle, olis varmaan ollu aika tylsää ilman teit" sanoin Katelle ja Empulle. "Ei mitään, kiva ku voitiin tulla mukaan" Emppu hymyili. "Mun pitää nyt mennä, käyn viemässä vaan tän herkut sen ruokakuppiin, moikka!" sanoin vielä parivaljakolle, joka istuskeli huoneessa. "Joo moikka, pitäs varmaan meiänkii lähtee täst pikkuhiljaa laittaa Assii kuntoon sille vikalle tunnille" Emppu sanoi perääni. Kävin matkalla viemässä Saken kuppiin namin, sillä ratsukko oli jo lähtenyt. Samassa huomasin kuinka paljon kello on ja lähdin puolijuoksua kohti bussipysäkkiä. Taas onnistuin tekeemään näin pitkän. Ilmotatteko sitten, kun pääsen sellaiselle tasolle, että voin ratsastaa niin ei mene ohi multakaan? Mukava tarina taas! Saat 5p, 11v€ Tasoista taidat tosiaan olla jo III-tasolla!
|
|
paulina
Melkein jo Mustislainen
Posts: 57
|
Post by paulina on Dec 18, 2012 19:49:01 GMT 2
Viimeiset viisi minuuttia olin tylsistynyt enkun tunnilla, mutta nyt odottelin aulassa että Ville pääsisi tunnilta. Oikeestaan välillä on ihan kiva et ylä- ja ala-aste sekä lukio on samassa pihassa, mietin. Ah, tuolta se tulee. Nappasin meidän molempien kypärät aulan naulakoilta ja jäin odottelemaan Villeä. "Mennääks?" Ville kysyi. "Joo, tos on sun kypärä. Heität mut sit tallille?" sanoin ja varmistin vielä. Tänään menisin ensimmäistä kertaa ratsastamaan Sakella. Mitähän siitäkin tulisi? "Tuuksä?" Ville huusi mopon päältä. Juoksin että pääsisin kyytiin. Nyt kun tiet on aurattu, pääsisin helpommin tallille suoraan koulun jälkeen kun Ville menee jäähallille. Harppasin kyytiin ja otin kiinni, etten putoaisi. Lähdimme ajamaan kohti ensimmäisiä liikennevaloja, jotka olivat melkein heti pihasta lähdön jälkeen.
"Kiitti kyyist, haeksä mut monelt?" kysyin Villeltä ennen kuin tämä lähti. "No mun jää alkaa viielt et menee varmaa kuutee, jos passaa" sain vastaukseksi. Nyökkäsin ja Ville lähti. Itse taas lähdin matelemaan kohti tallia ja pirttiä. Katsoin kelloa ja se oli puoli kolme. Hyvä, vajaat kolme tuntia aikaa, koska kyyti tulee kuitenkin myöhässä. Avasin oven, joka tuntui raskaammalta kuin normaalisti, sillä tuuli sulki ovea minua vastaan. "Moi kaikki" sanoin iloiselle talliporukalle pirtissä. "Moi Pau. Meinattiin just et vois lähtä siivoomaan heposten kaappeja, tuuks mukaan?" joku sanoi selkäni takana kun seisoin kaappini edessä. "En taida, Saken ja mun kaapit on ihan hyvässä järjestyksessä, siivosin sen vast muutama kerta sit. Meen ratsastamaan maneesiin Sakella" vastasin. "Okei, no ainakin tiedetään mistä sut löytää jos poni tulee vastaan" muut virnuilivat. Tuhahdin ja lähdin hakemaan kottareita ja talikkoa, että saisin Saken karsinan putsattua. Siivosin karsinan nopeasti ja hain vähän lisää purua likaisten tilalle. Mennessäni tyhjentämään kottikärryjä, tuuli kaatoi ne. Noniin, vielä vähän lisää töitä. Tämän päivän jälkeen en yllättyisi vaikka poni olisikin ihan kurainen vaikka tuleekin lumisesta tarhasta manasin itsekseni. Siivosinkin jälkeni, enkä onnistunut pahemmin sotkemaan. Vein kottikärryt ja talikon paikalleen, hain ponille riimun & narun ja lähdin hakemaan Sakkea.
Kuten olin ennustanut, Sakke oli likainen. Voihkaisin ja otin ponin kiinni, se on selvästikin oppinut tunnistamaan minut ja tietäisi, että pääsisi sisälle lumisateesta joka alkoi reilu tunti sitten. "Voi sinua, onneksi luulet että pääset vähällä. Tänään lähdetäänkin ratsastamaan" sanoin ponille iloisesti. Yritimme lähteä tarhasta, mutta ei kun ei. Eiköhän Rontti ja Tempo yrittäneet samalla kertaa ulos. "Menkääpäs siitä" murahdin parivaljakolle ja näkivät nekin parhaammaksi peräytyä hiukan. Saken kanssa pääsimme ulos kahdestaan, eikä kumpikaan karkureista yrittänyt mukaan. Sakke tosin näytti vain iloiselta varsalta kun se pomppi talliin. Välillä pysähdyin kun poni otti äkkilähtöjä vähän turhan kovalla vauhdilla, mutta ehjinä ja melko rauhallisesti selvisimme talliin.
Talliin tullessamme vein Saken karsinaan, lukitsin oven ja lähdin kohti satulahuonetta. Hain harjapakin, satulan sekä suitset ja lähdin takaisin kohti ponin karsinaa. Laitoin Saken kiinni seinän renkaaseen, otin harjan ja aloin harjata. Aikani siinä harjailinkin, kunnes tuli ensimmäiset ratsastajat talliin. Putsasin kaviot ja päästin Saken irti siksi aikaa, että menin katsomaan tuntilistaa. Alkeis- ja HeC-tunti pidettäisiin maastossa, joten maneesi olisi vielä reilut kaksi tuntia vapaana, eli kerkeäisin ratsastamaan hyvin ja kävelläkkin maasta käsin melko paljon. Arvioin että minulla menisi noin tunti maneesissa. Sitten, seuraavat tunnit. Tehokoulu olisi maneesissa, mutta Sakke olisi tallissa sen ajan. Tehoeste puolestaan olisi kentällä ilman satulaa ja puomeilla, joten vaikka Sakke meneekin sille, se kerkeäisi olla tallissa yli kolme tuntia, jos lähden hieman ennen ensimmäistä tuntia maneesiin.
Jatkoin vielä hetken harjausta, kunnes kuulin, että Kat tuli toimistosta. "Ja nyt voisi sitten viimeistään alkaa laittelemaan hepoille pikkuhiljaa niitä varusteita, tuun ihan kohta että mennään kentälle nousemaan selkään, onks niit taluttajia muuten ilmottautunu" hän varmisti. Muutama hoitaja vastaili myöntävästi, joten minä pääsisin maneesiin suunnitellusti. Laitoin Sakelle satulan selkään ja vyön kiinni. Naurahdin ponille kun näytettiin niin nyrpeätä naamaa koska ulkona satoi lunta. Pikkuiset tuntiratsastajat alkoivat laittaa satuloita, joten olin iloinen, että olin taas muistanut lämmittää kuolaimet etukäteen. Laitoin suitset päähän ja remmit kiinni. Varmistin vielä että ohjat ovat hyvin kiinnitetty ja laitoin Saken selkään ratsastusloimen, koska ulkona oli melko kylmä.
Maneesin ovi napsahti kiinni perässämme. Poni katsoo ihmeissään, että miksi me täällä ollaan. Taputin Sakkea ja vein sen keskemmälle poikittain. Laitan kypärän päähän ja suljen klipsin. Vedän jalustimet kummaltakin puolelta alas sekä kiristän vyötä ennen selkäännousua. Otan ohjia hiukan lyhyemmiksi ja satulan etukaaresta kiinni vasemmalla kädelläni, takakaaresta kiinni oikealla kädelläni. Samaan aikaan laitan vasemman jalkani jalustimeen. Heilautan itseni kevyesti selkään ja Sakke tuntuu isolta. Sakke hätäilee liikkeelle, mutta pysäytän sen, kiristän vyötä vielä reiän, ettei se ole liian löysä ja lyhennän jalustimia. Ne ovat hieman lyhyet, mutta ajattelen, että ovat tässä tilanteessa parempia sillä en tiedä millaisia jekkuja Sakke voisi keksiä.
Lähden kävelemään pitkin uraa, kun kuulen vaimean äänen pihalta. "Järjestäytykääs nyt nii, että Tomppa, Rontti, Dumle ja Assi sitten sinne hännille" Kat julistaa minun kuullen, vaikkei se kovin kovalla äänellä kuulukkaan. Jatkan kävelyä vielä hetken, ennen ohjien tuntumalle ottoa. Otan melko kevyen tuntuman, mutta niin, ettei ohja roiku vaikka myötäänkin, ei kuitenkaan niin paljon että pidättäisin koko ajan. Toisen heistä tunnistan, Riinan, mutta toinen on ilmeisesti uusi tai tapaan hänet vasta ensimmäistä kertaa. Hän kuitenkin esittelee itsensä Emiliaksi, Elluksi näin tutummin. "Voidaanks tulla kattomaan sun ratsastusta kun meidän tunti alkaa vasta ton tunnin jälkeen?" pari pientä tuntiratsastajaa kysyvät. "Kaipa te voitte" hymyilin. "Kiva, mikä ton ponin nimi on?" Riinaksi tunnistamani ratsastaja kysyy. Riinan opin tunnistamaan viime kerralla, kun tämä meni Dumlella. "Tää on Sakke, mut meen tällä vasta ekaa kertaa niin en tiiä et millain tää on" vastasin. "Okei" Emiliaksi itsensä esitellyt tyttö sanoo. Otan muutaman pysähdyksen ja peruutuksen sekä ympyrän. Menen vielä kolme kierrosta käyntiä ottaen vähän tuntumaa poniin, kunnes otan ratsastusloimen pois. "Voiskos jompi kumpi tulla hakeen tän loimen ja viedä tän tohon laidalle?" kysyn. "Joo voi" Riina sanoo ja vilahtaa katsomosta ponin viereen. "Sakke prr" sanon ponille, joka lähtee peruuttamaan vieraasta ihmisestä pois päin. Saan kuitenkin annettua loimen Riinalle, joka katoaakin saman tien kohti katsomoa. Jatkan matkaa tehden ravissa pääty-ympyrät ja pitkillä sivuilla teen 2 käynti-siirtymää. Teen hetken niitä, kunnes Sakke säikähtää ulkoa tullutta melko kovaa oksan räsähdystä, koska se kuuluu maneesiin. Rauhoittelen ponia ja jatkan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Suunnan vaihdan noin 25 minuutin jälkeen, jatkan kuitenkin toiseen kierrokseen vieläkin samaa tehtävää. Jatkan tehtävää reilut viisi minuuttia, siirrellen koko ajan käynti-siirtymien paikkaa pitkillä sivuilla ja vaihdellen määriä. Otan hetken välikäynnit ja annan ohjaa, jotta Sakke voi venyttää ohjaa. Vaihdan vielä suunnan. Ohjat otan takaisin muutaman minuutin jälkeen. Siirsin Saken raviin ja tein muutaman ympyrän ja siirtymisen. Sitten lyhyen sivun puolivälissä nostin laukan, laukkasin toiseen päähän, tein ympyrän ja loppukierroksen. Saken laukka oli oikein mukavaa istua, mutta ajattelin kuitenkin, että minun pitää mennä vain kevyesti. Vaihdoin suunnan käynnissä ja laukkasin vielä saman verran toiseen suuntaan. "Me mennään talliin nyt, ettei myöhästytä tunnilta" kuulin Riinan ja Emilian sanovan. Mumisin jotain vastaukseksi. Otin noin puolenvälin kohdalla pitkää sivua ravin ja ravasin lyhyelle sivulle, nostin laukan ja laukkasin tähän suuntaan saman verran. Siirsin kierroksen jälkeen raviin ja jatkoin kevennellen hieman pidemmällä ohjalla, en kuitenkaan millään koko ohjan mitalla. Muutaman kierroksen jälkeen siirsin käyntiin ja otin laidan päältä ratsastusloimen ja laitoin sen ponin satulan taakse, ohjasin keskemmälle ja laskeuduin pehmeästi alas. Taluttelin Sakkea reilut viisi minuuttia ja liikuttelin samalla varpaitani, jotka olivat vajaan tunnin ratsastuksen jälkeen kohmeessa. Katsoin kelloa ja päätin lähtä takaisin talliin.
"Moi, olitteks maneesissa Saken kanssa?" kuulin jonkun kysyvän. Käännyin ja huomasin sen olevan Daw. "Joo, mentiin ihan kevyest, lähinnä ravattiin ja käveltiin. Molempiin suuntiin reilu kierros laukkaa" vastasin. Riisuin samalla satulaa ja suitsia ponilta. Irrotin ratsastusloimen satulan lenkistä ja laitoin sen nopeasti taiteltuna lattialle tarkoituksena viedä se ponin kaappiin. "Okei, meniks hyvin? Voit muuten suitset jättää siihen, mut satulan ja ton loimen voit viedä ja jos jaksat nii tuo kuivatusloimi tähän valmiiksi" Daw sanoi katsellen minua ja Sakkea. "Okei, ihan kiva poitsu tuntuu olevan. Jos nyt pikkuhiljaa alkaisi aina välillä ratsastamaan, vaikka sitten niin että joka toinen kerta kävelis ihan maasta käsin ja tekis juttuja niin" vastasin. Taputin Sakkea vielä harjaukseni päätteeksi ja varmistin, ettei kavioissa ole pahoja tilsoja. "Kuulostaa hyvältä, toivottavasti poni osaa käyttäytyä" Daw hymyili ja lähti sitten toimiston suuntaan. Suljin oven huolellisesti, jätin kuitenkin harjapakin karsinan eteen, otin satulan ja ratsastusloimen ja lähdin varustehuonetta kohti. Asetin satulan paikoilleen ja laitoin Saken loimen tämän kaappiin ja otin sieltä kuivatusloimen ja lähdin takaisin viemään sitä. Vein loimen karsinan eteen ja lähdin kohti pirttiä.
Pirtti oli tyhjä, mutta täyttyi pian taluttamasta tulleista hoitajista. Toiselle tunnille ei tarvittu taluttajia, joten istuimme ja juttelimme pirtissä niitä ja näitä. Tasan kuusi muistin katsoa kelloa. Samassa ryntäsin kaapilleni. "Wou, mikäs sulle nyt tuli?" Diib kysyi. "Pitää mennä, veli tulee kohta" vastasin ja otin laukkuni ja mopoilukypäräni kaapista, ja menin ovelle. "Moikka kaikki, nähää taas joskus!" huikkasin muille.
Rynnistin parkkipaikalle tallin ovelta, koska koulutunnin ratsukot olivat jo tallissa, ei minulla pitänyt tulla ratsukoita vastaan - eikä tullut. "Missäs sitä viivyttiin, anna tän olla viiminen kerta ku myöhästyt!" Ville saarnasi. "No anteeks, lasketaaks et monta kertaa sä oot myöhästyn, oot kyl aika paljo velkaa!" pamautin takaisin. Harppasin mopon selkään vähän hölmösti, koska olen niin lyhyt, en päässyt kunnolla. "Yritä nyt ees päästä kyytiin" Ville valitti. "No helppohan sun on tollasen 180 senttisen puhuu, kokeileppa 130 senttisen! Ja mistä lähtien oot alkan valittaa noin paljo, ei tainnu harkat sujuu?" tokaisin takaisin. Ville ei kuitenkaan vastannut, joten lähdimme ajamaan pois päin Mustiksesta. Aloin miettiä, mitä kaikkea kerkeäisin vielä Saken kanssa tekemään tulevaisuudessa.
Mukava tarina! saat 5p, 11v€ /Daw
|
|
|
Post by Kathreen on Dec 26, 2012 1:06:41 GMT 2
25.12.2012 Pau ja Sakke lumisen maastoreissun jälkeenPalkintokuva Paulle ahkerasta hoitamisesta! Jatka samaan malliin : ) -Kat
|
|
paulina
Melkein jo Mustislainen
Posts: 57
|
Post by paulina on Dec 30, 2012 23:44:38 GMT 2
En ollut päässyt Mustikseen ikuisuuteen, koska olimme muutaman päivän mummolassa ja en ollut maastoilupäivän jälkeen käynyt. Nyt kuitenkin istuin keittiön pöydän ääressä odottelemassa kyytiä joka vielä toistaiseksi nukkui omassa sängyssään; Villeä. Pian kuitenkin koin positiivisen yllätyksen ja tämä heräsi, söi nopeasti ja pääsimme lähtemään melkein saman tien. Olin jo 11.00 Mustiksen pihassa maistelemassa kirpeää pakkasilmaa. Kipaisin sisälle, koska ulkona oli niin kylmä. Tallissa suuntasin ensimmäisenä pirtin puolelle, koska halusin viedä laukkuni kaappiin. Pirtissä olikin mukavasti porukkaa jo koolla. "Moikka, lähetääks koht hakeen poneja sisään?" kysyin juttelevalta tyttöporukalta. Hetken he katsoivat minua kun eivät varmaankaan olleet huomanneet tuloani. "Joo, niitähän saa nyt melko vapaasti ratsuttaa kun niillä on loma. Mutta kuitenkin silleen aika rennosti kuitenkin" Sussu vastasi iloisen porukan keskeltä. Kävelimme varustehuoneen kautta talliin ja hajaannuimme. Lähdin hakemaan Saken riimua kun muut hakivat omien hoitsujensa. Lähdimme porukalla hakemaan hevosia hyvässä järjestyksessä. Iippu, minä ja Kat haimme hevoset 3 tarhasta. Sakke näki minut jo ennen kuin pääsimme tarhalle, joten päätti ottaa hatkat ja lähteä perimmäiseen nurkkaan, ettei joutuisi töihin. "Huoh, ei tuo poni voisi joskus päästää helpommalla, luulisi sen nyt haluavan sisään" nurisin läpällä. "No etpä ainakaan voi valittaa kylmää kun sitä jahtaat" Iippu hymyili. Virnistin takaisin ja lähdin ottamaan ponia kiinni. Yllättävän helposti se kuitenkin antoi kiinni(lue: heti 5 minuutin jälkeen) kun huomasi että jäisi muuten yksin. Lähdimme kävelemään kohti tallia rennosti jonon hännillä. Tallissa riisuin ponilta toppaloimen pois ja annoin sen syödä hetken päiväruokaansa, kunnes aloin harjaamaan sitä. Yllätyin kuinka puhdas poni oli, koska sehän oli oikeastaan puhdas. Sain sen nopeasti harjattua ja putsattua kaviot, vaikka vähän poni yritti taas nostaa minua kun putsailin kavioita. Laitoin satulan & ponin uuden huovan selkään ja ratsastusviltin takamuksen päälle, että poni lämpenisi nopeammin. Olin käynyt lämmittämässä kuolaimet lämmittimillä, jotka minulla oli laukussani. Ne olivat lämpöiset, mutteivat kuumat. Sakke otti kuolaimen varsin helposti ja antoi muutenkin laittaa suitset hyvin. Laitoin lämmittimet sormiini ja yhden isomman kypärään, panta jä kypärä päähän. Ulkona kävellessäni maneesia kohti hiljalleen Iippu ja Emppu pysäyttivät minut. "Hei Pau, lähetkö meidän kanssa maastoon, käytäis vain alkuun kävelemässä maneesissa?" Emppu kysyi. "Miksen, siitähän vois tulla ihan kivaakin" vastasin. Kävelimme maneesille ja siellä noin kymmenen minuuttia, ennen kuin lähdimme maastolenkille. Olimme ottaneet viltit jaloille, koska ulkona oli niin kylmä. Kävellessämme tietä pitkin, vastaan tuli Daw, joka oli lähtenyt käymään kaupassa nopeasti samaan aikaan kun lähdimme hakemaan poneja sisälle. Nyt hän tuli vastaan ja pysähtyi hetkeksi tien reunaan, kun kävelimme ohi. En pannut tarkemmin merkille, mutta hän taisi hymyillä kun olin lähtenyt pikkuisen riiviön, toiselta nimeltä tunnetaan myös Sakkena, kanssa maastoon. Jatkoimme matkaa hetken päästä ravaten, vaikka ravasimme vain viitisen minuuttia. Pysähdyimme katsomaan toisiamme. "Käännytäänkö tuosta missä menimme joulun jälkeen maastossa? Siinä on varmaan alla vielä ihan hyvä polku, minkä päälle on vain satanut pakkaslunta. Se ainakin näyttäisi siltä" kysyin. "Jos uskot niin, voidaan mennäkkin. Menetkö edeltä?" Emppu antoi vastakysymyksenä. "Okei, seuratkaa" vastasin kun käännyin kohti polkua. Sakke mietti hetken ennen kuin astui hankeen. Kävelimme ihan rauhassa lumeen täyttynyttä polkua, ennen kuin päädyimme auratulle tien pätkälle. "Ravataanko tässä ja kävellään sitten sinne maastokentälle, eli sille pellolle?" kysyin muilta. "Ravataan vain, oot tainnu suunnitella tän valmiiks tän ohjelman?" Iippu ihmetteli suunnitelmiani mitä heittelin. "Okei, siirrytään raviin. Ja Iippu, heittelen näitä ihan lennosta ihan niinkuin huvittaa" nauroin. Ravatessamme hevoset pärskivät iloisina ja Assi päätti välillä että minähän en enään matele, mutta hyvinhän tuo kuitenkin sujui. Jatkoimme vielä hetken käynnissä ennen kuin päädyimme maastokentälle mistä olin puhunut. Siellä otimme muutaman kunnon laukkasuoran ja hankilaukkaakin. Välillä tuntui että ponit päättivät vauhdin ja me osallistuimme vain ohjaamiseen. "Eiköhän nyt riitä, otetaanko parit semmoset laukat mitkä on säädeltävissä?" kysyin hieman ontuvasti nauraen kun Sakke nakkeli niskojaan haluten mennä kovempaa. "Vois olla hyvä idea, tai Assi vie mua 100-0 koko loppumatkan" ponin selässä oleva tyttö nauroi. Nostimme laukat ja ponit olivat hieman ihmeissään kun pitikin yhtäkkiä säädellä laukkaa ratsastajan ohjeiden mukaan. Varsinkin Sakke pisti aluksi vastaan, mutta antoi lopulta periksi ja alkoi pikku hiljaa käyttämään taka-jalkojaan. Tässä välissä siirsin ponin hetkeksi raviin ja kehuin sitä kun sain siinä aikaan oikeanlaista toimintaa. Palatessamme tielle kaikilta poneilta oli lähtenyt melko paljon energiaa. Ravailimme tienpätkän loppuun asti ja vielä seuraavallekkin tielle asti, mutta sitten siirsimme käyntiin ja annoimme hieman pidempää ohjaa, kuitenkin säilyttäen kevyen tuntuman. Olimme melkein Mustiksessa kun auto kaartoi mutkasta, mutta koska ei huomannut meitä mutkan takaa, tuli tarpeeksi kovaa siihen, että Sakke säikähti hieman. Se hyppäsi pienesti ylöspäin ja pukitti heti sen jälkeen, ja kuin ihmeen kaupalla pysyin selässä. Kuljettaja pysähtyi vähän matkan päähän ja nousi autosta. "Anteeksi, en huomannut teitä mutkan takaa, eikai mitään sattunut?" huolestunut nuori nainen kyseli. "Ei, voimme jatkaa matkaa normaalisti. Kannattaa muuten hidastaa mutkissa, sieltä saattaa tulla hevosia. Nyt tien päällä ei kuitenkaan taida olla lisäksemme muita" Sussu ohjeisti. "Hyvä, anteeksi vielä kerran, kai voin korvata tämän jotenkin?" nainen pyyteli. "Ei tarvitse..." ehdin sanoa, vaikka en kerennyt loppuun. "Ottakaa vaikka nämä" nainen kuitenkin sanoin ja antoi meille kaikille pussissa olevia pipareita. Nainen astui autoon ja ajoi hiljaa pois. "No, jatketaan matkaa, ootko ok?" Emppu varmisti minulta. "Joo enköhän, eihän se ponin vika ollut. Mennään vaan" vastasin. Loppumatka sujui varsin hyvin ja ponit olivat hyvin jäähtyneet kun pääsimme tallin pihaan. "Moikka kaikki, mistäs te noi piparipussit ootte saanu?" Daw tivasi kun saavuimme pihaan. "Moivaan sullekkin, yks nainen tuli mutkan takaa hieman liian kovaa ja Sakke vähän säikähti niin se antoi nämä" vastasin hieman vaisusti. "Selvisit kuitenkin selässä? No, antakaan ne niin teidän on helpompi tulla alas sieltä selästä" Daw keräsi meiltä pussit. "Juuh, en vaan tiedä mitä siellä ninjailin" nauroin. Talliin mennessämme ponit olivat hikisiä, joten laitoimme niille loimet päälle vielä talliin. Kipaisin pirttiin. Koko muu porukka oli siellä jo aloittanut pipari ja mehu kestit. Otin mukillisen mehua ja pari piparia. Mutustimme niitä siinä sitten rennoissa merkeissä kunnes puhelimeni soi. " Voisitko tulla jo, mä ootan sua tääl pihal" Ville sanoi. "Joo tuun ihan just" vastasin ja suljin puhelun. "Mun pitää mennä, nähdään huomenna 'gaalassa' eiks vaan?" kysyin. "Joo, tottakai" Daw vastasi, jolle oikeastaan olin kysymykseni osoittanut. "Onnea vielä siitä että onnistuit kestämään sen ponin pukeissa!" hän huikkasi perääni. "Sisukas pikku-ratsastaja mulla hoitajana" Daw jäi päivittelemään perääni. Hieno tarina! Hyvä ettei Sakke säikähtänyt enempää autoa saat 4p 10v€
|
|
paulina
Melkein jo Mustislainen
Posts: 57
|
Post by paulina on Jan 1, 2013 16:37:44 GMT 2
Kävelin kohti tallia. Olin ollut yön Villa Aliisassa, joten minulla ei ollut pitkä matka. Viime yö oli venynyt pitkäksi, mutta väliäkös tuolla. Olin käynyt myös aamutallissa auttelemassa Kat'ia ja Daw'ia ja kuskaillut hevosia ulos. Olimme menneet sen jälkeen vielä nukkumaan. Olimme nousseet kuitenkin reilun tunnin jälkeen ylös 'aamupalalle', joka tarkoitti sitä että kukaan ei lopulta ottanut mitään. Nyt kuitenkin olimme tallissa suunnitteilla päivätallin aloittaminen. "Daw ja Pau, lähetteks te kuskaileen heppoja sisään niin mä meen sekotteleen mössöjä?" Kat ehdotti, koska ei halunnut lähtä ulos kylmään. Suostuimme kuitenkin ja päätimme tyhjentää tarhat ykkösestä kolmoseen, eli Turre, Tomppa ja Dumle ensimmäisinä. Kävelytimme hevoset yksi kerrallaan talliin ja itse vein Tompan, Dumlen, Assin, Nellan sekä Saken. Talliin päästyämme itse annoin yksäripuolen hepoille ruoat. Kello on nyt 14.50 joten maleksin pirtissä odottaen muita. Pian saapuivatkin Diib, Iippu, Emppu sekä Kate. Hevosilla on tänään vielä vapaa, joten päätimme yhdessä lähteä maneesiin rennosti köpöttelemään ilman satuloita. Noudamme yhdessä harjat ja suitset sekä viltit hevosille. Lähden yksäripuolelle Saken luokse, pujotan riimun näppärästi päähän ja laitan leukaremmin klipsin kiinni. Annan orin syödä heinänkorsiaan samalla kun harjailen sitä rennosti pitkin vedoin. Erityisen likainen Sakke ei ollut, mutta harjasin sitä silti viitisentoista minuuttia ennen kuin putsasin kaviot. Ori ei keksinyt minkäännäköistä kepulikonstia minun pääni menoksi, mikä lie kiltteydenpuuska siihenkin iskenyt. Otin riimun pois kun menin ulos karsinasta lämmittämään kuolaimia. Suljin oven kun käväisin muiden luona. "Alatteko olemaan valmiina?" kysyin. Kaikki vastasivat myöntävästi, mutta heillä oli vielä loimet laittamatta. Kävelin reippaasti takaisin Saken luokse, mutta silti rauhallisesti. Avasin oven ja ori kääntyi katsomaan minua. Heilautin ohjat kaulalle ja kuolaimet tottuneesti suuhun. Sitten vain remmit kiinni ja loimi sekä viltti ponin selkään. Muut ilmoittivat että olivat lähdössä nyt, joten lähdin samoihin aikoihin. Olin kolmas joka meni maneesiin, mutta nousin viimeisenä kyytiin ja silloinkin Lina oli tullut auttamaan minua punttaamalla minut. Lähdimme kävelemään pitkin ohjin asetellen vilttejä jalkojen ympärille. Kävelimme aivan rennosti melkein viisitoista minuuttia ennen kuin otimme muutamia ravipätkiä. Itse en kylläkään kärsinyt ottaa kovin pitkiä, ravi kun ei Sakella vieläkään ole kovin mukavaa. Otin kuitenkin lyhyitä pätkiä mutta usein, eli siirtymiä oli paljon. Aloimme kaikki olemaan kypsiä ravaamiseen, joten päätimme nostaa laukat. Laukkasimme kumpaankin suuntaan muutaman kierroksen. Sitten siirryimme raviin takaisin ja teimme samoja pätkiä kuin alkuun. Ravailimme vajaat kymmenen minuuttia. Käyntiä emme jaksaneet enään maneesissa hoitaa, vaan lähdimme todella lyhyelle maastolenkille, jossa meni noin viisitoista minuuttia. Menimme kentälle laskeutumaan selästä ja talutimme talliin. Tallissa otin Saken suitset pois, vein ne paikalleen ja laitoin fleeceloimen sijasta talliloimen. Jätin pojan sinne mutustamaan heinänkorsiaan. Pirttiin mennessäni siellä oli jo moni muukin. "Mä taidan lähtä, tuun kuitenkin huomenna koko päiväks tallille kun oon luvan hoitaa aamu- ja iltatallin, moido" sanoin muille. Sain vastaukseksi kaikennäköistä mutinaa, en oikein keskittynyt. Heitin Saken kippoon vielä matkalla namupalan joka oli jäänyt taskuuni ja kävelin parkkipaikalle josta isä oli minua jo hakemassa. Hyvä! Voisit jatkossa merkata tarinoittesi loppuun kuinka mones hoitomerkintä kyseinen tarina/kuva oli. 3p, 6v€ /Daw
|
|
paulina
Melkein jo Mustislainen
Posts: 57
|
Post by paulina on Jan 1, 2013 23:08:26 GMT 2
Tämä unohtui tuosta edellisestä merkinnästä :> Laitan tästä nyt erikseen pisteet, kun ovat eri viesteissä.Saat: 2p, 4v€, ja pääsit samalla seuraavalle tasolle. /DawAttachments:
|
|
paulina
Melkein jo Mustislainen
Posts: 57
|
Post by paulina on Jan 2, 2013 13:17:45 GMT 2
Olin ollut jo aamusta asti hoitelemassa tallitöitä, sillä olin luvannut tehdä tallityöt ennen lähtöäni Pärnuun. Hain ponin sisälle ennen kuin päivätallin tekijä hakisi muita, sillä halusin harjata ja muutenkin hoitaa ponin huolellisesti. Harjailin siinä oman aikani, kunnes Kat jakoi päiväsörsselit ja jätin Saken siksi aikaa rauhaan ja sen sijaan lähdin itse hakemaan ruokaani, koska Ville odotteli pihassa. Hän oli tuonut rasian missä oli kastiketta ja spagettia minulle ruoaksi. Samalla hän tuli katsomaan Sakkea. "Sä näytät ihan rääpäleelt ton vieres, vaikkei ponikaan mikään iso ole" rakas veljeni vitsaili. "Kiitti vaan, mut kyl mä tän kans ihan hyvin pärjään" heitin takaisin. Juttelimme hetken keskenämme ja Katin sekä Dawin kanssa, lopulta seuraan liittyi muutama muukin tallityttö. "Mut mun pitää mennä nyt, Pau, mä haen sut sit joskus kymmenen ja puol yhentoist välis?" Ville kysäisi. "Joo, tuun sit ku kerkeen, mut jos ei näy niin eti mua tallista" vastasin pakkaseen katoavalle pojalle. Talliporukkamme hajaantui ja itse menin pirttiin syömään. Tänään kaikki tuntiryhmät aloittelevat ihan kevyesti, mutta koska Sakella on vapaa niin voisin mennä maastoon käppäilemään ja ravailemaan hieman jos löytäisin kaverin. Löysin kuin löysinkin kaveriksi kävelylenkille Linan ja Nellan sekä Diibin ja Tompan. Varustin Saken suitsilla, satulalla ja fleeceloimella, satulan päälle laitoin viltin minun jalkojani varten. Tästä oli tulossa vain lyhyt kävelymaasto, jonka päätteeksi menisin Diibin kanssa vähän ravailemaan ja laukkailemaan tuntien jälkeen maneesiin. Kello oli puoli seitsemän kun lähdimme tallin pihasta kävellen metsätietä pitkin. Diibkin oli saatu Tompan selkään pienen neuvottelun jälkeen koska pieni poniruuna ei millään olisi halunnut lähteä töihin. Nyt kuitenkin kävelimme samaa tietä pitkin mitä kävelimme kun lähdimme paukuttelemaan raketteja. Tie oli vieläkin hyvässä kunnossa eikä niin liukaskaan kuin tallin piha. Matka sujui hyvin, jos ei lukuun oteta Saken pieniä esiintymisyrityksiä tammalle. Kävelimme tietä pitkin vajaat viisitoista minuuttia kunnes käännyimme ja lähdimme samaa tietä pitkin tallia kohti. Juuri kun viimeinen tuntilainen poistui maneesista saavuimme tallin pihaan. "Kat, älä pistä ovea kiinni" Lina sanoi Nellan viereltä kun me kävelimme kohti maneesia. Maneesissa otimme muutamat ravipätkät ja laukkaakin hieman. Otettiin aina pitkät sivut ravissa, keskelle käyntisiirtymä että saatiin ponipojat liikkeelle. Otettiin niitä hetki ja sen jälkeen laukkaa reilun kierroksen verran molempiin suuntiin. Sitten ravailtiin ihan rauhassa poneja pois, mutta melko rennosti ihan niiden omaa tahtia. Saken siirsin muutaman kierroksen jälkeen käyntiin ja kävelin siinä sitten reilut viisi minuuttia. Diibin kanssa saatiin vekkuli idea ja käppäiltiin sitten vielä ulkona tallin ympäri sisälle. Sakke hörähti tyytyväisen oloisena kun päästiin sisälle ja otin varusteet pois. Ei ollut mitenkään erityisen hikinen, mutta jätin fleecen vielä päälle. Paulina & Sakke9HM4p, 10v€ /DawAttachments:
|
|
paulina
Melkein jo Mustislainen
Posts: 57
|
Post by paulina on Mar 24, 2013 10:44:23 GMT 2
Saken kahden päivän vapaa romuttuu siihen, kun minä päätän lähtä ratsain maneesiin. Kello näyttää vasta puoli kahta, kun olen valmis lähtemään maneesiin ratsuineni. Onnekseni Miira saapuu talliin juuri, kun olen lähdössä kohti maneesia. Laitan ponin selkään vielä ratsastusloimen enkkuviltti kuosilla ja lähden taluttamaan komeaa ratsuani kohti maneesia. "Ajattelin mennä puomeja, jos viittisit tulla niitä laittamaan tai taluttamaan tätä ponii, nii voisin kyl itekkii laittaa?" sanon tytölle heti tervehdysten jälkeen. "Joo, enköhän mä voi" tyttö hymyilee iloisesti. Talutan Saken maneesiin Miiran kävellessä vieressäni. Juttelemme niitä näitä ja kun pääsemme maneesille, Miira avaa oven edestäni, sulkee perästäni. Talutan Sakkea maasta käsin alkulämmittelyksi ja neuvon samalla Miiraa miten ajattelin puomeja mennä. Laitoimme toiselle pitkälle sivulle ravipuomit, toiselle laukkapuomit. Lisäksi laitoimme kaksi kavalettia ovipäädyn ympyrälle. Talutan Saken kaartoon ja nousen helposti ponin selkään säätäen jalustimet estemittaan. Daw ei ehkä tykkää, koska olen niin lyhyt, että jalustimet ovat hänelle oikeasti lyhyet. Laitan jalat jalustimiin ja kävelen vielä pari kierrosta, kunnes siirrän oriin raviin. Teen ravissa alkuun isoja ympyröitä rennosti hölkäten. Pyydän Miiraa, joka on jäänyt katsomaan maneesin keskelle, siirtämään ravipuomien ensimmäistä ja viimeistä puomia niin, että väleihin mahtuu tekemään voltit. Jätän myös oriin ratsastusloimen tässä välissä pois. Pyydän ravissa voltteja hyvin taipuvana ja säädeltävää ravia puomeilla. Saan nopeasti Saken toimimaan sellaisena kuin haluan, joten nostan laukan ja laukkaan pari kierrosta parilla ympyrällä. Vaihdan suuntaa sekä ravissa että laukassa verrytellen ponin kummassakin suunnassa. "Onks noi kavaletit nyt ristikoin?" kysyn Miiralta. "Ei ku pystyin, laskenks ne ristikoiks?" Miira kysyy minulta. Nyökkään vastaukseksi ja annan Saken hetken kävellä hieman pidemmällä ohjalla. Kerään ohjat lyhyen, kahden tai kolmen kierroksen tauon jälkeen, tulen kerran ravitehtävän ja nostan laukan. Laukkaan laukkapuomit ja teen hyvän tien ympyrän ensimmäiselle kavaletille. Hyppy ei ole iso, oikeastaan vain pieni pomppu, mutta lähestyminen ja paikka olivat hyviä, eikä Saken tekniikassakaan ole moitittavaa. Toinen kavaletti tulee yhtä hyvin, samoin ensimmäisen ylitys toisen kerran. Toistan tehtävän muutamia kertoja, ehkä viisi kertaa, ennenkuin vaihdan suuntaa. Nostan laukan toiseen suuntaan ja toistan tehtävän hypäten ensin kavaletit, sitten ottaen Saken kiinni ja ylitän puomit. Hyppään esteet noin kolme kertaa, kunnes pyydän Miiraa nostamaan ne pystyiksi. Pyydän ponin käynnistä laukkaan, kun Miira on nostanut kavaletit mataliksi pystyiksi. Pyydän kavaleteille reipasta laukkaa. Ylitämme esteet rennosti, ilman sen suurempia ongelmia. Otan ponin laukkaa hieman kiinni kun olemme matkalla kohti puomeja, jotta laukka ei olisi liian isoa niille. Ensimmäinen kerta menee hyvin, mitä nyt itse jäin vähän jälkeen puomeille tullessamme ja poni kun loikkasi niin vähän tuli siinä tyhmän näköinen loikka Miiran mukaan. Jatkan kuitenkin uudelleen kohti kavaleteilla varustettua ympyrää. Ensimmäinen hyppy, katse toiselle ja töks. Poni kieltää toiselle kavaletille, itse tulen hieman eteenpäin kaulalle. Poni hyppää sittenkin kavaletin, joten tipahdan hypyn jälkeen satulan eteen matkustamaan kaulalla pitäen tiukasti kiinni. Poni jatkaa matkaansa seuraavalle kavaletille ja hyppää sen ylitse. Poni kuitenkin töksähtää heti esteen jälkeen, jonka takia työnnyn vielä hiukan eteenpäin kaulalla. "Kestä viel hetki, mä tuun auttaa" Miira sanoo kentän keskeltä, kävellen kohti minua ja ratsuani. Sakke vetäisee päänsä kuitenkin alas, joten otteeni lipeää melko nopeasti ennen kuin apurini saapuu paikalle. Tipahdan selälleni maneesin pehmeään hiekkaan, mutta onnekseni Sakke ei lähde mihinkään vaikka onkin irti. Miira ottaakin oriin heti kiinni ja auttaa sen jälkeen minut ylös. "Eikai sattunu?" tyttö huolehtii minusta. "Ei" vastaan nauraen varmasti tyylikkäälle putoamiselleni. Putsaan itseni nopeasti suurimmista hiekoista, jonka jälkeen nousen apurini auttamana takaisin selkään. Kierrän maneesin puolestavälistä ja yritän uudelleen. Tälläkertaa onnistuu sekä esteiden ylitys, että puomien ylitys, joten vaihdan suunnan ja hyppään tehtävän tähän suuntaan vielä kaksi kertaa. Molemmat kerrat onnistuivat hyvin, joten päätin jättää siihen ja verkkailla ponia takaisinpäin. Samalla, kun Miira siirteli tarvitsemaani estekalustoa varastoon, minä ravasin hieman pidemmällä ohjalla ja annoin ponin venyttää itseään. Otin ratsastusloimen ponille ja ravailin hetken. Siirsin ponin käyntiin , kun kello oli 25 vaille kolme, eli vähän reilu tunti tuli kuitenkin ratsastettua. Kävelen hyvän aikaa manessissa, kunnes käännän ratsuni kaartoon ja hyppään alas selästä. Nostan jalustimet ja löysään vyötä yhden reiän verran. Talutan Saken ulos maneesista Miiran availlessa ja sulkiessa ovea. Kiitän häntä vielä avusta, kun menemme talliin ja tämä katoaa jonnekkin talliin. Tunnille menevät ratsastajat ovat jo tallissa hoitamassa hevosiaan. Daw ilmeisesti kuuli saapumisemme, sillä hän tulee juttelemaan kanssani: "Taisit säkin päästä maistamaan ton ponin toimesta maneesin pohjahiekkaa?" "Mistä arvasit?" "Oot vähä hiekas. Mitä tapahtu?" "Otettii muutamii kavalettei ja laukkapuomei. Poni sit päätti tössähtää toisen kavaletin etee ja hypätä sen, nii tulin kaulalle. Sit se jatko laukas seuraavan kavaletin yli ja hyppäs sen ihan hyvin nähden siihen et oli onnistun yllättämää minut ja pudottamaa kaulalle. Ote alko livetä siin muutenkii, mut poni sitten vielä laski päänsä alas, niin tein siitä sitte sellasen kuperkeikan maahan" "Onneks ei sen pahemmin. No mut onnee sen johost, ei tohonkaan moni kykene" Daw sanoo ja lähtee auttamaan yhtä tuntiratsastajaa Tompan kanssa, joka kenkkuilee karsinassa. Otan suitset pois ponin päästä, vedän satulan pois ja avaan suojat, jotka laitan harjapakkiin. Harjaan ponin vielä nopeasti ennen kuin laitan sille fleeceloimen päälle, koska se on paikoin kevyesti hiessä. Vien Saken tavaroita paikoilleen. Saan aikaiseksi siivota vielä ponin varustekaapin. Viikkaan kaikki loimet paikoilleen, järjestän nopeasti pullot ja purkit koriin ja sujautan harjapakinkin kaapin pohjalle. Ensi kerralla voisin putsata ponin harjat, jos löytäisin sellaiseenkin aikaa. Nostan satulan telineeseen ja paketoin suitset koukkuun. Suljen kaapin oven. 10HM´
4p, 10v€ /D
|
|
paulina
Melkein jo Mustislainen
Posts: 57
|
Post by paulina on Mar 26, 2013 21:38:45 GMT 2
Ääh, tänään ei sujunut. Aamulla myöhästyin kouluun vievästä bussista, joten automaattisesti myöhästyin koulustakin joutuessani kävelemään. Lisäksi olin unohtanut matematiikan ja englannin kokeen, ja ne olivat menneet huonosti. Historiassa oli pistokoe, tietenkin juuri silloin, kun olin unohtanut lukea kotiläksyt. Vedin parhaillani takkia päälle koulun yhdessä pikku-aulassa melko rauhallisesti, kunnes katsoin kelloa. Kymmentä yli kaksi. Kerkeäisin aikaisempaan bussiin, jos pistäisin nyt todella kiireeksi. Onnekseni bussipysäkille ei ollut vielä menossa montaakaan oppilasta, joten kerkesin juuri ja juuri kaksikymmentä yli kahden bussiin. Istuin bussissa matkalla kohti Mustista, Sakkea hoitamaan. Kuuntelen musiikkia ja painan stop-nappia. Valo ei syty, mutta luulen että se ei toimi. Bussi kuitenkin ajaa pysäkkini ohi, jolloin vaihdan nappiin, joka toimii. Hyppään nopeasti ulos bussista ja kiitän onneani siitä, että Mustis on suunnilleen yhtä kaukana kummastakin pysäkistä, itse olen vain tottunut jäämään ensimmäisellä pysäkillä. Kävelen autotien reunaa, kun takaani tulee auto joka on samaan suuntaan menossa kuin minä. Käännän päätäni ja huomaan että Kat on ajamassa kohti tallia, jonne itsekin olen menossa. Hän hiljentää ja pysähtyy kohdalleni. Auton ikkuna avataan ja nainen pyytää minut hymyillen kyytiinsä: "Tuu vaan kyytiin, sama suuntahan meillä on" "Kiitti paljon" hymyilen naiselle takaisin sulkiessani ovea. "Mites sä nyt tänne oot joutunu, en mä sua ennen oo nähny tästä suunnasta kävelevän?" Kat ihmettelee hieman ajaessaan maasturia pitkin hiekkatietä, joka on melkein sula. "No tota, bussin stoppinappi ei toiminu, joten jou'uin yhen pysäkin liian pitkälle" selitän nolona. "Vai sillälailla" nainen nyökkää ja kääntää radion päälle. Matka Mustikseen ei ole pitkä ja sekin menee nopeasti autossa istuessa musiikin mukana laulaessa. Kävelen pitkin Mustiksen pihaa. Kävelen suurinpiirtein ympyrää. Ensin olen kävelemässä tarhoille kunnes tajuan, ettei minulla ole mitään millä ottaa poni kiinni. Sen jälkeen olen menossa maneesiin katsomaan tunteja, mutta eihän siellä vielä mitään tunteja ole. Lopulta pääsen onnellisesti talliin. Vien tavarani kaappiini ja vaihdan kaapista tallitakin päälle. Ulkona on ilokseni aurinkoinen ja lämmin ilma, lämpömittari näyttää auringossa +14 astetta. En jaksa tänään mennä ratsastamaan maneesissa, joten lähden etsimään tallista maastoilukaveria. Tajuan kuitenkin käydä katsomassa tuntilistoja siltä varalta, että Sakke menisi tunneilla. Nappaan ponin kaapista narun, jolla kävisin hakemassa oriin tarhasta. Myös harjat tarttuvat matkaan ja vienkin ne karsinan eteen ennen kuin kävelen ilmoitustaululle. Sakke menee Ellin kanssa illan estevalmennuksessa. Kun en löydä tallista ketään, päätän tehdä päivän suunnitelmiin muutoksen ja lähtä ponin kanssa kentälle, tosin irtona hölkyttelemään sen päästäisin, jotta voisin ottaa muutaman kuvan. Sakke nököttää tarhan nurkassa, yhden heinäkasan rippeiden luona. Pujahdan aidan välistä tarhaan ja kävelen rauhallisesti mutta varmasti kohti ponia. Kun melkein olen päässyt oriin viereen ja niksauttanut riimunnarun kiinni riimuun, päättää se ravata muutaman askeleen poispäin, niin että joudun uudestaan tekemään yrityksen ottaa sitä kiinni, mutta turhaan. Tyttö pujahtaa ketterästi aidan lävitse minun ja ystävieni tarhaan. Hän kävelee luokseni pelottavan itsevarmasti. Muistan vieläkin edelliset harjoitukset. En jaksa lähteä töihin, joten otan muutaman juoksuaskeleen pois tytöstä. Ravailen ystävieni luo ja hoitajani yrittää uudelleen. Pujahdan täyskäännöksen kautta pois tytöstä muutamalla askeleella. Hoitajani kävelee perässäni ja yrittää ottaa minua kiinni - turhaan. Minusta on vain kiva kiusata häntä juoksemalla ympäri tarhaa. Joudun kuitenkin töihin tänään. Apua! Omistaja tulee tänneppäin, nyt on parasta antaa kiinni. Jämähdän paikoilleni ja annan hoitajani ottaa minut kiinni, taluttaa ulos tarhasta talliin hoidettavaksi. Kaverit yrittävät tulla samaan aikaan kanssani ulos tarhasta ja lähteä omille teilleen, mutta tyttö hätyyttää heidät tiehensä ja 'pääsemme' lähtemään kaksistaan talliin.Talutan ponin karsinaansa ja otan loimen pois. Viikkaan sen karsinan eteen ja päätän viedä sen myöhemmin paikoilleen. Nappaan harjan pakista ja harjaan Sakkea pitkin ja rauhallisin vedoin puhtaaksi. Poni näyttää nauttivan harjauksesta täysin siemauksin täysin rentona. Kun pääsen talliin, tyttö laittaa minut siihen ihme koppiin, jossa minä yleensä nukun yöt. Hän ottaa sen lämmittävän kangasjutun pois, loimen niinkuin kaksijalkaiset sitä kuuluvat kutsuvan. Tyttö antaa minun olla pelkän narun kanssa karsinassa pitäen siitä itse kiinni, muttei sido minua kiinni. Katson uteliaana, josko hän antaisi minulle herkkuja, käydessään kopin ulkopuolella, mutta hän palaa takaisin kädessään semmoinen kalikka, missä on hapsuja ja alkaa vedellä karvaani sillä. Se tuntuu mukavalta ja katselen hoitajaani kiltisti rentoutuessani hyvässä hoidossa.Puhdistin kaviot ja putsasin vielä ponin pään. Jätin sen jälkeen Saken karsinaan siksi aikaa, kun veisin loimen kaappiin ja hakisin suitset. Käyn kaapilla, laitan taitellun loimen hyllylle ja noukin suitset matkaani. Jatkan matkaa omalle kaapilleni hakien kamerani ennenkuin lähden taas kohti karsinaa. Matkalla takaisin karsinalle käyn lämmittämässä kuolaimet lämpimällä vedellä. Karsinalle tullessani poni katsoo ihmeissään suitsia, joissa ei ole ohjia kiinni, koska jätin ne kaappiin. Laitan kameralaukun maahan ja avaan Saken oven. Otan päästä kiinni kevyesti, pujotan riimun pois ja kuolaimet ponin suuhun. Niskahihna vain korvien ylitse, leukaremmi ja turpahihna kiinni. Kiinnitän vielä riimunnarun kuolaimiin, noukin kamerani lattialta ja lähden taluttamaan ponia kenttää kohti. Sakke seuraa pirteästi korvat tötteröllä perässäni ulos tallin ovista. Hoitajani putsaa vielä jaloistani liat pois. Päänkin päättää harjata, vaikkakin omasta mielestäni ihan turhaan, sehän on ihan puhdas. Annan kuitenkin äskeisestä hyvän hoidon johdosta tehdä sen. Tyttö jättää minut hetkeksi koppiin, ottaa sen kangastilkun eli loimen mukaansa ja lähtee pois koppini luota. En tiedä mitä kaikkea hän tarkalleen käy tekemässä, mutta takaisin tullessaan hänellä on jokin kassi ja ne nahkaremmit, eli kaksijalkaisten mukaan suitset, mukanaan. Ne rautapalikat, kuolaimiksi kutsutut, ovat kuitenkin lämpimät ja annan laittaa ne suuhuni, kaiken huipuksi olen kiltti ja annan laittaa ne nahkaremmit päähäni kokonaan ilman ongelmaa. Kun remmit ovat kiinni, tyttö laittaa saman narun jolla talutti minut tarhastakin, kiinni niihin rautapalikoihin. Kävelemme ulos tallista lämpöiseen kevätpäivään.Talutan Saken kentän portista sisään sulkien sen perässämme. Kävelen muutaman kierroksen kenttää ympäri tehden mitä ihmeellisempiä kiemuroita Saken kanssa. Ensin narulla, sitten vielä hetken ilman. Kun lopulta kiemurtelen aidan toiselle puolelle, katsoo poni hetken hassusti perääni ennenkuin alkaa riehua. Muutaman ihmeloikan ponin tehdessä otan kuvia, muutaman ihan onnistuneenkin. Upeita liikkeitäkin poni esittää. Kun Sakke lopulta pysähtyy, otan vielä muutaman kuvan, kunnes palaan aitojen sisäpuolelle. Sakke ravaa hetken katsottuaan rentona luokseni ja lähden kävelemään taas ihmeellisiä kiemuroita ympäri kenttää katsoen, kauanko poni jaksaa seurata minua. Muutaman mutkan herra tekee erilaiseksi, mutta koko ajan se vaan seuraa minua tai kulkee kävellen ja hönkien vierelläni. "Hyvältä näyttää" kuulen kehuja portin ulkopuolelta. Daw on salaa tullut katselemaan aitojen taakse tekemisiämme. "Kiitti" vastaan vähättelevällä äänensävyllä takaisin. Napsautan riimunnarun lukon kiinni kuolaimiin ja lähden taluttamaan Sakkea kohti tallia, sillä Daw avasi meille portin ja lähtee kävelemään kohti tallia kanssamme. Kävelemme aidatulle alueelle, jossa kesäisin kaksijalkaiset yleensä pistävät minut tekemään töitä. Nyt hoitajani kuitenkin antaa minun olla ja lähtee kävelemään kanssani ympäri kenttää. Teemme mitä ihmeellisimpiä mutkia matkallamme. Hetken päästä tyttö päästää minut irti, mutta jatkan seuraamista kuin koira. Minä vain satun pitämään hänen tyylistään. Kun tyttö pujottautuu aitojen ulkopuolelle, katson hetken tämän perään, kunnes lähden esittelemään itseäni. Muutama hieno ihmeloikka, upeaa ravia ja laukkaa hetki. Kun pysähdyn keskelle kenttää tyttö puojottautuu taas aitojen sisäpuolelle. Katson hetken aikooko hän tulla luokseni, mutta koska ei tule, minä menen hänen luokseen. Muutamalla raviaskeleella olen hänen luonaan. Tyttö lähtee taas kiertelemään ihmekiekuroita ympäri aitojen sisäpuolta. Yhtäkkiä omistajani tulee aidan toiselle puolelle ja sanoo jotakin. Hoitajani vastaa tähän taputtaessaan ja ottaa minut kiinni. Lähdemme omistajani avaamasta portista kohti tallia.Käännän ponin karsinassaan ja irrotan riimunnarun kuolaimista. Avaan suitsien lukot ja otan suitset pois oriin päästä. Ravistaen päätään se ryhtyy heti hamuamaan karsinansa pohjaa kuin toivoen että siellä olisi heinää. Suljen oven ja vien kameran sekä suitset paikoilleen. Haen muut tavarani kaapistani ja lähden taas kohti ponin karsinaa. Joudun lähtemään aikaisin tallilta, sillä huomenna olisi äidinkielen koe. Mutta kun kävelen Saken karsinalle, mieleeni tulvahtaa se kaikki mitä olen kokenut sen kanssa jo nyt ja kuinka paljon olemme edenneet. Pudotan laukkuni lattialle, avaan karsinan oven ja taputan ponia. Halaan sen kaulaa ja kuiskaan korvaan: "Rakastan sua, Sakke" "Olet kuin näkisit sen viimeistä kertaa" Daw sanoo hymyillen karsinan ovelta. "Niinno, mistäs sitä tietää jos puuhapete onnistuisi vahingoittamaan itteään. No ei nyt ehkä kuitenkaan, mut mistäs sitä tietää" sanon, kun suljen karsinanoven. Sanon heipat Dawille. Kävelen ulos tallista, mutta ovella käännyt katsomaan takaisinpäin kohti Sakkea ja sen lämpimiä silmiä. Ori katsoo minua rauhoittavasti, kuin yrittäen sanoa, että 'älä huoli, en mä itseäni telo'. Hoitajani taluttaa minut takaisin koppiin. Hän ottaa nahkaremmit pois ja taputtaa minua kaulalle. Hän jättää minut taas hetkeksi koppii käydessään jossakin. Pian hän tulee takaisin isompi laukku mukanaan. Hän pudottaa sen karsinani eteen ja avaa oven. Tyttö taputtaa kaulaani rauhoittavasti, halaa minua ja kuiskaa korvaani pitävänsä minusta. Omistajani tulee ovelle ja he juttelevat jotakin samalla, kun tyttö jättää minut koppiini. Omistajani lähtee jonnekkin, mutta tyttö tallin ovelle. Ovella hän kääntyy katsomaan minua ja minä katson pää pystyssä takaisin yrittäen rauhoittaa häntä, ettei minulle mitään käy. Lopulta hän lähtee ja ovi kolahtaa kiinni. Jatkan heinien hamuamista koppini lattialta.Tälläinen vähän erilaisempi hoitomerkintä tälläkertaa 11HMKivaa lukea vaihteeksi erilaisia hoitomerkintöjä! 5p, 11v€ /D
|
|