|
Post by Bambi on Dec 27, 2010 19:52:15 GMT 2
|
|
|
Post by Bambi on Dec 28, 2010 18:23:39 GMT 2
Heräsin aikaisin puhelimeni herätyskellon soittaessa ennen niin rakasta Hey Soul Sister kappaletta. Nykyään vihasin tuota kappaletta. Miksi aina laitoin herätysääneksi ne parhaimmat kappaleet? Yritin avata silmiäni, mutta ne olivat muurautuneet umpeen rähmästä. Lopulta tunsin, kun kymmenet ripset repesivät silmäluomistani avatessani silmäni. Laahustin vessaan ja hinkkasin naamaani clearasililla. Pesin hampaani ja menin alakertaa ihailemaan tyhjää jääkaappiani, Siellä ei ollut, kuin ketsuppia, salaatinkastiketta eilistä pastaa ja lamppu.
Otin kuivakaapista leivänkannan ja järsin sitä juodessani samalla kahvia. Kello näytti pian kahdeksaa, joten puin pikaisesti päälleni ja lähdin ulos, En katsonutkaan peiliin, en uskaltanut.
Ulkona pakkanen nipisteli poskiani, Kiedoin takkia tiukemmin ympärilleni ja astuin sisälle talliin. Lämmin ilma tuulahti kasvoilleni ja nipistely lakkasi aika nopeasti. Hevoset hörisivät ja Rontti paukutti seinää malttamattomana. "Joo, joo, saat ruokaa..." huokasin orin katsoessa minua tympääntynyt ilme kasvoillaan. Menin rehuhuoneeseen sekoittelemaan erinäisiä mössöjä valmiiksi, annostelin kivennäisiä ja tiputin yhden purnukan lattiallekin. Juuri kesken pahimman kirouskohtaukseni Myy ilmaantui talliin ja säikäytti minut pahemman kerran. "No, mikäs nyt on?" Hän kysyi kummastuneena. "No sanopa se, kun ei mikään onnistu..." "Jos minä vaikka heittelen kaakeille heinät ja sinä jatkat noiden mömmöjen kanssa?" Myy sovitteli. Myönnyin ja jatkoin annostelua.
Lopulta kaikki hevoset oli saatu ruokittua ja pari tuntilaista tuli harjaamaan ratsujaan. Harjailin itsekin Dellan, Opalin, Tompan, Lotan ja Wilhon ja vein ne tarhoihin, sillä ne eivät menisi tänään tunneilla. Myy lähti pitämään tunteja ja minä lähdin yläkertaan keittämään kahvia (:
Puolen tunnin kuluttua tulivat alkeistuntilaiset maksamaan tuntejaan. Taioin nopeasti kasvoilleni teennäisen hymyn ja marssin toimistoon rahastamaan lasten vanhempia. Tunnilla menisi Assi ja Lissu. Anttu ja Liinu olisivat jo maneesissa. Otin itseäni niskasta kiinni ja hyppelin alakertaan. Käskin pikkutyttöjä hakemaan ratsujensa harjat ja talutin Assin käytävälle ja Lissun pesuboksiin. Ramppasin kahden ponin väliä ja neuvoin tyttöjä harjaamisessa. Hain kummallekin satulat ja nostin Lissulle satulan selkään. Assin ratsastaja sai itse satuloitua ponin. Onneksi ponit olivat helppoja, muuten pää olisi levinnyt siihen paikkaan. Huono päivä, mikä huono päivä...
Teimme Myyn kanssa vaihtovuoron ja minä menin maneesiin pitämään alkeistuntia. Myy auttoi kaksi tyttöä ja minä kaksi tyttöä ratsujen selkään ja lyhentelimme jalustimet sopiviksi. Tunnin sitten siinä opetin kärsivällisesti kevennystä ja laukannostoja. Lopulta oltiin jälleen kaarrossa keskellä ja intoa puhkuvat tytöt seisoivat reippaina ratsujensa vierellä. Ponit saatiin turvallisesti talliin ja varusteet satulahuoneeseen. Ehkä tämä päivä ei niin huono ollutkaan. Pikkutytöt harjailivat hartaasti poneja ja taluttivat ne sitten minun ja Myyn ohjauksella oikeisiin tarhoihin.
Yksi, kaksi, kolme, neljä... Laskin kahvipuruja suodattimeen. Siinä sitten istuimme Myyn kanssa kahvitellen pirtissä. "Lähdetäänkö maastoon päiväheinien jälkeen?" Myy kysyi minulta. Hörppäsin kahvini loppuun ja vastasin myöntävästi. Veimme heinät hevosille suoraan tarhoihin, minkä jälkeen minä hain Dellan ja Myy Ellin sisälle. Harjailin tammaani pitkään ja hain sitten sen varusteet satulahuoneesta. Otin kaapista villaloimen, villapintelit, suitset, ja satulan. Hoipertelin kuormani kanssa Dellan karsinalle ja laskin tavarat lattialle. Ensiksi käärin pintelit tamman jalkoihin. Se mulkoili minua ja nosteli jalkojaan tämän tästä. "Oletkos kunnolla!" Ärjäisin Dellalle ja "näykkäsin" sitä lavasta kädelläni. Hevonen nosti päänsä ylös ja käyttäytyi sittemmin varsin mallikkaasti. Satuloin luimivan tamman ja selvittelin suitset. Suitsittuani tamman, levitin villaloimen sen selkään satulan päälle ja kiinnitin soljet löysästi. Kipaisin yläkertaan hakemaan kypäräni ja paremmat kengät.
Olimme ulkona suunnilleen samoihin aikoihin Myyn kanssa ja nousimme ratsujemme selkään. Tosin Ellin selkään nousemista voisi paremminkin sanoa selkään istahtamiseksi. Luminen hiekkatie ja kauniit maisemat saivat minut heti paremmalle tuulelle puhumattakaan hyvästä seurasta. Laukkasimme jäällä pitkän matkaa ja Elli pysyi yllättävän hyvin Dellan mukana. Noin tunnin reissun jälkeen palasimme tallille, riisuimme hevoset ja menimme pirttiin juomaan vähäsen kahvia :)
Tympääntynyt Bambi ja Malttamattomat hevoset
|
|
|
Post by Bambi on Dec 29, 2010 15:48:51 GMT 2
Heräsin jälleen herätyskelloni liiankin tuttuun ja ikävään ääneen. Olin jo nousemassa vuoteestani, kun muistin, että Myy tekisi tänään aamutallin. "JES!" Pääsi suustani ja painuin takaisin nukkumaan. Tunnin päästä pitäisi lähteä kauppaan ja hakemaan Nekku ja Inka uuteen kotiinsa. Puoli tuntia voisin silti aivan hyvin nukkua.
Sisäinen kelloni, ei siis biologinen kello, herätti minut juuri sopivasti. Nousin ylös ja hyppelin alakertaan napsauttamaan kahvinkeittimen päälle. Käväisin nopeasti suihkussa ja lipitin sitten kahvini aamulehden parissa, jonka Myy oli kiltisti tuonut pöydälle.
Puin päälleni jokseenkin siedettävät vaatteet ja sipaisin hieman meikkiä naamaan. Eihän sitä kehtaisi petolinnun perseenä kylille lähteä... Ulkona oli lauhtunut hiukan, elohopea hipoi silti kahtakymmentä, joten otin paksumman takin naulakosta. Käynnistin maastoautoni, joka ihme kyllä alkoi surrata heti, ilman sen kummempia poppakonsteja.
S-marketin pihassa sammutin autoni ja liukastelin tieni sisälle. Puolisen tuntia kiertelin hyllyjä ja keräilin kärryni täyteen erinäisiä hyödykkeitä. Maksettuani ostokset rullailin kärryni kanssa auton viereen. Hyräilin joululauluja nostellessani kauppakassseja auton perätilaan. Työnsin kärryni takaisin kärrykatokseen ja istahdin auton ratin taakse. Napsautin radion päälle ja hoilasin hemaisevalla äänellä Eppu Normaalia. Käännyin tutulle pikkutielle ja kolmannen talon kohdalla pysäytin autoni. Nousin autosta ja kävelin tiilitalon ovelle. Koputin pari kertaa, mutta en jäänyt odottamaan vastausta, vaan astuin sisälle. Kopauttelin lumet kengistäni oven pieleen ja olin astumaisillani peremmälle, kun iso keltainen karvakasa kaatoi minut kumoon. "Nekku, ei!" Yritin epätoivoisesti komentaa koiraani nauruni lomasta. Päästyäni pystyyn riisuin kengät jalastani ja halasin äitiä. Oli niin kiva käydä välillä kotona.
Pakkohan sitä oli kahvittelemaan jäädä, kun kerran tänne asti oli tultu. Nekku pyöri jaloissani ja heilutti häntää minkä kerkesi. Inkakin oli tullut katsomaan keittiöön tulijaa. Se loikkasi syliini ja jäi siihen kehräämään. Noin tunnin kuulumisten vaihdon jälkeen otin vastaan ison laukullisen Inkan ja Nekun tavaroita ja raahauduin autooni. Nekku loikkasi takapenkille ja Inka etupenkille. Tavarat heitin peräkonttiin ruokakassieni seuraksi. Sanoin äidille heipat ja käskin kertoa terveisiä isälle, kun tämä tulisi kotiin.
Aluksi Nekku sähelsi kaikenlaista ja Inka kiipeili syliini. Autolla ajaminen oli lähes mahdotonta. Siispä pysäytin kärryni, istutin Inkan viereiselle penkille ja laitoin penkinlämmittimen päälle. Nekku sai ylleen valjaat, jotka kiinnitettiin turvavöihin. Matka saattoi jatkua. Ennen kuin käännyin Honkamäelle, pysähdyin Agrimarketissa. Ostin jotain rehuja, kivennäisiä, muutaman suolakiven ja uuden huovan Assin satulaan.
Olimme viimeinkin Mustikkapolun pihassa. Ajoin autoni aivan taloni viereen ja päästin Nekun ulos. Koira juoksenteli vähän aikaa pihassa ja katosi sitten tallin ovesta sisään. Noh hakisin sen myöhemmin... Nostin kuormani ulos autosta ja lähdin kiipeämään portaita ovelle. Samalla, kun kaivoin avaimia taskustani, astuin viimeiselle portaalle, joka sattui olemaan jäässä... Vedin lipat kuonolleni ja tavarani lentelivät joka suuntaan. Keräilin niitä sitten siinä, kun Myy tuli maneesista hevoskatraan kanssa: "Bambi, mitä ihmettä sinä teet, jos saan kysyä?" "Tässä vähän voimistelen vaan..." Tyydyin vastaamaan. Sain kerättyä kaikki tavarani Myyn kanssa ja purin kuormani keittiöön. Inka ei suostunut tulemaan pois lämpimästä autosta, joten minun piti hakea se sieltä sisään. Oranssi kissa käpertyi kerälle olohuoneen sohvalle ja minä jatkoin urakkaani ruokatarpeiden kanssa. Jääkaappi oli täynnä, joten oli aika ruokkia Nekku ja Inka. "Myy, viitsisitkö hakea Nekun tallista?" "Joo enköhän, käyn samalla tarkistamassa, miten ratsastajat pärjäilee hevosten kanssa..." Myy vastasi.
Täytän ison koirankulhon pedigreellä ja pienen kissankupin whiskasilla. Inka nukkui sohvalla, joten hain sen sieltä ja näytin, missä sen ruoka on. Katti tyytyi vain nuuhkaisemaan ruokaa ja jatkoi sitten uniaan sohvalla. Nekku tuli sisälle Myyn kanssa ja hotki ruokansa siltä istumalta.
Hipsin takaisin ulos ja vein agrimarketin saaliin talliin. Hoidimme Myyn kanssa iltatallin ja sammutin valot. Nyt kotiin syömään iltapalaa ja nukkumaan. "Nähdäänpä huomenna!" Myy huikkasi ovelta ja lähti ajelemaan kotiinsa.
Autoileva Bambi ja Kaviottomat kakarat
|
|
|
Post by Bambi on Dec 31, 2010 16:03:49 GMT 2
Uuden Vuoden aatto koitti paukkuvissa pakkasissa. Kävelin paksun takkikerrokseni kanssa hytisten lämpimään talliin. Tänään kouluttelisin hiukan Dumlea. Tunnit olisivat tänään maastotunteja, joten maneesi jäisi käyttööni.
Tallustin yläkertaan ja kuoriuduin hiukan pirtisssä, enimmistä takeistani. Menin sitten alakertaan ja aloitin rehujen mittailun. Tarkastelin tekemääni listaa ja yritin tulkita määriä oikein. Rontti aloitti säälimättömän paukutuksen ja minä päätin, että siitä on nyt tultava loppu, eihän nuo seinätkään kestä tuollaista hillitöntä pahoinpitelyä. Marssin tomerasti orin karsinalle ja potkaisin seinää: "Nyt koni loppu tuo!" Huusin naama punaisena. Ori mulkaisi minua, kuin mielenvikaista, mutta lopetti paukuttelun hetkeksi. "Prrkeleen Rontti..." Mutisin hakiessani heiniä. Aloitinkin heinien jakelun ovelasti toisesta päästä tallia jättäen Rontin viimeiseksi.
Vein ensimmäiset heinät Lotalle, tamma katsoi minua ensiksi epäilevänä, mutta tunnistettuaan minut tutuksi, se hörähti hyväksyvästi. Tamma odotti rauhallisesti, kun laskin heinät sen eteen lattialle ja alkoi syödä vasta poistuttuani. Jatkoin matkaani seuraavalle karsinalle, jossa majaili Liinu. Tamma tuuppi minua turvallaan, kun asettelin heinät lattialle. Pidin hetken sitä riimusta kiinni, mutta heti irti päästettyäni, tamma hyökkäsi heinien kimppuun. Seuraavana vuorossa oli Anttu. Ruuna katsoi minua tylsistyneenä korvat luimussa. "Miks noin hapan naama?" Kysyin ruunalta, joka tyytyi vastaamaan nappaamalla pari heinänkortta sylissäni olevasta kasasta. Rapsuttelin hetken Anttua korvan takaa ja laskin sitten heinäkasan lattialle. Siirryin seuraavalle karsinalle, jossa minua katseli suloinen valkea risteytysponi. Lissu hirnahti kimeästi ja puhalsi naamalleni lämmintä ilmaa. Taputin tammaa kaulalle ja heitin sille heinäkasan. Suljin oven ja menin katsomaan seuraavassa karsinassa asustavaa Dellaa. Della katsoi minua malttamattomana ja iski heti kiinni heinäkasaan, avattuani karsinan oven. Otin tammaa otsatukasta kiinni ja laskin kasan maahan. Rapsuttelin läsipäätä hetken ja annoin sitten sille luvan aloittaa ruokailu. Pieni shetlanninponi melkein hyppi neljällä jalalla, kun saavuin sen karsinalle. Se hirnui malttamattomana, vaikka äiti yrittikin rauhoitella pienokaistaan hörisemällä viereisestä karsinasta. "Voi hyvänen aika, lopeta tuo riehuminen!" Rauhoittelin Tomppaa, tämän pyöriessä ympyrää karsinassaan. Heitin sille heinät ja niistäkin suurin osa lensi varsan päähän, eikä lattialle. Lopulta Assikin sai oman osansa, jota se jaksoi rauhallisesti odottaa.
Siirryin sitten oripuolelle. Rontti meinasi jo tulla ovesta läpi nähdessään minut. Kalterit kolisivat, kun ruokin muut hevoset ensin. Opalkin innostui riehumaan ja alkoi potkia seiniä. "HYVÄT HERRAT! JOS ETTE NYT LOPETA TUOTA, ETTE SAA RUOKAA OLLENKAAN!" Julistin kovaan ääneen polkien jalkaani lattiaan. Ihmeen kaupalla orit hiljenivät ja sain ruokittua kaikki suhteellisen rauhallisissa tunnelmissa.
Tallin joka kolkasta kuului tyyytyväistä rouskutusta, joten ehdin rauhassa jakaa kaurat ruokakuppeihin. Myy saapuikin parahiksi ja menimme yhdessä yläkertaan kahville. "Tota Ronttia pitäis kyllä alkaa hiukan opettaa... Vaikka se Boheliassa oppiki käyttäytymään jo melko hyvin, ei aamuruokinnasta tuu yhtää mitää ton kaakin kanssa!" Selitin naama punaisena Myylle. "Ehkä sille pitäs laittaa korvatulpat ja silmälaput!" Myy hihitteli hörpäten kahvinsa samalla väärään kurkkuun. "Elä nyt sentään tukehu! Mennään laittamaan hevosia", komensin tyttöä.
Pian tallille saapuikin jo melko liuta tuntilaisia. "Kellä sää vedät maaston?" Kysyin Myyltä. "Öö, no shettiksellä ei oikeen voi vetää, joten joku voi ottaa Ellin, Lissun, Antun ja Wilhon vois myös laittaa noille. Ja kun Liinulla kerran on vapaapäivä, että jos ottaisin vaikkapa Lotan?" Myy aprikoi. "Et oo tosissas! Lotta vetään maastoon?" Kummastelin Myyn valintaa. "Minä ehdottaisin, että laitat Lotan taitavimmalle tuntilaisellesi ja otat itse vaikkapa Wilhon. Jos vetävä hevonen säikähtää, niin silloin säikähtää koko letka." Myy myöntyi lopulta ehdotukseeni, joten jaoin nopeasti hevoset ja tytöt lähtivät harjaamaan niitä.
Auttelin ratsastajia hevosten laitossa, erityisesti Lotan kanssa. Lopulta koko viiden ratsukon poppoo oli kirpeässä pakkasessa valmiina aloittamaan maastotunnin. Minä lähdin takaisin talliin viedäkseni hevoset ulos, sekä harjailemaan Dumlen ensimmäistä ratsukoulutuspäivää varten. Sain kaakit tarhattua aika nopeasti. Ensiksi vein shettikset omaan tarhaansa, sitten oriit omaan tarhaansa ja lopulta Dellan ja Liinun tammatarhaan. Dumle hirnui hermostuneena jäädessään yksin sisälle, joten menin rauhoittelemaan ponia. Hain pikaisesti sen harjat, pitkän liinan, kapsonin, enkkuviltin, satulahuovan, sekä rungottoman satulan. Harjailin orin puhtaaksi karsinassa ja pujotin kapsonin Dumlen päähän. Nostin satulan huopineen käsivarrelleni, kiinnitin ponin liinaan ja lähdin tallustamaan kohti maneesia.
Jätin satulan katsomon kaiteelle ja taluttelin oria uraa pitkin. Lämmittelin Dumlea ravisiirtymisillä ja parilla laukannostolla. Maiskautin suullani ja läpsäytin kättäni reittä vasten. Dumle nosti rauhallisen laukan. Hetken päästä otin orin takaisin käyntiin ja nostin satulahuovan sille selkään. Dumle ei välittänyt huovasta, joten nostin sen selkään kevyen satulan. Ori otti pari askelta eteenpäin, mutta ei reagoinut muuten satulaan. Kiristin vyötä reikä reiältä ja kehuin Dumlea samalla. Ori katsoi satulaa kummissaan ja nosteli jalkojaan välillä. Juoksutin Dumlea satula selässään. Aluksi se vieroksui satulaa ja teki välillä kummallisia spurtteja ja sivuhyppyjä. Hetken kuluttua se kuitenkin juoksi jo sievästi välittämättä satulasta. Kehuin oria ja riisuin satulan. Irrotin kapsonin ja laitoin tilalle riimun. Päästin sitten orin hetkeksi juoksemaan vapaana maneesissa ja siitäkö se vasta riemastuikin. Hain pari estettä ja tein Narusta kujan orille. Maiskautin ponin raville ja se juoksi sievästi kujan läpi. Esteet olivat niin matalia, ettei sen tarvinnut hypätä niiden yli. Nostin esteet mataliksi pystyiksi jotka ori suoritti hienoilla hypyillä. "Oletpa taitava!" Kehuin innokasta poniani. Nostin esteitä vielä lisää, eikä hyppääminen tuottanut ongelmia.
"Noniin estehirmu, nyt riittää hyppääminen!" Höpötin Dumlelle ja heitin viltin sen selkään. Ori seurasi kiinnostuneena, kun kannoin esteet takaisin katsomon alle. Jäähdyttelin ponia (ja ehkä vähän itseänikin) kävellen maneesia ympäri orin seuratessa perässä. Rapsuttelin oria ylpeänä, ennen kuin lähdimme takaisin talliin: "Olet sinä Dumle hieno poni!"
Tallissa virutin orin hiekkaiset jalat ja puin sille villaisen viltin. Dumle pääsi vielä hetkeksi karsinaansa kuivattelemaan, ennen kuin veisin sen ulos. Seuraavan tunnin tuntilaisia saapui talliin, joten jaoin heille hevoset. Kaikki ratsut olivat kuitenkin jo maastossa, joten menin yläkertaan hörppimään kahvia.
Ylpeä Bambi ja CF Dumle King, The Estetykki
|
|
|
Post by Bambi on Jan 2, 2011 19:20:03 GMT 2
Hipsin varpaisillani alakertaan napsauttamaan valmiiksi ladatun kahvinkeittimen päälle. Käväisin nopeasti suihkussa ja puin ylleni mustan topin, lämpöisen flanellipaidan ja harmaat collarit. Myy muuttaisi tänään kämppiksekseni, joten siivoaminen olisi aika hyvä veto. Hörpin kahvini ripeästi ja kaivelin imurin kaapista. Onneksi tänään ei tarvitsisi huolehtia aamutallista... Rullailin matot epämääräiseksi kasaksi kuistille ja ajelin imurilla pitkin taloa. Ipodista soi musiikki niin kovalla, etten vain kuulisi imurin mölinää. Enkä kyllä pahemmin kuullut Myytäkään, joka marssi lumisilla kengillään keittiöön. "Voi hyvä ihminen, etkö voi jättää kenkiäsi eteiseen?" Huusin Myylle musiikin lomasta. "Jos ottasit nuo napit pois korvista, ei sun tarvis huutaa niin kovaa..." Myy puolustautui. Tamppasimme yhdessä matot pihalla ja levittelimme ne sisälle. "Eksää tuonu sun kamoja vielä?" Ihmettelin. "Joo, eiku ei mulla oo sitä autoa, nii porukat tuo ne illemmalla." Myy vastasi. Lähdimme tallustamaan lumisen pihan läpi talliin. Tervehdimme ponejaan kuuraavia tyttöjä. "Mitäs tänään, kun ei ole tuntejakaan?" Kuulustelin Myytä. "Voisin opettaa Piperille vähän ajoa. Ihan maasta käsin vain..." Tyttö vastasi. "Okei, no määpä tuun mukaan." Kipitimme aittaan ja kaivelimme vintiltä Piperin silan ja siihen liittyvät pehmusteet. Kummastelin pehmusteiden väriä: "Mitä ihmettä? Kaikki pinkkiä?" "Joo-o, pinkki pukee tuota Piiperöä!" Myy talutti Piperin pesuboksiin ja harjaili sitä minun väkertäessä suitsiin ajo-ohjia. Myy puki silan näppärästi pikkuponille ja suitsi sen jälkeen tamman. "Sitten menoksi!" Piper tepsutti kovaa vauhtia kenttää kohti ja me yritimme epätoivoisesti pysyä ponin perässä. Kentällä Myy ohjasti Piperin uralle ja maiskautti sitten hiukan. Poni lähti tepsuttamaan reipasta käyntiä ympäri uraa, joten kaksikko otti hiukan ravia. Piperillä oli ilmiselvä "nyt-mennään-eikä-meinata" -ilme, kun se paineli menemään. Myy juoksi läähättäen perässä: "Kylläpä mä niin odotan sitä päivää, kun voidaan laittaa kärryt tälle perään!" Myyn väsähtäessä minä menin ohjaksiin ja tallustin pari kierrosta ponin perässä. "Kyllä musta tuntuu, että tää olis valmis jo kärryihinkin!" Hiimasin tamman takaisin käyntiin ja Myy levitti fleeceloimen ponin selkään. "Mä voin käydä riisumassa tämän, nii alottele sä päivätallia" Myy huikkasi minulle ennen kuin lähdimme kentältä kohti tallirakennuksia. Bambi, Myy ja raviprinsessa Kulmajärven PoutapilviOi, ihana kuva Tuon mun kamat sitte kohtapuolii, tarinaaki siitä pitäis syntyä
|
|
|
Post by Bambi on Jan 5, 2011 17:25:49 GMT 2
Pakkanen oli hellittänyt hiukan, joten minun ei tarvinnut loimittaa kaikkia hevosia viedessäni niitä ulos. Loimet niskaansa saivat vain Lotta, Lissu, Opal ja tietysti oma DellaBellani. Loput hevoset pääsivät ulos ilman loimea kasvattelemaan talvikarvaansa.
Pidin yhden yksityistunnin ja hain sitten Lissun sisälle. Lissu sai jalkoihinsa paksut kuljetussuojat ja päähänsä uuden pehmustetun riimun. Ajoin valkoisen autoni ihan tallin viereen, kiinnitin trailerin peräkoukkuun, laskin takasillan alas. Hain Lissun tallista ja talutin sen sisään traileriin. Tamma tuli tyynen rauhallisesti perässäni ja iski hampaansa heti kiinni heinäpussiin, joka roikkui vaunun perällä.
Ajoin lyhyen matkan tuttua tietä Comforttiin ja poimin sieltä kyytiini Dawin Sakkensa kanssa. Sakke epäröi hiukan traileriin menoa, mutta äidin tuttu hörinä rohkaisi ponia. Juttelimme autossa niitä näitä ja perillä Mustiksessa käskin Dawia viemään Saken väliaikaisesti aittaan, josta se myöhemmin pääsisi omaan karsinaansa tallin oripuolelle.
Bambi ja Uudet asukkaat
|
|
|
Post by Bambi on Jan 6, 2011 21:41:51 GMT 2
"Ei voi olla totta! Ei voi! Myyyy!! Tuu äkkiä tänne!" Huusin naama punaisena ulkona, neljä riimunnarua kädessäni katsellen shettistarhaa. Myy juoksi pää kolmantena jalkana paikalle ja alkoi kiroamaan kanssani tuota ihmetystä. Pikkuisen ponitarhan portti oli apposen auki ja joka ikinen pikkuponi oli teillä tietymättömillä. "Voi hyvä luoja! Neljä ponia livistänyt karkuun yhen tunnin aikana. Ihan vastahan mää ne toin tänne!" Myy kummasteli. Ei auttanut muu, kuin satuloida Della ja Wilho ja lähteä maastopolulle seuraamaan jälkiä. Tuuli tuiversi kovasti, mikä hankaloitti matkantekoa. Lisäksi jäljet olivat osaksi peittyneet pöllyävään lumeen. "Mää soitan Dawille, ne saa ottaa vaikka Antun, Rontin, Lissun ja Liinun ja lähtee tonne toiselle polulle. Ei näistä jäljistä saa mitää selkoa!"
Pian takaamme kuului puheen sorinaa ja viisi tyttöä saapui ponien kanssa luoksemme. Mini ratsasti Liinulla, Daw Lissulla Julianna Rontilla ja Kati Antulla. Svea tuli jalan. "Ei me viititty ottaa mitään Lottaa tai Opalia näin pimeellä..." Julianna selitti. "Joo ihan hyvä. Kyllä kolme kadonnutta kaakkia riittää tälle iltaa..." Mini, Svea ja Kati lähtivät minun mukaani järvelle päin ja loput menivät myyn kanssa toiselle tielle. Onneksi tytöt olivat hoksanneet ottaa mukaansa pari vilttiä, heiastinliivejä ja taskulamppuja. "Svea! Hyppää kyytiin tohon Minin taakse Liinun selkään. Päästään nopeempaa kun kaikki on ratsailla." Jatkoimme siis matkaa reippaassa ravissa pitkin pimeää polkua. Tuuli puhalsi lunta kasvoillemme entistä kovemmin, mutta ravasimme urheasti polkua eteenpäin. "Miten niin pienet ponit selviää täällä?" Svea ihmetteli. "No onhan niillä varmaa 10 kiloa karvaa päällä. Pikku-Tomppa mua kyllä eniten huolettaa. Eihä se pysy ees niitte mukana tuolla hangessa..." Mini siirsi Liinun laukkaan: "Tomppa pitää löytää!" Tyttöä ilmiselvästi huoletti silmäteränsä puolesta. Me muutkin nostimme laukan ja kiisimme entistä nopeammin eteenpäin.
Kati pysäytti yhtäkkiä Antun: "Shhh... Kuunnelkaa!" Pysäytimme hevoset ja kuuntelimme hetken. "Ihan kuin joku hirnuisi!" Kati jatkoi. "Sen täytyy olla Tomppa!" Mini parahti. Tyttö lähti liikkelle Liinun kanssa ääntä kohti. Hirnuminen kuului läheisestä pusikosta parin kymmenen metrin päässä tieltä. Liinu tarpoi menemään paksussa hangessa kaksi tyttöä selässään. "Bambi tuu tänne! Tomppa on takertunu oksiin, eikä pääse pois!" Svea huusi. Hyppäsin alas ratsailta ja tyrkkäsin Dellan ohjat Katille. Kahlasin hangen läpi toisten luo ja aloin katkoa oksia Tompan ympäriltä. "Ihme, että Assi ei ole täällä... Yleensä se huolehtii tarkasti vauvastaan." Sain pienen surkean ponin irti risukosta. Orivauva oli ihan uuvuksissa räpiköinnistään, joten levitin yhden vilteistä sen selkään, napsautin narun kiinni sen riimuun ja käskin Miniä ja Sveaa lähtemään takaisin tallille Liinun ja Tompan kanssa. "Tuo pikkuherra on niin väsynyt, ettei se jaksa temppuilla, joten selviätte kyllä. Huuhtele sen jalat tallissa lämpimällä vedellä, puhdista tuo haava ja katso ettei sillä ole enempää haavoja. Etsi aitan vintiltä joku Piperin vanha villaloimi ja laita sille." Papatin ohjeita Minille. Tyttö oli ilmeisesti saanut tarmoa ponin löytymisestä ja painoi kaiken saamansa ohjeistuksen tarkasti mieleensä. Tytöt nousivat Lissun selkään, tällä kertaa Svea ohjaksissa ja lähtivät rauhallisesti kävelemään tallia kohti taluttaen väsynyttä Tomppaa mukanaan.
"Assi, here we come!" Lausahdin puoliksi itselleni ja kaivoin puhelimen taskustani soittaakseni Myylle Tompan löytymisestä. Myy kertoi heidän löytäneen tuoreita poninjälkiä lumesta. Suljin puhelimen ja jatkoimme Katin kanssa etsintämatkaa ravaten. Pian näimme pienen valkoisen ponin ravaavan meitä vastaan. Assi oli selvästi huolissaan Tompasta, eikä antanut kiinni. "Assiii... Assikassi tulepa tänne... Katso mitä mammalla on taskussa..." Maanittelin tammaa rapistellen vanhaa karkkipussia taskussani. Assi katsoi minua epäluuloisena, mutta tuli tarpeeksi lähelle, jotta saatoin napata sitä riimusta kiinni. Napsautin ponin riimunarun päähän ja lähdimme kotimatkalle rauhallisesti ravaten. Soitin jälleen Myylle, joka kertoi Ellin ja Piperin pyydystyksen olevan juuri käynnissä. Toivotin onnea yritykselle ja suljin puhelun.
Tallipihassa otimme rauhallisen käynnin ja kävelimme tallin ovelle asti. Mini tuli ovelle vastaan ja otti Assin. Talutin Dellan karsinaan ja riisuin sen varusteet. Heitin loimen tamman selkään ja menin tarkastamaan Assia. Poni ei ollut saanut haavoja, eikä sen jalkoja kuumottanut. Laitoin Assillekin kevyen fleeceloimen ja siirryin tarkistamaan Tomppaa. Tomppa oli selvästi tyytyväinen saatuaan äitinsä takaisin, joten se hörisi lakkaamatta tökkien emäänsä kaltereitten välistä. Ponista löytyi pari pientä haavaa, jotka Mini oli kuitenkin puhdistanut huolellisesti. Poistuin karsinasta ja jätin pikkupojan nukkumaan rauhassa. Olin juuri aikeissa kiivetä portaat yläkertaan kun toinen retkue saapui tallipihaan. "Tytöt, menkääpä ottamaan Wilho ja Lissu, jotta nuo pääsee laittamaan shettiksiä aittaan!" Kiipesin portaat ylös ja rupesin keittelemään kaakaota. Kaivoin kaapista pipareita ja nostelin höyryävät kupit pöytään. Pian ovesta alkoikin valua porukkaa sisälle, eikä aikaakaan, kun seitsemän mukia oli ryystetty tyhjäksi ja sain keittää lisää juotavaa. Kello alkoi olla jo lähempänä yhtätoista, joten annoin väsyneille tytöille luvan yöpyä leirihuoneissa, jos he ensin soittaisivat vanhemmillensa. Kipaisin hakemassa kotoa viidet lakanat ja sijasin toiseen huoneeseen kaksi ja toiseen kolme vuodetta. "Ensin iltatalli ja sitten vasta nukkumaan! Myy hakee teille pyhkeet ja jotain syötävää aamuksi, joten nyt kärräämään heiniä nälkäisille hevosraukoille!"
Bambi ja karkailevat pikkuponit
|
|
|
Post by Bambi on Jan 7, 2011 17:39:16 GMT 2
"I dag ska jag resa till Sverige!" Höpöttelin lukiessani lehteä keittiössä. "Mitä ihmettä sää oikee höpötät täällä..." Myy mutisi laahustaessaan portaita alas keittiöön. "Niin että tänään Sverige kutsuu !" "Ai niin... Joudun selviämään kolme päivää yksinään, ei kiva" Tyttö haukotteli kaataessaan kahvia muumimukiinsa. "Täältä ei ole kuin suunnilleen 600 kilometriä Marsfjälliin, ajan sinne kahdeksassa tunnissa, yövyn siellä tilalla, katselen paikkoja päivän ja tutustun siihen poniin, sitten ajan takaisin tänne ponin kanssa samat kahdeksan tuntia." Myy jäi alakertaan syömään aamiaistaan ja minä menin yläkertaan pakkaamaan laukkujani. Tungettualni ennätysajassa kaikki tavarani vaaleanpunaiseen matkalaukkuun, raahasin kuormani auton perätilaan. Puhdistin kuljetusvaunun ja tarkistin, että takasilta oli kunnolla kiinni ja että renkaissa oli ilmaa. "No niin Myy! Aamutalli odottaa sinua, Ruotsi odottaa minua! Olkaa kiltisti, paipai!" Käynnistin valkoisen citymaasturini ja vilkutin portailla edelleen yhtä unisena kököttävää Myytä ja kummissaan katselevaa Nekkua. Koira oli ilmeisesti kuullut huuteluni ja tullut katsomaan, mitä täällä mesotaan.
Matka oli pitkä, joten pysähdyin kahvilla tunnin välein. Parin tunnin kuluttua olin saapunut rajanylityspaikalle "Nu är vi i Sverige!" mutisin itsekseni. Radiosta kuului enää ruotsinkielistä musiikkia, mutta tunnistin silti joitain kappaleita. Ajelin vielä monta tuntia, yrittäen välillä tulkita Ruotsin karttaa. Minua ei kuitenkaan väsyttänyt missään välissä, sillä olin mennyt illalla ajoissa nukkumaan. Ja se oli hyvä, sillä nyt halusin kaikkea muuta, kuin nukahtaa rattiin. Maisemat vaihtuivat jatkuvasti, mutta pääosin ympäristö oli suunnilleen samankaltaista, kuin Suomessa.
Lopulta saavuin Marsfjälliin ja otin esille sähköpostista tulostamani kartan. Siinä sitten hiimailin puolisen tuntia etsien Russbackenin tilaa, joka lopulta löytyikin aivan eri paikasta, mistä olin etsinyt. Kello oli jo paljon, joten tervehdittyäni isäntäväen, päätimme yhdessä että Klämmaa mentäisiin katsomaan vasta huomenna.
Bambi i Sverige
|
|
|
Post by Bambi on Jan 9, 2011 16:46:44 GMT 2
Heräsin aikaisin, kun Svante tuli pyytämään minua aamiaiselle. Puin pikaisesti vaatteet päälle ja kipitin päärakennukselle. Svanten ja Elinin koti oli aivan ihana. Rakennus oli vanha navettta, josta oli tehty asuinrakennus. Osassa seinistä näkyi edelleen vanhat luonnonkivimuuraukset. Juttelimme siinä niitä näitä, välillä ruotsiksi, välillä englanniksi. Elin tarjosi herkullista kotitekoista leipää ja ehkä parasta kahvia, mitä olen koskaan maistanut. Svante kertoi Russbackenin historiasta ja Klämman vanhemmista. Aamiaisen jälkeen autoin Eliniä tyhjentämään pöydän, minkä jälkeen lähdimme koko porukka talliin katsomaan poneja.
Talli oli hieno, katto oli korkealla ja karsinat olivat tilavia. Puiset karsinaelementit oli petsattu tumman ruskeaksi, mikä toi kodikkaan tunnelman koko talliin. Svante esitteli kaikki hevoset aloittaen kahdesta isosta pohjoisruotsalaisesta. "Här är Klöver, hon är jättekul och stilla!" Svante esitelmöi ensimmäisestä tammasta. Toinen pohjoisruotsalainen oli nimeltään Russbackens Vante. Vanha ruunikko ruuna hörisi kovalla äänellä nähdessään Svanten. Hetken päässäni käväisi jo haave pohjoisruotsalaisesta, mutta pakotin itseni unohtamaan sen. Eihän Mustikseen niin isoa hevosta mahtuisi... Kävelin hiljakseen käytävää eteenpäin rapsutellen pikkuisia russponeja. Tilalla oli tasan kaksi isoa hevosta ja loput olivat russponeja, ja niitä oli paljon! Tallin käytävä haarautui kahtia, päätin kääntyä vasemmalle. Eräästä karsinasta tuijotti aivan ihana pörröpäinen russvarsa. Sen emä katseli minua hiukan epäilevästi, mutta jatkoi heiniensä syöntiä todettuaan minut vaarattomaksi. Svante kutsui minua käytävän toiselta puolelta päästä. "Om vill du se din ponny, kom här! Han är Klämma" Kurkistin karsinaan, josta minua tuijotti pieni, noin 120 senttinen ruunivoikko. Avasin karsinan oven, jolloin pikkuruuna yritti karata. "Han gör det ständigt!" Svante nauroi. Rapsuttelin ruunaa hetken ja pyysin voida ratsastaa sillä. Svante toi minulle satulan ja suitsen minun harjatessa ponia sillävälin. Ruuna pyöri karsinassa ja yritti välillä äksyillä jotain. Se ei kuitenkaan ollut mikään paha tapaus, vaan lopetti temppuilun käskystä. Nostin satulan pikkuponin selkään ja pujotin suitset sen päähän.
Talutin Klämman ulos kentälle ja nousin pehmeästi sen selkään. Poni lähti heti kipittämään uraa pitkin reippaasti. Kokeilin kaikenlaisia juttuja, enkä keksinyt valittamista. Poni oli tosin vasta Helpon C:n tasoinen, mutta eipä tuo haitannut. Näin nuorella ponilla oli vielä paljon opittavaa. "Jag vill köpa den!" Julistin innoissani Svantelle. Mies hymyili ja nyökkäsi, talutti sitten ruunan takaisin talliin ja alkoi riisua sen varusteita. Elin ohjasi minut sisälle ja alkoi laittaa ruokaa. Svanten tultua sisälle kirjoittelimme sopimuksia ja sen sellaisia, kunnes saimme höyryävät keittolautaset eteemme. En ollut koskaan syönyt niin hyvää keittoa! Ruoan jälkeen levähdin hetken katsellen pariskunnan kanssa televisiosta ruotsinkielisiä ohjelmia. Eipä sillä, että olisin niistä paljoa tajunnut... Svante lupasi lähteä näyttämään minulle kaupunkia ja ostamaan jotain tuliaisia. Päivän pyörimme pienessä kaupungissa ja sain ostettua Myylle hienon Taalainmaan hevospatsaan. Iltapäivällä palasimme takaisin tilalle, missä kokosimme laatikkoon Klämman varusteita. Satulaa en ottaisi mukaan, sillä Svante tarvitsi sitä muille poneilleen. Pakkasin laatikkoon pari loimea, kaksi riimua, tuttua kauraa, suojat ja muuta tavaraa. Kotoa olin ottanut mukaan Ellin kuljetussuojat (hups, olin unohtanut kysyä myyltä luvan). Ne saisi luvan sopia Klämmalle. Menin illalla ajoissa nukkumaan, sillä olin ihan poikki. Huomenna olisi aikainen herätys ja pitkä ajomatka.
Bambi i Sverige
|
|
|
Post by Bambi on Jan 9, 2011 17:16:22 GMT 2
Aamulla heräsin aikaisin, jotta ehtisin ajoissa kotiin. Hiivin taloon, sillä en halunnut herättää Svantea ja Eliniä turhan aikaisin, mutta pariskunta istuikin jo syömässä aamiaista. Elin pakkasi minulle mukaan herkullista leipäänsä ja pullollisen kotitekoista omenamehua. Svante lähti ruokkimaan hevosia, joten jäimme Elinin kanssa kahdestaan sisälle. Pakkasin tavarani loppuun ja autoin Eliniä siivoamaan. "Klämma är redo! Vill du leda den till trailer?" Svante kysyi tullessaan sisälle. "Ja, jag bärar min väska till bilen först", vastasin. Poni tuli kiltisti perässäni traileriin. Tarkistin vielä sen loimen ja että kaulapala oli kunnolla kiinni riimussa, ennen kuin suljin takasillan.
Hyvästelin isäntäväen ja lupasin tulla käymään uudestaankin. Klämma lähti mukanani Mustikkapolkuun Suomeen. Matka oli pitkä, joten pysähdyin vähän väliä taluttelemaan ponia ja juottamaan sille vettä ämpäristä. Sain paljon katseita talutellessani mutantin näköistä, joka puolelta topattua russruunaa huoltoaseman pihalla. Kieltämättä "Kelmi" oli aika hassun näköinen kaulapalallisessa toppaloimessaan, kuljetussuojissaan ja pintelöidyssä hännässään. Illan suussa olin Mustikkapolun pihassa. Myy hyppi minua vastaan innoissaan, kuin pieni Duracellpupu. "Avaa silta! Tahdon nähdä sen!" Avasin sillan ja taluttelin Kelmiä aluksi pihassa hetken. "Nyt et ole enää Klämma, kun et asu Ruotsissa. Tervetuloa kotiin Kelmi!" Vein ponin karsinaansa talliin, riisuin sen varusteet, annoin sille tukon heiniä ja purin sen tavarat satulahuoneeseen tyhjään kaappiin. "Pitäisi teettää uusi kyltti, mutta nyt tämä saa riittää väliaikaisesti..." Mutisin itsekseni liimatessani maalarinteipillä Kelmin nimen kaapin oveen. Raahasin vielä omat tavarani sisälle ja nukahdin rättiväsyneenä sängylleni.
Bambi var i Sverige, Nu hon är i Finland
|
|
|
Post by Bambi on Jan 15, 2011 17:11:52 GMT 2
Heräsin aamulla viiden aikoihin, enkä saanut enää nukuttua vaikka yritin, mikä oli todella kummallista tällaiselta yökyöpeliltä. Nousin siis ylös ja hyppelin alakertaan lataamaan kahvinkeittimen täyteen ja napsauttamaan sen sitten päälle. Tyhjensin tiskikoneen ja nostelin pöydältä muutaman likaisen astian sinne. Nekku tepsutti unisena olohuoneesta ja haukotteli makeasti. Täytin koirankupin kuivamuonalla ja annoin ahneelle labradorinnoutajalleni luvan syödä. Otin jääkaapista kissanruokatölkin ja täytin sillä juuri tiskikoneesta nostamani kissankupin. Laitoin kupin jääkaapin päälle, sillä Inka tykkäsi ruokailla siellä, eikä Nekku pääsisi osingoille. Käväisin pikaisesti suihkussa ja vaihdoin ylleni collarit, puhtaan turkoosin topin ja keltaisen hupparin. Toisinaan sain Myyltä palautetta riemunkirjavasta vaatetuksestani, mutta se ei minuun vaikuttanut. En aikonut koskaan kasvaa niin aikuiseksi, että kieltäytyisin värikkäistä vaatteistani vain, koska olen aikuinen. Meikkasin nopeasti naamaani ja menin takaisin keittiöön hörppimään aamukahviani. Avasin kahvini jälkeen jääkaapin ja listasin pienelle paperilapulle, mitä kaupasta pitäisi tuoda. Kiinnitin lapun magneetilla jääkaapin oveen ja hipsin yläkertaan. Keräilin oman huoneeni lattialta vaatteet pyykkikoriin ja menin sitten koputtelemaan Myyn ovelle. "No niin unikeko! Kannattais nousta ylös!" Kiljuin oven takaa. Huoneesta kuului väsynyttä muminaa: "Mmmm... jooo...." Avasin oven ja rupesin papattamaan kaupassa käynnistä, pyykkien pesusta, tallin siivouspäivästä, Kelmin uudesta satulasta, vanhojen ponikärryjen korjaamisesta, uudesta ponista, aitan remontista, vuokrausleiristä, aamutallista ja Piperin koulutussuunnitelmista. "Mmm... Niinhän se on... Joo.... Aivan... Just... Tietenki... Mmmm...." Tyytyi Myy vastailemaan puoliunisena. Puheeni ei tuntunut tehoavan, joten päätin siirtyä suoraan alkuperäiseen asiaani, jolloin Inka loikkasi jostain takaani ja hyppäsi Myyn mahan päälle: "NO NIIN NAINEN! Onko sulla pyykkiä?" "Mmm..." Myy mumisi kääntäen kylkeä työntäen samalla kissan lattialle. "No ei sitte, pese ite pyykkis..." Hymähdin ja lähdin pyykkivuoreni kanssa alakertaan. Inka loikki perässäni alas, se ei ilmeisesti viihtynyt tuollaisten ylivirkeiden ihmisten kanssa... Vanhassa talossani oli kolme kerrosta, joista alin oli maan alla oleva kellarikerros. Siellä oli sauna, kylpyhuone sekä kodinhoitohuone. Raahauduin kuormani kanssa kodinhoitohuoneeseen ja ryhdyin lajittelemaan pyykkejä heitellen ne erivärisiin kasoihin. Tummia vaatteita oli eniten, joten heitin ne pyykkikoneeseen, annostelin reilusti pesuainetta ja napsautin koneen käyntiin. Kävin kylpyhuoneessa vaihtamassa kissanhiekat ja puhdistamassa laatikon. Päästyäni takaisin ylempään kerrokseen huomasin Myyn suhteen tapahtuneen edistystä. Tyttö oli päässyt jo ylös sängystään ja istui keittiössä lukemassa lehteä. "Ai lehti oli jo tullut?" "Joo, postiauto kävi just äsken." "Okei, no luen sen myöhemmin. Lähden nyt tekemään aamutallia ja vähän pyykkäilemään satulahuopia ja loimia, joten sää varmaan voit käydä kaupassa?" höpöttelin pukiessa ulkovaatteita päälleni. "Jooo... jos saan ottaa sun auton..." "Joo ihan vapaasti. Niin ja muista viedä sun pyykit alas!" "Kyllä, äiti..." Tyttö vastasi kimentäen ääntään.
Tallissa oli hiljaista, sillä kello oli vasta seitsemän. Hevoset olivat hiukan vielä unisia, joten sain jaettua kaurat rauhassa. Ronttikaan ei jaksanut kauheasti paukutella, se oli selvästi väsynyt eilisistä tunneista, joista se oli tehnyt melko monta. Ulkona oli aika lauhaa, joten vein hevosille heinät tarhoihin. Lissun, Dellan, Tompan ja Lotan kuitenkin loimitin ennen ulos viemistä. Taluttelin ensiksi Tompan ja Assin. Liukastelin pihalla kahden ponin vetäessä minua eri suuntiin, mutta selviydyin ponitarhalle asti. Pikkuori alkoi vedellä hurjaa pukkilaukkaa tarhassaan, mutta Assi tyytyi vain mussuttelemaan heiniä. Seuraavaksi tyhjensin aitan poneista. Pyllähdin pari kertaa hakiessani Elliä ja Piperiä, sillä niiden tasoisia riiviöitä saa todella hakea. Kelmi seurasi kiltisti ponitarhaan, joten aloin täyttää tammatarhaa. Della ensiksi yksinään, en halunnut ottaa riskiä taluttelemalla useaa isoa, heikkohermoista hevosta yhtä aikaa. Lotta pääsi ulos seuraavaksi, sitten Lissu ja Liinu yhdessä. Oreja talutin yksi kerrallaan. Onneksi Kati oli saapunut avukseni, joten saimme kaikki kaakit suhteellisen nopeasti ulos. Pian pirttiin oli saapunut muitakin hoitajia, joten laitoin kaikki julmasti kuuraamaan hoidokkiensa varusteita. Itse irroittelin kaikki satulahuovat satuloista kaivelin kaikki likaiset loimet kaapeista ja kokosin ne isoksi vuoreksi keskelle satulahuonetta. Imuroin pyykeistä enimmät karvat ja erottelin ne säälimättä tummiin ja vaaleisiin. Tummat pääsivät pesukoneeseen ensimmäisenä, tosin pyykkikone ei vetänyt, kuin murto-osan kaikesta pestävästä, joten vietin pari tuntia siivoillen kaappeja. Ripustin puhtaat pyykit kuivumaan telineisiin, lukuunottamatta fleeceloimia, jotka pääsivät pyörimään vähän lisää kuivausrummussa. Laitoin toisen satsin pyykkejä koneeseen ja lähdin tunniksi kouluttamaan hiukan Dumlea. Tänään Dumle saisi tuntea hiukan painoa selässään, joten Svean seistessä vasemmassa jalustimessa, satulaannousu -asennossa taluttelin Dumlea ympäri maneesia. Ori ei ollut moksiskaan, joten lopputunnista Svea jo istuikin satulassa Dumlen tepastellessa talutuksessani. "Sille on jo opettettu ohjausta maasta käsin, joten jos yrittäisit tehdä jotain vaikka voltteja?" Selitin tytölle, joka nyökkäsi. Pian kaksikko menikin maneesissa käynnissä kaikenlaisia ohjaustehtäviä Dumlen kuunnellessa tarkasti apuja. "Eiköhän tämä jo riitä, hiljaa hyvä tulee..." Pesin koko päivän mieletöntä pyykkivuorta ja ripustelin koko rivin loimitelineitä täyteen erinäisiä pyykkejä. Mini ja Daw selvittelivät epätoivoisesti pintelimöykkyä, sillä pintelit olivat pyykkikoneessa sotkeentuneet toisiinsa, eikä solmun selvittely ollut kovin helppoa. Myykin saapui pitkältä kaupunkireissultaan, ilmeisesti mukaan oli taas vaihteeksi tarttunut jotain muutakin, kuin ruokaa. Viikkasimme kaikki loimet ja satulahuovat siististi kaappeihin, rullasimme kuivaneet pintelit, teimme iltatallin ja jatkoimme hillitöntä pyykkipäivää vielä kotonakin. "On se ilkeetä, kun hevosilla on vapaapäivä, niin me vaan raadetaan..." Myy huokasi illalla telkkaria olohuoneessa katsellessamme.
Bambi ja hillitön pyykkivuori
|
|
|
Post by Bambi on Apr 13, 2011 21:59:00 GMT 2
Naureskelin itsekseni katkoessani heinäpaalien naruja. Myy pitäisi tänään kaikki tunnit, kun minä saisin keskittyä uuteen asukkaaseen. Pikkuinen arabitamma oli nimittäin voittanut sydämeni, eikä siinä paljon järkeily auttanut. Pakko se oli ostaa! Kasasin heinäsiivut kottikärryihin ja kurvasin ulos tallin ovesta. Kirpeän viileä aamu tuoksui hyvältä ja poisti viimeisetkin unenrippeet silmistäni. Nostelin kärrystä heiniä tarhoihin epämääräisiksi läjiksi. Isojen hevosten tarhat täyttyivät useista pienistä kasoista, mutta ponien heinät laitoin niille tarkoitettuun heinähäkkiin.
Lykin kärryni takaisin rehulaan ja aloin sitten puhdistaa juoma-automaatteja ja tarkistin kaikkien toimivuuden. Rontti oli eilen onnistunut hajottamaan omansa, joten vein sille vettä ämpärillä. Talliin alkoi valua porukkaa ja tervehdin kaikkia iloisesti. Myyn olin laittanut siivoamaan aitan yläkerran, koska Piperin iloisen pinkit pintelit ja Ellin räikeän vihreät satulahuovat lainehtivat ympäri huonetta. Herkempi ratsastaja säikähtää, kun täytyy etsiä Kelmin varusteita ja vastassa on sellainen sateenkaarisotku. - Bambiii! Saahaanko me Minin kanssa lähtä maastoon? Kiljui Daw yläkerran rapuista. Kävelin ääntä kohti ja melkein törmäsin tummahiuksiseen tyttöön. - No meinasko se Mini Tompalla ratsastaa? Tivasin Dawilta. - Eei... Aateltiin just kysyä, että jos se sais mennä jollain...? Tyttö kierteli katsoen minua koiranpentuilmeellä. - Okei, saatte Allyn, yhdellä ehdolla... - NO?? - Pesette molemmat hevoset shampoolla reissun jälkeen. Vaaleilla hevosilla se on nimittäin semmosta kurarallia, että. - Okei, okei, me luvataan! Daw kiljaisi ja rymisteli takaisin yläkertaan kertomaan uutisia Minille.
Jatkoin aamutalliani harjaamalla ulosmenevät hevoset ja viemällä Lissulle, Allylle ja Dellalle heinät karsinoihin. Ajattelin tänään treenata Dellalla esteitä ennen arabivarsani saapumista. Daw ja Mini rymistelivät portaat alas, kun olin taluttamassa Tomppaa ja Assia ulos. Tomppa tietenkin sai hillittömän villityskohtauksen ja alkoi hyppimään narun päässä, kuin mikäkin sähköjänis. Assi hörisi pojalleen rauhoittelevasti ja minä nykäisin narusta ja älähdin. Ori lakkasi temppuilemasta ja seurasi kiltisti äitiään. Talutin ponit sisälle tarhaan ja suljin portin huolellisesti. Hipsin aittaan ja nappasin naulasta kolme riimunarua. Otin narunpäihin kaikki aitan ponit ja lähdin seilaamaan laumani kanssa ponitarhalle. Työnsin kaikki kolme tarhaan ja suljin portin.
Hain tallista osan hevosista. Liinun ja Antun hoitajat olivat jo saapuneet tallille, joten he saivat itse viedä ponit tarhoihin. Della oli jo miltei syönyt heinänsä, joten avasin karsinan oven raolleen ja pujahdin sisään karsinaan harjalaatikko mukanani. Tamma veti korvansa luimuun, mutta rapsuteltuani sitä hetken, se kiinnitti huomionsa takaisin heinäkasaan. Otin violetin nylonriimun pois Dellan päästä ja aloin harjaamaan sen kastanjanruskeaa karvapeitettä pitkin pehmein vedoin. Neiti oli melko likainen, sillä sitä ei tämän päivän puolella ollut harjattu vielä kertaakaan. Ohitseni käytävää pitkin kulki Lotan uusi hoitaja Titta. - Heii! Titta! Tyttö kääntyi ympäri ja näytti kysyvältä. - Onks sulla mitään oleellista tekemistä nyt? Jatkoin. - Eei varmaankaan... - Viitsisitkö tehdä mulle maneesiin pari estettä? Ihan sellasia pieniä, jotain puoli metrisiä? - Joo enköhän. Se vastasi ja jatkoi matkaansa tallin puolelle.
Hain Dellan yleissatulan varustehuoneesta. Pujotin kangashupun koulusatulan päälle ja nostin sen ylös telineeseensä. Olin ilmeisesti unohtanut sen lattialle. Satulahuopa oli kurainen ja karvainen, joten irrotin sen ja heitin pyykkikoriin. Kurkistin Dellan kaappiin ja ryhdyin etsimään uutta huopaa. Päädyin lopulta lilaan neliöhuopaan. Kaivoin kaapin perältä pintelikorin ja nappasin sieltä huopaan sopivat lilat pintelit ja vaaleanruskeat villapatjat. Mukaan lähti myös estesuitset meksikolaisella turpahihnalla ja mustat, matalat hivutussuojat takasiin. Dellan kaappi oli oikea aarreaitta. Suunnilleen neljäsosa palkastani menikin kullannuppuni uusiin varusteisiin.
Palasin tammani karsinalle ja kippasin kuormani lattialle. Nostin siitä sitten Dellan ovessa olevalle satulatelineelle ensiksi satulahuovan ja sitten satulan. Kiinnittelin tarrat ja suoristin satulavyön pehmusteen. Nappasin pintelit ja suojat lattialta ja pujahdin Dellan karsinaan. Tamma katsoi minua kirkkailla silmillään ja tuhahti turhautuneena. Ryhdyin käärimään pinteleitä etujalkoihin ja siirryin sitten laittamaan suojia takajalkoihin. Hain suitset karsinan ulkopuolelta ja pujotin ne tamman päähän. Nostin satulan selkään, kiristin vyön ja laitoin kypärän päähän. - Nonniin Dellaseni, esteet kutsuvat!
Maneesissa kökötti muutama ristikko ja pari pystyestettä. Aloitin lämmittelemällä tammaa rauhallisesti käynnissä ja sitten ravissa. Harjoittelin koottua laukkaa ja vaihdoksia. Suoritin radan muutaman kerran, aluksi hieman jähmeästi, lopulta kuitenkin sujuvasti. Jostain syystä ratsastus ei kuitenkaan meinannut maittaa, joten ratsastin suosiolla ulos maneesista ja tein pienen maastolenkin. Paluumatkalla törmäsin Miniin ja Dawiin, jotka olivat käyneet jo vaaralla kiipeilemässä ja menossa nyt takaisin tallille. Liityin tyttöjen seuraan ja palasimme yhdessä tallille. Ulkona oli kuraista, joten Dellakin pääsisi pesulle.
- Hei Bambi! Pitääkö toinen poni viedä aittaan, vai miten me tehdään tän pesuhomman kans? Daw hihkaisi Lissun karsinasta. - Peskää ensin yhessä toinen, kuivatkaa ja sitten toinen. Muistakaa laittaa talliloimet molemmille. Niin ja Lissulle se keltainen loimi, ei sitä ruskeaa, sen voi heittää pyykkikoriin!
Huuhtelin Dellan jalat kurasta ja kuivasin ne huolellisesti pyyhkeellä. Talutin tamman karsinaansa ja lähdin tutustumaan arabitammaani.
Bambi ja kuraiset kaakit
|
|
|
Post by Bambi on May 30, 2011 17:43:35 GMT 2
Hätkähdin valveille. Olin ilmeisesti nukahtanut kesken paperihommien, eikä ne hommat ottaneet loppuakseen... Selasin paperipinoa pöydälläni ja erottelin siitä laskut maksettuihin ja maksamattomiin. Keskellä pinoa lojui Horzen mainoksia ja jotain rehutilauslappusia. Kaivoin hyllystä paperilokeroita ja nostelin eri paperit eri lokeroihin. Lokerot täyttyivät uhkaavasti, joten nostin paperinkeräyslaatikon pöytäni viereen ja heittelin mainokset ja turhat papertilappuset sinne. Pöydältä löytyi jos jonkinmoista tavaraa Dellan virallisista papereista suklaalevyn kääreisiin. Pelkän pöydän siivouksessa kului aikaa reilusti yli tunti.
Revittyäni vanhat post-it laput tietokoneeni näytön reunoilta, tyhjennettyäni paperinkeräyslaatikon kahdesti, imuroituani lattian, päivittettyäni hoitajien tasokortit, lähetettyäni Felixin paperit eteenpäin ja tarkastettuani muutaman eläinlääkäripaperin olin viimein valmis ja pääsisin viimein ulos.
Suuntasin reittini Dellan karsinalle. Neiti oli aivan masentuneena yksin tallissa, koska en viitsinyt päästää sitä laitumelle, sillä varsan laskettu aika läheni, enkä tahtonut ottaa riskejä silmäteräni kanssa. - Hei kulta. Höpöttelin tammalleni, joka puhalsi lämmintä ilmaa kasvoilleni. - Ootko aivan surullinen, kun et päässyt tänään laitumelle? Lähtään vaikka maastoon kävelylle, ettet aivan tylsisty. Kurotin ottamaan ovessa olevasta naulasta Dellan vaaleanpuna-valkoraidallisen riimun. Pujotin sen Dellan päähän ja napsautin puuvillanarun kiinni riimuun. Talutin tamman ulos ovesta kirkkaaseen päivänpaisteeseen.
- Bambiii! Mä kuolen kuumuuteen! Tuu pitämään tää tunti loppuun. Kuului kentältä Myyn kiljuminen. - En tuu! Siivosin neljä tuntia toimistoa ja nyt aion viettää laatuaikaa Dellan kanssa. Hymähdin vastaukseksi ja kiihdytin tahtia. Tepastelimme hiekkatietä kohti laitumia. Hevoset laidunsivat rauhassa isoissa lanka-aitauksissa, mutta kaikki nostivat päänsä Dellan saapuessa. Della kajautti ilmoille matalan hirnahduksen, johon muut hevoset vastasivat omilla erilaisilla hirnahduksillaan. - Hupsu tyttö, naurahdin. Tahotko mennä vähäksi aikaa laitumelle juoksemaan? Avasin laitumen portin ja päästin Dellan laitumelle Pikun, Allyn, Fantan ja Felixin seuraksi. Tamma innostui kovasti kauan kaivatusta liikunnasta ja ravasi pärskähdellen ympäri suurta laidunta. Se nosti laukan ja esitteli upeita laukanvaihdossarjoja. Felix innostui uudesta tuttavuudesta ja lähti jahtaamaan isoa puoliveritammaa. Pikkuinen ori ei millään pysynyt Dellan perässä, eikä huolestunut Allyäiti vauvansa perässä. - Noniin, eiköhän riitä jo! Totesin ja tarjosin pärskähtelevälle tammalle omenanpalaa. Della antoi helposti kiinni, joten napsautin narun riimuun kiinni ja lähdin taluttamaan tammaani kohti tallia.
Tallissa virutin vedellä Dellan koko karvapeitteen ja suihkuttelin suihkepullolla shampoota ympäri sen kehoa. Hieroin turkkia puhtaalla pyörityssualla ja huuhtelin lopuksi vaahdon pois lämpimällä vedellä. Kuivasin tamman nopeasti hikiviilalla ja lopuksi pyyhkeellä. Hain satulahuoneesta verkkoloimen, jonka heitin tamman selkään ja talutin neitokaisen omaan karsinaansa. Della oli lähipäivinä alkanut petaamaan alusia, joten olin asentanut sen karsinaan valvontakameran. Ehkäpä vauva tulisi lähiaikoina.... Olihan laskettu aika jo kulunut eilispäivänä. Suljin karsinan oven, sanoin tammalle heipat ja laajustin rättiväsyneenä päärakennukseen, potkaisin keltaiset hai-kumpparini jalasta, kävelin olohuoneeseen ja lysähdin sohvalle.
Väsynyt Bambi ja Kohta varsova Della + muut kesävillit hevoset
|
|
|
Post by Bambi on Jun 30, 2011 22:21:00 GMT 2
Heräsin yöllä aivan itsestään. Mikä minut sai hereille - sitä en tiedä. Ehkä joku sisäinen äidinvaiston kaltainen hevosenomistajanvaisto... Napsautin päälle huoneessani olevan tietokonenäytön, joka oli suoraa ohjattu Dellan karsinassa olevaan infrapunakameraan. Della oli makuulla! Vedin jalkaani collarit ja pujotin keltaisen hupparin ylleni. Matkalla alakertaan koputin Myyn oveen: - Herää nainen, Della varsoo! Avasimme tallin oven varovasti, ettei häirittäisi mammaa. Hiippailin Dellan karsinalle ja juttelin sille rauhallisesti. Varsa oli jo melkein ulkona, joten annoin tamman rauhassa varsoa loppuun. Puolen tunnin kuluttua ensiaskeleensa otti Temperature MUST, suloinen, päistärikkö suomalainen puoliveriori - tuleva kisahevoseni! Tempon sivuille!
|
|
|
Post by Bambi on Aug 29, 2011 16:48:42 GMT 2
Avasin vaatekaappini liukuoven ja kiskoin yhdeltä hyllyltä vaaleat, reikäiset pillifarkut. Toiselta hyllyltä nappasin kirjavan ruutupuseron. Vaihdoin valitsemani vaatteet päälle ja heitin paremmat vaatteet, joita olin käyttänyt aiemmin kaupassa käydessäni, tuolille huoneeni nurkkaan. - Bambi! Myy kiljui alakerrasta - Monta tuntia tänään? - Viideltä alkeistunti, seitsemältä C-koulua ja kasilta B-este. Mää pidän yhden tunnin ja Daw loput. Tallissa ei näkytynyt vielä ketään, mikä ei ollut ihme, sillä koulut olivat jo alkaneet. Kapusin portaat ylös toimistoon, otin pöydältä tyhjän paperin ja aloin jakaa hevosia. Ensimmäinen tunti olisi tenavaratsastusta ja toivoin hartaasti hoitajien tulevan taluttamaan. Shettikset voisi mennä tällä tunnilla... Anni + Assi Susanna + Tomppa Vilma + Freddy Sanni + Elli Toinen tunti olisi helppo C estetunti. Pari tuttuakin nimeä löytyi ilmoittautuneista. Emppu + Lissu Heikku + Anttu Minna + Lotta Miia + Duuri Salla + Vilma Katja + Jasu Kolmannen tunnin pitäisi Myy ja se oli tasoltaan alkeistunti. Yritin valita helppoja hevosia. Siiri + Empya Kata + Anttu Aino + Neiti Sara + Jasu Suvi + Kelmi Annika + Vilma Neljäs tunti oli maastoa kokeneemmalle ryhmälle. Tunti olisi tavallaan omatoiminen, mutta olin antanut johtovastuun Dawille. Laitoin mukaan helppoja hevosia, ettei sattuisi mitään ikävää. Daw + Empya Jeccu + Duuri Cida + Liinu Lily + Jasu Kathreen + Daisy Vuonis + Neiti Cynthia + Anttu Viidennen tunnin tasona olisi Helppo C ja sen pitäisi Myy. Hän saisi siis itse jakaa hevoset, joten kirjoitin paperiin vain osallistujat. Samoin viimeisen tunnin pitäisi Myy ja tasona olisi HeB este. Siispä kiinnitin paperilapun toimiston luukulle ja ryhdyin suunnittelemaan uutta tallijärjestystä. Laajennuksen ansiosta pystyisin sijoittamaan kaikki oriit uuteen siipeen erilleen muista. Siiispä kaikkien tammojen karsinat menisivät ihan uusiksi. Piti miettiä tarkkaan, kenen viereen kunkin hevosen voisi laittaa ja kuka hevonen tarvitsisi sen rauhallisimman nurkan... Hahmottelin paperilleni alustavia suunnitelmia ja pyyhin pois huonoja ideoita. Uppouduin suunnitelmiini niin syvästi, etten huomannut koputusta ovella. Ovenraosta kurkisti Jeccu. - Krhm... Hätkähdin hiukan, mutta nähdessäni tytön levitin kasvoilleni pirteän hymyn. - Joo? Tyttö astui sisälle toimistoon. - Niin niistä Seran myyntipapereista oisin tahtonu kysyä, ku millon ne täytettäis? Avasin pöydällä olevan paksun kalenterini ja selasin sivuja. - Mulla on aika tyhjää tuossa ens viikolla, että jos otat äitin tai isän mukaan, että saadaan maksajan kanssa asiat kuntoon ja sitten nää omistajarekisterit ynnä muut lähetettyä eteenpäin niin josko vaikka tiistaina? - Joo se sopii, monelta? - Mikä vaan käy, kunhan ennen iltaysiä tuutte. - Ok, hieno homma, mikä heppa mulla muuten on maastotunnilla? - Ööö taisin laittaa sulle Duurin. - Ok! Jes! Jeccu poistui huoneesta hymyillen kuin Naantalin aurinko. Hymähdin itsekseni ja pudistin päätäni. Toisaalta, olihan minullakin ollut samanlainen ilme ensimmäistä hevosta hankkiessa... jatkuupi
|
|
|
Post by Bambi on Dec 25, 2011 22:16:23 GMT 2
Joulupäivä valkeni pilvisenä. Nousin ylös sängystä, työnsin varpaani uusiin reinotossuihin ja kipitin avaamaan ikkunaverhot. Ulkona satoi lunta! Vedin jalkaani harmaat collarit ja vaihdoin yöpaitani siniseen t-paitaan ja keltaiseen tyköistuvaan huppariin. Avasin huoneeni oven ja koputin pikaisesti Myyn ovea, ennen kuin kipitin portaat alas keittiöön. Nostelin jääkaapista aamiaiseksi kelpaavia jouluruokia, kuten kinkkua, juustoa, salaatteja ja savukalaa. Myös leipäpussi, maitopurkki, mehukannu, muropaketti ja margariinirasia löysivät paikkansa pöydältä. Astiakaapista nostelin kulhot ja mukit pöytään ja napsautin kahvinkeittimen päälle. Nekun kuppi täyttyi ruuasta ja hetken huutelun jälkeen itse koirakin viiletti olohuoneesta. Sipsuttelin vessaan ja huuhtelin loputkin unihiekat silmistäni. En harjannut takkuisia hiuksiani, sillä ne asettuivat niin kivasti nutturalle takkuisina. Vaihdoin pari sanaa uneliaan Myyn kanssa aamiaispöydässä. Syvällisiä keskusteluja ei kuitenkaan näin varhain aamulla syntynyt. Ripeän ruokailun jälkeen vedin takin naulakosta ylleni, vedin talvikengät jalkoihini ja rymistelin koirineni ulos ovesta.
Katja oli aikaisemmin tehnyt aamutallin. Hevoset tarhailivat oikeissa aitauksissa ja loimet oli oikeinpäin oikeilla hevosilla. Kävin tarkistamassa ensimmäiseksi aitan. Karsinat olivat siistejä ja tyhjiä ja käytävä lakaistu huolellisesti. Duurin karsina möllötti tyhjyyttään, mutta en enää jaksanut olla haikealla mielellä sen vuoksi. Se oli nyt paljon paremmassa paikassa, Jeculla. Myy oli alkanut säilyttää Piperin ja Ellin varusteita tyhjässä karsinassa. Laiska mikä laiska, ei jaksanut hakea niitä aina vintiltä. Yhtäkkiä vintiltä kuuluva töminä sai ajatuskuplani rikkoutumaan. Portaita laskeutui Kathreen raahaten mukanaan loimipinoa. - Ai moikka Bambi! - No huomenia. Mitäs, mitäs? Ihmettelin Kathreenin erikoista vierailua aitassa. - Yritän ettiä tuolle kakaralle jotain loimen tapaista... Ajattelin näitä ponivarastoja penkoa. Tyttö vastasi laskeuduttaan alas portaita. - No testaa toki, ainakin Assilla on ylimääräinen toppaloimi siellä...
Tarkistin tallin siisteyden, eikä moittimista löytynyt. Tallustelin rauhalliseen siipeen, jonka karsinat ammottivat tyhjyyttään Daisyn ja Sessan boksia lukuunottamatta. - Tää on ihan järkyttävä! Kathreen hihitteli. Kurkistin karsinaan ja näin Sessan Assin toppaloimi yllään. - Noo, onhan tuo vähän väljä kieltämättä... Analysoin ilmestystä väkinäisen vakavalla naamalla. Loimi roikkui varsan polvien alapuolella, vaikka Kat oli kiristänyt sen minimikokoonsa ja lisännyt ylimääräisen loimivyön keskelle. Takaa se oli muutamankymmenen senttiä liian pitkä Sessan lyhyen selän vuoksi. - Kyllä se pian on ihan sopiva. Lohdutin tyttöä. Sessa pudisti veikeänä päätään ja tarttui hampaillaan takana roikkuvaan kangasläpyskään. - Tarvisin sille jonkun nyt heti... Tuolla on pakkastakin melkein kymmenen astetta. Kathreen tuskaili samalla nauraen pienen tamman vinkeyksille.
Sain idean ja marssin ulos tallista ja pihan poikki talooni. Myy söi vieläkin unisena aamiaista. Harpoin portaat alas pohjakerrokseen, mistä löysin laatikollisen Nekun tavaroita. Siellä pohjimmaisena oli kirkkaanpunainen koiran talvimantteli jonka joskus vanhempani olivat Nekulle ostaneet. Se ei ollut ollut kuitenkaan käytössä kuin pari kertaa, koska mielestäni Nekku ei sitä tarvinnut. Kaiken lisäksi se oli hiukan suurikin.
Kathreenin ilme oli valokuvaamisen arvoinen kun toimitin punaisen manttelin sille. Takista löytyi isojen heijastimien lisäksi ruskea pehmoinen karvakaulus ja fleecevuori. Sitä sovitettiinkin heti ja kyllä se Sessalle mahtui. Malli oli vain hevoselle erikoinen, koska mantteli pujotettin ensiksi pään läpi. Etukappale meni etujalkojen välistä mahan alle ja kiinnitettiin sitten klipsillä selän päälle. Varsa kummasteli uutta takkiaan, mutta hyväksyi sen nopeasti. Niin pääsi loimitettu Della ja Sessa punaisessa manttelissaan ulkoilemaan omaan tarhaansa.
Bambi ja Ulkoilevat Hevoset Joulufiiliksissä
|
|
|
Post by Bambi on Jan 1, 2012 17:56:06 GMT 2
Uuden vuoden aamut olivat parhaita. Hevoset viettivät ansaittua pikkulomaansa ja minun ei tarvinnut huolehtia mistään – ainakaan melkein. Tytöt lupasivat tehdä aamutallin, jos minä siivoaisin kämppäni. Olin minäkin melkoinen vuokraemäntä kun siivosinkin vuokralaisteni puolesta. He nyt kuitenkin olivat olleet ihan huippuja ja järjestäneet minulle ihanan yllätyksen edellisenä päivänä ja muutenkin piristäneet sekavaa eilispäivääni.
Aloitin siivoamiseni pyykinpesulla. Daw ja Myy olivat heittäneet käytävään pyykkinsä, jotka raahasin oman vuoreni kanssa kellariin. Lajittelin siellä jo olevat ja uudet pyykit värien mukaan kasoihin ja aloitin koneen lastaamisen tummilla pyykeillä. Ei kun kone pyörimään ja takaisin siivoamaan. Keräilin olohuoneesta vanhat sanomalehdet ovensuuhun, jotta ne siitä joskus kulkeutuisivat paperinkeräykseen. Poimin loputkin kirjat, elokuvakotelot, aikakauslehdet, sohvatyynyt, vaatekappaleet, astiat ja muut epämääräiset tavarat pois lattialta ja sohvapöydältä ja etsin niille hyvät loppusijoituspaikat. Miten ihmeessä tähän kämppään tuli näin paljon enemmän sotkua, vaikka eihän täällä asunut kuin yksi tyttö enemmän. Eikä Daw mielestäni ollut edes mitenkään erityisen sottainen…
Siirryin raivaamaan keittiötä. Nostelin likaiset astiat tiskikoneeseen ja pyyhin kaikki tasot sekä mikroaaltouunin. Talo alkoi näyttää jo melkein ihmisasunnolta, joten laitettuani tiskikoneen päälle, keräsin matot lattialta ja vein ne kuistille. Tytöt saisivat imuroida myöhemmin. Suuntasin kohti tallia.
Tallin ovi avautui narahtaen. Edessäni avautuva näkymä, ei ollut aivan sitä mitä toivoin. Käytävä oli pölyinen ja heinänkorsia sojotteli sieltä täältä. Karsinoissa roikkui joulukoristeet, jotka olivat saaneet hevosilta hiukan kovemman käsittelyn. Karsinoita ei vielä ollut ehditty puhdistaa ja seinät muistuttivat kaikkea muuta kuin puhdasta. Kopsuttelin lumet pois kengistäni. Ja tutkailin tarkemmin ympäristöäni. Karsinoiden ovista roikkui likaisenharmaita riimuja, harjoja ja raippoja lojui lattialla. Hieno uuden vuoden fiilikseni oli vaihtunut siivousvimmaan. Se iski aina välillä. Satulahuoneeseen en edes uskaltanut kurkistaa, vaan suuntasin tieni pirttiin. Pirtistä kuului tyttöjen juttelua. Siellä oli selvästi enemmänkin porukkaa. En kuunnellut keskustelua kauaa, mutta erotin selvästi sanat: hevosilla loma ja tylsää, sekä tutun lausahduksen: Ei mitään tekemistä.
– Tytöt, tytöt… Avasin sanaisen arkkuni. Kymmenisen silmäparia kääntyi katsomaan ääneni suuntaan ja keskustelu vaimeni. – Ette varmaan arvaa, mitä aion sanoa, mutta voin luvata, ettei tylsää tule! – ... satulahuoneen hoitavat Cida ja Lily. Vaihdatte kaikki likaiset huovat pois pyykkikoriin, pesette kuolaimet, imuroitte lattian, viikkaatte loimet… Jakelin ohjeita tyttöjen ilmeiden muuttuessa pikkuhiljaa yhä kauhistuneemmiksi. – … Sussu ja Riia siivoavat karsinat. Putsaatte reippaasti kaikki kakat ja vanhat kuivikkeet pois. Uuden vuoden kunniaksi ei säästellä pellettejä… – …käytävän lakaisevat Katja ja Miia. Sen jälkeen pesette juoma- ja ruokakupit tiskiharjalla… – …aittaan Heikku ja Emppu… Iippu ja Sara siivoavat rehulan… Listani tuntui jatkuvat loputtomiin. Lopetin viimeisen lauseeni ja käännyin ovelle. – Daw ja Kathreen. Ovesta pakenemassa olevat tytöt kääntyivät ympäri ja yrittivät sulattaa koiranpentuilmeillään jäätävän katseeni. – Toimisto kaipaa myös siivousta.
Kukaan ei lausunut poikittaista sanaa, joten oletin kaiken olevan selkeää. Palasin talolleni ja jatkoin urakkaani mattojen tamppauksella. Pari tuntia vierähti koko kämpän kuntoon laitossa, minkä jälkeen vaihdoin ihmisten ilmoille soveliaat vaatteet, nappasin laukkuni ja avaimet ja marssin kermanvalkoisen maasturini luokse. Perässäni loikkinut Nekku pääsi takapenkille ja itse istahdin kuskin penkille. Suuntana olisi ruokakauppa.
Kaupasta kärryyni tipahteli monta pulloa limpparia, sipsipusseja, dippiaineksia, karkkia, suklaata, muffineja, keksejä ja pari jäätelöpakettia. Maksettuani ostokset palasin autolleni ja ajoin läheisen pizzerian kautta takaisin Mustikseen. Kannoin kuormani pirttiin, jossa Kiira ja Cynthia järjestelivät viimeisiä sohvatyynyjä sohvalle ja lehtiä koriin. Pitkä pöytä notkui pian herkkuja, joten kävin tarkastamassa koko tallin. Tilat olivat siistimmät, kuin pitkään aikaan. Olin tyytyväinen siivouspartiooni, joten kutsuin kaikki herkuttelemaan pirttiin, kunhan hevoset ensin haettaisiin sisälle ja ruokittaisiin. Olin ehkä joskus armoton orjapiiskuri, mutta osasin palkita orjani hyvin.
Onnellinen Bambi ja Onnelliset hevoset siistissä tallissa.
|
|
|
Post by Bambi on Jan 11, 2012 23:45:09 GMT 2
Ruokintasuunnitelmat, kengitykset, terveystarkastukset, hevosten hieronnat, tuntilistat, kuiviketilaukset ja Pasille uusi satula.
Tässä oli päivän ohjelma, eli kiirettä pitäisi. Hiippailin rehuhuoneeseen ja korjailin hiukan liitutaululla komeilevaa taulukkoa. Vilma oli paisunut mukavasti, joten vähensin sen kauramäärää hiukan. Näpyttelin tässä välissä pikaisen viestin Kathreenille, josko se ehtisi liikutta Vilman - kärryillä, ratsailla tai juoksuttamalla. Jasmin sen sijaan alkoi mennä jo enemmän tunteja, joten sille täytyisi lisätä ruoka-annosta. Loppu lista näytti ihan kivalta, joten kävin korjailemassa ruokinnan muutokset myös karsinoiden ovissa oleviin pieniin liitutauluihin, joihin sai kätevän muovisuojuksen päälle estämään tuhriintumista.
Seuraavaksi tarkistin pieneltä muistilapultani, ketkä hevoset pitäisi kengittää. Liinu, Lissu ja Dumle. Helppo nakki. Hain ensiksi kengitysvälineeni varustehuoneesta ja talutin sitten Liinun pesuboksiin. Etukengät olivat kuluneet, joten ruuvasin hokit irti ja vaihdoin upouudet kengät tilalle. Kavio ei ollut kasvanut juuri, joten vuolemiselta säästyttiin. Vasemman takasen kenkä hiukan heilui, joten löin sen paikoilleen. Lissulla oli vain yksi kenkä lyötävänä paikoilleen sekä pari hokkien vaihtoa. Dumlen kanssa pääsinkin sitten ihan vuoleskeluhommiin, mutta reippaana poikana se jaksoi käyttäytyä. Oli se hienoa että tallista löytyi tällainen monitoimimies! Eläinlääkärin ammatti ja epävirallinen ratsastuksen opettaja, kengitystaito sekä hevoshierojan koulutus.
Aikaa oli kulunut jo ihan laittoman paljon, joten laadin tuntilistat tässä välissä. Jasmin ja Pasi pääsivät tekemään hurjaa kolmetuntista päivää, sillä hevoslaumamme on alkanut uhkaavasti ikääntyä. Lista valmistui kuitenkin pikaisesti, joten merkitsin toisellle paperille, ketkä hevoset saisivat huomenna vapaapäivän. Kuiviketilauksen hoidin siinä sivussa pikaisesti netissä.
Käväisin pirtissä ja ohjeistin hoitajia hakemaan kaikki kaakit sisälle, sillä aioin tehdä kaikille pikaisen terveystarkastuksen, sekä hieroa Allyn, Lissun, Rontin, Freddyn ja Assin. Kun kaikki hevoset olivat tallissa, aloitin hoitajien avustuksella tarkastamaan jokaisen ponin ja hevosen yksi kerrallaan aloittaen Lizzystä. Tunnustelin jalat läpi ja mittasin lämmön. Katsoin ettei haavoja ollut jäänyt huomaamatta ja ettei hevosilla ollut riviä tai muuta ihottumaa. Olin pahasti aikataulusta myöhässä, joten muutin suunnitelmaani tarkastamalla sittenkin ensin ensimmäiselle tunnille menevät hevoset. Daw tuli ohjeistamaan talliin lipuneita tuntilaisia, kun minä jatkoin hommiani järjestyksessä jokaista hevosta tarkkaan syynäten.
En millään muistanut, että meillä oli näin paljon hevosia! Kaikkien tarkastaminen ja viiden hevosen hieronnat päälle otti kummasti voimille ja vei aikaakin pausseineen reippaat kolme tuntia. Lopuksi oli vielä sovitettavana Pasille sopiva väliaikaissatula. Hain tallin yläkerran varastosta kaikki vanhat, suunnilleen sopivan näköiset satulat ja lähdin sovittelemaan niitä ponille. Lopulta parhaimmaksi osoittautui Lissun vanha kevytrunkoinen yleispenkki. Nyt pitää katsoa pari tuntia, että miten ori toimii tuolla satulalla ja pitääkö siihen viritellä jotain romaania, häntäremmiä tai muita systeemeitä.
Olin niin iloinen, että sain lopulta loputtomalta tuntuneen tehtävälistani suoritettua, joten jätin kylmästi tallityöt jollekin toiselle ja lähdin itse tallustamaan lumisen pihan poikki talolleni näppäillen matkalla puhelimeeni pizzerian numeron.
Reipas Bambi ja Hyvinvoivat Hevoset
|
|
|
Post by Bambi on Feb 5, 2012 15:38:00 GMT 2
Hrrrr... Pakkanen pistelee kirpeästi poskiani, kun tallustelen Tempo perässäni talliin. Olin juoksuttanut sitä maneesissa puolisen tuntia, koska tänään en ehtinyt sitä ratsastaa. Kiskon auki oripuolen jäätyneen oven, tömistelen lumet kengistäni kynnykseen ja astelen sisälle. Sakke töräyttää ilmoille kimakan tervehdyshirnahduksen, johon Tempo vastaa vähintään yhtä innokkaasti. Hymähdän. Pieni hymy tulee huulilleni tahtomattakin. Avaan Tempon karsinan oven, otan käytävällä oriltani kapsonin pois päästä ja ohjaan hevosen karsinaansa. Nappaan karsinan ovesta oranssin fleeceloimen, jonka heitän Tempolle selkään.
Puhelimeni vibraa taskussa. Kaivan sen jostain vaatekerroksien uumenista ja painan vihreää. Soittaja on Kathreen. Se selittää jotain epämääräistä. Keskimäärin viisi miljoonaa sanaa peräkkäin yhdessä lauseessa. Saan kuitenkin loppujen lopuksi selville, että se menee kauppaan, eikä ehdi tekemään iltatallia heti, mutta aikoo tulla meille yötä ja kysyy mitä pitää ostaa ja voinko aloittaa iltatallin ja olenhan hakenut Sessan sisälle. Hymähtelen vastaukseksi ja mutisen jotain joon ja ein tapaista väliin. Ihmisen tiedonkäsittely on rajallinen. Sehän opetetaan lukiossa jo psykologian ykköskurssilla. Tässä tilanteessa voin todella sanoa, ettei tiedonkäsittely pysty handlaamaan tuollaista määrää sanoja kerrallaa, mutta sen verran informaatiota sain, että iltatalli pitäisi aloittaa heti. Jätän mainitsematta että sekä Sessa, että Daisy ovat vielä ulkona pakkasessa. Loput hevoset onneksi ovat jo lämpimissä sisätiloissa.
Tallustelen ulos pakkaseen, jossa minua vastaan kävelee Cida. Pyydän tyttöä hakemaan Kathreenin hevoset sisälle, sillä välin, kun itse menen viemään poneja aittaan. Ponit parveilevat tarhansa portilla, joten ne on helppo pyydystää. Otan tammat ensin, eli laitan Ellin, Piperin ja Assin riimuihin kiinni narut ja lähden kuljettamaan ponilaumaa aittaan, toisessa kädessä Assi ja Elli, toisessa Piper. Saan laitettua ponit turvallisesti karsinoihinsa, joten jaan niille ruuat saman tien. Pikku mussutelee jo tyytyväisenä omiaan karsinassaan. Vuonis on jättänyt oveen lapun, jotta muistaisin antaa tammalle pellavat, jotka tyttö on valmiiksi liottanut astiassa. Kaadan pellavat Pikun kuppiin, sammutan valot ja lukitsen oven. Ja taas pakkaseen.
Tallustelen Tompan ja Freddyn tarhalle. Päätän ottaa riskin ja viedä molemmat talliin yhtä aikaa. Itsetietoinen ori ja supervilli ruuna yhdistettynä liukkaaseen tallipihaan olisi itsetuhoista, mutta en vaan kestänyt sitä pakkasta kahta talli-tarha-talli -reissua. Niimpä kiinnitän riimuihin huolellisesti riimunarut ja kierrän ne vielä ponien turvan ympäri, ettei turha intoilu ja pinkoilu tuota tulosta. Kahdenkymmenen metrin matka tuntuu pitkältä ja vaaralliselta, mutta muutamalla voimasanalla selvitään. Tallissa Cida on ihanasti laittanut kaikkien hevosten ovien eteen heinät valmiiksi ja nyt tyttö mittailee väkirehuja ja vitamiineja hevosten ämpäreihin. Minun ei siis tarvitse kuin lykätä ponipojat omiin karsinoihinsa, vaihtaa niille toppaloimien tilalle kevyet fleeceloimet ja heitellä heinät kaikkiin karsinoihin. Käyn vielä tarkistamassa pikaisesti kaikkien hevosten kaviot kivien varalta ja laitan Dellan kipeisiin etujalkoihin lämmittävää salvaa ja punaiset villapintelit. Cida saa jaettua väkirehut, joten lakaistuamme käytävät, pyydän tyttöä kaakaolle meille. Cida suostuu, joten sammutan valot ja lukitsen oven, minkä jälkeen tallustamme Villa Aliisaan.
Kathreen saapuu melkein samalla oven avauksella ja tuo kangaskassillisen täytettä jääkaappiini. Istuskelemme sitten siinä kaakaota hörppien kolmistaan, kunnes Myy ja Daw saapuvat shoppailureissultaan. Tytöt liittyvät seuraamme ja juttelemme siinä melko myöhään, kunnes Cidaa tullaan hakemaan. Kaivan Kathreenille kaapista peiton, tyynyn ja lakanat, jotta hän voisi jäädä nukkumaan olohuoneen isolle divaanisohvalle.
|
|
|
Post by Bambi on Feb 5, 2012 16:19:32 GMT 2
Aamu valkeni ja pakkanen oli kiristynyt entisestään. Yritin etsiä kaapista vielä paksumpaa takkia, etteivät aivan kaikki sisäelimeni jäätyisi ulkona.
Avasin tallin painavan oven ja toivotin huomenet virkeille hevosille. Sain vastauksesti tyytyväisiä hörähdyksiä. Tallustelin ensimmäiseksi Dellan karsinalle, sillä sen jalat olivat olleet kipeät jo monta viikkoa, eikä turvotus tuntunut laskevan millään eilen. Tamma makasi karsinassaan, eikä noussut ylös, vaikka maiskuttelin sille. Etujalat olivat turvonneet entisestään. Mittasin hevosen lämmön ja se oli huomattavasti koholla. Soitin pikaisen puhelun entiselle opiskelukaverilleni Annille, joka oli nykyään kunnalla hevosia ja muita suuria kotieläimiä hoitavana eläinlääkärinä. Mustiksella ei koskaan ollut ollut ulkopuolista eläinlääkäriä, koska hoidin aina hevoseni itse. Keskusteltuani hetken Annin kanssa, sovimme että hän tulisi itse katsomaan Dellaa. Soitin myös Dawille, joka lupasi tulla auttamaan aamutallissa, sekä Iipulle, joka halusi heti tulla katsomaan Dellaa.
Sain kuin sainkin tammani ylös karsinasta ja pääsin katsomaan sen jalkoja tarkemmin. Ainahan ne olivat olleet kipeät välillä. Sellaista se on kilpahevosen kanssa. Tällä hevosella tuskin enää ratsastettaisiin ainakaan. Pian käytävältä kuului askelia ja huolestuneen näköinen tyttö ilmestyi ovenrakoon. "Onks se kuin pahana?" Iippu kysyi. Tunnnustelin jalkoja läpikotaisin ja vastasin haikeasti: "En osaa vielä ihan sanoa, mutta ei näillä jaloilla enää ratsastajaa kanneta." Iippu haki minulle ulkoa lunta, jonka hän kääri pyyhkeiden sisään. Laitoin pyyhkeet pinteleillä jalkoihin kiinni, jotta turvotus hiukan laskisi. Pyysin Iippua loimittamaan Dellan lämpimästi.
Pihaan kaartoi tumma farmariauto. Menin ovelle vastaan entistä opiskelukaveriani, joka tallusteli pihan poikki talliin. Anni katsoi Dellan jalat läpi ja totesi saman, kuin minä. Vanha rasitusvamma oli aiheuttanut jalkoihin tulehduksen. Iippu talutti Dellaa käytävää pitkin ja me Annin kanssa arvioimme sen ontumista. "Tää on paha. En usko että Dellalla pystyy enää ratsastaa ja kävelykin tuottaa ongelmia. Sanoisin että kannattaa laittaa viikon antibiottikuuri päälle." Anni tuumii.
Jos antibioottikuuri ei toimi, eikä turvotus laske tai ontuminen lakkaa on vaihtoehtoja vain yksi. Olisi aika päästää irti rakkaasta kilpatoveristani.
|
|