|
Post by Daw on Mar 31, 2013 17:27:42 GMT 2
Ihka oikea kouluponi Harjailin orin ruskeaa ja kiiltävää karvaa sen karsinassa. Sakke nautti harjauksesta kovasti, se seisoi paikoillaan ja heilutteli välillä päätään. Pyöritin kumisualla uudestaan ja uudestaan orin karvaa ja pyyhkäisin irtokarvat kovalla harjalla pois, silti niitä ilmestyi kokoajan lisää ja lisää. Suoraan sanoen vihasin kevättä, ja syksyä. Hevosilla oli karvanlähtöaika, oriit huutelivat tammoille, ja toisin päin, joka paikassa oli jäätä ja kuraa. Minun mielestä talvesta oltaisiin voitu kuin salaman iskusta siirtyä kesään, ja ohittaa suosiolla jää- ja kurakelit. Päätin lopettaa harjauksen tältä päivältä, irtokarvoja saisi harjata joka tapauksessa koko kevään ajan. Ajatus puistatti, mutta se oli hyväksyttävä. Kaivoin harjapakista pintelit ja niiden suojat. Tänään kokeilisin orin kanssa pitkästä aikaa kankeja. Olin eilen illalla löytänyt pölyttyneet kankisuiset kaapin perältä. Puhdistuksen jälkeen ne olivat taas kunnossa. Mieleeni oli vierinyt ne kaikki hienot kisamuistot, mitä Saken kanssa oli koettu. Kun olimme lopettaneet kisaamisen, kanget olivat jääneet pölyttymään, tänään ne otettaisiin taas käyttöön. Käärin pintelit huolellisesti Saken jalkoihin ja hain sitten loput varusteet satulahuoneesta. Nostin koulusatulan Saken selkään ja laitoin vyön kiinni. Suitset menivät päähän helposti, ja pian olimme valmiita. Sakke oikein puhkui intoa, ja jouduin monta kertaa sanomaan sille, ettei vielä saanut mennä. Kun sain kannukset kiinnitettyä jalkoihini, lähdimme kohti maneesia. Matkalla maneesiin Sakke huuteli tarhojen tammoille, jotka huutelivat takaisin. Muuten pääsimme maneesiin ilman häiriötekijöitä. Maneesissa ei ollut ketään, onnekseni. En olisi varmaan kestänyt, jos siellä olisi joku treenannut jonkun naispuolisen hevosen kanssa. Nyt saisimme treenata rauhassa, ainakin jonkin aikaa. Kävelin alkuun pitkät alkukäynnit. Olin huomannut, että Sakke tarvitsi nykyään hieman pidemmät lämmittelyt, kuin ennen, vaikkei se missään nimessä kankea ollut. Kymmenen minuutin kävelyn jälkeen kokosin ohjia käteeni ja aloin hieman taivutella sitä menemällä kolmikaarista kiemurauraa. Sakke kuunteli alusta asti herkästi apujani, hieman se vastusteli kättä ja asetusta, mutta kun tajusi, että tänään tehtäisiin töitä, se antoi pian periksi, ja alkoi rentoutua. Aloin ottaa kolmikaariselle pieniä ravipätkiä, sekä pysähtymisiä. Tein myös välillä ympyröitä keskelle kolmikaarista. Hymy tuli pian suulleni, kyllä tämä poni osasi. Jäin uralle ravaamaan ja tein muutamat pääty-ympyrät. Sitten vaihdoin suuntaa. Tein tähänkin suuntaan hetken kolmikaarista käynnissä ja ravissa. Sakke alkoi ottaa takasia paremmin alleen, joten lopetin keventämisen ja istuin satulaan. Lopetin kiemurauran ja valmistelin päätyyn laukannoston. Laukka nousi hyvin, pää heilahti kohti kattoa ja rentous hävisi, kuin taivaan tuuliin. Aloin työstää laukkaa ja vaihdoin keskiympyrälle. Parin ympyrän jälkeen laukkaan alkoi löytyä rytmi ja rentous. Siirsin ponin käyntiin ja vaihdoin taas suuntaa. Otin laukannoston toiseenkin suuntaan, tällä kertaa sujui paremmin. Laukka rullasi hyvin, joten siirsin Saken takaisin käyntiin ja annoin sille hetkeksi pitkät ohjat. Kävelyjen jälkeen otin taas ohjat tuntumalle. Tein laukkatehtävää kolmikaarisella niin, että keskimmäinen kaari mentiin vastalaukassa. Sakke sisäisti tehtävän nopeasti ja saimme hienot vastalaukat. Tein lopuksi vielä hieman avotaivutuksia. Huomasin, että olin ratsastanut jo reilun tunnin, joten päätin lopetella. Annoin Sakelle hieman ohjaa ja annoin sen mennä löysempään muotoon. Rennosti ravaillessamme, katsahdin katsomoon ja huomasin pienen hahmon katselevan meitä. Tunnistin hahmon Paulinaksi. “Kauas sä oot meitä katsellu?” kysyin. “Sellasen puoltuntia oon kerinny ihailemaan tota ponia. Se on menny niin hienon näköisesti”, tyttö vastasi. “Sakke on kyllä ollut tänään aika täydellinen”, sanoin ja vaihdoin samalla suuntaa. Ravailin hetken toiseenkin suuntaan ja siirsin sitten ponin käyntiin ja annoin sille vapaat ohjat ja suuret taputukset. Kävelimme hetken ja tulin sitten alas ponin selästä. Ori oli hionnut aivan urakalla ja suukin oli vaahdossa. “Tänään onkin tehty kunnolla töitä”, sanoin ja silitin Saken litimärkää kaulaa. Lähdimme Paun kanssa talliin. Tallissa riisuimme varusteet orin päältä, ja levitimme sen päälle fleeceloimen. Tarjosimme Paun kanssa ponille myös muutaman porkkanan palasen, jotka se haukkaisi suuhunsa. Sovimme Paun kanssa, että ratsastaisin itse Sakelle huomenna rennon palauttavan treenin. Pau jäi Saken luo, kun itse lähdin Villa Aliisaan juomaan pari kuppia kahvia, ennen kuin täytyisi lähteä paimentamaan tuntilaisia. Kouluratsastuksen huippu tiimi 116
|
|
|
Post by Daw on May 4, 2013 13:47:19 GMT 2
Normipäivä Taas oli alkamassa yksi päivä, kaikkien muiden päivien lomassa. Teimme Kat’n kanssa normaaliin tapaan aamutallia. Minä jaoin heiniä karsinoihin, Kat tuli perässä kaurojen kanssa. Jätimme hevoset syömään, Kat taisi suunnata takaisin nukkumaan, minä menin tomistoon suunnittelemaan päivän tuntilistoja. Kalenteria etsiessäni tuhansien papereiden alta, mietin päivämäärää, sekä vikonpäivää. Lauantai, niin sen täytyi olla. Lopulta löysin kalenterinkin. Tosin en pöydältä, vaan sen alta. Avasin kalenterin ja laitoin samalla radion päälle. Radiosta soi jo miljoona kertaa kuultu Mennyt mies, ja sen jälkeen jatkui taas Voicen Heräämön järjettömät jutut. Päätin suosiolla vaihtaa kanavaa, lopulta kanavaksi valikoitui Nova. “Hmm.. Mitäs hepoja tänään?” mietin kirjoittaessani tuntilistaa. Minun tarvitsisi pitää tänään kaksi tuntia, Kat pitäisi viimeisen. Nyt kun oli lauantai, tunnit olisivat päivällä, ehkä kerkeisin illalla katsomaan telkkarista Suomi-Slovakia pelin. Katsoin puhelimestani päivän säätiedotuksen, ja päätin heti vetää tänään kaksi maastoa. Voisin vetää molemmat maastot Sakella, saisipa herra ainakin liikuntaa. Harmitti Saken puolesta. Tallin kolmen varsan, Dustyn, Tianan ja Blondin kanssa tuntui menevän kaikki aika, sitten olisi tarvinnut ratsastaa vielä Nellalla, jota ei voinut oikein laittaa tunnillekaan. Tamma on nimittäin koko kevään vain yrittänyt tehdä ihmisistä pannukakkuja ja taluttaessa lähteä omille teilleen. Kyllä huomasi, että neidillä oli kiima päällä. Sakke, kilttinä ponina, oli siis joutunut tunneille. Mutta, tänään parantaisin tapani. Tänään vetäisin Sakella maastot. Päätin ottaa ensimmäiselle tunnilla vain kilttejä hevosia, sillä ratsastajat olivat vasta jatkoryhmäläisiä. Lore, Turre, Tempo ja Assi. Tunti ei olisi vauhdikas, joten Assikin pääsisi hieman maastoilemaan. Toisella tunnilla oli hieman kokeneempaa porukkaa. Ekalta tunnilta Turre ja Lore saisivat jatkaa toiselle, ja niiden kaveriksi toiselle tunnille tulisivat Tomppa ja Jasmin. Kat’n tunnille hevosiksi jäi sitten Kassu, Tempo ja Jasmin. Tallista kuului askeleita ja pian näin tutun miehen naaman toimiston ovelta. “Terve”, Latu moikkasi ja astui sisään. “Mä tulin hakeen sen ostosopimuksen.” “Moi, ai niin sekin.. Missäköhän se on?” vastasin ja aloin mylläämään uudestaan paperipinoja, jotka olin jo aikaisemmin myllännyt etsiessäni kalenteria. “Mä näin sen kyllä jossain täällä”, sanoin ja pudotin lahjakkaasti yhden paperipinon lattialle. “Mä oon aina luullut, että te oisitte jotenkin hirveen siistejä ihmisiä, mutta mä joudun muuttamaan käsitystäni”, Latu naurahti nostaessaan papereita kanssani lattialta. Sitten silmääni osui se paperi. Nostin paperin lattialta ja huudahdin voiton merkiksi. Keräsimme vielä loput paperit lattialta. Luin sen jälkeen sopimuksen ja allekirjoitin sen. “Tässä”, sanoin ja ojensin paperin miehelle. “Sori, että vähän kesti.” “Ei, se mitään, mä tuun kattoon tuota poikaa tässä jonkun ajan kuluttua, jos se vaan on ok?” mies kysyi. “Tietty”, sanoin. “Moikka.” “Moikka.” Hiljaisuus. Tosin, se ei kestänyt kovin kauaa, sillä Kat saapui takaisin talliin ja lähdimme viemään hevosia tarhoihin. Myöhemmin tänään olisi vielä kohdattava kiimanen litistäjä tamma, pari varsaa, kymmenkunta tuntilaista ja super Sakke. Illalla saisin toivon mukaan rentoutua MM-lätkän parissa. Daw ja kaatuvat paperikasat, 117
|
|
|
Post by Daw on May 7, 2013 14:44:13 GMT 2
Ja voittaja on.. Sisään, yksi, kaksi, kolme, neljä, ulos… Yritin hengittää rauhallisesti ja kasata hermojani. Peli hermojeni suhteen oli kuitenkin jo menetetty, ja pian taas kirosanojen tulvaa ei voinut estää. Pyyhkäisin märät hiukset kasvoiltani ja katsoin vihaisena muutaman metrin päässä seisovaa, mutaista ja märkää tammaa. Tamma katsoi minua taas kerran ilmeellä: “Ota kiinni jos saat!” Lähdin taas kerran hivuttautumaan hitaasti kohti tammaa, mutta kun olin noin puolentoista metrin päässä, Nella päätti ottaa jalat alleen, ja juosta taas muutaman kierroksen pukkilaukkaa tarhan ympäri. Lopulta se sitten jäi seisomaan turvallisen välimatkan päähän minusta. Tarkemmin sanottua, niin kauas minusta, kun se vain pääsi tarhan aitojen sisällä. Kaikki hevoset olivat jo tallissa odottelemassa tuntien alkua. Tai siis, kaikki paitsi Nella. Olin jahdannut hevosta varmaan kolme ikuisuutta, mutta mikään ei tuottanut tulosta. Olin yrittänyt tarjota sille ruokaakin, mutta ei mennyt läpi. On se kyllä fiksu tamma. Muutaman kerran se oli kääntänyt takapäänsä kohti minua. En voinut kuin väistää. En tosin uskonut, että se potkaisisi, mutta Nella oli ollut viimeaikoina kiimassa erittäin vaikea. Enkä ollut ainoa, joka oli jäänyt sen ja karsinan seinän väliin tallissa. Tällä hetkellä Nellan karsinaan ei saanut mennä muut kuin, minä, Kat tai neidin hoitaja Lina. Olin pettynyt itseeni, ja samalla hevoseenkin. Olimme päässeet tamman kanssa niin pitkälle. Suhde oli alkanut olla kestävä ja luottamusta alkoi löytyä. Ja sitten tuli kevät. Aivan kuin kaikki rakennettu olisi murtunut. Tammalta ei löytynyt mitään kunnioitusta. Se tuli ihan kirjaimellisesti päälle. En enään tiennyt mitä olisi pitänyt tehdä. Olin yrittänyt tarjota hevoselle paljon liikuntaa, mutta silti se jaksoi vain temppuilla. Eikä se mitenkään sairaskaan ollut. Tai, olin kyllä jo aika varma, että mielisairas sen hevosen oli oltava. Onneksi se ei vielä sentään hyppinyt pystyyn tai purrut. Yritin vielä kerran saada Nellan kiinni. Tamman lähtiessä karkuun kaaduin pyllylleni mutaan. Enää en jaksanut, juoskoon siellä itsekseen. Kävelin portille ja lähdin tallustamaan litimärkänä, housut mudassa taliin. Pystyin vain kuvittelemaan Nellan irvistelemässä takanani. Ja sade yltyi. Toivoin että tallissa ei olisi ollut ketään. Pirtistä kuului iloinen puheensorina, mutta käytävillä ei näkynyt ketään. Hyppelin Nellan karsinalle ja heitin sen riimunnarun karsinan oveen. Sen jälkeen hipsin sisälle. Vaihdoin ratsastushousut jalkaani ja hyppelin takaisin talliin. Yritin esittää pirteää, kun muutama iloinen hoitaja tervehti minua. Hain satulahuoneesta Saken suitset ja suojat. Pau oli harjannut ponin äskettäin, joten tarkistin vain kaviot, laitoin suojat jalkaan ja suitset päähän. Sitten hävisimme ponin kanssa ulos sateeseen. Pihassa hyppäsin ponin selkään ja ohjasin sen tielle. Sakke tuntui olevan hieman ihmeissään ratkaisusta, harvoin emäntä halusi sateessa ratsastaa. Hetken aikaa ravattuamme nostin laukan. Kaviot tömisivät vasten maata ja kaatosade hakkasi kasvoja. Silti hymy nousi kasvoille ja kannustin ponin vielä kovempaan vauhtiin. Kiisimme kiitolaukkaa pitkin tietä, ja ihme kyllä, en edes meinannut pudota, vaikkei satulaa ollutkaan. Huomasin olevamme tienristeyksessä, josta yleensä käännyin kotiinpäin. Hidastin ponin vauhdin käyntiin ja huomasin orin hengästyneen. Käänsin ponin ympäri ja lähdimme tallustamaan takaisin kohti tallia. Rauhallisesti kävellen, pitkin ohjin. Sade alkoi hiipua, ja pian jäljellä olikin enää lammikot tiellä, sekä me, märkä ratsukko. Tallin pihaan tultaessa huomaan Kat’n tallin ovella. “Missä ihmeessä sä olit?” “Maastossa”, tyydyin vastaamaan. “Sateessa?” Kat ihmetteli. En jaksanut vastata. Hyppäsin alas Saken selästä ja talutin sen talliin. Kat väisti ovelta ja heitti vielä kysymyksen: “Miks Nella on muuten vielä ulkona?” En vastannut. Ei kiinnostanut. Hakekoon itse tamman tarhasta, jos halusi. Lopulta päätin silti sanoa jotain. “Ei se halua tulla sisälle.” Daw ja rakkaat hevoset, 118
|
|
|
Post by Daw on May 20, 2013 13:36:57 GMT 2
Ei mitään tekemistä Nella, tuo karvaansa vaihtava vaaleahko suomenhevonen. Olin menettänyt hermoni tuohon kermaperseeseen jo monen monta kertaa. Enkä ollut ainoa. Sitten päätimme Kat'n kanssa aloittaa Nellan kanssa nollatoleranssilla. Mitään tyhmyyksiä ei neidiltä saanut sallia, ja se vaati hoitajalta paljon kärsivällisyyttä. Onneksi kiima oli nyt jo helpottanut, ja senkin kautta tamma oli paljon helpommin käsiteltävissä. Kyllä sillä silti oli kevättä rinnassa, koko ajan piti olla valppaana, kun sen kanssa touhusi. Tänään en kuitenkaan itse tappelisi Nellan kanssa, sillä Lina oli tulossa tänään hoitamaan ja kenties liikuttamaankin sen. Kat oli luvannut hoitaa varsojen koulutukset tänään, ja Pau oli tulossa liikuttamaan Saken. Kaikki tuntikäytössäkin olevat hevoset liikkuisivat illalla tunneilla, joten kärsin pienoisesta tekemisen pulasta. Tekemistä kyllä tietenkin olisivat, toimisto pursusi asiakirjoja ja laskuja, ja satulahuoneesta voisi heittää tavaroita pesuun jne. Ehkä kuitenkin laittaisin hoitajat töihin sillä rintamalla. Päädyinkin tähän ratkaisuun ja astelin pirttiin, jossa kävi puheensorina. "Eipä oo mitään tekemistä", kuulin jonkun sanovan. Päätin kertoa heti asiani, ja ilmoitin iloisesti: "Mullapas onkin teille kaikille paljon tekemistä!" Puheensorina lakkasi ja kaikki kääntyivät mua kohti. "Mun täytyy mennä hoitaan Nella", Lina sanoi ja livahti ovesta tallin puolelle. "Mun tarvii mennä liikuttaan se Sakke", kuului Pau'n suusta ja toinenkin jalkapari livahti tallin puolelle. "No, kyl te voitte tehän sen kahestaankin", sanoin ja katsoin Maggieta ja Miljaa. Tytöt katsoivat minua odottaen. "Menkää satulahuoneeseen ja vaihtakaa jokaselle tuntsarille uus huopa, ja laittakaa vanhoja niin monta pesukoneeseen, kun sinne mahtuu", selostin mahdollisimman iloisesti. "Mutta ku.." "Ei mitää muttia, menoks ny!" käskin ja tytöt lähtivät selävsti tyytymättöminä satulahuoneeseen. Katsoin vielä kerran tallin ilmoitustaululla olevaa tuntilistaa ja kävin hevosia läpi. Joku puuttui listasta, tiesin sen. Vei kuitenkin useamman hetken ennen kun tajusin kuka. Assi. Mitähän tekisin supermamman kanssa? Astelin rouvan karsinalle ja astuin sisään. "Mitäs mamma?" Assi makasi tyytyväisenä makuullaan, mutta katsoi minua innostuneesti. "Nouses ylös, nii mä haen pari harjaa", sanoin neidille ja lähdin hakemaan tamman harjoja. Takaisin tullessani neiti oli suureksi yllätykseni noussutkin ylös. Harjasin ponia pitkään, harjasin ja harjasin. Irtokarvoja lähti paljon, ja pian karsinan pohja peittyi valkoisista karvoista. Lopulta Assi näytti jo ihan kelvolliselta, joten vein harjat takaisin. Otin karsinan ovesta riimun ja narun ja laitoin riimun ponin pieneen, pörröiseen päähän. "Nyt mennään!" sanoin ja lähdimme ulos. Matkalla koukkasin kuitenkin satulahuoneen kautta, jossa ei näkynyt enää ketään. Huomasin kuitenkin satuloissa puhtaat huovat, ja pesukonekin oli pyörimässä, joten tytöt olivat hoitaneet homman. Pitää muistaa kiittää heitä, ajattelin ja lähdimme ulos. Lähdimme laitumien ohi tietäpitkin kävelemään. Poni käveli virkeästi vierellä, vanhuus ei näkynyt ponista, muuten kuin harmaista karvoista siellä täällä. Käännyimme pienelle metsäpolulle, jossa ponikin joutui hieman katsomaan minne jalkasa laittaa. Kun pääsimme polulta takaisin tielle ravailimme hetken rennosti ja jatkoimme kävelyä. Ponilla vaikutti olevan energiaa, ja minua muutenkin kiinnosti miten poni kulki ratsastajan alla, joten hyppäsin ponin selkään. Onnekseni olin lyhyt ja suhteellisen sirokin, joten uskalsin mennä selkään. Jalkani ylttyivät melkein maahan asti, mutten antanut sen haitata. Hetken kävelimme käynnissä, ja asettelin ja väistätin ponia tienlaidasta toiseen. Rouva kulki hienosti ja herkästi. Ravasimme myös vähän matkaa ja tamma haki hienosti peräänantoa, vaikkei se oikein jaksanutkaan pitää itseään muodossa, enkä sitä vaatinutkaan. Assilla tuntui olevan menohaluja, joten otin yhden laukan noston ja laukkasimme vähän matkaa, sen jälkeen taputin ponia kaulalle, tulin alas selästä. Ravasimme hetken takaisin päin ja loppumatkan kävelimme rennosti. Kävimme myös kävelemässä hiukan laitumilla, ja poni sai syödä kevään ensimmäisiä vihreitä. Sitten olikin aika palata takaisin. Tallissa harjasin ponin uudestaan ja hoidin ponin muutenkin kunnolla. Tyttö vaikutti olevan erittäin tyytyväinen saamastaan huomiostaan. Rapsuttelin vielä hetken ponia ja päätin sitten astella toimistoon ja maksaa muutaman laskun. Daw ja tammat, 119
|
|