|
Post by Daw on Nov 7, 2011 19:55:42 GMT 2
~Laukkaharjoituksia~ “In the California king bed, we`re thousand miles apart..” laulelin Rihannaa mp3-soittimen tahtiin. Olin kävelemässä bussipysäkiltä mustikseen. Tänään keli oli aurinkoinen, mutta kuralammikoita oli eilisen rankkasateen jäljiltä monessa paikkaa. Asteitakaan ei ollut paljoa, mittari näytti kotoa lähtiessä +5 astetta. Kyllä se vain oli totta, kohta olisi taas talvi. Tulin Mustikkapolun pihaan. Bambi haravoi lehtiä tallin edustalla. “Moi” sanoin. “Moi” Bambi vastasi. “Mitäs kuuluu?” kysyin. “Mitäs tässä, pitäis lähtee hakeen hevosia sisälle tunteja varten, et haluis auttaa?” Bambi kysyi. “Kai mä voisin sua hieman helppiä”, sanoin. “Okei, hae sää ekan tunnin hevoset, eli Allyn, Vilman, Freddyn, Toscan ja Lissun, niin mä haen tokalle ja kolmannelle tulevat hepat”, Bambi selosti. “Okei”, sanoin. Lähdin ensimmäiseksi Allyn ja Lissun tarhalle. Kummatkin tammat ovat niin kilttejä että päätin tuoda ne samaan aikaan talliin. Molemmat tammat olivat lähellä porttia joten sain ne helposti kiinni. Hevoset tulivat nätisti talliin ja pian molemmat tammat olivat hienosti omissa karsinoissaan. Lähdin seuraavaksi hakemaan Vilmaa. Vilma ei ollut kanssani samaa mieltä talliin tulosta, mutta lopulta sain sen onneksi kiinni ja pian sekin oli karsinassaan. Vielä piti hakea Tosca ja Freddy talliin. Päätin hakea ensin Freddyn. Freddy veteli pukkilaukkaa Tompan kanssa ympäri tarhaa. “Yrittäkääs rauhoittua”, totesin. Ponit eivät katsoneetkaan minua kohti vaan jatkoivat riehumista. Päätin hieman juksata poneja ja aloin rapisuttamaan taskussani olevaa tyhjää karkkipussia. Pian kääntyi kummankin ponin pää minua kohti ja hetkessä ponit olivat luonani kerjäämässä herkkuja. “Sää saat Tomppa jäädä tänne”, sanoin ja napsautin riimunnarun Freddyn riimuun. Freddyn jälkeen hain vielä Toscan talliin ja sitten homma oli hoidettu. Katselin tuntilistaa ja totesin että Lissu meni vain ensimmäisellä tunnilla, joka oli jatko-tunti. Tunnin alkuun oli puolituntia ja Lissun ratsastajaa ei näkynyt, joten aloin harjata Lissua. Oli aika kurassa, lienetkö sekin oli vetänyt pukkilaukkaa mutaisessa tarhassa? Otin toiseen käteeni kumisuan ja toiseen pölyharjan. Lissu katseli ulos kalterien raoista. Samaan aikaan lyhyt pisamanaamainen tyttö tuli karsinan ovelle ja sanoi: “Mä ratsastan tällä.” “Okei, haluuksä tulla harjaamaan Lissua?” kysyin ystävällisesti. “Joo haluun” tyttö sanoi, jonka nimeksi myöhemmin paljastui Olivia. Harjasimme Lissun yhdessä puhtaaksi ja Lissu oli hyvin nätisti, niin kuin yleensäkin. Kun Lissu oli kokonaan harjattu ja kaviotkin oli putsattu, haimme varusteet. Avustuksellani Olivia sai Lissulle varusteet ja hetken päästä poni joukko lähti Bambin johdolla kohti maneesia. Lähdin hakemaan Sakkea tarhasta. Sakke oli yksin tarhassaan ja antoi helposti kiinni. Poni oli täysin mudassa. “Eihän hieno poni voi tollei liata itseensä”, selitin ponille kun talutin sitä talliin. Minulla kestäisi varmaan ikuisuus, ennen kuin poni olisi puhdas. Tallissa laitoin ponin pesariin, jotta se olisi helpompi harjata. Hain harjakopan, ja otin sieltä punaisen kovanharjan, sekä mustan kumisuan ja aloin putsata Sakkea. Poni kuopi etukaviollaan lattiaa, ja siitä syntyi kamala ääni. “Sakke!” Karjahdin. Kuopiminen loppui, ja poni nosti päänsä kauhean korkealle ja jännittyi hetkeksi. Se taisi hieman säikähtää karjahdustani. Jatkoin harjaustani ja ponikin rentoutui. Lopulta sain ponin puhtaaksi. Putsasin vielä jokaisen kavion ja sitten poni oli harjattu. Lähdin hakemaan Satulaa ja suitsia satulahuoneesta. Nostin satulan Saken selkään. Sakke nosti päätään ja yritti kerran näykkäistä. Punainen satulahuopa pölysi ja kaipasi kipeästi pesua. Laittaisin sen pesuun ratsastuksen jälkeen. Laitoin satulavyön kiinni, ja sitten oli suitsien vuoro. Laitoin riimun Saken ruskealle kaulalle. Ja laitoin suitset ponin päähän. Ori antoi laittaa suitset nätisti päähän. Laitoin remmit kiinni ja hain sitten kouluraipan sekä kypäräni, sitten suuntasimme oriin kanssa kohti kenttää, maneesi kun oli Bambin ja tuntilaisten käytössä. Kentällä oli aika pimeää. Pari lamppua valaisivat sitä kirkkaalla valollaan, mutta kentän toinen pääty oli pimeän peitossa. Nousin Saken selkään ja kiristin satulavyön. Aloitimme alkukäynneillä. Sakke oli hyvin epävarma kentän pimeässä päädyssä. Se tanssahteli yritti olla menemättä päätyyn. Kannustin sitä menemään, ja sitten se uskalsi. Kehuin paljon rohkeaa oriani, vaikka se välillä vaikuttikin jänishousulta. Otin ohjia tuntumalle ja aloitimme ravityöskentelyn. Kevensin Saken ravin tahtiin. Teimme käynti siirtymisiä, sekä ympyröitä. Aluksi Sakke ei kuunnellut pidättäviä apuja, mutta kun teimme paljon siirtymisiä se vertyi ja rupesi kuuntelemaan paremmin. Vaihdoin suuntaa ja teimme toiseenkin suuntaan ravi-käynti siirtymisiä. Tein myös muutaman pysähdyksen, ensin käynnistä, sitten suoraan ravista. Kentällä oli hieman lätäköitä, ja Sakke yrittikin kovasti väistellä niitä. Aloin tehdä ympyröitä niin että ravasimme aivan lätäkön vierestä. Menimme kokoajan lähemmäksi lätäkköä ja sitten Sakke ylitti sen, kylläkin hieman hypähtäen, mutta väliäkö sillä, se oli kuitenkin mennyt sen yli. Jatkoimme niin, että aloimme tehdä kahdeksikkoa. Laukkasimme aina ympyrällä, ja kun tulimme kohtaan jossa laukka piti vaihtaa, siirsin oriin raviin ja vaihdoin laukan ravin kautta. Teimme näin pari kertaa, ja sitten teimme vaihdot laukassa. Se meni yllättävän hyvin, ja ori kuunteli hyvin apujani. Parin hyvin onnistuneen vaihdon jälkeen, päätin vaihtaa tehtävää, ja lopettaa onnistumiseen. Teimme vielä keskiympyrällä tempon vaihdoksia laukassa. Koottu laukka oli Sakelle vaikeaa, ja se pudotti monta kertaa raville. Lisäys sujui paremmin, Sakke kun rakastaa vauhtia, niin kuin äitinsäkin. Päätin lopetella. Joten tein loppuverryttelyn. Ravasimme ympäri kenttää ja tein pääty-ympyrät päätyihin. Sitten hidastin Saken vauhdin käyntiin, annoin oriille pitkät ohjat ja taputin sitä kaulalle. Kävelimme hetken. Sitten tulin alas selästä. Löysäsin satulavyön ja nostin jalustimet ylös. Talutin oriin talliin. Tallissa vein oriin karsinaansa ja riisuin siltä varusteet, ja heitin satulahuovan pesukoriin. Valitsin kaapistamme uuden satulahuovan. - Se oli myös punainen, ja siinä oli valkoinen reunus. Laitoin Sakelle päälle fleeceloimen, sillä ori oli selvästi hikinen. Tarjosin sille myös yhden porkkanan, jonka se nopeasti hotkaisi suuhunsa. Silitin sen kaulaa. Halasin sen päätä ja sanoin: “Rakas ponini.” 56HM4p ja 9v€ //Bambi
|
|
|
Post by Daw on Nov 8, 2011 18:33:45 GMT 2
57hmTää on ihana <3 3p ja 7v€ //Bambi
|
|
kati
Täysi jäsen
Posts: 130
|
Post by kati on Nov 13, 2011 12:03:59 GMT 2
|
|
|
Post by Daw on Dec 18, 2011 16:29:03 GMT 2
~Yhteistyö sujuu~ Harjasin Sakkea sen karsinassa. Poni nautti harjauksesta ja tuijotti ulos. Se selkeästi ajatteli jotain. Jotain, mitä minä en tiennyt. Hymähdin ja jatkoin harjausta. Poni oli jo periaatteessa puhdas, mutta halusin siitä vieläkin kiiltävämmän. Heitin punaisen pölyharjan harjakoppaan ja etsin käteeni harjakamman. Aloin käydä Saken harjaa läpi. Että sekin oli taas kasvanut, se pitäisi ehkä leikata, mutta toisaalta pitkä harja sopi Sakelle. Pitkä harja kyllä tiesi myös paljon töitä kisa-aamuina.. Tallissa oli hiljaista, mutta se johtui varmaankin siitä, että kello oli vasta vähän. Olimme päässeet koulusta poikkeuksellisesti jo kahdeltatoista, ja olin heti koulusta rynnännyt tallille. Ulkona leijaili lumihiutaleita, ja pakkastakin oli muutaman asteen verran. Sain ponin harjan setvityksi ja päätin, että lähtisin ratsastamaan. Hain Saken satulan, ja suitset, joista olin irrottanut turparemmin. Halusin tietää miten se vaikuttaisi ponin ratsastettavuuteen. Nostin satulan Saken selkään. Uusi tummansininen satulahuopa näytti hienolta. Laitoin suitset Saken päähän. Poni näytti ihan lännenhevoselta suitset päässään. Laitoin kypäräni päähän ja otin sitten Saken ohjista kiinni ja talutin ponin ulos. Maneesissa työskenteli ratsukko, pian tunnistin ratsastajan Bambiksi ja hevosen Jasminiksi. “Moi”, huikkasin. “Moi Daw! Mites sä näin aikaisin?” Bambi vastasi ja ratsasti Jasminilla lähemmäksi. Talutin Saken kaartoon ja laskin jalustimet alas. “Koulu loppu aikaisemmin. Mä aattelin että kokeilen ottaa Sakelta turparemmin pois, jos se jotenkin helpottas ratsastamista, vaikka tuskin se mitään auttaa, muuta kun että poni tajuaa että se pystyy vastustamaan enemmän kuolaimen vaikutusta ja muuta, mutta mä oon muutenkin yrittäny ratsastaa enemmän istunnalla ja niin, mut en tiiä”, selitin pitkän selostuksen. “Kylhän se saattaa auttaa, hevoset on eläimiä ja kaikki erilaisia”, Bambi sanoi ja vinkkasi silmää. “Ehkä”, sanoin ja nousin Saken selkään. Bambi jatkoi Jasminin ratsastusta maneesin toisessa päädyssä ympyrällä. Annoin Sakelle vähän pohjetta ja poni lähti kävelemään pitkin uraa. Poni tuntui virkeältä ja askelsi tasaisesti allani. Bambi teki laukan nostoja toisessa päässä, ja hieman ärähteli tammalle, joka ei millään suostunut kulkemaan. Sakke vilkuili koko ajan Jasminia, oli selvästi kovasti tytön perään. Kokosin ohjat ja siirsin oriin raviin. Sakke lähti ravaamaan reippaasti ja lennokkaasti. Sillä oli selvästi virtaa. Tein voltteja ja paljon käyntisiirtymisiä. Käytin siirtymisissä paljon istuntaa ja vähän ohjaa. Pari kertaa jouduin ottamaan vähän isommalla otteella suusta, jotta ori kuuntelisi minua. Ori katseli koko ajan Jasminia, ja minulla oli pieniä vaikeuksia saada ori keskittymään tehtävään, eikä kauniiseen arabi tammaan. Hetken päästä ori kuunteli minua paremmin. Vaihdoin suuntaa ja tein edelleen ympyröitä, sekä käynti siirtymisiä, mutta nyt myös väistin välillä takaosaa uran sisäpuolelle. Aluksi Sakke ei oikein kuunnellut pohjetta ja istuntaa, väistöä yrittäessäni, ja jouduin auttamaan hiukan raipalla. Tein vielä väistöä hieman toiseenkin suuntaan, ja sujui hyvin, joten päätin aloittaa laukkatyöskentelyn. Bambi lopetteli Jasminin kanssa ja sanoi minulle: “Sammuta sitten lähtiessäs valot maneesista ja laita ovi kiinni, jos sä jaksat sä voit ratsastaa myös Lissulla tänään, se ei mee tunnille:” “En mä taida keritä, äiti haluu et oon illalla kotona”, vastasin. Sakke katsoi pitkään Jasminin perään. “Hei, ooks sä ihastunu?” naurahdin ja silitin oriin sileää kaulaa. Nostin laukan ja laukkasin hetken suoralla uralla. Annoin Saken ensin laukata reipasta laukkaa ja pyrin saamaan laukan pyöreäksi, sitten aloin kokoamaan laukkaa, ja pyrin säilyttämään sen tahdikkaana ja pyöreänä. Ori tiputti helposti raville, mutta hetken päästä ori laukkasi rauhallisesti ja pyöreästi. Siirsin sen hetkeksi käyntiin ja taputin sitä kaulalle. Olimme edistyneet Saken kanssa kauheasti syksyn aikana. Tietty vieläkään ei aina sujunut, mutta ori kuunteli selkeästi paremmin ja sen sai muotoonkin paljon helpommin. Olin tietty myös kehittynyt paljon ratsastajana. Kisatessani Vilmalla, istuntani ja painoapujeni käyttö parani suuresti, Vilmaa kun ei saanut jäädä vetämään suusta.. Tosin, istunnassani on vieläkin pientä hiomista, pitääkin pyytää seuraavalla tunnilla, että opettaja keskittyisi enemmän istuntaani.. Aloin tehdä tehtävää, jossa käänsin oriin maneesin päädystä pituushalkaisijalle. Keskellä kenttää käänsin ensin oikealle voltin, tein sen, suoristin ja tein vasemmalle voltin sitten jatkoin laukkaa toiseen päätyyn. Tehtävässä yhdistyi tiukka käännös, sekä laukan vaihto. Tein ensin tehtävän kerran ravissa. Sakke taipui hyvin. Tosin vasempaan hieman huonommin. Menin vielä ravissa ja tein vasemmalle niin monta volttia, että poni alkoi taipua siihenkin hyvin. Sitten aloin tehdä laukassa. Ensimmäinen yritys meni aivan pipariksi, ponin kaasuttaessa täyttä laukkaa. Toisella kerralla käänsin Saken ravissa pituushalkaisijalle, ja nostin vasta vähän ennen volttia laukan. Muuten meni hyvin, mutta jouduin tekemään laukan vaihdon ravin kautta, koska poni ei kuunnellut. Kolmas kerta toden sanoo, ajattelin ja tein samoin kuten ensimmäisellä kerralla. - Aloitin tehtävän ravissa. Tällä kertaa meni hyvin ja poni kuunteli apujani. Ensimmäisestä voltista tuli kyllä aika leveä, mutta se ei haitannut. Päätin mennä tehtävän vielä kerran. Tällä kertaa nostin laukan aikaisemmin, ennen käännöstä pituushalkaisijalle. Poni liikkui hyvin ja kuunteli hyvin ja toimi. Hymy nousi kasvoilleni ja taputin ponia kaulalle. Jäisin mielelläni Tähän ainiaaksi Pysäyttäisin hetken Jos vain osaisin [/i] Päätin lopettaa tähän onnistumiseen. Tein loppuverryttelyn ravissa ja lopetin ratsastuksen loppu käynteihin. Ehkä turparemmin poisto olikin ihan hyvä asia, ainakin poni oli toiminut tänään hyvin. On aivan eriasia miten se toimii huomenna, mutta ainahan sen turparemmin voi tarvittaessa laittaa takaisin, jos siltä tuntuu. Tulin alas Saken selästä. Poni oli selvästi hionnut, pitäisi siis sanoa Bambille että poni pysyisi sisällä loppupäivän. Nostin jalustimet ylös. Sammutin maneesista valot ja talutin ponini ulos. Suljin maneesin oven ja lähdimme kohti tallia. Ulkona lumisade oli tauonnut. Tallissa oli jo enemmän porukkaa. Tuntilaisia, kiireisiä hoitajia ja Myy joka huuteli kaikille ohjeita siitä mille hevoselle laitettaisiin tunnille suojat ja mille pintelit. Myy näytti väsyneeltä, oli taas varmaan katsonut myöhään illalla jonkun jännärin.. “Moi”, huikkasin Myylle taluttaessa oriin talliin. “Moi, mites Sakke meni?” Myy kysyi. “Ihan hyvin, innokkuutta löytyi, ja hikeä pukkasi, oria ei siis tartte viedä enään tänään pihalle, ottakaa vaan fleece illalla pois sen selästä”, ohjeistin myylle. “Selvä, ei siis tänään tarhaan”, Myy sanoi ja alkoi juosta Tompan perään, joka oli karannut karsinastaan. “#!*#?¤ Tomppa!” kuulin Myyn kiroavan juostessaan oriin perään, joka luultavasti oli jo tyhjentämässä kauralaaria. Talutin Saken karsinaansa, jossa riisuin siltä suitset ja satulan. Laitoin varusteet paikoillensa satulahuoneeseen. Otin sieltä mukaani punaisen korkeakauluksisen fleeceloimen, jonka puin Saken päälle. Putsasin myös kaviot ja jätin sitten oriin omaan rauhaansa, tietty hyvästien ja porkkanan palan jälkeen. Sitten tarvitsikin lähteä linja-autolla kotiin, ettei äiti hermostuisi. Se tressasi muutenkin joulua niin paljon, etten jaksaisi ärsyttää sitä lisää. 58HM4p ja 9v€ //Bambi
|
|
|
Post by Daw on Dec 22, 2011 23:13:37 GMT 2
Oletko koskaan miettinyt, mitä tekisit jos et olisi löytänyt hevosia? Minä luultavasti harrastaisin taitoluistelua. Saattaisin olla juuri nyt harjoittelemassa kaksoisrittiä, tai jotain muuta hyppyä. Aloitin taitoluistelun hyvin pienenä, mutta kymmenvuotiaana se tuli lopetettua, kun hevoset tulivat niin suureksi osaksi elämääni. Matka hevosten kanssa on ollut pitkä. Olen hoitanut monia eri hevosia ja tutustunut moneen uuteen persoonaan. Mustikkapolussa olen ollut melkein vuoden verran, tai oikeastaan niin kauan kun mustis on ollut olemassa. Mustikkapolussa, sekä Bambin edellisellä tallilla, on tullut hoidettua ja vuokrattua monia eri hevosia. Lissua, Assia, Kelmiä, kisattua Vilmaa ja nyt minulla on myös oma poni, Sakke, joka on ollut minulla nyt vuoden.
Tätä ajatellessani olen maastossa Saken kanssa, pari päivää ennen joulua, pari päivää sen jälkeen, kun minusta tuli mustikkapolun osaomistaja. Sakke askeltaa allani virkeänä, ja katselee korvat hörössä eteenpäin. Painan pohkeeni kiinni ponin kylkiin. Nyt laukataan! Ponini nostaa laukan ja lähdemme kiitämään, pitkin valkoista pikkutietä. Saken lämmin selkä lämmittää. Varpaani ovat aivan jäässä. Hetken laukkaamisen jälkeen, minäkin olin lämmennyt. Hiljennän Saken vauhdin käyntiin. Alkaa sataa lunta. Isoja hiutaleita, jotka kiiltävät kuin kristallit. Halaan ponini kaulaa ja kuiskaan muutaman sanan ponin korvaan.
Tämä on rakkaus Mitä ei voi Kukaan ottaa Minulta pois Tämä on ihme Mihin minäkin pystyn Tämä on ainut Mikä luonani säilyy
Tämä on rakkaus Loputon Kun olet poissa, minä jatkan Minä jatkan Minä jatkan
Myöhemmin harjaan Sakkea hiljaisessa tallissa. Laitan ponin päälle punaisen, jo parhaat päivänsä nähneen fleeceloimen ja sen päälle uudemman tummanpunaisen ulkoiluloimen. Pujotan ponille punaisen riimun päähän, ja riimuun kiinni riimunnarun. Talutan ponin lumisen pihan poikki tarhaan ystäviensä luo. Päästän oriin tarhaan, taputtelujen, silittelyjen ja omenan puolikkaan jälkeen. Kävelen takaisin talliin ja kiipeän rappuset pirttiin. Pirtissä on muutama Mustislainen joiden kanssa jään viettämään mielelläni aikaa 59HMMää olin jo unohtanu, että vuokrasit sillon joskus Assia... 3p ja 7v€ //Bambi
|
|
|
Post by Daw on Dec 27, 2011 2:15:59 GMT 2
~Yksin kotona~ Istuimme Kathreenin kanssa Bambin asunnossa ja joimme kahvia kirkkaanvärisistä mukeista. “Mä lähden nyt, pitäkää talo pystyssä, ja tuntilistat on tossa pöydällä, ja ja kyllä te tiiätte”, Bambi selosti ja kietoi liilaa kaulaliinaa kaulaansa. “Joo joo”, sanoimme Kathreenin kanssa yhteen ääneen. “Moikka”, Bambi sanoi ja heilautti kädellään ja lähti pihalle. Pian Bambin harmaa maasturi kaasutti pois tallin pihasta. Niin, olimme luvanneet Kathreenin kanssa tänään pitää talon pystyssä, hoitaa hevoset ja pitää tunnit, kun Bambi pääsisi lähtemään alennusmyynteihin kaupungille. Kyllä Bambikin tarvitsi välillä vaihtelua, varsinkin nyt, kun oli muutamia päiviä sitten myynyt Jeculle rakkaan poninsa. “No niin, mitäs tehtäisiin?” kysyin ja avasin päivän sanomalehden, joka oli pöydällä. Joku tallin hoitajista oli tehnyt aamutallin. Kello näytti kymmentä, eli meillä olisi muutama tunti aikaa ennen päivä ruokintaa ja sen jälkeen olevia kahta tuntia. “No, mitäs jos yllätettäs Bambi ja mentäisi laittaan satulahuone uuteen uskoon”, Kathreen sanoi. “Hyvä idis, mennään vaan, mut mä juon eka tän kahvin”, sanoin. “Joo ihan rauhassa”, Kat sanoi ja otti tuntilistan käteensä. “mm.. Millaset tunnit pidettäisiin?” Kat kysyi. “Jotkut rennot, ratsastajat on varmasti aivan uuvuksissa, jos ne on joutunu kestään Bambin istuntatunteja koko syksyn”, sanoin ja virnistin. “Jep, niin varmasti. Toi eka tunti on tällänen aika pienien ja kokemattomien, et voitais tehä vaik jotain rauhallisia pikkuleikkejä? Tol toisella tunnilla on hieman kokeneempaa väkeä, niin voitais pitää niille vaikka esteitä?” “Vaikka niin”, vastasin. Hörppäsin lopun kahvin kupista ja nousin pöydästä. “Mennään”, sanoin. “Tää satulahuone näyttää aika järkyttävältä”, totesin kun tulimme talliin. “Niimpä”, Kathreen myönsi. Päätimme aloittaa vaihtamalla satuloihin puhtaat satulahuovat, ja laittamalla vanhat pesuun. Mietimme kovaan ääneen minkä värisen satulahuovan laittaisimme kullekkin. “Laitetaanko Antulle tää vaaleensininen vai vihreä huopa?” kysyin Kathreenilta. “Laita se sininen, se sopii sille paremmin”, Kathreen vastasi. “Jep”, sanoin ja aloin kiinnittää uutta huopaa Antun satulaan. Kannoimme suuren kasan erivärisiä satulahuopia Bambin asuntoon ja laitoimme ne pesukoneeseen pyörimään. Yhteen koneelliseen ei mahtunut kuin muutama huopa, joten saisimme tuskin tänään pestyä kaikkia huopia. Kun satulahuovat oli vaihdettu päätimme käydä suitsien kimppuun. Osa suitsista oli väärällä paikalla, ja osien ohjat roikkuivat lattialla. Laitoimme kaikki suitset pakettiin ja laitoimme ne nätisti omille paikoilleen. Jäljellä oli vielä kaapit, joiden ovista pursusi ulos suuri värikirjo erilaisia loimia, suojia ja vaikka mitä muuta. Aloimme järjestellä kaappeja ja muutaman kymmenminuuttisen jälkeen kaappien ovet menivät nätisti kiinni. Nyt satulahuone näytti siistiltä, ja aivan erinäköiseltä, kuin pari tuntia aiemmin. Olimme Kathreenin kanssa molemmat aivan hikisiä ja väsyneitä joten päätimme mennä juomaan kupillisen kahvia Bambin taloon ja käymään myös suihkussa ennen päivätallin tekemistä. Cida ja Lily olivat tulleet tallille, ja auttoivat mielellään meitä hevosten ruokinnassa ja sisälle hakemisessa. Minä ja Cida lähdimme hakemaan hevosia tarhoista, samalla kun Lily ja Kathreen alkoivat jakaa kauroja ja heiniä karsinoihin. Haimme ensin aitan ponit sisälle. Aamutallin tekijä oli laittanut heinät ja kaurat valmiiksi aitan väelle, joten meidän ei tarvinnut jakaa niitä. Toimme ensin rauhallisen siiven väen sisälle, ja sitten tyhjensimme tarhat yksi kerrallaan. Della talloi Kathreenin varpaille, niin että Kathreenin varpaat olivat aivan muussina. Rontti yritti karata tarhasta, kun hain samasta tarhasta Wilhoa. Mutta mitään isompaa ei onneksi sattunut ja puolentunnin päästä kaikki hevoset söivät tyytyväisenä ruokiaan karsinoissaan. Cida ja Lily menivät omiin puuhiinsa ja me laitoimme Kathreenin kanssa tuntilistan seinälle. Tuntilista näytti tältä: 15.00 Anni - Anttu Krista - Ally Linda - Freddy Sanni - Tosca Maisa - Liinu Noora - Assi 16.00 Sandra - Jasu Anniina - Vilma Venla - Kelmi Katri - Rontti Nina - Lissu Aino - Wilho Meillä olisi tunti aikaa ennen tuntien alkamista. Talliin alkoi pikkuhiljaa valua porukkaa. Hoitajia, yksityisten omistajia, tuntilaisia sekä muita satunnaisia kävijöitä. Päätimme lähteä viemään ne hevoset pihalle ketkä eivät menneet tunnilla, ja keiden hoitajia ei näkynyt tallissa. Kathreen lähti ensin viemään Daisya ja Sessaa ja minä päätin viedä ensin Saken tarhaan. Tervehdin oria sen karsinan luona. Silitin hetken sen otsaa ja napsautin sitten riimunnarun kiinni punaiseen riimuun. Talutin Saken ulos karsinastaan pihalle. Ori kulki nätisti perässäni. Poika oli oppinut kulkemaan riimussa nätisti! Tai sitten tänään oli vain hyvä päivä.. Päästin Saken tarhaansa, jonne se jäi yksikseen hieman vastahakoisesti, ja hirnahti pienesti perääni. Päätin seuraavaksi viedä Tompan tarhaansa, sillä Diibiä ei näkynyt tallissa. Ori yritti parhaansa saadakseen peloteltua minut pois karsinastaan, muttei onnistunut. Napsautin riimunnarun kiinni ja lähdin taluttamaan poni oria ulos. Tulimme pihaan joka oli hieman jäässä. Olin hetkessä peffallani. Suustani kuului kivun parkaisu. Tomppa säikähti ja lähti vetämään minua perässään. Roikuin riimunnarussa maassa mahallani ja lopulta tajusin karjaista: “TOMPPA!” Ja Poni pysähtyi kuin seinään. Se katsoi minua nappisilmillään ja kallisti hieman päätään. Ei sille voinut olla vihainen. Takapuoleeni sattui, mutta onnistuin jotenkin nousemaan ylös. Loppumatka tarhalle sujui ongelmitta. Mitä poni yritti hieman rynniä. Kun päästin sen tarhaan, se aloitti heti näyttävän rodeo esityksen. Jätin sen yksikseen pukittelemaan ja menin takaisin talliin. Housuni olivat litimärät, ja myös hupparini. “Missäs sä oot käyny kylpemässä?” Kathreen kysyi huvittuneena kun tulin talliin. “Tää helkutin Tomppa veti mua tuolla jäisessä ja märässä maassa” totesin. “Ei sulla sattuis oleen mukana varahousuja? ” kysyin Kathreenilta. Itselläni ei nimittäin toisia housuja ollut matkassa, Mustiksen logolla varustettu takki löytyi kaapistani, joten kuiva yläosa löytyisi. “Ei mulla kyllä oo” Kathreen vastas. “Mennään kuitenkin käymään sisällä, Bambihan on sun kanssa aika samankokoinen, tosin pitempi, mutta ehkä siltä löytyis jotkut colitsit joita voisit lainaa”, Kathreen jatkoi. “Toi vois olla hyvä idea”, sanoin ja menimme sisälle. Päätimme, että olisi paras soittaa ensin Bambille, ennen kuin lainaisimme häneltä mitään. “Moi Bambi”, sanoin. Moi. Onhan kaikki kunnossa? eihän mitään oo sattunut? Bambi kyseli “Ei mitään kummempaa, Tomppa veti mut äsken kumoon tuolla jäisellä ja märällä pihalla, ja mulla on housut ihan litimärkänä, että voisinko mä lainata sulta joitain housuja?” selitin. ”Just niin Tomppamaista. Vetää viattomia ihmisiä maassa.. Joo, tietty voit lainata, ota vaan jotkut sieltä kaapista”, Bambi sanoi. “Okei, Kiitos. Ei mulla muuta, Moi moi!” sanoin. ”Selvä pärjäilkää, moi moi”, Bambi vastasi ja puhelu katkesi. “No niin mennääs tutkimaan Bambin vaatekaappia”, tirskahdin Kathreenille. Etsimme tiemme Bambin huoneeseen ja avasimme suuren komeron oven. Bambin kaapista pursusi jos minkälaista ja -väristä vaatetta. Löysimme pian harmaat college-housut, jotka vielä sopivat minulle hyvin. Laitoimme komeron oven kiinni ja lähdimme takaisin talliin. Tunnin alkuun oli enään viisitoista minuuttia. Kathreen jäi alas talliin auttamaan tuntilaisia, kun minä hipsin pirttiin vaihtamaan märän hupparini kuivaan takkiin. Pirtissä ei ollut muita, joten vaihdoin vain nopeasti takin päälleni, ja jätin hupparin kuivumaan pirttiin. Hyppelin rappuset alas. Tallissa oli täysi tohina päällä. Hoitajia meni edestakaisin käytävillä ja tuntiratsastajat vanhempineen laittoi hevosia tohinalla valmiiksi. Kathreen juoksi karsinasta toiseen kertomassa ohjeita, miten mikäkin hevonen pitäisi varustaa. “Daw!” Kathreen huusi ja juoksi mun luo. “No?” kysyin. “Auta mua, mä en jaksa tätä ipana laumaa”, Kathreen parkaisi. “Miten niin?” kysyin. “No, kun ne kaikki kysyy kokoajan että mäkö omistan sen pienen varsan ja ne kaikki kyselee multa kokoajan kaikkee siitä, enkä mä jaksa!” Kathreen selitti. “Voi sua. Yritä pärjätä. Kello on kohta tasan ja sitten tunti alkaa, kai ne sitten lopettaa”, sanoin. “Toivottavasti”, Kathreen vastasi. Kello oli tasan. “Mee sä valmiiksi maneesiin, niin mää johdatan tän joukon sinne ihan pian”, sanoin Kathreenille. “Selvä”, Kathreen sanoi ja lähti kohti maneesia. Tunti alkoi hyvin. Kaikki ratsastajat olivat varmaan alle kymmenvuotiaita, ja osa aika kokemattomia. Päätimme että leikkisimme joitain helppoja leikkejä käynnissä ja ehkä ravissa. Kathreen otti ohjat käsiinsä, ja rupesi johtamaan tuntia. Minä sitten vain istuin, kuuntelin ja katsoin. Yhtäkkiä kuului tömähdys ja sitten näin laikukkaan ponin laukkaavan ympäri kenttää. Hetkessä huomasin että pieni tyttö oli tippunut Allyn selästä. Juoksin tytön luo. Ally laukkaili ja pukitteli ympäri maneesia. Ally innosti Freddynkin mukaan leikkiin ja pian oli toinenkin ratsastaja maankamaralla. Nyt kaksi ponia laukkasi villinä ympäri maneesia. Onneksi kumpaakaan tyttöä ei sattunut ja selvittiin pelkällä säikähdyksellä. Allya ja Freddyä saimme kuitenkin maanitella pitkään ennen kuin ponit antoivat kiinni. Kun ponit olivat kiinni ja ratsastajat taas turvallisesti selässä jatkoimme tuntia. Lopputunti meni ilman ongelmia, ja tunnin lopuksi jokaisen ratsastajan suu oli hymyssä. “Laittakaa sitten hevosille ne fleeceloimet päälle, jos ne on hikisiä!” huusin kun ratsastajat lähtivät taluttamaan poneja talliin. Toisella tunnilla päätimme antaa ratsastajien hypätä. Hyppäsimme muutamaa sarjaa ja lopuksi pientä rataa. Esteiden korkeudet vaihtelivat pienistä ristikoista 60cm korkeuteen. Tunnin jälkeen purimme esteet kentältä, ja olimme sitten molemmat aivan puhki. Menimme takaisin talliin. Tallissa oli nyt hiljaisempaa. Muutama hoitaja harjasi hoitsuaan. Kello oli jo puoli viisi. Menimme Bambin asuntoon ja laitoimme kahvinkeittimen porisemaan. Oikeastaan tähän aikaan ei saisi enään juoda kahvia, mutta mitä sille voi, jos väsyttää. Juttelimme hetken päivästä. Pian Bambin pää ilmestyy ovi aukosta. “Terve! Mites päivä on mennyt?” Bambi kyseli ja kantoi suuren määrän muovikasseja sisään. Katsoimme Kathreenin kanssa toisiamme ja sanoimme: “Ihan hyvin.” 60HM5p ja 11v€ //Bambi
|
|
|
Post by Daw on Dec 29, 2011 0:04:13 GMT 2
~Muutto~
Pakkailin loppuja tavaroitani pahvilaatikkoon. Kyniä, vihkoja, ruusukkeita, keräilemiäni nalleja ja niin edelleen. Vaatteet ja muut tekstiilit odottivat jo alakerrassa erivärisissä laatikoissa. Vanhempani olivat suhtautuneet muuttooni hyvin, ja vaikka olinkin ollut täysi-ikäinen jo jonkin aikaa, vanhempani toistelivat jatkuvasti “Tästä meidän pikkutytöstä on nyt kasvanut iso” ja “Voi kun aika menee nopeasti”. Olin oikeastaan aika helpottunut että pääsin nyt muuttamaan kotoa. Ennen siihen ei ollut tarvetta. -Kaikki opiskelut sun muut olin pystynyt tekemään tässä lähettyvillä. Ja olin ollut aika laiska etsimään itselleni omaa asuntoa.
Isäni auttoi kantamaan laatikot autooni. Sänkyni ja muut huonekalut, jotka mukaani halusin, olimme vieneet Mustikkapolkuun jo aiemmin. Tungettuamme laatikot autooni annoin ison halin äidille, sekä isälle. Vanhempani toivottivat hyvää matkaa. Pian ajoin kohti mustikkapolkua. Olin haaveillut aika pienestä asti, siitä saakka kun aloitin ratsastuksen, että voisin asua isolla hevostilalla. Vanhempani olivat nauraneet silloin unelmalleni. Mutta nyt se oli totta.
Mustikkapolussa Bambi oli minua vastassa. Bambi toivotti minut tervetulleeksi ja esitteli talon, vaikka sen aika hyvin tunsin ennestäänkin. Kannoimme tavarani sisään huoneeseeni ja jäin sitten järjestelemään tavaroitani. Näin siis muutin (vihdoin) kotoa pois, ja asetuin asumaan Mustikkapolkuun. 61HMPitääkö mun vielä antaa sulle hoitopisteitä, kun oot jo kaikki tasot suorittanu? Voisin nimittäin antaa vaan nuita virtuaalieuroja ? 3p ja 7v€ //Bambinii, enhän mä periaatteessa mihinkään enään noita pisteitä tarvii, kun ne kaikki tasot on käyty läpi. Että anna vaan pelkkiä virtuaalieuroja : )
|
|
|
Post by Daw on Dec 31, 2011 23:32:30 GMT 2
UUSI VUOSI ja YKSIN KOTONA 3
Oli uudenvuodenaaton iltapäivä. Ulkona sateli lumihiutaleita, ja maa kimalteli valkoisena, pakkastakin oli parin asteen verran. Istuimme kuitenkin Kathreenin kanssa sisällä sohvalla tuijottamassa telkkarista tulevaa piirrettyä. Piirrettyjen katsominen vain kuului jouluun ja uuteen vuoteen. Ja vaikka ne nyt olikin lapsellisia, niitä vain aina katsoi. Myy oli lähtenyt illaksi jonnekin ja Bambikin teki lähtöä vanhemmilleen illastamaan ja selitti meille taas kaikkea, niin kuin että jääkaapissa olisi ruokaa nälän yllättäessä, ja ettemme saisi töllöttää telkkaria koko iltaa. Myöntelimme Kathreenin kanssa ja sanoimme moikat Bambille joka kiiruhti pihalle.
“Sitä ollaan taas kahdestaan”, sanoin Kathreenille ja hymyilin. Kathreenkin oli päättänyt jäädä täksi yöksi mustikseen sanoen, että kyllä se uusivuosi piti hyvien ystävien kanssa viettää eikä tylsien sukulaisten, joita muutenkin näki niin harvoin, ettei niitten kanssa edes ollut luonnollista jutella kuulumisista ja niin edelleen. “Niinpä, mitenköhän tää talo pysyy tällä kertaa pystyssä?” Kathreen kysyi. “Sitä ei tiiä, mutta tuskin se Bambi koko yötä vanhempiensa luona viettää, että ei me kauheasti voida alkaa riehumaan”, sanoin. “Se on kyllä totta”, Kathreen sanoi ja nyökkäsi. Jatkoimme piirretyn katsomista ja ihan pienen hetken kuluttua ovikello soi.
“Mee sä avaan, se on varmaan Bambi joka unohti avaimet tai jotain”, tokaisin Kathreenille. “Selvä”, Kathreen sanoi ja nousi sohvalta. Kuulin vaimeaa ääntä ovelta. Ääni ei kuulunut Bambille. Se ääni kuului jollekin toiselle. Yhtäkkiä mielessäni välähti! Ääni kuului Jeculle! Ryntäsin eteiseen samalla pudottaen television kaukosäätimen maahan. “Kuulinks mä Jecun?” huudahdin tullessani ovelle. “DAW!” Jeccu huudahti ja rutistin Jecun isoon halaukseen. Jeccu piti toisessa kädessä Duurin ohjista kiinni. Nainen oli siis tuonut Duurin vierailulle entiseen kotiinsa. Kävi sääli Bambia, jonka oli täytynyt lähteä vanhempiensa luo illastamaan. Naista olisi varmasti kiinnostanut viettää ilta rakkaan entisen poninsa kanssa. Pitkän halauksen jälkeen tokaisin: “Nyt jäi mun piirretty kesken. Perkule.”
Vaihdoimme ovella kuulumisia. Nauroimme. Juttelimme. Pian Duuri alkoi kyllästyä ja tökkäsi Jeccua kärsimättömänä, ja alkoi vetää tyttöä pois ovelta. “Niin olihan mulla asiaakin”, Jeccu sanoi, samalla rauhoitellen Duuria. “Niin?” kysyimme Kathreenin kanssa yhteen ääneen. “Lähdetäänkö maastoon?” Jeccu kysyi. “Ainahan puskailemaan voi lähteä”, Kathreen vastasi. Kävimme nopeasti vaihtamassa hieman vaatetta ja sitten kävimme tallissa laittamassa ratsuillemme suitset päähän. Sakke katseli hieman kummastuneena puuhiani, ja ilmoitti mieltymyksensä parilla hirnahduksella ja etujalalla kuopimisella. Selitin sille minne olisimme lähdössä, vaikka tuskin se ymmärtäisi. Nyt oli kuitenkin hetki, jolloin minusta tuntui että se oikeasti ymmärsi. Pian talutimme Kathreenin kanssa ratsumme pihalle ja nousimme selkään, sitten sai matka alkaa. Jeccu ratsasti Duurilla, Kathreen Daisylla ja minä Sakella.
Kello oli sopivasti vähän yli kuusi. Raketteja saisi nyt ampua. Pian saisimme luultavasti seurata toisten uudenvuoden juhlintaa. Lumisade lakkasi. Sakke oli aika innoissaan päästessään kahden tamman kanssa iltakävelylle, ja kyllä huomasi, että ori oli selkeästi tammojen perään. Saken lämmin selkä lämmitti takamustani sekä jalkojani. Juttelimme keskenämme. Jeculle tuli aika shokkina, kun kerroimme pitkän kertomuksen, siitä kuinka olimme päässeet osaksi mustikkapolun ylläpitoa. Pian tähtiä alkoi näkyä taivaalla. Sitten näimme ensimmäisen raketin. “Katsokaa!” huudahdin ja osoitin punertavaa kuviota taivaalla. Pysäytimme hevoset ja aloimme katsella taivaalle. Pian taivas täyttyi värikkäistä kuvioista. Punaista, sinistä, keltaista, vihreää ja violettia. Katselimme pitkään raketteja, kunnes ratsumme kertoivat oman mielipiteensä tästä kauan jatkuneesta paikoillaan seisomisesta. Kannustimme ratsumme laukkaan. Tuuli vihelsi korvissa ja ylös katsoessani näin suunnattoman valomeren. Kathreen ja Jeccu kiisivät ratsujensa selässä vasemmalla puolellani. Nyt olisi aika toivoa. Toivoa jotain hyvää. Suljin silmäni ihan pieneksi hetkeksi, ja sitten toive oli lähetetty. Heräsin takaisin todellisuuteen. Kannustin ponini kovempaan laukkaan. Maisemat vilisivät silmissä. Hymy tuli väkisin huulilleni. Maastossa laukkaaminen oli aina ihanaa. Kunpa se voisi kestää ikuisuuksiin asti. Lopulta kuitenkin hiljensimme ratsujemme vauhdin käyntiin, ei hevosiakaan saisi uutena vuotena väsyttää, vaikka Sakella tuntuikin olevan vielä energiaa. Käänsimme ratsumme toiselle tielle, joka veisi meidät takaisin mustikkapolkuun.
“Uutena vuotenahan on aina tapana tehdä lupauksia”, Kathreen sanoi, keskeyttäen hiljaisuuden. “Mä lupaan, etten syö every day karkkia, ettei tää mun maha kasvais ihan mahottomaks“, Kathreen jatkoi hetken kuluttua. Naurahdimme. Katsoimme Kathreenin kanssa Jeccua. “Mä voisin luvata että käyn ainakin kerran kuukaudessa moikkaamassa teitä täällä, ja että pidän Duurista hyvää huolta”, Jeccu sanoi ja halasi Duurin kaulaa. Nyökkäsimme Kathreenin kanssa hymyillen. Kathreen ja Jeccu katsoivat nyt minua, odottaen lupaustani. “Mä lupaan, että mä pysyn teidän kahden ihanan ihmisen kanssa todella hyvinä ystävinä”, sanoin ja katsoin tyttöjä. Tuli hetken hiljaisuus. Sitten Kathreen avasi myös suunsa ja sanoi: “Mä lupaan kans.” “Samoin”, Jeccu sanoi myös. Ratsastimme rennosti kävellen loppumatkan takaisin mustikseen rennosti jutellen ja muistellen vuotta. Alkusyksyn vaellusleiri tuli kaikkien mieleen, muistin vieläkin hyvin elävästi, kuinka olimme Jecun kanssa eksyneet väärään telttaan, sekä meidän epäonnistuneen teltanpystytys yrityksemme. Myös monet ratsastus kerrat, ja Bambin pitämät rääkki-tunnit, jolloin todellakin oltiin hikoiltu, muistuivat jokaisen mieleen. Pian, aivan liian pian saavuimme takaisin Mustikkapolun pihaan.
“Mun on nyt kyl ihan pakko lähtee”, Jeccu sanoi surullisena, kun olimme laskeutuneet hevostemme selästä. “Ei kai”, vastasin surullisena. Kathreenkin yhtyi minuun, mutta Jeccu vakuutti, että häntä kaivattaisiin kotona. Annoimme molemmat Jeculle isot halaukset ja lopuksi toivotimme kaikki toisillemme hyvää uutta vuotta. Pian Jeccu ja Duuri katosivat mutkan taakse, jättäen taakseen jäljet lumeen ja ihanan muiston. Seisoimme Kathreenin kanssa tallin pihassa. “Kai nää hevoset pitäis viedä talliin”, sanoin hetken kestäneen hiljaisuuden kuluttua. “Jep”, Kathreen vastasi. Tallissa riisuin Saken päästä suitset. Levitin fleeceloimen hieman märän ponin selkään. Sakke katseli minua nappisilmillään. Hetken mielijohteesta halasin oriin kaulaa. Saken karva tuntui ihanan pehmeältä poskeani vasten. Silmänurkkaani ilmestyi kyynel. “Hyvää uutta vuotta, Sakke”, sanoin hennolla äänellä, sitten murruin ja kyyneleet alkoivat vieriä pitkin poskiani. Ne olivat onnen, haikeuden, ilon ja ikuisen ystävyyden kyyneliä.
HYVÄÄ UUTTAVUOTTA KOKO MUSTIKKAPOLUN VÄELLE! 62HM 3p ja 7v€ //Bambi
|
|
|
Post by Daw on Feb 22, 2012 17:46:01 GMT 2
~Taistelua~
Istuin maneesissa, katsomossa katsomassa kuinka Bambi piti estetuntia muutamalle nuorelle tytölle. Tunnilla oli hyvin erityyppisiä hevosia. Oli temppuileva Tomppa, Super kiltti Dumle, vauhtihirmu Vilma sekä säpsy Jasmin. Katselin kuinka ratsukot vuoron perään hyppäsivät keskihalkaisijalla olevaa punavalkoista pienistä pystyistä koottua sarjaa. Jokaisella ratsukolla oli eri ongelma, Vilma meinasi vain kaahata yli, ja Tomppaa ei millään meinannut saada hyppäämään. Ei millään, se vain kielsi tai kiersi. Pariin otteeseen päästiin ensimmäisen ehkä noin kaksikymmentä senttien ristikon yli, mutta siitä kolme laukka-askelta eteenpäin sijaitsevaa pystyä Tomppa ei suostunut hyppäämään. Taistelu loppui, kun tyttö tippui selästä, rupesi itkemään ja sanoi ettei halua enään ratsastaa. Mieleeni tuli ensimmäiset estetuntini, joskus kaudelta nakki ja muusi, jolloin olin ratsastanut myös hyvin itsepäisellä ponilla, joka ei millään totellut. Poni oli lempihevoseni ja joka tunnin alussa vannoin että tänään laittaisin sen toimimaan. Koskaan se ei kuitenkaan toiminut. Lähdin usein tallilta itku kurkussa, hammasta purren. Kuitenkin jostain syystä pidin siitä, jokin kiehtoi siinä enemmän kuin muissa, luultavasti juuri se, ettei se totellut.
Tunti päättyi Tompan ratsastajan osalta siihen. Tyttö nousi portaat äitinsä luo katsomoon ja yhdessä he lähtivät pois, tyttö kuivaten kyyneleitä. Bambi seisoi avuttomana kentällä, pitäen Tompan ohjista kiinni ja katsoi katsomoon. Joka puhkui tyhjyyttään, lukuun ottamatta minua, kenet Bambi äkkäsi ja viittoi luokseen. “Sää Daw oot sen verran pienikokoinen että otas tää Tomppa, hyppää selkään ja laita se toimimaan. Tuol estevaraston luona on mun kypärä, se varmaan sopii sulle ja täs raippa. Ja mä en sit haluu nähä enään et se kieltää”, Bambi selosti hiljaa, lopussa madaltaen ääntään. “Selvä”, sanoin, ja otin ruunan ohjakset käsiini. Hain kypärän, mittasin jalustimet ja nousin selkään. Bambi jatkoi tunnin pitoa loppuun. “Hei, Tomppa tiiäks sä, et Bambi ei jaksa sun temppuilua, se on nähny jo aivan liian monta kertaa kun sää kieltäydyt tottelemasta, oisit kattonu sitä hetki sitten, niin tajuisit. Yritäs nyt olla ihmisiksi, tai siis poniksi, jos niin nyt voi sanoa”, selostin ponin korvaan. Painoin pohkeeni ponin kylkiin ja raipan avulla patistin sen reippaaseen raviin. Vähät väliä se yritti rupeta temppuilemaan, milloin milläkin tavalla. Pian olin itsekin hermoraunion partaalla, ja emme olleet edes yrittäneet hypätä. Laukkasin päädyssä ympyrällä. Bambi lopetti tunnin ja sanoi: “Tule nää esteet heti kun tuntuu siltä.” “Joo”, vastasin. Tein vielä yhden laukka ympyrän. Sitten päätin, nyt tai ei koskaan. Käänsin ruunan keskihalkaisijalle painoin pohkeet kiinni kylkiin, pamautin raipalla ponin takalistoon. Vauhti oli riittävä, mutta seurauksena kielto. Rupesin suuttumaan. Kuinka vaikeaa oli ponille päästä ylitse? Näköjään aivan ylitsepääsemättömän vaikeaa. Yritimme uudestaan, uudestaan ja vielä uudestaan. Puolen tunnin taistelun jälkeen hyppäsimme ponin kanssa kahden 40cm pystyn sarjan. Taputin ponia kaulalle ja kehuin sitä. Bambinkin kasvoille nousi hymy. “Loppuverkkaa sitä vähän ja vie se sitten talliin” Bambi sanoi ja alkoi koota kahta estettä kasaan. Loppuverkkasin ponin ja vein sen talliin. Laitoin sen päälle loimen ja annoin sille porkkanan palan.
Illalla huoneessani ajattelin, että Tompassa on paljon samaa, kuin lapsuuden lempiponissani, erona vain se että Tompan pystyin voittamaan.
63HM 9v€ //B
|
|
|
Post by Daw on Mar 11, 2012 19:27:54 GMT 2
~Together~ Kokosin Saken ohjia ja istuin syvemmälle satulaan. Nyt me tekisimme sen. Annoin laukkapohkeet. Laukkasin päätyyn ja tein ison ympyrän. Käänsin keskihalkaisijalle. Nyt me hyppäisimme. Puristin pohkeet kiinni Saken kylkiin. Poni hyppäsi. Aivan kuin lentäisimme. Hetkessä olimme taas maankamaralla. Sakke jatkoi laukkaa, kunnes pidätin sen raviin, ja lopulta käyntiin. Katsoin kentän reunalla olevaa Kathreenia. “Se onnistui!” Kathreen huusi. Niin, se oli onnistunut. Olimme ylittäneet Saken kanssa 135cm okserin. Taputin oria kaulalle. En ollut koskaan, en koskaan hypännyt niin isoa estettä. Kukaan ei ollut hypännyt Saken selässä niin suurta estettä. Irtona Sakke oli yksittäisenä venynyt 140cm korkuisen esteen yli, mutta oikeastaan kukaan ei ollut uskonut että selästä Sakella pääsisi 135cm, en edes minä itse. Pysäytin Saken ja silitin sen kiiltävää karvaa. Lähdin tekemään loppuverkan maastoon. Tiet olivat jo osittain täysin sulia. Se oli varma kevään merkki. Ravailimme jonkin aikaa. Poni ravasi tasaisesti allani. Olimme kehittyneet ratsukkona valtavasti, muistan hyvin elävästi, kuinka aloittaessamme kisausta, meidät hylättiin kerta toisensa jälkeen 40cm tai 50cm radalla, ja nyt pääsemme suhteellisen siististi 135cm korkean esteen yli. Olin todella tyytyväinen oriini. Siinä oli paljon samaa kuin äidissään, temperamenttia ja omaa tahtoa oli vain enemmän. Sakke pureskeli kuolainta, ja heitteli päätään. Otin jalustimet pois jaloista ja annoin ponille enemmän ohjaa. Pian olimme takaisin tallipihassa. Laskeuduin selästä ja nostin jalustimet ylös, niin kuin aina. Talutin Saken talliin. Tallissa riisuin oriin varusteet ja levitin ponin selkään fleeceloimen. Rapsuttelin oria sään kohdalta sekä otsasta. Annoin sille vielä suukon otsalle ja jätin sen sitten itsekseen. Tallissa Bambi paimensi innokkaita tuntilaisia, muutama hoitaja norkoili käytävillä tai hemmotteli hoitohevostaan. Menin Bambin luo, joka selvästi näytti tarvitsevan apua, ja niin hän tarvitsikin. Loppupäivä menikin tuntilaisten paimentamisessa, hoitajien pakottamisessa hoitsujensa varusteiden pesuun, karsinoiden siivoukseen, hevosten kuljettamiseen tarhan ja tallin välillä, ruokintaan ja niin edelleen. Illalla loikoilimme Bambin isolla muhkealla sohvalla katsoen toimintatrilleriä taulutelevisiosta popcorn-purkki kädessä. Että elämä on välillä ihanaa. 64HM8v€ //B
|
|
|
Post by Daw on Mar 17, 2012 12:09:44 GMT 2
|
|
|
Post by Daw on Mar 20, 2012 22:01:44 GMT 2
~Kouluvääntöä~ Herään pehmeässä ja isossa sängyssäni, Kathreen oli sanonut tekevänsä aamutallin jotta minä, hyvin aamu-uninen ihminen, sekä Bambi saisimme nukkua. Otin puhelimen yöpöydältä ja katsoin siitä kelloa. Silmäni aukeavat suuriksi, ja leukani loksahtaa. Kello oli jo yksi iltapäivällä. Nousin ripeästi sängystäni. Olin nukkunut ruhtinaallisesti 14 tuntia, ja muka aikuisille riittää 6-8 tunnin yöunet. Höpö höpö! Sanon minä. No, ainakin olin virkeä hypellessäni alakertaan. Sisällä oli autiota ja aurinko paistoi kirkkaana ikkunoisen läpi sisään. Ulkona oli ihana keli, joten ei ihmekkään, että sisällä oli hiljaista. Join kupin kahvia ja söin voileivän. Vedin sitten ratsastusvaatteet päälleni ja lähdin ulos. Bambin auto ei ollut pihassa, arvelin siitä, että Bambi oli lähtenyt jonnekin, mitä luultavammin ostoksille. Tunnit olivat jo alkaneet, joten Kathreen olisi mitä luultavammin maneesissa pitämässä tuntia. Minulla olisi hyvää aikaa harjata ponini ja laittaa se ratsastuskuntoon, aikoisin ratsastaa kentällä, tai sitten maastossa, jos kenttä olisi kovin märkä. Keli oli kummiskin niin hyvä, että maneesiin en suostuisi. Hain Saken harjakopan satulahuoneesta ja menin oriin luo. Ori tervehti minua hörähdyksellä ja pienellä tökkäisyllä. Rapsutin oriin otsaa hetken ja sitten aloitin työn. Otin ensin käteeni kumisuan, sekä kovan harjan. Saken karva oli täynnä kuivunutta mutaa, onneksi se oli kuivunutta, muuten en olisi saanut ponia koskaan puhtaaksi. Sakke tepasteli välillä ja yritti pyöriä. Kielsin sitä napakoilla kielloilla ja aina hetkeksi pyöriminen loppui. Mutta sitten taas jatkui. Ärähtelin ponille vähät väliä, se kun ei osannut pysyä paikoillaan. Harjauskin kesti varmaan ikuisuuden kun ori tepasteli ympäriinsä. Lopulta laitoin varusteet orin päälle ja sitten ratsastamaan! Päätin ratsastaa kentällä. Orilla oli virtaa, joten kunnon koulutreeni olisi paikoillaan. Aloitin ratsastuksen ensin pitkin ohjin kävellen. Sitten kokosin ohjia ja siirrin ponin raviin. Ravasin ensin pari kierrosta suoralla ja hain tuntumaa ja hyvää rytmiä. Menin sitten keskiympyrällä jossa ratsastin pohkeet ja asetuksen läpi. Ori kulki yllättävän hyvin, ja asetuskin löytyi suhteellisen helposti. Ainoastaan vauhtia oli hieman liikaa, joten päätin jatkaa ratsastusta niin että tein pitkillä sivuilla käynti-ravi siirtymisiä ja päätyihin pääty-ympyrät. Vartin jälkeen ori kuunteli jo paremmin ohjaa ja ympyrätkin alkoi olla kaunista katsottavaa. Vaihdoin suunnan ja tein samaa tehtävää toiseen suuntaan. Asetus ei meinannut löytyä ympyrällä ja poni oikoi todella paljon, joten olin pelkällä pääty-ympyrällä. Raipan avustuksella sain oriin kuuntelemaan sisäpohjetta ja asetuskin löytyi. Otin vielä laukkaa kumpaankin suuntaan ympyrällä. Sakke laukkasi vauhdikkaasti, ja meinasi hieman kaatua sisäänpäin. Muutaman ympyrän jälkeen laukka oli jo pyöreämpää ja tahdikasta. Taputin Sakkea kaulalle. Siirsin orin käyntiin ja kävelimme hetken pitkin ohjin. Tein vielä kolmikaaristokiemurauraa. Sakke toimi hyvin, ja lopulta pääsimme sen läpi laukassa, laukanvaihtojen kera. Olin todella tyytyväinen poniini. Tein loppuverkan ja vein sitten ponin talliin. Tallissa riisuin Sakelta suitset ja satulan. Ori oli hionnut, joten laitoin sen päälle fleeceloimen. Viimeinen tunti oli menossa, ja tallissa oli aivan hiljaista. Rapsuttelin Sakkea joka selvästikin nautti rapsutuksista. Annoin sille vielä porkkanan palasen ja sitten jätin sen omaan rauhaansa. Loppupäivän vietin tallihommissa, karsinoita siivoten sekä tavaroita järjestellen. Illalla olin aivan puhki ja nukahdin heti kun pääsin sänkyyn. 66HM7v€ //B
|
|
|
Post by Daw on Mar 26, 2012 12:18:31 GMT 2
Laukkaa pellolla “Hyvä, paina oikealla pohkeella, noin, täydellistä!” Neuvoin ja kehuin tuntilaisia. Olin pitämässä tuntia, ja ensimmäisiä kertoja oikeasti nautin siitä. Bambi ja Kathreen olivat aina ennen jättänyt minulle kaikki pikkukakaroiden tunnit, mutta nyt olin päässyt pitämään tuntia kokeneemmille ratsastajille. Tunti oli lopussa, ja Bambi sanoi pitävänsä loput päivän tunneista. Annoin palautteet tunnista jokaiselle viidelle ratsastajalle ja lopuksi päätin tunnin sanomalla: “No niin, kaikki kaartoon, ainoastaan Wilho ja Jasu jatkavat, muut viedään talliin.” Bambi tuli luokseni. Vaihdoimme muutaman sanan ja lähdin kolmen ratsukon perässä talliin. Tallissa Cida kuulutti kovaan ääneen lähtisikö kukaan hänen kanssaan maastoon. Ilmoittauduin vapaaehtoiseksi, sillä joka tapauksessa minun olisi tarvinnut ratsastaa Sakella vielä tänään. Olin harjannut Saken jo aikaisemmin päivällä, joten nyt minun ei tarvinnut tehdä muuta, kuin laittaa ponille suojat jalkaan, satula selkään ja suitset päähän. Pian olimmekin tallipihassa, Minä Sakella ja Cida Delillä. Menimme ensin pitkän matkaa käyntiä puoli pitkin ohjin, ja vaikka Deli olikin tamma, Sakke antoi sen olla rauhassa. Deli tepasteli ympäriinsä kärsimättömänä. Se ei olisi millään jaksanut kävellä, se halusi juosta. Kävelimme vielä hetken, sitten kokosimme ohjia ja siirsimme hevoset raviin. Aurinko paistoi ja keli oli muutenkin kaunis. Vesilätäköitä oli syntynyt sinne tänne soratielle, mutta kesän tullessa aurinko kuivattaisi ne. Luntakaan ei ollut enään kovin paljoa, joten päätimme mennä laukkailemaan pellolle. Päätimme ottaa pellon alusta laukka kisan pellon toiseen päähän. Olihan se pakko selvittää, kumpi tallin vauhtihirmuista oli nopeampi. Nyt tosin lumihanki hidastaisi vähän vauhtia, mutta vahvempi selviäisi voittajana. “Paikoillanne, valmiit hep!” huusin ja sitten lähdimme täyttä neliä kohti pellon toista laitaa. Cida ja Deli saivat paremman lähdön ja viilettivät nyt muutaman metrin edellämme. Kehotin Saken kovempaan laukkaa ja pääsimme kuin pääsimmekin Cidan ja Delin vierelle. Laukkasimme täyttä vauhtia pellon toiseen päähän. Pellon loppuessa hidastimme vauhtia, ja kummallakaan ei ollut hajua kumpi voitti, mutta hauskaa oli! Ravailimme vielä hetken lumen peittämällä pellolla ja teimme muutamia koulu liikkeitä. Sitten oli aika lähteä takaisin kohti tallia. Tallissa riisuimme hevosten varusteista. Ponit olivat molemmat hikisiä, joten heitimme kummankin selkään fleeceloimen. Kun ponit oli hoidettu astelimme Cidan kanssa ylös pirttiin juomaan kuumaa kahvia. 67HM7v€ //B
|
|
|
Post by Daw on Apr 1, 2012 15:00:54 GMT 2
~Tutustumista~ “Sä oot varmaan Daw?” kuului ääni selkäni takana tallipihalla.. Hätkähdin ja käännyin ympäri. “Täh? Ei ku siis joo, olen. Daw”, takertelin ja ojensin käteni tytölle. “Jossu, Saken uus hoitaja”, tyttö esitteli itsensä. “Ai niin, sähän tulit tänään, sori mää unohin, mut ei se haittaa. Mää voin vaikka aluks esitellä sulle hieman paikkoja, ihmisiä ja hevosia ja sit näytän millanen otus tää Sakke on ja mistä sen varusteet löytyy, käykö?” selitin nopeasti, ilman taukoja. “Joo, kyllä se käy”, Jossu sanoi reippaasti. Kerroin ensin pihalla hieman tallin käytäntöjä, ja esittelin kentän, maneesin ja tarhan jossa Sakke laidunsi. Esittelin Jossun myös Bambille, Kathreenille sekä muutamalle muulle tallissa päivittäin näkyville henkilöille. Esittelin myös pirtin ja sitten lähdimme katsomaan Sakkea. “Onpa se sulonen”, Jossu sanoi Saken karsinan luona. “On se”, sanoin ja avasin karsinan oven. “Se saattaa olla aika äksy kun se ei tunne sua vielä, mutta parin viikon kuluttua se antaa sun tulla sen karsinaan ilman mitään, laitetaan tää poni vaikka tohon pesariin niin voidaan harjata se”, selostin. “Joo”, Jossu sanoi. Kiinnitimme Saken pesariin Jossun kanssa ja haimme Saken harjat. Kerroin Jossulle samalla mistä löytyisi Saken varusteet ja mitä niistä Sakella käytettäisiin milloinkin. Saken kaapista nimittäin pursuaa mitä erilaisempia varusteita, turparemmejä, suojia, loimia, satulahuopia sekä erilaisia apuohjia, joita tosin en nykyään käyttänyt ollenkaan. Sakke mulkoili Jossulle kielloistani huolimatta ja näytti nyrpeää naamaa. Se ei kummiskaan onnekseni pystynyt näykkimään, koska oli sidottu kiinni kummaltakin puolelta. Harjasimme Saken perusteellisesti ja samalla tutustuimme paremmin toisiimme. Selvitimme jopa Saken harjan ja hännän. Melkein tunnin työn jälkeen, kun Sakke oli aivan putipuhdas, Jossu ilmoitti että hänen pitäisi lähteä kotiin. Jossu pakkasi tavaransa, silitti vielä hieman Sakkea ja lähti sitten kotiin. Itse laitoin Saken ratsastuskuntoon ja lähdin maneesiin treenaamaan laukanvaihtoja. 68HM Nyt on tullut aika paljon tälläsii lyhempiä hoitomerkintöjä, kun ei pitkiä oikein oo huvittanut kirjoittaa.. Lyhyetkin tarinat on kivoja! Itelläkin vähän on alkanu omat tarinat kummasti lyhentyä, mutta sellanen tunnelmallinen pätkä tekstiä on kivaa luettavaa 6v€ //B
|
|
|
Post by Daw on Apr 3, 2012 15:38:05 GMT 2
~Suunnitelmat muuttuvat~ “Bambi hei! Mä lähen ny hakeen ton Saken tuolt tarhasta ja sit vois pitää kunnon estetreenit, voisit lähettää vaikka jonkun hoitajan, jolla ei oo tekemistä nii nostelee puomei ja niin”, selostin samalla kun vedin takin päälleni Villa Aliisan eteisessä. “joo, mäkin oon justiinsa lähössä talliin, et jos siellä joku on vailla hommia, kerron että tarviit apua”, Bambi vastasi ja painoi television kiinni kaukosäätimen punaisesta napista. “Joo, moi moi”, sanoin ja lähdin ulos. Tarhan luona olisi mitä luultavammin naruja, ja Sakellakin piti olla riimu päässä. Sakke seisoskeli aivan portin vieressä, ja antoi nätisti kiinni. Talutin Saken ulos tarhasta ja lähdimme kohti tallia. Sakke käveli jotenkin oudosti. Katsoin sitä ja sen jalkoja samalla kun kävelimme. En ollut varma.. Vai näinkö äsken vain näkyjä? Siirsin ponin hetkeksi raviin, juoksimme hetken ja katsoin sen etujalkoja. Siirsin ponin käyntiin ja olin varma. Poni ontui toista etujalkaa. Henkäisin syvään. Ei saisi hermostua. Mitä Sakke oli touhunnut tarhassa? Talutin Saken talliin. Käynnissä ontumista ei paljoa huomannut, ravissa se oli aivan selkeää. Sidoin Saken käytävälle ja kaivoin puhelimeni taskusta, etsin Bambin numeron ja soitin. “Bambi hei, tuu tänne talliin äkkiä, Sakke ontuu tota toista etujalkaa”, selostin kauheata pikavauhtia. “Hei, mä en ymmärtäny mitään, vähän hitaampaa vauhtia, pliis?” Bambi vastasi. Selitin asiani uudestaan, tällä kertaa paljon hitaampaa. “Okei, mä tuun”, Bambi vastas ja pian Bambi oli tallissa. “Ei tää kyl näytä pahalta”, Bambi sanoi hetken tutkittuaan Saken jalkaa. Huokaisin. “Ota sää viel Sakke nii taluttele sitä tuol pihalla niin mä katon vielä”, nainen jatkoi. “Selvä”, vastasin ja irrotin Saken. Pihalla Bambi käski meidän ensin mennä edestakaisin käynnissä, ja sitten ravissa. “Kyl mä kuule Daw luulen et se on vaan kolauttanu jalkansa johonkin, ja toi paranee muutaman päivän sisään, kunhan annat sen olla levossa”, Bambi selosti. “Ootko varma?” kysyin. “Lähes sataprosenttisesti”, Bambi sanoi. “Sulta taitaa nyt jäädä estetreenit välistä, mä suosittelen että harjaat ponin ja laitat sen karsinaan, sä voit sitä talutella pihalla, mutta ei mitään rankkaa” “Joo”, vastasin ja huokaisin. Olin odottanut paljon pahempaa. Mutta tästä selvittäisiin luultavasti muutaman päivän lomalla. Vein Saken talliin ja rupesin harjaamaan sitä. Sakke seisoskeli yllättävän kärsivällisenä, kai sekin tajusi että jalkaa piti nyt lepuuttaa. 69HMJännä tarina! Pisteet siitä. Tässä kyllä pätee "less is more". Toivotaan, että se jalka paranee : ) 6v€/Kat
|
|
|
Post by Daw on Apr 10, 2012 18:19:56 GMT 2
Toivotaan parasta, pelätään pahinta
Olin huomannut Saken ontuvan viikko sitten, jalka oli ensin alkanut parantua, mutta pari päivää sitten Sakke oli ruvennut riehumaan karsinassaan, ja jalka näytti nyt pahalta. Nyt pinnalta näkyi selvästi turvotusta ja pieni haava. Bambi oli kutsunut ystävänsä, joka oli myös eläinlääkäri katsomaan jalkaa. Olin jo oikeasti huolissani ponistani. Entä jos oli tapahtunut oikeasti jotain vakavaa? “Hmm…” eläinlääkäri sanoi. He juttelivat vähän väliä Bambin kanssa asioista joita en ymmärtänyt. Jotain lääkärikieltä. Sakke seisoskeli käytävällä jännittyneenä ja hermostuneena. Se ei pitänyt uusista ihmisistä, ja eläinlääkäreistä Sakke ei muutenkaan ollut pitänyt. Bambinhan Sakke antoi tehdä aika nätisti, mutta Bambin Sakke tunsi.. “Mä en kyllä tiiä..” jatkui epämääräinen mumina. Naamallani näkyi huolestunut katse, silitin Saken otsaa, se toi hieman rauhaa kehooni jossa jylläsi. Ajattelin pahinta, mitä jos Sakke ei koskaan parantuisi? “Tää on kyl epäselkee juttu” “mm.. Kauan tää poni on kisannu” “Ponihan on nyt 11.. Daw! Kauan sä oot kisannu Sakella?” Bambi huikkasi. “Ekat kerrat silloin kun se on ollut viis vee”, sanoin. Nyt aloin epäillä, että he epäilivät rasitusvammaa. Ei! Siihen en haluisi suostua. Bambi ja ystävänsä jatkoivat keskustelua. Tovin jälkeen he nousivat, ja tämä minulle tuntematon henkilö alkoi selittää, syvän henkäyksen jälkeen. “Tää on kyllä kumma juttu, jalka on turvonnut ja on haava, joka ei ole tulehtunut. Röntgenkuvissa ei näy mitään, mutta koska jalka on turvonnut jotain on tapahtunut. Hevonenkin aristaa selvästi tätä oikeaa etujalkaa. Mää suosittelen että pidätte sen pari päivää täyslevossa, sen jälkeen sitä voi ruveta kävelyttämään pihalla ja pitämään lyhyitä aikoja tarhassa, jos jalka näyttää siltä. Jos se rupeaa liikaa riehumaan, niin Bambilta löytyy pientä rauhoittavaa.” Bambi nyökytteli puheen aikana. Itse purin huultani. Pahinta oli ettei tiedetty mikä ponin jalkaa vaivasi. Kättelimme vielä eläinlääkärin kanssa ja sen jälkeen Bambi vaihtoi hänen kanssaan muutaman sanan. Talutin Saken karsinaansa, ja pienet kyyneleet alkoivat pikkuhiljaa valua silmistäni. “Kunpa sä Sakke osaisit puhua”, sanoin ja halasin oria. Laitoin jalkaan kylmää ja rapsuttelin sitten ponia. Sitten päätin soittaa Jossulle, olihan hänenkin Saken hoitajana saatava tietää tapahtumista. Nyt uneen julma valo sekoittuu Herään kylmänkalpeaan aamuun Ylös nousen vaikka jaksais en Kun muu ei auta Mikään ei auta Ei auta itku eikä huutokaan Huhtikuu päin naamaa nauraa Tää menee toisin kun luvattiin Mut laulan menköön niin [/i] 70HMJatkoa odotellessa... 9v€ //B
|
|
|
Post by Daw on Apr 11, 2012 18:27:50 GMT 2
Horoskooppeja ja Tarot-kortteja Tunsin olevani yksin. Vaikken ollutkaan. Koko Mustiksen väki oli omalla tavallaan tukenani, mutta minua pelotti. Ketä ei pelottaisi oman poninsa kohtalo? Olin ollut aamupäivällä taikauskoisen ystäväni luona. Hän luki minulle horoskooppeja tulevasta, ja ennusti tulevaisuuttani tarot-korteista. Itse en uskonut taikauskoon, mutta se että sekä horoskoopit ja tarot-kortit ennustivat minulle pahaa, oli pelottavaa, jopa selkäpiitä karmivaa. Yritin uskotella itselleni että horoskoopit sun muut olivat pelkkää huuhaata, mutta kuitenkin.. Ei ole helppoa, kun ei tiedä mikä poniaan vaivaa. Jossu kävi tänään katsomassa Sakkea, vaihdoimme muutaman sanan, mutta muuten annoin Jossun olla kahdestaan Saken kanssa, opetin Jossulle myös Saken jalan kylmäyksen ja pintelöinnin ja muun jalan hoidon. Vaikka Jossu oli hoitanut Sakkea vasta hetken, tiesin että Sakke oli tytölle tärkeä. Myös pikkusiskoni, joka piti ponistani paljon oli käynyt moikkaamassa Sakkea. Bambikin oli varmasti huolissaan ponista, vaikkei sitä päällepäin näyttänytkään, Sakke oli kuitenkin Bambin kasvatti.. Bambi oli myös varmaan huolissaan minusta, eilen illalla Bambi oli selostanut pitkän saarnan siitä kuinka hän on hoitanut erilaisia hevosia, ja vaikka kuinka tilanne näytti huonolta, kaikki oli kääntynyt parhain päin. Bambi myös muistutti moneen otteeseen että Sakella ei ollut muita oireita kuin ontuminen. Aamulla Sakelle jouduttiin antamaan hieman rauhoittavaa. Poni ei millään pysynyt nahoissaan, kun se ei ollut päässyt purkamaan energiaansa mitenkään. Olin aamulla harjannut ponin läpikotaisin, ja ensimmäisiä kertoja se seisoi paikoillaan jopa harjaa selvittäessä, vaikka se luultavasti johtuikin rauhoittavasta. Sakke aristi oikeaa etujalkaansa kun yritin harjata ja putsata sitä. Bambi myös tutki jalan. Mitään selvää muutosta jalassa ei näkynyt, mutta ehkä ihan vähän jalka oli menossa parempaan suuntaan. Tai, saattoihan se olla pelkkää toiveajatteluakin. Toivoin että kaikki kääntyisi parhain päin, Sakke parantuisi ja pääsisimme jatkamaan normaalia elämää. Tai, no, normaali on laaja käsite, mutta sitä elämää mitä elimme ennen. 71HMVoi Sakke-parkaa, miten nää kaikki tosiaan tapahtuu samoihin aikoihin? :? Hieno tarina taas sulta, saat tästä 7v€/Kat
|
|
|
Post by Daw on Apr 12, 2012 19:36:59 GMT 2
Murskaantunut Toive
“Saat yhden toiveen, toivo mitä vain.” “Haluan onnea” “Saamasi pitää.” Vaalea haltija heilautti taikasauvaansa ja katosi. Jäin seisomaan korkealle kalliolle. Aurinko ei paistanut ja oli hämärää. Astuin muutaman askeleen lähemmäksi kallion kielekettä, mutta lähemmäksi tullessani kallion kieleke jatkui vain pitempään. Lähdin juoksemaan toiseenkin suuntaan, mutta tuntui kuin olisin juossut paikoillani, maisemat eivät liikkuneet. Hengästyin. Yritin juosta vielä kovempaa, mutta en päässyt pois. Hätäännyin ja lopulta huusin. [/i] Heräsin, sydämeni hakkasi. Peittoni oli tippunut lattialle ja sänkyni oli hiestä märkä. Makasin lamaantuneena minuutin verran ja sen jälkeen aivot toimivat taas, ja tajusin että äskeinen oli pelkkää unta. Nousin istumaan ja mietin untani “Saat yhden toiveen, toivo mitä vain.” Sanat pyörivät päässäni. En muistanut mitä olin toivonut. Aamupala pöydässä Bambi kertoi tutkineensa Saken jalan jo tänään aikaisemmin. “Daw… Mä luulen että.. että.. sillä on puikkoluun rasitusvamma”, Bambi sanoi. Suuni aukesi ammolleen. “Ei kai..” Pääni täyttyi miljoonista kysymistä. Miksi?, Miksi minulle? “Sehän kestää ikuisuuden parantua”, huokaisin. Bambi ei sanonut mitään, mutta hänen ilmeestään pystyi tulkitsemaan myötätuntoa. Epätoivo täytti taas pääni. Vielä eilen illalla olin voinut ajatella että aamulla jalka olisikin kunnossa, nyt tiesin että jalanparantumisessa menisi useita viikkoja. Tavallaan olin helpottunut että tiesin nyt mikä poniani vaivasi, mutta miksi vaivan piti olla näin “iso”? Söin aamupalan ja lähdin sitten Bambi kannoillani talliin. Nyt kun Kathreen oli sairaalassa, jäi minulle ja Bambille rutkasti enemmän hommia. Itse otin hoitooni Daisyn ja Saken hoitamisen ja muun harjauksen. Bambi laittoi tallissa olevat hoitajat siivoamaan karsinoita ja niin edelleen. Itse Bambi meni toimistoon hoitamaan paperiasioita. Otin ensin Daisyn käsittelyyni. Tamma nuokkui rauhallisena kun harjasin sen ja katsoin sen jalan. Kipeää jalkaansa Daisy selkeästi aristi, ja kun koskin siihen tamma ilmoitti selkeästi mieltymyksensä. Muuten Daisy pysyi rauhallisena oli kiltisti kaikkien toimenpiteiden ajan. Saken laitoin pesariin ja aluksi huuhtelin molemmat etujalat. Se olikin helpommin sanottu kuin tehty, ja loppujen lopuksi olin itse varmasti märempi, kuin ponini. Kuivasin ponini isolla raidallisella pyyhkeellä, ja sen jälkeen levitin pieneen haavaan, joka oli Saken kipeässä jalassa, helosania paksun kerroksen. Levitin Saken selkään pinkki-sinisen fleeceloimen, jonka nurkassa luki Mustis. Itse en Sakella paljoa pinkkiä suosinut, en oikein ole halunnut tehdä siitä mitään prinsessaa. Mutta, loimenhan olin voittanut ja saanut ilmaiseksi, joten miksen käyttäisi sitä? Varsinkin kun se oli osoittautunut varsin hyväksi ja kestäväksi loimeksi. Talutin Saken takaisin karsinaansa, jossa jatkoin sen rapsuttelua ja helittelyjä, myös muutama porkkananpalanen katosi Saken suuhun. “Voi sua Sakke”, sanoin ja silitin Saken sileää otsaa. “Kunpa sää paranisit pian.” Hetken päästä olin taas kyyneleet silmissä. Lopulta ryhdistäydyin ja päätin soittaa Jossulle. Pitihän hänellekin kertoa surulliset uutiset. 72HM9v€ //B
|
|
|
Post by Daw on Apr 15, 2012 17:04:48 GMT 2
Eilen, kun Jossu hoiti Saken, päätin itse ratsastaa Neidillä. En ollut ennen käynyt tamman selässä. Alkuvaikeuksien ja erimielisyyksien jälkeen pääsimme tekemään hieman vaikeampiakin juttuja Neidin kanssa. 73HM 6v€//B
|
|
|
Post by Daw on Apr 17, 2012 19:30:28 GMT 2
En flicka = tyttö “Daw, sä et voi enää kyhjöttää vaan sohvalla makaamassa, ja mussuttaa sipsejä! Sähän lihoot! Vaikka Jossu hoitaiskin tänään Saken ja mä hieron sen, niin se ei oikeuta sua lihottamaan ittees! Nyt ylös siitä sohvalta! Laitappa Jasu valmiiksi ja ratsasta se. Jasu on ottanu koulutunneilla pahaks tavaks vaan kiihdyttää kokoajan vauhtia, jos sä vaikka laittaisit sen kuuntelemaan, tai ihan mitä vaan, mutta mä en haluu nähä sua enää siinä sohvalla masentumassa!” Bambi saarnasi minulle oven suusta. “Joo.. kyl mä kohta..”, mumisin vastaukseksi. “Ei mitään kohta, vaan nyt heti!” Bambi huusi ja loppujen lopuksi en voinut muuta kuin nousta ja vetää ratsastuskamppeet niskaan ja lähteä Bambin perässä talliin. Tallissa Jossu oli parhaillaan harjaamassa Sakkea. “Moi Jossu”, sanoin. “Moi Daw”; Jossu vastasi ja jatkoi harjaamista. Sakke seisoi rentona paikoillaan, välillä vähän mulkoili Jossulle, mutta ei paljoa. “Miten Saken jalka voi?” Jossu kysyi. “Paranemaan päinhän se nyt alkaa olla, onneks”, sanoin. “Sä varmaan haluut talutella sitä tänään vähän tossa pihalla, ja täs lähistöllä?” kysyin Jossulta. “Joo, mä teen sen mielelläni”, Jossu vastasi hymyillen. Rupattelimme vielä hetken Jossun kanssa, ja juttelimme Saken kuntoutussuunnitelmasta, ja päivistä milloin Jossu hoitaisi Saken, milloin minä itse. Oli ihanaa että olin saanut Sakelle hoitajan, nyt minulla jäisi aikaa muullekin kuin Sakelle, opiskelukin kiinnostaisi, olisihan se ihanaa saada ihka oikea ammatti.. Hyvästelin Jossun ja annoin isot rapsutukset Sakelle, sen jälkeen lähdin kohti Jasun karsinaa. “Terve tyttö, tai Hej flicka”, sanoin tammalle astuessani sen karsinaan. Tamma nuuhkaisi minua ystävällisesti ja laski päänsä viereeni. Rapsuttelin Jasun otsaa ja tamma nautti siitä kovasti. “Eiköhän aloteta harjaus”, sanoin tammalle ja otin harjalaatikosta kovanharjan käteeni. Jasu ei onnekseni ollut kovin likainen, joten harjaus sujui nopeasti. Kavioita putsattaessa oli hiukan vaikeuksia, kun tamma ei suostunut yhteistyöhön, mutta pian olimme valmiita. Laitoin vielä suojat Jasun jalkoihin, satulan selkään ja suitset päähän ja sitten lähdimme kohti maneesia. Maneesissa oli yksi ratsukko, jonka tunnistin Empuksi ja Assiksi, myös Lily oli maneesissa. Emppu ja Assi hyppäsivät maneesissa kahden esteen sarjaa ja Lily toimi puomien nostajana. Tervehdin tyttöjä ja talutin Jasun kaartoon. Kiristin Jasun satulavyötä ja sen jälkeen hyppäsin tamman selkään punaisen jakkaran päältä. Selässä lyhensin jalustimia muutamalla reiällä, ja kiristin vielä satulavyötä. Kävelimme aluksi pitkin ohjin ympäri maneesia, kuitenkin niin, ettemme missään vaiheessa olleet Empun ja Assin tiellä. Viiden minuutin kävelyn jälkeen kokosin ohjia ja siirsin Jasun raviin. Jasun isot ravi askeleet tuntuivat hyvin pompottavilta, verrattuna Saken pieniin ravi askeliin. Ravasimme kokoajan hieman uran sisäpuolella. Aluksi Jasu yritti kokoajan valua uralle, mutta aluksi raipalla auttaen, sain Jasun kulkemaan nätisti suoraan uransisäpuolella. Tein myös joka kulmaan voltin. Ensin käynnissä muutaman kerran ja sitten ravissa. Aluksi tuntui ettei Jasua saanut pienehkölle voltille mahtumaan, ja tamma vastusti pohkeita, ainoastaan vain lisäsi vauhtia. Päätin kuitenkin olla päättäväinen, epäonnistuneita voltteja tuli useita, mutta pikkuhiljaa, kerta kerralta voltti muuttui hieman paremmaksi, ja kymmenminuuttisen jälkeen tamma toimi. Taputin Jasua kaulalle ja päätin ottaa tähän väliin hieman laukkaa. Nostin nyt kulmasta laukan ja jatkoin laukkaa pitkälle sivulle. Tunsin kuinka askeleet rupesivat kiihtymään allani ja kuinka Jasu veti päätään alemmas. Otin ohjasta, ja annoin pidättävät painoavut, mutta mitään ei tapahtunut. Lopulta minun oli pakko riuhtaista ohjasta, jotta sain tamman kuuntelemaan. “Hei, sä et voi vaan rynniä tollei, sun pitää kuunnella”; sanoin tammalle. Päätin yrittää uudestaan, nyt toisesta kohtaa. Nyt olin varuillani jo nostossa ja nosto sujui paremmin, tamma yritti vieläkin lähteä alta, ja jouduin vieläkin ottamaan hieman kovempaa ohjasta, jotta sain sen hiljentämään vauhtia. Kolmannella kerralla pääsimme kierroksen maneesini ympäri suhteellisen tahdikasta laukkaa, välillä vauhti tosin hieman kiihtyi, mutta nyt sain sen pienemmillä avuilla koottua. Taputin tammaa kaulalle, ja vaihdoin suuntaa. Kävelin hetken puolipitkin ohjin, ja sitten aloin tehdä voltit kulmiin, taas ensin käynnissä, sitten ravissa. Nyt Jasu oli jo vertynyt, joten voltit onnistuivat paljon paremmin ja helpommin. Pian aloin ottaa taas laukkaa. Nostin taas laukan kulmasta. Ensimmäisellä nostolla Jasu yritti taas ruveta rynnimään alta, toisella ei enään. Nyt laukka kulki pyörivästi. Tein päätyyn ympyrän, jonka aikana kokosin laukan mahdollisimman pieneksi, kun pääsin uralle, ja pitkälle sivulle, rupesin lisäämään laukkaa. Päädyssä kokosin taas laukkaa ja siirsin käyntiin. Tehtävä onnistui todella hyvin ja olin tyytyväinen tammaan. Päätin lopettaa onnistumiseen, jotta sekä minulle, että Jasulle jäisi ratsastuksesta hyvä mieli. Ravasin vielä ympäri maneesia ja sitten lopetin ratsastuksen loppukäynteihin. Tallissa riisuin tammalta varusteet, ja putsasin kaviot. Rapsuttelin tammaa vielä hetken karsinassa ja sitten talutin sen pihan poikki tarhaan. Sen jälkeen menin talliin, katsomaan oliko Jossu lähtenyt, ja jos oli niin menisin orin kanssa pihalle tekemään venytysharjoituksia. 74HM9v€//B
|
|