|
Post by Emppu on Mar 4, 2012 18:28:09 GMT 2
Talvi-iltaAssi katsoi minua otsatukkansa alta. Pienet silmät tuikkivat kuin kauniit tähdet. Silkinpehmeä turpa tökkäsi minua lempeästi. Pienet korvat kuuntelivat aitan ääniä. Tasainen heinän rouskutus muista karsinoista kertoi jottemme olleet kaksin. Aitan himmeä valo teki karsinasta kodikkaan. Viimmeinen auringon säde katosi puiden taa. Minä ja hevoset... Ei ketään muita! Aurinko hyvästit heittää Kesästä vain muisto on jäljellä Pikku pakkanen nurkissa paukkuu On talvi-ilta ihana Aitan ovi aukeaa. Kylmä ilma sisään tulvahtaa. Myy sisään astelee. Annan Assille suukon. Myylle sanon "Hei!". Yksin ulos astelen. Hevosten tarhoille pysähdyn. Yksin. Ykinäiset askeleet takaani kuuluvat. Vuonis ja Sara taivaltavat lumessa. Liityn heidän mukaansa. Talvi-ilta on ihana! Hanki vieläkin kimmeltää Mieleen palaa kesäinen järvi Mutta minä talvesta nauttia haluan On talvi-ilta ihana - Emppu ja Assi Nää sun tunnelmatarinat on aivan ihania! Silti olis välillä kiva lukea sellaista toimintatarinaa ja saattaa itsekin saada sellaisesta vaihtelusta lisää inspiraatiota kirjoittamiseen 3p ja 7v€ //B
|
|
|
Post by Emppu on Mar 14, 2012 9:11:50 GMT 2
Talvi-ilta viilenee ja taivas pimenee vain pikku poni viimeistä sineä ihastelee. Isommat poni jo tallissa on päällään loimi vaan ei sama pikkuiselle Assille toimi. Vaan tyttö siihen astelee ja sulassa lätäkössä jalkansa kastelee. - Tule Assi mennään aittaan niin porkkanan voin sinulle taittaa, tyttö hiljaa kuiskaa ja muistaa pitää aitassa lupauksensa. ~Emppu&Assi (kuvan oisin laittanut kuvablogin kautta, mutta se ei hyväksyny png:tä) 3p ja 7v€ //BAttachments:
|
|
|
Post by Emppu on Mar 26, 2012 16:46:42 GMT 2
Eksymistä ja kaulalla matkustelua Hymyilin. - No? Cidan ilme oli kysyvä joskin hiukan miettivä. - Tuun, vastasin lopulta. - Okei! Puolen tunnin päästä valmis? - Joo. Lähdin marssimaan aittaa kohti. Sää oli keväinen viileä. Hento tuuli puhalsi vasten kasvojani. Aitasta loisti valo. Kuulin jo ulos asti, että joku lauloi. Hieman epä vireiset sävelet kajahtelivat ulos asti. Aina välillä laulun peitti hevosen kimakka hirnunta. Avasin oven ja astelin sisään. Vuonis hoilasi täyttä kurkkua jotain biisiä jota en tunnistanut. Pikku hirnui Vuoniksen laulun päälle. Kun Vuonis huomasi minut, hän lopetti. - Ooh! Sori, hän mutisi hieman nolona, mutta jatkoi sitten reippaammin: - Tuutko mun kans hyppäämään? - En, valitettavasti. Mä lupasin lähtee Cidan kans maastoon. Ajateltiin tehä oikein pitkä lenkki. - Okei. Ei sittten. --------------------------------------------------------------------------------------- Seisoin parkkipaikalla kellooni vilkuillen. Minuutti, kaksi, kolme... Viisi! Lähdin kiukkuisena ratsastamaan tallia kohti. Samassa Cida puuskutti pihalle Deliä vetäen. - Sori! Oon myöhässä, hän naurahti nolona. Cida hyppäsi selkään ketterästi ja ohjasi Delin tielle. Assi mateli 149 senttisen hevosen perässä. Ravasin välimatkaamme kiinni vähän väliä. Vilkuilin ympärillemme. Samaa tietä oli kuljettu jo puolisen tuntia eikä Cida aikonutkaan kääntää. Tuuli puhalsi reippaasti ja harmaat pilvet vyöryivät taivaalle. Silloin Cida käänsi. Hän käänsi suoraan pieneen ojaan ja ratsasti sen yli. Lähdimme laskeutumaan mäkeä alas päin. Laskeuduimme metsään. Cida lähti ravailemaaan ja minäkin päästin Assin raviin. Deli ravasi kauemmas ja kauemmas. Assi jäi jälkeen. Lopulta huusin: - Seis! Mutta Cida ei kuullut. Hän nosti Delillä keinuvan kootun laukan ja hävisi puiden uumeniin. Minäkin kannustin Assin laukkaan. Assi pyrähti laukkaan ja kiihdytti. Pienet vesi pisarat tippuivat kasvoille tasaista tahtia. Deliä ei vain näkynyt. Olin laukannut jo jonkin matkaa. Kumarruin alas päin löytääkseni jälkiä. Silloin Assi kompastui ja siirtyi raviin. Kömmähdin kaulalle ja jatkoin matkustamista kaullalla. Heilahtelin puolelta toiselle. Juuri, kun olin tippumaisillani kuulin huudon: - EMPPUUU! Cida ravasi minua vastaan. Hän purskahti nauruun. - Ei ihme jos et pysyny perässä! Cida nauroi. Lähdimme kulkemaan tuttua reittiä tallille päin. Vilkaisin hymyillen Cidaa. Cida hymyili takaisin ja huusi: - LAUKKAA! ~Emppu ja Assi 26.3. 3p ja 7v€ //Bambi
|
|
|
Post by Emppu on Mar 27, 2012 14:25:52 GMT 2
Pikku kuva =)Joo ei nyt huvita kirjoittaa Mutta tosiaankin eka "onnistunut" kuva piirtopöydällä jonka tässä vähä aikaa sitten sain... - Emppu ja Assi 3p ja 7v€ //Bambi
|
|
|
Post by Emppu on Apr 8, 2012 10:13:42 GMT 2
~Emppu ja Assi Ihana! Samoin sinne hyvät pääsiäiset 2p ja 5v€ //Bambi
|
|
|
Post by Emppu on Apr 22, 2012 10:23:04 GMT 2
Kisataan! Katselin jännittyneenä ympärilleni. Olimme lähteneet porukalla Suokukkaan kisaamaan. Taluttelin paraikaa Assia ympäriinsä ja vilkuilin ympärilleni. Laura letitti Vilman upeaa harjaa ja Diib rauhoitteli villiä Tomppaa. Karoline kiristi Dumlen satulavyötä ja Lily otti Wilholta kuljetussuojia pois. Iippu talutteli Tempoa ja jutteli Bambin kanssa kaikesta olennaisesta. Talutin Assin trailerin luo ja aloin hoitaa sitä. Otin kuljetussuojat pois ja aloin viimeistellä harjaa ja häntää. Sain aikaan kauniin ranskanletin ja hännänkin letittäminen onnistui. Sitten varustin Cassidyn. Olin edellisenä päivänä puhdistanut varusteet oikein kunnolla ja se näkyi. Kun Assi oli valmis, laitoin vielä itseni kuntoon. Otin tallitakin pois ja laitoin päälleni kisatakin. Laitoin kypärän päähän ja olin valmis. Ei muuta kuin verkkaamaan!
Ravailin reippaasti. Lämmittely alueelle oli pystytetty ristikko jonka yli minä ja Diib nyt hyppelimme. Tomppa hyppäsi vauhdikkaasti ja arvelinkin sen olevan kova vastus rauhalliselle Assille. Hymyilin ajatellessani, että nyt olivat äiti ja poika vastakkain. Muutaman hypyn jälkeen taputin Assia ja lopetin. Siirryimme Assin ja Tompan kanssa maneesiin. Aloin ravailla uralla. Odotin. – Ratsasta!
Ravasin lähtölinjan yli ja lähestyin ensimmäistä estettä. Assi hyppäsi hieman laiskasti. Annoin laukka pohkeet ja jatkoin laukassa. Assi lähti etenemään reippaasti esteeltä esteelle. Yhdessä välissä se hidasti raviin, mutta sain palautettua laukan nopeasti. Viimeinen ristikko lähestyi. Tunsin kuinka Assi alkoi innostua. Se ponnisti hurjaan hyppyyn. Horjahdin. Assi hyppäsi isolla hypyllä hurjaa vauhtia pienen ristikon yli. Olin tyytyväinen. Kuulin kuinka kovaäänisestä kuulutettiin: – Seuraavana vuorossa Diib ja CF Toblerone!
Hymyillen ravasin lämmittely alueelle. Karoline hyppäsi parhaillaan Dumlella pienen esteen yli. – Miten meni? tyttö huusi minut huomatessaan. – Hyvin! vastasin hymyillen. Pian hymyilevä Diib ravasi paikalle Bambin marssiessa perässä. – Tomppa meni niin hyvin! Diib riemuitsi. – Kummallakin meni hyvin, Bambi totesi ja kysyi: – Muistatteko radan varmasti ulkoa? Mietin ankarasti ja nyökkäsin. Käänsin Assin kävelemään, kun Iippu juoksi paikalle. – Se meni hienosti, hän julisti. Hymyilin ja lähdin ravailemaan. Tein muutamia ympyröitä pitääkseni Assin hereillä ja sitten hyppäsin kaksi kertaa esteen.
Seurasin Karolinen hyppäämistä. Se sujui aika hyvin. Odotin jännittyneenä, koska minut kutsutaan radalle. – Seuraavaksi Emppu ja Cassidy! Ravasin jälleen kerran ympyrällälle maneesiin ja odotin. – Ratsasta!
Kannustin Assin heti laukkaan. Assi lähti kiitämään kohti ensimmäistä estettä. Jouduin tekemään kovasti töitä, että sain Assin tuntumalle. Liitelimme kevyesti ensimmäisen esteen yli. Sitten tuli oikosulku. Missä olikaan kakkos este? Tähyilin ympärilleni ja lopulta näin sen. Tuolla! Käänsin Assin nopeasti. Annoin pohkeita. Assi reakoi heti. Se lähti laukkaamaan täyttä vauhtia ja hyppäsi vauhdikkaasti yli. Liitelimme kauheaa vauhtia maaliin. Kaahasimme ravissa ulos maneesista entistä tyytyväisempinä.
Kävelytin Assia ja seurasin Lauran ja Mien lämmittelyä. Vilma hyppäsi pehmeästi. Näin kuinka Bambi nyökytteli tyytyväisenä päätään. Pian maneesista kaikuikin julistus: – Luokan 50cm osallistujat voivat tulla maneesiin. Kävin sitomassa Assin kiinni, löysäsin satulavyötä ja annoin sille heiniä. Lähdin kiireen vilkkaa maneesiin seuraamaan esteratsastusta.
Olin nähnyt 50cm ja 60cm esteet. Kaikilla oli mennyt hyvin. Olin myös katsellut tyytyväisenä, kun Iippu ja Tempo hyppäsivät metriä. Nyt olin hakenut Assin ja aloin taas verrytellä. Tein ympyröitä ja siirtymisiä. Suoritin liikkeitä raviohjelmasta ja ratsastin maneesiin.
Luvan saatuani käännyin keskihalkaisijalle. Suoritin alkutervehdyksen ja aloin ratsastaa. Suoritin ympyröitä ja suunnan vaihtoja. Tein siirtymisiä käyntiin ja takaisin raviin. Muistelin mielessäni ohjelmaa ja ratsastin sen mukaan. Lopulta ravasin lopputervehdykseen. Kumarsin ylevästi ja taputin Assia. Suosion osoitukset yleisöstä saivat minut hymyilemään. Poistuin radalta pitkin ohjin ja mietin jo mielessäni seuraavaa rataa.
Pian oli edessä viimeinen suoritukseni. Ravasin alkutervehdykseen. Kumarsin ja jatkoin eteenpäin. Jälleen ratsastin ravissa ja käynnissä monen moisia kiemuroita. Sitten nostin laukan ja ratsastin ympyrälle. Assi puhkui vielä intoa esteiden jälkeen ja siksi jouduin hidastamaan aika paljon. Kuitenkin pääsin kunnialla lopputervehdykseen ja sain jälleen suosion osoituksia. Huokasin tyytyväisenä. Enää ei tarvitsisi muistaa yhtään mitään!
Kaikki ratsastajat seisoivat palkintojen jaossa. Jännitti. – Ja ristikkoluokan voitti Diib ja CF Toblerone! Iloisena taputin Diibille ja otin vastaan myös oman kakkossijan ruusukkeen. – Ja 40cm voitti Diib ja CF Toblerone! Kakkoseksi tulivat Emppu ja Cassidy! Kolmoseksi itsensä ratsasti Karoline ja CF Dumle King! Taputin ja hymyilin tyytyväisenä. Kuuntelin esteratsastuksen tulokset loppuun ja odotin. – Ja raviohjelman voitti Emppu Cassidyllä! Otin hymyillen ruusukkeen vastaan. Tämä oli ihanaa! – Ja Helppo C:n voitti Mie ja Lady Melli! Ja kakkoseksi ratsasti Emppu ja Cassidy! Kuuntelin tulokset kiinnostuneena loppuun ja ratsastin traileria kohti. Kaikki oli mennyt täydellisesti! - Emppu ja Assi
4p, 10v€ /Daw
|
|
|
Post by Emppu on May 15, 2012 14:17:10 GMT 2
- Titityyy, titityy! Lintujen laulua ei voinut enää olla huomaamatta. Ne istuskelivat puiden oksilla ja kailottivat onneaan keväästä niin lujaa kuin linnusta ääntä lähtee. Asetin haravan seinän viereen ja kiedoin huivin paremmin kaulaani. - Emppu hei! Et sä kai ny lähe tallille? äiti huikkaa kukkapenkin luota. - Kuis nii? ihmettelen. - No, ku pian on ruoka ja.... - Mitä mä ny ruuasta! En mä kuiteskaa tykkää mistää lasangesta, valitan ja juoksen sisälle. Tartun nopeasti tallikassiin ja ryntään ulos. Talutan polkupyörän autotallista pihaan ja polkaisen matkaan. - Käy sit ainaki kaupas! äiti huuta vielä perääni. Viimeistä huutoa en enää kuule. Minulla on kiire tallille. Viime kerrasta onkin jo aikaa...
Viiletän viimeisen mäen alas ja käännän jyrkästi Mustista kohti. Parkkipaikalla seisoo ratsukko. Tunnistan hevosen heti; Lotta. Mutta ratsastajasta en ole niinkään varma. Jarrutan pyöräni vauhtia, mutta se on jo myöhäistä. Lotta säpsähtää ja tekee sivuhypyn. Ratsastaja havahtuu säätämästä jalustimiaan. Hän nousee ylös ja rauhoittaa ratsuaan. Hetken kuluttua hän huomaa minut. - Kas Emppu! Ei kai Lotta säikähtäny sua? Mä en ainakaan huomannu sua kun piti säätää nää jalustimet. Ollaan menos maastoon, Bambi selittää. - Moi! Joo... Tulin vaan vähä kattoon Assii. Ajattelin ratsastaa sillä. - Ok. Hyvää sille tekeekin. Assi on ollu tunneilla vähä laiska. - Älä? No, moikka sitten ja yritä pysyä selässä! heilautan kättäni. Bambi lähtee ratsastamaan maastoreittejä päin. Laskeudun pyörän satulasta. Aitan edessä seisoo Nekku. Kun koira huomaa minut, se innostuu, sieppaa maasta kepin ja ryntää luokseni. Heitän sille keppiä pari kertaa. Sitten komennan Nekkua muualle. Mutta se jää vain jalkoihin pyörimään. Lopulta päädyn rapsuttamaan ihanaa, isoa, kulta turkkista koiraneitiä. Onneksi Soffi saapuu kävellen tallille. Nekku nousee ja ryntää Soffin luo.
Astelen aittaan. Jätän kassini Assin karsinan työ ja sieppaan mukaani riimunnarun. Juoksen tarhoille jännittyneenä. Ei kai vain kiima ole vaivannt Assia? Voi, toivottavasti ei.
Assi ravaa hirnuen ja päätään nakellen portille minut huomatessaan. Se hörisee matalasti ja työn turpansa taskuuni. - Voi, kultaseni! Herkut ovat kassissa. Odota, sanon ja halaan Assia. Assi hirnahtaa tyytymättömänä ja lähtee kävelemään suoraan aittaa kohti. Aivan niin kuin se ymmärtäisi. Vai ymmärsikö se ihan oikeasti? Sitä en saa ikinä tietää.
Assi melkein ravaa aittaan. Se kurkottelee kassiani kohti, mutta minä talutan sen päättäväisesti karsinaan. Kaivan kassistani herkkupalan ja pistän sen Cassidyn ruokakuppiin. Assi hamuaa herkkupalaa tyytyväisenä sillä välin, kun minä kaivan kumisuan ja harjan esiin. Assi on tainnut piehtaroida, ajattelen, kun harjaan kuraista ponia. Pian aitan ovi käy uudelleen. Sisään työntyy tyttö taluttaen paksuharjaista pientä ponia. Tyttö taluttaa ponin viereiseen karsinaan. Tyttö kuiskaa jotain ponilleen ennen kuin kääntyy minun puoleeni. - Kas moi Emppu! Mitä kuuluu? Soffi tervehtii iloisena. - Hyvää. Mitä ajattelit tehdä tänään? kysyn reippaasti. - Noooo.... Varmaan ohjasajan vähän...? Soffi miettiin kaivaen Jipun harjoja esiin. - Jos tulisit mun kaa kokeileen kenttää, niin ei Assikaan ois yksin. Mä ajattelin vähä ratsastaa, selitän suunnitelmiani. - Ok. Sopii. Toivottavasti kenttä ei ole liian kurainen, Soffi pohtii. - Ei se mua haittaa! Mä vaan pesen Assin jalat ja.... selitän, kun Soffi keskeyttää: - Mutta mun pitääkin pestä omat ja Jippun jalat! Nauramme.
Assi on vihdoin harjattu ja sillä on suitset päässään. Laitan vielä häntäremmin tarpeeksi kireälle ja vedän kypärän päähäni. - Valmis! ilmoitan Jippua hoitavalle Soffille. - Joo... Oota vähän... Soffi mutisee Jipun valjaiden seasta. - Tarviik sä apuu? kysyn. - Eeen... Soffi mutisee. - Hyvä! Mä en ymmärrä noista valjaista mitään! vastaan iloisena ja pujahdan Assin karsinaan. Rapsuttelen pikkuista Assiani ja odotan. Vihdoin Soffi ilmoittaa olevansa valmis ja lähdemme kentälle.
Maneesista kuuluu Dawnin komennus: - Ja kaikki kevyttäravia eteen päin! Varmistan vielä, että satulavyö on tarpeeksi kireällä ja ponkaisen kyytiin. Assi tuntuu niin pieneltä verrattuna Allyyn jonka selästä käsin vedin Ponien kanssa maastoon-tunnin. Pidennän jalustimia muutamien reikien verran ja varmistan vielä satulavyön. Soffi kävelee jo Jipun perässä pitkin kenttää. Ohjaan Assin pitkin ohjin uralle. Assi tuntuu tosiaan laiskemmalta kuin yleensä. Aloitan verryttelyn ravailemalla ja seuraan samalla mitä Soffi ja Jippu puuhaavat. Vaihdan muutaman kerran suuntaa, teen ympyröitä ja siirtymisiä, sekä tietenkin pysähdyksiä. Näiden jälkeen aloitan laukkaamisen ympyrällä. Jippu ja Soffikin ovat jo alkaneet ravailla.
Verryttelyn jälkeen alan tehdä varsinaista tehtävää. Lähden L:stä laukkaan, laukkaan pitkän sivun, teen toiseen päätyyn pysähdyksen, jatkan harjoitusravia, teen S:stä keskiympyrän jonka aika otan muutamia kertoja käyntiin ja palaan takaisin raviin. Ja sitten kaikki taas uudestaan! Vaihdan välillä suuntaan ja vasta monen laukannoston ja siirtymisten jälkeen olen tyytyväinen ja nostan viimmeistä kertaa laukan.
Laskeudun ratsailta tyytyväisenä. Soffi on lopettanut Jipun kanssa jo ajat sitten ja veikkaan, että hän on jo hoitanut poninsa. Talutan Assin väsyneenä aittaan. Matkalla sisälle muistan, että olemme olleet Assin kanssa yhdessä jo vuoden! Sipisen Assin korvaan lupauksen herkkupalasta joka odotti aitasssa.
Pesen Assin kuraisen jalan loppuun ja talutan sen karsinaan. Annan sille herkkupalan ja kiitän onnistuneesta ratsastuksesta. Tartun kassiini ja lähden kävelemään tallia ja pirttiä kohti. Eipäs se Assi tainnutkaan olla kiimassa, ajattelen. Mutta eihän siitä koskaan voi olla varma. - Emppu ja Assi
4p ja 9v€ //Bambi
|
|
|
Post by Emppu on Jun 12, 2012 15:29:33 GMT 2
Tallustelin läpimärkänä Mustikkapolun parkkipaikalle. Kesäsade oli yllättänyt kesken tallimatkan ja vaihtovaatteista ei ollut tietoakaan. Juuri, kun olin astelemassa aittaan aitan ovi avautui ja ulos työntyi Assia taluttava minua nuorempi tyttö. Väistin kohteliaasti ja tervehdin, mutta vastausta ei kuulunut. Kävin viemässä laukkuni Assin karsinan luo ja menin katsomaan tuntilistoja. Assi tosiaankin oli tunnilla jonka tasona oli Helppo C. Menin vielä juttelemaan Cidan ja Lauran kanssa jotka seisoskelivat kentän laidalla.
Tunti loppui aikanaa. Menin aittaan ennen Assia ja tämän ratsastajaa. Kapusin ylös käymään vessassa, kun aitan ovi aukesi ja tyttö Assia taluttaen marssi sisälle. - Ryskis! Ryntäsin portaita alas. Assin karsinassa makasi mahallaan tunnilla Assilla ratsastanut tyttö. Tytön jalat olivat laukkuni päällä. Tartuin Assin ohjiin. Tyttö pomppasi ylös ja marssi kiukkuisena ulos. - Hoidan kyllä Assin! huikkasin hänen jälkeensä. Kun ovi oli paukahtanut kiinni, aloin nauraa hullun lailla. Lyyhistyin laukkuni päälle. Assi katseli minua isoilla, kauniilla silmillään ja käveli ohitseni karsinaan.
Olin ottanut jo Assin varusteet pois ja vienyt ne paikoilleen. Harjasin Assin puhtaaksi. Rapsuttelin pikku tammaa korvien välistä ja juttelin mukavia. Vaihdoin käteeni kaviokoukun ja puhdistin kaviot. Sitten vein Assin ulos. Menin vielä aittaan ja puhdistin Assin karsinan. Sujautin ruokakuppiin leivän palan ja menin seuraamaan tuntia. - Emppu ja Assi
2p, 5v€ /Daw
|
|
|
Post by Emppu on Jun 25, 2012 9:57:22 GMT 2
Tarinaprojekti vko 26: Kesän ensimmäiset maastoesteet Kiristin Assin satulavyön ja hyppäsin selkään. Poni kävi tänään tavallista kuumempana ja liikuskelikin hiukan levottomana tavoistaan poiketen. - Sooh! Rauhoituhan nyt, Assiseni, yritin rauhoitella Assia. Mutta Assi oli ilmeisesti huomannut, että nyt se pääsisi menemään reippaasti. Kumarruin kiristämään vielä kerran satulavyötä. Pidin ohjat lujasti kädessäni ja yritin rauhoitella Assia joka halusi jo lähteä. Satulavyön kiristettyäni aloin säädellä jalustimia. Liian pitkät, liian lyhyet… Lopulta huikkasin vieressä olevalle Dawille joka ei ollut vielä kavunnut selkään: - Daw, hei! Ovatkohan nämä jalustimet lainkaan oikean mittaset? Tyttö kiersi Saken toiselle puolelle ja minä käänsin Assin häntä kohti. - Öö… Joo, toi oikee on yhen lyhyempi, Daw huikkasi ja syventyi jälleen kiristämään poninsa satulavyötä. Hymyilin hänelle kiitokseksi ja säätelin jalustimet samanmittaisiksi.
Maastoesterata häämötti edessä. Olimme suorittaneet alkuverkan matkalla ja pääsisimme heti hyppäämään. Assi oli jonon viimeisenä, olihan se sentään hitain. Kaikki olivat vuoronperään muistutelleet minua siitä, että isot esteet piti kiertää eli sain hypätä vain n. 50cm korkuisia esteitä. Olimme jo ihan radan ensimmäisen esteen tuntumassa, kun keskeltä metsikköä loikkasi esiin iso rusakko. Ja harmittomasta rusakosta saa hetkessä leivottua kaaoksen. Deli veti mahtavan loikan ja Cida joutui roikkumaan kyydissä kaikilla voimillaan. Daisy hypähti sivuun, Kat heilahti pahan näköisesti ja jalustinhihna katkesi. Dumle hermostui ja Tempo lähti viemään Iippua pitkin metsää. Assi vain hämmästeli vähän. Sakke tuijotti jähmettyneenä metsän asukasta joka kääntyi ja loikki tiehensä.
Kun kaikki olivat rauhoittuneet, lähdettiin hyppäämään. Lähdin Assin kanssa viimeisinä heti Dumlen perään. Ensimmäinen este oli juuri sopivan pieni meillekin hypättäväksi. Seurasin katseellani Miiaa joka kannusti Dumlea etenemään. Huomasin kuinka poni hyppäsi liian kaukaa, ratsastaja ei päässyt mukaan hyppyyn ja heitti iloisen kuperkeikan maahan. Miia kieri esteen sivuun. Kannustin Assin laukkaan ja hyppäsimme esteen. Hidastin kuitenkin heti ja kysyin Miialta: - Kuinka kävi? - Kunnossa ollaan. Vitsi Dumle hyppäsi kovaa ja korkealta, sain vastauksen. Dumle oli onneksi jäänyt kiltisti odottamaan tippunutta ratsastajaa.
Kun Miia oli turvallisesti taas Dumlen, selässä jatkoimme matkaa. Dumle edellä ja Assi perässä. Olimme laukanneet jo monen esteen yli ja ohi (enhän minä voinut hypätä Assilla kaikkia esteitä), kun edessä häämötti iso tukki. Hidastin vauhtia ja pysäytin. Iippu ohjasi Tempon esteen edestä pois ja Miia päästi Dumlen hyppäämään tukin yli. Minä puolestani jäin seuraamaan Iipun ja Tempon taistelua. Tempo kieltäytyi hyppäämästä ja Iippu alkoi suuttua. Silloin keksin: - Jos mä menisin tonne toiselle puolelle. Hyppäikö se sit? - Joo. Kokeillaan! Iippu huudahti riemuissaan. Kiersin Assilla tukin ja kuinka ollakaan Tempokin uskalsi hypätä. Ja niin matka jatkui.
Assi hyppäsi kiltisti radan toisiksi viimeisen esteen. Nyt edessä oli kaarre ja… Jouduin tekemään äkkipysähdyksen huomatessani Dawnin joka seisoi Saken vieressä ja kumarsi maahan ottamaan jotain. - Et kai sä vaan tippunu? ihmettelin. - En! Tiputin vaan raipan, Daw selitti, heilautti raippaansa ja nousi takaisin Saken selkään. Nyökkäsin ymmärtävästi ja jatkoin Assin kanssa matkaa. Viimeinen este oli liian iso meille joten kiersin sen.
Ruvettiin tekemään lähtöä tallille. Minä olisin halunnut vielä jatkaa hyppäämistä, mutta muut halusivat tallille. - Vielä yks este, marisin suu mutrussa. - Ei. Säästetään hevosten voimia. Voidaan pitää matkalla joku kisa. Mutta hyvä jos oli kivaa! Cida esteli. Niinpä me sitten lähdimme tallille. Aluksi mökötin, mutta mitä pidemmälle päästiin, sitä hauskempaa oli. Raviradan kohdalla Cida huudahti: - Vipa toisella puolella ravirataa on laiskamato! Kannustimme hepat laukkaan. Assi oli heti alkuun viimeisenä, mutta se ei minua haitannut. En ollut koskaan mennyt laukkaa Assilla niin lujaa. Muut olivat jo odottamassa meitä, kun vihdoin laukkasin paikalle. - Assihan menee lujaa! Daw kehaisi. - Eiköhän tullu tasapeli. Nää hepat on niin eritasosia, että on aika epistä jos julistetaan nopein voittajaksi, Miia ehdotti. - Okei! kaikki huudahtivat kuin yhdestä suusta.
Tallilla tunnelma oli edelleen katossa. Muisteltiin kaikkia matkan aika sattuneita kommelluksia ja naurettiin yhdessä. Muut kyselivät jatkuvasti kaikesta ja minäkin selitin kaiken ainakin kymmenen kertaa. - Emppu&Assi
7pp /Daw
|
|
|
Post by Emppu on Jul 3, 2012 11:13:16 GMT 2
Tarinaprojekti vko 27 Tallin kesäsiivous Pulisimme ja hälisimme pirtissä iloisina. Bambin katse kiersi porukassamme ja lopulta hän totesi: - Miten muutamasta ihmisestä lähtee noin paljon ääntä! Hiljenimme noloina. Bambi nyökkäsi hyväksyvästi ja selitti: - No, niin. Nyt siis aloitetaan siivoaminen! Ja sitten tehdään sillä lailla, että; Cida siivoaa tallin satulahuoneen, Emppu puhdistaa aitan satulahuoneen… Lopulta kaikki olivat saaneet tehtävänsä ja niin aloitettiin. Marssin aittaan reippaasti. Kapusin portaat ylös ja pysähdyin katselemaan ympärilleni. Nurkat olivat täynnä pölyä, lattia oli täynnä kengän jälkiä ja ikkunassa oli monia rasvaisia sormenjälkiä. Huomasin myös, että varusteet olivat eksyneet omilta paikoiltaan. Nostelin ensitöikseni satulat paikoilleen, samoin suitset. Kiikutin harjapakit leirihuoneeseen, samoin suojat. Sitten lähdin hakemaan tallista sankoa ja pesusientä.
Törmäsin matkalla Kathreeniin jonka tehtävänä oli käytävän lakaisu. Mutta ei hän kyllä ahkeralta näyttänyt! Kat nojaili seinään ja piti silmiään kiinni nautinnollisesti. - Kat, hei. Ootkos jo valmis? kysyin. - En… Eiku joo, sain vastauksen, mutta huomasin Katin vaivaantuneesta ilmeestä, että kaikki oli vielä kesken. - Jatkappas hommia. Ei meillä ole koko päivää aikaa patistaa sua, Cidan pää ilmestyi satulahuoneesta. Kathreen tarttui niskojaan nakellen luutaan ja jatkoi töitään.
Kannoin sangon, pesusienen ja luudan portaita ylös ja tiputin ne lattialle. - On jo nyt hiki, totesin itsekseni. Päätin aloittaa lattiasta. Lakaisin reippaasti kaiken mahdollisen portaille. Lopulta jäljellä olikin enää vain kuraiset kengän jäljet. Vilkaisin vaivihkaa kenkiäni ja huokaisin helpotuksesta. Omat kenkäni eivät olleet kuraiset. Aloin hinkata kengän jälkiä ja teinkin sitä hyvän tovin. Jäljet olivat pinttyneet lattiaan eivätkä lähteneet helposti. Lopulta täytin sangon vedellä ja kaadoin lattialle vettä. Vesi sai jäljet lähtemään helposti ja sain kuin sainkin lattian puhtaaksi.
Kun lattia oli kuivanut, nostelin satulat lattialle. Täytin sangon vedellä ja kastelin sienen. Aloin pestä pölyisiä ja likaisia satulatelineitä. Onneksi se oli helpompaa kuin lattian pesu. Sain siis satulatelineet pölyttömiksi ja puhtaiksi alta aika yksikön. Seuraavaksi siirsin suitset satulatelineisiin ja hinkkasin suitsientelineet. Lopuksi siirsin varusteet paikoilleen.
Kävin kysymässä tallista ikkunanpesu välineitä ja onnistuin saamaan sellaiset. Pesin ikkunat sisältä päin ja olinkin aika tyytyväinen tulokseen. Sormen jäljet lähti ja näkymä oli vähän kirkkaampi. Sitten otin jälleen käteeni sienen ja yritin hinkata pölyjä pois. Katon lähellä nurkissa olevat pölyt jouduin kurkottelemaan luudalla, mutta muuten onnistuin aika hyvin.
Seisoskelimme pihalla ja ihmettelimme mihin Daw ja Diip olivat kadonneet. Päätimme lähteä etsimään heitä ja kiertelimmekin ympäriinsä. Lopulta päädyimme pirttiin. Avasin ja astelin sisään. - Yllätys! Daw ja Diip pomppasivat pöydän takaa laittaessani valot päälle. Kiljaisin pelästyneenä, mutta pian aloin nauraa. Muutkin olivat säikähtäneet ja nyt me kaikki nauroimme. Daw ja Diip olivat päättäneet palkita meidän kovan työmme ja järjestäneet kekkerit. Söimme keksejä ja joimme mehua ja ennen kaikkea nautimme kesästä =D! - Emppu
6tpp /Daw
|
|
|
Post by Emppu on Jul 18, 2012 12:17:11 GMT 2
Tarinaprojekti vko 29 Hoitsu/yksärinäyttelyt Vilkaisin piipittävää herätyskelloa. Huokasin raskaasti muistaessani miksi minun piti herätä jo kahdeksalta. Minkäs teet, kun haluat voittaa näyttelyn, ajattelin itsekseni kavutessani pois sängystä. Paljaat varpaat kohtasivat kylmän lattian. Lähdin sipsuttelemaan vaatekaappia kohtia. Peiton alla oli ollut mukavan lämmin, mutta nyt, kun ylläni oli vain yöpaita, ei ollut lainkaan lämmin. - Ja nyt on heinäkuu! tuhahdin harmistuneena ja nakkasin tallivaatteet olkani yli.
Ahmaisin viimeisen palan ruisleipää ja olin törmätä äitiin joka hiipi keittiöön silmät sikkaralla. - Mitä sinä täällä tähän aikaan teet? äiti katsoi minua hölmistyneenä. - En mitään, vastasin. - Lähden tallille, huikkasin vielä eteisestä. - Tähän aikaan? Kello on vasta puoli yhdeksän! äiti tuhahti perääni. Suljin oven takanani ja polkaisin pyörän liikkeelle. Ajelin rauhallisesti tuttua hiekkatietä pitkin ja kaarroin oikealle. Pyörä rullasi tasaisesti hiekkatieltä asfaltille ja jatkoi sujuvasti toiselle puolelle. Kun kerran on niin paljon aikaa, voisin kierrellä vähän, päätin kaartaessani pikkutielle. Ajelin sivuteitä pitkin ainakin vartin ja ohjasin sitten tielle jota pääsisin helposti Mustikkapolkuun.
Jätin pyöräni tuttuun paikkaan ja kiirehdin aittaa kohti. Samalla kaivoin taskustani kännykän ja huomasin saaneeni yhden viestin: Onko sulla eväät? Tajusin just et nyt on se näyttely! Mut eiks se ala vasta kahdelta? Tuu hakemaan eväät kotoa sitten päivällä. T: Äiti Pyöräytin silmiäni ja huokasin. - Ongelmia? kuului takaani naurava ääni. Pyörähdin ympäri ja olin kumauttaa pääni yhteen Iipun kanssa joka oli juuri kumartunut lukemaan tekstiviestiäni. - Nooooo….. venytin vastaustani ja pyörähdin ympäri. Keskityin jälleen kännykkääni. Valitsin kohdan vastaa ja aloin näpytellä takaisin. Ei ole eväitä. Kyllä täällä alkaa tapahtua vasta kahdelta, mutta haluan, että Assi on puhdas ja hyvässä kunnossa. En ehdi hakemaan eväitä. Sori. T: Emppu Valitsin vielä kohdan lähetä ja tungin puhelimen taskuuni. Iippu oli jo ehtinyt kadota näköpiiristä, sillä en ollut kovin nopea kirjoittamaan kännykällä. Olin tuskin ehtinyt aitan ovelle, kun tunsin taskussani värinää. Tartuin puhelimeeni ja avasin uuden viestin. Tuon ne sulle autolla. Olen parkkipaikalla n. 5 min. kuluttua! T: Äiti Siinä ajassa ehdin hyvin hakea Assin, ajattelin ja juoksin aittaan hakemaan riimunnarua.
Säntäsin vauhdilla kohti laitumia ja meinasin juosta tummahiuksisen tytön yli. Tein äkkipysähdyksen, mutta horjahdin ja otin lujasti kiinni edessäni olevasta tytöstä. Kun sain taas tasapainoni takaisin, irrotin ja Diib kääntyi kummissaan ympäri. Jäin hetkeksi vain toljottamaan edessäni olevia kasvoja. Hämmästystä ei tällä kertaa aiheuttanut vahva meikki johon olin jo kerinnyt tottua vaan kevyt tuskin huomattava meikki. Huomasin meikkiä ainoastaan luomivärin ja vaaleanpunaisen huulipunan muodossa. - Öö… Hei, takeltelin vaisusti. Diib katsoi minua hetken, pyyhkäisi kasvojaan ja nauroi. Katselin häntä entistä hämmästyneempänä. - Moi! En jaksanut meikata paremmin joten sutaisin vain jotakin, Diib irvisti ja lähti kävelemään laitumia kohti. Juoksin hänen peräänsä ja aloimme jutella. Jäimme vielä hetkeksi seisomaan ja puhumaan. Sitten Diib lähti hakemaan Tomppaa ja minä kiiruhdin Assin luo.
Talutin Assin suoraan pesukarsinaan. Tunsin jälleen taskussani puhelimen tärinän ja kaivoin vehkeen esille. Vilkaisin puhelimeni kelloa. 09:16. Avasin uuden viestin ja luin sen jälleen toivottomana huokaisten. Missäs viivyt? Lähen nyt, on kiire. Eväät on pyörän päällä repussa. Siellä on myös se ponishampoo minkä aioit ottaa mukaan. Taidat tarvita sitä? T: Äiti Näpyttelin vastauksen nopeasti: Kiitti tooosi paljon! T: E
Pyöräni sarvessa tosiaan roikkui oranssi reppu. Avasin sen ja löysin kaksi voileipää, mehupullon ja suklaapatukan. Huomasin pohjalla myös hevosshampoon joka oli kaikessa kiireessä unohtunut huoneeseeni. Hymyilin kiitollisena ja kaivoin taskustani kännykän sujauttaakseni sen reppuun. Suljin repun vetoketjun ja riensin se mukanani aittaa kohti.
Laskin hanasta lämmintä vettä sankoon ja varmistin vielä kädelläni, että se oli sopivaa. Lorautin hevosshampoota veteen ja vesi muuttui vaaleanpunaiseksi. Upotin pehmeän sienen veteen ja nostin sen ylös vettä valuvana. Puristin sienen kuivaksi, nostin Assin harjan toiselle puolelle kaulaa ja aloitin pesemisen. Kuiva, pölyinen ja hieman kurainenkin karva kastui ja muuttui kiiltäväksi. Vaahtoinen sieni liukui Assin lautasten päältä ja pian Assi olikin melkoisen vaahtoinen ja vaaleanpunainen. Kun koko poni oli vaahdotettu, astuin käytävälle ja ihailin pientä söpöä ponia. Assi kurkotteli minua kohti ja hörisi tyytyväisenä. Hymyilin ja kävelin reppuni luo ottaakseni puhelimen esiin. Otin Assista kolme kuvaa ennen kuin panin puhelimen pois. Tartuin letkuun hymyillen ja avasin hanan. Lämmin vesi valui letkusta rauhallista tahtia. Suuntasi vesisuihkun ponia kohti joka katsoi minua hämmästyneenä. Mutta, kun vesi laskeutui Assin päälle, se kuopaisi lattiaa kaviollaan ja hirnahti tyytyväisenä. Suihkutin Assin läpikotaisin ainakin kymmenen kertaa ja pikkuinen hoitoponini oli aivan innoissaan. En ollut hetkeen nähnyt Assin riehuvan niin; se viskoi päätään, kuoputti kaviollaan lattiaa, hirnui, hyppeli puolelta toiselle ja yritti jopa nousta pystyynkin. Lopulta viimeinenkin saippuavaahdon ripe oli huuhtoutunut viemäristä alas ja poni kiilsi puhtaana. Huokasin tyytyväisenä, mutta samalla huomasin, että vesi suihku oli kastellut minutkin.
Aurinko paistoi mukavasti, kun talutin Assin puomille. Sidoin ponin kiinni ja olin aikeissa lähteä hakemaan harjoja, kun Assi alkoi ravistella vauhdikkaasti. Vesi lensi ja tavoitti minutkin. Nauroin iloisena ja juoksin hakemaan harjoja.
Palatessani Assin vierelle tajusin, että tarvitsen hikiviilan. Assin harjojen seasta sitä ei löytynyt joten kipitin talliin etsimään sitä. Loppujen lopuksi huomasin sellaisen toisen pesuboksin lattialla. Joku on tiputtanut, ajattelin, otin esineen käteeni ja riensin ulos Assin luo.
Vetelin hikiviilalla pitkiä vetoja ja vesi roiskui ympäriinsä. Kun olin saanut enimmät vedet pois, kiikutin hikiviilan takaisin talliin, juoksin aittaan ja aloin etsiä pyyhettä. Sellainen löytyikin ja juoksin takaisin Assin luo ja aloin kuivata sitä vauhdikkaasti. Pyyhkeelläkään en saanut Assia ihan kuivaksi, mutta varmasti aurinko hoitaisi loput. Aurinko tosiaan! Pilvet olivat peittäneet auringon ja ulkona oli äskeistä viileämpää. Onneksi pilvet olivat valkoisia eivät tummia niin ettei sateen vaaraa toivon mukaan ollut. Vein pyyhkeen paikoilleen aittaan ja palasin Assin luo. Aloin harjata kiiltävää karvaa jossa ei kyllä ollut muutenkaan harjaamista, mutta halusin varmistua ponin puhtaudesta. Nopean harjauksen jälkeen puhdistin kaviot ja harjasin vielä nekin puhtaiksi.
Aloin selvittää Assin harjaa jossa todellakin oli selvittämistä. En ollut viitsinyt pestä sitä joten takkuinen ja hiukan likainenkin harja ei ollut helppohoitoinen. Selvitin paksuja takkuja yksi kerrallaan ja lopulta harja oli jotenkuten selvitetty. Päätin tehdä Assille suloisen ranskanletin ja purkaa sen vasta ennen näyttelyitä, jotta harjaan syntyisi ihanat laineet. Letitin mahdollisimman siististi korvien juuresta kohti säkää. Sain kuin sainkin siistin letin aikaan ja siirryin häntään. Hännässä oli vielä kovempi selvittäminen kuin harjassa, mutta kova työ palkittiin; sain harjan takuttomaksi ja kauniiksi. Nyt piti vain toivoa, ettei Assi huiski sillä liikaa kärpäsiä.
Assi lepäsi rauhassa karsinassa ilman riimua, kun minä harjasin riimua puhtaaksi. Tiesin ettei siitä saa lisäpisteitä, mutta halusin antaa parhaan mahdollisen vaikutelman. Harjasin myös riimunnarun puhtaaksi ja hymyilin tyytyväisenä. Sujautin riimun ponin päähän ja klikkasin riimunnarun siihen kiinni. Vilkaisin kelloa ja totesin sen olevan jo puoli kaksi. Päätin purkaa Assin letit ja viedä sen sitten ulos.
Olimme ensimmäisinä ulkona, mutta kohta tulivat muutkin. Ensimmäisinä Diib ja Tomppa, sitten Iippu ja Tempo, Kat ja Daisy ja viimeisenä Daw ja Sakke. Bambi oli jo kentällä kädessään paperi ja kynä. Hän vilkaisi meitä ja kysyi sitten: - Voisiko Emppu aloittaa? Vilkaisin muita ja vastasin sitten: - Jep. Talutin suloisen Assin Bambin eteen ja muistelin samalla mitä olin kirjoista lukenut. ”Hyvä esittäjä saa hevosesta parhaat puolet esiin…” Onneksi Assi oli juonessa mukana ja seisoi paikallaan niin suloisena ja ihanana, että olin melkein varma voitosta. Bambi pyysi meitä tekemään käynti ja ravi kierroksen. Assi asteli kiltisti vierelläni ja ravasi ihanasti, kun käskin. Kerran ravikierroksen aikana Assi kompastui, mutta muuten kaikki meni nappiin. Taluttaessani ponin pois kentältä olin niin onnellinen, että hyppäsin heti sen kaulaan. Samassa huomasin vieraan tytön kentän laidalla. Talutin Assin hänen luokseen, tervehdin ja esittelin itseni. Tyttö katseli meitä hetken ja sanoi sitten: - Moi. Mun nimi on Taru. Hoidan Sessaa. Kysyin Tarulta miten hänen mielestään meidän suorituksemme oli mennyt ja hän vastasi, että oikein hyvin. Juttelimme hetken samalla, kun muut esittelivät heppojaan.
Kun jokainen oli käynyt Bambin edessä, kävi Kathreen hakemassa tallista ihanan kakun… Josta oli syöty jo ainakin kolme neljäs osaa. Daisy kurkotti ottaakseen uuden palan kakkua, mutta Kat ehti väliin. Samassa Tintti työnsi turpansa kakkuun eikä kukaan kerinnyt tehdä mitään. Kakku oli syöty. Eikä meille ollut tarjottu palaakaan. Bambi käski meidän viedä hevoset laitumelle ja ottaa niiltä mahdolliset letit pois. Sen jälkeen hän tarjoaisi meille pirtissä mehua ja keksejä.
Lähdin viemään Assia laitumelle tyytyväisenä. Aurinko oli tullut esiin pilvien takaa ja sai Assin karvan kiiltämään. Harja lainehti ihanasti ja häntä heilui rennosti puolelta toiselle. Yllättäen minun teki mieleni halata tuota ihanaa ponitammaa. Pysäytin ja syöksähdin pikkuisen kaulaan. Assi katsoi minua hämmästyneenä, mutta hörähti sitten ystävällisesti. Lähdimme kohta jatkamaan matkaa ja saavuimmekin laitumelle ennen muita. Päästin maailman suloisimman olennon irti ja se lähti ravaamaan söpösti laitumen toiseen päähään. Tiesin olevani pohjattoman rakastunut tuohon pikku olentoon.
Pirtissä oli todellakin mehua ja keksejä, mutta Bambi oli onnistunut hankkimaan jostakin myös pullaa. Keksit hävisit ennätys vauhtia ja mehukin hävisi nopeasti. Pirtissä tuoksui hevoselta ja alhaalta tallista kuului silloin tällöin jotain ääniä. Haukkasin halukkaana palan pullastani ja hörppäsin mehua päälle. Huomasin olevani nälkäinen ja tajusin unohtaneeni äidin tuomat eväät. Olimme juuri syventyneet puhumaan toistemme suorituksista, kun Bambi keskeytti: - No, niin heppatytöt! Haluatte kaiketi kuulla kuka voitti? Hiljaisuus laskeutui pirttiin. Jännityin täysin ja katsoin Bambia ja yritin tulkita hänen ilmettään. - Te kaikki esititte hevoset todella hyvin ja kaikki ponit olivat älyttömän söpöjä! Oli aika vaikea valita voittaja, mutta tässä se nyt tulee… Pidätin hengitystäni ja odotin. Kaikki olivat hiiskumatta hiljaa ja kuuntelivat. - Voittaja on…
|
|
|
Post by Emppu on Jul 28, 2012 16:06:17 GMT 2
Tarinaprojekti vk 30 Piknik rannalle Assin selkä oli ihanan lämmin. Katselin ympärilleni ja hymyilin. Saken peppu keinui edessäni ja kauempana Sessa eteni käynnissä metsän läpi. Olimme lähteneet kolmistaan rannalle piknikille ja Bambi oli antanut johtajan tittelin Katille ja Daw autteli häntä. Olin siis vähän niin kuin yksityistunnilla, mutta maastossa. Kohensin reppua selässäni, kun Kat kiljaisi: - Ravataan! Sakke lähti edessämme raviin ja Assi seurasi perässä. Puristin narua kädessäni ja yritin pysyä selässä. Sessa ja Sakke ravasit nopeasti kauemmas. Jäimme Assin kanssa jälkeen ja Sessa katosi Saken kanssa mutkan taakse. Polku mutkitteli enkä minä pysynyt lainkaan perässä. Sakkea ei näkynyt sen pahemmin kuin Sessaakaan. Olin ihan yksin. Pian vastaan tuli risteys. Mieleni teki kääntyä oikealle, mutta arvelin, että ranta on vasemmalla. Käänsin vasemmalle.
Polku leveni ja kapeni. Se mutkitteli, mutta ei loppunut. Lopulta päätin, että jos ranta ei ilmesty näkyviin seuraavan mutkan jälkeen käännyn. En uskonut, että ranta ilmestyy mutkan takaa eteeni, mutta kuinkas kävikään. En joutunut kääntymään vaan ravasin suoraan Katin ja Dawnin. - Miten sinulla noin kauan kesti? Dawn kysyi. - Öö… Eksyin. Mietin risteyksessä kumpaan suuntaan kääntyä, selitin. - Kuules, Emppu, Kat aloitti. - Jos olisit kääntynyt oikealle, olisit päässyt nopeammin perille, Daw selitti. - Hups, minä vastasin nolona.
Istuin viltillä ja herkuttelin. Maistelin tuomiani muffineja, Dawnin ostamaa limsaa ja Katin tekemiä keksejä. Kathreen istui rannalla vieressään iso kimppu kukkia. Hän väänteli ja punoi kukkia kauniiksi seppeleeksi. Daw herkutteli kanssani viimeisillä herkuilla. Muut ruuat olivat jo kadonneet. Lopulta jäljellä ei ollut mitään. Minä irrotin Assin puusta johon olin sen sitonut. Hyppäsin paljaaseen selkään ja lähdin ratsastamaan veteen.
- Daw! Tuu säkin! kiljuimme Katin kanssa. - No, en! Daw vastasi ja oikaisi makaamaan viltille. Assi kahlasi onnessaan ranta vedessä Sessan vierellä. Hyppäsin nopeasti alas sillä muistin, että minun kannatti riisua tallivaatteet. Pidin Assin ohjista kiinni ja nakkelin kengät, sukat, paidan ja ratsastushousut pois. Olin pukenut aamulla valmiiksi uimapuvun vaatteiden alle. Pomppasin takaisin ponin selkään ja ohjasin syvemmälle. Assi innostui ravaamaan ja vesi roiskui ympäriinsä. Kun vettä oli Assin polvien korkeudelle, poni lähti laukkaan. Sessa laukkasi pian viereemme ja ohitti meidät Katin kiljuessa innoissaan. Samassa Sessa pysähtyi ja sinkosi Kathreenin veteen. Nauroin innoissani, kun Sessa kääntyi ja laukkasi takaisin rantaan. Pian Assikin veti pukit ja minä syöksyin veteen. Meillä oli todella hauskaa ja aloimme kiljua ja nauraa. Daw vain löhösi viltillä pyysi meitä olemaan hiljaa.
Leikimme jonkin aikaa vedessä. Lopulta Daw alkoi huudella, että lähdetään jo. Kahlasimme suu mutrulla rannalle, kaivoimme repuista pyyhkeet ja kuivasimme sekä itsemme, että hevoset. Tungimme vaatteet reppuun ja lähdimme tallille uikkarit päällä. Sovimme, että matkalla ei ravata, ettei Assi jää taas jälkeen. Pääsimme onneksi turvallisesti tallille eikä Assikaan enää jäänyt jälkeen. - Emppu ja Assi Ps. Sori, vähän huono tarina, mutta en jaksa nyt muuta
Täähän oli kiva ja hauska : ) 7tpp//Kat ps. Yritetään pisteyttäää nää sunki aikasemmat : )
|
|
|
Post by Emppu on Sept 16, 2012 16:49:36 GMT 2
Assi löntysti laiskasti maneesin toiseen päähän. Avuton pikku tyttö potki sen selässä pää punaisena. Daw kimitti käskyjä keskellä maneesia ja viittoili kohti puomeja selittäessään reittiä. Tomppa puolestaan veti hirveää vauhtia maneesin ympäri ja ratsastaja pomppi selässä kuin perunasäkki. Diib ja minä kikatimme katsomossa vierekkäin. - Hidasta sitä Tomppaa! Anna Assille pohkeita! Käytä sitä raippaa! Daw karjui pää punaisena. Tompan ratsastaja heilautti raippaa ja Tomppa syöksähti matkaan. - Ei Tomppa raippaa tartte! Assille pitää antaa RAIPPAA! Daw karjui ääni käheänä. Maneesinovi aukeni ja Iippu työntyi sisään kaakaokupin kanssa. Hän sipsutti Dawnin luo ja ojensi kupin Dawnille. - Vihdoin, Daw huokasi ja joi heti ison kulauksen. - No, niin! Ja sitten voitte ottaa käyntiin. Aloitetaan laukkaamalla tuon puomikasan yli… Samassa kuului kiljahdus, kun Tomppa ryntäsi matkaan ja veti isot pukit. Pieni ratsastaja tippui Dawnin osoittaman puomikasan viereen. - Tuohonhan Daw käski mennä, sihahdin Diibille. Tyrskähdin itsekseni ja Diibkin hihitteli hiljaa. - Emppu ja Diib, tänne heti! Daw karjaisi. Kipitimme noloina maneesin keskelle. - Mitä te mun työ tuutte, ottakaa poni kiinni! Daw komensi. Rupesimme pyydystämään Tomppaa. Lopulta Diib sai otteen Tompan ohjista ja niin tunti pääsi jatkumaan. Minä ja Diib näimme parhaaksi häipyä talliin.
Tunti päättyi tasan kuudelta. Ujo tyttö sipsutti Assin karsinaan ja jätti ponin sinne. - Voithan sinäkin sen riisua, maanittelin, mutta tyttö ryntäsi ulos. Riisuin Assin rauhallisesti ja harjasin ponimamman puhtaaksi. Assi ei ollut edes hionnut. Kun olin hoitanut Assin, menin pirttiin istumaan. Pian Iippu ja Diib saapuivat pirttiin ja päätimme lähteä maneesiin purkamaan edellisen tunnin puomikasoja.
Hyppäsin pienen puomikasan yli ja huudahdin: - Minä olen uljas ja upea kilpahevonen, joka hyppää korkeimmankin esteen yli! - Jaaha, katsotaanpa, Iippu uhosi ja kantoi tolpat erään puomin luo. Hän puomin 50-sentinkorkeuteen ja komensi: - Hyppää, Emppu! Juoksin esteen yli ja nauroin: - Miten harmiton este! Este nousi kerta kerralta korkeammaksi ja pian Iippukin ryhtyi hyppäämään. Diib korotti estettä korkeammaksi. Pian lähestyin metrin estettä. Kuvittelin olevani komea ori, joka on voittamaisillaan olympialaiset. Hyppäsin.
Seuraava mitä tunsin, oli kipu nilkassa ja hiekanmaku suussa. - Sattuko? Iippu ja Diib kumartuivat luokseni. - Au, nilkkaan sattuu, valitin. Tytöt auttoivat minut ylös. Pystyin kävelemään jotenkuten. - Kannattaisiko sun soittaa kotiin? Diib kysyi. - Ei, mä meen vielä Assin työ, sanoin päättäväisesti.
Marssin ontuen talliin ja menin Assin karsinaan. Tamma katseli minua ihmeissään. Istahdin karsinan nurkkaan ja silittelin hiljaa Assin päätä. Kuulin kuinka Iippu huikkasi heipat ja näin kuinka Diib alkoi lakaista käytävää. Huomasin Cidan tulevan ja pujahtavan Delin karsinaan. Bambi kävi pyörähtämässä tallin puolella kiireisenä, Kat laittoi Sessan pesarilla valmiiksi ja lähti ratsastamaan, vihainen Daw toi loimitetun Saken sisälle. Maailma ympärilläni liikkui ja muuttui koko ajan, mutta Assi pysyi siinä, minun vierelläni. - Olet paras, kuiskasin Assin korvaan. Lopulta kuitenkin nojauduin Assia vasten ja ponnistin seisomaan. Nilkkaan sattui vielä vähän. Kai pitäisi soittaa kotiin. Ei kai se ollut muu kuin nyrjähdys… HM 48
Hieno tarina! Sunkin kanssa voitaisiin tehdä niin että saat vain rahaa tarinoista, kun olet nuo kaikki tasot päässyt ajat sitten läpi : ) 10v€ /Daw
Edit: uudet tasot joten + 5p /Kat
|
|
|
Post by Emppu on Oct 3, 2012 16:39:55 GMT 2
SyyslaukkaTunsin kuinka Assi nosti keinuvan laukan. Tunsin kuinka olimme yhtä. Tunsin kuinka tuuli puhalsi vasten kasvoja. Tunsin kuinka auringonsäteet osuivat selkääni. Assi juoksi kilpaa tuulen kanssa, se juoksi kilpaa pilvien kanssa, me juoksimme kilpaa syksy kanssa. Me olimme yhdessä ja niin tulee olemaan aina ja ikuisesti.Emppu ja Assi 3.10 HM 49 //Sori kuvan vaaleus, yritin sitä saada tummeksi =) Hieno kuva ja runo! saat 3p ja 7v€ /D
|
|
|
Post by Kathreen on Dec 6, 2012 18:03:18 GMT 2
6.12.2012 Emppu&Assi kisatunnelmissa
|
|
|
Post by Emppu on Dec 11, 2012 20:33:51 GMT 2
Joulukiireitä 13-päivää jouluun jäljellä, potkaisen lunta saappaan kärjellä. Kiireitä riittä, saanko vapaata edes minuuttia saati viittä? Mitä äitille lahjaksi keksisin? Mistä kaupast iskälle sukkia etsisin? Hei, nyt loppu aivotyö! Menen tallille, voin ajatella joulua, vaikka koko yön!
Auto matkalla vastaan pörisee,Assi minulle tarhasta hörisee. Ravaa vastaan tuo ihana poni, sehän ei olekaan mikä tahansa koni! Nappaan tallista nopsaan narun ja kohtaan tallista lähtiessäni kylmän ilman karun. Assi katselee tuloani suloisesti, ihana kyllä on tää hoitajanpesti.
Tallissa harjaan ponia tuota, mutta joululahjojen löytymiseen en vieläkään luota. Joulukiireet vaan pyöri ympäri pään, joulun jälkeenkö loppuu tää? Palautan mieleni jälleen talliin, mutta sitten törmäänkin ajatus valliin. Selviänkö joulusta koskaan?
Assi palauttaa minut pinnalle maan, mutta joulua ajattelen pakostakin vaan. Toivottavasti joululoma on hermoloma, muuten minut kohtaa lama. Lopulta rauhoitun hiukkasen, otan Assin riimunnarun ja pihalle me lähdetään.
Talutan Assia kenttää kohti, mutta tapaankin Kathreenin siinä heti, kohta. Selostan tälle kiireesti joulupelkoa ja mietin saako hän edes puheestani selkoa. Kai hän ymmärsi, veikkaan näin, koska kaikki alkaa kääntyä oikein päin. Kathreen kiltti ja ymmärtäväinen, auttaa pääsemään rauhallisuuteen. Onneksi kiltit ihmiset on keksitty!
Loppupäivä sujuukin rauhallisesti ja melkein mahtavasti! Assia talutan maastossa ja välillä vähän pusikossa. Ihailemme talvimaisemaa rauhoittavaa, oi, tämä on ihanaa!
Emppu&Assi HM 50 Ps. Jes sain 50-hoitomerkintää täyteen. Tosin ei mikään kummonen runo....
Oot kehittyny aivan sairaasti kirjottamisessa ja kaikessa muussakin! Noi tasot oot suorittanut ajat sitten, niin jos sulle jaettais vain noita rahoja? 10v€ /D
Edit: Uudet tasot, joten + 4p /Kat
|
|
|
Post by Emppu on Dec 17, 2012 16:27:01 GMT 2
Rämmin melko korkeiksi kasvaneiden lumikinosten läpi. Onneksi tallin oven eteen on jo ehtinyt kulua polku, muuten en välttämättä olisi saanut ovea auki. Löntystän pitkän hangessa tarpomisen jälkeen uupuneena pirttiin ja heitän reppuni kaappiini. Seuraavaksi raahustan tuntilistoja katsomaan ja löydän Assin nimen vain alkeistunnin kohdalta. Tenavatunnilla mukana on vain pari muksua, jotka saavat alleen Tompan ja Dumlen. Mutta yllättäen alkeistunnilla menevätkin maastoon ja tuntilistassa kysellään hoitajia avuksi. Pyörähdän suoraan toimiston oven eteen ja koputan. Dawnin hajamielinen ääni pyytää astumaan peremmälle. - Moi, mä täs vaan sitä alkeistuntia kello seittämäntoista viiva kuustoista. Assi menee just sille tunnille ja se on maastotunti nii..., aloitan selittämään. - Aiot tulla auttamaan? Sehän passaa! Kat kiljaisee tuolistaan. - No, niin mä meinasin, vastaan huokaisten. - Jos siis vielä mahtuu, jatkan nopeasti. - Tenavia tunnille tulee... ootas... neljä. Ja tunnille tulee Assi, Kelmi, Tomppa ja Tosca. Sä oot tällä hetkellä ainut palvelukseen ilmoittautunut, Kat miettii ja ryhtyy penkomaan taskujaan. Lopulta Kat kaivaakin taskustaan rypistyneen kopion tuntilistasta ja kirjoittaa siihen jotain. - Tänään on niin hiljaista, että taidetaan joutua pitämään yksin koko poppoo kasassa, Kat tuumailee samalla. - Joo, ei haitta, vastaan. Olen juuri astumassa ulos, kun melko nuori tyttö pistää päänsä sisään toimiston ovesta. - Koska lähdetään tunnille, Daw? tämä kysyy melkein kuiskaten. Daw vilkaisee paniikissa kelloa, joka näyttää seitsemän minuuttia yli kolme. - Öö.. tota.. NYT! Daw huikkaa ja ryntää ulos toimistosta karjuen talliin: - Ja sitten lähetään maneesiin!
Avaan Assin kaapin oven tottuneesti ja otan esiin mustan harjapakin. Kiikutan sen Assin karsinan oven eteen ja sanon karsinassa odottavalle söpöliinille: - Pikku Assiseni, hyvä tyttö. Pääset tänään toivottavasti rauhalliselle maastolenkille. Saas nähdä mitä Tomppa keksii tänään. Ei ole poika kyllä äitiinsä tullut! Avaan oven ja työnnyn harja kädessä sisälle karsinaan. Olen juui ehtinyt aloittaa harjaamisen, kun karsinaan astuu ehkä n. 10-vuotias tyttö, joka tervehtii ja sanoo: - Oon Mira ja ratsastan Assilla maastossa. Saanks mä harjata? - Joo, toki, tuumaan ja ojennan harjan Miralle.
Puoli viiteen mennessä Assi on puhdas ja kiiltävä ja minä sekä vasta 9-vuotiaaksi osoittautunut Mira olemme tutustuneet mukavasti. Juttelemme niitä näitä astellessamme satulahuoneeseen. - Onks toi Assin kaappi? Mira kysyy osoittaen erästä kaappia harjapakki kädessä. - Joo, sinne voit pistää harjat. Ota sitten sieltä suojat ja käydään pistämässä ne Assille jalkaan, selostan ja pidän kaapin ovea auki. - Ei sun tarvi auttaa. Mä osaan jo ite! Mira selostaa tyytyväisenä ja poistuu satulahuoneesta. Käyn ottamassa Assin kevyen satulan käsivarrelleni ja toisen käden varassa roikotan suitsia. Kävellessäni Assin karsinalle tutkin suitsia. - Nämäkin voisi pestä, mutisen itsekseni. Lämmitän kuolaimia seuraavat viisitoista minuuttia ja kiertelen Miran kanssa tallia. Esittelen Miralle kaikki tallin hevoset ja osaankin kertoa kaikista muista jotain, paitsi Turresta. Melko hyvä saavutus vasta muutaman vuoden kuvioissa pyörineeltä...
Marssimme Kat´n ja Kelmin perässä siistissä jonossa. Kelmin perässä kulkee Tosca, sitten Assi ja lopuksi Tomppa, jonka vierellä minä kuljen. Jono kulkee siististi, kun erään talon pihassa alkaa haukkua koira. Kelmi pysähtyy kuin seinään ja peruuttaa melkein Toscan päälle. Tomppa vain vilkaisee koiraa päin ja tuhahtaa, mutta samassa pelottava, punainen postilaatikko ilmestyy eteemme. Tomppa pysähtyy ja lähtee peruuttamaan. Otan suitsista kiinni, mutta Tomppa nouseekin pystyyn. Ponin ratsastaja, Aada, vetää ohjista ja kiljuu paniikin vallassa. Koko jono pysähtyy ja jää katsomaan taistelua Tomppa vs. postilaatikko. Tomppa riuhtoo ja otteeni melkein irtoaa. Aada itkee ponin selässä ja ilmoittaa tahtovansa alas. Kiristän otettani ohjista ja pakitan ilkikurista ponia lavasta painamalla. Tomppa pakittaa ihmeissään ja sitten me vain kuljemme postilaatikon ohi. Jatkan näin koko reissun ajan ja kuinka ollakkaan. Aada pysyy kyydissä ja Tomppa lopettaa temppuilun jo reissun loppupuolella!
Emppu&Assi HM 51
Ps. Yritin laittaa tän jo eilen, mutta en ehtinyt. Kertoo siis sunnuntain tapahtumista tämä tarina =)
9v€ /D
4p/Kat
|
|
|
Post by Emppu on Feb 9, 2013 18:00:10 GMT 2
Lumihiutaleet leijailivat maahan. Ne olivat isoja, pehmeitä ja aivan kuin pumpulia. Sankan lumisateen takia en nähnyt Mustiksesta muuta, kuin upean Villa Aliisan ja muutaman puun. Lähemmäs ehtiessäni tallialue alkoi hahmottua edessäni. Lopulta aloin erottaa läheisissä tarhoissa seisovia hevosia. Lähimmässä tarhassa seisoi jokunen yksityinen, niiden jälkeen tunnistin kauempana Rontin ja Saken, vielä kauempana Dumlen ja Turren ja viimeisessä tarhassa Assin, Tompan ja muutaman muun. Juoksin nopeasti tarhojen ohi talliin ja tallissa suoraan pirttiin. Heitin haalistuneen, vanhan reppuni kaappini nurkkaan ja suuntasin kulkuni Assin karsinaa kohti. Pirtistä ulos astellessani satuin törmäämään tallin toiseen omistajaan, Kathreeniin. - Emppu! Suakin näkee! Mutta ook sä nähny Blondia? Kat hihkaisi heti. Ai, niin. Blondi. Hevonen johon siirtyisin, kun... - Öh, en, mumisin hiljaa. - Tuuppa heti kattoon! Kat komensi ja lähti marssimaan määrätietoisesti tuntiheppojen karsinoita kohti. Pian saavuimmekin karsinan luo, jonka sisällä seisoi nuori, kaunis tammavarsa. - Oih, huokasin hiljaa. - Eiks oo nätti? Kat kysyi tyytyväisenä. - Joo. On se nätti. Onks tää varmasti se varsa jota mä alan Assin jälkeen hoitamaan? puhelin tarkkaillessani nuorta kaunotarta. - On! Mikäli sä pystyt luopumaan Assista, Kat vastasi. - Kipeetä se ottaa, mutta jos Blondi on näin nätti, niin kai mä yritän, myönsin ja käännyin suunnistaakseni Assin karsinalle. Kat lähti kävelemään toimistoa kohti ja minä lähdin ulos hakemaan Assia.
Hain lumisen ponimummon sisälle ja aloin harjata lunta pois sen selän päältä. Pian tosin keskeytin harjaamisen ja istuin karsinan nurkkaan. Assi kurkotteli minua kohti ja annoin sen haistella minun takkiani. - Ei, kultapieni. Herkut ovat mun laukussa ja mun laukku on pirtissä kaapissa. Mutta kyllä sä vielä niitä herkkuja saat, pikku ponimummo kulta, mumisin ja silitin ponin turpaa. Assi pärskähti aivan kuin olisi sanonut: "Vai mummo? Elämää on vielä pitkältä jäljellä!" - Et sinä ikuisuuksia elä, mummoseni. Ja kun käyt noin vanhaksi ja minä kasvan koko ajan, niin et kai suutu, jos vaihdan sinut Blondiin? Sinulla on kuitenkin aina paikka minun sydämessäni. Ja sinä olet opettanutkin minulle paljon. Sitä paitsi haluan hoitohepan jolla voin ratsastaa ja kilpaillakin. Mutta olet silti se ainut laatuinen, korvaamaton Assi-pieni, jonka paikkaa ei kukaan vie minun sydämestäni. Jokaisen elämä loppuu joskus. Se pitää meidän muiden vain kestää, kuiskutin hiljaa. Assi hörähti ja tuuppasi minua turvallaan: "Hyvä on. Mutta harjaa nyt lisää! Se tuntuu mukavalta!" Miten helppoa ponin elämä olikaan! Pyyhkäisin vaivihkaa poskelle vierähtäneen kyyneleen pois ja nousin ylös valmiina hemmottelemaan pikku terämummoani.
Lopulta pujotin Assille suitset ja laitoin päähäni kypärän. Ilman satulaa ratsastaminen oli oikein mukavaa vaihtelua. Siirryimme Assin kanssa maneesiin ja minä loikkasin ponimamman selkään. Kävelimme pitkään maneesia ympäri. Hiljaisuus rauhoitti mukavasti ja rauhaa minä tässä kaipasinkin. Lopulta keräsin ohjat käteeni ja lähdin ratsastamaan ympyröitä ja kiemurauria. Päätin ottaa rauhallisesti ja rennosti, sillä oli hieman kylmää ja Assikin varmasti nauttisi rennosta meiningistä. Vaihdoimme suuntaa käynnissä vielä pari kertaa ja lopulta lähdimme ravaamaan. Ravasimme muutaman ympyrän kumpaankin suuntaan, teimme pari loivaa kiemurauraa ja pyöräytimme satunnaisia voltteja. Vaihdoimme vielä kertaalleen suuntaa ja siirryimme käyntiin. Kävelimme taas hetken, vaihdoimme suuntaa ja lähdimme tekemään keskiympyrää käynnissä. Pian siirryimme keskiympyrällä raviin, ravasimme muutaman kierroksen, vaihdoimme ympyrällä suuntaa ja ravasimme kierroksen. Otin Assin käyntiin, valmistelin sitä hieman ja nostin laukan. Laukkasimme hieman, vaihdoimme suuntaa ja laukkasimme hieman lisää. Lopulta ohjasin Assin uralle ja ravasimme vähän. Ratsastin Assin kanssa käyntiä maneesin ovelle, hyppäsin alas ja avasin oven. Pujahdimme ulos, suljimme oven ja minä hyppäsin takaisin ponimamman lämpimään selkään.
Ratsastin Assilla hetken maastoon ja laitumille lähtevää tietä pitkin. Kun tulimme laitumien kohdalle, ohjasin Assin yhdelle laitumelle ja pyysin sitä ravaamaan. Assi ravasi nätisti ja pyytäessäni sitä laukkaan, se totteli kiltisti. Assi laukkasi hangessa niin kevyesti, kuin vain pikkuinen ponimummo voi. En halunnut kuitenkaan rasittaa Assia, niin ihanaa kuin laukkaaminen olikin, joten siirsin tamman pian ravin kautta käyntiin. Käänsin sen ympäri ja ratsastimme kohti laitumen ohi kulkevaa tietä. Ratsastimme vielä hetken matkaa tietä kauemmas, mutta sitten käännyimme ympäri. Takaisin päin tultaessa ravasimme vielä hiukan, mutta suurimman osan lyhyestä matkasta kävelimme.
Tallilla riisuin Assin ja harjasin sitä pitkään. Hemmottelin ponimummoa pitkään herkuilla ja rapsutuksilla. Lopulta istuuduin karsinan nurkkaan ja silittelin Assin päätä. - Minä rakastan sinua, pieni ponikultani. Ihana suloinen, ponimummoni. Olet maailman suloisin shettistamma ikinä. En unohda sinua koskaan. Toisaalta alan olla sinulle jo aivan liian iso. Kummankin kannalta olisi parempi, jos vaihtaisin jo Blondiin. Mutta sinusta irrottaminen on vaikeaa. Sinä olet minulle rakas. Mutta sinäkin olet jo vanha. Toivon ettet joudu kärsimään, vaan nukut kauniisti pois. Pikku ratsastajatkin jäävät kaipaamaan sinua, Assi. Mutta toivon, että elät vielä pitkään, kuiskutin kyyneleet silmissä. Ainakin vielä hetken voin jatkaa Assin hoitajana, lohdutin itseäni. Emppu ja Assi HM 52
5p.&11v€ /Kat
|
|
|
Post by Emppu on Mar 2, 2013 17:20:02 GMT 2
Istuin Assin karsinassa viimeistä kertaa. Tamma työnsi päätään syliini, yritti varmaankin lohduttaa. Turhaan. Kyyneleet virtasivat poskilleni, eivät lohdutusta antaneet ajatukset kauniista Blondista. Assi oli nyt tärkeämpi. Se ei kuolisi vielä, tiesin sen. Se saisi vielä ihanan varsan, tiesin sen. Se saisi nauttia elämästään vielä, tiesin sen. Ei ollut mitään itkettävää. Mutta tämä oli viimeinen päivä Assin kanssa. En hoitaisi enää ihanaa Assia. Saisin hoitaa upeaa Blondia... Purskahdin itkuun. Assi tuuppasi turvallaan ja hörisi hiljaa. Nousin seisomaan ja painoin pääni tamman harjaan. Nyt piti nauttia. Sieppasin käteeni Assin riimunnarun, kiinnitin sen tamman riimuun ja lähdin taluttamaan ponia ulos. Lumi satoi maahan tasaisesti ja minä hymyilin. Yritin olla onnellinen. Se oli vaikeaa. Pysähdyimme tyhjään tallipihaan. Hiuksilleni satoi lunta. Assin selkä peittyi lumeen. Hiutaleet olivat pieniä, suuria, märkiä ja kylmiä. Tätä se onni on. Pieniä hetkiä käärittynä lämpimään vilttiin. Hymyä itkun keskellä. Kaksi hyvää ystävää lumisateessa. Lämpimiä ajatuksia toisesta. Jatkoimme metsään. Kävelimme puiden alla ja nautimme. Assi työnsi turpansa hankeen ja nosti päänsä ylös. Se näytti hassulta. Nauroin. Melkein kaksi vuotta oli siitä, kun tapasimme, tutustuimme ja ystävystyimme. Silloin, loskan keskellä, olin nähnyt suloisen ponin tarhassa. Muistin, kuinka ensimmäinen ratsastus Assilla oli hieman jännittänyt. Kuinka ihana ensimmäinen kesä oli ollut. Kesään oli kuulunut agilityä, ilman satulaa ratsastamista, koulu treeniä, maastoilua ja ihania hetkiä kavereiden kanssa. Syksy oli tuonut mukanaan koulun, hiljaiset hemmotteluhetket, maastoesteet, talutustunnit, esteradat, syysloman, sekalaiset kelit ja uudet tuttavuudet. Talvessa jäivät mieleen kävelyretket ja joulu. Pian olinkin hoitanut Assia jo vuoden. Viimeinen kesä oli ihana kaikkine kesäpuuhineen ja seikkailuineen. Syksy ja talvi olivat olleet kiireisiä. Ja nyt, kevät alkoi olla jo ovella. Ja minä saisin aloittaa puhtaalta pöydältä Blondin kanssa. Onneksi muistot Assista olivat jäljellä. Lopulta saavuimme talliin. Olimme kokeneet paljon yhdessä. Olin siitä iloinen. Mutta jokaisella tarinalla on loppu. Niin meidänkin tarinallamme. Tämä oli kirjamme viimeinen luku. Polkumme erkanisivat ja jatkaisimme kummatkin omaa elämäämme. Onneksi muistot pysyvät. Emppu&Assi LOPPU Nyyyh! Tää oli aivan ihana, liikuttava + hieno kuva! 5p&15v€//Kat p.s. kommentoin ton edellisen jossain vaiheessa (:
|
|