|
Post by Emppu on Aug 26, 2011 18:20:55 GMT 2
Aina ihana! Suloinen kuin mikä! Sika ei todellakaan! Iloinen! Cassidy niin suloinen. Cassidy niin pieni. Cassidy niin ihana shettis. Cassidy sä olet paras! Mutta ethän ole omppu varas? Tällainen tänään.... Emppu&Assi 26.8.2011 2p 4v€
|
|
|
Post by Emppu on Sept 8, 2011 16:32:14 GMT 2
Maastoesteitä!Pyöräilin tuulessa tallille. - Emppu! Moi! Vuonis kiljahti minut nähdessään. - Vuonis! Menöökö Assi tänään tunnille? kiljahdin vastaan. Vuonis kohautti hartioitaan korviaan pidellen. Ryntäsin etsimään listaa josta löytyisi tiedot siitä kuka menisi ja kellä. Anna-Lotta Kaisa-Liinu Salla-Lissu Tiina-Kelmi Maija-WilhoEkasta tunnista joka oli vähän vaativampi koulu tunti ei Assia löytynyt. Tiia-Freddy Leila-Kelmi Merja-DumleKumma kyllä Assia ei näkynyt alkeis tunnillakaan ja muut tunnit olivat niin paljon vaativempia että Assia ei niissäkään listoissa näkynyt. Kiiruhdin onnellisena ulos. - Assiiii.... huokasin ystävällisesti saapuessani tarhalle. Suloinen ponitamma ravasi korvat hörössä pehmeästi höristen luokseni. palkitsin sen porkkanalla. Talutin Cassidyn sen omaan pilttuuseen (aittaan vai mikäs se nyt olikaan? oon huono muistinen ). Tartuin juuriharjaan. Harjasin reippaasti koko ponin. Puhdistin kaviot ja sekin sujui reippaasti. Taputin Assin lautasia hymyillen. Lautasilta pelmahti pölypilvi joten päätin harjata lisää. Harjasin ja taputtelin kunnes olin tyytyväinen tulokseen. Varustin ponitamman reippaasti. Vilkaisin ulos. Huoh ulkona EI satanut! Tuuli vain reippaasti. Hymyilin. Puin vielä varmuuden vuksi turvaliivin koska ajattelin mennä maastoon hyppäämään. - Daw! Mennäänkö yhes maastoon vaikka hyppäämään? kysyin Dawilta tallin pihassa sillä näytti siltä että hän oli Saken kanssa menossa maastoon. - Jeps! Ois kiva vähä hyppii! Daw vastasi iloisesti. Niin me lähdimme. Tielle peräkanaa. Sakke edellä Assi perässä. Ravailimme. Juttelimme kaiken laista. Päätimme hypätä esteitä joita Assikin pääsisi. Eka este jonka valkkasimme hypättäväksi oli pieni risukasa. Korkeudeltaan noin 30-50cm. Assi ravasi reippaasti esteelle. Assi ponnisti..... ....liian myöhään! Jäin hypyssä jälkeen sillä Assin piti tehdä korkea loikka että selviäisi, mutta minä en selvinnyt! Kierähdin kuperkeikalla alas. - Emppu!! Onko kaikki hyvin???!!! Daw parahti. - J..o..o...o... nousin hitaasti itseäni tunnustellen ja hiekkaa vaatteista puristellen. Assi seisoi kauempana nolon näköisenä. - Ei se sun vikas ollut... sipisin sen korvaan. - Hypätäänkö vielä? Daw kysyi. - Joo! Ellei sua pelota? vastasin nauraen. Nousin Assin selkään. Jatkoimme hyppäämistä. Sakke suoriutui hyvin ja nyt Assikin yritti parhaansa. Vaihdoimme estettä monesti ja hyppäsimme pientä rataakin ja välillä Sakke hyppäsi isompiakin. Lopulta lähdimme tallille. - Mitenkä maastos suju? Heikku kysyi tallilla. - Hyvin! Vain kerran tipuin! naurahdin. - Hyvin? Tipuit? Heikku oli ihan kysymysmerkkinä . - Jep. Ei Assi sitä tahallaan tehnyt, mutta ponnistus jäi viime tinkaan ja olihan toi vasta eka kerta kun tipun Assilta! vastaan ja jatkan Assin hoitamista. Juttelen sille. Lellittelen Assia jotta se ymmärtäisi että en syytä sitä siitä että tipuin. Päästän Cassidyn vielä tarhaan vaikka tiedän että hepat otetaan sisälle melko pian. Päätän lähteä kotiin. Emppu&Assi 8.9.2011 Tarina oli muuten hyvä, mutta huomaathan, ettet käytä samassa tarinassa kahta aikamuotoa. Aloitit tarinan menneessä aikamuodossa (Pyöräilin, kysyin, nousin jne.) mutta lopussa käytät preesensiä (Juttelen, päästän, päätän jne.) Siitä huolimatta hyvä tarina ja kiva juoni! 3p ja 6v€ //Bambi
|
|
|
Post by Bambi on Sept 11, 2011 14:47:06 GMT 2
Ahkerasta hoitamisesta Emppu on viimein ainsainnut palkintokuvan!
|
|
|
Post by Emppu on Sept 11, 2011 15:19:57 GMT 2
Iiiiihanaaa!!! Kiitos toosi paljon!!! AssiAurinko paistoi. Linnut lauloivat viimeisiä lirityksiään puissa. Lehdet olivat verhonneet maan puiden ympärillä ja pyöräillessäni Mustikkapolulle huomasin parin talon pihassa olevan lehtien haraaminen käynnissä. Viiletin pyörälläni mäkeä alas. Hiukseni hulmusivat tuulessa niin että ne olisivat voineet irrota päästä. Tuuli pyöräytti lehdet aina silloin tällöin ilmaan. Kaarsin vauhdikkaasti Mustiksen pihaan. Parkkipaikalla oli vain muutama auto, mutta tiesin että sinne tulisi vielä lisää autoja. Parkkasin pyöräni ja kävelin etsimään tuntilistaa. Toinen tunti oli alkeis jolle Bampi oli toivonut hoitajia taluttamaan. Sini-Freddy Sanni-Dumle Tytti-Assi Soile-LissuHienoa! Assi menitänään vain kahdelle sillä loput olivat jatko ja tenava tunti. Jatko tunnilla mentiin tänään vain isommilla hevosilla. Tenava tunti oli tällänen: Inka-Assi Minttu-Tomppa Hilja-FreddyAjatella että tunnille oli tulossa vekkuleita ja maailman kiltein Assi! Kiiruhdin aittaan. Harjailin Assia rauhassa. Assin karvan ruvettua kiiltelemään vilkaisin ulos ikkunasta. Parkkipaikalla oli jo enemmän autoja. Aitan ovi lennähti auki. Pikkuinen tyttö hyppäsi sisään. - Ole varovainen Tytti! Shetlanninponeihin EI voi luottaa! Muistatko kun Freddy laukkasi vaikka olisi pitänyt ravata? tytön perässä kävelevä nainen valitti. - Äiti! Freddy otti YHDEN laukka askeleen! tyttö selitti toivottomana. Tyttö ilmeisesti Tytti kiiruhti Assin karsinalle. Tytti kaivoi esiin harjan Assin pakista ja pujahti karsinaan. - Hei! Mä oon Tytti ja meen tänään Assilla! Eikös olekkin niin että hoitajat ja tuntilaiset saavat ainoastaan hoitaa hevosia? Tytti jutteli minulle. - Moi! Olen Emppu ja kyllä se on niin että hoitajat ja tun.... selitin kun Tytti keskeytti: - Eli sä et saa hoitaa Assia!!! - Mutta etkö huomannut että Assin tiedoissa luki että olen Assin hoitaja? kysyin. - Hoitaja? Aivan.... Tytti alkoi ymmärtää. Jätin Tytin harjaamaan ja lähdin hakemaan Assin varusteita. Varustimme Assin yhdessä. Tytti halusi välttämättä laittaa kuolaimet joten annoin hänen yrittää. Mutta siitä ei tullut mitään! Tytti vain roikutti kuolaimia Assin edessä. - Ja mä luulin että Assi on kiltti! hän parahti. Näytin hänelle kuinka se tehdään ja lopulta Assi oli suitsittu. Mutta Tytti halusi myös satuloida Assin. Siitäkään ei tullut mitään. Lopulta pääsimme kentälle. Tunnin aiheena oli ravi! Bampi käski minun kulkea Assin vierellä. Ravasimme paljon. Tytti vain hoputti Assia eteenpäin ja minä yritin pysyä mukana. Yritin.... Juoksin ja juoksin. Lopulta Bampi komensi minut pois kentältä koska Tytti pärjäsi niin hyvin. Seurasin kuinka Bampi yritti opettaa tuntilaisille kevennyksen. Näin mitan hän komensi milloin laittamaan kantapäät alas milloin laittamaan nyrkit pystyyn. Minua säälitti niiden kohtalo jotka joutuivat tuolla juoksemaan. Vihdoin tunti vaihtui. Ujo pieni Inka käveli Assin luo. Autoin hänet selkään ja säädin jalustimet. Muistutin oikeasta asennosta. Kiersimme kenttää. Myy oli vaihtanut pitämään Bampin puolesta tunnin. Myy opasti tenavia tekemään kaiken oikein. Teimme voltteja ja ympyröitä. Ravasimme pienen pätkän. - Ja vaihtakaa suuntaa! Myy komensi. - Ja lisää ympyröitä! - Kerran vielä ravia! - Reipasta käyntiä! - Enemmän volttaja! - Ja taluttajat pitää silmät auki sillä nää on lapsia jotka ei saa tippua selästä! Myy komensi. Lopulta Inka tuli alas ja lähti kotiin. Olin harjannut Assin. Olin vienyt Assin tarhaan. Ahersin karsinan kimpussa. Heittelin likaiset kuivikkeet kottikärryihin. Sen jälkeen hain Assin sisään. Istuin karsinan nurkkaan ja aloin kertoa Assille asioista joita tällä viikolla oli tapahtunut. Syötin Assille porkkanoita. Istuin varmaan tunnin kun kuulin kuinka Myy tuli Ellin ja Piperin kanssa. Tulin ulos karsinasta. Myy säikähti kun näki minut, mutta käveli ohitseni nauraen hupsuudelleen. hän rupesi jakamaan ruokia. Häivyin iloisena pyöräni luokse. Emppu&Assi 11.9.2011 Tämä tarina oli hienosti kerrotti ja pituuttakin oli kivasti! Pari kirjoitusvirhettä osui silmään. 4p 9v€
|
|
|
Post by Emppu on Oct 2, 2011 10:11:04 GMT 2
Tallilla taas... Aurinko paistoi verhojen läpi. Kiskoin ratsastushousujani reippaasti jalkaani. - Muista laittaa se vanha heppa paita! äidin ääni tunkeutui kkorviini. - Kyllä, äiti! huusin äänen sävyyn "Äiti on armeijan johtaja". Kiskaisin punaisen ja haalistuneen paidan päälleni ennen kuin ryntäsin alakertaan. - No? Mitä puuttuu? äiti kysyi rynnätessäni repun kanssa ulos. - Takkiko? Hyvä on.... käännyin kannoillani ja otin takin naulakosta. Huokasin tyytyväisenä polkaistessani matkaan. Ilma tuntui suosivan. Mitä nyt tuuli puhalsi ja oli vähän pilvistä...
Talli alkoi häämöttää edessäni. 100-metriä vielä! Ajattelin. Polkaisin vielä kerran ennen kuin kaarsin pihaan. Olin juuri laittanut pyöräni paikalleen kun katseeni nauliutui tuttuun tyttöön joka kiiruhti tallista ulos. Tytön vaaleahkot hiukset heilahtelivat tuulessa. Ensin jouduin miettimään kuka minua tulisi vastaan, mutta sitten kun tyttö oli enää noin 10-metrin päässä minusta kiljahdin: - Vuonis! Sua ei oo näkyny! Mitä kuuluu? - Emppu! Moi! Kiva nähä taas! Hyvää kuuluu. Miten Assi voi? Vuonis kiljahti vastaan. - Hyvin Assi voi! Entäs Pikku? kysyin reippaasti. - Sekin on ihan OK! Mitäs sinä? - Ei mitään erikoista..... vastasin naurahtaen Vuoniksen kysymykseen. - Hei! Jos vaikka ratsastettas vähän niin ku yhessä? Esteitä? Vuonis kekkasi. - Se me tehdään! vastasin.
Talutin Assin ulos tarhasta suunnaten kulkuni puomille. Vuoniksen kanssa oli päätetty että hoidamme hevoset puomilla. Sidoin Assin kiinni syöttäen sille porkkanan palan. Vuonis sitoi Pikun Assin viereen ja niin me sitten aloimme hoitaa hevosia. Juttelimme kaikesta maan ja taivaan välillä: - Tiesikkö sä että siinä kivassa vaatekaupassa on joku ihme ALE? Vuonis kysyi. - En. Ookko nähny sitä uutta ohjelmaa? kysyin. - Kyllä. Se ei jotenki ollu mun makuun! Vuonis vastasi. - Se oli outo! minä tokasin. Jatkoimme harjaamista ja juttelua. Vasta puoli yhdeltätoista olimme valmiit. Niin olimme harjanneet tunnin...
Talutimme ponit maneesiin. Daw ja Sakke suorittivat juuri maneesi keskellä lähes täydellistä pohkeenväistöä. - Moi! Mä lähen pian teitä häirittemästä että voitte ihan rauhassa nousta selkään, Daw sanoi meille ravatessaan ohi. - Ok, vastasimme Vuoniksen kanssa kuorossa. Vuonis antoi Pikun ohjat minulle kun hän lähti itse kasaamaan esteitä. Pian maneesin keskellä oli kokorata leikkaan suuntaisesti kaksi estettä jotka olivat noin 55cm. Sen lisäksi Vuonis pystytti yhden okserin L päätyyn. Okseri oli noin 40cm. Sitten hän haki minulta Pikun. Taluttaessani Assin kaartoon moikkasin pikaisesti Dawia joka talutti Sakkea pois maneesista. Kiristin satulavyön ja laskin jalustimet. Jalustimet olivat tosi lyhyet! Niistä saatoin päätellä että Assi oli viimeksi ollut alkeistunnilla.
Pidensin jalustimia selästä käsin neljä reikää pidemmiksi. Kiristin vielä satulavyöta ja ohjasin tamman uralle. Hymyilin tyytyväisenä. Ihanaa kun Assi ei mennyt tänään tunnille! Keräsin ohjat käteen ja aloin ravailla. Pyörimme Vuoniksen kanssa ympäriinsä suunnan vaihtuessa melkein koko ajan. Ympyrä tuohon noin ja siitä voltti... Katsomossa istui kaksi pikku tyttöä jotka seurasivat hiljaa meidän ravailuamme. Sitten siirryimme uralle ja nostimme laukan. Laukkasimme pari kierrosta ja siirsimme käyntiin. - Annetaan näille nyt pieni tauko ennen kuin hypätään! Vuonis sanoi reippasti. - Tehään niin! vastasin hänelle. No, meidän kävelymme kestikin viitisen minuuttia.
Keräsimme ohjat ja ravasimme vähän. Sitten aloimme hypätä ympyrällä toista estettä sarjasta jonka Vuonis oli kasannut vinoon kentän keskelle. Assi hyppäsi reippaasti ei yhtään laiskasti. Pikku taas innostui rynnimään. Niin laukkasimme ympyrällä hypäten estettä. Parin kerran jälkeen kävelin pari kierrosta ympyrällä ja nostin laukan uudestaan. Jatkoimme hyppäämistä sarjana. Vuonis ja Pikku ryntäsivät sarjan läpi niin nopeaa että Vuoniksella oli vaikeuksia saada Pikku hidastamaan. Assi puolestaan laukkasi kiltisti ja tottelevaisesti koko sarjan. Parin kerran jälkeen otimme okserin mukaan. Pikku hyppäsi okserin kiltisti. Assilla oli kylläkin vähän ongelmia. Hypystä tuli niin valtava että löysin itseni loppujen lopuksi kaulalta.
Teimme loppuverkan siasta pienen maastolenkin. Tallilla laskeuduimme ratsailta iloisina ja tyytyväisinä. Vuonis meni hoitelemaan Pikkuaan talliin kun taas minä suuntasin kulkuni aittaan. Talutin Cassidyn sen karsinaan ja aloin purkaa siltä varusteita. Harjasin Assin rauhallisesti. Vaihdoin harjaamisen lomassa pari sanaa Heikun kanssa joka aikoi talutella Elliä metsässä ja tuli sitä juteltua vähän Myynkin kanssa joka meinasi ajaa Piperillä vähän. Lopuksi vein Assin tarhaan. Siivosin vielä hoitsuni karsinan perusteellisesti ja lähdin tyytyväisenä kotiin. ~Emppu Assin oma hoitaja ~2.10.2011
<3 Ihanasti kirjoitettu tarina, jossa muutama kirjoitusvihre vilahti silmissä, mutta ei niin merkittävästi. Kappalejako on onnistunut hyvin ja tarina kulki tasaisesti eteenpäin. Saat 3p. ja 6 v€ //Kat
|
|
|
Post by Emppu on Oct 15, 2011 17:08:24 GMT 2
Syyslomalla Tuuli. Värikkäät lehdet. Lätäköt. Pilvet. Syksy täynnä on kaikkia näitä erillaisia asioita. Niistä asioista pitää vain nauttia. Mutta miten syksystä nautitaan? Yksin kertaista! Lähdetään maastoon! Syksy oli kauneimmillaan. Värikkäät lehdet olivat niin ihania! Ihana lämmin aurinko paistoi mukavasti. Tallin pihassa huomasin Heikun, Vuoniksen, Dawin ja Myyn juttelemassa. He jatkoivat jutteluaan vilkaistuaan ensin minua kohti. Sitten Heikku lähti juoksemaan kohti. - Emppu! Tuukko maastoon? hän huusi. - Jooo!! huusin vastaan. Heikku ja Elli, Vuonis ja Pikku, Daw ja Sakke, Myy ja Piper sekä minä ja Assi kokoonnuimme puomin luona. Rupesimme harjailemaan hevosia puhellessamme toistemme suuhun. - Minä ja.... Sitten Ninni san.... Koulussa on kokeit.... Mä niin hal..... Bampi on luvan..... Muistatko leiril....., pulina oli aivan tavaton. Harjailin Assia kaikessa rauhassa. Annoin Assille makupalan aina välillä. Yllättäen tuli hiljaisuus. Sitten kaikki retkahtivat nauruun. - Voi, tavaton! Kathreen ilmestyi nurkan takaa. - Lähdetkö Daisylla maastoon? kysyimme. - En, Kathreen vastasi. Jatkoimme juttelua ja harjailua. Syksy on ihana vuoden aika. Kun se niin kaunis on. Sui hevoses tyttö ja maastoon lähde. Ota ystäväs mukahan! Maastossa nauttikaa syksystä. Syökää jossain eväitä. Luonnon helmassa kaukana täältä! Ihanaa Emppu ! Kiva lukea välillä jotain ihan erilaista, kuin perustarinoita : D 3p ja 7v€ //Bambi
|
|
|
Post by Emppu on Oct 27, 2011 18:16:24 GMT 2
Mä en jaksa! Kiukutti. Syysloma oli vasta ohi ja silti oli jo eka koe sovittuna. Silmät tahtoivat väkisinkin painua kiinni. Kävelin tallille niin väsyneenä että.... - PAH! Olin ollut huonolla tuulella ensimmäisestä tunnista lähtien. Oikeastaan olin herännytkin huono tuulisena. Herätyskellosta oli loppunut patterit ja äiti oli kiskonut minut ylös vasta 15 min. ennen kuin koulubussi tuli. Kiireessä olin noussut ylös. Aamiaiseni oli ollut vähäinen. Yksi pieni (varmaan maailman pienin) leipä. Bussissa ystäväni oli kysynyt: - Mikäs nyt on? - Herätyskellosta loppui patterit ja sitten äiti tuli ja herätti, mutta mä heräsin niin myöhään että kello oli.... selitin. Jatkoin: - karttia vaille.... kieleni meni solmuun. Minunhan olisi pitänyt sanoa varttia vaille eikä karttia. Kaverini oli helposti nauravaa sorttia ja nyt hän purskahti nauruun. Pian koko bussi nauroi MINULLE. - Vielä kerran: PAH! PAH! Ja PAH!!!! Vihdoin Mustikkapolku pilkisti mutkan takaa. Hevoset olivat pihalla. Raahasin jalkani pihaan. Silloin kuulin ääniä. Hoitajat kävelivät pysäkiltä minua kohti jutellen. Minä olin kävellyt kotoani asti tänne vaikka olisin voinut tulla bussilla. Okei minulla oli niin lyhyt matka. - Hei, Emppu! Miten menee? ääni kuului Cidalle. - Moi.... Ihan ok.... mutisin niin hiljaa että Cida ei varmaan edes kuullut. - Mistä kenkä puristaa? Lily kysyi isällisellä äänen sävyllä. Kaikki alkoivat nauraa Lilyn äänelle. En jaksanut kuunnella vaan lähdin juoksemaan. Pysähdyin Assin tarhalle. Käännyin kuitenkin ja kävin hakemassa riimunarun. Palasin tarhalle. Assi ravasi höristen luokseni, mutta minä vain otin sen tylysti kiinni. Assi yritti piristää minua hörinällä, mutta minä en välittänyt. En välittänyt Assista. En välittänyt mistään. Kaikki oli raunioina. Kiskoin Assia perässäni metsään. Purin huulta etten olisi alkanut itkeä. En saanut itkeä! Kathreen istuskeli laitumella syöttäen Daisylle viimeisiä heinän korsia. Korsia mitä kesältä oli jäänyt. Siltä iloiselta kesältä. Ensimmäiseltä kesältäni Mustikkapolussa. - Emppu! Mihin menet? Vaivaako sinua jokin? Kathreen huusi. - Menen metsään eikä minua mikään vaivaa!!! huusin. En edes kääntynyt Kathreenia kohti. Tiesin mitä kaikki minusta ajattelivat. Minä kaikkien kaveri, Emppu en välittänyt kenestäkään. Olin uupunut. Liian uupunut! Pysähdyin metsä aukiolle. Istuuduin puun juureen. Painoin pääni polviani vasten ja aloin itkeä. Itkin ja itkin. Silloin lämmin henkäys pyöräytti hiukseni ilmaan. Assi katseli minua suloisilla valloittavilla silmillään. - (Nyyh) Rakas oma Assini! (Byää) Olet ainut joka minusta välittää! (Yhyy) Sinä rakastat minua vaikka tekisin mitä! nikottelin. - Hörr! Assi hörisi. Sen ilme sulatti sydämmeni. Sen valloittavat ruskeat silmät katsoivat minuun kiintymystä osoittaen. Minä rakastin noita silmiä. Tuota katsetta. Tuota hörinää. Ja ennen kaikkea minä rakastin tuota ponia. Mikään ei maailmassa ollut yhtä ihanaa kuin tuntea hevosen rakkaus. Aah.... - Emppu! kuulin huudon puiden lomasta. - Täällä! kiljaisin ja pyyhin nopsasti kyyneleeni. Puiden lomasta ilmestyivät Vuonis, Heikku, Cida, Lily ja Kathreen. He istuivat hevosten selässä ilman satulaa. Lily ratsasti lähemmäs ja ojensi minulle Assin suitset ja kypäräni. - Kiitos. Tuo oli ensimmäinen YSTÄVÄLLINEN sana jonka olin tänään sanonut. - Kiitos kun olette kavereitani vaikka olenkin teille ilkeä. - Sitä on tosi ystävyys, Kathreen hymyili. - Niin on! Suitsin Assin ja nousin sen selkään. Pystyin vielä tekemään tästä päivästä IHANAN! - NYT LOPPUI KIUKUTTELU! TÄMÄ KIUKKU JÄÄ METSÄÄN! huusin niin lujaa kuin jaksoin. Ponit vähän sitä säikähtivätkin. Lähdin ravaamaan kohti tallia. Tänään ei enää kiukutella! ~Emppu ja Assi ~27.10. 4p ja 9v€ //Bambi
|
|
|
Post by Emppu on Nov 6, 2011 13:37:21 GMT 2
Ihan tavallinen sunnuntai... Kävelen reippaasti kohti Mustista. Olen päättänyt että tänään minä vain hemmottelen Assia. Kello on 9.00 aamulla. Bampi, Myy ja Kathreen taluttavat hevosia tarhaan. Bampi vilkuttaa minulle yrittäen samalla pidätellä Felix-varsaa joka asuu väliaikaisesti Mustikkapolussa. Kathreen juoksee luokseni Tomppa perässä ravaten. - Hei, Kathreen! naurahdan. - Moi, Emppu! Tulitkin aikaisin. Viitsisitkö viedä Pihaton hevoset ulos? - No, vaikkapa! - Kiitos. TOMPPA! Kathreen kiljahtaa heti kun lopettaa puhumisen. Tomppa näet puraisi äsken taluttajaansa takapuolesta. - Senkin pieni RIIVIÖ HIRVIÖ!! Kathreen motkottaa ponille joka vain höristää korviaan tyytyväisenä. - Hih! Vie se pian tarhaan! Heh heh! nauran. Talutan aitan hevosia ulos. Assin päätän jättää sisälle. Kävelen ajatuksissani kunnes lennän rähmälleni. Elli seisoo kauempana katsellen minua korvat hörössä pilke silmäkulmassa. Sitten tamma ravaa lähimmälle ruohotupsulle. Nousen vaatteitani puristellen. - ELLI!!! Myy juoksee paikalle. - Taitavat ponit olla tänään vähän kurittomia! tuumailen. - Elli nyt on tälläinen aina! Myy vastaa siepaten kiinni Ellin riimunarusta. - Mutta Tomppakin näykkäs äskeen Kathreenia pepusta, selitän. - Jaa... Onkohan Assia tänään vaikea käsitellä? Myy tuumailee. - Tuskin! Bampikin ilmestyy paikalle. - Niinpä. Assi on oikea enkeli! naurahdan. Vihdoin kävelen aittaan ja Assin karsinaan. Tamma suorastaan hyppää syliini. Istun karsinan perimmäiseen nurkkaan. Assi seisoo hetken vierelläni ja oikaisee sitten itsensä makuu asentoon. Halaan, rapsuttelen ja juttelen Assin kanssa. Assi kuuntelee minua korvat höröllään. Sitten otan harjan ja alan harjata. Assi nauttii kauheasti kun harjaann sitä mahan alta. Kun sitä rapsuttaa sään päältä se venyttää kaulaansa! Istun taas alas ja kaivan omena herkku pussin esiin. Annan herkkuja Assille ihan vähän vain. Tai no ehkä vähän enemmänkin! - Tämä herkku on kiltteydestäsi! Tämä herkku on söpöydestäsi, sanon aina mistä syystä annan herkun Assille. Vien Assin tarhaan. Poni katsoo perääni toiveikkaana. Marssin aittaan ja siivoan karsinan. Sitten puhdistan varusteet. Kun kävelen taas ulos Assi katselee minua kiinnostuneena. ~Emppu Minun ihana sunnuntaini! Herään Piperin hirnuntaan. "Hiljaa, Piper!" Elli komentaa. "Ei se haittaa", minä sanon. "Siinäs kuulit, äiti!" Piper hirnuu Ellille. Elli huokaa tyytymättömänä ja jatkaa syömistä. Ellin ja Piperin palvoja näet on alkanut nakella meille heiniä. Mutustelen vielä heiniäni kun Myy kaata kuppiini rahisevaa ihanan makuista ruokaa. Mussutan ruokaani edelleen kun ovi avautuu. Tuttu ääni sanoo jotain. Ääni tulee nuoren hoitajani suusta. Luulempa vain että hoitajani sanoi: - Hei, Assi rakas! Mutta voi ei! Hoitajani lähteekin taluttamaan Piperiä ulos. Kauheaa! Kun hän palaa hän lähtee taluttamaan Elliä. Onko hän unohtanut minut? Hoitajaani ei näy eikä kuulu. Päätän vilkaista ikkunasta ulos. Kas vain! Hoitajani seisoo ulkona Ellin, tallin omistajan ja Ellin ja Piperin omistajan kanssa. Kuinka ollakkaan tamma (Assi tarkoittaa tyttöä) lähtee kävelemään kohti pikkuista tallia jossa minä asun. Sitten hän astuu ovesta sisään ja sanoo (luullakseni): - Anteeksi, Assi. Ei minun pitänyt sinua hylätä! Mutta elämä on tälläistä... Mutta nyt hoidan sinua todella hyvin ja pidän sinua kuin kukkasta kämmenellä! Hoitajani istahtaa karsinaani. Kävelen hänen luokseen. Sitten oikaisen pitkäkseni hoitajani vierelle. Hän rapsuttaa, halaa ja puhuu minulle. Ja minä tiedän mitä hän sanoo: - Rakas Assini! Olet niin ihana! Olet kuin kultaa! Minä rakastan sinua! Olet suloinen! Olet söpö! Olet maailman ihanin poni! Sitten hoitajani nousee ja hakee ihanan pehmeän harjan. Hän alkaa harjaamaan minua. Ja voi kun se on ihanaa! Hän harjaa minua mahan alta ja sään päältä. Ja minä nautin! Se vain on niin ihanaa! Eikös kuulosta mukavalta? Aah! Sitten hoitajani antaa minulle herkkuja. Herkut maistuvat omenalta! Ja hän sanoo aina kun ojentaa herkun näin: - Minä tykkään sinusta Assi! Mutta sitten hän nousee. Hän kävelee karsinasta ulos. Hän tarttuu naruun jolla minut talutetaan aina ulos. Hän laittaa narun kiinni minun talutus suitsiini (Assi tarkoittaa riimua). Ja sitten hän taluttaa minut tarhaan. Katson toiveikkaana häneen josko hän vielä jäisi luokseni. Mutta ei. Kun hän uudelleen ilmestyy näkyviin olen melkein jo unohtanut hänet. Mutta hän ei palaa luokseni. Harmi. Mutta hän kai siivosi karsinani sillä kun minut illalla talutettiin karsinaan se oli puhdas! Ja varusteenikin hän ehkä putsasi... ~Cassidy Hieno idea kirjoittaa tarinaa myös Assin näkökulmasta! 4p ja 8v€ //Bambi
|
|
|
Post by Emppu on Nov 7, 2011 19:26:27 GMT 2
Runon lausuntaa Lätäköt, pilvet, ihana maa. Syksy niitää koristaa saa. Mutta minähän ajattelen jo joulua, kaikkien lahjojen hankkimista! Äidille ostan lapaset ja isälle ihanat sukat. Mutta nyt minä marssin tallille päin... Ja Assia meen tapaamaan! Assi se seisoo tarhassaan. Muut ponit kuraisina juoksee. Puristelen päätäni ja Assin otan kiinni. Aittahan askeleeni suuntaan! Assia hellästi suukotan. Harjat esille kaivan. Sukia alan vimmatun lailla! Ja kaviotkin puhdistan. Sitten huolehdin et harjat on puhtaat. Ja sekös urakka on! Mutta koska Assi on hoitsuni se mun velvollisuus on. Tarkistan tunti listasta kuka meneekään Assilla. Kas vain! Sarahan se Assilla tänään ratsastaa. Sitten haen varusteet aitan yläkerrasta jonne johtaa petolliset portaat. Varovasti laskeudun portaat alas etten vain kaadu!
Assi kunnialla satuloitu on ja nyt hoitsuni maneesin keskellä seisoo. Sara jo kokeneempi ratsastaja on joten istahdan rauhassa katsomoon. Alan seurata kuinka Assi ravaa ympäri maneesin. Tunnin aiheena istunta on joten kaikki harjoitusravissa keikkuu. Huokaisen helpotuksesta kun en tunnilla oo! Assi kyllä ravailee aika reippaasti. Hyvähän se on! Nyt on vuorossa laukka. Assi kiltisti menee. Vuorollaan laukkaapi rauhassa ja Sara on tyytyväinen! Mutta sitten koittaa Tompan vuoro... Tomppa alkaakin pukittaa ja ratsastaja maahan päätyy. Onneksi sattunut ei mitenkään, mutta Tomppaa pitää kurittaa. Onneksi Assi ei noin koskaan tee!
Tunti ohi jo on. Meen ottaan Assia vastaan. Assi on vähän hengästynyt joten päätän sitä talutella. Assi kiltisti kulkee vierelläin. Nautin sen seurasta! Aina välillä annan sille herkun. Ja siitäkös Assi nauttii! Kun tarpeeksi Assia talutellut oon palailen aittaan. Varusteiden riisuminen ei ongelmia tuota. Eikä harjaaminenkaan! Sitten kun Assi on varmasti kuiva talutan sen tarhaan. Sitten siivoan karsinan. Joka on todella raskasta! Kun karsina siivottu on tarkistan että varusteetkin voi hyvin. Näyttää siltä että niitä ei tarvitse mitenkään huoltaa!
Vielä ennen kuin kotiin palaan haen Assin sisälle. Ilta ruokaa jakamaan Bampi saapuukin. "Hei,hei,Bampi!" vilkutan ja kotia kohti tallustan. ~Emppu&Assi ~7.11.-11 4p ja 9v€ //B
|
|
|
Post by Emppu on Nov 22, 2011 15:06:14 GMT 2
Lunta vai räntää vai vettä? Kävelen tallille. Vielä eilen maata koristi sentin paksuinen kerros lunta. Nyt tilalla on räntää, vettä ja jäätä. Liukastelen parkki paikan läpi kohti aittaa. Näen sieluni silmin karsinan. Karsinan ovessa on kyltti. Kyltissä lukee t.Cassidy, Shetlanninponi, Hoitaa Emppu, om.Mustikkapolku. Kyltin olen itse taiteillut. Kyltin vieressä on paperi lappo jossa kerrotaan tarkasti miten Assia hoidetaan ja miten sitä ruokitaan. Kuvittelen kuinka Assin pää nousee katsomaan tulijaa oven yli. Se katselee suloisilla silmillään. Rupean ajattelemaan millaiselta tuntuisi jos minä omistaisin Assin? Aah, varmasti ihanalta!Hentoinen räntä satelee maahan. Aitan ovi aukeaa ja Emppu astelee sisään. Assin pää kurkistaa heti eräästä karsinasta. Ponitamma hörähtää ystävällisesti. Emppu ryntää suorinta tietä hellittelemään koko tallin suloisinta ponia. Assi katselee suurilla silmillään tarkkaavaisesti Emppua joka hääräilee harjojen kanssa. - Kohta sinä olet vieläkin söpömpi! Vaikka ethän sinä voi söpömmäksi tullakkaan! Emppu juttelee. Piperkin kurkistaa kärsimättömästi karsinastaan. Vielä aika nuori Piper haluaisi mennä jo tarhaan. Se pursuaa intoa! Emppu harjailee pari kymmentä minuuttia hoidokkiaan. Sen jälkeen hän pujahtaa yläkertaan hakemaan juoksutus liinaa, suitsia ja satulaa. Varustettuaan Assin hän laittaa kypärän päähänsä ja ottaa juoksutus raipan mukaansa. Liukastelen toistamiseen pihan läpi. Tällä kertaa voin kuitenkin tukeutua Assiin. Mielikuvitukseni herää taas ja alan haaveilla. Kuvitelmissani olen lumimyrskyssä. Minä ja Assi olemme eksyneet lumimyrskyyn. Räntä leijailee hiljalleen maahan. Eihän se tietenkään ole mikään lumimyrsky, mutta saahan sitä niinkin kuvitella! Niin, harhailen hevoseni (kuvitelmissani omistan Assin) kanssa kauheassa myrskyssä. Olemme harhailleet jo monta päivää. Silloin edessämme näkyy punainen iso halli (maneesi). Huokaisen tyytyväisenä ja työnnän oven auki.Emppu alkaa juoksuttaa Assia. Hän juoksuttaa tähän tyyliin: - Aluksi Emppu taluttelee Assia käynnissä ja ravissa ympäri maneesin. - Sitten hän kääntää poninsa ympyrälle. - Ympyrällä Emppu tekee ravia ja laukkaa. - Sitten hän taluttelee Assia käynnisää ympäri maneesin. Pyörittyäni maneesissa 30min irrotan liinan ja nousen selkään. Avaan selästä käsin oven ja ratsastan ulos. Ei enää sada. Alan taas kuvitella: Ratsastan ponillani pilvien päällä. Ylläni on höyhenen kevyt sumusta muotoiltu puku. Minulla on kaunis huntu joka koristaa hiuksiani jotka ovat muuttuneet ihan vaaleiksi. Hiukseni yltävät Cassidyn lautasille asti. Cassidyllä ei ole varusteita. Sillä on sumusta muotoillut siivet. Kun pilvet joilla ratsastamme loppuvat altamme Cassidy alkaa lentää.
Kun unelmoit saat siivet. Siivilläsi voit lentää. Lentää vaikka maailman loppuun. Jos vain unelmoit! Eikä unelmoinnissa mitään pahaa oo... Sillä ethän sä tiedä koska unelmasi toteutuu! ~Emppu&Cassidy ~22.11.-11 Ihana tarina Emppu! Ihana toi tyyli, jolla kirjotat. Itse pidän lukea/kirjoittaa myös tuollaisia "ajatuskiekuroita" (: Saat tuosta 4p ja 9v€ //Kat
|
|
|
Post by Emppu on Nov 30, 2011 18:42:38 GMT 2
Pari sanaa jokaiselle päivälle ennen joulua Assista:1. Suloinen 2. Kaunis 3. Maailman paras poni 4. Tamma 5. Kiltti 6. Paras 7. Asuu Mustiksessa 8. Nykyisin piirretty 9. Virtuualiponi 10. Herttainen 11. Oi, jos sen omistaisin 12. Kaikkien suosikki (ainakin pitäisi olla) 13. Mut vain kerran on selästään heittänyt 14. Bampi hankkinut on juuri oikeanlaisen ponin 15. Sille herkkuja annan 16. Kaikki herkut se ansainnut on 17. En siitä luopua halua 18. Virtuaaliponeista kautta aikojen Assi on kaikkein parhain! 19. Shetlanninponi 20. Se mun sydämmeni on ansainnut 21. Mun hoitsuni 22. Mun ihka ensimmäinen (ja paras) hoitsuni 23. Cassidy "Assi" 24. Joulua odotan yhdessä Assin kanssa. Ja kun joulu tulee elämän ilo on suurin!Vaikka sää on kurja ja nuhruinen lämpö tallissa on kuin heinäkuussa! Tunnelman vallannut jo joulumieli on. Jouluhan on yksi parhaimmista tapahtumista... Varsinkin jos sen hevosten kanssa viettää! Mutta on eräs hevonen. Oikeastaan poni. Sen kanssa haluaisin jouluni viettää. Ehkä saankin?
Saanko viettää joulun kanssasi, Assi? Jouluisella mielellä runoilee Emppu 30.11.-11. Aaw, kauniita sanoja Assista <3 saat tästä 2p + 5v€ //Kat
|
|
|
Post by Emppu on Dec 2, 2011 19:31:38 GMT 2
Joulu on jo ovella... Kuusipuu on rakennettu. Joulu on jo ovella. Namusia ripustettu ompi kuusen oksille. Joulukuusta huolimatta lunta eivain näy. Yöksi on luvattu pakkasta, mutta tällä hetkellä ei ole kuin mutaa. Kuraiset ponit seistä nököttävät tarhoissaan ahmien heinää. Maneesissa palaa valot. Sielä on kai joku tunti menossa. Tallin lämpö houkuttelee. Lämmin valo paistaa tallista ulos jo pimenevään joulukuun iltaan. Raollaan olevasta ovesta kantautuu ulos puheen sorinaa. Radiosta kantautuu joululauluja jotka kaikki tuntevat. Joku astelee ovea kohti ja vetää sen kiinni. Muistat kai Tuhkimon, Lumikin ja Ruususen varmaan? Ja Punahilkan sekä sudenkin harmaan. Mut poro tää meiltä usein unhohon jää. Jatkan kuitenkin tallin houkuttelevasta lämmöstä huolimatta aittaa kohti. Valot palavat aitassakin. Hiljalleen pimenevässä illassa pieni aitta näyttää kodikkaalta. Seistessäni aitan oven edessä kuulen sisältä kantautuvan puheen. Varmaan Heikku ja Myy hoitelevat poneja yhdessä. Aukaisen sen kummempia miettimättä aitan oven. Puhe lakkaa hetkeksi. Nuori, musta hiuksinen nainen käännähtää katsomaan tulijaa. Myös ruskeat pitkät hiukset omaava tyttö kiinnittää katseensa tulijaan. Hymy kohoaa pian kummankin kasvoille. - Kas, hei, Emppu! Myy tervehtii iloisesti Piperin karsinan edestä. - Emppu! Kiva nähdä taas! myös Heikku ottaa minut iloisesti vastaan. - Heippa, Heikku ja Myy! Ajattelin taas tulla tallille, selitän hymyillen katsellen Elliä harjaavaa Heikkua. Kävelen Assin karsinalle ja tartun riimunaruun sanoen: - Käyn hakemassa Assin. Kulkuset, kulkuset! Riemuin helkkäilee! Talven valko hiutaleet ne kilvan leijailee! Harjaan Assia hitain vedoin. Assin pää kääntyy jälleen katsomaan minua. Jälleen kerran vaivun samaan unelmaan: Oi, jos Assi olisi minun. Olisin onneen pakahtumaisillani. Voisin maksaa kaiken Assista itse. Mutta Assi ei ole myytävänä. Onneksi!Päädyn taas ajattelemaan, kuinka onkaan niin hyvä että Assi asuu täällä. Mustikkapolussa. Maailman ihanimassa tallissa! Assi on paras! Annan viimeiset herkkuni Assille. Tamman pehmeä turpa kutittaa kättäni. Tunnen olevani niin onnellinen. Vähintään koko maailman onnellisin tyttö. Ei. Vaan koko universumin! Aah... Talutan Assin hiljalleen kohti tarhaa. Minun on aika jättää taas kerran hyvistit. Ehkä ehdin jo huomenna katsomaan Assia. Ehkä. Painan MP3-soittimen kuulokkeet korviini ja lähden kohti kotia. Petteri Punakuono oli poro nimeltään. Ollut ei loiste huono Petterimme nenän pään. ~Emppu&Cassidy~ ~2.12.2011~3p ja 7v€ //Bambi
|
|
|
Post by Emppu on Dec 8, 2011 16:58:54 GMT 2
Kultaisia mietteitä Mä tiedän, että kaikki ei mene aina suunnitelmien mukaan. Se oiskin liian helppoo elämää. Mutta nyt...En tiennyt itkeäkkö vai nauraakko. Välillä olin kalpea. Välillä olin yhtä punainen kuin tomaatti. En tiennyt olinko iloinen vai surullinen. Tämä oli... kauheaa. - Ihan tosi? tuijotin Vuonista suu auki. - Kyllä. Surullista, mutta totta, Vuonis huokasi kumartuen lattialle. - Jääkö se tänne? kysyin. - En tiedä, Vuonis ynähti lattialta. - Mitäs jos se ei voi jäädä tänne? kysyin. - No, sitten... Vuonis aloitti. - Heippa! Mitäs kuuluu? Sara törmäili sisään huoneeseen. - Tämä on k a u h e a a! minä huokaisin ja aloin melkein itkeä. - Mikä? Missä? Milloin? Sara kysyi ymmällään. - No, tämä, Vuonis sanoi nousten seisomaan. Käännimme katseemme alas lattian tasalle. Näimme kauhistuttavan laihan elukan. - Mikä tuo on? Sara kysyi kauhuissaan astoen askeleen taakse päin. - Dina, vastasin hiljaa. - Mi-mi-mi-mitä? Sara änkytti. - Tässä vähän aikaa sitten näin unen. Unessa minä.... no, hukuin. Päätin ratsastaa lammelle johon "hukuin". Ja sieltä löysin Dinan. Se oli yritetty hukuttaa, Vuonis kertoi. - Voih! Kauheaa! Sara parahti. - Niin on, myönsin. Onneksi meillä on kaikki hyvin. Tai no... Osalla ainaskin. Vaikka huolet meitä painaa.... On silti kaikkki helpompaa. Mutta mielessäin.... Painajaiset kummittelee...Harjasin Assia hitain vedoin. - Kauheaa. Vai, mitä Assi? kysyin. Assi ei tuntunut kuulevan. Rupesin ajttelemaan. Se tapahtui vain noin kuukausi sitten. Se mut sanattomaksi jätti... Se tapahtui aamuvarhaisella. Kaverini joka oli minua vain kolmisen vuotta nuorempi oli ollut naapurissa yökylässä. Hän oli kävellyt kotiin. Oli ollut tooodella hämärää. Hän oli astunut harhaan. Lampeen nimittäin.Kun toivon menettää, se kauhealta tuntuu. Ikövöin rakkaimpiani. Heitä joita en varmaan enää koskaan nähdä mä saa....Istuin Assin karsinan nurkassa, Cassidy kyhnytti itseään minuun. Se yritti turhaan lohduttaa minua. Uusi kyynel vieri poskeani pitkin. Olin murtunut. - Huhuu! Emppuuuuu! Vuonis tuli huhuilemaan aitan ovelta. - Tä-tä-täällä, nyyhkytin nurkasta. - Emppu hei! Mikä ny? Vuonis tuli Assin karsinan ovelle. - Ystäväni.... Aamulla.... Kuukausi sitten..... Hukkui...... nyyhkytin voimattomana. - Mitä ?! Vuonis ihmetteli ja jatkoi: - Mikset ole aiemmin kertonut? Tule! Mennään talliin! Vaikka suru vielä painaa niin paljon helpottaa, kun kaverille kertoo... Se niin paljon auttaa.Olimme istuneet tunnin tallin yläkerrassa. Siis minä, Vuonis, Sara ja Kathreen. Kaikki olivat kuunnelleet surullisina kertomustani tuosta hirveästä Marraskuun alusta. - Onko tuo totta? Sara oli päivitellyt. - On se, olin vastannut. Nyt itku oli helpottanut. Halasin Assia lujasti. Tiesin miltä tuntuu, kun on surullinen. Tiesin miltä tuntuu, kun lohdutetaan. Mutta minun mielestäni kaikista paras lohtu oli suloinen rakas Assini. Oi, että minä rakastan sinua, Assi! ~Emppu ja Assi ~8.12.-11 3p ja 7v€ //Bambi
|
|
|
Post by Emppu on Dec 19, 2011 14:53:25 GMT 2
Taluttelua Räntä narskui saappaissa. Assi jolkotteli kiltisti vierelläni. - Pysähdy, Assi! komensin lempeästi. Kaivoin kameran taskustani. Rupesin Zoomaamaan Assia kohti. Ponitamma katseli suloisesti touhuiluani. Varmistin, että salama oli poissa päältä. "Klik!" Kamera räpsähti. Katselin tyytyväisenä kuvaa. - Katso, Assi! Etkös olekkin söpö? näytin kuvaa tammalle. - Mutta mennään jo aittaan. Täällä on kylmä! Ja niin me kävelimme takaisin aittaan. Illalla ryntäsin suoraa päätä tietokoneelle. Kytkin kameran koneeseen ja odotin. Klikkasin Assin kuvan näkyviin ja kiljaisin: - Vau! Tämähän onnistui hyvin! Voi, vitsi Assi on söpö... Tyytyväisenä laitoin kuvan suurennoksen tilaukseen. Tälläinen kuva tuli.... Aivan ihana pikkuteksti ja kuva ! 3p ja 7v€ //BambiAttachments:
|
|
|
Post by Emppu on Dec 26, 2011 10:15:47 GMT 2
Empun päiväkirjaKivasti erikoisella tavalla toteutettu teksti! 3p ja 7v€ //BambiAttachments:
|
|
|
Post by Emppu on Dec 31, 2011 15:23:58 GMT 2
Hyvästi vuosi 2011! Ilta hämärtyi hiljalleen. Hiivin aittaan hämärään. En viitsinyt valoja sytyttää. Menin karsinaan Assin. Halasin sitä. Mietin minkä laisia raketteja näkisin. Kuvittelin Assin raketteja katsomaan. Huokaisin tyytyväisenä: - Assi, vuosi vaihtuu. Minä haluan sinua vielä hoitaa. Olet paras!3p ja 7v€ //BambiAttachments:
|
|
|
Post by Emppu on Jan 7, 2012 14:25:17 GMT 2
Talviratsastus! Pakkanen sai poskeni punaisiksi. Iloisesti hyräillen liukastelin Mustikkapolun pihaan. Pyöräytin innoissani jäisellä pihalla piruetin. Kupsahdin kuitenkin lähimpään kinokseen joka sattui olemaan ihan vieressä. Nauraen nousin kuitenkin ylös ja jatkoin liukastelua. - Emppu! Vuonis juoksi minut kiinni. - Heippa Vuonis! hihkaisin halasin ystävääni iloisena. - Tuletko ratsastamaan Assilla? Ajattelin mennä ilman satulaa kentällä. Nyt, kun on oikein pakkasta, Vuonis selitti. - Totta kai! hyppäsin ilmaan riemuissani. Hyppyni päättyi kuitenkin siihen, että liukastuin ja lopulta istuin lumihangessa. Nauroimme Vuoniksen kanssa niin, että loppujen lopuksi istuimme vierekkäin hangessa.
- Heikku! Hei Heikku! huhuilin astellessani aittaa. - Mitä? Kuka huutaa? kuului aitan yläkerrasta. - Jenni Vartiainen! No, ei. Emppu täällä! Tuu alas! hihkuin kävellessäni Assin karsinalle. - Mitä asiaa Jenni Vartiainen? Heikku tuli tirskuen portaita alas. - Heh! Tuutko mun ja Vuoniksen kaa ratsastaan? Ilman satulaa! kysyin reippaasti. - Joo! Mennään hakeen ponit heti! Heikku kiljaisi. Niin suuntasimme kulkumme kohti tarhoja.
- Saaaaraaaa! kiljuin (sopivan hiljaa) vuonohevostammaa taluttavalle tytölle. Tyttö vilkaisee iloisena kohti ja lähtee tulemaan vauhdikkaasti luoksemme. - Moi! Mistä te mut tunnistitte? hän kysyy iloisena. - Mustiksessa kaikki tuntee kaikki! vastasimme kuorossa. - Oliko asiaa? Sara utelee. - Tuutko ratsastamaan ilman satulaa kentälle? Heikku kysyy. - Tietty! Sara vastaa ja lähtee kohti tallia. - Tästä tulee kivaa! Vuonis iloitsee, kun kävelemme aittaan. - Jep!
Katseeni kiertää kenttää. - Mistä ihmeestä me päästää selkään? mietin. - Vuonis voi kokeilla mun keinoa! Sara huomautta hevosensa selästä. - Miten sä sinne ehdit? ihmettelin. - Kentän aidan päältä, Sara sanoo kuin se olisi maailman luonnollisin asia. Pian Vuonis keikkuu aidan päällä. Pikku katselee kummastellen omistajansa touhuja. Lopulta Vuonis laskeutuu mahdollisimman sulavasti Pikun paljaalle selälle. Pikku kuitenkin tajuaa virheensä ja niinpä se ottaa heti pienen sivu loikan. Ja Vuonis jää roikkumaan sivuittain sen selkään.
Heilautan jalkani reippaasti Assin selän yli. Sopiva lumikinos on löytänyt ja kaikki istuvat hevosten selässä. - Alotetaan! Sara huutaa kuin opetteja ja kaikki purskahtavat nauruun. Ensiksi kävellään ja verrytellään. Hevoset pärskii tyytyväisinä. Me ratsastajat pyöritään ympäri vaan -kukaan ei meinaakkaan lopettaa! Sitten ohjat käteen ja voltteja vaan. Kylmä ei kuitenkaan tulla saa. Jos vilu iskee jalat ylös ja alas. Kädetkin heiluu edes, takas! Seuraavaksi kokeillaan ravia. Kaikki pomppii selässä ylös, alas. Selkä on liukas ja Elli vetää pukin -Heikku pääsee katselemaan hankea lähempää! Kaikki taas selkään ja jatketaan. Suunta, kun on vaihdettu ravaillaan. Ympyrä, ympyrä, huppelis hei! Kaikki pyörii itsensä sekaisin! Lizzylle riittä jo ravi tää. Sara selällensä lennähtää! Nauru, kun loppuu laukataan! Pikku innostuu ja Vuonis tipahtaa! Kauheaan nauruun ma purskahdan. Selälleni Assin viereen kellehdan!
Nauraen kävelytämme hevosia kentällä. - Sä oot ihan luminen, Heikku! nauran. - Kiitos samoin! Heikku muistuttaa. - Onko mun kypärä lumes? Vuonis kysyy. - Joo, Sara vastaa Vuoniksen takaa. - Iik! Vuonis esittää. - Hah! nauramme kaikki yhdessä.
~Emppu ja Assi
4p ja 9v€ //Bambi
|
|
|
Post by Emppu on Jan 22, 2012 14:25:29 GMT 2
Kävelyretki Assi pärskähtää kotoisasti karsinassa. - No, niin kulta! Tänään tehdään lenkki, mutta muuta ei tarvita kuin riimu ja naru! naurahdan. - Vai sellaista on teillä päiväjärjestyksessä? Vuonis kurkistaa Pikun karsinasta. - Jepulis! vastaan pontevasti ja pujahdan oman pikku kullan muruni karsinaan. - Siis teet lenkin taluttaen? Pääsekö mukaan? Vuonis utelee. - Tietty sä pääset, hölmö! naurahdan. Pitäisikö jäädä ja samalla lähteä. Myydä asunto ja matkat kävellä. - Pikku kullan muruseni! Tykkätkö, ulkoilusta? Pitäisiköhän meidän pitää seuraavalla hoito kerralla rennompi päivä? Niin, että mä vain harjailisin sua ja.... höpöttelen harjaillessani pikkuista ponia. Otan kaviokoukun ja alan putsata kavioita. Ensimmäisen kavion jälkeen juttelen ja lepertelen Assille lisää. Tamma kuuntele minua korvat höröllään. Sydämmeni on onnea pullollaan. Halaan pikku tyttöani ja puhdistan seuraavan kavion. Halailen ja lepertelen Cassidylle joka välissä. - Emppu, hei! Kuinka likainen se Assi ikein on! Vuonis kyselee Pikun karsinasta. Vasta silloin vilkaisen kelloa. Olen hoitanut Assia puoli tuntia! Kun maisemat tänään muistuttaa eilistä ja kiire on aistina yksi viidestä. - Mihin päin lähetään? Vuonis kysyy. - Sä päätät, vastaan pontevasti. - Okei! Vuonis hihkaisee ja lähdemme liikkeelle. Taivas on harmaiden pilvien peitossa. Juttelemme niitä näitä hilpeinä ja rentoina. Välillä olemme hiljaa. Taputtelen vähän väliä Assia. Olemme olleet hiljaa jo vähän aikaa, kun Vuonis kääntää Pikun eräälle pellolle. - Mitä vitsiä sä teet?! ähisen tarpoessamme paksussa hangessa. - Laitan sut koville! Vuonis naurahtaa. Huokaisen. Assin häntä laahaa paksussa hangessa. Vähän väliä joko Pikku tai Assi kompastuu. - Ravataan! Vuonis huutaa. Ponit lähtevät raviin kompastellen. Lähden juoksemaan Assin vierellä. Katukuvasta voi ne ihmiset poimia. Kahdeksasta neljään vie vahvankin voimia. Hteken matkaa ravattuamme Pikku pysähtyy. Vuonis kaatuu ja Assi kääntyy ympäri ja laukkaa kauemmas. Minäkin kompastun ja lennän päätä pahkaa hankeen. Assi kävlee kuitenkin takaisin ja jää katselemaan hölmistyneenä. - PIKKU! Se oli vaan lintu! Vuonis raivoaa. - Mä voin kulkee edellä, mutisen. - Joo, Vuonis huokaa. Jos kaikki piirreään samoilla kaavoilla ja aamulla päivä näkyy jo kahtena. Johdatan joukkomme tieltä toiselle. Juttelemme Vuoniksen kanssa kaikkesta. Välillä Vuonis kysyy: - Mikä tie tää on? Ja minä vastan: - Tätä kautta pääsee nopsaan tallille. Välillä olemme hiljaa. Ja sitten yllättäen purskahdamme nauruun. Pikku säpsähtelee leikillään aina mitä missäkin ja Assikin kiltteydestään huolimatta jekkuilee pikkaisen. - Ravataan vielä vähän, päätän. Vaikka päällä Atlantin tai poluilla pyhän tunturin. Jos etsin, löydänkö kodin? Keitä kaduilla tapaan iltaisin? Kuka vastaa keneltä kysyisin? Milloin perille pääsisin? Taputan Assia kevyesti. Talutan sen tarhaan ja päästän sen sinne. Katselen sitä hymyillen. Vilkutan Vuonikselle joka lähtee jo kotiinsa. Huoh, pitäisi vielä siivota Assin karsina ja putsata varusteet, ajattelen. No, ei ainakaan tekeminen lopu, ajattelen hymillen. ~Emppu&Assi ~22.1.-12Oi ihana tarina ! 5p ja 11v€ //Bambi
|
|
|
Post by Emppu on Feb 1, 2012 18:33:48 GMT 2
|
|
|
Post by Emppu on Feb 4, 2012 16:32:20 GMT 2
Jäässä Assi hirnahtaa ja tulee mua vastaan. Poskeni on punaiset ja nenäni on jäässä. Tallin ovi on raollaan sieltä kuulu, kun hoitajat laulaa kuorossa Adelea. Mä kuitenkin talutan Assin aittaan. Siellä Vuonis tulee mua vastaan. - Moi! Mä oon jäässä, saan tervehdyksen iloisen.
Kun Assi seisoo karsinassaan mä meen tuntilistaa kattomaan. Katson huolella sen ja huokaan. - Tääl on kylmä! Vesihanakin on jäässä! Daw astelee luokseni. - No, niin ja tuntilista menee näin! Daw alkaa kuluttaa. Huokaan. Selja menee Assilla tenava- tunnilla. Miina ohjastaa tammuliinia alkeiskurssilla. HUH!
Assia rauhassa harjaan. Vuonis vesihanaa tutkii vaan. Hana on jäässä, kun on niin hirveen kylmää. Assi raskaasti huokaa. Pian varmaan tuntilaiset tulevat. Joudun tietenkin taluttamaan. Ei ainakaan kylmä pääse tulemaan!
Mä pikku Seljaa talutan. Tyttö pomppii selässä. Seljan äiti räpsii kuvia katsomssa. Pitää vaan ajatella; onn mäkin tän joskus alottanut. Ja entäpä jos tää tyttö on seuraava Anna- Julia Kontio?
En jäähän mennä ehdi lain. Kun Minna ratsastaan, tulee. Hän peloissaan on ja häntä rauhoitan. Bambi tuntia pitää. Hän koko ajan Minnan asentoa korjailee. Minnakin jo hikeentyy. Minullakin jo kuuma on. Pian tuntikin loppuu ja Assi talliin pääsee.
Kehun Asia maasta taivaaseen. Vuonis vierestä hymyilee: - Mä voin viedä Assin tarhaan niin sä saat krsinan siivottua. - Okei, mä hymyilen. Haen kottikärryt ja alan karsinaa siivoomaan.
~ Emppu&Assi 3p ja 7v€ //B
|
|