|
Post by Kathreen on Aug 1, 2011 23:03:33 GMT 2
1.8.2011. 23:13
"Good morning, Los Angles! Plaa plaa plaa.." kailotti kolmonen. Painoin kaukkarin nappia ja käänsin kanavaa. "Joo, joo, joku Good Wife.." mumisin itsekseni kun nelonen toivotti omaa mainostaan. FST:lle en jaksanut edes uhrata ajatusta, vaan sekasin suoraan sen ohi. Subilta voisi jopa tulla jotakin, nää, ei sieltäkään mitään. Päätin suosiolla katsoa jotain nauhalta, koska kakkossija tulevat Muumit eivät myöskään pahemmin kiinnostaneet. Exän jäljellä, jaa, no se saisi käydä. Pian ruudulla keikisteli Jennifer Anniston ja joku mies.
Aih, huuleen sattui. Olin saanut leirillä kaamean herppeksen, koska olin juonut itse sun toisenkin juoma/limupullosta. Nyt se oli kuitenkin jo hieman paremmassa kunnossa. Siltikään aamupala ei laittanut eilistä paremmin. Kumosin suuhuni pari kourallista herneitä. Sitten vaatteet päälle. Voih, oih, joka paikkaan särki viimeviikkoinen ratsastelu. Olin ollut koko viikon sipoossa ratsastusleirillä ja nyt joka paikkaa särki. Daisy oli ainoa asia tai velvollisuus, joka veti minua tallille. Muuten olisin todella mielelläni jäänyt kotiin töllöttämään tusinan muitakin Anniston-leffoja.
Pyörän avaimet odotivat pöydällä, jonne ne saisivat myös jäädä, sillä tämä tyttö minnrkkään tässä kunnossa pyörällä lähttee, no way. Äiti ja isä olivat tänään lähteneet töihin ja lopettaneet siis kesälomansa, joten private kyytiä oli turha toivoa. No kai kolikkokiposta heruisi minulle vitonen, että pääsisin bussilla tallille.
Bussi tuli ajoissa ja oli ajoissa perilläkin. Onneksi koulut eivät olleet vielä alkaneet, niin sai matkustaa bussilla ihan rauhassa, tai no melkein rauhassa, kolmannen pysäkin kohdalla sisään astui tutun näköinen tyttö huitoen ja huudellen minulle. Tunsin itseni tosi tyhmäksi, sillä en muistanut tytön nimeä, tallilta hän ainakin oli, sen jopa minäkin tiesin. "Uskii! Moii!" huudahdin, kunnimi ilmestyi mieleeni kuin Neon kirjaimet. Uski istui viereeni ja juttelime koko matkan. Uski oli mustiksessa aika uusi, joten selventelin hänelle muutamia juttuja talliin liittyen, vaikken itsekkään ollut mustiksessa ollut kuin kesäloman.
Hiekkatien reunalla jäimme pois. Talli seisoi matkan päässä, niin kuin aina. Hevoset hirnuivat laitumella, niin kuin aina. Ruuvari porasi ruuveja seinään, niin kuin aina, eikun hetkinen. Eihän se niin ollut. Mitä ihmettä siellä oikein tapahtui. Tallipihaan oli ainakin ilmestynyt vino pino lautoja ja toinen saman lainen naulapaketteja. Bambi ilmestyi jostain kasojen takaa. "Heippa tytöt! Mitäs te?" Bambi kysyi. "Hyväähän täs, tultiin just", Uski kertoi. "Saaks kysyy, mut mitä sä teet?" kysyin Bambilta. "Ei ku mä vaan testasin tota uittaa ruuvarii , tai siis ku tänne tulee laajennus", Bambi kertoi kylmän rauhallisesti, jotenkin arvaten reaktioni. "Oikeesti! Oot sä tosissas?! Paljonks niit paikkoi tulee? Pliis sano, et Daisy pääsee tänne vakituiseks!" vaahtosin. "Noh en mä tiedä, tai sii pitää nyt kattoo, et en lupaa yhtikäs mitään, että älä nyt innostu.." Bambi rauhoitteli. "Ok, joo, sori.." sanoin vähän häpeissäni päällekäyvästä käytöksestä.
Uski oli häippässyt hoidokkinsa luo minun esittäessä kysymys mereni Bambille. Nyt minäkin keskityin Daisyyn ja lähdin tyttöseni luo. Daisy oli hyvässä kunnossa, kiitos siitä kuuluu Bambille ja Myylle. Talutin tamman laitumelta puomille ja rupesin harjaamaan. Siinä riittikin työsarkaa kerrakseen. Daisy oli pohjakerrokselta märän mudan peitossa.mutakerroksen päällä oli hienon hienoa hiekkaa/pölyä jonka päälle neiti oli päättänyt hankkia viher-rusketyksen märässä ruohossa. Työstin Daisy-kultin karvaa varmasti päälle puolituntia + kaviot. Sitten oli satulan vuoro, jonka nostin nyt hieman naturallisempaan selkään. Suitsetkin löysivät tiensä lusitanon päähän.
Tunti kentällä, puoli maastossa. Voitte arvata kumpi oli mieluisampi, tosin nyt käntällekkään ei kuollut, sillä aurinko ei paistanut pyörryttävän kuumasti, silti maasto vei voiton tasaiselta. Kentälle en siis jaksanut ruveta esteitä väsäämään, joten oli parempi tyytyä koulukiemuroihin. Olin voittanut, vasten tahtoani, viimeviikolla kenttäleirikisojen kouluosuuden, joten ajattelin, että miksipä ei Daisylla koulua. Pian sain vastauksen, että siksipä ei Daisylla. Vääntelehdimme jonkun näköisiä komikaarisen tapaisia epämääräisiä kiemuroita, jos niitä voi edes niiksikään kutsua, kentällä. Pian väsymys otti vallan ja päästin molemmat pälkähästä ohjaamalla Daisyn maastopolulle. Hevonenkin nautti maastossa ja tuntui kuin se olisi toistanut koko alkumatkan yhtä ja samaa: "Ai nyt sä sitten tajusit, pakkoko meidän oli jotain kiemuraa kentällä vääntää lähemmäs tunnin, oltas vaa heti tänne tultu..."
Tallipihalla Daisy pääsi eroon "pakkopaidastaan" ja minä liikunnasta, vaikka se ei ollut tältä päivältä vielä läheskään ohi. No, ainakin "pääsin pois hevosen selästä" tältä päivältä. Tuota kommenttia en olisi ikinä uskonut kuulevani itseni suusta, mutta nyt oli niin turtunut olo viimeviikostakin, että kommentti ei tuntunut niin tappavalta, kuin olisi luullut, eikä se hevosrakkaus siihen lopu, vaikkei joskus jaksaisikaan ridata tai hoitaa tai yleensäkkään lähteä tallille. Minusta oli ihan ok sanoa joskus, kun joku kysyy mikset ole tallilla, että et jaksa. Tämä saarnaaminen saa nyt loppua tähän, piste.
Sain Daisyn hoidettua saarnasta huolimatta ja kuljetettua laitumelle. Itse hilasin itseni pirttiin limukoneen eteen. Kolikot tippuivat ilkeesti kolisten koneen uumeniin ja Mountain Dew ilmestyi käsieni ulottuville. Alta aika yksikön sen korkki oli ruuvattua auki ja sitruuna-lime limppari katosi kurkkuuni. Kun olin saanut suurimman janon sammutettua, avasin kaappini oven. Teippasin oveen, tyhjään kohtaan, uuden kuvan minusta leiriltä kahden ystävi kanssa. "Ketä noi on?" joku kysyi takaani. Säikähdin ja limut nousivat kurkkua ylös, joka aiheutti minulle kamalan hikan. Käännyin ympäri ja Dawin aurinkoiset kasvot peittyvät näkökenttäni. "Moi.. Noi on mun yksii kavereit silt mun leirilt", kerroin Dawille. "Ainii, sä olit siellä, mä mietin ihan sika pitkään, et missä sä oikein olit", Daw kertoi. "No, miten siel meni?" Daw jatkoi. "No, me mentiin sinne sunnuntaina ja saatiin leiri hoitajia. Mä sain yhen..." selitin Dawille ainakin viiden kilometrin pituisen stoorin. "...ja sit tulin koko kisas kolmanneks", lopetin kertomukseni. Daw oli vaan istunu ja kuunnellu ja näytti nyt siltä, kun olisi voinut esittää koko leirini teatterina.
Rupesin pakkaamaan tavaroitani ja kyselin Dawilta lähtisikö hän kanssa bussarille ja kotiin siinä samassa. Daw kertoi muutenkin olevan lähdössä ja liittyi siis seuraani. Bussi oli myöhässä, jota en ihmeettele. Pikemminkin ihmettelin aamua, jolloin bussi oli tullut ihan ajallaan. Jonkun ajan odottelun jälkeen pääsimme bussiin ja kotiin.
Avasin koti oven. Äiti ja isä olivat ehtineet tulla jo kotiin. "Arvatkaa mitä!?..." aloitin tarinani päivästä.
20HM
4p + 10v€ //B
|
|
|
Post by Kathreen on Aug 3, 2011 22:25:48 GMT 2
3.8.2011. 23:02
Kiire, kiire, pakko ehtiä junaan. Minuutti aikaa, ou nou. Serkkuni juoksi edellä. Yritin pysytellä hänen perässän. Rautatieasema kaikui kuulutuksia tulevista ja lähtevistä junista. R juna keravalle, siinä, laituri 6. Rynnistimme junan ovesta sisään ja varasimme lähimmät vapaat penkit.
"Voih ei! Se bussi lähti just, seuraava tulee vast tunnin päästä." voivottelin serkulleni. Venasimme sitten bussia kirjastossa. Sitten bussi tuli ja pääsimme kotiin. Serkkuni tultiin hakemaan puolen tunnin sisällä.
Pakkasin tavarani ja huikkasin heipat koiralleni. Suljin välioven ja lähdin. Ehdin tällä kertaa parahiksi bussiin, jossa istuikin jo muutama muu tallityttö , tosin eri talleille menossa. "Daw!" hihkaisin, kun näin tummahiuksisen tutun tytön takaoven edessä istumassa. Änkesin Dawin viereen ja aloimme jutella. Ooih, minua jännitti yksärihaku ja vaahtoin siitä Dawille koko ajan, tämä kuunteli, koko ajan herkeämättä.
Sitten oltiinkin jo tallilla. Daw haki meille molemmille riimunnarut ja riimut, itselleen kahdet ja minulle yhdet. Haimme ensin Lissun ja Dasiyn, jonka jälkeen Daw lähti hakemaan vielä Sakkeakin. Minä aloitin sillä aikaa Daisyn harjaamisen. Neiti oli melko siistinä, joka johtuu varmaan siitä, että olin eilen, eikun toissapäivänä harjannut sen niin hyvin. Kaviot vielä.. Daw tuli pikalle Saken kanssa. "Joko sä oot valmis?" Daw kysyi Saken kiehnätessä tämän ympärillä. " Joo, vaikka vois tätä vielä ainaki vähän puunata", vastasin ykskantaan. "Okei, joo, mennäks sit sen jälkeen kentälle hyppii, siis vaik Saken ja Daisyn kans?" Daw ehdotti. " Joo!" innostuin.
Pian olimme valmiit ja haimme rakkaitten kamat. Satulat nostettiin selkään ja suitset päähän, vaikka Daisyn kanssa tuli vähän ongelmia, koska neiti ei ollut kovin tyytyväinen jouduttuaan tiukempaan naruun syöpöttelyn seurauksena. Tämä riuhtoi päätään minkä jaksoi ja minä avuttomana ja todela kutistuneena roikuin mukana. Daw tuli apuun ja yhdessä saimme Daisyn aisoihin. Kamat olivat siis päällä, joten ei kun menoksi kentälle.
Daiayn satulan alla komeili uusi omenan vihreä satulahuopa. Se oli oikein hieno, oli se kyllä maksanutkin, vaikka ainahan satulahuovat maksavat vähän enemmän. Heräsin takaisin todellisuuteen. Daw oli jo Saken selässä. Kiristin nopeasti satulavyön ja laskin jalustimet. Jeccu ja Cida tulivat kentän laidalle katsomaan. Pyysimme Dawin kanssa heitä kasaamaan meille pari estettä. Jeccu näytti siltä, että olisi mieluummin tyytynyt pelkkään katsojan roolin, mutta koska Cida oli heti mielellään auttamassa, tuli Jeccukin toisiin aatteisiin.
Esteet kasaantuivat kentälle pikku hiljaa, yksi kerrallaan sillä aikaa, kun minä ja Daw verryttelimme ratsujemme selässä. Aurinko paistoi, ei liian kuumasti, mutta kuitenkin sen verran, että hiki siinä tulisi. Tuuli puhalsi myös mukavasti kasvoille. Laukkasin huomaamattani takaisin mielikuvitusmaailmaan, tai mikä lie onkaan. Daisy oli kai aloittanut lakon ja pysähtynyt, sillä joku napsutteli sormiaan edessäni. "Come on! Kathreen!" Jeccu patisti. "Häh? Ai joo, öö hups.. Hmm", puristin pohkeent Daisyn ympärille. Ravia, eteenpäin. Kaviot viskoivat kuivaa hiekkaa ilmaan suuriksi pölypilviksi keventäessämme pitkin kaviouraa. Lävistäjälle oli laitettu ravipuomeja, joita ylitimme kerta toisensa jälkeen vuorollamme. Sitten pitkällä sivulla olevalle ristikolle ravissa. Pidätys, pohje, ohja, myötäys, yli, kiinni, laukka, pidätys, pohje, ohja, myötäys, pystyn yli ja kiinni, raviin ja sen kautta käyntiin. C:stä uusi laukannosto oikealle. Toinen pitkä sivu poikkaistiin 50cm:n pystyllä, sekä 60cm okserilla. Nyt tarvittin vähän enemmän vauhtia. Yksi laukka-askel, toinen, kolmas, neljäs, viides ja yli, askel, askel ja hyppy, kiinni ja raviin. Näitä esteitä ylittelimme sitten taas jonkun aikaa.
Laukka, este, ravi, laukka, jii än ee... Pian oli loppukäyntien aika. Molemmat hevoset pärskivät ja venyttelivät kaulojansa tyytyväisinä. Sekä hevoset että ratsastajat olivat hikisiä ja väsyneitä. Daisy ja Sakke saivat tallissa viileän suihkun ja verkkoloimet selkään. Kiinnitin Daisyn riimun otsaan vielä sellaisen huiska jutun, eittevät kärpäset ja hyttyset kiusaisi sitä. Daisy ja Sakke pääsivät onnellisina laitsalle ja minä ja Daw rynnistimme päätä pahkaa suihkuun. Vaatteet vaihdettiin suihkun jälkeen puhtaisiin ja useampi limupullo tyhjennettiin kuiviin kurkkuihin.
Väsymys iski päälle, ratsastus ja hevosen hoito olivat rankkaa, sanovat mitä sanovat. Soitin äidille, että tämä tulisi hakemaan minut. Äiti sanoi isän tulevan hakemaan pian tullessaan töistä.
21HM
4p + 10v€ //B
|
|
|
Post by Kathreen on Aug 3, 2011 23:32:32 GMT 2
3.8.2011. 22:17 Ja näin kävi: 23.7.2011. Kutsu> www.nukkumatti.webs.com/kisaviikonloppu.htmLk.3, 50-60cm: hylätty Lk.5, 70-80cm: hylätty 27.7.2011. Kutsu> elgwir.awardspace.us/kisat/este12.phpLk.5, 80cm, avoinna kaikille: 13/31 1.8.2011. Kutsu> www.askelma.proboards.com/index.cgi?board=kilpailut&action=display&thread=13Lk.1, helppoC: 9/21 Lk.2, helppoB: 22/22 2.8.2011. Kutsu> www.askelma.proboards.com/index.cgi?board=kilpailut&action=display&thread=14Lk1, Puomit: hylätty Lk.2, 40cm: hylätty Lk.3, 60cm: hylätty Ei menny kovin kunniallisesti, kun noita hylkäyksiä ja vikoja sioja on nii paljon, mut alku toiki 22HM 3p + 6v€ //B
|
|
|
Post by Kathreen on Aug 5, 2011 12:09:20 GMT 2
5.8.2011. 13:09 Kuva23HM 2p + 5v€ //B
|
|
|
Post by Bambi on Aug 8, 2011 13:34:45 GMT 2
Kuvapalkinto Kathreenille ahkerasta hoitamisesta! Daisy ja Kathreen kesätunnelmissa Kuvan saat lisätä vaikka Daisyn sivuille (: //Bambi
|
|
|
Post by Kathreen on Aug 9, 2011 14:42:33 GMT 2
6.8.2011. 20:24 Daisy sai uuden harrastuksen, perhosten pällistely 24HM 2p + 4v€ //B
|
|
|
Post by Kathreen on Aug 9, 2011 14:46:58 GMT 2
9.8.2011. 15:46 Omakuvan piirsin 25HM 2p + 4v€ //B
|
|
|
Post by Kathreen on Aug 15, 2011 17:09:44 GMT 2
15.8.2011. 18:10 Äiti ajoi hopean Mersunsa tallipihaan, minä istuin etupenkillä. Äiti oli kotona paasannut, että tämä sai sitten olla viimeinen kerta kun hän lähtee minua tallille viemään. Se oli kyllä vähän virheellinen kommentti, sillä joskus tulisi talvi ja lumetkin. Äiti pysäytti auton pihalle. Näin Jecun tallin ovella ja ryntäsin tavaroineni ulos autosta. pihalla tihkutti hiukan. Jeccu näytti erittäin hämmästyneeltä, kun juksin minkä jaloistani pääsin häntä kohti. Huusin samalla täyttä ääntä Jecun nimeä. Hidastin vauhtia, ennen kuin tärmäisisin Jeccuun. "Arvaa mitä!? Nää on vikoja päiviä kun Daisy on laitsalla!" puhkuin innosta. Daw oli kuullut meluamiseni ja rynnistänyt pää kolmantena jalkana alas ovelle. "Mith.. tylsää, miks sä oot noin ilonen, löysiks jonkun paremman...", Daw oli aikeissa kysyä, mutta ehätin vastata, ennen kuin tämä lopetti. "Enn... vaan...", kohotin tunnelmaa. "Mitä? Mitä sä oikeen juonit Kat?" Jeccukin kysyi. "Me Daisyn kanssa jäädään TÄNNE!!!" Meuhkasin niin että talli raikui. "Mitäh?!! Täh? Oikeesti?" Daw ja Jeccu menivät sanattomiksi ja vain pällistelivät, kun hypin ja pompin kerta kerralta korkeammalle. Kun yllätyksestä oli toivutti lähdettiin hakemaan heppoja. Rallatin matkalla koko ajan. "Mee jäädään täännee, mee jäädään täännee...", näin meni lauluni. Daisykin meni vähän sekaisin, kun rallattelin ja pyörähtelin laitumella, sekin otti osakseen toljottajan roolin, joten sain sen kiinni helposti. Dawillakaan ei ollut Lissun kanssa ongelmi ja Dumlekin totteli Jeccua varsin lahjakkaasti. Jäimme harjaamaan hevosia ulos puomille. Daw lähti Lissun hoidettuaan ja vietyään sisään hakemaan Sakkea. "Sille tielle se jäi", vitsailimme Jecun kanssa, kun Dawia ei alkanut kuulua. Jonkun ajan päästä kulmalle ilmestyi punakasvoinen ja ylt ympäriinsä hikinen Daw sekä tyytyväisen näköinen Sakke. "Mitä ne on tälle oikeen syöttäny, tupla-annos energia-pellettejäkö? Häh mitä! Antaa kuulkaa olla viimenen kerta ku mä juoksen tän preerian pikajunan perässä!" Daw pauhasi. Satuloin Daisyn ja varustin itsenikin ratsastajan näköiseksi. Lähdin taluttamaan kullan murua kentälle. Talutin heposeni kaartoon ja rupesin säätämään vyötä. Bambi oli kentällä harjoittelemassa Dellan kanssa. Hän käski vaan jatkamaan ja olla välittämästä hänestä. Pian keikautin itseni Lusitanon selkään. Harjoittelin istuntaharjoituksia jalustimet kaulalla. Onneksi Daisyn askeleet olivat suht tasaiset, joten selässä pysyminen ei tuottanut sen suurempia ongelmia, muutamia pukkeja lukuun ottamatta. Vuonis ilmaantui aidan kupeelle ihastelemaan Dellaa, minun ja Daisyn epämääräisiä kiemuoita muistuttavia sählinkejä ei voinut ihailla. Eivätkä nämä koukerot näyttäneet jäävän viimeisiksi. Sen sijaan ulkona ratsastaminen taisi olla "the last time", koska sää lupasi olla huono tuleivaisuudessa. Sittenpä laskeuduinkin jo satulasta ja talutin Daisyn talliin. Harjasin ja pesin neitisen, jonka jälkeen se sai alistua kohtaloonsa ja mennä takaisin laitumelle. Normi päivä taas, ei sen suurempia tapahtunut, ens kerralla keksin jotain, mitä jaksaisi lukeakkin. Öljypastellituherrus tälle päivälle26HM 3p + 7v€ //B
|
|
|
Post by Kathreen on Aug 28, 2011 21:27:08 GMT 2
28.8.2011. 18:08
Pitkästä aikaa, tallilla taas. Hörähtelyjä kuului pitkin käytäviä. Allyn laikukas pää työntyi ulos karsinan ovesta, samoin Jasun, sekä Duurin. Tompan kiljaisua muistuttava hirnahdus kuului oikealta puolelta, Liinun tähtisilmät tapittivat edestä. Sitten, sitten tuli Daisy. Sen suuri pää löytyi pian sylistäni. Lämmin henkäys lämmitti pyöräillessä kohmettuneet sormet, aamulla oli ollut kylmä. Vilmakin rupesi hörisemään, luuli kai, että minulla olisi herkkuja.
Harjakori seisoi Daisyn kaapissa, pakin päällä. Korissa oli harjoja vähemmän, kuin pakissa ja se oli käytännöllinen, kun ei jaksanut harjata niin hirveän perusteellisesti. Pakki oli lähinnä kisoja varten. Kori sai kelvata tällä kertaa. Nappasin sen kahvasta kiinni ja lähdin kiikuttamaan sitä Daisyn luo. Lusitano-tammani haisteli koria ja poimi sieltä vaaleanpunaharjaksisen suan hampaisiinsa. Katsoin Daisya, silläkö piti harjata. Tamma haski päänsä taasen syliini ja jätti harjan käteeni. Ilmeisesti. Aloin harjata Daisya pitkin vedoin kaulasta lautasille, jalat ja vatsanalus lukuun ottaen.
Kavioita Daisy ei aluksi meinannut nostaa, mutta kyllä nekin puhtaiksi saatiin, ajan kanssa. Daisy oli tänään jotenkin raukealla päällä, olin kyllä minäkin. Äiti oli joutunut jopa patistamaan minua aamulla tallille. Aamuvarhain ei varmasti ketään huvittanut lähteä pyöräilemään lähemmäs viittä kilometriä.
Kävin vilkaisemassa kelloa, puoli yhdeksän. Olipas aika kulunut hitaasti. Puolen tunnin päästä talli olisi varmasti täynnä eloa, kun kaikki täysjärkiset saapuivat paikalle, toisin kuin minä puoli hullu kukuin tallilla jo kahdeksalta. Annoin Daisylle muutaman porkkanan palan palkkioksi hyvästä käytöksestä ja jätin sen omiin oloihinsa poistumalla karsinasta ja sulkemalla sen oven.
Laahustin rappusille ja ne ylös. Toimistossa näkyi kaksi puolihorroksessa olevaa, kahvia lipittävää niorta naista. Bambi ja Myy, aivan selvästi. Toimiston oikealla puolella oli kaksi ovea, joissa riippuivat sydämen muotoiset kyltit. Kylteissä luki "Leirihuone" kauniilla käsialalla. Bambi ja Myy olivat kai itse tehneet ne, kauniita olivatkin ja toivottivat kivasti kaikki peremmälle.
Käytävän päässä oli ovi, johon oli myös ripustettu sydänkyltti, tässä kyltissä luki "Tupa", niin kuin oli aina lukenutkin. Avasin oven ja työnnyin sisään. Kävelin suoraan kahdeksannen kaapin kohdalle. Kaivoin taskustani avainnipun ja valitsin pienen kullertavan avaimen muiden joukosta. Työnsin avaimen kaapin lukkon ja pyöräytin. Kaapin ovi aukesi valokuvineen päivineen. Työnsin laukkuni sinne ja otin samalla ratsastusvarustelaukkuni ulos. Nappasin ylähyllyltä pienen harjan kenkälankin ja vaateharjan seasta, oli siellä paljon muutakin. Rupesin harjaamaan kypärääni, joka ei ollut oikeen edustuskunnossa. Ei se mitään, pian olisi. Kun kerran aloitin, en malttanut lopettaa. Putasin kypärän jälkeen nahkasaappaani ja levitin kärkiin ja varsiin mustaa lankkia. Sitten oli matavarsisten kenkien ja chapsien vuoro. Ne puhdistuivat pienen harjan avulla. Sitten varusteet loppuivat, koska raippoja, eikä hanskoja ollut tarpeellista puhdistaa.
Alakerrassa oli alkanut tavallinen tallielämä. Hoitajia parveili portaissa ja aulassa. Hevosetkin olivat virkistyneet väen paljouden vuoksi. Etsin Dawin, Jecun, Iipun ja Cynthian käsiini. He olivat jutelleet porukassa, ennen kuin tulin, joten erillistä kierrosta ei tarvinnut tehdä. Jeccu vaahtosi taas kerran Serarsta, joka oli ihan ymmärrettävää, olinhan minäkin joskus ollut uusi hevosen omistaja, enkä antanut kenenkään jäädä tiedottomaksi siitä. Lähellä oli, etten olisi joutunut terapiaan Daisy-kuumeeni takia. Nyt Jeccu luitenkin pölötti jotain uutta tarinaa ja tuppauduin mukaan kuuntelemaan. Sera oli kuulemma eilen osannut napata herkun Jecun takataskusta ja kumartaa, kun tyttö oli laittanut herkun sen etujalkojen väliin.
Kun tarinat oli saatu tarinoitua jokaisen osalta, menimme hoitamaan hevoset, siksihän tallilla oltiin, miksipä muuten. Päätimme lähteä viidistään kentälle leikkimään ilman satuloita. Daisyn olin jo aamulla aikaisin harjannut, joten nyt riitti, että tarkastin kaviot ja vetäisin muutaman kerran juuriharjalla selän päältä. Suitset löytyivät paikaltaan ja pian Daisyn päästä. Lähdin Daosyn kanssa kohti ulko-ovea, sitä joka oli lähellä Jasua. Odottimme, minä, Daisy, Cynthia ja Jasu, että Iippu, Della, Daw, Sakke, Jeccu ja Dumöe tulisivat. Sera oli vielä niin pikkuruinen varsuli, ettei sillä voinut vielä ratsastaa, joten hän oli saanut luvan ratsastaa Dumlella.
Kentällä kaikki yrittivät kaikin voimin hyppiä ja pomppia hevosten selkään, joka ei oikein tuottanut tulosta. Lopulta kaikki kiipesivät aidan päältä ratsujensa selkään. Aluksi mentiinkin sitten pitkin ohjin ja hevoset kiemurtelivat sinne sun tänne ratsastajan pohkeista välittämättä. Me muut kadehdimme Iippua, joka sai ratsastaa Dellalla, mikä tarkoitti sitä, että mitään ongelmaa ei tulisi ilmenemään. Daisy ei ollut ihan samaa maata. Se kiemurteli, riuhtoi ohjista, pysähteli ja heitti päätään. Istuppa sitten siellä selässä.
Ensimmäisenä leikkinä oli kapteeni käskee. Daw oli Saken kanssa ensimmäisenä vuorossa ja saimme ratsastaa väärin päin, kädet pään päällä, laulaa "porsaita äidin oomme kaikki" ja niin edelleen. Sitten oli Cynthia ja Jasu. Nyt saimmekin laukata pitkän sivun ja pujotella kartoiden välistä. Myös makoilu hevosen lautasten päällä saatiin kokea tämän ratsukon johdolla. Jasun ja Cynthian jälkeen vuoroon tuli Jeccu ja Dumle. Tämä ratsukko veti pohkeen väistöä, pysähdyksiä ja nopeita laukan nostoja. Sitten olimme minä ja Daisy. Mietin vähän aikaa, ennen kuin näytin mallia. Asetuin poikittain Daisyn selälle istumaan ja keikautin itseni vatsalleen sen selkään. Siis niin, että jalat riippuivat toiselta ja pää ja kädet toiselta puolelta. Nimitin itseäni "Kuolleeksi intiaaniksi". Kaikki seurasivat perässä ja sitten me riipuimme puoli kierrosta "kuolleina" hevosten selässä. Seuraavaksi nousin polvilleni Daisyn selkään ja päästin ohjat käsistäni, jotka levitin sivuille. Lopuksi menin naisten satulaan ja annoin lusitanolle laukkapohkeet. Minun ja Daisyn jälkeen olivat vielä Iippu ja Della. He esittivät hienon laukan vaihdos lennosta, mikä kaikkien olisi pitänyt toistaa. Lopputulos oli selvä. Ennen pitkää Jeccu oli kupsahtanut Dumlen selästä oriin kieltäytyessä yhteistyöstä. Ei sen paremmin meillä muillakaan mennut. Cynthia onnistui väsäämään jonkun laisia laukan vaihtoja Jasun kanssa, mutta me Dawin kanssa tulimme yhteisymmärrykseen, että Saken ja Daisyn huumorintaju ei riittäisi niin pitkälle.
Kapteeni käskee -leikin jälkeen leikimme "talli palaa" -nimistä leikkiä. Ensimmäisenä jäimme me Daisyn kanssa, toisena Daw Sakella ja kolmantena Iippu Dellalla. Talli paloi, sitten siirryttiin seuraavaan leikkiin. Tuoli leikki, oli minun ideani. Kävin levittämässä neljä kartiota ympäri kenttää. Cida ilmaantui juuri sopivasti kentän reunalle ja lupautui soittamaan musiikkia kännykästään. Leikki meni saman lailla kuin tavallinen tuoli leikki, mutta nyt piti ratsastaa kartion viereen, heittäytyä alas ja istua kartion päälle. Finaaliin selvisimme minä ja Cynthia. Daisy vei nipin napin voiton ja juhlimme sitä laukkaamalla kunnia kierroksen.
Lopuksi otimme vielä erän peiliä, loppuverkaksi. Jeccu oli peilinä ja Iippu voitti Dellan kanssa. Muut pysyttelivät koko ajan lähtöviivan tuntumissa. Sitten annettiin hevosille pitkät ohjat ja ne saivat kävellä vapaasti kentällä. Juuri kun joku oli maininnut ihmeestä yhden pukin leikkitunnista, päätti Jasu tehdä tunnista tavan omaisen tekemällä äkkipysähdyksen, jonka johdosta Cynthia teki kuperkeikan Puoliveritamman kaulaa pitkin. Kaikki nauroivat, Cynthiakin. Se tiesi meille pitkää ikää, hahhaa, ja kovia vatsalihaksia.
Hevoset vietiin talliin ja huuhdeltiin viileällä vedellä. Ei olisi uskonut, että vielä sai näin hienoja säitä, kaikki oli näköjään mahdollista. Daisy nautti pesusta, ihme kyllä. Se käyttäytyi oikein mallikkaasti ja sai palkkioksi muutaman porkkanan palan taskustani.
Pakkasin tavarani ja hyvästelin päivänkakkarani. Kotia kohti, oli ajatus mielessäni.
27HM
5p ja 11v€ //Bambi
|
|
|
Post by Kathreen on Aug 29, 2011 15:16:21 GMT 2
29.8.2011. 16:16 Tässä kuva kaikista Mustislaisista! huom. kaikista uusimmat ei ole kuvassa. 28HM 2p ja 4v€ //Bambi
|
|
|
Post by Kathreen on Aug 30, 2011 15:33:24 GMT 2
|
|
|
Post by Kathreen on Sept 4, 2011 21:46:38 GMT 2
|
|
|
Post by Kathreen on Oct 1, 2011 18:38:00 GMT 2
1.10.2011. 19:33
Avaan taas kerran, ties kuinka monetta kertaa, Mustikkapolun sivun. Se avautuu kolmannelle välilehdelle, You Tuben ja Facebookin jälkeiselle. Tarkastan kaikki sivut, ennen kuin klikkaan itseni Mustiksen foorumille, ihan niin kuin kaikkina muinakin kertoina. Kirjaudun sisään ja etsin kansiot, joissa on teksti ”new”. Vieraskirjaan on joku viestiä laittanutkin.
Klikkaan uuden viestin linkkiä ja päädyn Latun tallille. Tarkastelen hevosia, jotka ovat piirretty todella hyvin, melkein kuin aidot. Sitten katselen muita kuvia. Lopuksi palaan takaisin Mustiksen foorumille, vieraskirjaan. Seuraava linkki johdattaa minut Reservilään, jossa Suomenhevosia kasvattava Elisa on piirtänyt hevosensa myös erittäin hienosti.
Selaan vielä lähemmäs sata muuta tallia, mukaan lukien Seppele ja monet muut. Tallien tarkistelun jälkeen ovat vuorossa muut topicit. Hoitajien palsta turpoaa turpoamistaan sen avattua, sekä ”tiputa hevonen” –topic.
”Ilmoitustaulu
Toivoisin lisää tuntien pitäjiä, tuntitoiminta on tällä hetkellä aika kuollutta... Muistakaapa maksaa nuita vanhoja tunteja (jotka eivät ole vielä arkistossa) pois ennen kuin osallistutte uusille tunneille! Vuonis ei osallistu enää yhdellekään tunnille ennen kuin maksaa 4 maksamatonta tuntiaan, vuokrausleirin ja vaellusleirin.
Daw ja Jeccu ovat lupautuneet auttamaan minua foorumilla, eli heidän puoleensa voi kääntyä erilaisissa ongelmatilanteissa. Älkääkä myöskään ihmetelkö, jos nämä neidit pisteyttävät teidän tarinoitanne (:
Kauppatopicista ei löydy läheskään kaikkien hoitajien kaappeja, eli tehkääpä niitä, jos shoppailu kiinnostaa! Rahanjanoisille on aina tallitöitä tarjolla. Tosi hyvä tapa ansaita helposti paljon virtuaalieuroja!
Bambi opiskelee... Eli aikaa ei Mustikselle jää ihan hirvittäviä määriä, mutta päivittäin pyrin käymään täällä. Kärsivällisyyttä siis todella toivoisin.
Jeccu lopettaa täällä Seran kanssa, aika ja inspiraatio eivät kuulemma riitä. Hän lupasi kuitenkin näyttäytyä foorumilla, vaikka hevosta ei olekaan. Seralle etsitään uutta kotia. ” « Last Edit: Sept 10, 2011, 10:54 by Bambi »
Sitten onkin ratsastusosuuden vuoro. Tsekkaan tunti –osiosta, ettei minulta ole jäänyt mitään maksamatta. Onnekseni kaikki tunnit oli maksettu, huh. Huomaan muutaman uuden tunnin, mutta jätän osallistumatta, sillä nyt pitäisi pitää pieni tauko ja kirjoitella pelkkiä kuulumisia Daisyn hoitovihkoon.. Edellisestä tarinamerkinnästä onkin aikaa jo.. tämäpäs onkin häpeällistä.. päälle kuukausi. Nyt olisi sii korkea aika ruveta kirjoittamaan.
”Sitten, sitten tuli Daisy. Sen suuri pää löytyi pian sylistäni. Lämmin henkäys lämmitti pyöräillessä kohmettuneet sormet, aamulla oli ollut kylmä.”
”Toimistossa näkyi kaksi puolihorroksessa olevaa, kahvia lipittävää nuorta naista. Bambi ja Myy, aivan selvästi. Toimiston oikealla puolella oli kaksi ovea, joissa riippuivat sydämen muotoiset kyltit. Kylteissä luki "Leirihuone" kauniilla käsialalla.”
”Alakerrassa oli alkanut tavallinen tallielämä. Hoitajia parveili portaissa ja aulassa. Hevosetkin olivat virkistyneet väen paljouden vuoksi.”
”Daisy ei ollut ihan samaa maata. Se kiemurteli, riuhtoi ohjista, pysähteli ja heitti päätään. Istuppa sitten siellä selässä.” ”Ei olisi uskonut, että vielä sai näin hienoja säitä, kaikki oli näköjään mahdollista.”
”Pakkasin tavarani ja hyvästelin päivänkakkarani. Kotia kohti, oli ajatus mielessäni.”
« Last Edit: Aug 29, 2011, 16:50 by Bambi »
Lopuksi olisi jäljellä vain vanhat päiväkirjat, joita ei vielä ole, kaikkien onneksi.
Sitten avaan taas Latun tallin ja ihastelen hevosia ja rupean miettimään. Miksi olen Mustikkapolkuun Daisyn tuonut, miksen Latun tallille? Latu piirtää kuvia koneella, toisin kuin Bambi. Toisaalta käsin piirretyt kuvat luovat tunnelmaa. Sitten alan taas muistaa kun avaan Mustikkapolun etusivun ja luen kaikki tekstit jokaiselta sivulta, sen mukaan lukien. Muistan, että Mustikseen ovat kaikki tervetulleita, oikeasti, eikä ketään heitetä pihalle, vaikka ei olisikaan Nobel-palkinnon voittanut kirjailija. Asia, joka viimeisenä ratkaisi, oli porukka. Siitä ei vain pääse mihinkään. Kaikki ovat oikeasti siellä, eikä vain kirjoita kahden sentin pituista tarinaa kerran viikossa. Mustiksessa on vain.. aa.. miten sen voi sanoa, se vetää sanattomaksi, ihana olla. Itse olen saanut ainakin yhden luotettavan mese-kaverin. Vaikka termi mese-kaveri ei ehkä ilmaisisikaan maailman parhaiten luotettavaa ihmistä, mutta sellainen hän on. Ja syy, miksi alleviivasin tuon sanan, on se, että se on oikeasti hän, eikä se, eli oikeasti siellä jossain, sen ei väliä missä. Nyt loppuu syvälliset puheet, vaikka niitä onkin aina niin kiva kirjoittaa, ja vaikka sen takia sain äidinkielen aineesta vain suoritetun..
Mustikkapolkua parempaa paikkaa en halua löytää, sillä silloin saattaisin tän kaiken jättää. Ja se olisi elämää suurempi virhe.
31HM
Aa ihanaa kat ! Itekki oon aina välillä miettiny, että pitäis perustaa uus talli, tai lopettaa tää kokonaan, välillä ei vaan jaksa. Mutta lopulta aina aina palaan takaisin Mustikseen, koska tää on ehdottomasti paras talli mikä mulla koskaan on ollu ! Just tää porukka ja yhteishenki ja se että kaikki saa yhessä vaikuttaa asioihin ja tehä toimintaa, enkä oo vaan yksin (nii ja onhan mulla Myy toisena omistajana). Ja sitte ku oon miettiny että pitäis myydä jotain hevosia, nii rupean aina selaamaan nuita asukkaita ja miettimään, että mikä pistetään pihalle nii oon päässy listan loppuun ja tullu tulokseen, että kaikki jää. Kaikki vaan on niin tärkeitä ! Ja näitä ajatuksia oon just pyrkiny tuomaan esille tuossa uudessa etusivun esittelytekstissä.
Ohhoh, tästä tuli aika pitkä saarna, mutta näistä hienoista ajatuksistasi saat 4p ja 10v€ ! //Bambi
|
|
|
Post by Kathreen on Oct 6, 2011 19:30:29 GMT 2
6.10.2011. 19:14
Juoksin läpi kuraisen pellon. Nostin käteni sivuille ja loikin lätäköstä toiseen mustat kirsikankukalliset kumisaappaani jalassani. Laukku heilui olalla ja oli muutamaan otteeseen tippua. Se siitä, ajattelin. Wot ever vaikka sainkin ruotsin kokeesta 7+:n, mutta nyt oli se päivä ajasta, Mustikkapolun aika.
Autojen äänet jäivät taakse, niitä ei kaivattu. Ilma oli sumuinen, vettä satoi keveinä, pienen pieninä pisaroina, taivas oli harmaa. Suljin silmäni ja annoin jalkojen viedä. Tämä oli ihanaa. Mustikkapolku vei huolet muualle, hevoset veivät huolet pois. Hiukseni olivat kastuneet läpimäriksi jo aikoja sitten. Kuravesi roiskui ympäriinsä, kun hyppelin lammikoihin.
Punainen rakennus, tuttu tallirakennus näkyi edessä. Juoksin viimeiset metrin itseni ja raakkaan tammani välillä. Syleilin Lusitanon kuperaa päätä. Sen hengitys näkyi ilmassa höyrypilvenä, oli kylmä. Tungin kohmettuneet sormeni Daisyn turpaan kiinni ja se lämmitti niitä ihmeissään. Yht äkkiä, hellyydenpuuskassa halasin Daisya ja rutistin sitä kaikin voimin. En halunnut sen ikinä lähtevän mihinkään.
Juoksin varovasti tallin läpi varustehuoneelle. Kaivoin Daisyn kaapin syövereistä sen tähti kuvioisen ohuen sadeloimen. Juoksin takasin Daisyn luo. Heitin loimen sen selkään ja kypärän päähäni. Suitsin Daisyn käytävässä, varustehuoneen edessä. Hyppäsin tamman selkään vaivattomasti ja ravasin sen kanssa ulos. Löin pohkeeni Lusitanon kylkiin ja karautimme kauas, pelloille.
Pellot näkyivät jo edessä. Vesi räiskyi kavioiden kopseessa. Märät hiukseni lepattivat vallattomasti tuulen puhaltaessa raikasta ilmaa kasvoilleni. Pysähdyimme pellon reunaan. Huokasin syvään. Kannustin Daisyn laukkaan. Se lensi lätäköiden yli. Päästin kädet ohjista ja levitin ne sivuille. Suljin taas silmäni. Puristin jaloillani herkeämättä tamman kylkiä usuttaen sitä koko ajan hurjempaan vauhtiin. Hevonen kiidätti minut yli ”meadows and moors”.
Pian edessämme avautui näkymä. Miljoonia ja miljoonia niittyjä ja kukkuloita ja kaukana, kaukana, kaukana pilkotti meri. ”Look Daisy, just like in Wales, just like at home…”, kuiskasin silkkiseen korvaan. Niin, alakuperäsisin kotimaani oli Iso-Britannia, Wales. Siellä näytti melkein kuin täällä nyt. Sumuista, hämärää, niittyjä, peltoja, kukkuloita ja meri.
Sitten oli määrä kääntyä takaisin, vaikkei mieli tehnytkään. Paluu matka suoritettiinkin ihan vain käynnissä. Asetuin ensin väärinpäin istumaan Daisyn selkään ja siitä makuulleen. Katselin taivasta, yritin nähdä utuisten pilvien läpi. Tamma allani käveli leppoisasti päätä riiputtaen, se kyllä osasi kotiin.
32HM
3p ja 7v€ //Bambi
|
|
|
Post by Kathreen on Oct 28, 2011 18:00:51 GMT 2
28.10.2011 19:00 Tänään oltiin maastoilemassa Daisyn kanssa. Neitosen vatsa paisuu kuin pulla ja joka päivä saa löysätä satulavyötä reiällä, että se ylttää tamman ympäri. Maastossa meni mukavasti, vaikka leidin aistit ovat äärimmillään joka ikinen sekunti. Selässä silti pysyttiin ja yhdessä takaisinkin tultiin. Aluksi tulin tallille ja hoidin Daisya. Sen jälkeen oli vuorossa suuri sota satulavyön kanssa, pääkin tuntui nousevan pilviin suitset esille ottaessa. Sitten kipusin selkään ja lähdimme maastopolkua kohden. Vähän aikaa käveltyämme, kuulimme rasahduksen pusikosta. Daisy säpsähti äkisti ja menasin silloin tulla alas. Itsekkin hätkähdin säikähtäessä. Tammani alkoi luimia hulluna ja potkia ilmaa, kuopimaan maata. Yritin tähyillä pusikkoon. Sitten pusikosta ilmestyi hirvi. Kiljahdin. Kannustin empimättä Daisya laukkaan. Laukkasimme tuulen lailla varmasti muutaman kilometrin. Annoin Daisyn kävellä ja katselin ympärillemme. Pian näkökenttääni osui pieni järvi, paremminkin lampi, monttu. Laskeuduin alas lusitanon selästä ja annoin sen juoda lammesta. Lopuksi alkoi hämärtää ja päätin kääntää Daisyn takaisin päin. Kaivoin iPodin taskustani ja pistin musiikin soimaan kuulokkeistani. Ravailimme jonkin aikka, kunnes löysimme lakean pellon. Kusikutin Daisyn korvaan jotain, mitä muut eivät pystyneet kuulla, sillä mumisin sen verran epäselvästi. Pian Daisyn kaviot jo halkoivat ilmaa, kun liisimme pitkin askelein pellon päästä toiseen. Sitten eteen ilmestyi tienviitta, joka kertoi Mustikkapolun sijaitsevan viiden kilomtrin päässä. Hoputin Daisya ravaamaan loppumatkan. Sitten Mustikkapolun lato myrskylyhtyineen näkyi edessä. Ratsastin sen ohi suureen talliin. Avasin ven ratsailta ja annoin tamman kävellä allani rauhalliseen siipeen. Laskeuduin alas Daisyn karsinan edessä ja riisuin hevosen satulasta. Asetin myös suitset satulatelineeseen satulan seuraksi. Kiinnitin Daisyn käytävään pitkillä riimunnaruilla, jotka oli löyty koukuilla vastakkaisiin seiniin kiinni. Kahmaisin Daisyn karsinasta heniä ja toin ne neidin eteen. Harjailin tammaani ja vein sen takaisin karsinaansa. 33HM Piirrät käsin tosi hyvin ! 5p ja 11v€ //Bambi
|
|
|
Post by Kathreen on Nov 7, 2011 17:06:58 GMT 2
7.11.2011. 17:05 Minä ja Daisy - Tällainen propaganda-tyylinen kuva. Daisy todellakin on oma Touch of Life:ni. 34HM 3p ja 7v€ //B
|
|
kati
Täysi jäsen
Posts: 130
|
Post by kati on Nov 13, 2011 12:03:20 GMT 2
|
|
|
Post by Kathreen on Nov 21, 2011 19:33:32 GMT 2
21.11.2011 19:12
Illalla väsytti ihan jumalattoman paljon. Aluksi roikuin tallilla varmasti päälle kahdeksan tuntia ja sitten kukuin koneella puoleen yöhön. Ei siis ihme, että nukahdin nopeasti.
Kimaltelevaa tähtipölyä satoi kasvoilleni kävellessäni kaunista, syksyistä polkua pitkin. Ennen tummanvihreät kuuset loistivat nyt mitä ihmeellisimmissä väreissä. Ei ollut edes kylmä. Yht äkkiä huomasin päälläni metsänvihreän kauniin puvun. Katsoin kuinka hiukseni saivat pituutta ainakin metrin ja päähäni ilmestyi pieni kruunu. Pian löysin selästäni lilertävät, höyheniset siivet.
Hyppelin siipien kantelemana polua eteenpäin. Polun varrella kasvoi mustikoita, vaan eipä olleet sinisiä. Nekin sädehtivät maailman kaikissa väreissä. Poimin muutaman ja pistin suuhuni. Ne olivat juuri niitä samoja, mitä ennenkin. Edessäni avautui pian se tuttu pelto. Pellon keskellä oli jokin ruskea möykky. Lähestyessäni sitä se liikahti ja nousi. Näin kullannuppuni siipiselkäisenä ja sarvipäisenä fantasiahevosena. Naurahdin. Pellon heinä sädehti kellertävän vihreänä.
Juoksin viimeiset erottavat metrit vain hipaisten maata siihen koskettaessa. Hevonen hirnahti ja juoksi vastaan. Pian alkoi sataa, keveitä tähtihippuja, kristallinkirkkaita. Kohotin käsiäni taivaaseen. Tein muutaman piruetin tähtisateessa.
"I was thinking about you, thinking about me, thinking about us, what we gonna be? Opened my eyes, it was only just a dream.. So I travelled back, down the road, Will you come back? No one knows.. I relized, it was only just a dream.." -Nelly, just a Dream-
35HM Ohhoh, onpas jäänyt paljon pisteyttämättä sunkin päikystä... 3p ja 6v€ //B
|
|
|
Post by Kathreen on Nov 28, 2011 21:11:44 GMT 2
28.11.2011. 19:42 ”Onks sul nyt kaikki?” kysyi isä. ”Joo joo…”, vastasin jostain keittiön suunnalta. ”Ihanko varmasti?” äitikin varmisti. ”On on!” toistin. ”Okei, sitten kamat autoon ja menoks!” isä kuulutti. ”Kummalla me mennään?” kysäisin. ”Iskän autolla”, äiti kertoi. ”Haetaan Daisy Mustikkapolusta. Sanoithan sä nyt sille Bambille, että me vuokrattais sitä traikkua?” isä kysyi. ”Sanoin juu. Kyllä se kävi”, kerroin ”Ookkei, sitten kaikki autoon!” isä kuulutti. Istuin taakse, keskimmäiselle penkille, laukkujen saartamaksi. Isä käynnisti tummanruskean automme ja ajoi kohti tallia. Sulanut lumi satoi alas taivaalta. Jossain takana esikaupunkialueen valot loistivat kuin tulikärpäset. Räntähiutaleet liimautuivat kiinni ikkunaan, joten siitäkään ei enää pitkään nähnyt ulos. Vatsassa pyöri miljoona ja yksi kärpästä. Auton kerman väriset nahkapenkin hohtivat kelmeänä auton valojen kajossa. Pian tuttu tienviitta seisoi edessä ja heti perään jo takanapäin. Mustikkapolun hiekkaparkkipaikka ammotti tyhjänä. Kipaisin sisälle. Juoksin läpi tallin, torkkuvien hevosten ohi. Äiti suuntasi kohti toimistoa, Bambia jututtamaan. Kaivoin Daisyn kaapista uuden loimen, jonka olin saanut lahjaksi Mustikkapolusta. Siihen oli kirjailtu kauniilla tekstuurilla Mustis. Se logo oli ja pysyi, niin loimessa, että sielussa. Kaivoin samalla kuljetussuojat, riimun ja narun. ”New York, where dreams are made of…” hoilasi radio. Niimpä niin. Mustikkapolku, missä unelmat on tehty, missä unelmat toteutetaan. Sain Daisyn puettua ja talutin sen läpi tallin, läpi pihan, läpi huurteisen maan traileriin. Isä oli jo kiinnittänyt sen automme perään. Tihkusade yltyi. Bambi vilkutti tallin ovelta peräämme. Tilanne oli hänelle varmasti tuttu. Silmäluomet alkoivat painautua kiinni puolentoista tunnin matkan jälkeen. Vielä puolet olisi jäljellä. Painoin nappikuulokkeet korviini. Aloin kuunnella pianoversioita eri kappaleista, mm. Lady Gagan ja Katy Perryn. Katsoin taakseni, läpi takalasin. Traileri tuli tasaisesti perässämme. ”Kathreen… Herätys…”, äiti sanoi. Raotin silmiäni. Näin äidin kasvot. Pomppasin hetkessä pystyyn. iPodistani oli loppunut virta. Pyöritin kuulokkeiden johdon sen ympäri ja työnsin möykyn laukkuuni. Isä auttoi minua avaamaan trailerin oven. Talutin Daisyn ulos. Se oli yhtä rauhallinen kuin aina matkustaessa. Talutin Daisyn isän ja äidin perässä sisälle klinikan ovista. Lääkäri otti meidät vastaan. Hän tarkasti Daisyn läpikotaisin. Vierähti muutama tunti ennen kuin oltiin valmiita. Lääkäri ohjasi meidät tallien puolelle. Daisy sai asua isossa karsinassa muutaman muun tamman naapurina. Lusitanoni näytti viihtyvän hyvin kotoisessa tallissa. Isä ajoi äiti ja minä kyydissään läheiseen hotelliin ja lastasi matkalaukut ulos. Olimme varanneet hotellihuoneen muutamaksi yöksi, koska klinikka sijaitsi niin kaukana kotoa. Respassa kirjauduimme sisään ja saimme avaimet. Menimme hissillä seitsemänteen kerrokseen. Huoneen numero oli 210. Avasimme oven avain kortilla ja talsimme sisään. Iltatoimet suoritettiin ennätysvauhdilla, jonka jälkeen uni maittoi. Huomenna olisi iso päivä. 36HM 3p ja 6v€ //B
|
|
|
Post by Kathreen on Dec 9, 2011 22:02:42 GMT 2
9.12.2011 22:01
Kello taisi olla vasta seitsemän, kun heräsin perjantai aamuna oven kolkutukseen. Nousin vastahakoisesti vuoteestani ja tallustin ovelle. Joku ulkomaalainen siivoojahan se vain oli, kyseli, voisiko tulla siivoamaan. Minäpä sitten väänsin kasvoilleni niin tekopyhän hymyn kuin olla saattoi ja vastasin jotain kielteisen suuntaan. Nainen nyökkäsi hymyillen ja sulki oven, jonka oveen oli kiinnitetty kauniit kultanumerot: 210. Laahustin takaisin sänkyyni nukkuakseni vielä muutaman tunnin ennen aamupalaa. Kellon pirinä herätti kaikki kolmen tunnin päästä. Katsoin kännykän kelloa, joka näytti kymmentä. Nousin toistamiseen ylös ja raahauduin vessaan aamupesulle. Kun hampaat oli harjattu ja kasvot pesty, meikkasin itseni edes hiukan edustavampaan kuntoon. Sitten puin päälleni ja lähdimme vanhempieni kanssa käytävän päässä olevalla hissillä ensimmäiseen kerrokseen aamupalalle. Aamupalaksi oli tarjolla erilaisia hedelmiä, leipiä, muroja ja mehuja, sekä pekonia ja muuta sellaista. Itse nappasin lautaselleni muutaman pekonisiivun, paistetun kananmunan, paahtoleivän ja mandariinin. Söimme rauhassa aina puoli 12:sta asti.
Pakkasimme laukkuihin kaikenlaista tekemistä päivän ajaksi. Isä meni jo edeltä hakemaan autoa, sillä aikaa kun minä ja äitini pakkasimme loppuun. Isä nappasi meidät hotellin pihalta. Ajoimme ehkä kymmenen minuuttia ennen kuin saavuimme hevosklinikan pihaan. Isä parkkeerasi auton ja lähdimme kävelemään kohti pääovia. Respassa naislääkäri ohjasi meidät toiseen siipeen ja kehotti odottamaan toisen lääkärin kutsua. Pian ovi, johon oli tekstattu numero 16, aukesi ja mieslääkäri pyysi meitä astumaan peremmälle. Hän jutteli pitkään kanssamme Sessan kunnosta ja sen tulevaisuuden arvioista. Lopulta – mielestäni ikuisuuden kestäneen infokeskustelun jälkeen – lääkäri vei meidät tallisiipeen ja avasi tuttujen tammojen karsinan oven. Olin tuonut kaikenlaisia koristeita ja nimikylttejä hevosteni karsinan oveen, mm. muutaman minun ja Daisyn voittaman ruusukkeen. Lääkäri kävi Sessan taas kerran läpikotaisesti läpi ja selitti meille kokoajan varsan kunnosta ja edistyksestä. ”Luulenpa, että neitoset pääsevät sunnuntaina kotiin”, lääkäri totesi lopuksi. Kuullessani kommentin, riemastuin. Ihanaa, että Sessa pääsee jo maanantaina tutustumaan Mustikkapolun talliin. Halasin kumpaistakin, Daisya ja Sessaa. Nekin tuntuivat ymmärtävän ilonaiheeni.
Lääkäri ojensi minulle pientä riimua ja kahta riimunnarua. Sujautin riimun Sessan päähän ja ihmettelin, koska se ei edes yrittänyt hankoilla vastaan. Lääkäri kuitenkin kertoi sen jo tottuneen riimuun sairaalassa, koska siellä mitkään hevoset eivät voineet kulkea valtoimenaan – edes varsat. Riimunnarut kiinnitin kumpaisenkin riimuun ja lähdin taluttamaan niitä lääkärin perässä. Lääkäri johdatti meidät ympyränmuotoiseen, hiekkapohjaiseen sisähalliin. Hän antoi luvan päästää Sessan vapaaksi. Sessa lähti riemuissaan juoksemaan ympäri hallia, Daisy tyytyi vain katselemaan vierestäni. Lääkäri kävi hakemassa kentän viereisestä varastosta pitkän juoksutusliinan, jonka sain vaihtaa Daisyn riimunnarun tilalle. Lääkäri pyysi meitä odottamaan hetken ja hävisi jonnekin. Pian hän palasi takaisin kuntouttajan kanssa. Tämä neuvoi minulle, miten juoksuttaisin Daisya. Muutaman epäonnistuneen kierroksen jälkeen juoksutus alkoi onnistua hyvin. Pitkä raippa vain tahtoi olla inhottava ja huojui sinne tänne kuin mikäkin ilmapallo, mutta kohta sekin rupesi olemaan ojossa. Sessakin innostui juoksutuksesta ja juoksi emänsä rinnalla. Äiti napsi kentän reunalta kuvia minkä jaksoi. Muutaman ravi- ja laukkakierroksen jälkeen kuntouttaja haki sivuvarastosta iloisen värisiä hevosagility tarvikkeita. Kohta maneesissa olikin hieno tehtävärata meille kaikille.
Agilityradan ensimmäinen oli pieni este, kavaletti. Se piti suorittaa ravissa. Kavaletin jälkeen oli vuorossa kumarrus herkun avulla. Kuntouttaja neuvoi minua laittamaan herkun käteeni ja puristamaan käden nyrkkiin. Sitten minun oli ohjattava Daisya kumarrukseen laittamalla nyrkissä olevan käteni tamman etujalkojen väliin. Kuntouttaja auttoi hieman ja pian lusitano kumarsi komeasti. Daisya palkittiin tempusta herkulla. Kolmas piste oli tunneli, jonka ali piti mennä. Aluksi Daisy hieman vierasti ruohonvihreää muovitunnelia, mutta antautui lopuksi. Neljäntenä radalla oli toinen kavaletti ja viidentenä piti tehdä voltti. Kuudes piste oli kiikkulauta. Daisy ei epäröinyt sen kanssa, suureksi yllätyksekseni, vaan käveli suoraan sille. Viimeisen pisteen tehtävä oli minulle itselleni hieman vaikeampi. Minun piti juoksuttaa Daisya yhden kierroksen hyppien samalla yhdellä jalalla, eli kuntoutusta sain minäkin. Maalin pääsimme onnistuneesti, tosin väsyneinä, ainakin minä. Daisy ja Sessa vietiin takaisin karsinaan ja ne huuhdeltiin lämpimällä vedellä.
Isä jutteli hetken lääkärin kanssa kuntoutusohjelman jälkeen. Sillä aikaa minä ja äiti kiertelimme tallia ja ihastelimme hevosia. Lopulta pääsimme lähtemään klinikalta. Sanoin vielä hyvät yöt hevosilleni ennen kuin lähdimme.
Isä haki auton ja ajoi sen pääovien eteen. Hyppäsimme äidin kanssa kyytiin ja ajoimme porukalla takaisin hotellillemme. Sinä iltana nukutti hyvin, kovan urheilun jälkeen. Sunnuntaina päästäisiin kotiin.
37HM
4p ja 9v€ //B
|
|