|
Post by Kathreen on Feb 20, 2013 11:32:08 GMT 2
Petran ja suokkiori Hittibiisin päiväkirja
|
|
Petra
Uusi kasvo
Posts: 3
|
Post by Petra on Feb 24, 2013 1:33:34 GMT 2
Traileri pomppi automme perässä, kun kilometri toisensa jälkeen Mustikkapolun talli lähestyi. Olin jännittynyt ja istuin penkilläni kuin seipään nielleenä ja vilkuilin vähän väliä traileria kohden. Niin, siellä odotti uusi suokkini, Hittibiisi, tutummin Hitti tai Piisi. Ori oli ollut traileriin mennessä lahnamainen, mutta mistä sitä tiesi, millaisen hulluuskohtauksen ori oli kopissaan saanut - toisaalta trailerissa oli täysin hiljaista, eikä ensimmäisillä kisareissuillakaan ollut ollut ongelmia. Hitti oli majaillut ystäväni takapiha-tyylisellä tallilla ehkä viikon, joten olimme ehtineet kiertää muutamat kisatkin ennen Mustikkapolkuun tuloa.
En ollut pysyä penkissäni, kun Mustikkapolku viimein tuli näkyviin. Harmaa talli kohosi pian edessäni ja kauempana näkyivät tarhat ja kaunis vanhahtava puutalo, jonka ohi olimmekin ajaneet. Kentällä kulki kaksi ratsukkoa, mutta en ehtinyt juuri kiinnittää huomiota muuhun, kun pomppasin jo trailerin etuovesta sisään, löytäen piensuokin pää haudattuna heinänloppuihin. Vieno hihitys pääsi suustani, kun näin valkojalkoisen "kiinni itse teosta"-ilmeen, kun ilmaannuin traileriin. "Sun kuuluuki syyä, höpsö ~ " jutustelin orin kanssa, alkaen ottaa herraa irti. Äiti paukautti trailerin takaosan auki, jolloin Hitti mulkaisi taakse. Kun äitini oli avaamassa takapuomia, Hitti nosti jalkaansa varoituksenomaisesti, jolloin suhahdin hevoselle ja käskin äitini varoa orin kavioita. Ei aikaakaan, kun Hittibiisiksi ristitty herra oli tallipihassa pää pystyssä, korvat hörössä ja silmät tuikkien kiinnostuksesta. Piisi haisteli ilmaa innokkaasti, jonka jälkeen päästi matalan hörähdyksen ilmoille, joka sai muutaman vastauksen tarhalta ja taisipa joku kentällä pyörivä hevonenkin vastata piensuokille. Katselin ympärilleni Hitin riimunnaru kädessäni, etsien jompaakumpaa tallin omistajaa; Kathereenin tunsin jo aiemmin, mutta toinen omistajista oli täysin tuntematon. Hetken pällisteltyäni pihamaalla, päätin lähteä kohti kivijalkaista tallia, antaen katseeni hahrailla ympäri tallipihaa. Tartuin raskaan oven kahvaan Hitin nuohotessa kuin vainukoira ikään tallin lumista maata, kun ovi työntyi auki ja tajusin olevani nenäkkäin tummahiuksisen naisen kanssa. Suuni mollotti varmaan auki hetkisen, mutta kokosin itseni ja tervehdin itseäni vain hieman pidempää naista arasti. "Oletko sä Petra? Kat sanoki et olisit tulossa tänään" nainen kysyi pirteän oloisesti, jolloin onnistuin van nyökkäämään kysymykselle, jonka jälkeen nainen jatkoi heti puhettaan. "Olen Daw, tallin toinen omistaja" Dawiksi itsensä esitellyt kertoi vielä, avaten minulle ovea, osoittaen Hitin karsinan päätalliksi kertomansa puolelta. "Ei vaan, mun pitää nyt mennä, eiköhän joku auta sua piakkoin!" Daw sanoi, kun olin laittanut Hitin uuteen karsinaansa, jossa ori pyöri ja hyöri, haistellen jokaisen nurkan sentti kerrallaan. Taputtelin kirjavan herran kaulaa, hieman pöllähtäneenä. Sitaisin Piisin kiinni vetosolmulla karsinaan, kumartuen sitten suokin jalkojen juureen, alkaen availla sinertäviä kuljetussuojia, hyräillen samalla itsekseni. Piensuokki uhkaili minua välistä, kun otin orin takasuojia pois, mutta sen suurempia ongelmia ei ollut. Ilta alkoi jo hämärtyä, joten Hittiä ei tarvinnut sinänsä viedä tarhaan, kun hevoset otettaisiin kuitenkin piakkoin sisälle. Piisi oli kuitenkin melko kankea pitkästä ajomatkasta, joten liu'utin karsinan oven auki ja hiipparoin lähellä olevalle ovelle, kurkaten ulos varovasti; kuten toivoinkin, kenttä oli tyhjä. Nappasin kirjavan orin mukaani, lähtien kävelemään kenttää kohti. Ovi pamahti takanamme kovaäänisesti kiinni, jota sekä minä että Hitti säikähdimme, jonka vuoksi kentälle siirtyminen oli astetta vauhdikkaampi. Kentän pohja oli todella hyvässä kunnossa, ja iloisin mielin lähdin kävelemään Hitti vierelläni kaviouraa pitkin, antaen piensuokin venyttää kaulaansa ja verrytellä; otimmepa muutaman ravipätkänkin, mutta koska ori vain lahnaili siinä vieressä vain sitä tahtia, mikä oli pakko, annoin herran ottaa rennosti vielä tänään. Kävelytin Piisiä puolisen tuntia ympäri kenttää, kunnes sekä minä että Hitti olimme kovin kyllästyneitä, jonka vuoksi vein Hitin takaisin talliin. Talliin oli alkanut ilmaantua hevosia, joten hipsutin Hitin kanssa vähin äänin suomenpienhevosen karsinaan. Juuri kun sain orin karsinaansa, Kathereen ilmestyi ovesta mukanaan tummanpuhuva suokkiorii, joka löytyi pian Piisiä lähellä olevasta karsinasta käytävän toiselta puolen haistelemasta uutta tulokasta - mitä nyt yhdestä käytävästä välissä! Kat hymyili minulle pirteästi ja moikkasi, tarjoten samalla kättään Hitin haisteltavaksi, kun jutusteli hetkisen minun kanssani tallista. Kathereen käski minun myös kirjoittaa ylös Hitin ruokintaohjeet sun muut ja neuvoi perusasioita tallista. Nyökkäilin hajamielisesti jokaisen tiedonjyvän jälkeen, antaen Katin sitten jatkaa hevosten sisälle hakemista, kun itse kävin hakemassa Hitin harjapakin, ja harjailinkin oritta pitkän aikaa, tutustuen hieman paremmin uuteen sydämenvaltaajaani. Kännykkäni alkoi piristä Hitin harjakopassa, jonne olin sen heittänyt, ettei se putoaisi ja hajoaisi kun jokin kaviokas sen päälle astuisi. Nappasin puhelimen, nähden äitini soittavan. Vastasin puhelimeen hiljaisella äänellä, samalla rapsutellen Hittiä, joka vaikutti kateelliselta puhelimelle, joka sai huomiotani nyt enemmän. Äitini ilmoitti tulevansa hakemaan minua pian ja tuovansa Hitin tavarat samalla. Vastailin äidilleni hymy huulillani, kun tuo vaahtosi, kuinka paljon tavaraa piensuokilla oli. Naureskelin itsekseni, lopetellen pian puhelun, jatkaen Hitin rapsuttelua. Ei mennyt kymmentäkään minuuttia puhelun loppumisesta, kun kuulin Dawin äänen, ja näinkin naisen jakavan ruokia hevosille. Kaviot kopisivat kärsimättöminä ympäri tallia, ja ensimmäisten hevosten rouskutus jo kuului tallissa. Hittikin potkaisi kertaalleen karsinan seinää, mutta hyssyttelin oritta eikä aikaakaan kun Daw sai muut hevoset ruokittua, eli enää puuttui ruoka Hitiltä, tuon "seinänaapurilta" ja käytävän toisella puolella olevalta suokilta. Menin auttelemaan Dawia, kertoen Hitin ruokamäärät. Daw mittasi ruoat ja ojensi annoksen minulle, jonka jälkeen kipitin viemään sabinolle ruokansa. Tämän jälkeen kirjasin karsinan ovessa olevaan tauluun ja yleiselle ruokamäärätaululle, kuinka paljon Hitti saisi mitäkin mössöä. Notkuin vielä Hitin karsinan ovella, kunnes kuulin kännykkäni pirahtavan lyhyesti, joten tiesin, että äitini oli ilmaantunut minua hakemaan. Ei aikaakaan kun olin pihalla ja lastasin Hitin tavaroita syliini viedäkseni ne satulahuoneeseen. Olin onneksi saanut hoitotarvikkeet, riimut sun muut mukaani, joten kannettavaa ei ollut järjettömiä määriä. Kun olin saanut kaikki tavarat omille paikoilleen, vilkaisin huoneeseen, jonka Kat oli esitellyt Pirtiksi. Iloinen puheensorina kuului oven takaa, mutta päätin leikkiä sosiaalista vasta huomenna, kun tulisin tallille ratsastamaan Hitin.
Lähdin tallilta hyvin mielin, heiluttaen vielä pihalla hääräävälle Dawille, lysähtäen sitten syvälle auton penkkiin, väsyneenä mutta onnellisena. Talli vaikutti mahtavalta, puhumattakaan Hitistä, joka oli ollut kuin itse Rauhallisuus koko päivän. Annoin silmieni painua umpeen, eikä aikaakaan kun olin täydessä unessa.
// Pistän kaikki kirjoitus/ajatusvirheet unenpuutteen piikkiin :D
Ihana alotustarina : ) Kiva, että Hittikin tutustui jo useampaankin heposeen täällä meillä. 4p & 9v€ / Kat
|
|