|
Post by Cida on Mar 24, 2012 13:07:42 GMT 2
Nyt, kun mennään jo hyvää vauhtia kevättä eteenpäin niin voi muistella vähän talven parhaita paloja. Eli tässä talvimuistoksi kuva Liinusta. Vanha tyttö innostui kirpeässä pakkasessa ja korkeassa hangessa vähän leikkimään. Niin vaan vanhakin taipuu :D Hassu pikku Liinu <3 2p ja 5v€ //Bambi
|
|
|
Post by Cida on Mar 28, 2012 18:01:10 GMT 2
Koulua kentällä feat Deli Nostin Delin satulan selkään ja suoristin huovan, joka jäi ryppyyn. Satulavyön sain helposti kiinni ja otin suitset käteeni. Pujotin uudet meksikolaiset tamman päähän helposti. Deli oli ihana varustaa, kun se harvoin keksi mitään kommervenkkejä. Soljet kiinni ja otsatukka pois otsahihnan alta. Laitoin oman kypäräni päähän ja nappasin raipan kouraan, jos sille vaikka olisikin käyttöä. Lahdin taluttamaan innokasta Deliä kentälle. Olin koko ajan valppaana Delin kanssa ja katselin vähän hymyillen sen korvia. Ne pyörivät joka suuntaan ja minusta näytti siltä, kuin tamma ei olisi kerinnyt kuunnella aivan joka suuntaan, kun sillä oli vain kaksi korvaa. Hymähdin ajatukselle Deli nelikorvaisena. "Oot sä kyllä niin ihana pikku otus.", lepertelin hevoselleni samalla, kun talutin sen kentän portille. Deli oli utelias kaiken uuden suhteen ja haisteli porttia ja kosketteli sitä turvallaan. Annoin sen tutustua porttiin ennenkuin avasin sen ja talutin Delin kentälle ihan kokonaan. Kaarrossa laskin jalustimet ja ponnasin selkään. Vyötä sain kiristettyä vielä parilla reiällä, mutta homma osoittautui aika vaikeaksi, kun Deli oli jo menossa, kun sen olisi pitänyt vielä seistä. Pidin ohjat kireellä ja kiristin vyötä. Kun sain vyön kiinni ja päästin ohjista Deli lähti heti liikkeelle. "Hei kuules neiti. Me seistään nytten.", sanoin hevoselle napakasti ja pysäytin sen. Heti alkuun neidin piti ruveta kenkkuilemaan ja osoittamaan mieltään. Deli heitti päätään ja lähti venkoillen peruuttamaan. Annoin apuja eteenpäin ja pysäytin tamman taas seisomaan kaartoon. Deli pärskähti ja heitti päätään ylös. Sitä turhautti seistä, mutta kyllä tamma sitten seisoi nätisti hetken ja palkitsin sen niin, että annoin sen kävellä. Otin taas hetken päästä pysähdyksen. Ja näin me sitten aloitimme ratsastuksen. Monella pysähdys harjoitus toistolla. Kun olin tyytyväinen Delin pysähtymiseen ja tunsin, että se kuunteli minua annoin tammalle pitkät ohjat ja annoin sen kävellä ihan omaa vauhtiaan. Deli ei kävellyt mitenkään kovin rauhallisesti, vaan suht reippaasti pitkin matkaa voittavin askelin. Istuin rennosti satulaan ja huokaisin syvään tyytyväisenä. Ai jai, miten Delillä olikaan mukava ratsastaa. Niin ihanat askeleet istua. "Mutta hassu sä kyllä neiti oot, kun heti alkuun pitää opetella sun kanssa pysähtymään. Ihan, kun et sitä osais, senkin tamma.", virkoin hevoselle ja rapsuttelin sen kaulaa. Kun alkuverkka oli kävelty niin rupesin pikku hiljaa kokoamaan ohjia tuntumalle. Delikin valpastui ja reipasti askeliaan. Painoin hieman pohkeilla ja Deli lähti ravailemaan. Kevyessä ravissa rupesin tekemään voltteja ja kaikenlaisia kiemuroita ja tarkoituksen oli ruveta taivuttelemaan hevosta kaulasta. Deli ei ravannut rentona vaan jännitti selkäänsä ja koko ruumistaan. Eikä tamma käyttänyt takajalkojaan. Minusta melkein tuntui, että ne laahasivat vain perässä. Tein taivutusharjoituksia vain hetken siihen suuntaan ja vaihdoin sitten toiseen suuntaan. Tein paljon voltteja, pääty-ympäyröitä ja kiemurauria, joilla vahdoin suuntaa. Ja ratsastin Deliä koko ajan varmasti. Istuntaan tamma reagoi eniten ja kiinnitin huomiota myös omaan istuntaani. Ja pidin käteni hiljaa. Deli oli herkkä suusta ja tiesin ihan kokemuksesta, että sen kanssa ei kannattanut olla kovakätinen. Työskentelin Delin kanssa kauan ravissa, mutta pikku hiljaa tamma alkoi rentoutua. Se alkoi taipua niskasta ja käyttää enemmän koko ruumistaan työskentelyyn. Tunsin kuinka Deli oli enemmän tuntumalla. Istuin alas satulaan ja tein pienen pidätteen ja Deli hidasti käyntiin. Annoin tammalle vähän ohjaa ja taputin sen kaulaa. "Hieno tyttö Deli. Se meni ihan hyvin", kehuin hevostani, joka pärskähti ja ravisteli päätään ja sen musta harja heilui kaulan puolelta toiselle. Olimme kävelemässä kentän maneesin puoleista sivua, kun kuulin oudon äänen. En ensin tajunnut mikä se oli, mutta meni ehkä sekunti, kun Deli nosti päänsä ylös ja sen koko ruumis jännittyi. Tamma pysähtyi kuin seinään ja jännityin vaistomaisesti itsekin. Ensimmäinen ajatukseni oli kerätä äkkiä ohjat, mutta en ehtinyt, kun ääni jo voimistui ja kauhea määrä lunta tippui maneesin katolta. Delillä oli salamannopeat liikkeet. Ja tamma pukitti jättimäisen rodeopukin ja se oli siinä. Kun minä olin vielä miettimässä ohjien keräämistä huomasin olevanikin jo maassa. Maa tuntui mielettömän kovalta, kun tömähdin alas. En saanut käsillä juurikaan vastaan ja hetken olin maassa kippurassa ja yritin saada henkeä. Lopulta kuitenkin sain vedettyä kehkoihini happea ja kompuroin samantien istumaan. Missä Deli oli? Se oli ensimmäinen ajatukseni ja katselin hätääntyneenä ympärilleni. Vedin henkeä, mutta kipu tuntui rinnassani kauhean voimakkaana. Vedin itseäni vähän kippuraan kun hegittäminen tuntui tuskalliselta ja yritin hengittää normaalisti. Minulta oli varmaankin lähtenyt ilmat pihalle ja siksi rintakehääni sattui. Sain hengityksen pian normaaliksi ja nousin seisomaan. Nyt etsin katseellani Deliä, jonka onnekseni näin kentän nurkassa minua mulkoillen. Tamma seisoi aivan jäykkänä ja kauhuissaan nurkassa. Kävelin hitaasti Deliä kohti. Se käänsi korviaan minuun päin ja tiesin, että tammaa rauhoitti tutun ihmisen ääni usein. "Voi sua hassua. Miten sä tolleen säikähdit? Se oli vaan lunta. Ei muuta. Se lumi ei sua syö pieni Deliseni.", puhuin tammalle niin rauhtoittavasti, kun suinkin itse pystyin ja se kuunteli. Hevosen ohjat roikkuivat pois kaulalta ja hipoivat maata. Kunpa se vain ei nyt keksisi lähteä juoksemaan minnekään. Deli ei kuitenkaan aikonut lähteä pinkomaan pakoon, vaan antoi minun tulla sen luokse. Nappasin tamman ohjista kiinni ja silitin sen kaulaa. "Hieno tyttö. Noin sitä pitääkin antaa kiinni.", kehuin hevostani, joka hieman rentoutui silittävän käteni alla. Lähdin taluttamaan Deliä uraa pitkin kohti sitä sivua missä se oli pelästynyt. En haluaisi tammalle minkäänlaisia pelon kohteita, joten sille sivulle olisi nyt käveltävä. Deli steppaili vieressäni aivan hermona, kun kävelimme maneesin puoleista sivua pitkin. Neiti keksi protestoida jopa niin, että hyppäsi pystyyn nurkassa. "Voouu! Rauhassa tyttö. Rauhassa. Iiiisiiii...", puhuin tammalle, jotta se ei aivan vauhkoontuisi. Deli hyppi ihmeellisesti ja käyttäytyi vauhkosti, mutta en päästänyt tammaa tilanteesta mihinkään. Kävelytin tammaa monta kertaa sitä samaa sivua ja joka kerta Deli oli hieman rauhallisempi kuin viimeksi. Lopulta päätin hypätä takaisin selkään. Ensin rauhoitin itseni ja istuin rennosti Delin selässä ja sitten ohjasin sen uralle. Menin käynnissä uralle ja kävelin maneesin puoleista sivua tamman kanssa. Sen käveleminen meni hyvin ja otin raviin. Deli ihme ja kumma kyllä rauhoittui ja päätyi siihen samaan hyvään mielentilaan, kun lumiepisodia aiemmin. Päätin ottaa vähän laukkaa tamman kanssa, kun se kuunteli niin hyvin. Nostin kulmasta laukan ja laukkasin ensin ympyrällä. Deli käyttyi oikeasti kuin unelma ja päätin palkita tamman todella hienosta käyttäytymisestä. Käänsin Delin uralle ja annoin ohjaa. Istuin itse syvälle satulaan ja annoin vähän enemmän pohkeita. Deli reipasti tahtiaan ja sitten se pidensi laukka-askeltaan. Tamman askel venyi ja pää laskeutui alemmas. Deli rentoutui ja hallitsi koko kehoaan, vaikka menikin lujaa vauhtia. Se käytti pitkät ohjat hyväksi ja laukkasi reipasta tasapainoista laukkaa eteenpäin. Tamman harja hulmusi laukassa ja tunsin miten tuttu laukan askellus olikaan istua. Miten helppo ja miten tasainen. Kevään viileä tuuli puhalsi kasvoilleni ja hymyilin. Aah, miten ihana tunne tämä olikaan! Laukkaamisen jälkeen olikin loppuverkka, loppukäynnit ja kaarrosta talliin. Otin varusteet tallissa pois ja tarkistin jalat. Otin samalla kaviot, vaikka eipä niissä mitään oikeastaan ollut. "Pääset vielä ulos pikku tyttöseni tänään. Iltatallin tekijä hakee sut sitten sisälle.", sanoin Delille ja suukotin sen turpaa. Pujahdin karsinasta ulos ja lähdin viemään varusteita satulahuoneeseen. Satulahuoneen ovella törmäsin Lilyyn. "Moi Cida! Hei miten sä oot noin märkä?", Lily kysyi kulmat kurtussa ja katsoi minua ihmeissään. Naurahdin ja vein satulan telineeseen. Lily odotti yhä vastaustani. "Tipuin Deliltä. Maneesin katolta tippu lumet ja se tamma tietysti säikähti.", ehdin sanoa tämän verran, kun Lily keskeytti minut. "Ei kai suhun sattunut? Kävikö Delille mitään? Onks kaikki hyvin?", tyttö kyseli huolissaan, mutta pudistelin päätäni. "Ei mulle mitään käynyt. Eikä Delillekkään vaikka se raukka pelästy aika paljon.", sanoin ja laitoin pakatut suitset telineeseen. "No hyvä, kun ei käynyt mitään. Hei tuu pirttiin nii juodaan kaakaota ja jutellaan. Ei olla törmäilty taas pitkään aikaan, nii vois juoruta jotain.", Lily sanoi virnistäen hänen omaan tapaansa. Naurahdin ja lupasin tulla, kun olisin vienyt Delin ulos. Lily näytti tyytyväiseltä ja katosi sitten tallin yläkertaan vaaleine vapaina liehuvine hiuksineen. Vein vielä Delin tarhaan, jossa sille olikin kaverina Tosca, joka näytti ilahtuvan seurasta ja käveli Deliä vastaan. Tammat näyttivät hyviltä kaveruksilta ja jäivät seisoskelemaan vierekkäin tarhaan. Katselin ympärilleni ja näin Liinun tarhailemassa myös. Kävelin sen tarhan aidalle ja katselin tinkeriä, joka söi heiniä tyytyväisenä. Liinun harja oli jo kasvanut tosi pitkäksi ja näytti upealta. Lähdin kuitenkin pian talliin, kun huomasin, että tärisin kylmästä. Ja muistin, että hei vaatteeni olivatkin aivan märät, kun olin mätkähtänyt kentällä maistamaan maan tomua. Kipitinkin ripeästi talliin ja pirttiin, jossa Lily jo istuskeli sohvalla kaakaomuki kädessä. 5p ja 11v€ //Bambi
|
|
|
Post by Bambi on Apr 8, 2012 14:23:10 GMT 2
Yleensä niin iloinen Liinu ei tänään ollut ollenkaan samaa mieltä ulkoiluretkestä Delin kanssa.
|
|
|
Post by Cida on Apr 8, 2012 17:56:47 GMT 2
Kiitos Bambi tosta kuvasta! Aivan ihana <3 Kummatkin hevoset on onnistunu hyvin mielestäni (: Liinu söpöli kiukuttelee : D
|
|
|
Post by Cida on Apr 16, 2012 22:02:21 GMT 2
Kävelyretki Kuralätäköt vaanivat minua tallipihalla, mutta pääsin kuivin jaloin talliin. Menin vaihtamaan tallikamat niskaan pirttiin ja palasin sitten rappusia takaisin talliin. Ilmotustaulun ympärillä oli joukko ihmisä, joista osan tunnistinkin mustiksen vakiotuntilaisiksi. Tallissa oli aika paljon väkeä ja kuulin pesarin suunnalta Bambin äänen. "Leukahihnan alle pitäisi mahtua nyrkki. Näin. Eli ei liian kireälle. Turpahihnan väliin taas...", Bambin ääni luennoi ja kävelin uteliaisuudesta pesarille katsomaan. Siellä olikin läjä pieniä tyttöjä, jotka katsoivat tarkasti Bambia, joka piti teoriatuntia heille varusteista. Ja opetushevosena toimikin minun oma pikku tupsujalkani Liinu. Se seisoi nätisti paikallaan, eikä sitä haitannut väenpaljous sen ympärillä. Näky sai minut hymyilemään. Liinu oli saanut hienon tehtävän ja se täytti sen niin kunniakkaasti. Pikkuinen vanha tinker. Liinua ihanampaa hevosta sai etsiä. Lähdin vähin äänin pesarilta ja kävin hakemassa Delin riimunvarren ja lähdin sen tarhalle. Deli seisoskeli valkoisen Pikkun kanssa tarhassa. Menin portista tarhaan ja huusin Deliä nimeltä. Se viskasi päätään ylös ja lähti singahtaen Pikkun luolta. Tamma ravasi ylpeästi häntä korkealla ja kaula kaarella tarhan aidanvierustaa pitkin. Deli pysähtyi nurkkaan, kiepsahti ympäri ja jäi jähmettyneenä katsomaan minua. Astuin askeleen lähemmäs hevostani, joka otti jalat alleen samantien. Yhdessä hetkessä se laukkasi tarhan toiseen päähän. Pari mahtavaa pukkia heittäen ja hyppien ja pomppien se meni Pikkun luo, joka luimisteli sille. Deli jäikin sitten vähän kauemmas tarhakaveristaan ja kuopi etujallaan ja matchoili, kuin mikäkin ori kerrassaan. "Deli tiesitsä et sä olet neiti hevosia, etkä mikään kauhee jätkä...? Toi tommonen pelleily kuuluu oreille. Ei neideille niinku sä. Niin sulle puhutaan. Tulisitsä nyt tänne villiko ponini?", puhuin Delille, joka kuunteli korvat hörössä. Onneksi olin ollut tässä tilanteessa ennenkin, joten tiesin mitä tehdä. Käänsin Delille selkäni ja lähdin kävelemään portille päin. Deli seisoi tarhan toisessa päässä. Laitoin kädet taskuun ja rapisuttelin karkkipaperia matkalla portille taskussani. Kuulin takaani askeleet, jotka seurasivat ja portilla käännyin rauhallisesti ympäri. Deli seisoi luonani ja rupesi heti tutkimaan taskujani. En ottanut tammaa heti kiinni vaan rapsuttelin sen otsaa ja siirryin sen sivulle silittelemään tamman kaulaa ja selkää. Taputtelin Delin takapuolta, kun seisoin sen sivulla ja tamma käänsi kaulaansa ja katsoi korvat hörössä minuun. "Niin. Sä tiiät mikä juttu tää on. Mun pikku kulta.", sanoin hevoselle ja otin taskustani näkkärin. Napsautin sen kahtia otin vain toisen palan käteeni. Menin Delin pään luo ja tamma nuuhki kättäni innokkaasti. Se tajusi, että näkkäri oli kämmenessäni. Liikuin Delin vierellä ja pyysin sitä taivuttamaan kaulaansa. Vein käteni Delin takamukselle asti ja tamma venytti kaulaansa ja siitä se sitten sai näkkärin suuhunsa. Sama homma myös toiselle puolelle ja hyvin nuori neiti venyi. Taputtelin sitä ja napsautin sitten riimunvarren kiinni Delin riimuun ja lähdin viemään kaunokaistani talliin. Päästin Delin karsinaansa ja jätin sille vielä kuitenkin riimun päähän. Hain hevosen harjapakin, tarkistin Delin jalat ja otin kaviot. Pölärillä harjailin hetken irtokarvoja pois, mutta siinä vaiheessa, kun vedin karvatukon henkeen ja yskin sitä ulos kauan vedet silmissä, ajattelin, että joo antaa olla. Talvikarva lähtisi sitten, kun lähtisi. Katsoin Delin pakkia, joka oli huonossa kunnossa ja tursusi tavaraa. Pitäisi varmaan ostaa uusi pian. Silmiini osui pari kumpparia kaviokoukun ympärille kierrettynä ja selvitinkin ne irti. Letitin Delin mustan otsiksen ja laitoin toisen kumpparin siihen. Häntään tein löysän palmikon päällimäisillä jouhilla, mutta toinen kuminauha katkesikin ja hännän letitys piti unohtaa. Deli huiskautti häntäänsä, kun selvitin letin siitä pois. Se näytti pitävän enemmän vapaana liehuvasta hännästä. Kun lähdin tamman karsinasta avasin sen liu`ukuoven ihan auki ja napsautin riimunvarren kiinni tamman riimuun. Deli jäi nätisti seisomaan karsinaansa. Kävin vilkaisemassa Liinun karsinaa ja tinkerini olikin näköjään siellä. Otin tamman riimun ja pujotin sen sille päähän. Riimunvarren napsautin kiinni. Avasin oven kokonaan auki ja talutin tamman käytävälle. Näin Delin pään kurkkivan karsinasta pihalle. Se käänsi katseensa minua kohti ja hörisi vähän Liinulle. Karsinan kohdalla nappasin Delin riimunvarresta kiinni ja otin tamman toiselle puolelleni. Kävelin seuraavaksi kahden neitini kanssa pihalle tallin ovista. Deli oli innoissaan ja tiesin, että sillä oli energiaa, mutta tamma käyttäytyi taluttaessa hyvin, aina. Joten sen kanssa ei ilmenisi varmaan mitään ongelmia. Liinu luimisteli jo tallipihalla ja ei näyttänyt ollenkaan tyytyväiseltä asemaansa. Kävelin hevosten kanssa Villa Aliisan ja tarhojen ohi maastoon vievälle tielle. Deli ei välittänyt puskista ja vähän matkaa käveltyämme annoin tammalle pitkän riimunvarren ja tilaa kävellä. Deli kurotti päätään jossain vaiheessa vähän Liinun päin, mutta sai tinkeriltä nyrpeän vastaanoton. Liinu liimasi korvat niskaansa ja näytti hampaitaan Delille. Nuori neiti kavahti heti kauemmas ja piti sitten välimatkaa Liinuun. Hymyilin Liinulle, joka oli nyt niin nyrpeä. Kävelimme verkkaisesti hyvässä järjestyksessä - ei siis kaaoksessa - matsätietä. Oli ihan nätti sää ja kevät teki tuloaan selvästi. Jossain kohdin solisi puro matkamme varrella ja linnut lirkuttelivat puissa. Niinkuin aina keväällä. Tie oli sulanut, mutta kurainen. Lumikinoksia oli vielä metsässä, mutta jotkut kohdat olivat jo sulaneet. Lumen alta paljastui sammalta ja talven jäljiltä ruskeita delanneita kasveja. Siinä kohdin oli aika hämärää, koska suuret kuuset varjostivat tietä ja niitä oli tiheästi. Deli käveli vierelläni ihan rauhassa ja Liinukin oli nätisti. Annoin tammojen kävellä pitkillä riimunvarsilla, koska ne käyttäytyivät. Sitten kuuluin ensin kauhea räsähdys ja sitten siipien iskuja. Puusta katkennut suuri oksa tippui maahan aivan lähelle meitä. Deli kavahti hypäten sivuloikalla tien sivulle puoliksi ojaan. Se nykäisi minua samalla ja otteeni Liinun riimunavrresta lipesi. Tinkeri hyppäsi takasilleen, koska oksa oli tippunut sen eteen. Liinu hyppi ja peruutti paniikissa taaksepäin jonkin matkaa. Ja tietystikin suoraan ojaan. Ojassa oli mutainen puro, johon tinkerin tupsujalat upposivat. Liinu kavahti mutaa ja steppaili ojassa, kunnes tajusi hypätä sieltä pois. Kiskaisin jähmettyneen Delin liikeelle ja sain Liinun vapaana lihuvasta riimunavrresta kiinni. Kummatkin hevoset olivat hyppysissäni tiukasti. Puristin riimunavarsia rystyset valkoisina ja tajusin hengittää. Päästin pitkän jännittyneen uloshengityksen ja yritin saada paniikkini tasaantumaan. Onneksi ei käynyt mitään. Onneksi ei käynyt mitään. Onneksi ei käynyt mitään...., toistelin ajatuksissani ja odotin hengitykseni tasaantuvan. Kun olin selvinnyt järkytyksestä katsoin Liinun jalkoja. Ne olivat polviin asti kuraiset, mutta kunnossa. Delikin oli kunnossa, mutta ei yhtä kurainen kun Liinu. Katsoin kummankin hevosen kävelyä, kun jatkoin matkaa sitten rauhassa. Kumpikaan ei ontunut. Neidit kävelivät vain valppaina vierelläni ja olin itsekin valppaana. Ei enää välikohtauksia, kiitos! Loppumatka tallille meni hyvin ja talutin ensin Delin karsinaansa. Otin riimunvarren irti ja Jätin tamman riimulla karsinaansa. Lähdin viemään Liinu pesarille päin. Paikalle ilmestyi juuri silloin Lily, joka katsoi Liinun jalkoja pitkään. "Noissa voi olla kiva peseminen. Mitä sä oot tehnyt taas Cida?, tyttö kysyi ja painotti loppuosaa lauseesta. Katsoin häneen ja kohtasin vastaustavaativan katseen. "No tota... Liinu joutui vähän ojaan. Ja ei käynyt mitään. Mä tiiän, et sä kysyt sitä kuitenkin. Se ei onnu, eikä arasta mitään kohtaa jaloissa. Ne on vaan kuraset.", sanoin. "Okei.... No onnee vaan pesemiseen! Mä meen puunaan Wilhoa, moiks!", tyttö tokaisi sitten ja kiiruhti omien askereidensa pariin. Ehdin sanoa moi ja sitten Lily olikin jo mennyt menojaan. "Noni mennääs pesarille Liinu.", tokaisin hevoselleni, maiskautin sen liikkeelle. Sain suihkutella hetken aikaa jalkoja ja viemäriin valuva kuravesi haisi todella pahalle. Ojassa oli varmaan ollut jotain mädäntyneitä lehtiä, tai jhotain, ajattelin, kun suihkutin letkusta vettä Liinun tupsujaloille ja setvin käsin karvoja. Liinu luimisteli ja seisoi aivan jäykkänä pesarissa. Neiti ei tykännyt pessemisestä yhtään. Sain jalat pitkän veden kulutuksen jälkeen puhtaiksi ja hain satulahuoneesta kuivia pyyhkeitä. Puristelin ensin enimmät vedet karvatupsuista ja rupesin sitten kuivaamaan. Sain kuivien jalkojen hinnaksi neljä isoa märkää pyyhettä. Kuivasin jalkoja kauan ja huolella, jotta sitten ei vain tulisi riviä. Sitä vanha hevonen viimeisenä kaipaisi. Hain samlla Liinun harjapkin, kun vein märät pyyhkeet satulahuoneeseen ja asettelin kuivauskaappiin kuivumaan. Harjasin pölärillä irtoavaa talvikarvaa pois ja sitä lähtikin ihan kiitettävästi. Otin kaviot, vaikka niissä ei ollut mitään. Olin varmaan kuluttanut kivetkin kavioista sillä vesimäärällä mitä olin käyttänyt Liinun jalkojen pesuun. Harjasin Liinun päätä ja nyt oma tinkerini olikin jo paremmalla tuulella ja laittoi pään syliini, kun harjasin sitä. Se oli niin suloinen. Vein harjapakin pois ja otin mukaani satulahuoneesta Liinun fleeceviltin, jonak heitin tamman päälle. Sitten talutin hevosen karsinaan. Annoin pusun vielä Liinun turvalle ennenkuin lähdin. Kävin ottamassa Deliltä vielä riimun pois ja otin kaviot. Tamma hamusi takkiani, kun olin lähdössä karsinasta. Herkkuja ei löytynyt ja tamma ei jaksanut kauaa etsiä. Otin näkkärin palan taskustani ja tiputin sen tamman ruokakippoon. "Et ainakaan opi kerjäämään multa. Syöt sieltä missä ruoka yleensäkin on, hassu poni.", tokaisin Delille ja livahdin pois hevoseni karsinasta. 5p ja 11v€ //Bambi
|
|
|
Post by Cida on May 12, 2012 0:01:15 GMT 2
Esteitä
Katselin kenttää ja annoin katseeni vaellella sillä. Välillä tarkastelin esteitä ja sitten taas kenttää. - Hmm... Jos tohon laittas noi pienet jutut ja puomit ja tohon pystyn... Vai onks se ehkä liikaa... Hmm... Supisin itsekseni ja katsoin vuoroin estekalustoa ja vuoroin kenttää. Kuulin takaani askeleita, jotka rahisivat tallipihan hiekkaan. Katsahdin nopeasti taakse. Se oli Bambi. Naisen näkeminen sai minut hymyilemään. Oli kiva nähdä häntäkin välillä. - Moi Cida! Mitäs sä oikein mietiskelet täällä? Bambi kysyi kovin uteliaalla äänellä ja asteli luokseni. - Mietin näitten esteiden sijotteluu vaan... Kun meinasin hyppää Delillä tässä kentällä. Saa vaan nähdä tuleeko siitä mitään.... - Miten niin ei tulis? Sehän on aina niin energinen neiti. Se nyt hyppää yli vaikka ja mistä! Bambi sanoi naurahtaen ja katsoi sitten minuun. - Mmm... Nii no Deli varmaan hyppää, mut en tiiä hyppäänkö mää sen kanssa. Sillä on vähän liian kova meno aina esteillä. Sanoin huokaisten ja tartuin sitten punavalkoiseen puomiin. - Mutta tiätsä Cida, et jos sulla on tommonen asenne nii et varmasti pääse yli yhestäkään esteestä. Bambi sanoi päättäväisesti ja tarttui puomin toiseen päähän. Hän katsoi minuun tiukasti. - Mä tiiän, että sä oot hyvä ratsastaja. Otat vaan sen oikeen asenteen ja se pikkunen Deli ei vie sua yhtään mihinkään. Näytät sille kuka ohjaa siellä selässä, eiks nii? - Mmm... Purin hampaat yhteen ja katsoin Bambiin. Hän oli aivan oikeassa. Minun pitäisi haluta hypätä ja ennenkaikkea onnistua Delin kanssa. - Me hypätään tänään Delin kanssa. Mä tiiän sen, sanoin sitten ja hymyilin varmasti Bambille. Hänkin hymyili ja näytti tyytyväiseltä. - No niin nyt on oikee asenne. Mihis tää puomi kannetaan?
Laitoimme esteet kentälle Bambin kanssa. Kiitin häntä avusta ja hän toivotti vielä onnea esteille ennekuin lähti tekemään omia töitään. Vedin syvään henkeä kentän laidalla ja katsoin tekemiämme esteitä. Lävistäjällä oli pieni pysty ja pitkällä sivulla oli kavaletteja, jotka olivat vielä maapuomeina. Näistä olisi oikein hyvä aloittaa. Käännyin ja lähdin talliin.
Deli venasi karsinassaan harjattuna ja korvat hörössä, kun tulin varusteiden kanssa boksille. Otin satulan ensin ja laitoin sen. Satula ei ollut kovin hyvässä kunnossa, mutta sillä oli pärjättävä, sillä minulla ei ollut todellakaan varaa ostaa uutta. Mutta voisin olla ainakin tyytyväinen uudesta ihanasta pastellinsävyisestä huovasta, jonka olin saanut ostettua. Pujotin suitset seuraavaksi Delin päähän ja siirsin ohjat olympian toisiksi viimesiin. Sitten tarrasin vielä etujalkojen suojat napakasti kiinni niin ratsuni oli valmis. Deli jauhoi kuolaimiaan suussa, kun napsautin kypärän hihnan kiinni ja laitoin hanskat käteen. Nappasin ohjat kaulalta ja lähdin taluttamaan hevostani kentälle.
Kaarrossa nousin selkään. Kiristin vielä vyötä ja säädin jalustimia pikkuisen lyhyemmiksi. Sitten alkoikin aluverkka. Deli lähti reippaasti kävelemään ja katsoi esteitä korvat tötteröllä. Tein voltteja painoavuin pitkinkin ohjin lähelle esteitä ja Deli ei onneksi nähnyt niissä mitään mörköä. Keräilin alkukäyntien jälkeen ohjia tuntumalle. Pikkuisen reippaamassa käynnissä kävelin puomeja, jotka oli tosi hyvin laitettu juuri hyvillä väleillä. Kiitin siitä itsekseni Bambia, joka oli vähän ohjeistanut minua siinä.
Ravissa taivuttelin Deliä, joka kuunteli hyvin, mutta kiihdytteli puomeilla. Kuitenkin se kuunteli pidätteet hyvin, mikä ei ollut mikään yllätys niillä kuolaimilla. Vaihdoin suuntaa moneen otteeseen ja tein tempon vaihteluita, jotta saisin parhaan mahdollisen tuntuman Deliin. Tamma oli hyvässä vireessä ja kokeilin pääty-ympyrällä laukkaa. Laukka nousi heti kauniisti ja siirryin uralle laukkaamaan. Kokeilin puomeja laukassa, jossa mentiin vähän kovaa. Pidättelin ja Deli nosti päätään korkeuksiin. Annoin vahvempia pidätteitä ja laukkakin hidastui. Tein laukkatyöskentelyä paljon ja kulutin hevosen energioita keskittymiseen ja tekemiseen. Vaihtelin tempoa ja taivuttelin ja vaihdoin suuntaa ja näin myös laukkaa.
Laukassa puomit menivät hyvin, joten otin käyntiin ja tulin alas selästä puomien kohdalla. Pidin Deliä samalla ja nostin puomit kavaleteiksi. Sitten nousin takaisin selkään ja otin ensin ne ravissa. Deli nosti samantien laukan ja hyppi ne valtavilla loikilla. Toisella kerralla tultiin jo ravissa ja jouduin tekemään pidättetä kovalla kädellä. Ja Deli kiemurteli niitä vastaan. Kuitenkin tamma meni kavaletit ravissa, kun vain ensin hypättiin pystyyn ensimmäisellä pienellä kavaletilla ja peruutettiin aitaa päin. Annoin pohkeita ja liian reippaasta menosta pidättelin. Toistojen jälkeen Deli meni jo nätisti ja nostin laukan. Laukkasin ensin muutaman kerran kavalettien ohi ja sitten niille aivan rauhallisesti. Ja Delikin rauhoittui laukkaamaan järkevää vauhtia ja mentiin yli ihan kauniisti. Kehuin ääneen neitiäni ja taputtelin sitä vuolaasti. Deli pärskähteli ja vaikutti innostuneelta.
Päätin kokeilla pystyä, kun kavaletiti sujuivat ongelmitta. Minulla oli hyvä tuntuma Deliin ja istuin hyvin. Katsoin esteelle ja ratsastin päättäväisesti hevoseni pystylle. Kulmasta suora nätti tie ja puolipidätteitä. Esteistunta ja ohjaa hevoselle hypyssä. Ja Deli hyppäsi. Nätti pikkuinen loikka, joka lähti hyvästä kohdasta ja tuli hyvään kohtaan. Deli otti pienen spurtin esteen jälkeen, mutta otin kiinni sen nauraen. Se meni hyvin, todella hyvin. Olin niin tyytyväinen Deliin ja itseeni myös. Taputtelin hevosta ja annoin sille ohjaa. Deli laukkaili uralla ja annoin sen laukata. Siitä tamma nautti, joten menkööt.
Tämän ekan hypyn jälkeen pääsimme Delin kanssa vielä monta hyvää hyppyä. Se välillä kaahaili liiankin vauhdikkaasti, mutta sain sen kiinni aika hyvin aina. Tyttö hyppäsi hienosti ja oli aivan innoissaan hyppäämisestä, kuten itsekin sitten olin, kun sain kokea onnistumisen. Korotin pystyä kerran ja Deli meni sen ihan hyvin, mutta minulla oli aika paljon töitä pitää se järkevässä vauhdissa.
Loppuverkoissa neitini oli aivan rentona ja loppukäynneissä se käveli sen perusvauhtiin nähden jopa todella hitaasti. Silittelin Delin kaulaa sen kävelessä ja annoin jalkojeni roikkua rennosti ilman jalkkareita.
Kaarrosta lähdin sitten hieman väsähtäneen hevoseni kanssa talliin ja talutin sen karsinaan. Otin varusteet pois ja palasin sitten kentälle. Siellä alkaisi tunti ihan kohta, joten minun pitäisi siivota esteet pois. Raahasin kentällä puomit sivuun ja nostelin kavalettien pitimet kentän aidan vierelle. Tallista asteli juuri, kun sain viimeisen puomin vietyä Ally, jota talutti joku ratsastaja. Kirjavan tamman perässä tuli joukko muitakin hevosia. Juuri ajoissa, ajattelin ja lähdin takaisin talliin Delin luo.
Harjailin tamman otin kaviot. Satulan kohta oli aika hikinen ratsastuksen jäljiltä ja pyyhin sitä hieman märällä sienellä. Tein vain pikaisen puhdistuksen kuitenkin, sillä Delillä oli ruuat, joten annoin tammalle ruokarauhan. Menin satulahuoneeseen varusteide kanssa ja katsoin satulaa. Se kaipaisi puhdistusta, mutta en millään jaksanut tarttua hommaan, joten annoin sen olla. Pesin olympiat huolella ja vaihdoin tavalliset nivelet suitsiin. Otin kuolaimet ja vein ne kaappiini. Sitten kipitinkin tallin rappuset ylös taukotupaan keittämään kahvia. Avasin taukotuvan oven ja vastaan tuli ihana vahva kahvin tuoksu. - Aah! Ihanaa täällä on kahvia. Joku ihana ihminen on keittänyt. Mä niin tarvin yhden kupin, sanoin ääneen, vaikka en katsonut oliko taukotuvassa edes ketään. - Juu mä keitin yhen pannullisen. Ilmeisesti hyppääminen meni hyvin, kun oot noin hyvällä tuulella ja kaikki jäsenet on ehjinä. Sanoi Bambi sohvan nurkasta ja katsoi minua vinoillen. - He he, mut joo meillä meni Delin kanssa tosi hyvin. Musta tuntuu, et sun neuvoista oli apua. Mä sain jotenkin itteeni uskoo siellä selässä. - No hyvä, että mun ns. saarnaamisesta oli apua. Hei heluisitko sä auttaa mua näiden tuntilistojen kaa? Ois niin kiva saada vähän apua näissä... Bambi kysyi anovasti. Hymyilin ja nyökkäsin.
Kaadoin itselleni kahvia ja menin sohvalle Bambin avuksi. Siinä menikin tovi ja myöhemmin vein vielä Delin ulos ennenkuin lähdin.
5p, 11v€ /Daw
|
|
|
Post by Cida on May 13, 2012 10:01:13 GMT 2
Liinun simmuista keväinen kuva (:2p, 4v€ /Daw
|
|
|
Post by Cida on May 23, 2012 19:10:47 GMT 2
Kisoja
Oltiin Delin kanssa ensimmäisissä koulukisoissamme ja kisoissa ylipäänsä 20. päivä. Oli jännää ja olin itse hermostunut ja Deli samoin. Kaksi luokkaa oli kisattavana. Osallistuin helppoihin luokkiin, koska olin vielä vähän epävarma Delin kanssa. Ensin oli helppoC ja se meni kaikesta hermoilusta huolimatta ihan hyvin. Deli oli hyvässä vedossa. Seuraavaksi oli luokka helppoB ja sekin meni hyvin. Deli kuunteli hyvin ja ei saanut mitään kohtausta, jota olin ehkä kaikkein eniten pelännyt :D Mutta siis hyvin meni kisapäivä kokonaisuudessaan. Ei sijoituttu, mutta eipä se ollut päämääränäkään.
Ja tulokset oli siis: HeC = 12./24. HeB = 13./30.
Hyvän päivän innoittaman menin sitten osallistumaan toisiinkin koulukisoihin, jotka tosin menivät aikalailla penkin alle. HeC ja HeB. Osallistujia ja ihmisiä oli paikalla tosi paljon ja Delin hermoille ehkä vähän liikaa hulinaa. Helpossa beessä Deli säpsyili tuomereita ja kaikkiea muutakin ja rata meni todella surkeasti. Eikä ensimmäinen helppoC:kään mennyt kyllä mitenkään priimasti, mutta aina ei voi voittaa (: Sainpahan kokemuksia Delin kanssa :D
Tulokset siis: HeC = 25./38. HeB = 44./45. (auts, oltiin tokavikoja : D)
3p, 7v€ /D
|
|
|
Post by Cida on Jun 15, 2012 11:28:40 GMT 2
Tarinaprojekti Vk 24
"Ai moi Iippu! Ootko menos ratsastaan Tempolla?", kysyin tytöltä ja katsoin samalla Delin suitsia. "Joo oon. Oikeastaan maastoon ja uimaan.", Iippu vastasi ja käännähdin häneen päin. "Säkin siis tuut? Vähänkö kivaa! Kiva lähtee tällasella suht pienellä porukalla. Ei tuu ainakaan järvessä ahdasta.", sanoin naurahtaen ja hymyilin Iipulle. Iippukin hymyili ja hänellä oli Tempon suitset ja harjapakki kädessään. "Nähdään tallipihal sitte hevosien kaa.", Iippu huikkasi vielä lähtiessään satulahuoneesta. Nyökkäsin hymyillen ja kiinnitin sitten huomioni taas Delin suitsiin. "Hmm... Joo sehän vois olla ihan jees idea....", puhuin itsekseni hiljaa ja nappasinkin vain harjapakin satulahuoneesta ja lähdin Delin karsinalle.
Liinu oli ulkona, muuten olisin käynyt moikkaamassa tyttöä sen karsinalla, mutta kävelin siis suoraan Delin karsinalle. Neiti taisi kuulla askeleeni jo kaukaa, sillä se nosti päänsä ylös ja minua vastassa karsinalla oli hörökorvat ja utelias ilme. Avasin karsinan oven ja Deli oli heti vastassa turpansa ja pienen hörähdyksen kanssa. "No moikka tyttö.", sanoin hymyssä suin ovella ja laskin harjapakin karsinaan. Silitin Delin päättä ja rapsutin sen otsaa. Rapsuttelin Deliä alkuun hetken aikaa. Se vaati aina pienen hellimistuokionsa alkuun, kun tulin katsomaan sitä. "Voi sua Deli....", sanoin tammalle hiljaa ja rapsuttelin sen otsaa. Aloin harjailla Deliä ja otin kaviot. Kurkkasin aina välillä tallin seinäkelloon, jotta en myöhästyisi lähdöstä tallipihalta. Tein pari pientä palmikkoa Delin harjaan ajankulukseni ja laitoin sille riimun päähän. Otin Delin riimunnarun ja jonkun vanhan narun tallikäytävältä ja sidoin ne yhteen. Napsautin ne kiinni riimuun ohjiksi. Niistä tuli ihan hyvän pituiset ohjat ja näin ei tarvinnut kastella Delin suht uusia meksikolaisia. Olin tosi tyytyväinen ja katsoin kelloon. "Noniin nyt voitas mennä pihalle tyttöseni.", sanoin Delille ja avasin karsinan oven kokonaan auki. Maiskautin Delille ja se lähti vierelläni kävelemään kohti ovia ulos.
Mustiksen tallipihalle kokoontui pieni porukamme pikku hiljaa. Sää oli oikein kaunis ja tarpeeksi lämminkin, jotta voisi mennä hyvin uimaan. Itselläni oli kevyt väljä t-paita ja shortsit, joilla voisi hyvin ratsastaa ja alla uikkarit, jotta voisin mennä järveen Delin kanssa kastelematta vaatteita. Olin hypännyt Delin selkään kiveltä ja seisoin sen kanssa pihalla. Katselin valkeaa nättiä Sessaa, joka oli Kathreenin ja Daisyn vierellä. Kat korjasi Daisyn suitsien remmiä ja muuten kaikki olivatkin tulleet ja pihalle. Daw oli Saken kanssa ja Iippu Tempolla. Kummatkin hevoset olivat hyvässä kunnossa. Tytöt olivat varmaankin työskennelleet niiden kanssa aika paljon. Sakella varsinkin oli selkeät näkyvät lihakset ja ruunikon orin karva kiilsi auringossa. Tempokin näytti hyvältä ja oli varsin energisellä tuulella, minkä pystyi päätellä orin steppailusta ja kuolainten rouskuttamisesta. Kat hyppäsi vihdoin Daisyn selkään ja olimme valmiit lähtöön. Hevosletkamme lähtikin iloisin mielin ja reippain askelin metsäpoluille.
Deli oli alkuun vähän hermona ja olisi halunnut väkisinkin lähteä edessä menevän hevosen ohi, mutta pidättelin tammaa ja jonkin matkaa kuljettuamme ja ravailtuamme Delikin rauhoittui. Tunsin, että se ei ollut enää niin jännittynyt ja tyytyi paikkaansa jonossa. Sillä oli helppo ratsastaa riimulla, koska tamma kuunteli niin hyvin painoapuja. Ja omistin ihan hyvän istunnan, joten ongelmia ei sinänsä tullut. Ennen järveä oli yksi hyvä pätkä laukkaamiselle ja sovimme yhdessä, että siinä otettaisiinkin laukkaa. Ja pidettäisiin hyvät välimatkat edelliseen hevoseen. Ja niin laukkapätkä tulikin ja edellämme menevä hevonen nosti laukan. Deli heitti heti päätään ylös ja oli lähdössä, mutta istuin selässä rauhassa ja en antanut Delille apuja lähteä. Se viskoi päätään ja huiski hännällään protestiksi, mutta ei lähtenyt. Kun meillä oli hyvä välimatka annoin Delille laukkapohkeet ja neiti sinkosi matkaan. Delin laukassa oli mukava istua ja sen selässä oli helppo pysyä. Toppuuttelin tamman vauhtia, kun se otti kiinni toisen hevosen pehvaa ja en päästänyt neitiä edellä menevän ohi. Siitä oliskin alkanut varsinainen kilpailu, jos Deli olisi päässyt ohittelemaan. En halunnut edes kuvitella.
Laukkapätkän jälkeen oli vielä vähän matkaa järvelle, jonka etenimme rauhallisesti. Metsässä oli mukavan rauhallista ja metsä oli kesäisin niin kaunista. Deli asteli pitkin askelin käyntiä ja nappasi välillä lähellä olevista nuorista pihlajista lehtiä suuhunsa. Pian edessä näkyi harvempaan puita ja sininen järvi kiilteli auringossa kauniisti. Rannalla hyppäsimme hevosten selästä alas ja talutimme hevoset rantaan. "Tempo hei nyt mennään tonne rantaan. Tules nyt.", kuulin Iipun sanovan ääneen takanani ja käännähdin katsomaan. Tempo oli lyönyt jarrut pohjaan ja katseli kauhulla vettä. Onneksi Iippu osasi käsitellä Tempoa ja sai sen houkuteltua rannalle asti. Riisuin kenkäni jalasta ja heitin ne kauemmas rannasta. Deli oli utelias veden suhteen ja asteli vierelläni yhtään epäröimättä rantaveteen. "Auuuts.... Tää on kylmää!", sanoin kauhistellen ja nostelin jalkojani. Daw nauroi ja talutti myös Saken veteen. Sakke nosteli etujalkojaan ja räiskytti vettä innoissaan. Daw kiljahteli ja talutti Saken äkkiä rannalle. Itsekin talutin Delin rannalle. "No kuka uskaltaa mennä uimaan?", kysyin virnistellen tytöiltä. "Mä ainakin meen. Oli sitten miten kylmää tahansa. Ja mä oonki jo melki märkä, kun tää yks herra päätti taas osata käyttäytyä...", Daw sanoi ja katsoi Sakkea, muka tosi vihaisesti, mutta päätyi sitten suukottammaan orin turpaa. "Jeps. Mäkin kyllä meen uimaan Delin kaa, vaikka toi vesi on tosi kylmää kyllä....", sanoin ja katsoin sitten Iippuun ja Katiin. "Jeps. Kyl mäkin meen uimaan Tempon kaa.", sanoi Iippu ja Kathreen näytti epäilevältä.
Heitin vaatteet pois rannalla ja talutin Delin kiven viereen ja hyppäsin selkään. Daw tuli myös uikkareissa samaan aikaan kanssani järveen. Sakke oli aivan täpinöissään ja roiskutti vettä ja kiljuimme kun kylmä vesi roiskui päällemme. Deli asteli rohkeasti syvemmälle veteen, kun Sakke jäi matalemmalle roiskuttelemaan vettä. Kun jalkani upposivat kylmään veteen ihoni nousi kananlihalle. "Huuuiii.... Tää on kylmäääää....", pääsi suustani, mutta istuin rohkeasti Delin selässä ja tamma käveli vain reippaasti syvemmälle veteen. Kuulin Dawin äänen takaani. "Rohkea Rokan syö. Mennään Sakke!", tyttö sanoi päättäväisesti ja maiskutteli hevoselle. Deli oli jo syvällä ja sitten sen jalat eivät enää ylttäneet pohjaan ja tamma lähti uimaan. Se tuntui hassulta ja tasapainoa oli vaikea pitää selässä. Se oli jännittävää ja hassua. Deli ui eteenpäin ja pysyin selässä, vaikka se oli aika vaikeaa. Kokeilin kääntää hevosta takaisin rantaan päin ja Deli kääntyikin, mutta luiskahdin tamman selästä, kun se kääntyi. Hukkasin otteeni riimunnaru ohjista, mutta uin Delin rinnallla ja kun tuli taas matalaa ja hevonen lähti kävelemään, eikä voinut enää uida, nappasin riimunvarresta kiinni.
Kävelimme rantaveteen ja pysäytin Delin vielä vedessä. "Hui! Se oli aika jännää!", sanoin ja päästin samalla huokaisten helpotuksen, mutta minua kyllä hymyilytti. Taputin Delin märkää kaulaa ja katselin, kun Sakke ui Dawin kanssa syvemällä. Iippu oli myös saanut Tempon veteen ja oli menossa sen kanssa uimaan syvemälle. "Hei Iippu miks sulla on vaatteet päällä?", huusin tytölle, joka kääntyi vastaamaan. "Mä unohdin uikkarit.", Iippu huusi vastukseksi virnistäen ja pudistelin päätäni hymyillen. Daw pysyi hyvin selässä, mutta, kun Sakke tuli reippaasti vedestä ja matalemmalla teki pienen hypyn Daw kirkaisi ja tippui orin selästä. Sakke ei ehtinyt kauas vaan Daw sai sen nauraen kiinni. Ja matalemmalla Sakke rupesi taas roiskuttamaan vettä etujaloillaan ja nauroimme Dawin kanssa orille. Se oli ihan riehaantunut vedestä. Tempo tuli vedestä myös pois ja Iippu oli pysynyt selässä hyvin. Olimme kolmisin rantavedessä hevosten kanssa ja suuntasimme kaikki katseemme rannalle, jossa Kathreen oli Daisyn selässä ja Sessa vierellään. "Et sä aijo tulla uimaan Kat?", Daw kysyi ja Kat pudisteli päätään ruskeat hiukset heilahdellen. "Hei toi vesi on ihan sika kylmää! Eihän sinne voi tulla!", Kat sanoi protestiksi ja pysytteli rannalla. Olimme rantavedessä vielä hetken ja anoimme hevosten roiskutella vettä ja leikkiä ja nauttia, kun nyt olivat päässeet uimaan.
Olimme aikeissa lähteä, mutta sitten Daw keksi, että voisimme ottaa laukkakisan rantaviivalla. Ranta oli aika pitkä ja idean voisi toteuttaa. Kaikki tytöt suostuivat ja Daw piirsi lähtöviivan ja sanoi, että iso mänty rannan tuntumassa olisi maali. "Okei. Eli Ready, Steady, GO!!", Daw huudahti ja hevoset ampaisivat vauhtiin. Laukkapätkä oli ihana! Hevoset nelistivät ja olivat tasavertaisia. Vauhdin hurma täytti pääni ja nauroin ja annoin Delin mennä niin lujaa kuin se halusi. Maaliviivan jälkeen jarruttelimme raviin ja käyntiin ja pysäytimme innostuneet hevoset. Ne heittelivät päätään levottomina ja hengittivät sieraimet värähdellen ja kyljet kohoillen. Hymyilin ja katsoin Kathreeniin, joka hymyili myös. "Se oli siistiä!", totesi sitten Daw ja aloimme nauraa kaikki yhdessä.
Kun lähdimme rannalta puimme vaatteet yllemme, paitsi Iippu, joka nousi Tempon selkään märin vaattein. Lähdimme hyvillä mielin kohti Mustista. Paluumatka oli puheen täyteinen ja rento. Välillä höpötyksen katkaisi naururemakka ja koko metsä varmaan raikui naurustamme. Tallipihalla totesimme, että pitäisi mennä joskus uudestaankin uimaan ja veimme sitten jokainen oman ratsumme mihin suuntaan kukakin. Itse talutin Delin suoraan tarhaan ja otin siltä märän riimun pois. Tamma jäi portille aurinkoon möllöttämään ja lähdin kävellen talliin. Olin päättänyt siivota vielä tänään kaappini ja putsata varusteita, joten tekemistä riittäisi.
Tässäpä tämä minun versioni uimareissusta ja jos nyt ei saanut käyttää muita ihmisiä tarinassa niin se on voi voi, koska tässä on käytetty kaikki ketkä oli mukana :D
8tpp /D
|
|
|
Post by Cida on Jun 20, 2012 11:51:39 GMT 2
Tarinaprojekti Vk 26
"Hei kaikki ketkä lähtee hyppään maastoon tänään niin tallin yläkertaan nyt!", kuulin Bambin huutavan jostain rappusten läheltä. Avasin liukuovea sen verran, että livahdin karsinasta pois. Heitin harjan pakkiin ja suljin karsinan oven ja kiirehdin yläkertaan. Siellä olikin jo porukka tyttöjä ja puheensorina täytti pienen huoneen. Bambi laskeskeli ihmisiä ja totesi, että kaikki oli paikalla. Sitten hän alkoi kertoa ohjeita kaikille tytöille. Kuuntelin tarkasti ja katselin mukaan lähtevää joukkoa. Kat, Daw, Iippu, Miia ja Bambi. Ja sitten minä. Hyvä porukka, sillä uittoporukka oli ollut suurinpiirtein sama ja oli ollut tosi kivaa, joten tästäkin tulis varmaan mukava reissu, ajattelin ja kuulin Bambin päättävän puheensa jotakuinkin näin: "Ja kaikki muistaa lähtö on vartin päästä tallipihalta. Kaikki siinä sillon, okei?" Bambi sai vastukseksi hyväksyvää muminaa ja nyökkäilyä. Sitten porukka hajosikin moneen eri suuntaan. Lähinnä alas talliin laittamaan hevosia.
Palasin harjailemaan Deliä ja laitoin sen valmiiksi, kun kello alkoi olla lähtöä vailla. Tarkistin vielä tamman jännesuojat kertaalleen, että ne oli tukevasti jalassa. Omaan päähäni painoin kypärän ja nappasin ohjat Delin kaulalta. Deli jauhoi kuolaimiaan ja kuunteli korvat pyörien tallin ääniä. Olin vaihtanut sille vähän vahvemmat kuolaimet. "Ehkä meille ei tuu nyt ongelmia, esteilläkään...", mumisin itsekseni ja osaksi hevoselleni, kun katsoin messinkisiä uutuuttaan vielä kiiltäviä kuolaimia. Katsoin kelloon ja päätin mennä jo tallipihalle Delin kanssa. Tallipihalla venailimme porukkaa kasaan ja kaikki ilmestyivätkin paikalle ja hyppäsivät hevostensa selkään ja matka kohti maastoesterataa alkoi.
Bambi johti joukkoamme ja etenimme innoissamme metsässä. Ai mistäkö tiesin, että kaikki olivat innoissaan? Sen vaan tunsi. Näin muutaman innostuneen ja jännittyneen hymyn noustesamme tallipihalla hevosten selkään ja pystyin jopa melkein kuulemaan ihmisten vatsoissa lepattelevat perhoset. No joo, ehkä en sentään. Ja joo muakin jännitti, sillä Deli oli aikamoinen dynamiitti esteillä. Ravailimme välillä pitkiäkin matkoja ja otimme sitten käyntiin. Ja paremalla tieosuudella Bambi huusi laukkaa ja hevoset lähtivät kukin toistensa perässä laukaamaan. Mentiin aika vauhdikkaastikin yhdellä laukkaosuudella, mutta hevoset pysyivät hyvin hyppysissä ja ohittelua tai käsistä lähtöjä ei sattunut yhtäkään. Olin siitä jopa vähän ihmeissäni, sillä hevosilla oli virtaa ja ratsastajien innokkuus tarttui niihinkin.
Ja siis sitten lopulta saavuimme maastoesteille. Bambi pysäytti koko hevosletkan ja hevoset pysähtyivät kärsimättömästi päätään vähän viskellen. "Okei eli tästä alkaa maastoeste osuus. Eli nää esteet on meijän reitin varrella. Esteet ei ole isoja. Isoin este on radan keskivaiheilla tuleva tukki. Eli lähetään matkaan jokainen yksitellen ja hyvillä välimatkoilla. Meen ekana ja, kun olen hypännyt viimesen esteen niin hidastan raviin ja ravailen eteenpäin rauhallisesti. Seuraava ottaa mut kiinni ja sit seuraava ja viimenen ottaa koko letkan kiinni. Ja niin tosiaan viimeinen este on risupysty. Tunnistatte sen kyllä varmasti. Sen jälkeen hidastatte raviin ja saatte jonon hännän kiinni.", Bambi selitti yhteen menoon ja piti sitten tauon ja mietti varmaankin jäikö jotain kertomatta. "Montako estettä tossa on? Ja onks toi rata pitkä?", kuulin Iipun ääne kysyvän Tempon selästä. "Tää on haastava rata ja aika pitkä. Niinkuin mä kerroin pirtissä. Kuuntelittekohan te yhtään...?", Bambi huomasi kysyä ja katsoi meitä kulmat kurtussa. "Joo kyl me kuunneltiin.", kullin Dawin sanovan ja, kun käännyin katsomaan tyttöön näin hänen virnistävän Bambille. Bambi huokaisi ja puisteli päätään. "No siis joka tapauksessa, ymmärsikö kaikki tehtävän?", hän kysyi ja katsoi meihin. Myöntäviä vastauksia ja muminaa. "Viimenen este on risupysty ja sitten raviin.", tokaisin vielä ja vastasin Bambin katseeseen, jossa oli epävarmuutta. Hän hymyili ja nyökkäsi. "Okei etteköhän te nyt tästä selviä.", hän lopulta tokaisi ja kehotti ratsunsa jatkamaan matkaa.
Lähdimme kaikki jonossa pitkillä välimatkoilla radalle. Bambi oli neuvonut ottamaan rauhallisesti, sillä rata oli pitkä ja kiire ei ollut. Ei siis mitään nelistämistä. Edellä menevä ratsukko lähti ja odottelin hetken ja jätin välimatkaa. Sitten annoin Delille laukkapohkeet ja tamma nosti reippaan laukan. Pidättelin sitä ja lähdin matkaan. Eka este meni vähän liian reippaasti ja Deli teki valtavan loikan, honon en meinannut edes ehtiä mukaan. "Vooouuu neit! Vähän hiljempaa...", toppuuttelin Deliä ja tein pidätteitä. Seuraava este lähestyi, mutta yhtäkkiä kkulin takaani kiljaisun ja kauhean tömähdyksen. Deli säikähti ja teki ihmeellisen sivuloikan ja sitten äkkipysähdyksen. Olin lentää selästä ja kaaduin pitkälle tamman kaulalle. "Mitä vit....", melkein kirosin, mutta suuni jäi puolitiehen sanaa, kun kuulin takaani tömisevän rytmikkään äänen. Äänihän kuulosti ihan.... Laukalta? Kipusin Delin kaulalta ja yritin pysyä hermoilevan tamman selässä, joka hyppi ja pomppi paikallaan. Kuulin äänen voimistuvan ja se tuli minua kohti. Siristin silmiäni suurien kuusien taakse tähyillen. Sitten näin ruskean otuksen, joka laukkasi puiden takaa. Se oli Dumle. Hevonen hidasti laukkaansa nähtyään meidät ja hidasti raviin. Se kuitenkin näytti siltä, että aikoi jatkaa matkaansa vielä meidänkin ohi. Otin kunnon otteen Delin ohjista ja pamautin pohkeet tamman kylkiin ja se hyppäsikin, juuri kuten olin toivonut lähemmäs Dumlea estäen ruunan reitin. Deli luimisteli ruunalle ja ei pitänyt tilanteesta ollenkaan, mutta hyppyloikalla Deli oli päässyt juuri niin lähelle Dumlea, että sain napattua ruunan roikkuvista ohjista kiinni. "Sainpas sut!", henkäisin, kun sain otteen ruunasta. Dumlekin luimisteli Delille. "Saatte nyt sietää toisianne hetken, kun etsitään Miia.", tokaisin hevosille ja annoin napakasti Delille pohkeita ja lähdin ravaamaan hevosten kanssa takaisinpäin reittiä.
Miia tuli meitä vastaan ja näytti helpottuneelta, kun näki Dumlen. "Thank God, se on kunnossa!", tytön suusta pääsi ja Miia juoksi halaamaan ruunaa. "Joo sain sen kiinni pakomatkalta juuri ajoissa.", totesin ja Miia otti Dumlen ohjat. "Onneks sait sen kiinni. Bambi ei olis tykännyt, jos näkis sen tulevan ilman ratsastajaa radan jälkeen. Mä putosin ekalla esteellä ja tipahin.", Miia selitti ja huolestuin. "Eihän suhun sattunu?", kysyin heti, kun hän sanoi tippuneensa. Tyttö pudisti päätään ja huokaisin helpottuneena. "No hyvä homma. Meijän pitäs varmaan jatkaa kuitenkin rataa. Muut joutuu muuten venaa ja huolestuu. Mehän oltii vikoja pareja.", sanoin ja katsoin Miian. Tyttö näytti rohkealta ja tipahtaminen ei näyttänyt pelästyttänen tyttöä ollenkaan. "Joo jatketaan. Nyt oon tarkempi ja yritän pysyy selässä.", Miia sanoi ja pieni hymykin käväisi tytön kasvoilla. Hymyilin hänelle rohkeisevasti. "Hei mä voin tulla vikana Delin kanssa. Pidän perää ja katon, ette tipu Dumlen selästä matkalla.", sanoin ja Miia suostui. Hän hyppäsi selkään ja jatkoimme ripeästi rataa. Ja minä pitäisin Delillä perää.
Deli oli vähän hermostunut välikohtauksesta, mutta pääsi hyppäämisen makuun heti seuraavan esteen jälkeen ja oli innoissaan. Esteet olivat mukavan kokoisia, mutta sain todellakin ratsastaa koko ajan. Tein ennen esteitä paljon puolipidätteitä ja mietin Delin askelia ja vauhtia. Tamma ei itse ihan ymmärtänyt niitä ajatella ja neidissä oli jonkin verran pitelemistä, vaikka kuolaimet olivatkin melko kovat. Mutta hyppääminene oli kivaa, joka tapauksessa. Deli puhkui intoa ja energiaa, joka tarttui myös minuun. Isoin este oli suuri tukki, josta Bambi olikin maininnut, mutta Deli hyppäsi sen leikiten. Se teki suuren loikan, johon pääsin hyvin mukaan ja pari pukkia esteen jälkeen innoissaan. Viimeinen este tuli lopulta eteen, joka oli risupysty ja pidättelin jo Delin vauhtia. Esteen jälkeen hidastin tamman raviin ja lopulta näinkin jonon hännän ja ratsastin sinne.
Ratsastimme pitkin ohjin eteenpäin ja iloinen pälpätys esteistä täytti ilman. Saimme selittää hetken Bambille viivästystä, mutta hän ei ollut vihainen, kun Miia sanoi, että hän oli kunnossa ja Dumle hyppäsi lopun radan tosi hyvin. Kuuntelin kaikkien tyttöjen selityksiä ja ratkesin nauramaan, kun Daw kääntyi satulassa nurinpäin, jotta voisi puhua taaksepäin paremmin. Ja tytöltä tuli tarinaa ja kälätys ei ottanut loppuakseen. Bambi katsahti taaksepäin ja näki Dawin, joka matkusti Sakella nurikurisesti ja pyöritti silmiään. Sille ilmeelle ratkesin nauramaan ja kaikki kysyivät mille oikein nauroin. "En millekkään. Jatkakaa toki.", vastasin ja hymyillen puistelin päätäni. Dawilta oli tippunut raippa radalle ja Katillakaan ei mennyt ihan putkeen, koska Daisyn jalustinhahna oli mennyt poikki ja hän oli hypännyt sitten ilman jalustimia. "Vitsi tykkäsin siitä raipasta...", Daw totesi harmistuneena. "No miks et pysähtyny otaan sitä, kun se putos?", kysyin tytöltä ihmeissäni. Hän istui yhtä satulassa väärinpäin ja näytti huvittavalta. "No en mä jaksanut. Ei se niin hieno raippa ollu.", Daw totesi virnistäen ja naurahdin tytölle. Iippu kertoi, että ei ollut uskaltanut hypätä tukkia Tempolla. "No se oli aika iso. Siihen piti miettii askelii jonku verra. Ja ottaa kiinni ennen estettä, et pääsi yli. Tai ainakin mun piti.", Kat totesi siihen ja muut olivat samaa mieltä. "Ja mä en ainakaan uskaltais hypätä Tempolla sitä, koska Bambi listis mut jos sen kullannupulle sattus jotai.", Daw heitti siihen kommentin kiusoitellen ja sai Bambin tuhahtamaan ja päivittelemään ääneen, minkälaisen sekopäälauman kanssa hän olikaan lähtenyt hyppäämään. Juttelumme ja naurun remahduksemme jatkui ja hevosletka eteni Bambin perässä.
Retkemme loppuosassa saavuimme raviradalle, jonka läpi oli tarkoitus vain ratsastaa rauhassa ja sitten palata mustikseen. Saavuimme radalle ja kohtaan, jossa oli mukava suora. Sain idean ja sen kummepia miettimättä sanoin sen ääneen: "Hei otettaisko pieni kisa tässä radalla? Maali ois tuo tolppa...", sanoin ja Daw lähti heti mukaan juttuun ja jatkoi: "Ja voittajan ei tarvi osallistua siivoustalkoisiin ens viikolla!", tyttö huudahti, mutta Bambi torppasi idean heti. "Kaikki saa luvan osallistua, ketkä on tallilla. Sinä varsinkin Daw.", Bambi sanoi jämäkästi Dawille ja tyttö irvisti. "Mä rakastan siivoomista. Se on niiin kivaaa.....", Daw totesi siihen ja irvisteli ajatukselle. Asetuimme sitten lähtoviivalle, kun kilpa sopi kaikille ja Bambi oli lähtömerkin kuuluttaja. "Okei valmiina, paikoilenne, NYT!", hän huusi ja kaikki ampasivat laukkaan. Voittajaa ei saatu selville, sillä kaikki tulivat suurinpiirtein samaan aikaan maalitolpalle ja jokainen sanoi voittaneensa. Sovimme, että se oli reilu tasapeli ja jatkoimme pitkin ohjin matkaa loppukäyntien merkeissä mustikseen.
Tallilla kaikki kiittivät Bambia onnistuneesta retkestä ja lähtivät viemään hevosia talliin. Bambi kuitenkin vielä kuulutti ennenkuin porukka hävisi omille teilleen, että tulisivat ylös pirttiin, kun hevoset oli hoidettu kuntoon. Sillä hän halusi jutella ensi viikon tallin suursiivouksesta. Kuulin muutaman huokauksen, mutta kaikki lupasivat kuitenkin tulla ja Bambi vaikutti tyytyväiseltä ratkaisuun. Talutin Delin karsinaan ja tamma oli pitkästä lenkistä väsynyt. Halasin sen kaulaa ja hoidin hevoseni kunnosta pois. Sitten kipitinkin kiireen vilkkaa ylös pirttiin. Onneksi en vihannut siivousta, ajattelin, kun kiipesin portaita. Sillä sitä olisi ensi viikolla edessä!
9tpp /D
|
|
|
Post by Cida on Jul 6, 2012 18:48:37 GMT 2
Tarinaprojekti vk 27 Tallin kesäsiivous
Tulin mustikseen nättinä kesäpäivänä ja aurinko paistoi kirkkaalta ja pilvettömältä taivaalta. Vedin tallirakennuksen oven auki ja astuin pimeään talliin ja hetkeen en nähnyt oikein mitään, kunnes sislmäni tottuivat hämärään. Kävelin yläkertaan tupaan, jossa ajattelin porukan olevan. Ja siellähän ne ihmiset olivatkin ketkä osallistuisivat.
Bambi jakoi tehtävät ripeästi ja kaikki lähtivät hommiin. Kathreen ei näyttänyt ollenkaan hyväntuuliselta tänään ja huokaisi kuuluvasti, kun Bambi pyysi häntä siivoamaan oman osansa. No aina ei voi olla hyvä päivä, ajattelin itsekseni ja kävelin Dawin jäljessä portaat alas talliin. Siivoaisin satulahuonetta Bambin kanssa. Kävelimme satulahuoneeseen ja hetken katseltuani ympärilleni näky sai minut irvistämään. Tavaroita oli siellä ja täällä ja olin aivan varma, että juuri mitkään niitä eivät olleet oikeilla paikoillaan. "Porukka on tainnut kuulla, että tää siivotaan lähiaikoina ja suvennu sotkeen oikeen urakalla...", Bambi sanoi huokaisten. Naurahdin kommentille ja huokaisin sitten. "Noo mut aletaan siivoon nii saadaan tää paikka joskus puhtaaks", tokaisin ja Bambi nyökkäsi samalla kannalla olevana.
Aloitin satulahuoneen hyllystä, jossa oli lainakypärät ja kaikenlaisia ns. varatavaroita. otin hyllystä kaikki tavarat pois ja pyyhin hyllyn tasot. Kävimme Bambin kanssa hakemassa ämpäriin pesuvettä ja rättejä, joilla voisi pyyhkiä tasoja ja hyllyjä ja ehkä tavaroitakin. Kun hylly oli puhdas niin laitoin tavarat järjestykseen takaisin hyllyyn ja pyyhkäisin kuraisista kypäristä liat pois. Sitten katsoin tiskitasoon, jossa pestiin kuolaimet ja sen luona oli hyllyjä, joissa oli muunmuassa pinteleitä, niiden patjoja ja suojia. Sekin oli sikinsokin. Lavuaarin luona oli turhaa tavaraa ja kaapista roikkui pinteleitä. "Hei Bambi mä siivoon tän hyllyn ja tän tiskilataan seudun nytten", huikkasin naiselle, joka tuli ovesta ja nyökkäsi ja lähtikin sitten samantien. Bambi vei loimia ja huopia pesuun, koska osasi homman varmaan kaikista parhaiten. Tyhjensin ensin yhden hyllyn ja pyyhin sen tasot ja sitten järjestelin tavaroita. Vein niitä omille paikoilleen ja järjestelin kaappiin osan takaisin. Sitten pinteli ja suoja -kaappi. "Aaargh.... Hoh-hoijaaaa....", sanoin ääneen, kun katsoin pinteleitä. Taisin nähdä peräti jopa kaksi paria hyvin kerittyjä pinteleitä. "No eikun vaan rullaamaan...", totesin sarkastisesti puoliääneen itselleni ja ryhdyin työhön.
Heitin pinoon likaisimmat pintelit ja patjat ja muut pintelit rullasin nätisti. Pintelipatjoista joitakin harjasin pikaisesti, jotta niistä lähtisi suurin osa irtokarvoista irti. Laitoin patjat puhtaasee kaappiin. Suojat harjailin ja pyyhin niistä kuraisimmat ja laitoin kaappiin. Kun kaapit oli järjestetty niin siivosin tiskitason. Ylimääräiset tavarat löyisivät omille paikoilleen ja lopuksi pyyhin tyhjän tason puhtaaksi. Bambi ilmestyi juuri ovesta sisään ja katsoi tyytyväisenä puhdasta tiskitasoa. "Hyvä sait sen järjestykseen. Mä järjestelinkin jo loimet noista kuivaustelineistä niin se on siisti. Voisit järjestää noi kaikki ylimääräset tavarat tuolta kaappien päältä pois ja pyyhkiä kaikki kaappit myös", Bambi sanoi ja nyökkäsin ja ryhdyin heti hommiin.
Kaappien päällä ei tullut säilyttää mitään omia tavaroitaan, vaan ne piti olla kaapissa. Keräsin kaikki tavarat kaappirivistön päältä pois ja järjestelin ne paikoilleen. Sitten nappasin rätin käteen pesusangosta ja pyyhin kaapit. Niistä tuli yllättävän puhtaat ja hetken, jopa ihmettelin niiden uutta kirkasta värisävyä. Seuraavaksi Bambi sanoi, että voisin katsoa, että hevosten varusteiden paikoilla oli kaikissa selkeästi nimet ja, että ponien satulat oli mahdollisimman alhaalla ja hevosten ylhäällä. Tarkistelin satuloiden nimet ensin ja siirsin muutaman opetushevosen satulan paikkaa ja laitoin niihin nimilaput. Suitsien kanssa väkersin muutaman lapun myös ja pesin parit kuolaimet uudestaan ja niputin yhdet suitset. Kokeilin myös koukkujen kestävyyttä ja yksikään ei ollut huonosti kiinni.
Seuraavaksi olikin sitten viimeinen homma, nimittäin lattianpesu. Kysyin Bambilta jonkunlaista moppia ja löysinkin sen hetken etsittyäni tuvasta. Luuttusin sitten satulahuoneen lattian ja katselin ovelta puhdasta ja järjestyksessä olevaa laajaa satulahuonetta. Bambi kurkkasi olkani yli myös satulahuoneeseen. "Heei vautsi! Täällähän on ihan puhdasta! Hienoo", hän sanoi tyytyväisyyden kyllästämällä äänell' ja hymyili minulle. "Ja hei nyt loimet ja huovat ja muut on pesussa. Ja Daw ja Diib on pyytänyt kaikkia tuleen ylös tasalta, eli nyt. Mennäänkö?", Bambi kysyi. "Joo mennään vaa. Mä vaan vien tän pesuveden ja rätit pois", vastasin ja Bambi tarjoutui auttamaan. Veimme siis ne pois ja menimme sitten kummatkin yläkertaan. Jossa oli Yllätysjuhlat! Daw ja Diip olivat olleet nopeita sivoajia ja olivvat järkänneet kaikkea hyvää syötävää ja juotavaa. Hymyilevä ja selävsti kiitollinen porukka istahti saman pöydän ääreen herkuttelemaan. Ja ihan ansaitusti, sillä alakerrassa koko talli varmasti ihan kiilsi puhtauttaan :D
8tpp/Kat
|
|
|
Post by Cida on Jul 30, 2012 17:22:14 GMT 2
Hetki Liinun kanssa
Bussissa oli kuuma ja huono ilma, koska tuuletus ei ilmeisesti toiminut lainkaan. Vihdoin ja viimein näin edessäpäin mustiksen pysäkin ja painoin stoppia. Hyppäsin bussista ja vedin syvään henkeä. "Aah ihanaa, ilmaa!", huokaisin ääneen ja lähdin sitten kävelemään reippain askelin tuttua hiekkatietä.
Käppäilin laitumien luo riimu ja riimuvarsi kädessäni heiluen. Oli nätti päivä ja mukavan lämmin ja aurinko meni välillä pilvien taa, jolloin tuli vähän varjoisempaa ja ei ollut liian kuuma. Ojissa rehotti kasveja ja suurien tien varressa kasvavien koivujen lehdet olivat syvän tumman vihreitä. Kesää oli vielä jäljellä ja luonto vieläkin jaksoi kukoistaa. Tähyilin laiduntavia hevosia ja erotin heti toffeenvärisen kirjavan tamman muista. Livahdin sähköaitojen välistä ketterästi ja lähdin kävelemään kohti Liinua ja muita hevosia. Hevoset huomasivat tuloni ja höristivät korviaan mussuttaen samalla ruohoa tyytyväisinä. Kun Liinu nosti päänsä pitkästä ruohosta ja katsoi minuun kutsuin sitä nimellä. Tamma höristi korviaan ja jäi katselemaan minua. Kun tulin askel askeleelta lähemmäs tinkeri lähti tulemaan vastaan. Liinu käveli verkkaisesti minua vastaan ja minä tulin omaa kultaani vastaan hymyssäsuin. Ojensin käteni ja Liinu hamusi kättäni ja otin askeleen lähemmäs. Silitin tinkerin päätä ja pujotin riimun sille. Klipsautin riimunvarren kiinni ja otin askeleen portillepäin ja maiskautin Liinulle. Tamma lähti verkkaisesti kulkemaan vierelläni. Tamma käveli hitaasti ja ajattelin silloin, että se oli jo todella vanha pieni tinker. Katsoin sen pitkää harjaa, jota ei oltu leikattu yhtään aikoihin. Se keinui Liinun askelten kanssa ja tamma käveli rennon rauhallisesti vierelläni. Se oli niin nätti.
Kävelin Liinun kanssa harjauspuomille, sillä sää oli liian kaunis oltavaksi sisällä karsinassa. Olin vienyt Liinun turkoosin harjapakin jo valmiiksi puomille ja puomilla sidoin tamman riimunvarren löyhästi puomiin. Liinu jäi seisoskelemaan aloilleen tyytyväisenä. Avasin pakin ja nappasin harjan, jolla aloin sukia pitkin vedoin tinkerin kirjavaa karvaa. Liinulla olikin iso kesämasu, kun se oli lähinnä vain laiduntanut ja viettänyt eläkepäiviään syömällä laidunruohoa. Hymähdin tamman tukevalle ulkomuodolle, se oli todella lihonnut paljon. Kyykistyin jalkojen viereen harjaamaan ja setvimään käsin jalkatupsuja. Niissä riitti takkuja ja vaihdoinkin sukani harjakampaan, jolla sain takut jalkatupsuista selvitettyä. Vaihdoin kaviokoukkuun seuraavaksi ja otin kaviot. Liinu nosti nätisti kaviot, kun vain koski jalkaan polven alapuolelta. Kun kaviot oli otettu taputin tinkeriä kaulalle ja heitin koukun pakkiin. Otin pääharjan ja menin Liinun pään luo. Avasin riimun klipsun ja nostin riimun tamman kaulalle roikkumaan. Nostin pitkän otsaharjan korvien taakse pois otsalta ja harjailin pikkuiseni pään. Otsalta lähti irtokarvaa jonkun verran ja silmissä oli rähmää, minkä ajattelin pyyhkiä kostealla sienellä pois seuraavaksi. Pään harjauksen jälkeen siis kaivoin pakin pohjilta sienen, jonka kastelin harjauspomin lähellä olevasta hanasta ja puristin liiat vedet pois. Puhdistin Liinun silmien ympäriltä liat ja rähmät pois ja pyyhkäisin myös tamman turpaa. Liinu pärskähti ja jätin sienen puomille kuivumaan. Setvin käsin Liinun harjasta ja hännästä takkuja, kun tinkeri oli muuten harjailtu. Takut selvisivät ja hommani oli pulkassa. Taputin Liinua pehvalle. "Nyt oot harjailtu tyttöseni. Tehdäänkö pieni kävelyretki tossa lähimaastossa? Mitäs tuumaat siihen Liinu", höpöttelin tammalle ja näpräsin auki riimunvarren puomista. Maiskautin Liinulle lähdön merkiksi ja tamma kääntyi mukaani puomilta.
Annoin Liinun syödä tien pientareelta ruohoja sun muita ja välillä kävelimme taas eteenpäin tietä. Liinu vaikutti tyytyväiseltä ja rauhalliselta ja minä mietin, että tämä voisi olla meidän viimeinen kesämme yhdessä. Ajatus oli surkea ja huokaisin. Katsoin pientä tinkeriäni, joka käveli vierelläni. Ojensin käteni sen kaulalle ja tunsin sen karhean harjan sormissani. "Voi Liinu", sanoin hiljaa ääneen ja surumielisyys pyyhkäisi ylitseni. Pysäytin tamman, kun huomasin, että tie olikin päättyvä... Niinkuin meidän tiemme. Päättyvä. Tie ei enää jatkuisi. Sen pää oli tässä. Nämä ajatukset sinkoilivat päässäni ja jähmetyin paikalleni ja tuijotin eteenpäin tien päähän. Minun ja Liinun tien pää. Päättyvä tie. Olin kulkenut sen kanssa samalla tiellä niin pitkän matkaa, mutta pian en enää kulkisi... Tie olisi kuljettu loppuun.
Katsoin Liinua ja nielaisin. Sitten kapsahdin sen kaulaan ja halasin sitä tiukasti. Liinu oli lämmin ja turvallinen ja sen pitkät jouhet tuntuivat karheilta poskellani. Vedin henkeä ja Liinun tuoksua keuhkoihini. Suljin silmäni ja halasin rakasta hoitsuani. "Sitten kun sä meet rakas niin mä muistan sut. Kuolema ei erota meitä, sillä sä oot mun sydämessä. Ikuisesti", sanoin hiljaa ja ikuisen kohdalla ääneni katosi ja kuiskasin sen ilmaan. Hiljainen kuiskaus katosi tummien kuusten sekaan ja metsän siimekseen. Olin hiljaa ja kuuntelin metsän ääniä ja tunsin Liinun rauhallisen hengityksen.
Olin kauan Liinun kanssa sillä metsätiellä. Silittelin sitä, rapsuttelin sen otsaa, annoin sen mennä syömään ruohoja tien varresta ja katselin rakasta tinkeriäni. Imin katseellani sen piirteitä muistiini. Sen värejä ja eleitä. En koskaan voisi unohtaa tätä pientä ihanaa hevosta, joka oli tullut elämääni ja jota rakastin niin paljon. En koskaan voisi unohtaa.
Mutta tiesin myös, että elämään kuuluisi päästää irti. Elämään kuuluisi kuolema. Ne kulkivat käsi kädessä, kuin päivä ja yö. Elämän virta ei koskaan pysähtyisi... Tässä kohdassa päätin lopettaa mietiskelyn ja havahduin omista surumielisistä ajatuksistani. Maiskautin Liinulle ja nyppäsin sen liikeelle ruohotupsultaan. "Mennääs sitten. Pääset takasin kavereides kanssa laiduntaan", sanoin tammalle ja lähdin kävelemään sen kanssa laitumille takaisin. Portille päästyäni avasin sen ja talutin Liinun laitumen puolelle. Napsautin riimun auki ja otin riimun tamman päästä. Liinu ei lähtenyt viereltäni mihinkään vaan jäi luokseni ja olin sen luona ja silitin sitä. Liinun korvat olivat hörössä ja sen tummanruskeissa silmissä oli ystävällinen katse. Hymyilin sen katseelle, mutta hymyni tihkui surua. Nielaisin ja sanoin heipat tytölleni suukottaen sitä turvalle. Käännyin portille ja livahdin lankojen ali pois laitumelta. Käännyin katsomaan jälkeeni, kun lähdin kävelemään tallille. Liinu oli lähtenyt kävelemään muiden hevosten luo ja välissämme oli nyt etäisyyttä. Tinkerin karva kiilsi auringossa ja pellon pitkä ruoho oli syvän vihreää. Minäkin käännyin jatkamaan matkaani.
Voih, tää oli niin upea tarina Cida, lähellä oli, että olisin alkanu vetistelemään 5p.&12v€//Kathreen
|
|
|
Post by Cida on Aug 18, 2012 15:23:43 GMT 2
Hmm mietiskelin tässä, että voisinkohan kenties aloittaa Delin suhteen ihan uuden päiväkirjan? Tässä päiviksessä on kuitenkin lähinnä Liinun hoitomerkintöjä ja olisi ihan tyhmää vaan muuttaa tuo nimi Delin päikyksi, kun tämä ei sitä oikeastaan ole... Voisin samalla päästää Liinusta irti ja keskittyä tulevaisuuteen (:
Että siis jos ei ole ihan mahdoton ajatus, niin tämä päikky siirtyisi sitten arkistoon ja luotaisiin uusi päiväkirja Delille...?
|
|
|
Post by Daw on Aug 18, 2012 17:21:42 GMT 2
käy hyvin, voit luoda Delille uuden päiväkirjan
|
|