1.2.-11
Hengitykseni höyrysi kun kävelin kädet taskuissa kohti Mustista.Olin kyllästynyt tähän 30 asteen pakkaseen,mutta kun en voinut vaikuttaa säähän millään tavalla.
-Hrrr...Inhottavaa!hytisin.
Hieroin käsiä yhteen.Onneksi tallille olisi enää vain kilsa matkaa...
Pikku,oma pikku ponini odottaisi minua perillä.Se oli osaava poni,sellainen tavisten tuntiratsu millä pikkuiset ja isotkin ratsastajat ratsastavat normaalisti.Zoo´s Little Monster,hämäävä nimi.
Pikulla on nimittäin mitä parhain luonne.Ainut pahainen tapa oli se että Pikulla oli tapana piehtaroida öisin lannassaan...Ja kaiken lisäksi Pikku oli vielä kimo!!
Valkoinen unelma hevonen...
Saavuin tallin pihaan ja katselin paikkoja.
Todella kaunis ja mukavan näköistä...,mietiskelin.
Avasin tallin oven ja menin sisään.Suljin oven nopeasti ettei lunta tulisi sisään.Karsinoista kurkisti uteliaita ja uneliaita päitä,varmaan tuntejen jäljiltä.Tunnistin oman pikku pippuri Pikkuni...
Pikku hörähti ja heilautti päätään.
-Heippa tytteli! lepertelin tammalle.
Rapsutin tyttöäni turvasta,se selvästi nautti siitä. Pikku hieroi silmäkulmaansa kyynärpäähäni,mutta työnsin pään pois.Pikku vaikutti todella iloiselta nähdessään minut.No,olinhan omistanut sen aika kauan.
-Tänää ei ratsasteta,kerroin harjatessani hevoseni kuvetta.
-Hörh!Pikku hörähti.
Naurahdin lempeästi.Pikku oli todella kaunis siroine päineen ja todella pitkine vuohiskarvoineen,ja harjaa unohtamatta!
Pikun harja ylsi ryntäisiin.Se heilui kauniisti laukassa ja esteillä! ;D
Tarkistin Pikun jalat yksitellen,ja sain huomata ettei yhdessäkään ollut riviä,likaa(ehkä hiukan puruja) tai haavoja.Pikku tepasteli malltamattomana.Se ei ollut tavallista,mutta tiesin hermostuneisuuden syyn;pihalla steppaili nuori ori.
Pikku päästi ilmoille pitkän ja kimakan hirnahduksen.
-Sooh,kuului ovelta ääni.
Käänsin päätäni ja näin Myyn nojailevan rentona oven karmiin.Hymähdin ja jatkoin hiukan hionneen Pikun harjaamista.
-Mites on menny Pikkaraisen kanssa?Myy kysyi katsellen Pikun jaloa ja pientä päätä ihastuneena.
Pikku kääntyi Myyn puoleen kun ori oli laitettu talliin.Pikku haisteli Myyn ojentamaa kättä elegantisti.Sitten se pärskähti niin että sylkeä lensi Myyn uudelle HorZesta ostetulle takille.
-Ei helvetti!Saatana,uus takki....Mrr....,ärräpäitä päästellen Myy pakitti kaksi askelta.
Hän pyyhki hihojaan vihreästä limasta.
-Ootas vaa Vuonis ku pääset miun hevosen luo!hän uhkasi.
Hetkeksi syntyi kiusallinen hiljaisuus.Sitten Myy pyrskähti nauramaan ja rikkoi jännityksen.Minä katsoin sekunnin kun Myy nojasi toisella kädellään karsinan oveen ja toisella hakkasi reittänsä kumartuneena.Pian minäkin aloin nauraa,niin että harja putosi lattialle.
Pikku tönäisi minua pienellä turvallaan ja katsoin sitä naurun kyyneleet silmissä.Pieni ponini katsoi minua hämmentyneenä suurilla silmillään.Myyn häippästyä harjasin Pikun loppuun ja avasin karsinan oven.
-Mennää tuoho pihalle...,mumisin ja suljin karsinan oven.
Kävelimme hiljan aitasta ulos.Ulkona oli aurinkoista ja kylmää,pakkastakin yli 25 astetta.Pikku katseli ympärilleen.Sen hengitys oli pelkkää höyryä,valkoista usvaa,mikä laskeutui verhoilleen jonkinlaisia kuvioita maahan ja hevosen vastasuittuun karvaan.Pienet suipot korvat kääntyilivät joka suuntaan.Niska jännittyi,sieraimet suurenivat...Sitten piiitkä,kimeä ja korvia rikkova hirnunta herätti ja koetteli pientä tallia ja sen pihapiiriä.
Auto kaartoi lumiselta tieltä Mustiksen pihaan ja Pikku tuijotti menopeliä pitkään.Seisoimme siinä hölmöinä,kun ovi avautui natisten ja autosta tuli tyttö.Farmarin perässä oli traileri,ja tyttö suunnisti sinne.Hän avasi sivu oven,hänen ilmeensä kirkastui selvästi.
-Sokeri kulta,älä viiti kiskoo sitä riimunnaruu,kaikki on iha hyvi!Tultii uuteen kotiis!kuulin tytön sanovan.
Mieleeni tuli oma muuttomme Pikun kannssa.........................................
"Aurinko oli pilvessä ja pieniä lumihiutalia tipahteli taivaalta.Päivä ei ollut kaunein mahdollinen,mutta ainakin Pikku oli mennyt kiltisti traileriin hienoissa,sinisissä varusteissaan.Ääntäkään ei trailerista ollut kuulunut,ja välillä mietin oliko poni enää elossakaan.Puristin käsinojia kovaa,niin että tunsin kuinka kynnet upposivat kankaan sisään kuin krokotiilin hampaat viattoman saaliin kimppuun.
-Elä viiti Vuonis,eikai yhen ponin muutto noin jänskää voi olla?kysyi isoveljeni pilkallisesti.
Katseeni siirtyi lumisista maisemista veljeni päivettyneisiin kasvoihin.Hänen huulillaan kareili ivallinen hymy,mutta katse pysyi keskittyneesti tiessä.En tiennyt mitään tarpeeksi inhottavaa letkautusta,joten käänsin pääni takaisin ikkunan puoleen.Puut olivat taipuneet lumikuorman alla ja välillä kuvittelin hevosia laukkaamaan lumisille niityille.
-Mikä sen konin nimi olikaa?veli jatkoi ärsyttäen.
Perheessä minut tunnettiin helposti tulistuvana,mutta ystävien kesken osasin pitää tunteeni kurissa.Olinkin usein kynnysmattona kun olin ystävien kanssa.Hevosihmisten kanssa se oli kylläkin eri juttu,he ymmärsivät ja kannustivat,toisinkuin typerät isoveljet...
-Pikku,mut se siun on varmaa vaikee muistaa,ku et varmaa muista kenenkaa seurustelet...,sihahdin katse yhä lumisissa penkoissa ja niityillä laukkailevissa mielikuvitus hevosissa.
-Oho,toi oli paha...,veli naurahti.
-Miuta särkee päätä,valitin.
-Nytkö?Mika-veli kysyi huolestuneena.
-Aina ku sie avaat suusi!kikatin.
Mika hiljeni,ja tiesin että olin voittanut hetkeksi hiljaisuuden.Jutustelu saattaisi ehkä jatkua vasta illalla kotona.Emme asuneet kaukana Mustiksesta,mutta matka oli kestänyt jo TUNNIN,ja se johtui siitä että olin lukenut kirjaa yhdessä vaiheessa ja Mika oli kääntynyt väärään suuntaan...
10 min kuluttua...
Koskaan Mustikseen tulo ei ollut tuntunut näin jännittävälle.Nyt kyseessä ei ollutkaan hevosten katsominen kun muut ratsastivat,hoitajat harjasivat hoitsujaan tai muuten vaan tallilla hengailemisesta,vaan PIKUN,en voinut vieläkään uskoa,PIKUN tuomisesta Mustikseen!
Kun kaarsimme tallin pihaan,tiesin että seikkailu alkaisi.Adrenaliini syöksy lävisti kehoni ja selässä kulki kylmiäväreitä....."
Ajatukseni keskeytti Pikku,joka vaikutti kyllästyneeltä seisoskeluun,ja pukki minua päällään.
-Ok,ok,mennää mennää!naurahdin Pikulle.
Silitin Pikun samettista turpaa,vetäisin hiukan riimunnarusta ja Pikku lähti seuraamaan kiltisti.<3
Syrjäsilmällä katsoin miten Tanja(kai muistin nimen oikei?) talutti sokerin kentälle.Hän talutteli hiukan hermostunutta hevosta itsevarmasti,ja pian Myy ja Bambi tulivat rupattelemaan hänen kanssaan.
-Jaha,taitaa aittaan tulla lisää väkeä!totesin pärskivälle Pikulle.
Pikku katsoi Sokeria pitkään,mutta lopulta totesi että tamma oli hevonen,eikä mikään julkkis sun muu kiinnostuksen arvoinen.Taluttelin Pikkua pihalla n.10min,mutta sitten päätin laskea Pikun sille varattuun tarhaan.Avasin aitauksen portin ja laskin Pikun irti.Otin riimun pois,kun ei kiinni saamisessa mitään ongelmaa...
"...kuulin Pikun hirnuvan.Avasin oven kankeasti ja hypähdin pois lämpimästä autosta.Pakkasta oli reilut 30astetta,ja aloin katua että Pikun piti muuttaa tänään.Mutta ei,se täytyi tänään tehdä,eihän pieni Pikku olisi enää kestänyt oriani joka kiusasi pientä tammaa koko ajan kun Pikku ei ollut kiimassa.Hölkkäsin tutisten trailerin sivu oven luo,avasin natisevan oven ja astuin hökkeliin jota valaisi vain himmeä sähkövalo.Lamppu taisi olla tiensä päässä,niin kovasti valo häilyi ja traileri muuttui sekuntti sekunnilta enemmän luolamaisemmaksi kuin luksus hevoskärryksi,mikä se oli.
-Äsh,lamppu on viimeisillää!Helvetti,en rupee nytte sitä vaihtaa...*muminaa*...*mutinaa*...,siihen tullut Mika nyrisi hytisten.
Sisällä trailerissa haisi hiki ja heinä.Kuulin heinän kahinaa ja tyytyväistä mussutusta.
-Syötkö sä,Pikku?kysyin naurahtaen.
Pörrötin ponini tuuheaa otsatukkaa ja Pikku alkoi hangata silmäkulmaansa kyynärpäähäni.Tönäisin ponin pään kauemmas nauraen.Pikku pärski ja heilutteli päätään.
-Juu,mennää ulos!mumisin ja aloin irrottaa riimunnarua.
-Mika?huudahdin.
Kuului lähestyviä askeleita ja näin tutun pään työntyvän sivu-ovesta.
-Nii?hän kysyi hymyillen.
-Viititkö sä avata ton luukun?sanoin silitellen ponini päätä."
Ihme ettei tapahtunu mitää katastrofii,ajattelin katsellen miten Pikku käyskenteli tarhassa.
No,Pikku o sen verra kiltti konitus...
Lähdin ylittämään suurta pihaa takaisin aitalle päin.Pitäisi puhdistaa karsina ja laittaa lisää kuivikkeita ja...Hommia oli paljon.
Tehtyäni talli hommat(putsannut karsinan,juomaämpärin,ruokakaukalon,tehnyt iltaruan,lisännyt kuivikkeet ja antanut lisää heinää)kävin hakemassa Pikun sisään(toisin sanoen toin lumihevosen sisään sulamaan).
Otin jaloista tilsat pois,vaikkei niitä juuri ollutkaan,Pikullakun ei ole kenkiä.Harjailin siinä rauhassa lumipaakkuja pois Pikun harjasta kun kuulin jonkun tulevan pieneen rakennukseen.Erotin hahmon oven suussa,ja kun hän hiukan pudotteli lumia päältään,tajusin että kyseessä oli Sokeri-tamman omistaja Tanja.
-Hei,ja tervetuloa Mustikka polkuun!tervehdin.
-Moi,öö...sä olit?Tanja kysyi hiukan nolona Pikun karsinan kohdalla.
-Sano vaa Vuonis.Sähä omistat Sokerin?Hieno hevonen!kehuin.
Tanja nyökkäsi ponnekkaasti.
-Sokeri on ihuna.Eikä sunkaan ponissa mitään vikaa ole!hän myönsi.
-Pikku on kieltämättä aika kaunis.Sillä on yksi varsa Cemteres.Tosin Sisse on nyt jo 5vuotias heposen alku.Ruunattu,liian villi oli orina.Aivan mahroton...Oon suunnitellu toista varsaa Sissen isällä Kullalla.Tai sitten etin paremman orin...Ootan kyllä hetkisen että ehditään tutustuu tähä Mustiksee kunnolla...
Rupattelimme ja aika kului.Pian huomasimme että aikaa oli kulunut tunti,joten lähdimme omiin askareisiimme.
-Hyvää yötä Pikku!sanoin ja moiskautin suukon ponini turvalle.Suljin karsinan ja aitan ovet mennessäni.Kello oli jo 9illalla,ja äiti kyllä suuttuisi,vaikka olikin hevos ihmisiä...
1HMLOPPU
P.s Bambi,muista lisäillä meidät!
Olisin laittanut kuvan jonka tein Gimpillä,mutta en osannut vieläkään....................................................................................................
Oh, anteeksi kun ei olla annettu palkkoja! Yap, kiva tarina, 4 pistettä saat:) -Myy