|
Post by Bambi on May 22, 2011 11:11:19 GMT 2
Jackpot Freddy- shetlanninponi, ori
- hoitajana Lily
|
|
|
Post by lily on May 22, 2011 11:49:15 GMT 2
Ensi tapaaminen
Näen tallin suoraan edessäni, ja en millään malta odottaa millainen vekkuli-poni tallissa minua odottaa. Kävelen tallin käytävää ja nään paljon erilaisia hevosia ja poneja.Katseeni kuitenkin pysähtyy, kun näen oven, jossa lukee Jackpot Freddy en malta odottaa, kurkkaan kaltereiden välistä karsinaan, ja sieltä minua katselee ihmeellisenä pieni ja pörröinen ponimus. Otan riimunnarun karsinan ulkopuolelta ja avaan karsinan oven. Menen hitaasti, mutta varmasti Freddyn karsinaan ja annan söpöläisen haistella kättäni. Kiltisti poika vain haistelee, joten laitan riimunnarun sen riimuun kiinni ja kiinnitän seinän kalteriin. ''Olitpas sinä hienosti'', sanoin ja rapsuttelen Freddyn otsaa.
Huomasin harjat oven ulkopuolella ja kävin hakemassa sieltä pölyharjan, koska oripoika oli piehtaroinut hiekassa tarhaillessaan. Aloin harjailemaan Freddyä ja välillä sen korvat menivät luimuun, ja poika yritti avata tekemääni vetosolmua. Olin onnellinen, olin kauan jo etsinyt juuri tälläistä hoitsua ja tässä se oli. Vaihdoin puolta ja pöläröin vielä toisenkin puolen. ''Taidat juuri nyt pudottaa viimeiset talvikarvasi'' totesin katsoessani karsinan pohjalla olevaa karvakasaa. Aloin noukkia karvoja karsinasta, ja Freddyn mielestä se ei ollut ollenkaan kivaa, mutta siitäkin selvisimme, pienen käsittelyn jälkeen. Freddy on kova esittämään ilkimystä, mutta kuitenkin pienen komennuksen jälkeen unohtaa ilkimys roolin.Päätin vielä ottaa kaviot. Freddyn mielestä kuopiminen olisi ollut hauskempaa, mutta pidin pintani ja sain kaviot putsattua.
''Olisikohan tämä tarpeeksi ensimmäiseksi kerraksi'', mietin äänen. Luulenpa niin, annoin Freddylle pienen porkkanan palasen taskustani sen ruokakuppiin, ettei se oppisi näykkimään.''Vielä viimeinen hali'', kuiskasin Freddylle samalla kun halasin sitä kaulalle.Sitten otin siltä riimun pois, ja suljin karsinan oven.Tälläinen oli Lilyn ja Freddyn ensi tapaaminen :))
Hih, suloinen tarina ! 3p //Bambi
|
|
|
Post by lily on May 23, 2011 21:07:33 GMT 2
2.
Tänään olin päättänyt tulla tallille pyörällä, joten lähdin matkaan aikaisemmin aamulla.Oli ihanan keväinen aamu, kun pyöräilin kohti tallia ja ajatukseni pyöri vain Freddyssä. Se suloinen, mutta tempperamenttinen oripoika oli jättänyt ihanan muiston mieleeni. Vähän oli myös jännitystä ilmassa, koska ajattelin talutella tänään Freddyä ja olinhan minä talutellut hevosia satoja kertoja, mutta tunsin silti pientä jännitystä. Toivoin vain ettei koko talutusreissu menisi siihen että poni testaa taitojani.
Mietiskellessäni olin ajanut aika kovaakin vauhtia metsätietä pitkin, joten näin jo tallin häämöttävän edessäni. Sama talli, jossa olin jo aikaisemminkin ollut. Vein pyörän yhden toisen pyörän viereen, seinää vasten nojaamaan, ja riisuin kypärän päästäni. Jalkani tuntuivat hieman väsyneiltä, mutta hyväähän vain urheilu tekee :). Lähdin kulkemaan talliin sisään ja Bambi tuli minua vastaan ja huikkasi iloisesti:''Voit hakea Freddyn sisälle tässä samalla, kun minä haeskelen näitä muita, ja kannattaa ottaa joku pieni herkkupala, jolla saat ponin suostuteltua luoksesi.'' Okei, vastasin mielessäni, koska Bambi oli jo lähtenyt hakemaan seuraavaa hevosta ennen kuin kerkesin aukaisemaan suutani.
Kävelin kohti tarhaa kädessäni vaalenavihreä riimunnaru, ja minua ensi kertaa elämässäni jännitti hakea hevosta. Tuntui, kuin tämä olisi ollut ensimmäinen kerta kun olisin tuonut ponin tarhasta sisälle. Noh, kuitenkin avasin alemman portin, jotta pääsisin tarhaan sisälle. Siellä minua katselli vekkuli shettispoika, tarhan kauimmaisesta nurkasta, joten ei mikään muu auttanut kuin lähteä hakemaan ponia sieltä. Kävelin Freddyä kohti kädessäni porkkana, ja ponin ilme muutui valppaaksi, ilme oli juuri sellainen kuin ponilla on kun se miettii karkuun lähtemistä. Jatkoin kuitenkin kävelyä kohti, jokseekin vähän kaarrellen. Päätin etten anna ponin pomottaa, vaan näytän sille arvojärjestyksen. Kävelin suoraan Freddyn luo, ja kappas ponihan antoi ihan nätisti kiinni. Olin helpottunut ja annoin Freddylle porkkanan palkkioksi.Lähdin taluttamaan ponia sisälle ja poni kulki nätisti sivullani, välillä vähän ravaillen.
Tallissa päätin laittaa ponin käytävälle, jolloin yhteistyö voisi olla mukavampaa ehkä molemmille, koska olin päättänyt harjata talvikarvan kokonaan pois. Pysäytin Freddyn käytävään ja laitoin sen molemmilta puolilta kiinni. Sitten vain harjat käteen ja puunaamaan. Harjasin koko ponin läpi monilla eri harjoilla, ja kyllähän karvoja kivasti lähtikin, lopuksi vielä kaviot, joissa oli tänäänkin hieman hastetta, mutta pääasia että sekin saatiin hoidettua. Vielä tukan selvitys ja poni oli valmis. Otin vielä Freddystä kuvan, koska poni näytti niin sievältä.
Hetkeksi siirsin ponin sen omaan karsinaan, sai syödä heiniänsäkin hetken, kun siivosin käytävä liasta ja kauheasta karvakasasta, jonka olin siihen saanut aikaan.Sen tehtyäni aijoin lähteä taluttelemaan ponia hetkeksi ulos, kun aurinkokin alkoi paistaa ihanan lämpimästi.
''Klips'' kuului riimunnarun lukosta kun kiinnitin sen riimuun ja lähdin kävelemään tallin käytävää ulos.Freddy oli selvästikin innokas ja jouduin jo käytävällä sitä vähän jarruttelemaan. Ulkona oli mahtava sää! Aurinko paistoi, linnut lauloi ja oli lämmin. Kävelin Freddyn kanssa tallin läheisyydessä ja annoin sen välillä jäädä maistelemaan tuoretta ruohoa ja puiden oksia. Freddy oli käyttäytynyt todella hienosti, ja olin todella iloinen, että olin päässyt yli alkujännityksestäni, joka minulla oli ollut. Viimein oli aika palata talliin ja vein Freddyn karsinaan, ja tarkistin vielä kaviot, ettei vaan jäänyt kiviä kavioihin, koska se voisi koitua kohtalokkaaksi. Sitten riimu pois ja loppu pusun ja hali aika. ''Taas minun täytyy mennä, mutta olit tosi hieno poika tänään, nähdään <hali>'' sanoin ja lähdin kävelemään ulkona olevaa pyörääni kohti.
Tämäkin oli kiva tarina, osaat kirjoittaa hyvin! 4p //Bambi
|
|
|
Post by lily on May 31, 2011 20:35:54 GMT 2
3.
''Olisikohan Freddy tänään tunnilla?'' mieten istuessani auton kyydissä, matkalla tallille. Kerrankin äitini oli vaivautunut viemään minut, yleensä se on töissä tai sitten liian väsynyt töiden takia. Mielelläni tänään taluttelisin Freddyä vähän enemmän, kuin viimeksi. Voisin kokeilla erilaisia juttuja maastakäsin. Voisin vähän mennä siirtymisiä ja pysähdyksiä, ja voisi myös kaydä maastossa, koska juuri nyt kaikki kukat on alkanut kukkimaan ja linnut laulaa. ''Aijotko jäädä tallille ollenkaan?'' äiti kysyi hieman ihmettelevänä. Ajatuksissani en ollut huomannut kuinka olin jo saapunut perille, ja nousin äkkiä pois autosta ja kiitin äitiä kyydistä.Tallilla näytti olevan hieman kuraista, sillä näin Cidan Liinun tarhassa repimässä kumisaappaitaan irti mudasta. ''Heippa Cida! Tarvitsetko apua?'' kysyin hieman nauraen. ''Kyllä tämä tästä..kai'' Cida sanoi juuri samaan aikaan kun hän sai saappaansa irti ja lähti horjahtelemaan puolelta toiselle, mutta onneksi ei kaatunut.''Huh! Noniin mennääs Liinu talliin, ennen kuin juutun uudestaan'' tuhisi Cida samalla kun olin jo astunut talliin sisään.
Kävelin tallikäytävää ja huomasin kuinka kengistäni jäi kurajäljet lattiaan. Hups... No lakaisen ne sitten kun olen tehnyt hommani Freddyn kanssa. Kävelin Freddyn karsinaa kohti.Ponia ei näkynyt ainakaan kaukaa, joten ajattelin sen piehtaroivan.Voivottelin mielessäni kuinka likainen se pikkuponski on, mutta karsinalle saavuttua ei Freddy ollutkaan siellä, vaan Tomppa. ''Joo, laitoin Tompan hetkeksi Freddyn karsinaan, kun siivoan Tompan karsinan, mutta tämä on kyllä jo puhdas joten viitsitkö siirtää Tompan takasin?'' Mini puhui minulle, kun samalla työnsi kottarit pois Tompan karsinasta. ''Juu, tottakai!'' vastasin, vaikka Mini oli jo mennyt kottareiden kanssa lantalaa kohti. Noniin Tomppa, mennäänpä omaan karsinaan. Tompalla oli jo riimu päässä joten otin vain riimusta kovan otteen ja vein pikku vekkuli-ponin omaan boksiinsa. Siellä otin siltä riimun pois ja annoin rapsutuksia otsalle. ''Olet sinäkin vain niin syötävän suloinen!'' hihkaisin vielä.
Sitten olisi luvassa taas poninmetsästystä tarhasta, jippii! Otin porkkanan mukaan sillä tiesin tarhassa kasvavan jo vihreää eikä pikku Freddy sieltä kovin helpolla tule.Matkalla tarhaa kohti ajattelin jo kaikkea mitä voisimme tehdä, olin vain unohtanut katsoa oliko Freddy tunnilla, mutta ulkona se oli joten en uskonut. Ja muutenkaan Freddy ei ollut kovin usein ollut tunneilla, ainakaan silloin kuin itse olin tallilla pörrännyt.
''Noniin pikku veijari täällä olisi ihana, kilti hoitaja'', juttelin ponskille avatessani porttia. Olin kyllä saanut portin auki tarhan mennessäni, mutta en millään saanut sitä takaisin. Portti oli niin tiukka,että käytin kaikkia voimia ja se oli niin hilkulla jo että sain sen kiinni. En voinut porttia aukikaan jättää, ponimus juoksisi pitkin metsiä jos pitäisin porttia auki. Onneksi näin Cidan. ''Hei, Cida! Voitko tulla auttamaan mua?'' huusin välillä nauraen. ''Tottakai!'' ,Cida vastasi naurua pidellen. Cida käveli portin viereen ja aloin selittämään tilannetta hänelle, ''Katsoppas, kun en saa tätä porttia takaisin kiinni, niin olisitko kiltti ja pitäisit sitä hetken kun haen ton pikku-vejarin sisälle'' Cida ratkesi nauruun,''onkohan nämä tarhat kirottuja kun molemmilla ongelmia saada hevoset sisälle'' Hymyilin ja lähdin hakemaan ponia, toivoin koko sydämmestäni ettei tämä pikku ponski ryhtyisi hankalaksi, ja toivoin varmaan liian vähän. Juuri, kun olin saamassa Freddystä kiinni se lähti vetämään pukkilaukkaa ympäri tarhaa. Yritin olla päättäväinen, mutta en kumminkaan halunnut jahdata ponia takaa, muuten tästä tulisi vain kissa-hiiri leikki. ''Ponilla näyttää olevan kivaa!'' Cida huikkasi iloisena portilta. ''Todellakin! Voisin kokeilla jollain ruohotupsulla saada sen kiinni'',vastasin. Hain ruohoa käteeni niin paljon kuin mahtui ja aloin mennä Freddyn luo, heti kun se rauhoittui. Kävelin normaalisti sen luo, kuin aina ennenkin ja nyt ponski oli juossut tarpeeksi, ja antoi minulle kiinni. Annoin silel vain puolet ruohotupsusta, koska poni oli kuitenkin jo saanut syödä tarpeeksi. Kävelin portille Cidan luo. ''Vihdoinkin se antoi kiinni, mitäköhän vielä se keksii'' tuli Cidan suusta hieman epäilevällä äänensävyllä. Talutin pikku jukurin talliin ja jätin sille karsinaan riimun, jotta se antaisi siellä vähän helpommin kiinni, kun menisin sitä harjaamaan kohta.
Näin tallin käytävän ja ajattelin lakaista sitä vähän, koska suurin osa liasta oli minun kengistä ja Freddyn kavioista. Hain luudan tallin päästä ja ei muuta kuin sutimaan. Tykkäsin lakaista, ja aina on lopuksi kiva katsoa, kun koko käytävä on puhdas. Otin samalla harjatessani vähän tanssi askeleita. Samalla lähti laulu luistamaan, ja siellä minä lakaisin tallin käytävää tanssien ja laulaen. Mielessäni mietin hevosparat, kun joutuivat kuulemaan sulosointuni, mutta ainakin minulta kävit työt nopeammin kun sain vähän potkua niihin. Pian olinkin lakaissut koko tallin käytävän, myös sen mitä en ajatellut, ja silti minun teki mieli vielä tanssahdella ja lauleskella, mutta päätin säästä energiani hoitoponini puunaamiseen.Laitoin luudan takaisin paikoilleen, ja menin katsomaan tuntilistaa. Ei Freddyä tälläkään kertaa, parempi minulle.
Menin harjaamaan Freddyä ja laitoin sen kiinni, kun pojalla oli nähtävästi vähän energiaa. Puunailin joka kolkasta, ja joka harjalla, ja laulelin taas. Laulaen kaikki käy paljon nopeammin ja mukavammin. Feddykin piti korkia hörössä, aina kun lauloin vähän korkeamman kohdan. Näköjään sulosointuni jollekkin kelpaa. Ponin turkki alkoi oikein kiiltää auringon paistaessa ikkunasta suoraan talliin sisään. Oli kuuma. Sitten vielä kavioiden vuoro. Otin joka kavion hitaasti, mutta varmasti. Ne suju paljon paremmin, kuin kahtena edellis kertana oli sujunut.Olin todella tyytyväinen Freddyyn, ja taputin ja rapsuttelin sitä kaulalle, niin paljon kun vain jaksoin.Sitten voitaisiin mennä kentälle, kun tunnit ovat näköjään jo loppuneet.
Kentällä taluttelin Freddyä ensin vain käynti pari kierrosta kenttää ympäri. Olin ajatellut, että voitaisi mennä vähän niinkuin poniagilityä, ilman esteitä. Eli taluttelin Freddyä ja sitten aloitin tekemään pysähdyksiä. Aina, kun halusin pysähtyä, niin stoppasin ensin itse, sitten vähän vain pidin riimunnarusta vastaan, ja ainaha poni kauniisti pysähtyi. Huomasin kuinka nopeasti meillä lähti sujumaan asiat. Kerta kerralta vähän paremmin välillä tietty, otettiin takapakkia, mutta oikeasti olin yllättynyt kuinka hyvin poni jaksoi keskittyä. Päätin ottaa ravin mukaan, eli lähtisin pysähdyksestä raviin. Ensimmäisellä kerralla lähdin itse vähän ravaamaan ja maiskautin ponille. Johan poni lähti, pieni pukkiloikka ja pari laukka-askelta, mutta sain taas hallinnan itselleni. ''Sehän oli räväkkä lähtö'' sanoin ponille, joka oli taas virtaa täynnä. En kuitenkaan antanut poni voittaa tuollaisella käytöksellä, ja päätin kokeilla uudestaan. Pysäytin ja lähdin itse rauhassa hölkkäämään, ja Freddykin oli paljon rauhallisempi, tietysti se oli vieläkin virtaa täynnä, mutta huomattavsti rauhallisempi kuin ensimmäisellä kerralla. Päätin alkaa tehdä pääty-ympyröitä ravissa, tietysti oma kunto nousi samalla kuin poni kipiiti, mutta hauskaa se oli. Freddykin oli iloa täynnä, sen kanssa ei varmaan oltu koskaan aikaisemmin menty kentällä samoja asiota kuin ratsastuksessa, mutta taluttajan kanssa, ja riimu päässä. Ravasimme jonkun aikaa, ja ympyrät alkoivat sujua oikein mukavasti, ja kuntoni oli aika lopussa, joten päätin kävellä välillä. Aurinko porotti ja asteita oli reilusti yli hellerajan. Poni ei siltikään ollut väsynyt, vaan intoa täynnä. Mielestäni oli ihanaa olla ponin kanssa, jolla intoa riittää vaikka taitoa välillä puuttuisi. Sitten hengitykseni taas tasaantu lähelle normaalia ja otin vielä pari vähän lujempaa ravipätkää, ja se oli aivan ihanaa, poni kipitti nätisti vierelläni, enkä voinut muuta kuin nauraa. ''Nyt saa riittää ponikulta, kävellään vielä hetki että molempien sykkeet tasaantuu ja mennään talliin'' höpöttelin ponille samalla kun annoin sen kävellä vähän pidemmällä narulla. Vähän jotain ''mörköä'' se kerran käyntien aikana säikähti, mutta ei mitään kummempaa. Menin vielä kaartoon samalla tavalla kuin ratsastus-tunneilla, ja taputin Freddyä paljon kaulalle ja lähdin talliin.
Freddy köpötteli nätisti karsinaan ja samalla Bambi tuli karsinan eteen: ''Oli muuten aika hauskan näköistä toi teidän meno tuolla!'' Vastasin samalla kun oli alkanut harjailemaan vielä Freddyä:''Ai, kivan näköistä, se oli aiva super kivaa! Harjailin ja rapsuttelin Freddyä minkä suinkaan ehdin, ja selvitin sen häntää, joka oli mennyt jo vähän rastatukan näköiseksi. Pienellä työllä ja selvitysaineella surimmat takut sain selvitettyä ja lähdin viemään kaikkia harjia paikoilleen.
Vielä oli käytävä Freddyn luona, ja huomasin taskussani sen porkkanan jonka olin ottanut mukaan, kun hain Freddyä sisälle ja annoin sen vielä pikkuveijarille sen ruokakippoon ja sitten oli taas aika lähteä kotiin, oli jo vähän kiirus sillä äiti oli ollut odottamassa minua parkkiksella jo jonkun aikaa, joten ainnoin vielä pienen pusun Freddylle ja otin siltä riimun pois ja suljin oven. Kaltereiden taakse jäi taas suloinen nappi-silmä tuijottamaan. Lähdin kohti parkkipaikkaa, miettiessäni, että olisiko pikkuponin hyvä käytös kentällä johtunut siitä kun se olisi nähnyt koko ajan porkkanan taskussani vai oliko meillä oikeasti alkanut sujua yhteen hiilen. En varmaan ikinä saisi tarkkaa vastausta, mutta uskon tietysti siihen että meillä on lähtenyt rullaamaan yhtenäistä tietä. Tälläistä tällä kertaa tallilla! :)
Anteeksi,jos on paljon kirjoitusvirheitä, koska tuli vähän kiirus, joten en kerennyt tarkistamaan teksiä. Sorry!:)
Tääki oli tosi hyvä tarina, en oikeen osaa kirjoittaa mitään rakentavaa palautetta. Ehkä pari kirjoitusvirhettä pisti silmään, mutta ei häiritsevästi (: Saat silti täydet 5 pistettä ja siirryt suoraa seuraavalle tasolle. //B
|
|
|
Post by lily on Jul 29, 2011 19:27:06 GMT 2
kesänviettoa Freddyn kanssa
Oi miten kaunis päivä oli alkamassa. Mietin katsellessani bussin ikkunasta ulos. Hieroin silmistäni viimeiset unihiekat pois ja suuri haukotus valtasi minut. Olin hieman unessa vielä, eikä mikään ihme kellohan oli vasta 9. Olin kerrankin saanut kesälomalla itseni revittyä ylös sängystä aikasin, jo varttia yli 8. Ennätymäistä minulle, muille varmaan normaalia. Bussi oli tulossa pikapikaa kohti Mustikkapolun risteystä, ja aloin keräileen kenkiä jalkaani ja otin hupparin kainaloon, sitten laitoin sormeni STOP-nappulalle, ja hetken kuluttua harppasin bussista pois.iloisena lähdin poppimaan kohti tallia, ja autoja ei paljon kuulunut, paitsi ihan hiljainen bussin ääni, joka katosia lintujen lauluun. Loikkiessani hiuksiini jäi jotain lehtiä puun oksasta kiinni. En sitäkään ihmetellyt, koska aamulla oli vähän hiustenharjaukset jäänet väliin. No, jatkoin vain matkaani loikkien ja hyppien linnunlaulun tahdissa.
Pian tallissa huomasin, kuinka ihanasti kaikki tallin kukat kukoistivat ihanasti! Olin jo jonkun aikaa ollut poissa, ja kaikki oli muuttuneet todella paljon. Lehdet olivat saaneet vihreän kangaspeitteen, kukat loistivat sateenkaaren väreissä ja puro solisi pitkin rinnettä. On ihanaa kun on kesä! Lähdin samantien kävelemään Freddyn laidunta kohti, ja katselin muita hevosia laitumillaan. Hevosetkin näyttivat onnellisilta, kun saivat päivät pitkät syödä ihanan tuoretta ruohoa. Mahat olivat osalla vähän kasvaneet, ja mietin olikohan Freddy ottanut oikein ilon irti laiduntamisesta, ja kasvattanut itselleen ison pulla-mahan. Shettiksillähän saakin olla vähän masua, ei ne muuten olisi shettiksiä. Saavuin laitumen eteen, otin riimunnarun käteeni9, ja lähdin kohti laitumen takaosaa, jossa kaikki laitskan hepat sattuivat jostain kumman syystä olemaan. Lähdin Freddyn nähtyäni kävelemään sitä kohti, ja lempeästi ori jatkoi vain herkutteluaan. Sain Freddyn helposti kiinni, ja mietin olisikohan pikku veijarin kunto päässyt läsähtämään, kun ei jaksanut edes karkuun juosta.
Taluttelin Freddyä kohti tallia, ja vähän kiertelin ja kaartelin ympäri tallin pihaa. Välillä annoin pojun maistella hyvän näköisiä ruohotupsuja, joista sai aina kiskoa hänet pois. Pääsin talliin asti, ja laitoin Freddyn käytävälle. Tallissa ei näkynyt muita joten ajattelin etten ole kennekään tiellä. Olin päättänyt mennä uittamaan Freddyä tänään kovan helteen vuoksi. Samalla kun hain Freddyn suitset ja harjat vaihdoin itselleni uikkarit päälle. Oli ihanaa saada uikkarit päälle kun kotona olin erehtynyt laittamaan collarit jalkaan. Harjailin Freddyä ja naurahdin kun huomasin että maha olikin kasvanut. No ei se onneksi pahasti, joten tilanne oli vielä korjattavissa. Tunsin myös pientä syyllisyyttä, koska en ollut melki koko kesänä tullut Freddyä tapailemaan. Tuli vähän haikea fiilis, mutta minulla oli ollut niin paljon tekemistä. Enkä halunnut tulla tallille jos kaikki pitäisi tehdä hätiköiden, sitten tulisi vain kaikkia pieniä vahinkoja, jos hosuisi. Samalla kun olin ajatellut kesää, niin huomasin Freddyn olevan jo aika puhdas. Karva oli yllättävän hyvässä kunnossa, kiilsi mukavasti auringonvalossa. Pikkaisen pepun päällä oli pölyä, mutta se varmasti lähtisi uidessa, jos poju vaan veteen suostuisi menemään. Avasin suitset paketista ja menin ponin viereen, kumarruin vähän ja laitoin kuolaimet suuhun, sitten sain suitset päähän ja remmit kiinni. Oli aika laittaa omat varusteet.Eli oikeastaan laittaa kypärä ja ottaa raippa mukaan. Oli aika lähteä.
Nousin tallin edessä Freddyn selkään. Hyppäsin ensin makamaan kaulalle ja sitten nostin oikean jalkani selän yli.Samalla pikku poju lähti käpöttelemään eteenpäin. Meinasin jo horjahtaa alas, mutta sain harjasta tiukan otteen. Sitten vain matkaan. Oli mukavaa mennä ilman satulaa ja toivoin että Freddy osaisi käyttäytyä kunnolla. Ainakin viimeksi kun olin ollut Freddyllä maastossa niin hyvin oli mennyt. Ja vielä paremmin sillä rennolla tunnilla minkä Bambi meille piti. Freddy oli alkanut jo myödätä kaulastaan ja poni oli muutenkin tuntunut oikein mukavalta. Lähdin seuraamaan reittiä, joka minulle oli aijemmin tallissa neuvottu. Minulla oli aika hyvä suuntavaisto joten uskoin löytäväni perille hyvin. Aloin keräileen ohjia, ja ravailin hetken. Freddyn ravi tuntui aika pompposalta, kun ei ollut satulaa eikä jalustimia, mutta oli sitä pahemmassakin istuttu. Raivailin hetken ja yhtäkkiä pupu juoksi metsä polun yli ja Freddy otti pienen hyppyloikan sivulle. Samalla tasapainoni horjahti ja tipahdin jaloilteni Freddyn viereen. ''Voihan höpsö poika'' totesin ja rapsutin sitä kaulalle. Tasasin hetken hengitystä ja minua alkoi naurattaa. Tajusin etten ole hetkeen ratsastanut, koska ponihan otti vain pienen loikan ja minä heti humpsahdan alas. No hyppäsin takaisin ratsu-reimani selkään ja jatkoin matkaa. Tiesin että järvi olisi kulman takana. Astelimme sinne reippain askelin, ja järvihän siinä oli. Freddy lähti iloisin mielin järveen ja minä vain nauroin selässä, koska kaviosta tulevat roiskeet osuivat minuun. Lähdimme vähän syvemmälle, ja hienostihan Fredy ui, ja minä pysyin mukana. Välillä vähän liuin pois selästä, mutta yllätävän hienosti kaikki sujui. Freddy pysähtyi rannalle, kun vettä oli jotain poni polviin asti. Tuntui kun poni oli alkamassa vajota altani ja tajusin sen menevän maahan, poni halusi mennä liottelemaan ihan matalaksi. Nopeasti sitten sieltä noustiin, ja päätin lähteä kohti tallia. oli jo jonkun aikaa kuitenkin vesileikkejä menty.Hauskaa oli ollut minulla ja myöskin Freddyllä :)!
Takaisin tulo matkalla ei näkynyt pupuja eikä muutenkaan tapahtunut mitään erikoista. Nautin siitä kun aurinko kuivasi nopesti ihoni ja uikkarini. Ponilla kesti vähän kauemmin kuivua, mutta uskoisin, että Freddy on aika kuiva, ennenkuin pääsee takaisin laitumelle. Kuuntelin kun linnut lauloi erilaisilla äänillänsä. Se oli kuin yhtä suurta orkesteria, jossa oli laulaja, kitaransoittaja ja rumpali. Olin onneni kukkuloilla. Poni alkoi hirnumaan kun lähestyimme tallin pihaa. Olin jo jonkun aikaa antanut ponin levätä ja mennyt pitkillä ohjilla. Luotin Freddyyn jo kuitenkin sen verran etten uskonut sen pelästyvän siinä tallin pihassa mitään. Kaarsimme aika oven eteen ja nousin kevyesti alas Freddyn selästä. Tennarini tuntui hieman märiltä uimisen jäljiltä, mutta kesä kuivaa, minkä kastelee. ''Olit aivan mahtava poika!'' kehuin Freddyä ja taputin sitä kaulalle. Cida tuli minua vastaan kun talutin Freddyä sisälle. ''Moikka Cida! Oletkos menossa Liinua hakemaan?'' kyselin uteliaana. ''Sitähän minä, olette näköjään käyneet pulahtamassa'' ,Cida vastasi minulle. vastasin vielä ennenkuin Cida häipyi ulos:''Joo, ja vesi oli aika kylmää!''
Parkkeerasin Freddyn samaan paikkaan missä olin sen laittanut, ja vaihdoin sen suitset riimun. Otin myös vähän liikavesiä siitä pois, mutta aika kuiva se oli jo ja oli luvassa ihan lämpimiä päiviä, joten eiköhän se hyvin kuivu. Päätin viedä Freddyn tarhaan, ennen kuin vien varusteet. Lähdimme taas ulos, jossa oli polttavan kuuma, tai siltä se tuntui, koska tallissa oli ollut ihanan viileä.Taas päätin syötellä Freddyä enne sen laitumelle viemistä, vaikka tiesinkin että saahan se sielltä laitumella syödä vaikka kuinka paljon. Katselin samalla muita heppoja ja arvuuttelin niiden nimiä, sillä en tuntenut hevosia vielä kovin hyvin. Liinu ja Cida tuli meitä vastaan, ja Cida ehdotti:''Mennään joskus maastoilemaan yhdessä!'' Vastasin kuin apteekin hyllyltä: '' Se olisi ihanaa.''Sitten oli aika viedä pikku veijari takaisin laitumelle, joten avasin portin ja laitoin perässämme kiinni. Avasin riimunnarun lukon, ja kuin salamana Freddy lähti pukkilaukkaa kohti sen lauma kavereita. Olin iloinen, koska näin poninkin olevan tyytyväinen reissuumme.
Tallissa oli vielä vähän hommaa, koska Olin jättänyt suitset ja harjat siihen käytävän reunaan. Otin ne mukaani ja samalla kun pesin kuolaimet putsasin suiset kokonaan, koska niihin oli vähän tullut maaston aikana likaa, jota en yhtään ihmettele. Huomasin että Freddyn satulan jalustinkumi oli pudottun satulahuoneen lattialle, joten laitoin vielä sen paikoilleen. Sitten hain kypäräni ja laukkuni ja lähdin kävelemään tallin käytävää ulospäin ja joka askeleeni kuului, koska litimärät tennarit muistuttivat minua miten riemukas päivä minulla oli ollut.
Suloinen tarina! 5p ja 13v€ //B
|
|
|
Post by lily on Aug 13, 2011 19:44:29 GMT 2
5.
Tänään en jaksanut herätä aikaisin vaan nukuin niin pitkään kun unta maittoi ja sitten vasta aloin tekemään tallille lähtöä. Tein sen takia näin, etten olisi väsynyt tallilla ja jaksaisin oikein pailjon touhuta Freddyn kanssa.Ulkona oli aika koleaa, jotain 15 astetta, joten otin myös takin mukaan ettei kylmä yllättäisi.
Bussissa istuessani mietiskelin millainen olisi unelmien heppani. En oikein päässyt selvään lopputulokseen, mutta poni se olisi, ja varmaankin shettis. Väriä en tietäisi, ja eipä kai sillä nyt niin paljon merkitystä olis. Luonne se hevosen hyvyyden määrittelee.Matka sujui rattoisasti ajatteluun joten bussi olikin jo tallin kohdalla.
Kiertelen vesilätäköitä kävellessäni tallin ovea kohti, koska kumisaappaat olisivat minulla muovikassissa laukussa ja vaihtaisin ne vasta tallissa. Myy käveli minua vastaa ja sanoi: "Moikka Lily! Sinulle onkin sitten vähän puuhaa, meinaan Freddy on ottanut kaiken ilon irti mudassa pyörimisestä!" Vastasin Myylle iloisesti: "Onneksi minulla on tänään paljon aikaa ja energiaa." Vein tavarani talliin ja vaihdoin itselleni kumpparit jalkaan. Ne olivat hyvin kätevä vaihtoehto tälläisellä kurasäällä.
Sitten ei muuta kuin lompsimaan kottareita kohti. Päätin siivota ensin karsinan, koska se on helpompaa jos heppa ei ole siellä pyörimässä. Ja kyllä varmaan Freddykin tykkää tulla puhtaasen karsinaan mielummin. Siivoilin karsinaa ja samamlla hyräilin kappaleita jotka oli bussissa soineet. Jotaikin uusia hittejä, joista en osannut muuta kuin melodian. Karsina alkoikin näyttää puhtaalle, ja tyhjemmälle, joten lähdin tyhjentämään kottikärryjä lantalaan ja hakemaan lisää täytettä, koska lattia pilkotti joistain kohdista, ja se olisi huonoa ponin kavioille. Lapion turvetta puoli kottikärryllistä ja sitten matka kohti karsinaa. Kippasin turpeet muiden sekaan ja levittelin ne jalalla vielä tasaiseksi ympäri karsinaa. "Nyt näyttää paljon paremmalta", totesin itselleni tyytyväisenä. Annoin kottikärryt Jeculle koska hän alkoi juuri siivota Dumlen karsinaa.
Lampsin kohti laidunta ja lätäköt vain loiskuivat saappaitteni alla. Syksy on kyllä tulossa, sen huomaa. Näin jo kauas harmaan kurapallon johon oli savilieju kuivunut kiinni. "Ainakin riittää hommaa", totesin itselleni ja menin portin alta ponia kohti. Freddy oli nykyään alkanut antaa minulle paremmin kiinni, mutta tänään ei ollut sellainen päivä. Ponilla oli energiaa kuin se ei olisi vuoteen tehnyt mitään. "Onneksi pääset tänään tunnille", huikkasin ponille samalla kun sain sen napattua kiinni. Laitoin vielä riimunnarun turvanympärille, jos ponilla olisi talutettaessa vielä yhtä paljon energiaa, mutta nätistihän Freddy aina oli kun sitä talutettiin ja niin myös nytkin. Poni kipitti ihan vieressäni ja välillä hörähteli muille laitumille. Katselin taivaalle ja tummia pilviä oli kertynyt jo vähän enemmän ja toivoin vain ettei alkaisi satamaan.
Tallissa poni pääsi omaan karsinaansa ja siellä olin laittanut sille pari porkkanaa ruokakuppiin, oli poni sen verta hyvin rauhoittunut heti kun vain sain sen kiinni. Sitten ei muuta kuin kumisualla pyörittelemään. Pölypilvi valtasi koko karsinan kun pyörittelin kumisukaa kuivuneessa savessa ja köhin välillä. Kumisuan jälkeen Vedin koko ponin läpi pölärillä ja silti se oli vielä ihan lian peitossa. "Ei muu auta kun vielä uudestaa molemmilla harjoilla", totesin samalla kun otin kumisua uudestaa käteeni ja aloin tehdä uutta kierrosta koko ponin läpi. Kun pölypilvi laskeutui niin johan näytti paremmalle. Sitten harjasin vielä pehmeämmällä harjalla jalat ja pään. Seuraavaksi on tukan vuoro päästä putsaukseen, ja niin alkoi takkujen selvittelu, joka kesti pienen tovin. Takkuja oli toisensa perään, mutten antanut sen masentaa.Puolen tunnin kuluttua katsoin ponia, joka oli puhdas ja sileä harjainen. Nyt oli selvästi poni kiittämisen vuoro, kun oli aika lailla tunnin seissyt nätisti paikallaan ja vain katsellut kun olin harjannut viidellä eri harjalla ja vielä tukankin selvittänyt. Otin vielä yhden porkkanan palasen hupparin taskustani ja näytin sen Freddylle. Lähdin viemään porkkanan palaa kylkeä pitkin, ja hyvin Freddy taipui sen ottamaan. Joutui vähän taipumaan ennen kun sain palkkionsa.
Pakkasin käyttämäni harjat harjalaatikkoon ja samalla Bambi käveli luokseni."Voisitko ihan hetken juoksuttaaFreddyä ennen kun se menee tunnille, kun näytti niin energiseltä tuolla laitumella?"Bambi kysyi. Vastasin samalla kun otin Freddyn suitset ja satulan syliini"Ilomielin!" Sitten ryntäsin laittamaan ponia kuntoon, että ehtisin sitä jouksuttamaan. Olin kyllä samaa mieltä Bambin kanssa että ponilla oli enemmänkin kuin hieman ylienergiaa, mutta parempi näin päin. Laittelin suitsia Freddylle, ja huomasin poskiremmin jostain syystä olevan auki. No katsoin että se meni tarpeeksi kireälle ja laitoin sen samaan kohtaan missä kuluma jäljetkin olivat. Sitten satula selkään. Korjailin satulahuopaa hetken ja se ei millään meinannut istua. "Minun täytyy kyllä hankkia sinulle uusi satulahupa", sanoin samalla kun tuskastelin vanhan kanssa. Kiristin vyön kireälle, ja olimme valmiit. Vielä minulle juoksutus-liina ja kenttää kohti. Onneksi ainakaan vielä ei satanut, ja toivoin säästyväni kastumiselta.
Kentällä kävelin ensin poni vierellä taluttaen pari-kolme kierrosta, ja pari kertaa Freddy säpsähteli puussa tuulevia puitaja välillä ehkä oma kuvittelemiaan "mörköjä". Aloin sitten muodostaa ymyrää ja hyvinhän Freddy sen ymmärsi vaikken ollut kuitenkaan kovin montaa kertaa poneja juoksutellut. Tiesin kuitenkin perusasiat, ja olin aika varma että niillä selviäisin tälläkin kertaa. Laitoin poniin vähän vauhtia, ja nätisti Freddy lähti kipittämääm ravia ympärilläni, vielä ihanan lennokkaasti shettikseksi. Katselin ponia iloisena kuinka kaunis se olikaan. Hetken ravien jälkeen rauhoittelin ponin pysähtymiseen asti, menin sen luoksi ja vaihdoin suuntaa sen kanssa. Kävelytin sitä ensin toiseen suuntaan ja siten laitoin sen taas ravailemaan. Todella hyvin Freddy ravasi, välillä vähän liian reippaasti, mutta kuunteli aina kyllä rauhoittavaa ääntäni. Hetken ravien jälkeen näpäytin juoksutus raippaa ja Freddy lähti innokasta laukkaa eteenpäin. En antanut sen laukata kuitenkaa hirevän kovaa, jottei kaikki energiat kuitenkaan lähtisi. "Pyyrrrr! Ravia Freddy", sanoin ja poni siirtyi lonkottelemaan ravia vielä. Olin iloinen ettei poni keksinyt mitään tyhmiä temppuja, koska vaikka se onkin shettis niin sillä on paljon voimaa. Pyysin Freddyä koko ajan pienentämään ympyrää ja sitten poni siirtyi viimein käyntiin ja pysähtyi viereeni. Taputin sitä paljon kaulalle ja päätin vielä kävellä sen kanssa, että sen hengitys tasaantuisi.
Olin talutellut pari kierrosta ja näinkin tuntilaisten taluttavan ratsujaan kentälle. Ensimmäisenä tallista saapui Dumble ja Jeccukin näkyi siinä auttelemassa. Päätin kaartaa ponin ja otin juoksutus liinan siitä irti ja sivuohjat jotka myös oli juoksutusta varten. Sitten pieni ratsastaja tallusteli Freddyn luokse ja autoin hänet selkään ja jalustimetkin säädettiin sopivan pituisiksi. "Kiristetään vielä satulavyö", sanoin tytölle ja hienosti tyttö itse sai sen pienellä avustuksella kireälle. Sitten toivotin hyvää tuntia ja lähdin kentältä pois, koska kaikki muut näyttivät pärjäävän tai heillä oli jo avustajat.
Katsoin rannekelloani ja aikaa oli taa shurahtanut tallilla niin paljon etten voinut uskoa, joten päästin lähteä talliin vaihtamaan kenkäni ja sitten bussipysäkkiä kohti. Tälläinen tarina tänään!:)
Kiitoksia tarinasta, tykkäsin tästä paljon. Pari kirjoitusvirhettä löytyi, mutta ei pahemmin silmille pomppinut. 4p ja 9v€ //Bambi
|
|
|
Post by lily on Sept 19, 2011 14:23:27 GMT 2
Syksyn sadetta!
Vettä siis tosiaankin tuli taivaalta enemmän kuin laki olisi sallinut, ja päätin lähteä kuluttamaan aikaani tallille, Freddyä hoidellen. Iskä oli onnekseni tullut jo kotiin,hänkin sateen vuoksi, ja suostui antamaan minulle kyydin tallille. En olisi illut kovin innoissani polkemassa.
Puin tuulipuvunhousut jalkaan, laitoin keltaisen sadetakin pälleni ja kaiken kruunasi vaaleanpunaiset saappaat. Olin valmis lähtemään taas syksyn sateisiin ja kuraliejuihin. Toivottavasti pian tulisi talvi, jotta hevosetkin ei joutuisi kärsimään tästä kurasta, vaikka osastahan se on kivaam piehtaroida kuralätäköissä ja sitten nauraa hoitajille jotka tekevät kaikkensa saadakseen hevosen kuorittua harmaasta savipeitteestä.
Matkalla iskä kyseli multa kauan mulla menisi ja mitä edes tekisin, ja vastasin vain että noin puolisentoista tuntia menee ja aijon viettää aikaa Freddyn kanssa ja hoitaa sen samalla. Autan sen myös tunnille kuntoon, jos se on sinne menossa, jos ei menen sillä varmaan ilmansatulaa kentällä vähänaikaa.
Saavuin talliin ja katselin suuria lätäköitä ja olin tyytyväinen saapas-valintaani. Vein ensin reppuni ja lähdin sitten hakemaan ponia sisälle kuravellisestä tarhasta. Freddy oli onnekseni aika lähellä porttia eikä tarvinnut kauaksi tarpoa. Niin tosiaan liikuin kuin hidastetussa filmissä, kun nostelin saappaitani, kun ne joka askeleella juuttui kuraan kiinni. Olin juuri päässyt Freddyn viereen ja poni lähtee ravaamaan portille. "Käyhän tämä näinkin", totesin ja tarvoin takaisin portille ja otin ponin mukaani talliin.
Poni pääsi omaan karsinaansa mutustelemaan jääneitä heinänkorsia ja samalla aloin harjaamaan sitä. Freddy ei ollut edes kovin likainen, oikeastaan aika puhdas joten vetäisin sen läpikotaisin pölärillä ja pehmeällä harjalla. Puhdistin myös kaviot, joihin olikin jo saven mukana tarttunut pikkukiviä, jotka oli hyvä saada pois. Myös harjaa selvittelin, selvitysaineen kanssa kylläkin. Takkuja löytyi toisensa jälkeen ja tuntui ettei niistä tule loppua milloinkaan. Kuitenkin harjakin saatiin siistiin kuntoon ja sitten oli hännän vuoro. Huokailin samalla kun aloitin selvittämään häntää ja se oli vielä inhottavampi kuin harja. En ihan kokonaan saanut häntää selvitettyä, mutta paljon siistimmältä se näytti.
Olin vienyt harjat takaisin paikoilleen ja kävelin katsomaan tuntilistasta olisiko Freddy menossa tunnille. "Moikka Lily! Sinua ei olekkaan tässä vähään aikaan näkynyt,", Myy sanoi minulle tullessaan myös tuntilistoja katsomaan. "Joo, on ollut kiireitä, mutta nyt yritän olla aktiivisempi!", vastasin vähän nolostuneena. Tuntilistassa ei ollut Freddyä joten päätin kysäistä Myyltä:" Heips, voisinkos muuten mennä Freddyllä vähäsen aikaa ilman satulaa, kun herra ei mene tunnille kuitenkaan?"Myy vastasi iloisesti: " Tottakai, kunhan pysyt kyydissä!"
Olin vienyt Freddyn kentälle, ja talutin sen vielä kaartoon, niinkuin olisin ollut tunnilla. Siihen on tottunut niin ei voi mistään muualta nousta selkään. Otin ohjat kireälle vasempaan käteeni ja tein hitaan loikan Freddyn selkään, ja aika helppohan sinne oli päästä. Lähdin kävelemään ympäri kenttää sikinsokin ja kiertelin aivan suurimpia lätäköitä, jottei kura lentäisi naamaani asti. Freddy oli aika laiskalla päällä, saattoi johtua säästä, mutta minua se ei haitannut. Aloin keräillä ohjia ja siten ei muuta kuin pompottelemaan ravia. Pidin todella paljon ilman satulaa menemisestä, koska siinä kehittyy vatsalihakset ja oppii todella istumaan hevosen askelissa. Freddyllä ei nyt mitkään kovin pahat askeleet ole, mutta kyllä siellä hieman pikkuravissa pompottaa. Ravailin noin vartin ja sitten olimme ponin kanssa jo yltäpäältä kurassa. "Olet kyllä maailman söpöin pikku pallero",sanoin ponille, kun samalla siirsin sen käyntiin, ja päätin vielä lopuksi kävellä hieman. En ajatellut tänään laukata, kun kyllä Freddy menee varmaankin tunneille tällä viikolla ja saa kunnon liikutusta. Viimeisenä menin vielä kaartoon ja liu'uin alas ponin selästä ja lätsähdin maahan. Sitten vain kohti tallia.
Viimeisenä vein Freddyn pesariin, jossa riisuin siltä suitset ja pesaisin sen jalkoja jotka olivat täysin kuran peitossa. Pesussa ei mennyt kauaa, ja samalla kun talutin takaisin ponin karsinaan jätin sille heppakaupasta ostamiani nameja kippoon. Niistä se varmasti pitäisi. Sitten vielä kohti autoa, ja sain taas yhden sadepäivän kulutettua järkevästi tekemällä jotakin.
Kivan pitkä ja hyvin kirjoitettu tarina! 4p ja 9v€ //Bambi
|
|
|
Post by lily on Oct 12, 2011 19:59:26 GMT 2
Tein tälläsen kuvan Freddystä!:) Hieno! 2p ja 5v€ //Bambi
|
|
|
Post by lily on Oct 18, 2011 22:34:16 GMT 2
8."Tule nyt!Voisit hinata itseäsi vähän reippaammin?" valitin Freddylle, kun hän oli päättänyt jumittaa itsensä keskelle tarhaa. Kiskoin ja maiskutin ponia, ja viimein tunsin myötäystä narun päästä, poni lähti liikkeelle. Matkamme oli todella hidas talliin ,mutta sillä hetkellä olin ylpeä siitä että pääsimme edes talliin asti. Otin narun seinästä ja laitoin ponin käytävälle seisomaan. Siinä sen olisi vaikeampi temppuilla minulle, kun kenkku-päivän näytti tänään omistavan."Okei, harjailen nyt sinut kunnolla ja sitten katson mennäänkö me ratsastelemaan maneesiin", jupisin ponille samalla kuin vedin pitkiä vetoja ponin karvaa pitkin. Vaikka loimi oli Freddyllä ollut, niin valitettavasti, jalkoja se ei peitä!Vaihdoin harjasta toiseen ja myös harjaus suunta muuttui aina välillä, ja kun harmaa pölypilvi laskeutui, niin näyttihän ne jo vähän paremmilta. Tarkistin todella huolella vuohiskuoppien olevan puhtaat,sillä rivi oli viimeinen asia mitä Freddylle haluaisin.Takku,takku,takku mietin päässäni selvittäessä ponin harjaa. Välillä aina vähän lisää selvityssuihketta ja eihän siinä mikaan muu auttanut kuin vain harjata lisää. Pikku hiljaa sain harjankin selvitettyä, mutta päätin jatkaa hännän kanssa ratsastuksen jälkeen. Päätin siis mennä ilman satulaa maneesiin ratsastamaan. Se oli viimeksi sujunut ihan hyvin ja empä uskonut että mikään voisi kovin pieleen mennä.Nostin satulan ponin selkään ja asettelin sitä tovin ja huomasin satulahuovan olevan vähän liian pieni. Se ei oikein kunnolla ylttänyt satulan yli, joten kävin vielä nopeasti tsekkaamassa toisen huovan ponille. "Noniin, jos nyt saataisiin tämä satula sinulle", ja kiristin satulavyön kiinni. Tuijotin satulaa ja aloin räkättämään ihan täysillä. Freddyn suloinen pää kääntyi katsomaan minua, kun aloin riisua satulaa pois, ja lähdin kävelemään satulahuonetta kohti. Olin muistanut, että minunhan piti mennä ilman satulaa, ja siellä vaan iloisena laitoin ponille satulan selkään. Palattuani ponin luokse, avasin suitset paketista, ja jätin riimun ponin kaulalle ja sain kuolaimet hyvin suuhun. Vielä turparemmi kiinni ja minulle kypärä. Kävelin tallin käytävää ja nappasin vielä pienen piiskan mukaani, koska Freddy ei ollut mitenkään vaikuttanut kovin reippaalta tänään tarhassaan, eikä vieläkään. Poni laahusti hitasti perässäni ja minä vain kärsivällisesti napsauttelin sitä raipalla, jotta matkamme maneesiin ei kestäisi aamun saakka. Siltä se meilkein tuntui, mutta vihdoinkin saavutimme maneesin ja avasin oven, ja talutin ponin sisäpuolelle, ja perässäni suljin oven. Myy näytti olevan maneesissä, ja hän näytti siivoavan maneesin katsomoa. "Moikka Lily!" iloinen moikkaus kuului Myyltä. Vastasin samalla kuin pomppasin ponin selkään. "Heips vaan! Siivous hommissako olet?" Kuulin vain hymähdyksen vastaukseksi ja ajattelin ettei Myy tehnyt homaan ihan omasta tahdostaan, kuitenkin ajoin keskittyä poniin. Kävelin ympäri maneesia ja poni vaikutti vähän piristyvän, sillä se ei enään madellut niin pahasti.Aloin keräillä ohjia ja taivuttelin Freddyä molempiin suuntiin käynnissä. Yritin pitää itseni suorassa, vaikka hevonen taipuisikin, sillä minulla oli ongelma aina kallistua hevosen mukana. Peilit helpottivat asiaa kummasti ja päätin siirtyä raviin. Sama homma jatkui ja poni tuntui hieman kyllästyneeltä ja alkoi laiskotella. Oli hirveä työ pitää poni edes ravissa, sillä jouduin melkein joka askeleella antamaan pohkeita. Siirsin ponin kayntiin ja aloin tehdä mielessäni sotasuunnitelmaa. Saisin ponin liikkumaan paremmin, jos se innostuisi ja pyysin Myytä tuomaan minulle pari puomia pitkälle sivulle.Kokeilisin mennä niitä laukassa, sillä jos yhtään tunsin Freddyä, se tykkää puomeista ja laukasta. Joten ei kun menoksi. Saavuin kohti pitkää sivua ja valmistelin laukannostoa, poni ei vastannut apuihini, joten annoin sille raippaa, ja johan lähdettiin. Poni veti pukki-kiitolaukka ympäri maneesia, ja välillä puomien yli. Sitten kuului vaan: TUMPS! Ja minä istuin maassa aika lähellä puomia, poni oli jo toisessa päässä maneesia seisoskelemassa, ja Myy nauroi. Tajuttua tilanteen minäkin nauroin. "Saat tuoda minulle kakkua ensi kerralla"Myy viisasteli minulle. "Ehkä pienen pullan palan voit saada"Vastasin naureskellen ja samalla hain ponin ja pomppasin takaisin selkään. Aijoin tehdä tehtävän uudelleen, koska tohon emme lopettaisi.Ja taas nostin laukan ja aika innokkaasti Freddy lähti laukkaamaan ja menin ensin pääty-ympyrälle, jotta saisin laukan rauhoitettua puolipidätteillä ennen puomeja. Käänsin pitkälle sivulle ja ylitin parit puomit. Toistin tehtävän parisen kertaa, ja sitten siirryin raviin ja halusin kokeilla mennä kevyttä-ravia ilman satulaa, ja ihan kivaahan se oli. Sitten vielä pompottelin itseäni harjoitusravissa, poni oli jo taysin rentona ja myötäsi kaulallaan nätisti. Kehuin sitä äänellä ja samalla rapsutin sisäohjalla. Oli aika siirtyä käyntiin ja antaa ponin vielä kävellä muutama kierros, jotta varmasti lihakset olisivat täysin vertyneet. Kävellessäni katselin maneesia ja tajusin etten ollut ennen ratsastanut maneesissa. Kun havahduin ajatusmaailmastani kaarsin ponin oven eteen ja valuin alas selästä ja lähdin samaa matkaa Myyn kanssa talliin. Samalla kuuntelin millaisia jekkuja Freddy Myylle oli joskus tehnyt. Naureskelimme yhdessä ja poni oli jotenkin vaivaantuneen oloinen, ihan kuin olisi tiennyt että puhumme hänestä. Kävelin karsinaan sisään ja käänsin ponin ympäri ja otin suitset pois. Kaivelin harjaämpäriä ja otin sieltä vielä pölärin ja vetäsin koko ponin sillä kerran. Sitten aloin selvittää häntää, ja selvitysaine meinasi loppua kesken, mutta jokin hyöty työstäni oli. Kun olin saanut hännän selvitettyä se olisi helpompi leikata hieman lyhemmäksi, sillä se oli taas kasvanut jo melkein maahan asti.Olin tottunut leikkaamaan Freddyn paksua häntää, ja tein sen yleensä puukolla, sillä shettiksen harja ja häntä näyttää paremmilta jos ne leikkaa puukolla. Korjaisin varusteet paikoilleen, vein ponille pari omppua ja olin valmis tältä päivältä. Vähän pehvaan sattui kävellessäni parkkipaikalle.Sainpahan varmaan hienon mustan merkinnän itseeni, etten vain unohtaisi miten riemukas päivä oli ollut. Shettikset ovat shettiksiä, sitä ei muuta mikään!
|
|