|
Post by lily on Sept 21, 2011 14:59:54 GMT 2
Eli järjestän mustiksen hoitajille estekilpailut, joihin tulee kaksi luokkaa. Kilpailuihin osallistutaan tarinalla. Kaikki tieto: - estekilpailut
- luokat: 30cm ja 50cm
- maksu tarinalla
- molemmissa luokissa yksi voittaja, mutta annan kaikille pienen kommentin tarinasta
- palkinnoksi tavara tallikaupasta, ja pieni summa v€
- osallistuttaisiin mielellään omalla hoitsulla, jompaan kumpaan luokkaan
- jos hoitsulla ei voi jostain syystä kilpailla niin sovitaan sitten joku hevonen
- tulokset julkistetaan 8.10
- laita tarinasi tähän topiciin viim. 5.10
Osallistujat:30cm: Cida & Liinu Emppu & Assi Kathreen & Daisy 50cm: -Kathreen & Daisy -Cynthia & Jasu -Emppu & Assi Tulokset:Kisa oli äärimmäisen tasainen, ja tarinat olivat minun mielestäni kaikki todella hyviä:) Ja olen nyt tässä miettinyt sellaista että arvion sen pohjalta mikä fiilis minulle tarinasta jäi, koska kaikilla oli hyvin saman tyyliset tarinat.30cm: 1.Cida & Pineaplen Liinu Palkinnoksi:15v€ + ylläri kaupasta 2.Kathreen & Daily Dakota 2.Emppu & CassidyTämä ratkesi kaksintaisteluksi, Cynthian valittettavan hylkäyksen takia. Kuitenkin tämä ratkesi teidän tarinan osasta jossa kerroitte toisesta radasta, ja mielestäni molemmat oli hyvä, mutta Kathreenilla oli ehkä hitusen parempi, joten näin tällä kertaa:)50cm: 1.Kathreen & Daily Dakota Palkinnoksi:20v€ + ylläri kaupasta 2.Emppu & Cassidy Hylätty: Cynthia & Yasmina Drie BREEmppu:Tarinasi oli oikein mukava!Siinä kerroit tapahtumista omista näkökulmistasi, olisin ehkä joihinkin kohtiin halunnut tarkennusta, jotta tekstistä olisi tullut yhtenäisempi. Vertauskuvia on omasta mielestäni kiva lukea, joten niitä aina yritän bongailla, joten niitä olisi voinut olla vähän enemmän. " Liitelimme radan läpi kevyesti. Viimeinen este häämötti edessä. Laukka kiihtyi. Tuuli suhisi korvissa. Hiukseni hulmusivat. Tunsin Assin ponnistavan. Muistan varmaan aina kuinka me Assin kanssa ekoissa kisoissamme liisimme esteen yli. Poni laskeutui pehmeästi. Isojen hurrausten ja kiljahdusten saattelemina laukkasin ulos radalta. Hengitin onnellisena kävelyttäessäni Assia. - Vielä yksi luokka, kulta, kuiskasin sille."<---Tämä on todella hyvä kohta!:) Päätin laittaa sen tähän sillä pidin siitä henkilökohtaisesti todella paljon. Siinä oli lyhyitä lauseita pitkien seassa, jotka toivat jännittynyttä tunnelmaa, ja kuvailu oli hienoa! Kathreen:Pituutta ei ainakaan tarinastasi puuttunut. Oli hyvää kuvailua ja tarina kulki yleisesti energisesti eteenpäin. Välillä kuitenkin tuntui että aika pysähtyisi ja tarina junnaisi paikallaan. Mieti kirjoittaessasi kokoinaisuutta, ja mitä asioita haluat korostaa. Kuitenkin olen sitä mieltä että pituus ei ollut huono asia tälle tarinalle, sen jaksoi helposti lukasta kokonaan eikä tarvinnut jäädä miettimään mitään erikoisia kohtia. Kirjoitusvirheitä ei mielestäni mitenkään häiritsevästi ollut. Tässä vielä tarinasi paras kohta: Kiersin kenttää laukassa. Hengitin syvään, tästä se lähtisi. Laukkasin lähtölinjan yli ja muu maailma sulkeutui pois. Se oli paras tunne koko elämässä. Se tuli joka kerta. Tunsin kuinka adrenaliini kiersi kehossani. Yht äkkiä oli vain minä ja hevonen ja este. Sitä tunnetta ei voita mikään, sillä tällä hetkellä ainoa rakkauteni kohde oli Daisy. Kaikki on vain niin itsestään selvää. Jos saisin, jatkaisin rataa vaikka ikuisuuden, että tunne vain pysyisi. Se oli onnen tunne.]Cida:Tarinasi oli hienosti kirjoitettu.Kirjoituvirheitä ei silmiini osunut ollenkaan.(jos jollekkin osui, pitäkööt omana tietonaan : D )Tarina oli hienosti jaettu kappaleisin, välillä vain tuntui, että kahdessa peräkkäisessä selitettiin samaa asiaa. Pituutta olisi voinut olla hivenen lisää sillä olisin halunnut hieman enemmän kuvailu kisa-aamutunnelmista, mutta pintelien etsintä oli hauska ja hyvin uskottava kohta.Tässä vielä lempipätkäni: Sen korvat olivat kuin pienet tuuliviirit, jotka pyörivät sinne ja tänne. ”Ei sulla mitään hätää oo Liinu pieni... Ihan rauhassa vaan.”, yritin tyynnytellä tinkeriä ja silittelin toisella kädellä sen kaulaa. Liinu oli aika hermona, eikä oma panikoimiseni auttanut asiaa yhtään. Bambi ohjasti verryttelyä, johon kaikki ratsukot nyt osallstuivat. Kaikki ratsukot keskittyivät herpaantumatta ja itsekin kokosin ajatukseni ja yritin ratsastaa Liinua mahdollisimman selkeästi. Tamma oli alussa hermona ja ei kuunnellut apujani, mutta sitten, kun itse rauhoituin niin Liinukin rupesi kuuntelemaan apujani.Cynthia:Tarinasi ei valitettavasti tullut. (Jasu kielsi pihalle)
|
|
|
Post by Kathreen on Sept 22, 2011 6:38:45 GMT 2
Voinkohan osallistua Daisyn kanssa? Jos voin nii tultaisiin tohon 50cm tai vaihtoehtoisesti molempiin luokkiin, jos se on mahdollista :)
Laitan teidät ensin 50cm, jos ei tule paljoa osallistujia 30cm pääsette siihenkin:)!//Lily
|
|
|
Post by Cida on Sept 22, 2011 12:18:05 GMT 2
Voisin osallistua Liinulla tuohon 30cm luokkaan (: Luulen, että vanhassa Liinu neidissä on vielä sen verran energiaa, että jaksaa nämä pikkuesteet (:
Helposti jaksaa (: //Bambi
|
|
|
Post by Emppu on Sept 22, 2011 16:10:03 GMT 2
Minäkin osallistuisin mielelläni Assilla! Assi on vain niin pieni että jos menisin vielä 30cm? Kun 50cm on melko korkee shettikselle!
Assi kyllä pääsee helposti 50cm luokankin, mutta miten haluat (: //Bambi
Bambi tuossa vastailikin, että kumpaan haluat nyt?=)//Lily
No, kun tässä on ekat kisat mulla ja Assilla niin menen tuohon 30cm :)! Ihan näin vielä....~Emppu
|
|
|
Post by Cynthia on Sept 22, 2011 17:06:12 GMT 2
50 cm luokkaan voisin mielelläni osallistua Jasulla, mikäli vain mahdollista = )
|
|
|
Post by Emppu on Oct 1, 2011 16:15:33 GMT 2
Hoitajien estekisat 8.10 Ryntäsin kauhealla vauhdilla tallille. Voi ei! Voi ei! Ajatukseni olivat kaikkea muuta paitsi positiiviset. Ryntäsin aittaan, mutta muistin kuitenkin hidastaa askeleeni reippaaksi kävelyksi ennen aittaan astumista. Kello oli jo niin paljon että 30cm luokan alkuun oli enää vain tunti eli 60 minuuttia. Heilautin oven auki, mutta astuessani sisään törmäsin johonkin: - Auts! Ai, Myy.... - Vit.... Sori, Emppu! Kaikki OK? Myy oli se jokin johon olin törmännyt. - Sori, Myy. Ei hätää! Kaikki on OK! vastasin Myylle kiiruhtaessani Assin karsinalle. Pieni shettis tapitti minua suloisilla silmillään. - Hei, Assi. *Suukottaa* Pieni kullan muruni! *Lepertelyä* Mitä kuuluu? tervehdin suloista hoitsuani. Aloin sukia reippaasti, mutta hellästi. Lepertelin ponia aina "välillä" (siis melkein minuutin välein) ja leperreltyäni suin lempeästi lisää. Harjasin Assin vartissa kiiltäväksi. Varustin Cassidyn vielä reippaasti ja sitten menin tutkimaan rataa.
Rata oli tutkittu. Assi oli talutettu kentälle. Olin noussut Assin selkään. Viimeinen verkka hyppy oli menossa. Laukkasin Assin kanssa esteelle ja ylitimme sen puhtaasti. - Hyvä! Sitten voidaan aloittaa! Menkää tunne sivummalle! Ja ensimmäisenä Cida ja.....! Lily kuulutti juhlallisesti. Kaikki seurasivat kuinka Cida aloitti. Cida laukkasi ulos radalta. Valmistauduin omaan vuorooni. - Ja Cidan virhepisteet olivat...... Seuraavana Emppu ja Cassidy! Ohjasin Assin radalle. Kannustin sen heti laukkaan. Lähestyimme reippaasti ensimmäistä 30cm estettä. Pyysin Assia reippaanpaan laukkaan. Hyppäsimme. Puhtaasti! Kannustin Assin laukkaamaan vielä vähän reippaammin. Hyppy. Ja toiselle esteelle! Liitelimme radan läpi kevyesti. Viimeinen este häämötti edessä. Laukka kiihtyi. Tuuli suhisi korvissa. Hiukseni hulmusivat. Tunsin Assin ponnistavan. Muistan varmaan aina kuinka me Assin kanssa ekoissa kisoissamme liisimme esteen yli. Poni laskeutui pehmeästi. Isojen hurrausten ja kiljahdusten saattelemina laukkasin ulos radalta. Hengitin onnellisena kävelyttäessäni Assia. - Vielä yksi luokka, kulta, kuiskasin sille.
Lopettelimme 50cm luokan verkkaa. Kathreen ohjasi Daisyn aivan esteradan tuntumaan. Lily kuulutti Kathreenin ja Daisyn vuoron alkavaksi ja niin Daisy laukkasi radalle. - Kathreen voittaa... Tai ainakin siltä se näyttää, puhelin Cynthialle seuratessamme Kathreenin vauhdikasta suoritusta. - Ei se niin varmaa ole. Minä ja Jasu olemme vasta päässeet vauhtiin! Cynthia totesi hoidokkiaan taputtaen. - No, ei se varmaa olekkaan. Kai sinä ja Jasu sitten voitatte vai? kysyin pilke silmäkulmassa. - Ehkä.... Cynthia vastasi nauraen. Puhehetkemme ei sen kauemmin kestänyt sillä oli Cynthian vuoro. - Hieno suoritus! kehaisin Kathreenia. - Ei tuo nyt mitään... Kathreen mutisi, mutta tiesin hänen kuitenkin olevan tyytyväinen. - Ja viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisinpänä Emppu ja Cassidy! Lily kuulutti. Minulle hurrattiin kun ohjasin Assin radalle. - Näytetään niille! supisin Assin korvaan. Laukkasimme täyttä vauhtia radalle. Vauhtivain kiihtyi. Ohjasin Assin toiselle esteelle yhtä vauhdikkaasti kuin ensimmäisellekin. Mutkat ei meitä haitanneet. Laukkasimme mahdollisimman lyhyitä reittejä. Jälleen kerran viimeinen este oli edessä. - Nyt Cassidy! Hyppää! supisin niin lujaa että melkein muutkin kuulivat. Liitelimme viimeisen esteen yli vauhdin kiihtyessä. Kiitolaukkaa radalta ulos, oli ensimmäinen ajatukseni laskeutuessamme esteeltä. Niin me tosiaan teimme. - Maailman paras poni ikinä on juuri minun hoitsuni! nauroin hidastaessani vauhtia.
- No, niin. Luokat on kisattu. Jännä päivä alkaa olla lopussa. Vai onko? Nyt julkistetaan voittajat! Lily alkoi kertoa meidän kisaajien hoidettua kisa suorituksemme. Jännitys velloi sisälläni. Kaikki olivat levottomia. Odotimme oikeasti vain puoliminuuttia voittajan nimen kuulemista, mutta aika tuntui puolelta tunnilta. - Assi rakas. Kiitos kun jaksoit olla kisaponini, supisin Assin korvaan nopeasti. - Ja 30cm luokan voittajan nimi tulee nyt tässä! Voittaja on.......
|
|
|
Post by Kathreen on Oct 4, 2011 18:45:45 GMT 2
4.10.2011. 19:45
”Mithää??” karjaisin kännykkääni. ”Nii nii! Tuu nyt äkkii!” vastasi Cida. ”Kiva juttu… Ok, no mä tuun heti”, sanoin vielä ennen kuin lopetin puhelun.
”No mitäs nyt?” kysyi äitini, kun juoksin raput alas sellaista vauhtia, että melkein lensin kuperkeikalla niskoilleni. ”30cm luokan rataa onki muutettu!!” vauhkosin sulloessani hupparia ruskeaan tallilaukkuuni. ”Meijän pitää lähtee.. Nyt heti! Äitii!! Nyt! Eks sä kuullu? Sitä rataa on muutettu, enkä mä ikinä ehi oppia sitä!!” ”Okei okei, mä haen vaan mun takin, mene sä jo autoon. Avaimet on tos lipaston päällä”, äiti myöntyi.
Juoksin autoon ja painoin radion päälle. ”Zzzzzhhhhsss… Zzzzzzhhhhsssss…”, sanoi radio pyrittäessäni kanavanappia. ”Radio Aaltoo!” kuului vihdoin radiosta ”Hei kaikki! Tänään säästä kertoo Marjatta Linet. Ole hyvä Marjatta”, tiedotti radio. ”Kiitos Pekka. Noniin, elikkäs tänään Uudella maalla paikoittain sateista. Helsingin tuntumassa saattaa sataa jopa räntää. Sisämaassa ilma on aurinkoinen ja lämpötila noin 15 astetta. Paikoittaisia sadekuuroja voi ilmaantua Pohjanmaalla”, kertoi Marjatta. Huh, onneksi Mustikkapolku sijaitsi melkein sisämaassa, jotain tiedossa oli kaunis kisapäivä. Kuulin takaa oven pamauksen ja näin äidin tulevan. Hänellä oli sylissään Shetlannin lammaskoiramme. ”Kathreen, ota sä Nuppu ja tää mun laukku”, äiti sanoi astuessaan autoon. Vastaanotin koiran ja oranssin laukun. Äiti kiinnitti turvavyönsä ja pakitti ulos autotallista. Sitten hän kurvasi pikkutielle ja siitä suurelle motarille.
Miljoona miinus yksi perhosta pyöri vatsassani, kaksi vähemmän, kuin viimeksi. Se on hassua, sillä muilla kisakentillä minulla ei ollut tietoakaan paineista, mutta Mustikkapolun kisoissa jännitin aina kuin viimeistä päivää. Tällä kertaa kisat olivat Lilyn, eivätkä Bambin järjestämät, joka teki kaikesta vieläkin jännittävämpää.
Hopea Mersumme kaarsi Mustiksen pihaan ja pysähtyi pääoven eteen. Pomppasin ulos kuin mikäkin aropupu ja juoksin sisään tallin ovesta. Äiti tuli perässä ja toi tavarani jotka ”unohdin” autoon. Äiti antoi minulle rahaa ja lähti koiramme kanssa takaisin autolle ja kotiin.
Tallin radio oli auki ja NRJ soitti täyttä häkää hittejä. Aloin laulaa mukana opetellessani rataa, joka oli kiinnitetty tallin korkkitaululle. ”Where dem girlz at, where dem girlz at, where dem girlz at.. ”, lauleskelin. Ykkönen, kakkonen, kolmonen, sarja, portti, kutonen, seiska, kasi ja maaliin. Ykkönen, kakkonen, kolmonen, sarja, portti, seiska, kasi ja maaliin, kertailin mielessäni.
Käväisin viemässä laukkuni yläkertaan, pirttiin. Siellä istuikin jo koko Mustiksen väki. Myy ja Bambi olivat näköjään pystyttäneet buffetin pirtin keittiö puolelle ja tarjoilivat kahvia, mehua ja kaakaota janoisille katsojille ja tallitytöille. Itse kävin ostamassa kahdella eurolla karkkipussin ja limun. Etsin käsiini Empun, Cidan ja Cynthian, jotka kaikki löytyivät pirtistä. ”Vihdoin sä tulit! Näiks jo radan?” Cida kysyi. ”Joo, näin, onneks vaan se loppu muuttu”, totesin ja olin siitä aidosti iloinen. ”Ootko sä jo nähny Daisyn?” kysyi vuorostaan Emppu. ”En… Miten nii?” ihmettelin. ”Noh, tota, mites sen nyt sanois… Siinä voi olla vähän työtä saada se puhtaaks…”, Emppu sopersi. Seisoin siinä hetken suu apposen auki kelaillen sitä mitä Emppu oli juuri sananut. ”Daisy o n kyl nii kuollu…”, mumisin itsekseni. ”Onneks ei”, riemuitsi Cynthia. ”Ai ei vai”, hymähdin vähätellen. ”Ei me sitä kerrota, mut tuu nyt kattoon sitä, me kyl autetaan sua!” Cynthia ilakoi.
Tytöt raahasivat minut Daisyn karsinan eteen, rauhalliseen siipeen. Raotin tamman karsinan ovea ja näin vilauksen ruskeasta karvasta vanhan fleece-loimen alla. Katsahdin taakseni ja näin kolme naamaa jotka hymyilivät kuin Naantalin aurinko. ”Kato sen loimen alle”, usutti Cida Emppu ja Cynthia vanavedessään. ”Åålrait…”, vastasin hieman hämmentyneenä. Miksihän tytöt olivat laittaneet Daisylle loimen päälle, sehän vain pölyttyisi likaista karvaa vastaan. ”Whåt!?”, huudahdin, kun vaaleanpunainen fleece-loimi lennähti ilmaan. ”Ou gaad! Muth, kiitti ihan sairaasti!!” Iloitsin ja hyökkäsin kolmen ystäväni kimppuun halatakseni heitä. ”Me vaa ajateltiin, et vähä helpitään sua, ku se rataki muuttu…”, kertoivat tytöt ”Jalat on kyl viel harjaamatta” paljasti Emppu. ”Ei se mitään, tää olikin jo ihan liikaa!” Kiitin kyyneleet silmissä.
Tytöt lähtivät harjoittelemaan rataa ja minä jäin vielä putsaamaan Daisyn jalkoja. Tämä pitäisi vielä muistaa ja tehdä vastapalvelus kaikille. Rullasin vielä pintelit Daisyn jalkoihin, ennen kuin lähdin itsekin pänttäämään rataa.
Menimme porukalla kentälle juoksemaan rataa. Mukaamme tuppautui joitain muitakin. Oli kyllä hauskaa katsoa, kun pienet ”heppatytöt” hyppivät esteitä ja huutelivat vanhemmilleen olevansa estehevosia. Hyppäsimme esteitä ensin Cidan ja sitten minun johdollani. Kun minä olin johtajana ja hyppäsimme sarjaestettä, kompastuin johonkin ensimmäisen sarjan esteen jälkeen ja pysähdyin. Jäin onneksi pystyyn, mutta muut tietenkin hyppäsivät heti perään ja sitten oltiinkin kaikki yhdessä kikattavassa kasassa esteiden päällä. Kohta tallista juoksikin ärtyneen näköinen Bambi perässään kirosanoja tuuleen huutava Myy. ”Herran jumala, mitä te täällä oikeen pelleilette!” sai Bambi aluksi sanottua. Pian Myykin ehti paikalle kiroillen edelleen. Sitten Bambi laukaisi tilanteen sanomalla: ”Latinaksko sä siinä oikeen kiroot?” Kaikki repesivät nauruun, paitsi Myy itse, joka yritti esittää Pokerfacea onnistumatta. Pian tämäkin retkotti selällään hiekassa ja meinasi tikahtua nauruun. Seuraavaksi paikalle juoksi Daw, joka oli ollut kentän reunalla seuraamassa tilannetta. ”Nauhalla on!” hän ilmoitti voiton riemuisesti. ”Täst tulee hyvää matskuu sitä Mustiksen vuosipäivän videoo varten!” hän lisäsi. Seurasi hetken hiljaisuus. Sitten Myy katkaisi sen päästyään tolpilleen. ”Sä vietävän Daw! Sitä et kyllä uskalla tehä tai muuten…!”Huusi sotaisa Myy. Valitettavasti uhkaukset jäivät yleisöltä kuulematta, sillä Daw juoksi jo ties kuinka kaukana Myy vimmatusti kiroten perässään. Sitten Bambi rauhoitteli kisaväkeä äskeisestä välikohtauksesta.
Me itse kisaajatkin lähdimme jo talliin varustamaan hevosia, sillä pian alkaisi ensimmäisen luokan verryttely. Daisy käyttäytyi ihan edukseen suitsien kanssa, mutta satulan kanssa tuli taas sadannen kerran kamalat tappelut ja seinät todellakin saivat tuntea sen. Kun hevonen oli valmis, oli itseni vuoro. Harjasin kypäräni ja laitoin hiukseni siistille nutturalle. Laitoin kiillotetut saappaat jalkaani ja vetäisin punaisen kisatakkini päälleni. Takin kultaiseksi värjätyt napit loistivat tallin himmeässä valossa. Sitten Bambi tuli hakemaan kaikki maneesiin verryttelemään.
Nousin satulaan maneesin C-päädyssä. Oikealla puolellani oli Cida Liinulla ja tämän vieressä Emppu Assilla. Säädin jalustimia lyhyemmiksi ja kiristin satulavyön. Napautin pari kertaa pohkeilla Daisyn kylmiä kylkiä ja sain sen liikkumaan. Kiersimme kaikki muutaman kerran maneesin uraa pitkin ohjin, ennen kuin Bambi Lily mukanaan ehätti meitä valmentamaan. Bambi käski meitä keräämään ohjat ja alkaa tekemään ravi-käynti-pysähdys tehtäviä.
Maneesin katsomo kuhisi kamerakätisiä ihmisiä. Minua pelotti, että Daisy hermostuisi salamavaloihin ja heittäytyisi hankalaksi. Onneksi Daisy oli osoittautunut jo aiemmin rautahermoiseksi fabulous-neidiksi. Toivottavasti sen hermot pitäisivät tälläkin kertaa.
Pian Bambi käski meitä vaihtamaan suuntaa ja pyysi pari tyttöä katsomosta kokoamaan esteitä. Lily opasti heitä, mihin esteet piti koota ja kuinka korkeiksi. Aluksi ne pudotettiin pelkiksi puomeiksi. Bambi antoi käskyn tulla puomit ravissa Emppu ja Assi kärjessä. Assi pienenä ponina joutui hieman venyttämään askeltaan, kun taas Liinu ja Daisy kipittämään miniaskeleilla. Sitten esteet korotettiin 30 cm:n ristikoiksi ja Liinu sai tulla ne kärjessä, minun ja Empun seuratessa. Lopuksi esteet nostettiin pystyiksi ja tulimme niitä vuorotellen laukassa. Saimme tulla Daisyn kanssa ensimmäiseksi ja suoritimme harjoitusradan ilman virheitä. Assinkin tarvitsi tehdä vain iso askel päästäkseen esteen yli ja Liinulla oli sitäkin vähemmän tekemistä.
Kohta Lily häipyi maisemista kentän suunnalle ja pian sieltä rupesikin kuulumaan jokin Lady Gagan tai Katy Perryn kappale. ”Tervetuloa kaikki Mustikkapolun toisiin kisoihin! Tänään luvassa kaksi esteluokkaa, 30 cm ja 50 cm. Bambi ja Myy ovat huolehtineet tarjoilu/buffet-puolesta, jonka voi siis löytää yläkerran käytävän päässä olevasta Pirtistä! Sieltä saa siis muutamaa euroa vastaan juotavaa, makeaa ja suolaista. Ennen kuin päästän teidät jännityksestä, muistutan, että suorituksien aikana metelöinti on kiellettyä ja kännykät olisi suositeltavaa pitää äänettömällä parhaan radan saamiseksi! Mutta nyt ilman aikailuja ensimmäinen ratsukko Cida ja Pineapplen Liinu!” tiedotti Lily.
Pian kovaääniset alkoivat soitta Britney Spearsin ”I wanna go”-kappaletta ja Cida Liinulla ravasi portista sisään. Cida tervehti tuomaristoa ja lähti suorittamaan rataa. Yleisö seurasi ratsukkoa silmä kovana. Vähä ajan kuluttua kuului taputusta, paljon taputusta. ”Noin, siinä näimme Cidan ja Pineapplen Liinun ratsastuksen! He suoriutuivat maaliin ajalla --- ja virhepisteitä keräytyi --- kappaletta!” kertoi Lily. En halunnut kuulla tuloksia vaan keskittyä omaan ratsastukseeni.
”Seuraavana radalle saapuu hieman pienempi ratsukko. Emppu ja Cassidy, olkaa hyvä!” kuulutti Lily Assi ja Emppu tervehtivät tuomareita ja kaiuttimet alkoivat huutaa Lady Gagan ja Beyoncén ”Telephone” Assi hyppi esteet musiikin tahdissa ja ylitti maalilinjan. Yleisö hurrasi. ”Emppu ja Cassidyn tulokseksi saatiin --- virhepistettä ajalla --- !” Lily valisti katsojia. Jätin taas tulokset oman onnensa noja, sillä nyt olisi oma vuoroni. Bambi talutti minut kentän reunalle, niin kuin muutkin kilpailijat. ”Viimeisenä tässä luokassa ratsastaa Kathreen ja Daily Dakota, olkaa hyvä!”Lily selosti.
Tervehdin tuomaristoa. Sillä istui Myyn molemmin puolin jotain vieraita tuomareita ja tietenkin Lily. Kuulin pari ensimmäistä tahtia David Guettan ”Where dem girlz at”, sama kuin päivällä tallissa. Kiersin kenttää laukassa. Hengitin syvään, tästä se lähtisi. Laukkasin lähtölinjan yli ja muu maailma sulkeutui pois. Se oli paras tunne koko elämässä. Se tuli joka kerta. Tunsin kuinka adrenaliini kiersi kehossani. Yht äkkiä oli vain minä ja hevonen ja este. Sitä tunnetta ei voita mikään, sillä tällä hetkellä ainoa rakkauteni kohde oli Daisy. Kaikki on vain niin itsestään selvää. Jos saisin, jatkaisin rataa vaikka ikuisuuden, että tunne vain pysyisi. Se oli onnen tunne.
Ensimmäinen este tuli eteen. Daisy hyppäsi sen vaivatta. Toinen este oli okseri, mutta senkin yli pääsimme, puomi kyllä heilahti, enkä huomannut tippuiko se vai ei. Kolmannella esteellä Daisy ponnisti todella kaukaa ja hypystä tuli iso. Tunsin kuinka sydämeni heitti pari ylimääräistä volttia säikähdyksestä. Punaisen kisatakkini liepeet hulmusivat tuulessa ja kultaiset napit häikäisivät auringon osuessa niihin. Neljäs este oli kolmiosainen sarja. Yks-kaks-kolme laskin automaattisesti. Sitten pitkä pätkä laukkaan ennen viidettä, eli portti estettä. Daisy kavahti porttia, se nousi osittain pystyyn ennen estettä, mutta suostui lopulta kuuntelemaan pohkeitani ja asettui hyppyyn. Katse kutoselle ja ylitys. Vielä oli seiska ja kasi. Ajoin Daisya eteenpäin ja kannustin sitä edelleen raipallani. Daisy hyppäsi esteen kauheassa vauhdissa ja kasi-este tuli yllättäen eteen. Yritin jotenkin pysyä kyydissä, kun Daisy teki toisen jättiloikan. Kiihdytin vauhtiamme aina maalilinjalle saakka parhaan ajan saamiseksi. Huohotin, kuulin yleisön hurrausta. Naurahdin kolkosti ja toivotin itseni hieman haikeana tervetulleeksi takaisin maan päälle. Yleisöstä kuului kamalaa meteliä. ”Hyvä Kathreen!!” kuulin äidin ja isän äänet. Katsahdin katsomoon ja näin kuin näinkin vanhempani siellä kannustamassa minua. ”Hienoa, siinä oli siis viimeinen ratsukko, Kathreen ja Daily Dakota ajalla --- ja virhepisteillä --- !” Lily kertoi. Voi ei! Unohdin kuunnella tulokseni! Ei siinä niin pitänyt käydä. Olin edelleen puoli koomassa, sillä suuni ei meinannut vääntyä pois hymystä. Suoristus oli omasta mielestäni ollut täydellinen ja kiitos siitä Daisylle.
Palasin Bambin saattamana takaisin maneesille, jossa Emppu ja Cida jo odottelivatkin. Kaikki me olimme jännityksen purkautumisen aiheuttamina aivan tuppisuina koko loppuverryttelyn ajan.
Talutin lusitanoni talliin ja otin satulan pois selästä. Otin myös suitset pois tamman päästä. Irrotin suojat etu- ja takajaloista. Huuhtelin selän, pään ja jalat. Jalkoihin laitoin vielä linimenttiä ja käärin ne lämpöpinteleihin, enhän halunnut ratsuni jalkojen turpoavan ennen toista luokkaa. Kävin vaihtamassa hikisen huovan tilalle toisen valkoisen huovan, mikä tuuri, että niitä oli kaksi.
Kävin pesemässä kasvoni, jotka huusivat tulipunaisina Hallelujaa. Sitten menin yläkertaan, pirttiin ostamaan Bambilta ja Myyltä 7up:in ja litkin sitä Cidan, Empun ja Cynthian parissa. Limun jälkeen palasin Daisyn luo. Vedin ohuen fleece-loimen sen päältä ja viikkasin karsinan oveen. Avasin lämpöpintelit ja kokeilin, etteivät jalat olleet turvonneet. Onnekseni eivät olleet. Varustin Daisyn ja itseni jo toisen kerran ja talutin ratsuni maneesiin. Tällä kertaa siellä olivat itseni ja Daisyn lisäksi Cynthia Jasulla ja Emppu Assilla. Teimme samoja harjoituksia kuin 30 cm:n luokassa. Pian päästiinkin jo hyppäämään ja Daisy tuntui olevan jo paremmassa vireessä. Tässä luokassa minun oli määrä olla ensimmäinen ratsastaja.
Lily kävi kuuluttamassa kaikki tauolta katsomoon ja lausui pari sanaa edellisestä luokasta. ”Elikkäs 50 cm:n luokassa ensimmäisenä ratsastaa Kathreen Daily Dakotalla!” Lily esitteli. Edessä oli kokonaan uusi rata. Kovaääniset soittivat tällä kertaa Diddy – Dirty Moneyn ”Coming Home”-kappaletta. Tervehdin samoja tuomareita. Pilliin vihellettiin ja lähdin laukkaamaan pitkää sivua. Lähtölinja ylittyi ja nousin sekunnissa taivaaseen, höyhenen kevyeeseen maailmaan. Ensimmäinen este, lensimme sen yli. Toinen, kolmas, neljäs, viides ja kuudes este ylittyivät kuin pilvillä tanssien. Seitsemäs este oli taas portti. Otin aikaisemmasta opiksi ja suorastaan paiskasin pohkeeni Daisyn kylkiin ennen estettä. Juuri viimeisellä laukka-askeleella kumarruin lusitanon villisti hulmuavan harjan sekaan ja kuiskasin sen korvaan *Sä pystyt siihen, mä lupaan sen* ja Daisy ylitti esteen ilman kommervenkkeja. Viimeisenä vielä sarja, jonka yli Daisy kiidätti minut sekunneissa. Kiihdytys ennen maaliviivaa ja paluu maan päälle. Yleisö villiintyi. ”Upeaa Kathreen! Daily Dakota ja Kathreen ylittivät maalilinjan ajalla --- ja virhepistein --- ! Sitä on muiden vaikea ylittää!” Lily riemuitsi.
Bambi saattoi minut taasen maneesille ja kehui hänkin. Hän nappasi samalla Jasua suupielestä ja talutti tämän kentän reunalle. Hengitin syvään ja halasin Daisya huudahtaen: ”Jieez!!” Emppu katsoi minua naurahtaen. ”Tais mennä hyvin?” hän kysyi. ”Ihan suber-yyber hyvin!” Nauroin. Emppu heitti vielä pari katsetta jotka kielivät tämän ajatukset, onkohan tuokin tullut hulluksi, hän varmasti ajatteli. Naurahdin hyväntahtoisesti ja jäin makaamaan Daisyn selän päälle. Napautin pohkeita pari kertaa tamman kylkiin ja se lähti ravaamaan laiskasti.
Kentältä kuului hurrauksia, jotka kertoivat, että Cynthia ja Jasu olivat myös pärjänneet. Bambi tuli hakemaan Assin ja Empun ja johdatti heidät estekentälle. Cynthiakin oli vain yhtä hymyä palatessaan maneesiin. Sitten Assikin vihdoin ja viimein palasi kentältä ja rupesimme ravaamaan suuria kaarevia uria ja lopuksi otimme käyntiin. Sitten Cida ja Liinu ilmestyivät kentälle. Tyttö autettiin Tinkerin selkään ja tämä ravasi pieniä pätkiä.
Bambi kävi noukkimassa maneesin katsomosta Jecun, Dawin, Heikun ja Iipun. Jeccu passitettiin minun taluttajakseni, Daw Cidan, Iippu Cynthian ja Heikku Empun. Saattueemme lähti kävelemään jonossa kentälle, missä tuomarit ja katsojat odottivat jännittyneinä. Asetuimme riviin ja tuomarit alkoivat sanella kiitoksia kilpailuista.
Sitten koitti kaikkien kaipaama hetki. Palkintojen jako. Kovaäänisistä soitettiin marssimusiikkia, mikä teki tilanteesta juhlallisen. ”Ensin palkitsemme 30cm:n luokan voittajan. Kolmanneksi tuli --- ! Toiseksi sijoittui --- ! Ja voittajaksi tällä kertaa selviytyi --- !! Onnea! Sitten 50cm:n luokka. Kolmas luokka oli --- ! Toinen --- ! Ja voittaja on --- !! Onnea kaikille ja kiitos osallistumisesta! Ja nyt kunnia kierros oikeaan kierrokseen voittajien johdolla!” Lily julkisti. ”Ja kun hevoset on hoidettu, kaikki voisivat astua tuonne maneesin puolelle, jonne Bambi ja Myy ovat järjestäneet kakkukahvit!
Kiitos paljon Lilylle hauskoista ja jännittävistä kisoista!! ~team Kathreen&Daisy~
|
|
|
Post by lily on Oct 5, 2011 19:13:34 GMT 2
Aijon nyt arvostella empun ja kathreenin. Cidan pitäisi vielä tänään maksaa. Jos huomenna kello 20.00 ei ole loppuja tarinoita, heidät joudutaan valitettavasti hylkäämään, koska muuten tämäkin homma vaan venyy ja venyy.
Nyt menen kommentoimaan tarinoita--->
|
|
|
Post by Kathreen on Oct 5, 2011 20:14:43 GMT 2
Kiitos arvostelusta Itsekkin tykkäsin tuota ko. kohtaa kirjoittaa
|
|
|
Post by Cida on Oct 5, 2011 21:25:56 GMT 2
Hoitajien estekisat 8.10.
”Heeiii, missä ihmeessä ne mun pintelit nyt sitte on? Tässähän ne oli... Ja voi ei! Se otsapanta on vielä mun kaapissa! Voi elämänkevät tätä kiirettä!!”, höpötin ja hösäsin kiireisenä Liinun karsinan edessä. Ensin ne pintelit, ajattelin ja katselin ympärilleni. Etsiskelin ympäriltäni, mutta pintelit pysyivät mystisesti piilossa. ”Voi hitto!”, manasin ääneen ja lähdin sitten rivakasti kävelemään satulahuoneeseen. Katsastin hyllylle, jossa pinteileitä säilytettiin ja muita suojia. Ei yhtäkään hyvin käärittyä tai kahta samanlaista rullaa. Niinpä tietysti, ajattelin ja lähdin turhautuneena takaisin Liinun luo. Otin karsinan edestä olevasta pakista harjakamman ja livahdin hoitsuni karsinaan. Liinu katsoi minua tuuhean harjansa alta korvat hörössä ja hamusi käsiäni, kun ojensin ne tammaa kohti. Hymyilin suloiselle hoitsulleni ja siirryin sen harjan pariin.
Harjakampaa apuna näyttäen rupesin laittamaan verkkoa Liinun harjaan. Ajatukseni kuitenkin harhailivat ja en keskittynyt ihan täysin tekemiseeni, vaan annoin katseeni kiertää karsinan seinissä ja keltareissa. Kuitenkin tarkensin katsettani yhdessä kulmassa, jossa oli kasassa hiukan heinää ja heinän alla jotain muuta. Mitä ihmettä tuolla oikein on, ajattelin ja menin katsomaan. Käänsin vähän heiniä sivuun ja tuhahdin turhautuneena. Pintelit, niinpä niin. Olis jotenkin pitänyt arvata. Noukin pintelit käteeni ja heitin ne karsinan ulkopuolelle. Rupesin laittaman keskittyneesti Liinun harjaa ja sainkin sen valmiiksi nopeasti. Otsatukkaan laitoin pienen letin. ”Oot aika todella suloinen näky Liinuseni.”, sanoin tammalle, kun katsoin sen hienosti laitettua harjaa. Sitten paneuduin taas hommiin.
Käärin pintelit hyvin etusiin, vaihdoin tavallisen otsapannan suitsissa timanttiseen, minkä olin ostanut Liinulle. Varustin Liinun ja menin vielä itsekin laittamaan ratsastuskamat päälle. Olin siis lopulta valmis ja vatsassani lenteli tässä vaiheessa jo aika läjä perhosia.
Menimme seuraavaksi tutustumaan ratsastusrataan kaikkien ratsastajien kanssa. Rata oli helppo muistaa ja olin aika varma, että en saisi kesken radan suorittamisen blackouttia. Radan tarkastelemisessa ei siis mennyt kauaakaan. Jännitykseni oli kamala ja yritin turhaan rauhoitella itseäni ja ajatella järkeviä.
Annoin ohjaa ja napakasti pohkeita Liinulle. Tamma lähti salamana eteenpäin ja nosti päänsä korkealle ylös. Sen korvat olivat kuin pienet tuuliviirit, jotka pyörivät sinne ja tänne. ”Ei sulla mitään hätää oo Liinu pieni... Ihan rauhassa vaan.”, yritin tyynnytellä tinkeriä ja silittelin toisella kädellä sen kaulaa. Liinu oli aika hermona, eikä oma panikoimiseni auttanut asiaa yhtään. Bambi ohjasti verryttelyä, johon kaikki ratsukot nyt osallstuivat. Kaikki ratsukot keskittyivät herpaantumatta ja itsekin kokosin ajatukseni ja yritin ratsastaa Liinua mahdollisimman selkeästi. Tamma oli alussa hermona ja ei kuunnellut apujani, mutta sitten, kun itse rauhoituin niin Liinukin rupesi kuuntelemaan apujani. Verryttely meni hyvin ja sain Liinun kantamaan itsenisä kevyesti, taipumaan kulmissa ja muutenkin menemään nätisti. Laukka oli tamman kanssa vähän vauhdikasta, mutta jos istuisin rennosti alas satulaan ja pidättelisin Liinua niin laukkassakin tamma pysyisi käsissä.
Sitten kisat virallisesti alkoivat. Lily kuulutti kaikki tervetulleiksi ja ynnä muuta juttua. Huomasin, että katsomassa kisoja oli aika paljon väkeä ja paljon kameroita myös. No toivottavasti kaikki menisi hyvin, ajattelin, kun Lily vihdoin pääsi asiaan ja kuulutti ensimmäisen ratsukon. ”Ja ensimmäisinä onkin: Cida ja Pineaplen Liinu!” Sydämmeni otti pari ylimääräistä lyöntiä ja hyppäsi voltteja kurkussani, kun annoin Liinulle pohkeita ja kehotin tammaa siirtymään kisaradalle. Näin Liinun vilkuilevan epäluuloisesti yleisöä, kun saavuin radalle. Annoin tammalla vain pienet avut siirtyä raviin ja nostin sitten laukan. Liinu nosti laukan ampaisten yhdellä suurella loikalla ja jouduin heti perään pidättelemään innokasta Liinua. Hiukan reippaassa laukassa ylitimme lähtölinjan ja lähestyimme ensimmäistä estettä. Korviini kantautui Britneyn uusimpia biisejä: ”Lately I've Been Stuck Imaginin...” Liinu ylitti esteen innoissaan ja katsoin seuraavaa estettä. Nyt pitää kyllä jarruttaa tai seuraavasta esteestä ei tule yhtään mitään. Tein jämäkän pidätteen, jota Liinu kuunteli ja lyhensi askeleensa esteelle sopiviksi. Nätti pehmeä hyppy ja ohjaus seuraavalle. ”I I I Wanna Go o o, All The Way ay ay...”, soi kaijuttimista taustalla. Valmiina, hyppy ja keskitytään seuraavaan esteeseen. Näin kaikki esteet ylittyivät hyvin ja viimeisillä esteillä annoin Liinulle ohjaa ja kannustin tamman loppuspurttiin. Tumps! Ja laukkan pehmeä rullaus jatkui viimeisenkin esteen jälkeen. Hymy nousi korviini asti ja taputin Liinun jyhkeää kaulaa hyvästä suoristuksesta. Rata meni hyvin ja loin enemmänkin kuin tyytyväinen suloiseen tinkeriini. Katsomasta kuului taputusta ja ohimennen näin Lilyn, joka hymyili minulle. Sitten hän höpötti kovaääniseensä, että Cidalla ja Liinulla meni näin ja näin....
Jätin taakseni Britneyn musan ja kisardan, kun ratsastin Liinun kanssa maneesille, jonne oli määrä mennä oman suorituksensa jälkeen. Annoin Liinulle kaikki ohjat ja taputtelin vielä tamman kaulaa. ”Sä olit oikein hieno tyttö.”, kehuin sitä, kun tamma käveli reippaasti maneesin uralla. Sillä oli vielä virtaa radan jälkeen, mutta tamma pysyi silti hyvin käynnissä ja nautti pitkistä ohjista.
Loppuverkka sujui rauhallisesti ja, kun olin saanut Liinun jäähdyteltyä niin talutinkin tamman takaisin talliin. Kun olin hoitanut Liinun karsinaansa ja jättänyt sille pari herkkua ruokakippoon niin palasin kentälle katsomaan 50cm luokkaa. Katsojat seurasivat tarkasti kaikkia ratsukkoja ja jotkut räpsivät kuvia. Bambi näytti tyytyväiseltä kaikkiin ratsastajiin ja taputti jokaiselle suoritukselle kovaäänisesti. Daisy näytti upealta laitettuna kisakuntoon ja Kathreen ratsasti sitä tosi hyvin. Myös Emppu ja Assi näyttivät hyvältä tiimiltä ja Assi meni radan hyvin ja vaihdikkaasti. Cynthia ja Jasu näyttivät tyylikkäiltä ja heilläkin oli hyvä suoritus. Olisi vaikea sanoa kuka voittaa. Kaikilla meni kuitenkin niin hyvin.
Lopulta, kun kisapäivä oli lopussa ja kaikkia oli piinattu jännityksellä oli aika paljastaa luokkien voittajat. Minusta tuntui kuin olisimme ollut jossain hidastetussa elokuvassa, kun katselin Lilyn puuhia ja toivoin koko ajan, että hän jo vihdoin julkistaisi voittajat. Vihdoinkin kaikkien kärsivällinen odotus palkittiin ja Lily aloitti. ”Kisat ovat menneet hyvin kaikkien ratsukkojen osalta ja kilpailu oli tosiaan tiukka. Ensimmäisenä 30cm luokka, jonka kolmanneksi sijoittui..... Hyvänä kakkosena tuli..... Ja luokan voitti...... Onneksi olkoon voittajalle! Sitten 50cm luokka. Kolmenneksi tuli......... Hyvänä kakkosena sijoittui........ Ja luokanahan voitti........ Onneksi olkoon voittajalle! Ja kiitos kaikille ketkä osallistuivat mustikkapolun hoitajien esteratsastukisoihin! Ja meillä on sitten vielä järjestetty kakkukahvit kisojen päätteksi, jotka ovat maneesissa, joten sinne voi tulla kaikki halukkaat.”
Loppu. Ja oli kivaa, kiitos Lily (:
|
|
|
Post by Cida on Oct 6, 2011 22:43:00 GMT 2
Helmee, voitettiin Liinun kaa oma luokkamme! Jee, jee <3
|
|
|
Post by lily on Oct 7, 2011 19:52:29 GMT 2
Kyllä onnittelut Cidalle ja Kathreenille
|
|
|
Post by Kathreen on Oct 8, 2011 21:18:29 GMT 2
Kiitokset vielä Lilylle upeista kisoista
|
|
|
Post by lily on Oct 8, 2011 22:43:54 GMT 2
Olkaa hyvät:)! mukavampaa olisi ollut jos enemmän hoitajia olisi innostunut!
|
|
|
Post by Kathreen on Oct 9, 2011 8:54:50 GMT 2
Millos selviää, mitä saadaan Mestystä? : D
|
|
|
Post by Bambi on Oct 9, 2011 9:36:17 GMT 2
Heittelen ne tavarat teidän kaappeihin, sitten kun ehdin päivittää kauppatopicin
|
|
|
Post by Kathreen on Oct 9, 2011 9:36:52 GMT 2
ok
|
|