"Aijotko tosiaan tänään jo mennä treenaamana Pucea westiksessä", Peetu kysyi ja jatkoi "Tosin mitä nyt sitä oon kattellu, et se tulee kipeeks heti, jos ei saa kunnon liikutusta ja tylsistyy aivan varmasti".
"Niimpä, sen vuoksi mä sillä alotan treenauksen mahdollisimman nopeesti, tosin en aatellu ratsastaa sitä tänään hikeen", vastasin pudistellen päätä, kun Chihuni Alice ja Sintti ottivat jälleen aamupaininsa. "On siinäkin pari", Peetu sanoi keittiön puolelta, kun hirveä ininä ja räksytys alkoivat. "Nyt, penteleen koirat riittää jo", tiuskasin ja potkaisin ruokakupit kauemmaksi toisistaan. Kun oli vaihtanut vaatteet näin, että Peetu otti kamerani mukaan "Meinaatko ottaaa meistä kuvia vai", kysyin huolestuneena, sillä minulla ei ollut ollenkaan edustavat vaatteet päällä. Päälläni oli vanhat ratsastushousut ja huppari. Kokemuksesta voin sanoa, että huppari päällä westiksen ratsastaminen näyttää aivan hirveältä. Siis kun huppari on niin väljä, että siitä tulee pussimainen kun laukkailee ja tekee töitä. "Joo aattelin. Haittaako", Peetu irvisti. Hän tietää että ihoan olla kuvattavana, mutta joskus on pakko vaan suostua. Ja Peetu ottaa melkein joka kerta ollessaan paikalla kuva. "No sit mä vaihan kouluspaidan päälle. Pitäiskö laittaa oikein edustusasua päälle", kysin Peetulta. "Ai se sun äidin tekemä paita ja chapsit", Peetu vastasi. Nyökkäsimem vain toisillemme. Otin vaatteet mukaan, koska en halunnut liata niitä. Ne on kuitenkin meidän ihan virallinen kisa-asu talle kaudelle.
Tallilla huomasin, että Puce oli vielä ulkona, joten kävimme suoraan maneesissa rakentelemassa hieman Trail esteitä. Peetu on kyllä aivan uskomattoman hyvä tekemään rataharjoituksia, vaikka ei olekaan hirveästi lajiin tutustunut. Mitä nyt kisoissa katsellut, kun olen mennyt. Peetu tekee todella tiukkoja ratoja. Kisoissa kaikki tuntuu super helpolta, kun on suorittanut Peetun ratoja. Näillä radoilla Pucekin joutuu oikein miettimään. "Muista ettet tee nyt sitten liian vaikeita tehtäviä, kun se voi olla hieman jäykkä matkan jälkeen", komensin Peetua, joka oli tekemässä yli ahdasta laukkavolttia, jonne pitäisi hypätä ja siltä pitäisi hypätä pois. Petu laski uudellen metrit ja isonsi hieman väliä, missä pitäisi kääntyä, mutta tosin ei todellakaan paljoa.
Lähdimme talliin, kun maneesiin oli rakennettu jonkin verran tehtäviä. Tallissa katsoin pirtistä kaikki tarvittavat varusteet kaapista mukaan. Otin siis Pucelle kisasuojat ja kisa huovan. Peetu haki Pucen varusteet. "Otetaan kuitenkin tää sen kotisatula eiks vaan", Peetu totesi varustehuoneen ovelta, kun laskeuduin vintiltä. "Joo otetaan vaan se on paljon mukavampi ratsastaa vaik pitäishän sitä kisasatulaakin verryttää, mutta teen sen mielummin vaik maastossa, niin ei tuu taas rakkoja takamukseen", totesin ja Peetu naurahti. veimme varusteet käytävälle. Myy oli tekemässä päivätallia. "Moi, haittaako, jos laitamme Pucen käytävällä kuntoon", kysyin Myyltä. "Ei haittaa, oon jo sen puolen siivonnut, joten saatte olla ihan rauhassa", Myy vastasi iloisesti hymyillen. Peetu lähti hakemaan Pucea tarhasta ja minä rasvasin suitset. Ikävää kun käyttää kisavarusteita, niin joutuu aina rasvailemaan varusteet enen ja jälkeen käytön. Vaihdoin toiset kuolaimet suitsiin. Suitsissa oli nivelet ja vaihdoin tilalle show kanget. Jos nyt kerta hienostllaan, niin hienostellaan kunnolla. Unohdin ottaa kaapista kannukset, joten kipaisin vielä pirttiin. Sillä välin oli Peetu tuonut Pucen jo talliin. Herra oli ihanasti käynyt pietaroimassa mutalätäkössä (mitä se harvemmin tekee). Veimme Pucen suoraan pesariin, missä suihkutimme loimeen vettä ja samalla suihkutettiin jalat. Peetu otti märän loimen ja vei sen kuivumaan. Hän on minua niin paljon pidempi, että saa helposti loimen kuivumaan, kun minä joudun aina nousta tyyliin tikkaille ennenkuin yletyn. onneton pätkä tiedetään
Harjasin Pucea kaikessa rauhassa ja hieroin oikein hieronta harjalla. Puce rakastaa hierontaharjaa ylitse kaiken ja sen alahuuli alkoi oikein lerputtamaan. Pucen nautiskelu saa minut aina hyvälle tuuleelle tai no ori saa minut kyllä todella helposti nauttimaan olostani. Aina kun olin pahalla tuulella kotona Californiassa ei minun tarvinnut kuin käydä hieman kääntymässä maneesitallin puolella, missä Puce asusti ennen muuttoa Suomeen. Kun oli harjannut pojan laitoin sille suojat joka jalkaan ja asettelin huovan siististi paikalleen. Otin ison raskaan satulan ja heitin sen Pucen selkään antaen jalalla vauhtia. Laittelin vyön kiinni ja otin riimun pois Pucen päästä. ori seisoskeli ilman riimua vieressäni, tosin pidin siitä kokoajan kiinni toisella kädellä. Laitoin suitset ja asettelin korvalenkin nätisti. Menen tänään yhden korvan suitsilla, joten ei tarvitse kiinnitellä mitään ylimääräisiä lenkkejä. Jätin ohjat roikkumaan maahan, mikä on Pucelle merkki 'sinun on seistävä hetki siinä, etkä saa seurata minua', jos olisi heittänyt ohjat kaullle tai kiinn satulannuppiin se olisi taas tarkoittanut 'Odota siinä tai saat myös seurata minua' jos olisi n laittanut ohjat seinälle olis Puce kääntynyt poikittain käytävälle pää kohti seinää. Semmosia temppuja on meidän ponille pelkkien ohjien paikasta opetettu
Laitoin itselleni chapsit, vaihdoin paidan käytävällä, tosin minulla oli hupparin alla toppi, joten en paljastellut tallin käytävillä mitään. Vedin bootsit jalkaan ja asensin kannukset pienellä näpertelyllä jalkoihini. Puce liikahteli käytävällä ja pelkkä katseen kääntäminen sai sen asettumaan paikoilleen. Se kylläkin vain vaihtoi jalkaa mitä leputtaa, mutta sille on opetettu, että kaikki on tehtävä hiljaa ja huomiota herättämättä ja minä huomasin sen liikkumisen. Puce näytti hetken aavistuksen nolostuneelta kun oli herättänyt huomiota. Jätin kuitenkin asian sikseen, sillä onhan se nyt totta etten voi vaatia Pucelta täydellistä suoritusta heti kuljetuksen jälkeen. Vedin toppaliivin paidan päälle ja heitin villaviltin Pucen selkään, koska se tulee kuitenkin hieman hikoontumaan maneesissa. Nappasin stetsonin ja painoin sen päähäni. Otin ohjat ja lähdin kävelemään. Puce lähti kiltisti seuraamaan minua. Pihalla oli niin kuraista, että bootsit olisi mennyt veden takia pilalle, joten päätin nousta jo sisäpihalla kyytiin. Kiristin mahavyötä ja heilautin pitkät ohjat kaulle. Heilautin itseni kyytiin ja annoin Pucelle istunnalla merkin lähteä liikkeelle. Peetu oli maneesissa, mutta ei avannut meille ove. Tyypillistä miehiltä. No onneksi allani on kokenut trailiakin harrastava hevonen, joten eikun vain itse ovi auki ja peruuttamalla sisälle. Maneesin päästyäni vedin oven kiinni ja napsautin samalla osan valoista päälle. Ulkona ei ollut mitenkään valoisaa, joten maneesi oli melko hämärä. Heippasin viltin Peetulle, joka kääriytyi siihen ja meni istumaan keskelle maneesia sijoitetun tynnyrin päälle.
"Sun täytyy soittaa Aleksille, et se sais lähettää jotain western kamoja tänne. Ainankin kunnon tynnyrit ja sillan, sit jotain kartioita ja tolppia olis kiva saada, niin pystyis tekee kunnon ratoja", Peetu valitti. "Joo täytyy jutella ensin Banbille ja Myylle ja sit soitella Aleksille", vastasin. Aleksi on siis isoveljeni, joka pitää ranchiä pystyssä Amerikassa. Aloitin verryttelyn ravailemalla kevyttäravia löysällä ohjalla. Keventäminen on vain todella vaikeaa western satulalla, jos ratsastaa pitkällä jalustimella, niinkuin minulle on opetettu, että jalka on melkein suorana. No kun hetken oli kevennellyt ja tehnyt voltteja painoavuilla. istuin perusistuntaan ja aloin ratsastaa kiemuroita raarteita pysähdyksiä ja tiukkoja käännöksiä käynnissää (spinnin alkeet). Puce kuunteli oikein mallikkaasti. Pudotin suitset hetkeksi pois ja otin ne käteen ja jatkoin samaa. Ohjat oli Pucen kaulalla ja ohjasin niillä ihan kuin suitsien kanssa. Puce on oppinut tuntemaan kaulallaan ohjien paineen sekä heilunan ja osaa yhdistää sen annettuihin istunta komentoihin. Kehuin kun se teki oikein. Tein ravista äkki pysähdyksiä (liukupysähdys hidastettuna). Hyvin tuntuu poika kuuntelevan, joten pysäytin orin ja pyysin sitä ottamaan suitset päähän. Puce antoi laittaa suitset todella nätisti päähän. Aloin tekemään laukassa ihan perus juttuja, eli hidasta laukkaa, josta välillä pyysin eteen välillä tein pysähdyksen ja joskus vaihdoin suuntaa. En tee mitään tiettyä harjoitusta, ettei Puce opi ennakoimaan, sillä se on pahaksi, jos se alkaa tarjoamaan pysähdystä kisoissa ennen aikojaan ja hidastelee. Puce totteli jälleen moitteettomasti, tosin muutamissa vaihdoissa se teki takapäällä liikaa, eli tarjosi pientä pukkia. Josta sai tietenkin kiellon. Se on paha jos Puce tarjoaisi kisoissa pukkivaihtoa siitä saa paljon miinusta. Tietenkin takapään olisi hyvä nousta jonkin verran, mutta ei liikaa ja häntä ei saisi liikahdella. Hännän liikkuminen kertoo epämielyttävästä olosta, mitä westiksessä ei haeta. Varsinkin ns. tyylilajien trail ja reining tuomarit ovat hyvin tarkkoja siitä.
Kun olin tehnyt jonkin aikaa hommia laukassa siirryin raviin ja tein muutamat loivat väistöt, jonka jälkeen aloitin Peetun tekemät harjoitukset. Ensimmäisenä tein väistöä puominpäällä suoraan sivulle. Se on yksi Pucen mieli tehtävistä, tosin Puce tykkää melkein mistä vain. tehtävässä ei saa kolauttaa ollenkaan puomiin. Katsoin tiukasti menosuuntaa ja puomin päätä, jotta tietäisin koska lopettaa. Puce suoritti tehtävän oikein mallikkaasti yhdellä pikku horjahduksella. Tehtävä pitää suorittaa vielä takaisin päin, mikä aiheuttaa joillekin hevosille paineita, kun pitää palata samaa reittiä, mutta ei Pucelle. Matka jatkui laukalla, niinkuin trailissa yleensä edetään tehtävien välit rennossa laukassa. Seuraavana oli puomiristikko, missä on muutama ns. umpikarsina. Karsinaan tullaan puomin yli laukassa pitää pysähtyä heti kun tulee alas ja tehdä spinniä, mutta riittää hidas spinni kaksi kierrosta, niinkuin Peetu oli nyt päättänyt. Luakassa hyppy seuraavaan saman laiseen joka on aivan vieressä, eli siihen tulee vain pomppu toiselle puolelle, missä suoritetaan samainen tehtävä toiseen suuntaan. Toinen karsina oli todella ahdas ja Puce joutui oikein pinnistämään, jotta mahtui pyörähtämään. Hyppy pois puomien seasta oli selkeästi Pucelle helpotus. "Voi rupesiko jo ahdistamaan. Tiedäthän sä Peetun radat. Se on ihan hullu", sanoin taputtaen ponia kaulalle. Kaula oli jo hieman nihkeä hiestä. Jatkoin seuraavalle etapille. Seuraavana oli pieni este heti käyntiin ja sillalle, jota nyt esitti vanha pressu jonka vieressä oli puomit kujana. sillan jälkeen on tötterö, joka pitää keirtää mahdollisimman läheeltä kartiota laukassa eli melkein pyörimällä sen päällä. Paluu sillalle käynnissä ja hyppy laukassa. Pitäisi astua maneesin pohjalle siinä välissä, ettei saa hypätä suoraan sillalta. Puce oli ihan tosissaan kun käännyille tötteröllä. Se oikein jätti takajalat tötterön viereen ja teki melkein laukkapiruettia. Palasin sillalle, mutta Puce hyppäsi jo sillalta esteen yli. Tulin uudelleen ja jätin laukan nosto pyynnön myöhemmäksi. Ajauduimme aivan esteen juureen, mutta onneksi este oli pieni ja poni ketterä kuin kissa. taputin oria ja annoin sille pitkän ohjan.
Peetu muutti heiman puomiharjoitusta, niin että "karsinoita" on seitsemän peräkkäin ja neljä vierekkäin, eli teki maneesin pohjalle puomeista ruudukon. Kun ruudukko oli valmis Peetu huusi aina ns. koorinaatit mihin piti pysähtyä ja millainen käännös kokonainen vai 3/4 osaa esim, jolloin poistumme tavallaan sivulle. Puce rakastaa puomi härdellejä ja laukkaili oikein rennosti puomien ylitse. Tulimme n. 10 erilaista yhdistelmää, kunnes sanoin että riittää Peetu olisi teettänyt niitä vaikka tuomiopäivään asti, mutta Puce teki oikein hyvin töitä ja alkoi hieman väsyä. Otin loppuraveja. "Voitko hakea mun kypärän tallista, niin voisin käydä vähän maastossa köpöttelemässä loppuun", pyysin Peetulta. Hän nyökkäsi ja lähti tallista hakemaan kypärääni.
Kun olin aikani kevennellyt ja Pucen hengitys alkoi tasaantumaan siirsin sen käyntiin ja heitin viltin selkään. Peetu ojensi kypärän, jonka laitoin stetsonin tilalle ja annoin stetsonin Peetulle. "Aattelin et haluut varmaan takin päälle, niin toin sen sulle", Peetu sanoi ylpeästi hymyillen. "Oho, hyvä poika", sanoin hieman ivaten ja taputtaen Peetua päähän. Harvinaista huomiota Peetulta. "Voisit opettaa Aleksille ton saman homman", sanoin. "Et vaan oo nähny mua pitkään aikaan. Olen oppinut käyttäytmään sillä välin kun Aleksi ja sinä olette olleet Californiassa", Peetu vastasi edelleen hyvin ylpeänä itsestään. Hymyilin vain vastaukseksi ja lähdin kohti maneesin ovea. Peetu kiiruhti avaamaan oven, jolloin minä jo melkein pelästyin, että onko se tullut hulluksi
Kävelimme Pucen kanssa kaikeessa rauhassa pikku lenkin metsän laitaan ja nautimme kevät säästä, tosin melko sumuista oli, että en oikein nähnyt hirveästi maisemia, mutta Puce tuntui nauttivan kävelyretkestä. On se vaan niin rentoo lähteä tämmösen pullan kanssa maastoon, kun vähän vaan satulanuppiin nojailla
En tosin mennyt niin kauas, että talli olis hävinnyt näkyvistä ja kun tie kaarsi metsään käännyin takaisin tallille päin. Tallin pihassa etsin kuivan kohdan, johon laskeuduin ja taputin Pucea kaulalle. Talutin orhin talliin, jossa jätin jälleen ohjat roikkumaan maahan. Peetu otti satulan pois ja minä vaihdoin show vaatteet pois päältä.
Hoidimme Pucen yhdessä pois. Onneksi se ei hionnut mitenkään hirveästi, joten pyyhimme vain sen kostealla sienellä. Laitoin Pucelle loimen ja vein sen ulos. Onneksi mukana oli ihanat limen vihreät kumisaappaani, sillä tie tarhoille oli melko mutainen. Päästin Pucen tarhaan ja se otti muutaman hölkkäaskeleen ja jäi tuijottamaan muita hevosia kysyvän näköisenä. Laitoin portin huoleella kiinni ja palasin tallin, missä Peetu oli jo puhdistanut varusteet, jotka veimme yhdessä pirttiin ja varustehuoneeseen. Sitten tuli aika lähteä. Jos tänään jaksaisin rehukaupassa käydä, niin hyvä olisi
ps. Haittaako jos ratsastan ilman kypärää kun on kanget päässä? En tosin tee sitä kuin maneesissa tai kentällä Western treenissä. Englantilaisella tyylillä ratsastaessa ainankin esteillä ja puomeilla sekä maastossa käytän kypärää. Kesällä eihkä koulua lippis päässä, kun tiedän ettei Puce lähde käsistä ja silloinkin kankisuitsitus tai gramaanit. Anteeksi opin huonot tavat Californiassa, kun siellä vaan oli niin perkuleen kuuma ja ratsastin monta hevosta päivässä
Kuvassa Norpatar ja Puce edustusasussa westerntreenissä laukkaharjoituksessa.
Sori loppui paperi kesken, niin ei tullu nassukka ollenkaan kuvaan eikä stetson. Ja nyt on ihan ite piirretty kuva
Kiitoksia kovasti pitkästä tarinasta! Tykkään kirjoitustyylistäsi, vaikka pari kirjoitusvirhettä oli sekaan lipsahtanut, mutta niitähän sattuu, varsinkin pitkissä tarinoissa ; ) Opin paljon uutta lännenratsastuksesta, sillä melko vieras laji on minulle. Yksi opettaja meillä on irl tallilla, joka ko. lajia harrastaa, mutta ei opeta meidän tunneilla, kuin satunnaisesti : ) Kuitenkin saat tästä täydet 5 pistettä //Bambi